Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Järvinen, Johanna (2016)
    Objective: Previous results support the use of video examples in voice therapy. Patient adherence and motivation for practice was improved in the video-enhanced voice therapy compared to the "written" condition. A previous study has also shown that an instructional videotape has potential to increase people's awareness about voice misuse and treatment options. However, this area is still poorly studied. The goal of this study was to review the experiences of educational video material. The focus was to map out the experiences and benefits of using the video material. The purpose of this study was also to determine if patients' voice quality and the quality of life could be improved by providing videos of vocal hygiene instructions and voice exercises exemplified by the therapist. Methods: The population consisted of 12 patients of HUS Speech and Voice Clinic who participated in an independent video-enhanced intervention. All participants were women (20-63 years) and they had a functional voice disorder diagnosed by a phoniatrician. Before the intervention participants filled up two self-assessment questionnaires: VHI and VAPP. During the intervention participants kept an exercise diary. After the intervention participants filled up three self-assessment questionnaires: VHI and VAPP once again and also a questionnaire about the experiences of educational video material. The data were analysed applying qualitative content analysis and statistical method. Results and conclusions: The participants considered the video material, especially the informative part of it, clear and useful. The training videos were also considered clear and quite easy to manage. Practice frequency was how ever quite poor. Nobody practiced every day. During one month (30 days) the participants exercised in 5 to 27 days. During one day they exercised about eight minutes. Some of the participants seemed to benefit from the independent video-enhanced voice therapy. 7/12 participants had better VHI and VAPP scores after the intervention compared to the scores before the intervention. The difference in VAPP scores of the whole group before and after the intervention was considered statistically significant (p-value =.048 < .05 ). However, there were so wide variation in the practice frequency and the VHI and VAPP scores, that no exact conclusions can be made.
  • Hujanen, Vili (2020)
    Tietokoneet ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina, mikä on mahdollistanut kehittyneemmät pelit ja luonut pelaajille uusia mahdollisuuksia. Pelien modaamisella on pitkät juuret videopelien osalta, niitä on tehty mitä erilaisimpiin peleihin ja erilaisin tarkoi-tuksin. Tutkimuksen kysymyksenä on tarkastella sitä, miten tekijänoikeus suhtautuu modaamisen sallittavuuteen. Tutkimuksessa määritellään modit ja esitellään niiden vaikutuksia videopeleihin. Tutkimuksessa esitellään videopelien toimintaa ja miten niitä on mahdollista nykyisin modata. Aihe on kansainvälistä, joten tutkimuskysymystä käsitellään huomioiden myös yhdys-valtalainen oikeus. Modien osalta nostetaan esille kaksi erilaista tyyppitapausta, joiden kautta pohditaan modaamisen sallittavuutta. Modaamisen kysymykset tiivistyvät siihen, minkälaisia oikeuksia pelaajilla on muokata omistamaansa peliä sekä jakaa omia tuotok-siaan alkuperäisen tekijän suostumuksella tai ilman. Aiheen kannalta haastavaa on kohtuullisen vähäinen oikeuskäytäntö, mikä tarkoittaa, ettei aiheen kannalta kovinkaan lopullisia päätelmiä pystytä tekemään. Aihetta käsitellään pääsääntöisesti suomalaisen tekijänoikeuslain näkökulmasta mutta ottaen huomioon käydyn keskustelun ulko-mailla. Tämä tarkoittaa samalla myös ulkomaisten käsitteiden esittelyä ja niiden sovittamista kotimaiseen oikeusjärjestelmään. Mo-dien asema on kyseenalainen ja varsin häilyvä, minkä voidaan nähdä tuottavan ongelmia oikeusvarmuuden kanssa. Aihetta pohdi-taan niin yhdysvaltalaisen tutkimuksen ja oikeuskäytännön kautta. Tyyppitapaukset nostetaan esille, joiden kautta kysymystä peila-taan Suomen tekijänoikeuteen. Kyseessä voi olla tietyissä tilanteissa tekijänoikeuden loukkaus, tämä riippuu siitä, miten modaami-nen käytännössä toteutetaan. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille tätä ongelmaa ja kyseenalaistaa sen tarkoituksenmukaisuus, sekä pyrkiä tarjoamaan mahdollisia ratkaisuita, joilla näitä ongelmia pystyttäisiin estämään ja vähentämään.
  • Liljanto, Roope (2019)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten videopelissä esiintyy ainesta antiikin kreikkalaisesta uskonnosta ja mytologiasta. Tutkimuskysymykseni on, miten kreikkalaista mytologiaa ja antiikin kreikan uskontoa käytetään videopelin rakennusaineena sen tarinassa, sisäisessä mytologiassa sekä toiminnassa pelimaailman sisällä. Aineistona toimii videopeli the Elder Scrolls IV: Oblivion (2007). Aineistoa analysoin sisällönanalyysin keinoin. Analyysia ohjaa transmediaalisten maailmojen teoriakehys. Transmediaalinen maailma on monen eri median, esimerkiksi kirjallisuuden tai pelien, kautta ilmentyvä fiktiivinen maailma.Analyysin jäsennän Lisbeth Klastrupin ja Susana Toscan esittelemän kolmijakoisen transmediaalisten maailmojen mythos, ethos ja topos–mallin mukaan. Mythos on maailman taustatarina, keskeinen tieto, joka on oleellista maailman tulkitsemisessa ja siinä toimimisessa. Ethos on maailman sisällä toimimiseen ja käyttäytymiseen vaadittu tieto. Topos edustaa maailman miljöötä tietyssä aikakaudessa ja sen yksityiskohtaista maantiedettä. Paikannan tutkielmani uskontotieteen kentällä populaarikulttuurintutkimukseen ja myyttitutkimukseen. Havainnollistan analyysissa löydöksiäni pelin kuvakaappauksilla. Uskontotieteen kentällä paikannan työni myyttitutkimuksen avulla käyttäen Émile Durkheimin myyttiteoriaa, jossa myytin tehtävänä on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen. Durkheimin myyttiteoriassa mytologia on ryhmälle yhteinen uskomusjärjestelmä. Jos mytologia on ryhmälle yhteinen uskomusjärjestelmä, joka edustaa yhteiskuntaa ja maailmaa, ilmentää Oblivion meille antiikin mytologiaa ja uskomuksia, sekä samalla eurooppalaista kulttuuriperintöä. Tutkielmassani havaitsin Oblivionin toisintavan kuitenkin myös virheellisiä käsityksiä antiikin mytologiasta ja maailmasta. Oblivionissa käytetään laajasti kreikkalaisten uskontoa ja mytologiaa hyödyksi. Yhtäläisyyksiä löytyy niin jumalten kuvauksesta, pelin tarinoista ja juonikuvioista, pelin uskontojen sijoittelusta. Tässä tutkielmassa osoitan mythoksen, ethoksen ja topoksen analyysikäsitteiden avulla, miten pelintekijät kertovat uudelleen antiikin perintöä uusille sukupolville.
  • Koljonen, Markus (2024)
    Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus on haasteen edessä: miten kehittää opetusta ja tukea oppimista vaikuttavilla tavoilla digitalisoituvassa maailmassa, jossa media ubikisoituu eli kaikkiallistuu yhä enemmän? Videopohjainen oppiminen (Video Based Learning, VBL) tarjoaa lupaavia pedagogisia mahdollisuuksia erityisesti ottaen huomioon uudet, mediaa natiivisti kuluttavat sukupolvet. Merkittävä osa viime vuosina Suomessa valmistuneista hammaslääkäreistä kokee kiinteän protetiikan osaamisensa vajavaiseksi. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän puutokseen kehittämällä ja monipuolistamalla kiinteän implantologian opetusmateriaaleja ja pedagogisia lähestymistapoja VBL:n keinoin. Tämä opinnäytetyö koostuu opetusvideoproduktiosta, digitaalisesta oppimisalustasta ja kirjallisuuskatsauksesta. Produktiota varten kuvattiin yli 7 tuntia videomateriaalia maalis–marraskuussa 2022. Materiaali leikattiin 18 opetusvideoksi, joiden yhteiskesto on kaksi tuntia. Videosarja dokumentoi todelliselle potilaalle toteutetun implanttihoidon ensimmäisestä tutkimuskäynnistä implantointiin ja valmiin implantin kontrollikäyntiin asti. Sarja seuraa hammaslääkäreiden kliinisen työn lisäksi röntgenhoitajan työtä KKTT-kuvan otossa sekä hammasteknikkojen työskentelyä hammasteknisissä laboratorioissa. Sarja esittelee myös kaksi keskenään vaihtoehtoista implanttihoidon välivaiheen toteutustapaa: perinteisen jäljentämisen ja digitaalisen jäljentämisen menetelmät. Opetusvideoilla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön. Digitaalinen oppimisalusta toteutettiin verkkosivuna. Se toimii käyttöliittymänä videoiden katselulle ja esittää videot kronologisessa järjestyksessä polkuna, joka haarautuu käyttäjän valitseman jäljentämismenetelmän mukaan. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin, millä keinoin VBL:n vaikuttavuutta oppimistuloksiin voidaan edistää. Katsaukseen koottiin lukuisia suosituksia VBL-tuotantojen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin, mitä muita hyötyjä ja toisaalta haasteita ja heikkouksia VBL:llä pedagogisena lähestymistapana on verrattuna muihin opetusmenetelmiin. VBL tarjoaa paitsi runsasta toteuttamatonta potentiaalia opetuksen laadun ja kvantitatiivisten oppimistulosten kehittämiseen, myös mahdollisuuden laajempaan opetuksen ja oppimisen laadulliseen paradigmamuutokseen transmissiivisesta pedagogisesta filosofiasta konstruktivistiseen filosofiaan. VBL ei kuitenkaan itsessään takaa oppimistuloksia, vaan ollakseen vaikuttavia VBL-tuotannot on toteutettava riittävän laadukkaasti ja integroitava saumattomasti muuhun opetukseen. Ne ovat myös aina osa laajempaa pedagogista ekosysteemiä ja opetuksen ja oppimisen kulttuuria.
  • Kvist, Viktor (2020)
    Dagens teknologisamhälle erbjuder individer med olika underhållningsmedel. Ett av de snabbast växande underhållningsmedlen inom nöjesbranschen är videospel, som genom sina digitala egenskaper har tagit nöjesbranschen med storm. Idag utgör videospel en global miljardindustri, som till stora delar skyddas genom det upphovsrättsliga regelverket. Det upphovsrättsliga regelverket är vidare extensivt, vilket medför att det upphovsrättsliga ramverket som omfattar videospel är mångfacetterat. I avhandlingen fästs uppmärksamhet på hur videospel betraktas i Finland från en upphovsrättslig synvinkel. Mer specifikt fästs uppmärksamhet på den finska doktrinens ändamålsenlighet i situationer där videospel kopieras, för att granska huruvida gällande synvinklar i Finland är tidsenliga och tillräckliga. Från en upphovsrättslig synvinkel inbegriper videospel ett flertal element, som kan erhålla upphovsrättsligt skydd. I egenskap av ett digitalt verk som kommer i olika slag och format, kan ett videospel bestå av antingen ett få upphovsrättsligt skyddsbara uttrycksformer eller flera olika uttrycksformer. För att uppmärksamma dessa faktorer, måste det upphovsrättsliga regelverket avseende videospel vara anpassningsbart på alla typer av videospel. Detta åstadkoms genom att de upphovsrättsliga reglerna hålls tidsenliga och uppdaterade. I avhandlingen granskas om detta är fallet i Finland. Kopiering av videospel utgör ett reellt hot för spelutvecklare, som genom tidsmässiga och ekonomiska uppoffringar strävar efter att skapa videospel för att erhålla ekonomisk nytta. Med hänvisning till konkurrensfriheten som präglar den finska marknadsekonomin, är kopiering i sig inte ett förbjudet förfarande. Detta påvisar även upphovsrätten, som inte skyddar idéer utan enbart sättet som idéer uttrycks på. Spelbolag med kopiering som primär affärsverksamhet utnyttjar dessa utgångspunkter genom att fokusera på spelets bakomliggande idé, det vill säga spelets helhetsupplevelse och gameplay. Genom att kopiera ett annat spels gameplay, undviker spelkopior upphovsrättsligt intrång, men åstadkommer ett spel som är närapå identiskt med originalspelet. Avhandlingen utforskar hur ett dylikt förfarande bemötts i praxis, i syfte att granska vad som är en icke-skyddad idé och ett skyddat uttryck i ett videospel. I avhandlingen behandlas forskningsfrågorna genom att använda den finska upphovsrätten som utgångspunkt. Eftersom videospel är ett internationellt område, vars upphovsrättsliga egenskaper uppmärksammats utomlands, kommer avhandlingen även att förlita sig på utländska synvinklar. Kopiering av videospel har i synnerhet aktualiserats i den amerikanska doktrinen. Till följd av detta stöder avhandlingen sig på domstolsavgöranden i USA, för att granska huruvida dessa kan tillämpas i den finska doktrinen. Således används den utländska doktrinen i avhandlingen enbart som ett påfyllnadsmedel till avhandlingens frågeställning, som är att utforska hur videospels upphovsrättsliga ställning granskats i Finland. Avhandlingen är rättsdogmatisk, vilket betyder att avhandlingen strävar efter att hitta tolkningsrekommendationer till den gällande rätten avseende videospels upphovsrättsliga omfång i Finland, inte faktiska svar till hur videospel bör eller ska granskas.
  • Lauriala, Maisa (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden preposition vaihtelua lausekkeissa vid/på universitet ja vid/på möte sekä lausekkeissa vid/i ålder ja vid/i val. Tavoitteena on selvittää, miten prepositioiden käyttö ja esiintymistiheys vaihtelevat kyseisissä ilmauksissa ja millaisia muutoksia tässä vaihtelussa on nähtävissä eri vuosikymmenten välillä. Lähtökohtana on vid suhteessa på- ja i-prepositioihin. Aiempien tutkimusten ja havaintojen perusteella on nähtävissä viitteitä siitä, että vid-preposition käyttö on vähenemässä, kun taas på ja i ovat yhä yleisempiä. Etenkin på vaikuttaa usein syrjäyttävän vid-preposition. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, missä määrin tulokset tukevat tätä käsitystä. Tutkimuksen aineiston pohjana on kolme sanomalehtikorpusta kolmelta eri vuosikymmeneltä, Press 65, Press 95 ja GP 2013, jotka ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämän Språkbankenin korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki vid- ja på-lausekkeet, joissa preposition rektion muodostavan substantiivilausekkeen pääsana on universitet tai möte sekä vid- ja i-lausekkeet, joissa substantiivilausekkeen pääsana on ålder tai val. Esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta pääosin analyysi on kvalitatiivista. Analyysissa tarkastellaan esiintymiä niiden kontekstissa. Esiintymät jaotellaan prepositiolausekkeen syntaktisen funktion mukaan sekä sen perusteella, toimiiko prepositiolauseke hallitsevan lausekkeen vapaana vai pakollisena määritteenä, ja missä määrin hallitsevan lausekkeen pääsanan valenssi vaikuttaa määritteen preposition valintaan. Tarkastelun kohteena ovat myös muut preposition valintaan vaikuttavat tekijät, kuten konstruktiot, joissa prepositiolauseke on taipuvainen esiintymään. Tutkimus osoittaa, että vid-preposition käyttö tarkastelluissa lausekkeissa on vähentynyt merkittävästi suhteessa på- ja i-prepositioon. Selvimmin kehitys näkyy vid/i val -lausekkeessa, jossa vid on menettänyt eniten jalansijaa. Vid/på universitet on lausekkeista ainoa, jossa vid on edelleen yleisempi kuin vaihtoehtoinen prepositio. Merkittävimmät muutokset prepositioiden välisessä vaihtelussa sijoittuvat aikavälille 1965–1995, kun taas muutokset aikavälillä 1995–2013 ovat vähäisempiä. Vanhimman aineiston suppeuden vuoksi tulokset ovat kuitenkin osittain vain suuntaa antavia. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että vid-lausekkeet ovat jossain määrin taipuvaisia esiintymään eri funktiossa ja konstruktioissa kuin vastaavat på- ja i-lausekkeet. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sekä på että i yhä useammin korvaavat vid-preposition. Toisaalta sekä tutkimuksen alussa tehdyt alustavat korpushaut että tarkasteltujen esiintymien analyysi osoittavat, että kehitystä ei voida yleistää koskemaan kaikkia prepositiolausekkeita, joissa vid on vaihdettavissa prepositioon på tai i. Niissä lauseke- ja konstruktiotyypeissä, jotka tulosten perusteella ovat taipuvaisia esiintymään nimenomaan vid-preposition kanssa, sillä vaikuttaa edelleen olevan vakiintunut asema.
  • Sahari, Aaro (2008)
    The focus of this thesis is the marine environmental history of the eastern part and the estuary of the Kymi river from 1945 to 1970. There is no previous research on this area from an environmentally historical perspective, nor have many of the sources here discussed been previously used. Therefore the thesis expands academic understanding of local environmental processes and protection in and around the city of Kotka and the Kymi river. The thesis falls within the methodological field of socio-political history, as the research focus is centered on the local process of establishing the nature of environmental problems and solving them. The principal assumption has been that the city of Kotka, due to its ongoing expansion, was slow to respond to environmental hazards. The Kymi river was among the most degraded bodies of water during this period. Kotka on the other hand was a major center of wood processing industry and one of Finlands major industrial ports. In the past the river and its estuary had provided ample resources for fishers. It is this contradictory use of the environment that allows one to discuss the local struggle for the correct use of the environment. Primary sources include local and city archives, environmental studies, and legal documents linked with the above. The archives of the city of Kotka and of various private associations form the core sources. Environmental studies from the research period have been dealt with as sources to the local political power struggle. Alongside with current environmental research they also provide insight into the state of the environment. Another goals has been to accumulate environmental research for a future multidisciplinary study in this area. As a final conclusion it can be said that environmental degradation was widely understood as a problem only in the 1960s. The influential role of the city of Kotka however determined the pace with which these problems were then solved.
  • Lindholm, Joachim (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan asunto-osakeyhtiöiden viemärilinjastojen korjausrakentamista. Näkökulmana on saneerauksen totetuttaminen ns. uusilla menetelmillä perinteisen linjasaneerauksen sijaan. Viemärilinjastojen saneerausten kysyntä ja tarve on suuri, sillä isoin osa rakennuskannasta saavuttaa saneerauksen kannalta kriittiseksi katsottavan noin 50 vuoden iän tällä tai seuraavalla vuosikymmenellä. Viemärilinjaston kunnossapitovastuu kuuluu lain mukaan asunto-osakeyhtiölle ja päätös käytettävästä menetelmästä ja saneerauksen suorittavasta urakoitsijasta tehdään yhtiökokouksessa. Lähes poikkeuksetta yhtiön hallitus on valmistellut urakkaa ja esittää näkemyksensä parhaiten soveltuvasta menetelmästä yhtiökokoukselle. Uusilla tekniikoilla tehty saneeraus on monesti perinteistä linjasaneerausta nopeampi ja edullisempi vaihtoehto, mutta uusien menetelemien käyttämisen riski piilee niiden vaatimassa linjaston puhdistamisessa. Tästä johtuen linjaston kunto on tutkittava ennen urakan aloittamista. Kuntotutkimuksen suorittaminen kuuluu asunto-osakeyhtiön hallituksen huolellisuusvelvollisuuden piiriin. Tämän huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa hallituksen kollektiiviseen vahingonkorvausvelvollisuuteen vahinkoa kärsinyttä asunto-osakeyhtiötä kohtaan. Urakoitsijan on tulkittava kuntotutkimuksen antamaa informaatiota ammattilaiselta vaaditulla tavalla ja informoitava tilaajaa siitä, kestääkö viemärilinjasto saneerauksen vaatiman puhdistamisen. Tätä kutsutaan urakoitsijan lojaliteettivelvollisuudeksi. Urakoitsijan epälojaali toimitapa voi johtaa siihen, ettei tämä voi menestyksekkäästi vedota tiettyhin urakkasopimuksessa sovittuihin ehtoihin. Pinnoitussaneeraukseen liittyviin laadunvalvonnan haasteisiin, pintamateriaalien ja rakenteiden ennallistamisvastuuseen, takuuaikana tehtäviin korjauksiin tai vakuutusoikeudellisiin näkökulmiin ei tässä tutkielmassa syvennytä. Ne kuitenkin huomiodaan tulevien tutkimusten potentiaalisina aiheina.
  • Westerlund, Jenni (2015)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapauskohtaisesti suomalaisen pienyrityksen kansainvälistymismahdollisuuksia ja kartoittaa potentiaalisia viennin muotoja kansainvälistymisen aloittamiseksi. Kansainvälistymisen teoriakenttä on laaja ja paljon tutkittu. Kansainvälistymismalleina esitellään kolme tunnetuinta mallia: vaihe-, Born Global- ja Born-again Global-mallit. Yritykset kansainvälistyvät monista eri syistä; hakeakseen lisää kasvua tai pakon edessä pysyäkseen kilpailussa mukana. Vientitoimintaan ryhdyttäessä yritys tarvitsee tuotteeseen, talouteen ja osaamiseen liittyviä edellytyksiä, jotta viennin aloittaminen olisi mahdollista. Kansainvälistymistapoja on useita vientitoiminnasta oman toimipisteen perustamiseen ulkomailla. Ennen ulkomaille menoa yrityksen on tärkeää pohtia tavoitteitaan ja sisäisiä strategioitaan sekä toteuttaa markkinatutkimuksia kohdemaista. Tutkimuksissa tärkeää on tunnistaa alueiden todellinen potentiaali kohderyhmien suhteen ja mahdolliset markkinoille pääsyn esteet ja haasteet. Tutkielman aineisto on kerätty kvalitaviisesti teemahaastatteluilla. Tutkimustulosten mukaan kohdeyrityksellä on potentiaalia laajentaa ulkomaille ja onnistua kasvattamaan toimintaansa ja lisäämään myyntiään. Suomen markkinat eivät tarjoa riittävää kasvualustaa yrityksen tuotteen erikoislaatuisuuden takia, jonka vientimahdollisuuksien kartoittamiseen tämä tutkimus perustuu. Kansainvälistymisessä tärkeiksi seikoiksi nousivat oikeisiin segmentteihin keskittyminen maakohtaisesti ja oikeiden kontaktien löytyminen. Yhteistyö-kumppaneiden ja brändäämisen avulla kasvua voidaan saavuttaa suuremmilla volyyymeilla.
  • Kovanen, Heidi (2016)
    Tutkimus lähestyy Kastelholman linnaa ja sillä elettyä arkea linnan tilallisen ja toiminnallisen jakauman kautta. Kiinnittämällä huomiota Kastelholman sisäisessä saavutettavuudessa tapahtuviin muutoksiin ja siihen, miltä linnan saavutettavuus on voinut näyttää sen muurien ulkopuolelta katsottuna, tutkimuksella pyritään ottamaan osaa linnojen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevään keskusteluun ja luomaan pohjaa mahdollisille linnojen näkemiseen ja kokemiseen liittyville jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjana toimii keinotekoinen kuusiosainen periodijako, jonka avulla pyritään havainnollistamaan Kastelholman rakenteessa ja toiminnassa tapahtuvaa muutosta puolen vuosisadan mittaisissa jaksoissa 1300-luvulta 1600-luvulle. Jokaisen tutkittavana olevan ajanjakson kohdalla linnasta erotettuja huonetiloja tarkastellaan sekä niiden rakenteellisten piirteiden ja näihin liitettävissä olevien toimintojen (feature -analyysi), että huonetilojen keskinäisen sijainnin ja saavutettavuuden (access -analyysi) kautta. Varsinaisten tulkintojen pohjana tutkimuksessa toimivat Kastelholmasta sen rakennushistoriallisen tarkastelun pohjalta muodostetut saavutettavuuskartat (access -kartat), jotka kuvaavat linnan yksittäisten huonetilojen lisäksi myös näille määritettyjä käyttötarkoituksia. Yhdistämällä Kastelholmaa kuvaaviin saavutettavuuskarttoihin tieto linnan huonetiloille määritetyistä toiminnoista, pystytään tutkimuksessa esiintyvien access -karttojen avulla tarkastelemaan Kastelholman sisäisen rakenteen lisäksi myös linnan toiminnallista jakaumaa. Karttojen pohjalta Kastelholmasta pystytään 1500-luvun alkupuolen jälkeen erottamaan useampia toisistaan erottuvia huoneryhmiä, joiden yksittäisiä huonetiloja näyttää yhdistävän keskenään samantyyppinen käyttötarkoitus. Ennen 1500-lukua vastaavanlainen huonetilojen ja toimintojen rengastuminen on Kastelholman tapauksessa huomattavasti harvinaisempaa. 1620-luvun jälkeen osa etenkin linnan varastoiksi määritetyistä huonetiloista näyttää rengastuvan yhä selkeämmin myös linnan muurien ulkopuolella avautuvan linnasaaren kanssa, mikä voi viitata linnaan sijoitettujen toimintojen yhä selkeämpään rajaamiseen – mahdollisesti myös linnaan odotettua vierasta silmällä pitäen.
  • Roth, Melissa (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla menneiden laittomien siirtolaisten kokemuksia. Tutkimuksen keskiössä ovat Suojärveltä kotoisin olleen Ahokkaan perhekunnan kirjeet Neuvostoliitosta Suomeen vuosina 1932–1936. Ahokkaat olivat osa 1930-luvun laman käynnistämää laitonta muuttoliikettä, jonka johdosta noin 15 000 suomalaista siirtyi Neuvostoliittoon paremman toimeentulon perässä. Tutkin kuinka sukulaissuhteita hoidettiin rajan ylitse kulkevan kirjeenvaihdon välityksellä, kuinka kirjeenvaihdon konventiot muuttuivat perheen kohdatessa vakavaa puutetta ja kuinka Ahokkaat kuvasivat olosuhteita Neuvostoliitossa. Tutkimuskirjallisuuden avulla havaitsin, että monet Ahokkaiden kokemista asioista olivat jaettuja myös muiden suomalaissiirtolaisten kanssa. Tutkimuksessa ilmenee kuitenkin se, että Ahokkaat olivat vapaita vaihtamaan työpaikkaa asuessaan Petroskoissa. Tämän johdosta he olivat sosiaalisesti ja taloudellisesti vakaammassa asemassa, kuin esimerkiksi suljetulle työleireille joutuneet suomalaiset. Lähdeaineistona käytetään Valtiollisen poliisin Sortavalan alaosaston arkistosta löytyvää kirjekokoelmaa vuosilta 1931–1939. Kirjeet on jäljennetty Etsivän keskuspoliisin toimesta tarkoituksena tarkastella laitonta muuttoliikettä, sekä Neuvostoliitosta Suomeen kohdistuvaa kommunistista agitaatiota. EK on tehnyt jäljennöksiin lukuisia merkintöjä ja huomioita, jonka lisäksi kirjekokoelmaan kuuluu EK:n sisäisiä ilmoituksia. Nämä tuovat tutkimukseen toisen puolen, jossa tarkastellaan Ahokkaisiin kohdistunutta tutkintaa, jonka johdosta EK teki tiedusteluykäynnin Ahokkaiden Suomessa asuneiden sukulaisten kotiin. Valtiollisen poliisin arkiston lisäksi tutkimuksessa käytetään Neuvostoliiton siirtolaisuutta koskevaa tutkimuskirjallisuutta 1980-luvulta 2020-luvulle. Lisäksi tutkimuksessa käytetään aikalaissanomalehdistöä Suomesta ja Neuvosto-Karjalasta kuvaamaan aikakauden taloudellista ja poliittista tilannetta, sekä esimerkiksi kommunisteihin liittynyttä retoriikkaa. Sanomalehtien avulla on myös mahdollista tarkentaa Ahokkaiden kirjeissään kuvaamia tapahtumia, jotka olivat välittyneet Suomesta Neuvostoliittoon. Ahokkaiden elämää Neuvostoliitossa varjostivat puute ruoasta ja välttämättömyystarvikkeista, sekä epävarmuus tulevasta. Osoitan, että Ahokkaat pitivät Neuvostoliitossa asumista väliaikaisena vaiheena ainakin vuoteen 1934 saakka. Kun suunnitelma Suomeen palaamisesta epäonnistui, joutui perhe sopeutumaan Neuvostoliittoon. Perhe hajaantui avioeron ja sisäisten karkotusten takia ja lopulta vuonna 1936 myös kirjeyhteys Suomeen katkesi.
  • Aleneff, Marja Leena (2015)
    Objectives. Parental alienation is known to be manipulation aimed at a child in the family interaction context in order to make the child reject a parent to please the other parent. Although parental alienation has been described already in the 1950's little quantitative research has been done in the field. It has been found parental alienation occurring typically in divorce conflicts is associated with psychosocial problems and clinical symptoms in adulthood. As the studies of parental alienation have focused on the adults until now, it is not known what kind of association there is between parental alienation and adolescents' well-being. The objective of this quantitative pioneering study aimed at teenagers was to find out about parental alienation's prevalence and association with Finnish adolescents' quality of life as well as with the family background factors. The focus of the study was on the association of parental alienation behaviors with an adolescent's quality of life disregarding whether the parents had divorced or the alienating parent succeeded in the alienation of the child or not. The following hypotheses were made: One to two percent of the adolescents has experienced parental alienation. Parental alienation is more prevalent in divorced families and associated with (1) higher rates of depression and anxiety and the lower quality of life (2) meeting the rejected parent after the divorce (3) the deteriorated relationship with the rejected parent after the divorce. Methods. The research was carried out as an anonymous web survey, which was completed by 2027 adolescents (mean age 17.7 years, 87.4 % female). About 36 % of the participants came through 19 Finnish high schools and about 64 % through five websites aimed at teenagers. The questionnaires used in this study were Parental Alienation Behavior Scale (parental alienation), KiddoKINDL-14–17 (quality of life) and Raitasalo's modification of the short form of the BDI (mood). Results and conclusions. As it was hypothesized parental alienation was associated with higher rates of depression, anxiety, the lower quality of life and parents' divorce or separation although it also occurred in families where the parents had not divorced. On the contrary to the hypotheses parental alienation was not associated with meeting the rejected parent, neither was the relationship deteriorated after the divorce of the parents associated with the rejected parent but with the alienating parent. Thus the previously found association between parental alienation and low well-being in appears in to occur already in adolescence. Further research is needed to find out the need for the parental alienation screening for example.
  • Mäkinen, Maiju (2019)
    Kansainvälisen prosessioikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden rajapintaan sijoittuvassa tutkielmassa tarkastellaan sellaisia dispositiivisten riita-asioiden oikeudenkäyntejä, joissa sovellettaviksi tulevat jonkin muun valtion kuin Suomen lain aineellisoikeudelliset säännökset. Tutkielmassa verrataan suomalaisia oikeudenkäyntejä saksalaisiin oikeudenkäynteihin, sillä Saksassa vieraan valtion lain soveltamistilanteet ovat kohtuullisen yleisiä, ja siellä tätä aihepiiriä on tutkittu jo pidemmän aikaa. Kansainvälisellä tasolla on ennustettu vieraan valtion lain soveltamistilanteiden yleistymistä, joten tutkielman aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Vieraan valtion lain soveltamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 4 §:ssä. Kyseessä on väljä säännös, jossa on jätetty monia asioita oikeuskäytännön varaan. Toistaiseksi aihetta koskeva suomalainen oikeuskäytäntö on ollut niukkaa, eikä korkein oikeus ole antanut selkeitä linjauksia. Ensimmäisenä laajempana kokonaisuutena tutkielmassa perehdytään siihen, millä taholla on selvitysvastuu vieraan valtion lain sisällön selvittämisestä. Suomessa oikeustila on tältä osin suhteellisen selvä, ja oikeuskäytännön perusteella vaikuttaa siltä, että selvitysvastuullinen taho on myös käytännössä saatu määritettyä kohtuullisen helposti. Tutkielmassa havaitaan, että Saksassa on omaksuttu huomattavasti Suomen laista poikkeava selvitysvastuun jakamista koskeva malli. Tutkielmassa vertaillaan näitä selvitysvastuunjakomalleja ja pyritään löytämään tarkoituksenmukaisin malli. Tämän jälkeen tutkielmassa käydään läpi tietojenvaihtotapoja, joilla vieraan valtion laista saadaan selvitystä, sekä näiden tapojen kehittämistä. Tietoa eri tahojen käytettävissä olevista tietojenvaihtotavoista hyödynnetään myös tarkoituksenmukaista selvitysvastuunjakomallia pohdittaessa. Seuraavaksi tutkielmassa siirrytään käsittelemään sitä, millaista selvitystä vieraan valtion lain sisällöstä on pidettävä riittävänä. Tutkielmassa havaitaan, että Suomessa ja Saksassa riittävälle selvitykselle asetetut tasot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Tämän jälkeen pohditaan sitä, millainen taso riittävälle selvitykselle tulisi asettaa ja miten Suomessa omaksuttua hyvin matalaa tasoa voitaisiin nostaa lähemmäs Saksassa omaksuttua tasoa. Lisäksi luodaan katsaus siihen, miten toimitaan, jos riittävää selvitystä ei saada. Tämän jälkeen käsitellään kahta vieraan valtion lain soveltamiseen liittyvää erityistilannetta: sovellettavan lain aukollisuutta sekä ordre public -periaatteen mahdollistamaa vieraan valtion lain soveltamisen torjumista. Tutkielmassa todetaan, että lain aukkotilanteet muistuttavat pitkälti niitä tilanteita, joissa vieraan valtion lain sisällöstä ei saada riittävää selvitystä, ja että aukkotilanteiden ratkaisemisessa voidaan usein noudattaa samoja toimintamalleja kuin selvityksen riittämättömyystilanteissa. Ordre public -periaatteen osalta havaitaan, että sitä sovelletaan dispositiivisissa riita-asioissa vain poikkeuksellisesti. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Suomessa ongelmat vieraan valtion lain soveltamistilanteissa liittyvät ennen kaikkea heikkolaatuisiin selvityksiin, riittävälle selvitykselle asetettuun tasoon sekä tuomioistuimen passiivisuuteen niin riittävän selvityksen hankkimisessa kuin vieraan valtion lain soveltamista koskevien linjausten antamisessa. Tutkielmassa esitettävät kehitysehdotukset koskevat muun muassa tietojenvaihtotapojen monipuolisempaa hyödyntämistä, tuomioistuimen aktiivisempaa roolia selvityksen hankkimisessa ja ratkaisujen parempaa perustelemista. Valtaosa kehitysehdotuksista on mahdollista toteuttaa jo nykysääntelyn puitteissa. Koska kyse on Suomessa vielä toistaiseksi kohtuullisen tuntemattomasta aihepiiristä, tärkeänä pidetään myös aihetta koskevan koulutuksen ja tutkimuksen lisäämistä.
  • Mela, Marianne (2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa on vertailtu maahanmuuttajanaisten kotoutumisen kokemuksia ja parlamentaarisen puheen tuottamia kuvauksia maahanmuuttajanaisista kotoutujina. Aineistona on käytetty eduskunnassa vuosien 2010 – 2013 aikana käytyä keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmista sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Ystäväksi Maahanmuuttajaäidille -toimintaan osallistuneen seitsemän maahanmuuttajaäidin haastattelua. Haastattelut on tehty puoliavoimina yksilöhaastatteluina pääkaupunkiseudulla vuoden 2012 syksyn aikana. Maahanmuuttajanaisten haastatteluissa menetelmänä on käytetty Giorgin ja Perttulan fenomenologista menetelmää. Kyseessä on deskriptiivinen fenomenologinen menetelmä, jonka avulla haastatteluissa on pyritty tavoittamaan maahanmuuttajaäitien jakamia kokemuksia kotoutumisesta Suomessa. Parlamentaarisessa puheessa menetelmänä on käytetty diskurssianalyyttista WPR-analyysia. Maahanmuuttajaäitien haastatteluissa nousi yhteisesti esille sosiaalisen pääoman merkitys kotoutumisprosessissa. Kotoutumisprosessi jäsentyi kertomuksissa kolmeen vaiheeseen: maahansaapumisen yhteydessä koettuun odotusten ja pettymysten vaiheeseen, elämän järjestelyyn liittyvään selviytymisstrategian luomisen vaiheeseen sekä lopulta asettumisen vaiheeseen. Sosiaalisen pääoman runsaus tai puute yhdisti jokaisen vaiheen kulkua ja sujuvuutta. Maahanmuuttajaäitien näkemys kotoutumisesta kuvasi kotoutumista yksilön ja yhteiskunnan välisenä tasa-arvoisuuteen perustuvana vastavuoroisuutena, jonka onnistuminen liittyi yksilön ja yhteiskunnan tarpeiden ja tarjolla olevien resurssien yhteensovittamiseen. Äitiyden tai oman kulttuurin ei katsottu aiheuttavan kotoutumiselle yleisesti haasteita; sen sijaan sosiaalisen pääoman puutteen ja syrjinnän katsottiin. Parlamentaarisen puheen analyysi puolestaan toi esiin, että sosiaalinen pääoma miellettiin enemmänkin onnistuneen kotoutumisen päämääräksi, eikä sen mahdollisuutta kotoutumisprosessia tukevana välineenä tunnistettu. Myös kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen osallisuuden muodot kutistettiin osallisuuteen työmarkkinoista, missä myös mahdollisen sosiaalisen pääoman kertymisen nähtiin tapahtuvan. Kotoutumisprosessi itsessään miellettiin pääosin yksisuuntaiseksi tapahtumaksi, jossa yhteiskunta tarjoaa rakenteet, joiden kautta onnistujat työllistyvät. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen haasteiden katsottiin liittyvän heidän haavoittuvaan asemaansa, joka johtui heidän vieraista kulttuureistaan ja tavoistaan. Kahden aineiston vertailun tuloksena syntyi johtopäätös, jonka mukaan sosiaalisen pääoman aseman vahvistaminen kotouttamispolitiikassa voisi tehostaa niidenkin maahanmuuttajien kotoutumista heti maahan saapumisesta lähtien, joiden integroituminen työmarkkinoille kestää esimerkiksi vanhemmuuden, opiskelun tai suomen kielen oppimisen vuoksi.
  • Snellman, Alma (2017)
    Tutkielmassa käsitellään Suomeen saapuneista pakolaisista eduskunnassa ja lehdistössä (Uusi Suomi ja Aamulehti) käytyä keskustelua vuosina 1917–1922 retorisen analyysin menetelmin. Tuona ajankohtana Suomeen saapui noin 33 000 pakolaista itärajan takaa. Pakolaisten saapuminen lyhyen ajan sisällä oli vasta itsenäistyneen maan viranomaisille ja poliittiselle kentälle suuri haaste. Suomen poliittinen tilanne oli itsenäisyyden alkuvuosina jakautunut ja pakolaiskeskustelua käytiin kärjistyneessä ilmapiirissä. Poliitikkojen puheenvuoroissa näkyi, että pakolaiskeskustelua käytettiin välineenä oman poliittisen agendan edistämiseen. Sosialidemokraatit kritisoivat oikeistohallitusta sanoen pakolaisten saapumisen johtuvan Itä-Karjalan heimosodista, jotka ovat oikeiston aiheuttamia. Vasemmisto vaatikin oikeistoa maksamaan pakolaisten saapumisesta koituneet kulut yksityisistä varoista. Sosialidemokraatit olivat huolissaan Suomen työläisten asemasta. Vasemmiston näkökulma pakolaiskysymykseen oli siis kansallista etua ja suomalaisten hyvinvointia korostava. Oikeisto oli hallitusvastuussa eikä ottanut selkeää kantaa argumentteihin, joiden mukaan pakolaisten saapumisen syy oli heimosodissa. Oikeisto pyrkikin esiintymään valtionhoitajana: pakolaisasia oli vaikea, mutta se piti tavalla tai toisella hoitaa. Maalaisliitto puolestaan kykeni profiloitumaan pakolaiskysymyksessä aloitteen tekijänä etenkin Santeri Alkion johdolla. Pakolaisten avustamiseen vaadittiin toistuvasti lisää määrärahaa. Eduskunta myönsi näitä määrärahoja värikkään keskustelun jälkeen. Vuonna 1922 perustettiin valtion pakolaisavustuskeskus ja toiminta vakiintui sekä institutionalisoitui. Lehdistökeskustelu pakolaisista oli yhtä lailla vivahteikasta. Pakolaisista käytettiin luonnonilmiöihin viittaavia vertauksia ja keskustelun näkökulmana oli usein turvallisuus. Pakolaiset jaettiin lehdistökeskustelussa kohtalaisen selvästi kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä oli venäläiset pakolaiset, joiden epäiltiin muodostavan turvallisuusriskejä ja jopa uhkaavan Suomen itsenäisyyttä. Heidän motiivinsa maassa olemiselle kyseenalaistettiin laajasti. Toinen ryhmä oli suomensukuiset pakolaiset (inkeriläiset ja itäkarjalaiset), joihin suhtauduttiin huomattavasti suopeammin ja solidaarisemmin. Sadan vuoden takaisessa pakolaiskeskustelussa voi nähdä joitain yhtymäkohtia vuosien 2015–2016 keskusteluun pakolaisista. Tulijoista puhuttiin molemmissa yhteyksissä luonnonilmiöiden kaltaisena voimana ja heihin liitettiin monia pelkoja. Toiseuttamalla pakolaisia ja siirtämällä keskustelu turvallisuusnäkökohtiin keskustelussa voidaan jättää taustalle heidän inhimillinen hätänsä.
  • Takamaa, Taru (2021)
    Oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan on Suomessa perinteisesti syntynyt vakinaisen Suomessa asumisen myötä. Tutkielmassa tarkastellaan kansalliseen sosiaaliturvan kohdentamissääntelyymme sisältyvää vakinaisen asumisen käsitettä ja tämän käsitteen roolissa tapahtunutta muutosta liittyen sosiaaliturvan kohdentamissääntelymme kokonaisuudistukseen. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan pääasiallisia syitä tämän muutoksen taustalla. Laissa tarkastellut säädökset ovat laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta, eli niin sanottu soveltamisalalaki sekä tämän säädöksen 1.4.2019 korvannut laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa. Tutkielmassa tarkastellaan vakinaisen asumisen käsitettä ja sosiaaliturvaoikeuden alkamista Suomeen muuttamisen tilanteessa ja erityisesti kolmannen maan kansalaisen näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu aihepiiriltään sosiaalioikeuden ja ulkomaalaisoikeuden välimaastoon. Tutkielmassa havaitaan, että toteutetun kokonaisuudistuksen myötä niin lainsäädäntöömme sisältyvä vakinaisen asumisen käsite kuin käsitteen saama roolikin osana henkilön sosiaaliturvaoikeuden alkamista koskevaa arviointia ovat uudistuneet. Suomeen muuttavan henkilön asumista koskeva arviointi on uudistuksen myötä aiempaa vahvemmin sidottu henkilölle myönnetyn oleskeluluvan tyyppiin. Lisäksi uudistusten myötä eri viranomaiset tekevät henkilön asumista koskevat ratkaisut aiempaa yhtenäisemmin kriteerein. Tutkielmassa myös ilmenee, että vain osa vakinaisen asumisen käsitteen rooliin ja soveltamisalaan toteutetuista uudistuksista liittyy seikkoihin, joiden osalta kansallisella lainsäätäjällä ylipäänsä on ollut liikkumavaraa. Useiden soveltamisalalain voimassaolon aikana lakiin toteutettujen muutosten taustalla ovat vaikuttaneet EU-oikeuden kansalliselle lainsäätäjälle asettamat toimintavelvoitteet. Soveltamisalalain kokonaisuudistuksen yhteydessä kuitenkin on toteutettu olennaisia kansallisen lainsäätäjän liikkumavaran piirissä olevia uudistuksia, joilla erityisesti lyhytaikaisesti maassa oleskelevien henkilöiden oikeusasemaa on parannettu.
  • Kuningas, Essi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)
    Ohutsuolen vierasesine on yleinen ruuansulatuskanavan sairaus koirilla ja kissoilla. Vierasesineen aiheuttamat oireet ovat seurausta sen aiheuttamasta ohutsuolen mekaanisesta tukoksesta. Vatsaontelon röntgentutkimus ja ultraäänitutkimus ovat kaksi yleisimmin käytettyä diagnostista tutkimusmenetelmää selvitettäessä vatsaontelon sairauksia koirilla ja kissoilla. Aiemmin ensisijaiseksi tutkimusmenetelmäksi ruuansulatuskanavan vierasesinettä epäiltäessä suositeltiin röntgentutkimusta, mutta uudemmissa tutkimuksissa ultraäänitutkimus on osoittautunut röntgentutkimusta luotettavammaksi tutkimusmenetelmäksi vierasesinediagnostiikassa. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää röntgen- ja ultraäänitutkimusten perusteella tehdyn vierasesineen aiheuttaman ohutsuolen mekaanisen tukoksen diagnoosin luotettavuutta Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja vertailla tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ultraäänitutkimuksen perusteella päästään diagnoosiin useammin kuin röntgentutkimuksen perusteella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat röntgen- ja ultraäänidiagnostiikan luotettavuuteen ja tulosten odotettiin vastaavan aiempia tutkimuksia. Tutkimukseen valittiin 57 koiraa ja kissaa, joille oli tehty sekä röntgen- että ultraäänitutkimus ennen vierasesineleikkausta tai patologin tutkimusta. Kaikki potilaat oli kuvattu ruuansulatuskanavaoireiden vuoksi ja puolella potilasta oli lähetteessä epäilty vierasesinettä. Vierasesineistä lineaarisia oli yhdeksän. Röntgentutkimus oli tehty 47 eläimelle ennen ultraäänitutkimusta ja yhdeksällä potilaalla ultraäänitutkimus oli tehty ensin. Yli puolet röntgentutkimuksista oli tehty päivystysaikaan ultraäänitutkimusta edeltävänä yönä tai iltana. Röntgen- ja ultraäänilausunnot luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, oliko tutkimuksen perusteella vierasesine todennäköinen, mahdollinen tai vierasesinettä ei ollut havaittu. Myös vierasesineen aiheuttamat muutokset suolistossa luokiteltiin ja niiden esiintymisen yhteys eri diagnoosiluokkiin tutkittiin. Röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavina tekijöinä arvioitiin vierasesineen laatu ja sijainti, potilaan ikä, paino, sukupuoli ja laji, tutkimusajankohta ja tutkimusten suoritusjärjestys. Ultraäänitutkimuksen perusteella vierasesinettä pidettiin todennäköisenä 84 %:lla ja röntgentutkimuksessa 34 %:lla, joten tutkimuksen tulokset vastasivat hypoteesia. Röntgen- ja ultraäänitutkimuksen tulos oli yhteneväinen 25 potilaalla. Röntgendiagnoosin kannalta merkitseviä löydöksiä olivat ohutsuolten laajeneminen, ohutsuolten epänormaali neste- tai kaasusisältö, ileus ja röntgenkuvassa näkyvä vierasesine. Näkyvällä vierasesineellä oli myös ultraäänitutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä yhteys diagnoosiin. Päivämäärällä, jolloin ultraäänitutkimus oli suoritettu, oli merkitsevä yhteys diagnoosiin. Vierasesineen muodolla ei havaittu merkitsevää yhteyttä kumpaankaan diagnoosiin. Myöskään potilaan lajilla, iällä, painolla tai sukupuolella ei havaittu yhteyttä röntgen- tai ultraäänidiagnoosiin. Aineisto oli melko pieni röntgen- ja ultraäänidiagnoosiin vaikuttavien tekijöiden arvioimiseksi, jonka vuoksi merkitseviä tuloksia saatiin vähän. Tässä tutkimuksessa kaikki röntgen- ja ultraäänilausunnot oli tehnyt diagnostisen kuvantamisen yksikössä työskentelevä eläinlääkäri, jonka vuoksi tulokset ovat todennäköisesti parempia kuin ne olisivat kokemattomalla tutkijalla. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää Yliopistollisessa eläinsairaalassa, kun valitaan sopivaa tutkimusmenetelmää vierasesinediagnostiikkaan.
  • Karttunen, Erika (2023)
    Suun terveydenhuollossa vierasesineen nieleminen ja aspiroiminen voidaan suurelta osin ehkäistä riittävää potilasturvallisuutta noudattaen, joten on erittäin tärkeää pyrkiä estämään kyseisen vaaratapahtuman sattumista potilaille. Vaaratapahtumien raportointi sekä niiden perusteella tehtävät kehittämistoimenpiteet ovat oleellinen osa potilasturvallisuuden kehittämistä. HaiPro on yksi vapaaehtoisista järjestelmistä, joihin potilasturvallisuutta vaarantavat tapahtumat tulisi kirjata. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, etteivät hammaslääkärit raportoi kaikkia vaaratapahtumia, joten niiden todellinen määrä on todennäköisesti raportoitua suurempi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoi-topiirin (HUS) Suu- ja leukasairauksien linjan ja Helsingin kaupungin suun ter-veydenhuollon henkilöstön HaiProon ilmoittamat vaaratapahtumat liittyen vieras-esineen nielemiseen ja aspirointiin. HaiPron vaaratapahtumat oli ilmoitettu vuosi-na 2015–2021. Lisäksi tutkimuksen aineistona oli Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) ratkaisut samalta ajalta samasta aiheesta. Helsingin kaupungilla 17 (41 %) tapausta oli kirjattu läheltä piti -tapauksiksi ja 24:ssä (59 %) tapauksessa vaaratapahtuma sattui potilaalle. HUS aineistossa viisi (29 %) oli läheltä piti -tapauksia ja 12 (71 %) tapahtui potilaalle. PVK:n aineistossa kaikissa tapauksissa (12 tapausta) vahinko sattui, eivätkä ne näin ollen olleet läheltä piti -tilanteita. Kyseiset vaaratapahtumat aiheuttivat lisätöitä henkilöstölle, hoidon pidentymistä ja vakavimmillaan jatkohoidon tarvetta sairaalassa. Kyseessä on loppujen lopuksi harvinainen vaaratapahtuma, kun suhteuttaa tehdyt ilmoitukset hoitokäyntimääriin. Täytyy muistaa, että kaikki henkilökunnasta tai potilaista eivät ilmoituksia tee ja näin ollen vaaratapahtumien määrä on todennäköisesti ilmoitettua suurempi. Onkin tärkeää motivoida terveydenhuollon henkilöstöä tekemään HaiPro-ilmoituksia, joiden avulla voidaan tunnistaa ennal-taehkäiseviä keinoja ja samalla lisätä potilaan turvallisuutta.
  • Miettinen, Erno (2020)
    Vierasesineen aiheuttama suolistotukos on koirilla verrattain yleisesti esiintyvä sairaus. Pääsääntöisesti kirjallisuudessa ollaan keskitytty taudin kuvailemiseen, oireisiin, diagnosoimiseen sekä sen hoitamiseen. Vähemmälle tarkastelulle on jäänyt, mikä saa koirat altistumaan tälle ainakin näennäisesti itseaiheutetulle sairaudelle. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, onko olemassa jotain sairauksia ja ruokinnallisia asioita, jotka esiintyvät suolistotukosten kanssa. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi vierasesineen aiheuttaman suolistotukoksen taudinkuva, patofysiologia sekä diagnostiikka ja hoidot. Lisäksi tarkastellaan tutkimukset ja niiden löydökset koskien tyypillistä koiraa, joka tähän tautiin sairastuu. Tutkimusosuudessa selvitettiin ne sairaudet, jotka korreloivat positiivisesti suoliston vierasesineeseen kanssa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää onko ruokavalion koostumuksella ja eritoten raakaruoalla vaikutusta luisten tai rustoisten vierasesineiden saamiseen. Hypoteesina oli, että raakojen luiden ja rustojen syöttäminen koirille ei aiheuta niille suoliston vierasesineitä. Tutkimusosuus jaettiin kahteen osaan. Ensimmäisen osan aineistona toimi DOGRISKkyselytutkimus ja sen vastaukset, joita oli 9361. DOGRISK-kysely kartoittaa koirien elinoloja, ruokintaa ja sairauksia. Tästä aineistosta poimittiin ne vastaajat, joiden koirilta oli leikattu suoliston vierasesine. Näille omistajille tehtiin uusi kyselytutkimus koskien tarkemmin koirien ruokintaa ja se lähetettiin sähköpostitse 86 ihmiselle. Vastaukset, joita saapui 26, toimivat tutkimusosuuden toisen osan aineistona. Aineistoista laskettiin sairauksien ja suoliston vierasesineiden välinen korrelaatio. Lisäksi selvitettiin, mitkä vierasesineet esiintyivät tiettyjen ruokintaryhmien kanssa. Tulosten tilastollista merkitsevyyttä osoittamaan käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen p-arvoa. Tuloksista esille nousivat tulehdukselliset sairaudet, kuten korvatulehdukset sekä suoliston tulehdustilat positiivisen assosiaationsa suoliston vierasesineiden kanssa. Lisäksi selvisi, että luiset ja/tai rustoiset vierasesineet eivät esiintyneet niillä koirilla, jotka saivat syödäkseen päivittäin tai miltei päivittäin raakoja luita tai rustoja. Löydökset ovat mielenkiintoisia ja jatkossa olisikin hyvä selvittää vielä suuremmalla otannalla tarkemmin ruokinnan ja tiettyjen vierasesineiden välisiä yhteyksiä tilastollisen merkitsevyyden saamiseksi.
  • Peltonen, Jani (2016)
    Tutkielma on osakeyhtiöoikeudellinen ja metodiltaan oikeusdogmaattinen. Siinä selvitetään osakeyhtiön vierasvelkavakuuden annon yleisiä edellytyksiä ja niitä yhtiöoikeudellisia ongelmia, joita osakeyhtiö voi tällöin kohdata. Vakuuden vierasetuisuus edellyttää niin antajalta kuin saajaltakin huolellisuutta ja tilanteen oikeudellinen tarkastelu poikkeaa siitä, että yhtiö antaisi vakuuden oman velkansa vakuudeksi. Tutkielman keskiössä ovat modernin osakeyhtiölain muutoksen vuodet 1978 (734/78, VOYL), 1997 (145/1997) ja 2006 (624/2006, OYL). Suurimpana erona näkyy osakeyhtiöoikeudellisten periaatteiden kasvanut merkitys yksityiskohtaisen sääntelyn sijaan. Tutkielmassa esitetään, että vierasvakuuskysymykset eivät välttämättä saa yhtiökäytännössä osakseen ansaitsemaansa huomiota ja kohdistetaan kritiikkiä valittuja säädösratkaisuja kohtaan erityisesti OYL 13 luvun osalta, joka on varojenkäytön kannalta kaikille osakeyhtiöille merkityksellisin. Valittu linja ei aina ole kohdannut uudistukselle esitettyjä tavoitteita. Tärkein ero varojenjaon ja – käytön välillä on vastikkeellisuus ja hyödyllisyys, jotka osakeyhtiölaissa nyttemmin määritellään liiketaloudellisena järkevyytenä. Uuden osakeyhtiölain keskeiseksi normiksi nousee OYL 13:1.3:n liiketaloudellinen peruste, jonka puitteissa työssä esitetään sallittuja käytännön vierasvelkavakuustilanteita. Peruste on myös lähtökohta haettaessa rajoja vakuudenannon toimialanmukaisuudelle ja yhtiön edulle. Voiton tuottaminen on velvoite yhtiön johdolle, jonka on OYL 1:8 §:n mukaan huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Tarkoitus ja toimiala määrittävät edelleen ne rajat, joiden mukaisesti yhtiö voi pätevästi sitoutua oikeustoimiin. Ns. yleistoimialan lisääntyvä käyttö voi johtaa siihen, että jatkossa erimielisyydet kohdistuvat enenevässä määrin yhtiön edun osoittamiseen. Liiketaloudellinen tarkoitus jo sinänsä indikoi vastikkeellisuuden, koska vastikkeen ei tarvitse tässä yhteydessä olla rahasuoritus vaan välillinenkin hyöty tulkitaan vastikkeeksi. Ongelmalliseksi saattaa osoittautua liiketaloudellisen perusteen käsite. Sen varjolla ei voi oikeuttaa mitä tahansa vaan vakuudenannolle on oltava aito, yhtiön liiketoimintaan liittyvä järkevä syy. Mitä kauempana ollaan varsinaisesta liiketoiminnasta ja yksiselitteisestä tuotosta sitä suurempaa tapauskohtaista harkintaa yhtiön on syytä suorittaa. Tutkielmassa esitetään suosituksena huolelliselle toimijalle kehotus tarkistaa aina yhtiöjärjestysmääräykset kun kyse on vierasvelkavakuudesta sekä dokumentoimaan päätöksenteon vaiheet ja perusteet. Poistettujen lähipiirirajoitusten rationa oli osakkaiden yhdenvertaisuuden takaaminen ja velkojien suojaaminen osakepääoman koskemattomuuden varmistamisella. Näitä oikeushyviä halutaan korostetusti suojata eikä niitä saa kiertää vakuusmenettelyn avulla, joten tulkinnan on oltava edelleen periaatteiden mukainen ja vakuudenantoa tulee käsitellä kuten lainanantoa mutatis mutandis. Yhtiöoikeudellisessa tarkastelussa vakuudenanto lähipiirille ja tertiukselle ovat nyt samojen säännösten ja periaatteiden sitomia. Voitontuottamisen tarkoituksen lisäksi niin lähipiirille kuin muillekin tahoille annettujen sitoumusten osalta keskeisiä vaikuttavia periaatteita ovat osakkaiden yhdenvertaisuus ja johdon huolellisuusvaatimus. Lisäksi kaikkea varojenkäyttöä ohjaa liiketaloudellisen perusteen vaatimus. Näin vierasvelkavakuus lähipiirin hyväksi on myös sallittu, jos sille on liiketaloudellinen peruste. Samalla peruste pois sulkee laittoman varojenjaon tulkinnan eikä OYL 13:2 maksukykytestiä vaadita. Työssä todetaan perusteiden olevan edelleen suuressa määrin samat kuin vanhan osakeyhtiölain aikana. Säädöstekninen muutos korostaa abstrakteja periaatteita. Tutkielmassa suositellaan käsitteellistä selvennystä varojen jaolle ja käytölle tarpeellisena de lege ferenda. Samalla olisi tuotava esiin nyt säädöstasolla huomaamattomaksi jäävä varojenkäytön liiketoimintaedellytys. VOYL:n aikana vakuudenantoa säädeltiin kahtalaisesti riippuen vakuudensaajan suhteesta antajayhtiöön. Saajakohtainen sääntely oli toteutettu erikseen yhtiön ulkopuolisen osalta ja toisaalta yksityiskohtaisesti lähipiirin osalta. Voimassa olevan lain mukaan on vain yhdet, yhtäläiset kaikelle vierasvakuudenannolle pätevät säännöt. Näin kritisoitu säädösten helpotus voidaan nähdä pikemmin kiristyksenä sallittujen poikkeuksien poistamisen myötä. Jos VOYL:n aikana tilanteen arviointi tuli aloittaa kysymällä onko vakuudensaaja yhtiön lähipiiriä, on nyttemmin ensisijaisesti varmistettava vakuudenannon liiketaloudellinen järkevyys. Toimivien luottomarkkinoiden kannalta tämä on tärkeämpi kysymys kuin sen pohdinta, mikä on sopimusosapuolien muodollinen keskinäinen suhde. Yhteenvetona voidaan todeta vakuudenannon hyväksyttävyyden edellyttävän sitä, että vaikka velkasitoumus on vierasetuinen, pitää siitä saadun hyödyn tulla antajayhtiölle.