Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Airaksinen, Riku (2016)
    Background. Operative mortality after complete atrioventricular septal defect (cAVSD) repair has improved vastly. Less improvement has been demonstrated regarding late mortality and reoperation rates. There is evident lack of particularly comprehensive population based studies analyzing history and progress of the ever-changing operative results. Objectives. The purpose of this study was to determine the long-term outcome, atrioventricular valve reoperation rate, and risk factors of mortality and reoperation during the 50-year period of corrective surgery of complete atrioventricular septal defect at single institution. Methods. This is a 5 million population based retrospective study of all cAVSD-operated patients in Finland between 1962-2014, consisting of 388 consecutive patients. Data was collected using Childrens Cardiac Surgical Registry of Children's Hospital at the Helsinki University Hospital, Finland. Mortality data and reoperation rates were analyzed on a decade by decade basis. Results. Since the early era, overall mortality has been 17.4%, out of which 10.9% has been comprised by operative mortality. The operative results have improved significantly through the decades, and eventually the last decade showed no mortality. Total of 23 late deaths occurred, out of which 20 were directly heart related. Half of the late mortality occurred during the first postoperative year. The only significant risk factor for overall mortality was earlier decade of operation (p<0,001). Reoperation rates have not decreased but rather increased over decades (p=0,621) and have been performed mainly during the first year after the primary operation. Actuarial freedom from left side AV valve reoperation at 15 years was 90,9%. Conclusions. There has been outstanding improvement in surgical results through years even though the general operative approach has remained the same. Rates of reoperation have not been declining, but the reoperations are dated to early childhood years. The improvement in results is still ongoing.
  • Storvall, Sara (2017)
    Background and aims: Surgery for primary hyperparathyroidism (PHPT) improves health-related quality of life (HRQoL), but it is unclear whether the effects are sustained after medium-term (> 2 yrs) follow-up, and whether the results on some or all dimensions of HRQoL will reach that of the general population. Patients and Methods: We performed a follow-up of HRQoL on average 3.3 yrs after surgery for PHPT using the 15D in our patient cohort (n=124) and compared the results to those of an age- and gender-standardized general population (n=1099). We studied self- reported blood pressure and current medications; new comorbidities were retrieved from electronic patient records. Results: 104 (83%) patients (eight with serum calcium (1.34 – 1.46 mmol/l), returned the questionnaires. After a follow-up of 3.3 yrs (range 23 to 55 months), systolic and diastolic blood pressure had decreased significantly compared to baseline (the situation before surgery), p< 0.001). Thirty-four (33%) had acquired a new diagnosis (range 1-7), the most common being cardiovascular disease and cancer. Mean 15D score was significantly better compared to baseline (p<0.01), the dimensions of sleeping, mental function, discomfort and symptoms, and depression had further improved (p<0.01), and no longer differed from that of the general population. Conclusion: In PHPT, after >2 yrs follow-up, surgery improves blood pressure and restores neurocognitive function and sleep to the level of the general population. The improvements observed in overall HRQoL at one year after surgery are sustained, but overall HRQoL does not reach that of the general population.
  • Rasp, Elina; Saavalainen, Liisu; But, Anna; Gissler, Mika; Härkki, Päivi; Heikinheimo, Oskari; Rönö, Kristiina (2022)
    Tausta: Lisääntynyt tietoisuus nuorten endometrioosista vaatii tutkimusta taudin luonteesta ja sen hoidosta näissä ryhmissä. Tavoitteet: Kirurgisesti varmennettujen nuorten endometrioosien (<20-vuotiaat) alatyyppien, esiintymistiheyden, ja endometrioosiin liittyvien toimenpiteiden kuvaaminen Suomessa vuosien 1987–2012 välillä. Tutkimusaineisto- ja menetelmät: Tämän rekisteripohjaisen kohorttitutkimuksen aineisto muodostettiin hakemalla ne 526 nuorta Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen hoitoilmoitusrekisteristä, jotka olivat saaneet ensimmäisen kirurgisesti varmennetun endometrioosidiagnoosinsa vuosina 1987–2012. Ikäkohtainen esiintymistiheys kirurgisesti varmennettuja endometrioosidiagnooseja kohden laskettiin jakamalla nuorten lukumäärä tiettyinä ajanjaksoina henkilövuosilla. Suhteelliset erot esiintymistiheydessä jaksojen välillä laskettiin raakojen ilmaantuvuussuhteiden perusteella. Tulokset: Nuoret jaettiin kolmeen ikäryhmään: alle 17-vuotiaat (8,2 %), 17–18-vuotiaat (39,7 %) ja 19-vuotiaat (52,1 %). Vatsankalvon endometrioosi oli kaikista yleisin endometrioosityyppi (72 %). Seuraavaksi yleisin tyyppi oli munasarjaendometrioosi (23 %). Esiintymistiheys kirurgisesti varmennetulle endometrioosille 100 000:tta henkilövuotta kohden vaihteli 5,63:sta (95 % CI 4,24–7,33) 11,42:een (9,64–13,44). Esiintymistiheys vuosina 2001–2005 oli merkitsevästi korkeampi ja 1,6–2,0-kertainen verrattuna ajanjaksoihin 1987–1990 ja 2006–2012. Verratessa ICD-9 (1987–1995) ja ICD-10 (1996–2012) ajanjaksoja, laparoskopian käyttö (78,2 vs. 88,9 %), päiväkirurgiset leikkaukset (10,3 vs. 31,6 %) ja munasarjoihin (18,8 vs. 34,1 %) tai syvään endometrioosiin (0,6 % vs. 10,8 %) kohdistuvat toimenpiteet lisääntyivät. Eroja endometrioosityyppien tai -toimenpiteiden suhteen ei syntynyt ikäryhmien välille. Pohdinta: Vatsankalvon endometrioosi oli kaikista yleisin endometrioosityyppi jokaisessa ikäryhmässä. 26-vuotisen ajanjakson aikana kirurgisesti varmennettujen endometrioosidiagnoosien esiintymistiheys oli korkeimmillaan vuosien 2001–2005 välillä, jonka jälkeen se kääntyi laskuun. Munasarjoihin ja syvään endometrioosiin kohdistuvat toimenpiteet sekä laparoskopian että päiväkirurgian käyttö lisääntyivät.
  • Helinko, Orvokki; Irace, Alexandria; Suomalainen, Anni; Hagström, Jaana; Mesimäki, Karri (2020)
    Tarkoitus - Tämän tutkielmatyön tarkoituksena oli tuottaa julkaisu potilastapauksesta, jossa odontogeenisen myksooman poisto- ja rekonstruktioleikkauksessa oli menestyneesti hyödynnetty 3D-suunnittelua ja -tulostusta. Tausta – Odontogeeninen myksooma on hyvänlaatuinen, mutta mahdollisesti kudoksiin tunkeutuva ja paikallisesti aggressiivinen, leukaluun hammasperäinen kasvain. Sen hoito vaatii yleensä resektion eli laajan kirurgisen poiston. Tällöin yleensä vaaditaan myös menetetyn luustruktuurin jonkinasteista korvaamista. Kirurgisen hoidon suunnittelussa, sekä luuta korvaavan implanttilevyn valmistuksessa, voidaan hyödyntää CAD/CAM-teknologiaa, eli tietokoneavusteista suunnittelua ja valmistusta. Tällä pystytään mahdollisesti optimoimaan hoitoja ja niiden tuloksia. Potilastapaus – 29-vuotiaalla naisella diagnosoitiin alaleuassa sijaitseva, isokokoinen odontogeeninen myksooma. Kokonsa vuoksi tuumori oli hoidettava kirurgisesti blokkiresektiona, eli iso osa leukaluuta oli poistettava. CAD/CAM-teknologiaa hyödynnettiin resektion preoperatiivisessa suunnittelussa sekä alaleuan välittömässä rekonstruktiossa eli ennallistamisessa. Kartiokeilatietokonetomografia-kuvauksen ja CAD/CAM:in avulla määritettiin leikkausmarginaalit sekä valmistettiin leikkausohjurit ja rekonstruktiolevy. Kliininen merkitys – CAD/CAM-teknologiaa voidaan hyödyntää odontogeenisen myksooman, sekä muiden vastaavanlaisten kasvainten hoidossa, muun muassa valmistamalla anatomisia 3D-malleja operoitavasta alueesta, leikkausohjureita tarkempien leikkauslinjojen saavuttamiseksi, sekä potilaskohtaisia implantteja. Jatkossa tulisi kuitenkin vielä tutkia laajemmin, millaisia vaikutuksia teknologian käytöllä on esimerkiksi leikkausten kestoihin sekä kliinisiin lopputuloksiin.
  • Mattila, Jan (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)
    Cranial cruciate ligament (CrCL) deficiency is the leading cause of degenerative joint disease (DJD) in the canine stifle. The anatomy of the canine stifle is complex and the pathogenesis of CrCL rupture is not fully understood. Several competing theories on the pathogenesis and several techniques based on these theories have been presented mostly during the last 40 years. The main categories of techniques are intra-articular, extra-capsular and osteotomy, of which techniques of the two latter categories are still widely in use. The uncertainty about the pathogenesis and thus the correct technique of repair may be a reason for the multitude of proposed surgical techniques and the lack of preventive measures. This literature review attempts to cover the main surgical techniques from the three categories of techniques which are currently or have lately been in use and to determine if a preferred method exists. Approximately half of the literature is from 2000–2012 and half from 1926–2000. The literature encompasses both the original publications of each technique as well as studies on the outcomes and complications of follow-up studies using larger populations of patients. The reporting on the research regarding new surgical techniques is varied and the urge to perform surgery and not research is evident in the amount of surgical procedures reported before any peer-reviewed studies have been published. There are no meta-analyses of studies covering different techniques nor are there robust prospective double blinded placebo controlled studies on any of the alternative techniques. Most of the literature is case reports with some retrospective cohort or statistically insignificant prospective studies. Due to the non-uniform reporting, comparisons between techniques are more difficult. The literature does seem to favor TPLO, one of the oldest and the most researched technique, if the surgeon is able to invest the time and resources to acquiring the equipment and mastering the technique. If combined with the cTTA technique, a newer technique which uses some of the same equipment as the TPLO with very promising preliminary results, a surgeon could be well equipped to handle surgical treatment of CrCL deficiency.
  • Stråhlman, Frida; Haapanen, Aleksi; Snäll, Johanna; Oksa, Marko (2020)
    Surgical treatment of condylar fractures is a much-discussed topic and a number of different techniques are used. We sent out a survey to maxillofacial trauma surgeons in the Nordic countries to gather information about regional differences in surgical praxis and post-operative treatment. A review of the literature was also conducted regarding the success-rate of different fixation plates. The survey yielded significant differences in the primary choice of fixation plate for the case of a subcondylar fracture presented, the most popular choices being two straight four-hole miniplates (27.8 %), a seven-hole lambda plate (25.0 %) as well as one straight four-hole miniplate (22.1 %). There was also division between respondents regarding choice of mono- versus bicortical screws (52.8 % versus 47.2 %) and post-operative dietary recommendations (soft diet ranging from two to eight weeks). The literature shows ample evidence favouring the use of two straight four-hole titanium miniplates for internal fixation over the use of a single straight four-hole miniplate, however newer three-dimensional plate designs are constantly being developed and have thus far shown promising results. We conclude that for optimal prognosis the single straight plate should not be used, only evidence-based treatment methods should be implemented. While there is some evidence to support the use of different three-dimensional plate designs, further research should be conducted before these can be seen as a viable choice for the standard double plating system.
  • Nivala, Merja (2019)
    Tutkielmassa käsitellään ranskan kielen on-pronominia ja sen suomenkielisiä vastineita kaksikielisessä kaunokirjallisuutta ja asiatekstejä sisältävässä korpuksessa. On-pronomini on monikäyttöisyydessään ja -merkityksisyydessään kenties ainutlaatuinen, eikä sillä ole suomen kielessä yksiselitteistä vastinetta, mikä tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tutkin työssäni, minkälaisilla suomen kielen ilmaisukeinoilla on-pronominin eri merkityksiä voidaan välittää ranska–suomi- ja suomi–ranska-käännöksissä. Selvitän myös, onko suomen vastineiden ja on-pronominin käyttötavoissa eroa käännöstekstien ja alkujaan kyseisellä kielellä kirjoitettujen tekstien välillä ja onko on-pronomini aliedustettu suomesta ranskannetuissa teksteissä, kuten uniikkiaineshypoteesin (Tirkkonen-Condit 2002, 2004) nojalla voidaan olettaa. Lisäksi tarkastelen sitä, miten on-pronominilla ja sen vastineilla ilmaistaan kielenkäytön subjektiivisuutta. Tutkielma kuuluu käännöstieteen alaan, ja hyödynnän tutkimuksessa varsinkin korpuslingvistiikan ja tilastotieteen metodeja. Tämän työn korpuksessa sekä ranska–suomi- että suomi–ranska-käännöksissä on-pronominin frekventeimmät suomenkieliset vastineet ovat käännössuunnasta riippumatta yksipersoonainen passiivi ja nollapersoona. Tyypillisimmät passiivin vastineet ovat ihmiset homogeeniseen massaan samastava ns. homogeeninen on-pronominin käyttötapa ja rajalliseen tarkoitejoukkoon viittaava ns. spesifinen on-pronominin käyttötapa. Sekä suomen kielen passiivi että homogeeninen ja spesifinen on-pronomini jättävät agentin identiteetin taka-alalle, ja karkeasti voidaan arvioida näkökulman ja ilmaisun subjektiivisuustason säilyvän näiden ilmaisutapojen välillä. Nollapersoona ja ns. virtuaalinen on-pronomini vastaavat myös usein toisiaan, ja näille ilmaisutavoille on yhteistä se, että molemmat mahdollistavat yksilön kokemuksen yleistämisen siten, että kuka tahansa tilanteen tunnistava voi samastua siihen. Näiden kolmen on-pronominin käyttötavan ja niitä vastaavien passiivin ja nollapersoonan yleisyyden perusteella on mahdollista, että kääntäjät oppivat vastaavuudet nopeasti ja että ne automatisoituvat. Tämä selittäisi osin sitä, miksi on-pronomini (kaikki käyttötavat mukaan luettuna) osoittautui kieliopillisesta uniikkiudestaan huolimatta yliedustetuksi suomesta ranskannetussa osakorpuksessa, mikä on uniikkiaineshypoteesin perusteella odotettuun nähden päinvastainen tulos. Ainoastaan nous- eli me-viitteisen on-pronominin aliedustuminen käännösranskassa selittynee uniikkiaineshypoteesilla, koska suomen me-pronominilla on suora ranskankielinen vastine nous. Muut kielen ja käännöskielen väliset frekvenssierot selittynevät sen sijaan pitkälti korpuksen koostumuksella eli yksittäisten kirjojen vaikutuksella. Sanafrekvensseihin perustuvat vertailut eivät anna täysin kattavaa kuvaa kielellisistä ilmiöistä, koska kieli ei ole satunnaista eikä täysin edustavaa tekstikorpusta liene mahdollista kootakaan. Jos kuitenkin useilla eri korpuksilla ja erilaisia tutkimusmetodeja hyödyntämällä saadaan samansuuntaisia tuloksia, tulosten luotettavuus paranee. Niinpä on-pronominin ja sen vastineiden tutkimustakin voisi laajentaa ottamalla mukaan esimerkiksi hyväksyttävyysarviointi- ja käännöstehtäviä, jolloin frekvenssien lisäksi saataisiin tietoa mm. siitä, miten kielenkäyttäjät ryhmittelevät ilmaisutapoja mielessään. On-pronominin monitulkintaisuuden takia myös laadullinen analyysi olisi hyvä ottaa vahvemmin mukaan: erityisesti kaunokirjallisuudessa tyyli, rytmi ja monet tässä tutkimuksessa huomiotta jätetyt kontekstuaaliset piirteet voivat osoittautua varsin keskeisiksi on-pronominin kääntämisessä ja tulkinnassa.
  • Kivinen, Kimmo (2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan surmaamistahallisuuden alarajaa, erityisesti säädettävän lain kannalta. Voimassa olevassa oikeudessa tahallisuuden alarajan seurausrikoksissa muodostaa todennäköisyystahallisuus, joka on käsillä silloin, kun tekijä on pitänyt seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Oikeuskirjallisuudessa kuitenkin katsotaan tyypillisesti, että todennäköisyystahallisuuden olemassaolo on ratkaistava ulkoisesti havaittavissa olevien seikkojen perusteella, koska tekijän mieltämisistä ei ole mahdollista saada tietoa. Myös oikeuskäytännössä tahallisuusarviointi suoritetaan säännönmukaisesti tällaisten ulkoisten seikkojen pohjalta. Tätä tilannetta voidaan lähtökohtaisesti pitää varsin ongelmallisena rikosoikeudellisen syyllisyys-periaatteen asettamiin vaatimuksiin nähden. Syyllisyysperiaate edellyttää rikosvastuun rajoittamista tahalliseen tai tuottamukselliseen toimintaan, mutta nykyisellään tekijä voidaan tuomita tahallisesta henkirikoksesta, vaikka hänen tahallisuuttaan ei ole näytetty toteen siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, olisiko oikeustieteessä ja -käytännössä esillä olleista tahallisuuden alarajamalleista löydettävissä mallia, joka erityisesti henkirikoksissa mahdollistaisi tahallisuuden alimman asteen toteennäyttämisen syyllisyysperiaatetta nykyistä paremmin kunnioittavalla tavalla. Tällaisen mallin olisi nähdäkseni oltava mahdollisimman realistinen ja käytän-nöllinen, jotta se yhtäältä mahdollistaisi syyttäjän sujuvan toiminnan ja toisaalta takaisi vastaajalle asianmukaiset puolustautumismahdollisuudet. Mallin realistisuuteen liittyy keskeisesti myös kysymys päihtymyksen vaikutuksesta tekijän tahallisuuteen. Ehdoton pääosa suomalaisista henkirikoksen tekijöistä on tekohetkellä humalassa. Päihtymys vaikuttanee erityisen negatiivisesti rationaali-suutta edellyttävään kykyyn tehdä todennäköisyysarvioita. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole lainsäätäjän taholta tai kovin suuressa määrin oikeuskirjallisuudessakaan pohdittu. Oman tutkimukseni kysymyksenasettelu ei sen sijaan mahdollista päihtymyksen ja surmaamistahallisuuden välistä suhdetta koskevan kysymyksen ohittamista, vaan se liittyy kiinteästi varsinaiseen tutkimuskysymykseeni. Tätä problematiikkaa pohdittaessa on kuitenkin luonnollisesti otettava huomioon myös kriminaalipoliittiset näkökohdat ja ihmishengen asema tärkeimpänä oikeushyvänä sekä perusoikeutena. Kyseessä on näin ollen erittäin vaativa punnintatilanne. Tutkielmani on metodiltaan perinteinen oikeusdogmaattinen tutkimus, vaikka sen taustalla on myös vahva de lege ferenda -näkökulma. Koska tavoitteena on tuottaa realistista ja käytännöllistä tietoa, käsittelen tekstissä myös tahallisuuteen liittyviä filosofisia ja psykologisia kysymyksiä. Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä kirjallisuutta. Tutkielma jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään nykyistä oikeustilaa ja sen ongelmia sekä muita kysymyksenasetteluun liittyviä taustanäkökohtia. Toisessa osassa arvioidaan kotimaisessa oikeustieteessä ja Ruotsissa sekä englantilaisella kielialueella esillä olleita tahallisuusteorioita teoreettisesti ja kriittisesti. Tutkimuksen kolmannessa, ”varsinaisessa” osassa käydään läpi aitoja oikeustapauksia tutkimukseen valittujen tahallisuusmallien valossa. Tässä tarkastelussa esitetään tulkintasuosituksia tapauksiin ja tätä kautta pyritään saamaan tietoa siitä, miten eri mallit toimivat käytännön soveltamistilanteissa. Mallin toimivuuteen liittyvät olennaisesti yhtäältä se, miten selkeän vastauksen tahallisuuskysymykseen se antaa ja toisaalta se, miten malli on näytettävissä toteen. Kolmannessa osassa arvioidaan myös mahdollisuuksia ottaa huomioon tekijän päihtymys eri tahallisuusmalleja sovellettaessa. Neljäs osa sisältää tutkimuksen tuloksina suositukset de lege ferenda, erikseen surmaamistahallisuuden alarajan ja päihtymyksen sekä surmaamistahallisuuden osalta. Tutkimuksen tuloksena surmaamistahallisuuden alarajan osalta päädytään oikeustapausten analysoinnin jälkeen siihen, ettei lakia ole tältä osin aihetta muuttaa. Perusteena tälle johtopäätökselle on se, ettei yksikään tutkimuksessa mukana olleista tahallisuusmalleista ollut kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin olennaisesti todennäköisyystahallisuutta parempi tai realistisempi, että vakiintunutta ja kohtuullisen toimivaa oikeustilaa olisi aihetta järkyttää niiden omaksumiseksi. Lähes kaikki mallit lisäksi muistuttivat käytännössä suuresti todennäköisyystahallisuutta sikäli, että tahallisuusarviointi tehtiin joko tosiasiallisesti tai jo lähtökohtaisestikin ulkoisesti havaittavien seikkojen pohjalta. Myös päihtymyksen ja surmaamistahallisuuden suhdetta koskevassa kysymyksessä päädyttiin siihen, ettei lakia ole syytä muuttaa. Syynä tähän päätelmään ovat kriminaalipolitiikan vaatimukset ja hengen erityisen suojan tarve. Kirjoittajan käsityksen mukaan tälle kysymykselle olisi kuitenkin oikeuskäytännössä annettava nykyistä enemmän huomiota ainakin kaikkein vahvimmin päihtyneiden rikoksentekijöiden kohdalla, jotta syyllisyysperiaate toteutuu tosiasiallisesti myös käytännössä.
  • Lappalainen, Riina (2023)
    Aims. The purpose of this study was to investigate how repertoires of practices around grief construct in the daily separations between the child and the parent during the first weeks after starting in kindergarten. The aim was to accumulate knowledge of the repertoires of practices around grief that are constructed in interactions between the child and the staff members. There has been a growing number of studies addressing grief as a socially constructed phenomenon but there is a need for more research concerning grief in early childhood education and during the transition into out-of-home day care. So far it has been proven that there are certain repertoires of practices to be seen in context of separations that demonstrate how a grieving child is encountered in kindergarten. Methods. This study was conducted as a qualitative content analysis. The research data were 14 narratives describing how a 1.5-year-old Leo arrives to the kindergarten and undergoes a separation from their parent to stay with one of the staff members. These narratives were analyzed by content analysis using a specific method of dialogical thematic analysis. Results and conclusions. The kindergarten staff used repertoires of practices such as compassionate and comforting touch and speech when confronting a grieving child. They either tried to direct the child’s attention to the separation and the grief caused by it or to the surrounding environment and events. The child engaged in repertoires of practices such as expressions of grief, trying to hold on to the parent and either objecting the comforting adult or accepting the offered comfort. The repertoires of practices were connected to each other and often manifested together either consecutively or simultaneously. Based on the results it can be stated that a grieving child is not left alone with their grief and that the child is confronted in a gentle and comforting manner during the separation. Respectively, the child was able to express their grief and to either object or accept the comfort the staff member offered. The study shows different repertoires of practices around grief that can be recognized in the reoccurring daily separations and leads us to discuss how we could draw more attention to the repertoires of practices around grief in the early childhood education field, both in practice and in research.
  • Stenroth, Jarkko (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa käsittelen filosofisesti verrattain vähän tutkia aihetta, surua. Vaikka jo antiikista tunnetaan konsolaatiokirjallisuuden perinne, ja nykyään surua pidetään yhtenä perustunteista, surun filosofiaa ei ole tutkittua paljoa. Tutkielmani tarkoitus on syventyä systemaattisen metodin avulla surusta käytävään nykyaikaiseen filosofiseen keskusteluun neljän tutkimuskysymyksen kautta. Kysyn: Miten surun voi käsitteellistää? Mikä on surun kohde? Onko suru moraalisesti velvoittavaa? Mitä ”ylitse pääsemisen” voi nähdä tarkoittavan, sisältävän ja edellyttävän surun fenomenologian kannalta? Kolmeen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaan käyttämällä lähteinäni pääasiallisesti Martha Nussbaumin monografiaa Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions, Robert C. Solomonin monografiaa In Defense of Sentimentality ja Michael Cholbin monografiaa Grief: A Philosophical Guide. Neljännen tutkimuskysymykseni ensisijaisina lähteinä käytän Thomas Fuchsin artikkelia “Presence in Absence. The Ambiguous Phenomenology of Grief”, Matthew Ratcliffen ja Eleanor Byrnen artikkelia “Grief, Self and Narrative”, Ashley Atkinsin artikkelia “On Grief’s Wandering Thought” ja Line Ryberg Ingerslevin artikkelia “Grief”. Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätökseen, että suru on jonkin persoonan tai asian, jota ilman sureva ei koe elämäänsä kokonaiseksi, kivuliasta menettämistä. Surua voi myös pitää rakkauden asettamana velvollisuutena, sillä se vaatii surevaa tunnustamaan menetetyn arvon ja kohtaamaan menetyksestä kärsivien kivun eettisesti. Surun fenomenologia taas osoittaa surevan suhteen menetettyyn katkeavan, jonka tähden sureva kärsii menetetyn poissaolon aiheuttamasta yksinäisyydestä. Koska sureva menettää toisen lisäksi osan itsestään, suru asettaa surevalle eksistentiaalisen tehtävän, johon kuuluu sekä uudelleen sitoutuminen aiemmin järkeen käyneeseen maailmaan että itsen uudelleen määritteleminen.
  • Vuorenniemi-Raappana, Tiina (2017)
    Miten ikääntynyt leski kuvailee surumatkaansa puolisonsa kuoleman jälkeen? Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään sururyhmään osallistuneen ikääntyneen lesken kokemusta surusta, sururyhmän ja hengellisyyden tuesta. Tutkimustehtävään on lähdetty etsimään ratkaisua ”salapoliisityön” tavoin ikääntyneen kokemusta kartoittaen ja etnografistyyppistä tutkimusmetodia hyödyntäen. Aineisto on kerätty havainnoimalla kaksi evankelisluterilaisen seurakunnan sururyhmää syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Molemmat, pieni maalaisseurakunta ja isohko kaupunkiseurakunta, sijaitsevat Etelä-Suomen alueella. Sururyhmään osallistui muitakin surevia kuin puolisonsa menettäneitä, mutta tämän tutkimuksen huomio oli ikääntyneissä leskissä. Kerronnallisia piirteitä sisältäneeseen teemahaastatteluun osallistui kahdeksan leskeä tammi-helmikuun 2016 aikana. Leskistä puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Tutkimusprosessi eteni aineistolähtöistä, induktiivista polkua pitkin. Kenttäpäiväkirjamerkintöjen ja litteroitujen haastattelujen analysoiminen tapahtui sisällönanalyysin avulla. Aineistolöytöjä peilattiin teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuskysymykset suuntasivat etsimään teemoja, joita ryhmittelemällä päädyttiin seuraaviin tuloksiin. 1)Surun matkassa.Ikääntyneet lesket sanoittivat suruaan kuvailemalla yksinäisyyden kokemustaan. Useimmille heistä suru näyttäytyi myös muita menetyksiä tuovana luopumisten sarjana. Osa leskistä sanoitti suruaan myös arjen pulmallisuuden kautta, tutun ja turvallisen elämänpiirin muutoksena. Surun muotoon vaikutti myös se oliko puolison kuolema äkillinen vai ennakoitavissa. Lasten tuki oli ollut ikääntyneille tärkeänä apuna. 2)Surumatkatoverit.Kohtalotovereiden löytyminen sururyhmästä oli tärkeää. Osalla leskistä sosiaalinen verkosto oli harvenemassa, joten tuki oli merkityksellistä. Ryhmän kautta surevat saivat myös käytännön arkeen vinkkejä ja neuvoja niin ohjaajien kuin ryhmäläistenkin taholta. 3)Taivasmatkalla.Hengellistä tukea oli sururyhmän hartausosioissa ja sielunhoidollisena kohtaamisena. Ikääntyneet lesket olivat kokeneet kokonaisuudessaan seurakunnan tuen riittäväksi ja heidän suhtautuminen hengellisyyteen oli painottuneesti myönteistä. Puolison kuolema vaikutti lähentävän ikääntyneen lesken suhdetta hengelliseen todellisuuteen. Surun matkakertomus on deskriptiivisesti painottunut tutkimus ikääntyneen suremisesta ja tuen saamisesta silloin kun hän on menettänyt vuosikymmenten aikaisen matkakumppaninsa.
  • Brandt, Linda (2014)
    Itsemurha on yhteiskunnallisesti merkittävä, vaiettu ja paljon voimavaroja kuluttava ilmiö. Suomessa tehdään kuukausittain noin 73 itsemurhaa jokaisen koskettaessa keskimäärin 6−10 lähiomaista. Syytä suomalaisten itsemurhien yleisyyteen ei tiedetä, mutta oletetaan, että syynä siihen on alkoholin käyttämisen kulttuuri ja suomalaisen miehen malli. Itsemurhaa ilmiönä, sekä itsemurhien ehkäisyä ja niiden vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta läheisten näkökulma on yleisesti katsoen jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoituksena on saada tietoutta siitä, mitä läheiselle tapahtuu hänen jouduttua kohtaamaan itsemurhan. Huomio kiinnittyy erityisesti itsemurhan kohtaamiseen nuorena aikuisena, suruprosesseihin, tuentarpeeseen ja surusta selviytymiseen. Tutkielman tutkimustehtävä on selvittää, miten nuori aikuinen kuvailee läheisen itsemurhasurun kohtaamista ja siitä selviytymistä. Surulla on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta itsemurhan aiheuttama suru on omanlaistaan. Se voi purkautua monin eri tavoin. Suruun liittyviä tunteita on usein vaikea vastaanottaa ja tunnistaa ja surun patoutuminen voi aiheuttaa ongelmia. Suruprosessit on tässä tutkielmassa jaettu vaiheisiin: sokki, syyllisyys, viha ja hyväksyminen. Tutkielman aineisto on saatu haastatteluilla, jotka on toteutettu internetin välityksellä teemahaastatteluina. Haastatellut ovat olleet iältään 19-27 -vuotiaita naisia. Jokainen haastateltavista on kokenut läheisen itsemurhan yli puoli vuotta ennen haastatteluhetkeä. Enemmistölle haastateltavista läheinen tarkoitti omaa perheenjäsentä. Aineiston pääteemat olivat kuoleman yllätyksellisyys, suruprosessit, voimaantuminen ja selviytyminen. Itsemurhamenetystä potevan lähiympäristön tulisi tiedostaa, että itsemurhasuru poikkeaa niin sanotusta normaalista surusta. Surureaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaat ja menetyksen työstäminen saattaa olla pitkäkestoista ja vaatia ammattiapua. Useimmiten on tärkeää saada ainakin lyhytkestoisesti ammattiapua, keston riippuessa omista voimavaroista ja tuen tarpeesta. Itsemurhasuru ilmenee prosessiluonteisesti. Sokkivaiheessa tarvitaan henkistä ensiapua ja on tärkeää saada muilta läsnäoloa, hiljaista tukea ja käytännöllistä apua. Läheisen on tärkeää saada tuntea, että hän ei ole yksin. Itsemurhan kohtaaminen saattaa olla ensimmäinen todella suuri kriisi nuoren aikuisen elämässä. Tämän johdosta, on tärkeää että hän saa tarvitsemansa avun. Usein ammatillinen apu on tärkeää ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Ammatillisen avun saatavuuden tulisikin olla helppoa. Myös vertaistukiryhmistä voi saada hyvää apua surun käsittelyyn. Läheiselle itsemurha on kokonaisvaltaisesti järkyttävä kokemus. Kun läheinen on nuori aikuinen, on itsemurha asia, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti hänen identiteettiinsä. Mikäli elämässä on positiivisia asioita, mitä odottaa tulevaisuudelta, helpottaa se surusta selviytymisessä. Nuorena aikuisena kohdattu läheisen itsemurha saatetaan ottaa hyvinkin raskaasti. Toipuminen suurten menetysten jälkeen on mutkikas ja pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii kokijaltaan paljon. Itsemurhasurusta selviytyminen ei tarkoita sitä, että läheinen unohtuisi ja elämä palaisi ennalleen. Surun kokeminen muuttaa ihmistä ja onkin tärkeää kohdata suru ja käsitellä sitä niin kauan, kuin se on yksilöllisesti tarpeen.
  • Sandberg, Roy (2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Faculty of Social Sciences Laitos – Institution – Department Department of Social Research Tekijä – Författare – Author Sandberg Markus Roy Rikhard Työn nimi – Arbetets titel – Title Surveillance capitalism in the context of futurology: An inquiry to the implications of surveillance capitalism on the future of humanity Oppiaine – Läroämne – Subject Social and Public Policy Työn laji – Arbetets art – Level Master's Thesis Aika – Datum – Month and year 18.5.2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 105 Tiivistelmä – Referat – Abstract This dissertation owes its research topic largely to Shoshana Zuboff's book, The Age of Surveillance Capitalism: A fight for a human future at the new frontier of power. The work ushers in a novel theory of the contemporary strain of capitalism and posits a shift from neoliberalism to surveillance capitalism. The origins and ramifications of this phenomenon will be at the focus of this thesis. In the review of relevant literature, the background and the commitments of futures studies as a field are eclectically touched upon by the aid of both scholarly work and science fiction. Concomitantly, the concept of surveillance capitalism is unfurled and welded to Yuval Noah Harari's notion of dataism. Harari's thoughts on humanity's past and future shall also furnish the overhead projector for my interpretation of surveillance capitalism. Imagination, the foremost forte that Homo Sapiens enjoys the monopoly of in the known universe, is singled out as the main theatre of war, as it is the area where surveillance capitalism is carrying out its most crippling strafe. The raison d'etre for this treatise is lent support to by virtue of a once-over of popular futurology, as I seek to sort out, where and why the discipline has gone off at a tangent and detracted from acute matters, divagating into disputes over synthetic intelligence that echo theological dialectics. I propose the problematization that this befuddles the human agency at the core of surveillance capitalism and thus works as an adjuvant to it. In the third compartment a précis of the history of Sohail Inayatullah's causal-layered-analysis method as well as its viability and pertinence to this dissertation is presented. The boon and bane of CLA as an epistemology is audited as the reader is familiarized with the stratum-superpositioning approach which shall inform this thesis passim before the analysis itself is presented. In the summarization surveillance capitalism is sized up from top to bottom, accompanied by a cursory contemplation apropos of the question to what degree surveillance capitalism is equipped to emblematize capitalism in the first place, or perhaps rather something altogether outré. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Surveillance capitalism Futurology Dataism
  • Aaltonen, Petri (2017)
    Distributed architectures have emerged as a significant area of computing affecting the consumer domain more and more. Distributed data transfer has proven to be a suitable and convenient technology for efficiently transferring files across multiple peers interested in obtaining an identical copy of the same data – for example entertainment or a block of application data. Current technology when discussing decentralized distributed systems are based on the Distributed Hash Table structures. For file transfer, several different implementations exists which utilize this approach and perhaps the most adopted at the moment is the BitTorrent implementation of DHT. In addition to an overlook into DHT technologies and different implementations of DHT, we cover the basic aspects of DHT security techniques. When developing applications which utilize this kind of technologies, the functionality and efficiency of the protocol cannot be trivially defined. This is because the network and humane operating environment in which the system is eventually in use shall have many variance factors which affect the effectiveness and usability of the protocol or implementation. Therefore we also iterate some possibilities which exists to simulate DHT operation and enable for researchers to come up with test beds in order to determine how changes in their algorithms would impact all participants should the changes be taken into use.
  • Korhonen, Pia (2023)
    Purpose: Growth hormone deficiency (GHD) is treated with daily injections of growth hormone (GH). Daily injections may cause burden to patients and to family, that may decrease treatment adherence and may result poor treatment outcome. The aim of this study was to study growth hormone treatment burden in Finland and to identify possible treatment challenges and what preferences caregivers have for growth hormone treatment (GHT). Research methods and data: Anonymous semi-structured survey was conducted in 50 pharmacies across Finland. Potential responders were identified when they came to buy growth hormone product and they were requested to complete the survey with tablet computer. Survey consisted of questions including subject characteristics, treatment background, parent satisfaction to treatment, treatment expectations, decision-making process, compliance and non-compliance reasons, and parent preferences. Survey was conducted between June 2021 and April 2022. Results: Total 79 persons responded to survey. All responders were satisfied with current treatment, 79.5% were very satisfied and 29.5% were quite satisfied. 25.6% responded that they don’t have any challenges with the treatment and 74.4% reported at least one challenge. Most common challenges were injection (35.9%), storage requirements (35.8%) and high price (16.7%). Most common reasons for missing a dose were travel or sleep overs (57.7%), forgot to take medicine (30.8%) and medicine runs out (19.8%). Parents described best and most effective GHT in their own words to be with less frequent dosing (25.6%), storage in room temperature (24.4%) and easy-to use device (23.1%). Conclusions: All caregivers were satisfied with the treatment. However nearly 75% of the responders identified treatment-related challenges. The most frequently reported challenge was the mode of administration (injection). When describing optimal GHT, the wish for less frequent dosing interval was the most often mentioned. Data from this survey can provide support in selection the optimal type of GHT for pediatric and adolescent patients.
  • Karppelin, Hanna (2018)
    Goals The aim of the thesis was to study the phonetic skills and attitudes of language teachers in the teaching of oral language skills from a phonetic point of view. Pronunciation has somewhat been neglected as a part of language skills, and the purpose of this work was to provide more detailed information on the attitudes of teachers generally to teaching oral language skills. The purpose of the thesis is also to look at the teachers’ own training in teaching oral language skills. Methods and materials The material was collected as a survey as part of a larger VÄISKI project. Responses have been collected from Finnish language teachers during the spring of 2018 by an online questionnaire. Questionnaire replies were received from all language teachers, i.e. the language or level of education to be taught was not limited in advance. The questionnaire was advertised in the journal of The Federation of Foreign Language Teachers in Finland (SUKOL) and their mailing list, in a few social media channels and by visiting several educational establishments in the metropolitan area. Results and conclusions The questionnaire was filled by 175 teachers at different levels of education and the respondents taught seven different languages as their main language. The language teachers who filled to the questionnaire responded positively to the teaching of pronunciation and quite positively to phonetics. Teachers felt that their own education, for example, in teaching the pronunciation, has been too small and at a too early a phase in their studies. In addition, the teaching had been too theoretical, and the respondents said they felt insecure about how to teach pronunciation. Teachers need further training based on the research, so they can get pragmatic information for the teaching of pronunciation.
  • Honkala, Miika-Markus Salomon (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan erilaisia menetelmiä kahden tutkimuksen informaation yhdistämiseen, kun tutkimusten aineistoissa on samoja tulosmuuttujia. Informaatiota halutaan yhdistää, koska siten voidaan saada parempia estimaatteja aineistojen yhteisille tulosmuuttujille. Tutkielma on tehty Helsingin yliopiston ja Tilastokeskuksen yhteisenä pro-gradu -projektina. Luvussa 2 esitetään tutkielmassa käytettävät aineistot. Ne ovat Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksen (UTH) aineisto sekä Työvoimatutkimuksen AHM2014-aineiston ulkomaalaistaustaisista koostuva AHM-aineisto. UTH-aineiston koko on 4 977 henkilöä ja AHM-aineiston koko 1 472 henkilöä. Luvussa 3 esitetään kirjallisuudessa käytettyjä menetelmiä tutkimusten tietojen yhdistämiseen ja esitetään tutkielmassa sovellettavia menetelmiä. Luvussa 4 yhdistetään esimerkkiaineistojen informaatiota ja esitetään siitä saatavia tuloksia. Tutkielman aineistoille sekä niiden yhdistetylle aineistolle muodostetaan vastaustodennäköisyysmallin avulla uudet otospainot. Yhdistetylle aineistolle saadaan laskettua vastaustodennäköisyysmallin avulla paremmat painot, koska suurelle aineistolle tehtävään malliin saadaan paljon vastanneisuuden selittäjiä. Aineistojen estimaatteja yhdistetään neljällä menetelmällä ja tutkitaan, mikä menetelmä tuottaa estimaatit, jotka ovat lähimpänä yhdistetystä aineistosta laskettuja estimaatteja. Tällaiseksi menetelmäksi osoittautuu painotettu keskiarvo, jossa aineiston estimaatin painokertoimen määrittää aineiston koko. Lisäksi lasketaan LGREG-estimaatteja UTH-aineistolle ja yhdistetylle aineistolle siten, että estimaattorin avustava malli on sama. Estimaateista tulee tällöin hyvin samankaltaisia. Luvussa 5 esitetään tulosten perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Informaation yhdistäminen kannattaa tehdä yhdistämällä aineistot. Se on työläämpi vaihtoehto kuin estimaattien yhdistäminen, mutta suuresta aineistosta lasketut estimaatit ovat tarkempia kuin pienemmästä aineistosta lasketut estimaatit. Informaation yhdistämiseen on parhaat mahdollisuudet, kun aineistojen kaikki muuttujat ovat samoja. Silloin kaikkien tulosmuuttujien estimaatteja voidaan parantaa, ja yhdistetyn aineiston kaikkia rekisterimuuttujia voidaan hyödyntää vastaustodennäköisyysmalleissa ja regressioestimaattoreissa. Tutkielman tulokset kahden tutkimuksen informaation yhdistämisestä ovat käyttökelpoisia, kun aineistot ovat erikokoiset. Jos yhdistettäisiin kahden samankokoisen aineiston informaatiota, tuloksista osa olisi hieman erilaisia. Jatkotutkimuksena voisi olla imputointimenetelmien soveltaminen informaation yhdistämiseen.
  • Vainio, Suvi (2020)
    In this thesis the mortality after coronary artery bypass surgery (CABG) is studied. The scope of the analysis are the perioperative 60 days. Aim of the analysis is to recognize and analyse the differences between the hospitals in mortality after sex, age, and most common comorbidities and complications have been controlled for. Data for the thesis is from Care Register for Health Care HILMO, also referred to as Hospital Discharge Register, administered by Institute for Health and Welfare (THL). Procedures are queried from the years 2014 to 2017. First CABG procedure per patient is included in the analysis. Comorbidities are queried from 10 years preceeding the operation and complications are queried from the period after the operation. All in all the data covers the operation for 6 766 patients and 217 deaths. Survival methods were used in the analysis, in particular Kaplan-Meier estimators and Cox regression. To concretize the results and the uncertainty Bootstrap-sampling is used. Analyses were performed with R-program. In absolute numbers death occurs seldom, in the data 3 % of the patients died within 60 days after the operation. There are differences between the hospitals in mortality: Compared to the hospital with smallest number the number of deaths is 1.3 to 2.4 times higher in the other hospitals, when a reference patient without comorbidities and complications is considered. As has been noted in previous studies also in this analysis women had a higher mortality after CABG surgery eventhough they comprise minority of the patients. One goal of the analysis was to assess whether the reporting register data could be refined following foosteps taken in the analysis. As the number of events is small, four years were combined into the analysis dataset. Time frame of the analysis, four years, is better suitable for research purposes than yearly reporting. The data could be extended with the help of other registers. Also the diagnosis codes for comorbidities and complications should be examined with care.
  • Oliynyk, Adar (2017)
    Over the past decades, most of the developed countries allocating growing share of the GDP to the health care system. Large part of the spending allocated to the prenatal and neonatal care. One of the contributions of the increased health investment registered as a rapid decrease in infant mortality. This paper is one of the attempts to evaluate the direct impact of the additional medical attention on the mortality rate in Finland. Using the medical birth registry birth in Finland for the cohort of 2005-2014 I evaluate the impact of the additional medical care on the low weight infants. I establish that at-risk newborns, birth weight of less than 1500 gram, on average receive higher medical attention. Then, using the birth weight of 1500 gram as a threshold, I compare the mortality rate of the infants just below and just above this birth weight. Next, I evaluate predictive factors for the survival probability of the infants with a BW close to 1500 gram. I find a striking difference in survival probability of two percentage points. The infants with a lower birth weight have a higher survival probability, which is contradict the common knowledge about increased mortality for infants with a lower birth weight. Further analysis of the risk factors suggests that the neonatal care associated with survival probability and allow to predict the relative risk level for infants with a given set of treatments. The difference in the survival probability calls for the further, more detailed, research in this topic. If the reason for the higher mortality for the heavier infants is indeed the lack of some type of medical attention, perhaps some policy change might be needed.
  • Takkinen, Kristiina (2020)
    Pro gradu-tutkielma käsittelee survivalismia Suomessa, tuoden esiin kotoperäisen varautumiskulttuurin ominaispiirteitä erotuksena ilmiön yhdysvaltalaiseen alkuperään. Erityisesti tutkielma tarkastelee survivalistien kerronnassa ilmeneviä jaettuja kulttuurisia malleja, joita voidaan kutsua maailmankuvan komponenteiksi. Tutkielman aineisto on eri puolilta Suomea tätä tutkielmaa varten kerätty kenttätyöaineisto. Aineisto koostuu viiden varautujan syvähaastatteluista. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa maailmankuvan komponenttianalyysin ohjaaman sisällönanalyysin avulla. Tutkielma esittää, että survivalistisessa maailmankuvassa keskeisiä komponentteja ovat survivalisti-identiteetti, aineelliset- ja psyykkiset resurssit, sekä monipuoliset taidot. Sosiaalisesti tärkeät maailmankuvalliset teemat ovat yhteisökeskeisyys, sekä varautumisen aiheuttama sosiaalinen stigma. Yhteiskuntatasolla survivalistisessa maailmankuvassa keskeinen elementti on yhteiskuntakriittisyys. Lisäksi tulevaisuuteen sijoittuvien uhkien ja skenaarioiden ajattelu sekä yleinen riski- ja romahdustietoisuus ovat olennaisia varautujan maailmankuvan komponentteja. Suomalainen varautumisperinne on osittain jatkumoa esimodernille omavaraiselämälle, ja sillä on juurensa suomalaisessa omavaraiseetoksessa. Varautuminen onkin Suomessa hyvin arkeen kytkeytyvää. Lisäksi modernin yhdysvaltalaisen survivalismikulttuurin ilmentymät ovat populaarikulttuurin välittäminä tuoneet omat leimalliset piirteensä tämän päivän suomalaiseen varautumisperinteeseen. Tämä näkyy erityisesti varautujien huumorissa, jossa survivalistisella poplorella on vankka sijansa. Varautujien suhtautuminen yhteiskuntaan ja sivilisaatioon on kriittinen. Varautujat ovat katastrofi- ja romahdustietoisia, mikä puolestaan tekee survivalismista luonteeltaan antimodernia. Varautumisen kautta voidaan käsitellä myös pelkoja. Survivalismi koetaan kuitenkin voimauttavana ja merkityksellisenä toimintana, joka lisää monipuolisesti varautujan resursseja toimia muuttuvassa maailmassa. Tutkielma toteaa, että survivalismi on nykyajan omaehtoista kansankulttuuria, jossa varautuja on aktiivinen toimija, joka ottaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Survivalismissa on keskeistä riskitietoinen suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Varautuminen on lähtökohtaisesti tulevaisuusorientoitunutta riskienhallintaa, jonka yhteydessä pohditaan myös ihmiskuvaa ja elämän merkityksellisyyttä.