Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Köhler, Nicola (2012)
    Poikkileikkaustutkielmassa selvitettiin vuokratyön ominaispiirteiden yhteyttä vuokratyöntekijöiden työn imun kokemiseen sekä mikäli vuokratyöntekijöiden mahdollisuus työsidonnaisten perustarpeiden tyydyttämiseen selittää vuokratyön ominaispiirteiden ja työn imun välistä yhteyttä. Tutkielmassa tarkastelun näkökulmaksi valittiin vuokratyöntekijän oma näkökulma vuokratyöläisyyteensä, ja aineisto koostui tietyn suomalaisen henkilöstövuokrausyrityksen vuokratyöntekijöistä. Kysely lähetettiin suomalaisen henkilöstövuokrausyrityksen vuokratyöntekijöille sähköpostitse helmikuussa 2012 ja kyselyyn vastasi yhteensä 144 vuokratyöntekijää. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi työn imun teoria (Schaufeli & Bakker, 2004) ja Decin ja Ryanin esittämä itsemääräytymisteoria (Deci & Ryan, 1985). Tutkielman tutkimuskysymykset ja hypoteesit pohjautuivat pääasiallisesti näihin teorioihin ja ne koskivat ensinnäkin sitä, mikäli vuokratyön ominaispiirteet ja työsidonnaiset perustarpeet ovat yhteydessä vuokratyöntekijöiden kokemaan työn imuun. Tähän tutkielmaan valitut vuokratyön ominaispiirteet olivat yhteenkuuluvuus, työn epävarmuus ja ammatillisen osaamisen kehittämismahdollisuudet. Lisäksi tutkimuskysymykset liittyivät välillisen muuttujan tarkastelemiseen, jolloin tarkasteltiin, mikäli työsidonnaiset perustarpeet selittävät vuokratyön ominaispiirteiden ja työn imun välistä yhteyttä. Ensimmäiseksi tutkielmassa tehtiin tausta-analyyseja, jonka jälkeen suoritettiin regressioanalyyseja neljän ensimmäisen hypoteesin tarkistamiseksi. Tällöin toinen ja kolmas hypoteesi saivat tukea ja tulokset antoivat viitteitä siitä, että mahdollisuus ammatillisen osaamisen kehittämiseen vuokratyössä ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat yhteydessä vuokratyöntekijän työn imun kokemiseen. Neljännelle hypoteesille ei saatu täydellistä tukea, mutta tulokset antoivat viitteitä siitä, että jos vuokratyöntekijä saa työssään autonomian tarpeensa tyydytetyksi, on tämä yhteydessä hänen työn imun kokemiseensa. Regressioanalyysien jälkeen tehtiin välittäjäanalyyseja kolmen viimeisen hypoteesin selvittämiseksi, jolloin viides ja kuudes hypoteesi saivat osittaista tukea. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että yhteisöllisyyden tarpeen tyydyttämisellä on osittainen välillinen vaikutus yhteenkuuluvuuden tunteen ja työn imun kokemisen väliseen yhteyteen, ja että kompetenssin tarpeen tyydyttämisellä on osittainen välillinen vaikutus ammatillisen osaamisen kehittämismahdollisuuksien ja työn imun kokemisen väliseen yhteyteen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että vuokratyön ominaispiirteistä yhteenkuuluvuus ja ammatillisen osaamisen kehittämismahdollisuudet sekä työsidonnaisista perustarpeista autonomian tarve ovat keskeisiä vuokratyöntekijöiden työn imun kokemisen selittäjiä.
  • Kallio, Noora-Sofia (2020)
    Vuokratyö on ulkopuolisen työvoiman käyttämisen muoto, jossa vuokrausyritys luovuttaa korvausta vastaan työntekijänsä työskentelemään käyttäjäyrityksen toiminnan piiriin sen tarvitsemaksi ajaksi. Vuokratyöhön on yhdistetty määräaikaisten työsopimusten käyttöön liittyviä ongelmia. Määräaikaisia vuokratyösopimuksia koskevilla ennakkoratkaisuilla KKO 2012:10 ja KKO 2019:45 on selvennetty, että määräaikaista työsopimusta vuokratyössä arvioidaan samoin perustein kuin normaalityösuhteissakin, jonka lisäksi ratkaisuilla edellytettiin vuokrausyritykseltä työsopimuksen keston harkintaa myös käyttäjäyrityksen olosuhteiden piirissä. Tutkielmassa siten selvitetään, mikä merkitys käyttäjäyrityksen tarpeella on vuokratyösopimuksen keston harkinnassa ja valinnassa, ja onko vuokrausyrityksellä vuokraussopimussuhteessaan riittävät edellytykset olosuhdearviointiin käyttäjäyrityksen tarpeen selvittämiseksi. Vuokraussopimussuhteessa työnantajavelvoitteet ja -oikeudet jakautuvat yritysten välillä siten, että käyttäjäyritykselle siirtyvät lähtökohtaisesti välittömästi työntekoon ja sen järjestämiseen liittyvät oikeudet ja velvoitteet, ja vuokrausyritykselle kuuluvat siten muut työnantajavelvoitteet. Vuokrausyritys vastaa sopimustyönantajana työsopimusliitännäisistä asioista, kuten työsopimuksen keston perusteen laillisuudesta. Vuokrausyritys ei ole edes toissijaisessa vastuussa käyttäjäyritykselle siirtyneiden työnantajavelvoitteiden hoitamisesta, vaan vastuu on erillistä. Päävelvoitteiden ohella vuokraussopimussuhteen osapuolten keskinäisistä velvoitteista tärkein työsopimusharkinnan kannalta on käyttäjäyrityksen tiedonantovelvoite. Käyttäjäyritys on velvollinen antamaan vuokrausyritykselle ne tiedot, jotka vuokrausyritys tarvitsee työnantajavelvoitteidensa täyttämiseksi, kuten vuokratyöntekijän työsopimuksen keston harkitsemiseksi. Määräaikainen vuokratyösopimus edellyttää perusteltua syytä ja työvoimatarpeen tilapäisyyttä. Vuokrausyrityksen on ennakkoratkaisuilla selvennetyin tavoin arvioitava työvoimatarvetta lähtökohtaisesti omien työllistämismahdollisuuksiensa perusteella, mutta myös käyttäjäyrityksen olosuhteet voivat saada merkitystä. Sellainen käyttäjäyrityksen olosuhteiden merkitys korostuu erityisesti käyttäjäyrityksen ollessa vuokrausyrityksen ainoa asiakas. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka käyttäjäyrityksen antaman toimeksiannon määräaikaisuudella tai jatkuvuudella, kuten myös varsinaisilla suoritettavilla työtehtävillä voi olla merkitystä sen kannalta, kuinka vuokrausyritys tekee olosuhde- ja työsopimusharkintaa käyttäjäyrityksen tarpeen perusteella. Tietyissä tilanteissa käyttäjäyrityksen tulisi välittää vuokrausyritykselle kaikki sellaiset tiedot toiminnastaan, joita työnantajat yleensäkin arvioivat työtehtävien ja työvoimatarpeen jatkuvuuden ja sen todennäköisyyden selvittämiseksi. Vain siten olosuhdeharkinta ja työsopimuksen keston valinta voivat toteutua puhtaasti. Vuokrausyrityksellä on työsopimuslain perusteella oikeudellinen perusta tarvitsemiensa tietojen saamiseen. Lainkohdan väljyydestä ja oikeuskäytännön sekä -kirjallisuuden niukkuudesta johtuen sen käytännön toteutumisen taso ja luotettavuus jäänevät epävarmoiksi. Tutkielmassa katsotaan, ettei nykyinen järjestelmä turvaa vuokrausyrityksen tekemää työsopimuksen kestoharkintaa riittävän tarkoituksenmukaisella tavalla erityisesti siksi, että tiedonantovelvollisuuden täsmällisyys vaikuttaa työntekijän asemaan sopimuksen keston kautta. Tutkielmassa pohditaan ratkaisuksi käyttäjäyrityksen osallistamista tietyissä olosuhteissa kiinteämmin työsopimuksen perusteharkintaan, ja tulevan lainsäädännön kannalta ehdotetaan pohdittavaksi yritysten välistä yhteisvastuuta työsopimuksen keston perusteesta vastuu- ja toimintamallin tarkoituksenmukaistamiseksi.
  • Spoof, Matti (2016)
    Tässä lainopillisessa tutkielmassa pyritään selvittämään vuokratyösuhteeseen kohdistuvan vähimmäistyöehtojen erityissääntelyn soveltamisalan suhdetta vähimmäistyöehtojen määräytymisen yleiseen systematiikkaan sekä kysymystä minkä vähimmäistyöehtojen normilähteen mukaan vuokratyösuhteessa sovellettavat vähimmäistyöehdot kulloinkin määräytyvät. Tutkielman perusteella vuokratyösuhteen vähimmäistyöehtojen määräytymistä sääntelevän työsopimuslain (55/2001) 2:9:n soveltamisala jää tulkinnanvaraiseksi. Oikeuskirjallisuudessa on pääasiassa lähdetty sääntelyn soveltamisesta työsopimuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vahvistetun työvoiman vuokraustoimialaan liittyvän toiminnan yhteydessä. Toisaalta säännöksen sanamuodon ja sen säätämisen yhteydessä esitettyjen perusteluiden perusteella voi päätyä myös tulkintaan, jonka perusteella erityislainsäädäntöä sovellettaisiin aina kun työntekijä siirretään vastikkeellisesti toisen työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuteen. Korkeimman oikeuden vähimmäistyöehtojen määräytymistä koskevan oikeuskäytännön perusteella, yleissitovan työehtosopimuksen määräytymisen tulkinnassa on, työsopimuslain 2:9:n sanamuodossa asetetun etusijajärjestyksen lisäksi, otettava huomioon lain 2:7:n ja 2:9:n muodostama kokonaisuus vuokratyösuhteen vähimmäistyöehtojen määräytymisessä. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu työntekijän ammatin ja työtehtävien merkityksen asemaa säännöksen tulkinnassa, jos työsuhteessa ei muutoin tulisi lainkaan sovellettavaksi työehtosopimusta. Tällöin työsopimuslain 2:7:n tulkinnassa olisi otettava huomioon myös lain 2:9:n mukaan vuokratyösuhteessa sovellettavaksi tulevat käyttäjäyritystä sitovat vähimmäistyöehdot. Tulkinta näyttäisi eriyttävän vuokratyösuhteen vähimmäistyöehtojen määräytymistä koskevaa tulkintakäytäntöä suhteessa yleisen systematiikan mukaiseen vähimmäistyöehtojen määräytymiseen. Kysymys työsopimuslain 2:9:n perusteella määräytyvästä käyttäjäyritystä sitovasta vähimmäistyöehtojen normilähteestä näyttää jäävän tulkinnanvaraiseksi myös tilanteissa, joissa työsuhteesta osapuolille johtuvat oikeudet ja velvollisuudet eivät ole suoraan yhdistettävissä käyttäjäyrityksessä suoritettavaan toimeksiantoon. Työn taustalla olevan vähimmäistyöehtojen määräytymistä koskevan systematiikan näkökulmasta vaikuttaisi perustellulta tulkita vähimmäistyöehtojen vaikuttavan työsuhteen vähimmäistyöehtoina, kunnes vuokratyöntekijä siirtyy toisiin työtehtäviin vähimmäistyöehtojen määräytymistä sääntelevän työehtosopimuslain (436/1946) 4:n, työsopimuslain 2:7:n tai työsopimuslain 2:9:n mukaisin oikeusvaikutuksin. Tutkielmassa kysymystä tarkastellaan sairausajan palkkaoikeuden näkökulmasta.
  • Henriksson, Pia (2019)
    Vuokratyövoiman käyttöä ei ole rajoitettu lainsäädännöllä, mutta useissa työehtosopimuksissa on määräyksiä, jotka sisältävät rajoituksia ulkopuolisen työvoiman kuten vuokratyövoiman käytölle. Alihankintaa ja vuokratyövoimaa koskee pääsääntöisesti erilaiset työehtosopimusten määräykset, joten usein riitakysymyksissä ratkaistavaksi tulee ensin, onko sopimussuhteessa ollut kysymys vuokratyövoimasta vai alihankinnasta. Vuokratyövoiman ja alihankinnan välinen rajanveto voidaan määrittää usean eri kriteerin avulla. Ensisijaisesti sopimussuhteen luonteen määrittää kuitenkin direktio-oikeus sekä vastuu työn tuloksesta eli yrittäjäriski. Työvoiman vuokrauksessa työnantajan direktio-oikeus siirtyy työn tilaajalle eli käyttäjäyritykselle ja työn tilaaja vastaa myös työn tuloksesta. Alihankintasuhteessa työnantajan direktio-oikeus säilyy alihankkijalla ja se vastaa myös työn tuloksesta omalla riskillään. Alihankintasuhteessakin työn tilaajalla on kuitenkin oikeus antaa ohjeita alihankkijan työntekijöille etenkin turvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä suorittaa normaalia laadunvalvontaa varmistaakseen sopimusvelvoitteiden täyttymisen ilman, että sopimussuhde muuttuu työvoiman vuokraukseksi. Yrittäjäriski määräytyy puolestaan sen perusteella, kumpi osapuoli vastaa työn viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista tai työn lopputuloksessa esiintyvästä virheestä. Toissijaisina kriteereinä sopimussuhteen määrittelyssä pidetään sitä, kummalla sopimusosapuolella on vastuu resurssien riittävyydestä sekä laadusta, mikä on ollut sopimusosapuolten tarkoitus, kumpi sopimusosapuoli omistaa työssä käytettävät työvälineet, vaatteet ja valmistusmateriaalit sekä mitä on käytetty hinnoitteluperusteena. Toissijaiset kriteerit voivat vain vahvistaa ensisijaisten kriteereiden perusteella tehtyä sopimussuhteen luonteen määritystä eivätkä ne muuta sopimussuhteen luonnetta toiseksi. Työehtosopimusten vuokratyövoiman käyttöä rajoittavat määräykset ovat pääsääntöisesti muotoiltu niin, että lähtökohtaisesti vuokratyövoiman käyttö on kielletty ja työehtosopimuksissa luetellaan ne tilanteet, jolloin vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin sallittua. Vaikka eri työehtosopimuksissa vuokratyövoiman rajoittamista koskevat määräykset saattavat olla sanamuodoltaan erilaisia, sisällöllisesti niistä on kuitenkin löydettävissä paljon yhteisiä tekijöitä. Vuokratyövoiman käyttö on yleisesti sallittu muun muassa täyttämään työvoiman tarvetta, joka johtuu työmäärän tilapäisestä kasvusta. Tilapäinen työmäärän kasvu saattaa johtua esimerkiksi tilauskannan vaihtelusta tai toimialakohtaisesta kausivaihtelusta. Näissäkin tilanteissa vuokratyövoiman käytön tulee kuitenkin olla pääsääntöisesti lyhytaikaista eikä pysyvää työvoiman lisätarvetta saa täyttää vuokratyövoimalla. Vuokratyövoimaa voidaan käyttää myös sellaisissa tehtävissä, joita ei voi teettää omalla työvoimalla erityisten ammattitaitovaatimusten tai erikoisvälineiden takia. Kyse ei ole erityisestä ammattitaitovaatimuksesta, mikäli omalla työvoimalla on samaa osaamista tai jos sitä tarvitaan yleisesti kyseisellä toimialalla. Erikoisvälineestä puolestaan on kyse silloin kun se on jollain lailla poikkeava tai epätavallinen kyseisellä toimialalla. Käytön tulee siis olla tilapäistä eikä kyse voi olla välineestä, jota käytetään yleisesti kyseisellä toimialalla ja yrityksen normaaleissa toiminnoissa. Lähtökohtaisesti yrityksen omaa työvoimaa ei työehtosopimusten mukaan saa korvata vuokratyövoimalla eikä vuokratyövoimaa saa siis käyttää pitkäaikaisesti tekemässä yrityksen normaaleja töitä, joita myös oma työvoima tekee. Vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin sallittua esimerkiksi oman työvoiman sijaisina sairaus- ja vuosilomien aikana. Tällöinkin käytön tulee olla ajallisesti rajattua ja lyhytaikaista. Vuokratyövoiman käyttö pitkäaikaisesti on kuitenkin sallittua, mikäli työnantajalla on ollut muita syitä, joiden takia tehtäviä ei voida teettää omilla työntekijöillä. Tällaisena muuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, ettei käytöstä ole aiheutunut vahinkoa yrityksen omalle työvoimalle. Työehtosopimuksista löytyy myös määräyksiä, jotka rajoittavat vuokratyövoiman käyttöä erilaisissa oman työvoiman vähentämistilanteissa. Vuokratyövoiman käyttökiellot koskevat pääsääntöisesti tilanteita, joissa oma työvoima on tarkoitus korvata vuokratyövoimalla joko irtisanomalla tai lomauttamalla omaa henkilökuntaa. Pääsääntöisesti vuokratyövoiman käyttö on tällöinkin sallittua, mikäli kyse on tehtävistä, joita oma henkilökunta ei ole vakiintuneesti tehnyt tai ei pysty esimerkiksi ammattitaitovaatimusten takia tekemään. Työsopimuslain säännökset tuotannollisista ja taloudellisista irtisanomisperusteista, takaisinottovelvollisuudesta sekä lomauttamisesta eivät sellaisenaan estä vuokratyövoiman käyttöä, joten työehtosopimusten vuokratyövoiman käyttökieltoja sisältävillä määräyksillä on itsenäistä merkitystä oman työvoiman vähentämistilanteissa.
  • Ahonen, Elina (2014)
    Tutkielman tavoitteena oli arvioida genomiarvostelujen toteutunutta luotettavuutta analysoimalla genomiarvostelujen ja jälkeläisarvostelujen välistä yhteyttä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, muuttuuko parhaiden sonnien keskinäinen paremmuusjärjestys arvostelujen välillä ja, miten suuri on genomiarvostelussa keinosiemennyssonnien odotettu ja toteutunut valintaero sekä perinnöllinen edistyminen jälkeläisarvosteluun verrattuna. Aineisto koostui vuonna 2008 syntyneistä Viking Genetics:n holstein-sonneista, joilla oli vuodelta 2012 genomiarvostelutulokset ja vuodelta 2014 jälkeläisarvostelutulokset. Tulosten mukaan genomiarvostelun luotettavuus tuotosindeksille oli 0,48 ja vastaavasti arvosteluvarmuus 0,69. Genomiarvostelujen ja jälkeläisarvostelujen väliset korrelaatiot vaihtelivat 0,52:n ja 0,73:n välillä indeksistä riippuen. Tulosten mukaan genomiarvostelun perusteella voidaan ennustaa jälkeläisarvostelutuloksia kohtalaisen luotettavasti, mutta yksittäisten sonnien tulokset ja sonnien keskinäiset järjestykset voivat vaihdella huomattavan paljon. Genomiarvostelussa arvostelujen luotettavuus ja valinnan tarkkuus ovat jonkin verran heikompia kuin jälkeläisarvostelussa. Kuitenkin genomiarvostelun lyhemmän sukupolvien välisen ajan takia perinnöllinen edistyminen on nopeampaa. Tulosten mukaan perinnöllinen edistyminen on suurempaa genomiarvostelussa jälkeläisarvosteluun verrattuna, kunhan genomiarvostelun sukupolvien välinen aika on vähemmän kuin 4,35 vuotta.
  • Lehikoinen, Ilona (2020)
    Opetushallitus on laatinut uudet opetussuunnitelman perusteet lukiokoulutukseen vuonna 2019, ja ne otetaan käyttöön elokuussa 2021. Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on tutkia uudistuksia matematiikan oppiaineessa vuonna 2019 julkaistuissa opetussuunnitelman perusteissa verrattuina vuoden 2015 opetussuunnitelman perusteisiin. Tämän lisäksi työssä selvitetään, miten vuoden 2015 opetussuunnitelman perusteiden mukaiset oppimateriaalit soveltuvat vuoden 2019 perusteissa olevien uudistusten opetukseen. Tarkasteltava oppimateriaali rajataan tässä työssä kolmen kustantamon lukion matematiikan oppikirjoihin. Oppikirjasarjat, joista tässä työssä etsitään materiaalia, ovat Sanoma Prolta Tekijä, Editalta Summa ja Otavalta Huippu sekä Juuri. Lisäksi yhteisen MAY1-kurssin oppikirjat ovat tarkastelussa kaikilta kolmelta kustantamolta. Tutkimuskysymykset ovat: mitä uudistuksia vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteissa on matematiikan sisältöjen osalta verrattuna vuoden 2015 opetussuunnitelman perusteisiin, sekä miten vuoden 2015 opetussuunnitelman perusteiden mukaisiksi laaditut materiaalit soveltuvat uusien sisältöjen opettamiseen. Tutkielman ensimmäisen luvun johdannon jälkeen toisessa luvussa taustoitetaan tutkielman aihepiiriä tutustumalla opetussuunnitelman perusteisiin sekä esittelemällä työssä tarkasteltavat oppimateriaalit. Kolmas luku esittelee tutkielman tutkimuskysymykset, ja tutkimuksen toteutus käydään läpi neljännessä luvussa. Viidennessä luvussa analysoidaan työn tulokset. Tutkielman viimeinen luku on yhteenveto pro gradu -työn keskeisimmistä sisällöistä. MAY1-kurssin ja matematiikan pitkän oppimäärän uusia sisältöjä ovat potenssifunktiot, joissa eksponenttina on positiivinen kokonaisluku, ensimmäisen asteen yhtälön ratkaisu, suorien yhdensuuntaisuus ja kohtisuoruus, käyrän yhtälö, matemaattisten mallien rajoitukset, ristitulo, vuokaavio, yksinkertaisten algoritmien ohjelmointi, paloittain määritelty funktio, koronkorko, nykyarvo, diskonttaus, talletukset, resurssien riittävyys ja kannattavuuslaskenta. Lyhyen oppimäärän uudet sisällöt ovat lineaarisen ja eksponentiaalisen kasvun mallit taulukkolaskentaohjelmaa käyttäen, virhemarginaali ja sen määrittäminen ohjelmistolla, valuutat, korkokäsite ja yksinkertainen korko, koronkorko, diskonttaus ja talletukset. Vuokaaviosta ja ristitulosta ei löytynyt lainkaan materiaalia tarkastelluista oppikirjoista. Kaikkiin muihin uusiin sisältöihin on oppimateriaalia ainakin osassa tarkastelluista kirjasarjoista.
  • Mäkelä, Miika (2014)
    Tässä kirjallisuuskatsaus-tyyppisessä tutkielmassa kerrotaan vuoristojäätiköissä tapahtuvien muutosten syistä, luodaan katsaukset viimeaikaisiin ja odotettavissa oleviin jäätikkömuutoksiin sekä esitellään jäätikkömuutosten seurauksia ja hyödyntämistä ilmastotutkimuksessa. Aiheen tärkeys liittyy muun muassa jäätiköiden toimimiseen makean veden varastoina, jotka sitovat ja vapauttavat vettä moninaisissa aikaskaaloissa, vaikuttaen näin ollen niitä sisältävien alueiden valuntaan sekä merenpinnan korkeuteen. Jäätiköt toimivat myös eräänlaisina ilmastonmuutosten ilmaisimina, sillä jäätikkömuutokset ovat yleensä voimakkaasti kytköksissä ilmakehän olosuhteissa tapahtuvaan vaihteluun. Viimeisten reilun sadan vuoden aikana vuoristojäätiköt näyttäisivät yleisesti pienentyneen, ja useat tutkimukset vihjaavat vuoristojäätiköiden keskimäärin menettävän massaansa myös kuluvalla vuosisadalla, vaikkakin ennustetut muutokset riippuvat paljon muun muassa oletuksista, joita tuleviin ilmasto-oloihin liittyen joudutaan tällaisissa tarkasteluissa tekemään.
  • Välimäki, Tarja (2023)
    Vanhemmat voivat toteuttaa lapsensa elatusta haluamallaan tavalla, kunhan lapsi saa riittävän elatuksen. Ydinperheessä elatus toteutuu yleensä vapaamuotoisesti. Jos vanhemmat asuvat erillään, lapsesta erossa asuva vanhempi maksaa usein elatusapua lapselle. Uudemmantyyppisestä tilanteesta on kyse, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. Vuoroasuminen sai virallisen aseman yhtenä mahdollisena lapsen asumisjärjestelynä lapsenhuoltolain vuoden 2019 uudistuksessa. Vuoroasumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona. Lapsenhuoltolain uudistuksen jälkeen myös vuoroasuvan lapsen elatuskysymykset ovat nousseet vahvemmin esiin. Uudistuksen yhteydessä myös elatuslakiin lisättiin uusi kohta vuoroasumisesta tilanteena, jossa vanhempi voidaan velvoittaa maksamaan elatusapua. Elatuslain normit ovat joustavia, eikä niistä ole saatavissa suoraa vastausta siihen, miten lapselle maksettava elatusapu tulisi määritellä. Vuonna 2007 julkaistu oikeusministeriön elatusapuohje sisältää suuntaviivat elatusavun suuruuden määrittämiseen silloin, kun lapsi asuu vain toisen vanhempansa luona. Ohjetta on saatettu soveltaa kaavamaisesti myös vuoroasuvan lapsen kohdalla. Asumisjärjestelyn tosiasiallista luonnetta ei tällöin ole huomioitu, ja elatusapua koskeva laskelma on saattanut vinoutua. Vuoroasumisessa elatusapuvelvollisen vanhemman elatusvastuusta huomattava osa toteutuu muulla tavalla kuin elatusavun muodossa. Vuoroasuvan lapsen elatus toteutuu osin kuten ydinperheessä ja osin kuten eroperheessä. Asetelma ei siten istu mihinkään valmiiseen kaavaan. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että KKO:n ratkaisukäytäntö vuoroasuvan lapsen elatusavusta ei kaikilta osin sovellu nykytilanteeseen. KKO:n ratkaisut ovat peräisin ajalta, jolloin elatuslaki ei sisältänyt mainintaa vuoroasumisesta, vaan ratkaisut on perustettu siihen, huolehtiiko etävanhempi lapsen elatuksesta muulla tavoin. Hovioikeuksien ratkaisukäytäntö on vielä vakiintumatonta. Helmikuussa 2023 oikeusministeriö julkaisi ehdotuksen vuoroasuvan lapsen elatusavun määrittämisestä. Esitän tutkielmassa myös oman malliehdotukseni. Elatusavun määrittäminen vuoroasuvalle lapselle on haastavaa, koska vanhempien keskinäisellä sopimisella on merkittävä rooli. Tämä vaikuttaa siihen, millaisia mekaanisia oletuksia elatusapua määritettäessä voidaan tehdä. Vuoroasuminen haastaa myös sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisen. Sosiaalietuusjärjestelmä tunnistaa huonosti tilanteet, joissa lapsi kuuluu kahteen eri kotitalouteen. Tällöin julkiset etuudet kohdentuvat epäjohdonmukaisesti. Lainsäädännölliset muutokset varsinkin elatustukilakiin ovat välttämättömiä.
  • Hietanoro, Sannalinnea (2017)
    This study deals with 24-hour childcare as a form of early childhood education. In this research I aim for a deeper understanding of phenomena related to round-the-clock childcare from the perspective of positive psychology. My purpose is to study how 24-hour childcare as a form of day care is actualized in the work of kindergarten teachers, and how parents of children in round-the-clock care value this form of childcare in their day-to-day family life. The objective is to bring up positive aspects of 24-hour childcare from the perspectives of child development and smooth family routines. The theoretical framework of my research consists of earlier studies in scheduled work and 24-hour childcare, as well as published literature on this topic. The research data consists of interviews with four kindergarten teachers working in a 24-hour childcare unit, two parents of children in 24-hour care, and four children in 24-hour care. The interviews were conducted in January 2015 in three 24-hour childcare centres in Helsinki. Additional data was collected in May 2015. The method of data collection was a half-structured thematic interview. The data was analysed using principles of theory-based content analysis. The results of this Master's thesis indicate that there are assets to 24-hour childcare, and those have a significant impact on the wellbeing of children and their families. The most important benefit was a sense of community, which in turn increased feelings of security in both children and adults. This communality offered support and increased job satisfaction among kindergarten teachers as well. My research results concur with earlier studies, according to which the successful combination of work and private life impacts the individual's general wellbeing and work satisfaction.
  • Vuorela, Anna (2019)
    Aims. Sleep is very important for brain maturation in adolescence. However, the youth doesn’t often sleep enough. In adolescence evening preference in circadian rhythm becomes more common. This evening-type chronotype is often inconsistent with environment, such as early school mornings. In the long run this can lead into sleep deprivation which can then lead into low vitality, deficits in attention sustaining or some health problems for example. Also, evening-chronotype is associated with lower vitality, depressive and anxiety symptoms or health issues in adolescence. In adolescence it is also common to have unsteadiness of emotions. The aim of this study is to examine the associations between circadian rhythm and chronotype, vitality and emotions in adolescence. Additionally, the differences between genders in chronotype are also examined. Methods. 329 16–19-years old adolescents (69.9% girls) participated in the study for a week. The data used was from a Finnish cohort study SleepHelsinki!. The circadian rhythm and chronotype were assessed with actigraphy. Vitality and emotions were assessed three times in a day with a mobile application PsyMate™ which is based on Experience Sampling Method. The associations were examined with linear mixed models. Results and conclusions. In adolescence the circadian rhythm of girls is on average earlier than boys. Daytime low vitality is associated with less positive and more negative emotions in the same day. The association between low vitality and less positive emotions gets more intense as the study goes further. Chronotype as a continuous variable is not associated with daytime emotions or vitality in adolescence. Chronotype that is divided into three same sized groups is associated with daytime vitality as earlier chronotype is associated with lower daytime vitality. In adolescence the association between vitality and emotions should be paid attention to more, because vitality is something you might influence on with enough sleep. Guaranteeing higher vitality can also in the long run prevent mental health disorders since higher vitality could help stabilize emotions.
  • Hyyppä, Jemina (2021)
    Objective. Despite the health benefits of physical exercise, several adolescents exercise less than recommended and physical activity decreases from childhood to adolescence. However, there has been quite little research into the factors affecting physical activity. The circadian rhythm shifts later in adolescence, which is linked to problems with schooling, as well as psychological and physical difficulties. However, further objective research is needed of the association of circadian rhythm and physical activity in adolescence. This study examined the association of circadian period length and timing of the circadian rhythm to physical activity in adolescents and whether sex moderates these associations. Methods. The sample consisted of 262 16–19 years old adolescents (70.6 % girls) who participated in the cohort study SleepHelsinki!. Circadian period length was measured by skin temperature and timing of the circadian rhythm was measured with an actigraphs according to the midpoint of sleep, as well as with the reduced version of the MEQ survey, which measures circadian preference. Metabolic equivalents as well as the amount of sedentary behavior, light physical activity and moderate to vigorous physical activity was calculated from the actigraphy data. Relationship between circadian period length and physical activity was analyzed with linear and quadratic regression analyzes, and relationship between midpoint of sleep and physical activity with linear regression analyzes. Relationship between circadian preference and physical activity was analyzed by one-way analyzes of variance. The moderating effect of gender was examined by adding the interaction of gender and independent variable to the models. Results. Circadian period length was in a quadratic relationship to light as well as moderate to vigorous physical activity: shorter and longer than average circadian period associated with lower activity level and a near-average circadian period with higher activity level. Later sleep midpoint associated with lower metabolic equivalent, lower light and moderate to vigorous physical activity and higher sedentary time. Circadian preference was not associated with physical activity. Gender did not moderate associations. Conclusions. Adolescents whose circadian rhythm is delayed or inconsistent with the rhythm of society should be considered when planning ways to support adolescent’s physical activity, because these adolescents are at greater risk for physical inactivity and its adverse health effects. One way could be shifting school start times later, which would reduce adolescent’s social jet lag, sleep deprivation and daytime fatigue, and thus support their physical activity.
  • Lehto, Minna-Maria (2019)
    Aims. Adolescence is a vulnerable developmental stage to develop psychiatric disorders and circadian rhythm regulation difficulties (CRRDs). Studies investigating the associations of them are scarce. The aim of this study is to examine the association of CRRDs and psychiatric disorders, and whether the association is mediated by chronotype. CRRDs include late bedtimes, alteration in sleep duration and variation in standard deviations (SD) of bedtimes and sleep duration on weekdays and weekends. Gender differences are also examined. Methods. The data was from a Finnish cohort study SleepHelsinki! Study participants were 16‒18-year-old adolescents (n=317, 69.7% girls). CRRDs and chronotype were assessed with actigraph. Psychiatric disorders were assessed with The Mini-International Neuropsychiatric Interview. Statistical analyses used were logistic regression and mediation analysis. Results and Conclusions. Variations in means and SDs of bedtimes on weekdays, and alterations in SDs of bedtimes on weekends were associated with increased risk of depression. Alterations in mean bedtimes on weekdays and on weekends were associated with increased risk of suicidality, and alterations in SDs of bedtimes and sleep duration on weekdays were associated with increased risk of suicidality and antisocial personality disorder. CRRDs were not associated with anxiety disorders. Chronotype mediated the association between mean bedtimes on weekends and antisocial personality disorder. Allowing flexible schedules at school and work could support adolescents’ development, help studying and prevent CRRDs and psychiatric disorders in adolescence.
  • Leino, Hanna (2016)
    Aims: The aim of this study is to describe how childless shift workers combine a romantic relationship, free time and work. It was examined from the point of view of everyday life. The central theory was the model of multiple role involvement which means that different roles of a person can strain or enhance each other. The purpose of the study is to investigate how shift work affects combining work and a romantic relationship. Another purpose is to investigate which factors are crucial for the successful combining of shift work and a romantic relationship. Methods: The study focused on childless shift workers who were in a romantic relationship. The research data was collected by an online questionnaire which was published on the Facebook page of five labor unions. The questionnaire included background questions, six scaled questions and ten open-ended questions. The sample consisted of 139 shift workers from different professions and age groups. The research data was analyzed by using content analyzing and categorizing. The participants were divided to six types by using the fact how well they had succeeded in combining shift work and a romantic relationship. The combining of shift work and a romantic relationship had succeeded excellent, well, moderate, bad, very bad or better than in a previous relationship. Results and conclusions: Shift work seemed to be a challenging and straining working time model. However, most of the couples had succeeded in combining work and a romantic relationship. The factors behind successful combining of shift work and a relationship were 1) love and willingness to continue a romantic relationship, 2) relationship-oriented attitude, 3) openness and communication skills, 4) planning schedules and spending time with his/her spouse, 5) flexibility and adapting shift work, 6) consciousness of own responsibility of combining work and a romantic relationship, and 7) the model of employment of the spouse. It is necessary to have both practical and romantic skills in combining work and a romantic relationship. It is also crucial to spend quality time with his/her spouse.
  • Jukko, Risto (2018)
    Objective of the study. In university pedagogy, research has traditionally concentrated more on students’ learning than on the university teacher’s activities and instructional processes. The aim of this study is to investigate interactive dialogues and the ways in which they perform during university lectures, from the point of view of the university teacher. The study uses Mercer’s theoretical approach, which is used in the analysis of the language used in teaching situations. The research questions of this study are: 1) what kind of teaching phases do the university lectures consist of? 2) what kind of interactive dialogues and modes of talk feature in these lectures? 3) how do these modes of interactive talk make themselves visible in the various teaching phases of the lectures? Methods. The research material of this study consists of video material, containing 4 lectures, each 90 minutes in length. The data were collected in the research project ”Interaction between Teaching and Learning in Higher Education” at the Helsinki University Centre for Research and Development of Higher Education. The data were transcribed and then analysed using theory-based content analysis. Results and conclusions. The analysis showed that all four lectures have an almost identical structure. The teaching phases of the lectures are: the opening phase, the roll-call, group work and its results, the teacher’s discourse and the closing phase. Sporadic talk was typical of the interactive dialogue in the opening phase. Episodes of sporadic talk could be found in the opening phases. In the activating group work of students and the discussions that followed them with the teacher, there occurred the most frequent episodes of exploratory talk, which deepened the interactive dialogue as far as the level of constructing knowledge. Virtually the same number of sporadic and cumulative talk were also present in this phase of the lecture. It was during the teacher’s discourse that the majority of the episodes of interactive dialogue occurred. A majority of them were sporadic talk, but also included episodes of cumulative and exploratory talk. It became clear that each phase of group work and the teacher’s discourse included interactive dialogue both as sporadic and cumulative as well as exploratory talk. Interactive dialogue increased substantially during the various phases of the group work, first within the groups and the discussions that followed, and then during the phases of the teacher’s discourse. The result of the study underlines the pedagogical importance of group work and other activating forms of teaching in higher education aiming at interactive teaching.
  • Jouppi, Maiju (2020)
    Käsittelen tutkielmassani DIMI-O-videourun esitystilanteita käyttöliittymän näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten DIMI-O:n käyttöliittymän vuorovaikutteisuus näkyy esitys- ja käyttötilanteissa sekä millä tavoilla DIMI-O:n kanssa voi olla vuorovaikutuksessa ja miten laitetta on käytetty esityksissä. Tarkoitukseni on pro gradu -tutkielmallani lisätä ymmärrystä DIMI-O:n käyttöliittymästä ja käyttömahdollisuuksista. Tapaustutkimuksessa pyrin yhden sähkösoittimen tarkastelun kautta yleisemminkin lisäämään ymmärrystä siitä, mitä haasteita ja näkökohtia ihmisen ja koneen väliseen vuorovaikutukseen liittyy historiallisessa perspektiivissä. Tutkielmassani hyödynnän sähkösoitintutkimuksen vuorovaikutusmalleja ja käyttöliittymätutkimusta sekä laajemman ihmisen ja koneen vuorovaikutusta tutkivan tieteenalan termistöä. Tarkastelen soitinta ja käyttötilanteita lisäksi soittimeen liittyvän tutkimuksen ja aineiston perusteella. Erittelen DIMI-O:n käyttöliittymän osia ja käyttötapoja ja analysoin käyttäjän saamia primäärisiä ja sekundäärisiä palautteita, jotka vaikuttavat käyttö- tai soittokokemukseen. Analysoin myös käyttötilanteissa ilmeneviä vuorovaikutusketjuja. Käytän Ylellä vuonna 1971 tallennettua DIMI-baletti-demonstraatiovideota pääasiallisena esimerkkitapauksena, sivuten analyysissä myös muita esityksiä ja käyttötilanteita 1970-luvun alussa ennen soittimen päätymistä säveltäjä Ralph Lundstenin studioon. Vuonna 1971 valmistunut Erkki Kurenniemen yhteistyössä Hannu Viitasalon kanssa suunnittelema DIMI-O kuuluu Kurenniemen DIMI-soittimien jatkumoon. Vaihtoehtoisen soittimen käyttöliittymän erikoisuus piilee videokameraohjauksessa, mutta lisäksi soitinta voi ohjata myös perinteisemmin koskettimistolta. DIMI-baletin tapauksessa on nähtävissä useita DIMI-O:n käyttötapoja, minkä lisäksi esimerkistä käy ilmi, kuinka vuorovaikutteisuus soittimen kanssa esitystilanteessa näkyy kollektiivisena toimintana, johon osallistuvat koneenkäyttäjä, tanssija ja DIMI-O. Käyttäjäkokemukset eroavat keskenään paljon ohjaustavasta riippuen, joten vuorovaikutusmallin tulee sisältää erikseen sekä fyysisen kontaktin omaavan käyttäjän että vailla fyysistä kontaktia olevan käyttäjän tai esiintyjän. Koska videokameraohjauksessa ei ole fyysistä kontaktia laitteeseen, käyttäjä ei saa taktiileja palautteita eli tuntoaistimuksia toimintansa seurauksena. Käyttäjän primääriset palautteet rajoittuvat siis pääasiassa kinesteettisiin, eli liikkeen ja asennon tuntemuksiin, sekä visuaalisiin palautteisiin. Lisäksi toimintaa ohjaa sekundäärinen palaute soivan lopputuloksen muodossa. Videokamera rajaa virtuaalisen esitystilan, jossa videokameraohjaus eleillä ja liikkeellä tapahtuu. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa näytön visuaalinen palaute auttaa esiintyjää hallitsemaan kehonsa asentoa ja liikettä suhteessa virtuaaliseen esitystilaan.
  • Aaltonen, Linda-Lotta (2015)
    The aim of the thesis is to examine what kind of interactivity emerges in communication that takes place in and through a radio programme's website chat called shoutbox. The focus of the research is on the communication between listeners and the staff of YleX. There is hardly any previous research of a communication medium like shoutbox. Thus the thesis concentrates on examining if the communication in and through shoutbox is interactive in any level. The research concerning interactivity has mainly focused on the interactivity between human and computer whereas this thesis concentrates on interactivity between humans: radio hosts and their listeners. The data consisted of ten broadcasts of the radio programme YleX Etusivu. Etusivu is a programme that concentrates on current issues. The hosts discuss subjects that Finns talk about at the moment. One programme lasts two hours so the data of the thesis consisted of 20 hours of broadcasts. The material was recorded from the internet. The recordings included the audio of the broadcasts and video of the shoutbox in which the messages from the listeners were shown. Video also contained live web camera feed from the studio. The theory used in the research was Rafaeli's (1988) theory of interactivity. There are three kinds of interactivity in the theory: quasi-interactivity, interactivity and non-interactivity. These three concepts were used in the analysis. The method used in the analysis was content analysis. The result of the research was that the interactivity in and through shoutbox between listeners and hosts was mainly quasi-interactive. Further research for the shoutbox could be conducted for examining the experiences and opinions of listeners and hosts on using shoutbox and the purpose of the medium.
  • Tiainen, Karoliina (2023)
    Parents and their children spend less time together than before. The everyday life of families with children is perceived as busy, and children spend even more time in day care. Home and family create the child's most important growth environment and interactive atmosphere has a significant connection to the child's safe growth and wellbeing. The atmosphere of caring refers to the ideal interactive atmosphere of a family with children, where the educational significance of being together is recognized. This study examines how the qualities of the atmosphere of caring and the qualities of parents' educational awareness are seen through the interaction of everyday life’s common activities of small children and their parents. The research method of this study is qualitive. Research data was collected using a diary method and a semi-structured interview. The participants consisted of five families, all of which had a mother, a father and two children, who were under school age. Families kept a diary for a week, of what they did together in their everyday life. The diaries were used as a support of the reflection in the interviews. Only parents were interviewed for the study. The data was analyzed by qualitive content analysis. According to the result of this study, during interaction of common activity, qualities of the atmosphere of caring appeared, which increased the positiveness of the emotional climate. These qualities were lack of urgency, the supporting of the cooperation between children, genuine presence, and consideration of participation. The qualities which increased the positiveness of the emotional climate were also seen as part of the educational awareness of the parents, which was found to embody different goals related to education. The goals were educational child orientation, children’s future everyday management skills, the reconciling of hobbies, work, and family life. A precondition for the goals is awareness of the educational significance of unhurried time with children, which is also a precondition for the realization of the atmosphere of caring. Therefore, unhurried time together with children, plays an important role in family’s everyday life’s interaction.
  • Mutanen, Milla (2020)
    Tutkielmassa tarkastelen millaisia kielenoppimismahdollisuuksia museoissa toteutuneet mediaatiokierrokset voivat tarjoa kielenoppijoille luokan ulkopuolella. Työssäni keskityn vuorovaikutukselliseen opastukseen - mediaatioon. Tutkimustani varten suunnittelin ja toteutin kaksi mediaatiokierrosta, jonka aikana havainnoin toimintaa. Aineisto kerättiin helmikuussa 2020, menetelminä on käytetty havainnointia ja haastattelua. Tutkimuksen osallistujat ovat kotoutumiskoulutuksen ja Helsingin yliopiston suomea toisena kielenä opiskelevia aikuisia. Tutkielma ei pyri yleistettävyyteen, vaan pyrkii kuvaamaan kyseistä toimintaa käytännössä ja peilata osallistujien kokemuksia siitä. Tärkeimpiä aiheita, joita käsittelen tutkimuksessani ovat informaali oppiminen, mediaatio ja museot oppimisympäristönä. Tutkimuksen päätehtävänä on selvittää, miten vuorovaikutuksellinen museokierros voisi tukea kielen oppimista luokan ulkopuolella. Saatujen vastausten perusteella tämänkaltainen toiminta voisi auttaa aikuisia suomea toisena kielenä opiskelevia oppimaan ja käyttämään kieltä luokan ulkopuolella erityisesti sanaston ja kommunikoinnin osalta. Kulttuuriin tutustumista nähtiin tutkimuksessani myös merkityksellisenä osana mediaatiokierroksia. Mediaatio on osoittautunut hyvin mielekkääksi tavaksi opiskella kieltä luokan ulkopuolella. Mediaatio luo tukevan vuorovaikutustilanteen, jossa oppijat pääsevät ilmaisemaan toisiaan suomen kielellä sekä oppimaan uutta Suomen historiasta ja kulttuurista museon näyttelysisältöjen tarjoumien ja oppaan kysymysten kautta. Tutkimuksen tulokset voivat antaa uusia oivalluksia ja ideoita mediaatiokierrosten suunnittelemiseen.
  • Heikkilä, Paula (2018)
    This study has been started with my observation in the early childhood education where I have worked as a kindergarten teacher in a group of children aged 1-3 years. I have noticed often how different the toddlers are and how important it is for a toddler to be with other children. I have been amazed how good the toddlers are in their interaction even if they have smaller vocabulary than older children. The aim of the study is to explain and understand the interaction between toddlers in the context of the early childhood education. Additionally, the aim of the study is to find out how the temperament of toddlers is seen in the peer relationships. In this mixed methods case study, the source material consists of video and temperament material from ten toddlers. Parents evaluated the temperament of their toddler by using the Early Childhood Behaviour Questionnaire. The material is collected from two groups of children aged 1 to 4 who represent two municipal kindergartens in the metropolitan area. The research material has been collected as part of the Toddler Research in LASSO research project at the University of Helsinki. 33 separate interaction episodes were identified in the video material and classified according to different play modes. 23 episodes included play. The statistical IBM SPSS Statistics 24 was used for quantitative temperament analysis. Various variables describing different temperament characteristics were generated from the matrix obtained from the temperament questionnaires, calculated from the child-specific and mean matrix mean values. In the kindergarten the interaction between toddlers appeared mostly as playful interaction during the free activities of the day. In addition to the play, the peer interaction of toddlers emerged in those situations where a child watched other children's play from a site or where he/she was interacting with another child, by gaze and / or by speech. Toddlers made a lot of initiatives for the each other to start an interaction. The initiatives were for example touch, transition beside a friend and start to run. The temperament of the toddler was seen in the interaction between toddlers. The emergence of different temperaments in peer interaction shows that children's peer interaction is influenced by the temperament of the child alongside linguistic and cognitive factors. Early education teachers would benefit from the study of temperamental knowledge in order to distinguish the child's temperament from her cognitive ability.