Browsing by Title

The focus of my Master’s thesis is to compare calibrated weights with adjusted weights generated by using the RPW (Response propensity weighting) method. The estimated response propensities are calculated by using multinomial logistic regression in which the dependent variable is ternary and indicates response in web/cati or nonresponse. Possible differences in results between these two data collection modes are examined in my research as well. Three explanatory variables were used in modeling and the same variables were also included in calibration: gender, age group and major region. Thus the weights will be comparable. In addition, I will generate another model with some auxiliary variables from the data warehouse in order to see their effect. Those variables are income class, socioeconomic status, family status and origin. However, that information is not entirely up to date due to the delay of getting data. The data sets I’m using are from the Finnish Consumer survey, November 2012. The second mixed-mode survey pilot research was carried out alongside the monthly data collection at that time. Combining modes is worth of examination because it may offer an effective way to reach a larger amount of respondents and thus raise response rates in surveys. Web surveys, for instance, are relatively easy to set up and not so expensive.

The Weddell Sea on the Antarctic coast is one of the most important areas of deep-water formation in the oceans. The processes that result in deep-water formation depend on the sea area's oceanic transport mechanisms and on the climatological conditions. The primary purpose of this master’s thesis is to calculate the prevailing current conditions and to estimate changes in the water-mass properties in the Weddell Sea. This was performed by using hydrographic data collected during the SWEDARP 88/89 expedition. The first part of the thesis includes a literature study on the oceanographic conditions in the Weddell Sea. The study describes the conditions that regulate the Weddell Sea's circulation field and characteristic oceanographic processes. Transport calculations were performed by applying geostrophic methodology to data from the station network in the southwestern Weddell Sea. First, the baroclinic flow field was determined with the assumption that the cyclonic circulation of the Weddell Sea flows in a clockwise direction through each transect of the gyre. The barotropic component of the current field was then calculated using an inverse method which balances the transports through the measurement transects by meeting given criteria. These were that the transport of salt and mass is equal through each measurement transect. The total volume transport in the Weddell gyre was calculated to be about 19 Sverdrup (1 Sv = 10^6 m^3/s), which is about 60% of the transport estimated in the literature. The formation of Weddell Sea Bottom Water (WSBW) was estimated to 1.4 Sv. The primary result of the study was the amount of heat released from the water column to the atmosphere within the measurement area. The heat loss was calculated to 12 TW (terawatt). The unique SWEDARP 88/89 stations measured in the Filchner depression on the continental shelf would deserve further analysis and would enrich the studies of the global deep-water circulation.

Old historic gardens are at a risk of being ruined by lack of care and knowledge. Old gardens can transmit a lot of information about their history. They are significant monuments of cultural heritage. Gardens are living, evolving creations that will soon revert to woodland, if left without maintenance. At the same time the story told by the garden about it’s past disappears, when the features typical for different eras vanish. The interest towards gardening started to grow in Finland among the upper class from the 18th century forward and near the 20th century even common people got familiar with gardening culture, little by little. In mansions cultivation of food plants was important in the 18th century era of subsistence economy and utility. From the end of the 18th century also ornamental plantings gained popularity in mansion gardens. Mansions have had a big impact on the range and spread of garden plant species in Finland, and oldfashioned garden plant species, landraces and heritage cultivars can still be found in their gardens. Heritage plants are valuable for the cultural history and biodiversity point of view. Historic gardens can be significant living gene banks for threatened plant taxa. The purpose in this research was to assess the value of Wehmaa mansion garden based on it´s vegetation and garden history. The research material included the garden itself, old documents and oral information. The aim was to delineate the features that make the garden historically valuable and worth of conservation. Planning the care, restoration and conservation of a historic garden calls for a comprehensive assessment of its value and potential. In this research the present vegetation of Wehmaa garden was surveyed and the results of the inventory were utilized in the process of valuing the garden. Cultivation of food plants dominated the garden of Wehmaa mansion in the first half of the 20th century, while today only remnants of the utilitarian garden are left. Besides food plants, the mansion garden housed even ornamental plantings at least from around the mid 19th century. At present, the garden of Wehmaa has turned into a parklike garden that still holds old trees, bushes and perennial plants from old times. For example Rosa `Poppius`and a heritage variety of Viola cornuta L. have remained from the beginning of the 20th century till today. As the garden of Wehmaa mansion has also kept its integrity and authenticity rather well and contains features either typical or rare in an old country house garden, it can be considered as a valuable historic garden worth of preservation.

Amerikkalainen kirjailija Thomas Pynchon tunnetaan monimutkaisesta kerrontatyylistään, jota leimaavat esimerkiksi labyrinttimäinen monikerroksisuus, ensyklopedisyys, vaikeaselkoinen fokalisaatio ja menippolainen satiirisuus. Tutkimuksessani keskityn kahteen Pynchonin varhaisen tuotannon klassikkoteoksista, jotka ilmentävät selkeästi näitä ominaisuuksia. Tulkitsen teoksia The Crying of Lot 49 (suom. Huuto 49) ja Gravity’s Rainbow (suom. Painovoiman sateenkaari) käyttäen labyrinttinarratiivin (labyrinthine narrative) käsitettä. Tutkin, kuinka romaanit ilmentävät sokkeloisuutta esimerkiksi eksyttävän kerronnan ja fokalisaation keinoin ja kuinka monitahoinen kerronnallinen lähestymistapa etualaistaa teosten satiirista sisältöä. Lisäksi keskityn labyrinttimotiivin ohella Gravity’s Rainbow’ssa esiintyvään mandala-symboliikkaan, joka korostaa teoksen sokkeloisuutta tuomalla esiin kerronnallisen labyrintin saavuttamattomissa olevan keskipisteen. Olennaista Pynchonin kerronnallisissa labyrinteissä on saavuttamattoman keskipisteen ohella se, että niiden sisältämät useat vaihtoehdot eivät johda määrättyyn johtopäätökseen, jonka vuoksi teosten perimmäiset satiiriset tavoitteet jäävät monitulkintaisiksi. Pynchon luo romaaneissaan sokkeloita rinnastamalla vastapareja, joiden tarkoitus on kritisoida kahtiajakoon perustuvaa ajattelua, joka määrittää etenkin länsimaisia valtarakenteita. Väitän, että pohjimmiltaan Pynchonin romaanien sokkelot voidaan nähdä rajoittavina valtarakenteina. Saavuttamattoman keskipisteen tarkoitus on sekä tarjota vaihtoehto dikotomiaan perustuville valtarakenteille että jättää kirjailijan satiirinen aikomus tulkinnanvaraiseksi. Vaikka teoreettinen lähestymistapani pohjaakin vahvasti formalistisen kirjallisuudentutkimuksen traditioihin, esitän tämän metodin olevan lähtökohtaisesti puutteellinen teosten ristiriitaisuuden vuoksi. Väitän, että labyrintti on käsitteenä monikäyttöinen tutkittaessa Pynchonin tuotantoa, koska se mahdollistaa sekä teosten satiirisen sisällön määrittämisen että sen dekonstruktion. Tutkimalla labyrinttimotiivin käyttöä Pynchonin tuotannossa voidaan näin löytää uusia tapoja tulkita kirjailijan satiireja.

Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston rahoittamaa HY-talk -tutkimusprojektia, jonka tavoite on vankentaa puheviestinnän, erityisesti vieraiden kielten suullisen taidon opetusta ja arviointia yleissivistävässä koulutuksessa ja korkeakouluasteella. Tämän tutkielman tavoite on selvittää millaisia korjauksia englantia vieraana kielenä puhuvat ihmiset tekevät puheeseensa ja tutkia itsekorjauksen ja sujuvuuden välistä suhdetta. Korjausjäsennystä ja itsekorjausta on aiemmin tutkittu sekä keskustelunanalyysin että psykolingvistiikan aloilla, ja vaikka tämä tutkielma onkin lähempänä aiempaa keskustelunanalyyttistä kuin psykolingvististä tutkimusta, siinä hyödynnetään molempia suuntauksia. Itsekorjausta on yleisesti pidetty merkkinä erityisesti ei-natiivien kielenpuhujien sujuvuuden puutteesta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka läheisesti itsekorjaus todella liittyy sujuvuuteen tai sen puutteeseen. Tutkielman materiaali koostuu HY-talk -projektia varten kerätyistä puhenäytteistä ja niiden pohjalta tehdyistä taitotasoarvioinneista. Puhenäytteet kerättiin vuonna 2007 projektia varten järjestettyjen puhekielen testaustilanteiden yhteydessä kolmessa eteläsuomalaisessa koulussa. Koska projektin tavoitteena on tutkia ja parantaa kielten suullisen taidon arviointia, projektissa mukana olleet kieliammattilaiset arvioivat puhujien taitotasot projektia varten (Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasokuvainten pohjalta) koottujen arviointiasteikoiden perusteella, ja nämä arvioinnit tallennettiin osaksi projektin materiaalia. Tutkielmassa analysoidaan itsekorjauksia aiemman psykolingvistisen tutkimuksen pohjalta kootun korjaustyyppiluokituksen sekä tätä tutkielmaa varten luodun korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen avulla. Lisäksi siinä vertaillaan kahden korkeamman ja kahden matalamman taitotasoarvioinnin saaneen puhujan itsekorjauksia. Tulokset osoittavat, että ei-natiivien puheessa esiintyy monenlaisia eri korjaustyyppejä, ja että yleisimpiä korjauksia ovat alkuperäisen lausuman toistot. Yleisiä ovat myös korjaukset, joissa puhuja korjaa virheen tai keskeyttää puheensa ja aloittaa kokonaan uuden lausuman. Lisäksi tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta. Yleisimmät korjaustyypit voivat johtua suurimmaksi osaksi yksilön puhetyylistä, siitä, että puhuja hakee jotain tiettyä sanaa tai ilmausta mielessään tai siitä, että puhuja korjaa puheessaan huomaamansa kieliopillisen, sanastollisen tai äänteellisen virheen. Vertailu korkeammalle ja matalammalle taitotasolle arvioitujen puhujien välillä osoittaa selkeimmin, ettei suurin osa itsekorjauksista ole yhteydessä puhujan sujuvuuteen. Vertailusta käy ilmi, ettei pelkkä itsekorjausten määrä kerro kuinka sujuvasti puhuja käyttää kieltä, sillä toinen korkeammalle taitotasolle arvioiduista puhujista korjaa puhettaan lähes yhtä monesti kuin matalammalle tasolle arvioidut puhujat. Lisäksi korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen tulokset viittaavat siihen, etteivät niin korkeammalle kuin matalammallekaan tasolle arvioidut puhujat useimmiten korjaa puhettaan siksi, etteivät pystyisi ilmaisemaan viestiään oikein ja ymmärrettävästi.

This study seeks to comparatively analyse how well-being is distributed across the social structure in European welfare regimes. Welfare regime refers to a group of countries having a relatively similar orientation and culture regarding social policy. Well-being is interpreted and operationalised as a multidimensional concept. More concretely, well-being is approached in terms of the traditional core areas of welfare and social policy (indicators: economic hardship, sickness) but a special emphasis is piaced upon social aspects of life (indicators: social relations, social contribution, local ties, recognition and societal pessimism). The perspective of vulnerable social positions (unemployment, poverty, immigration background etc.) is chosen in all the analyses. The data set of the European Social Survey (round 3, 2006/2007) is used in the study since it includes an extensive module on well-being, which enables convenient and fruitful analytical paths. Multilevel analysis is chosen as the key method for the study due to its ability to handle data that involve grouped observations (e.g. individuals in countries) and research questions that are of multilevel nature themselves. The overall methodological idea is to start from general and broad descriptions and move towards a narrower and more specific focus. Four indicators are chosen for the in-depth analysis: economic hardship, sickness, societal pessimism and recognition. The results mostly corroborate the view that well-being is to a significant extent conditioned by the position one occupies in the social structure and also by the welfare regime one lives in. How life chances are distributed across the social structure varies between the country groups due to their different approaches to welfare policy. The Eastern European country group is generally characterised by relatively frequent ill-being — lack of well-being — on almost all dimensions included in the analysis. Economic hardship is conspicuousiy prevalent in these nations, especially among the unemployed. In fact, unemployment is a major risk factor for economic hardship in all regimes. The Nordic regime is distinguished by low rates of ill-being in virtually all dimensions, but the relatively high sickness rate is an exception: poverty in particular exposes to sickness in the Nordic world of welfare. The link between vulnerability and societal pessimism is rather typical for both the Eastern European and Continental European regimes. Poverty makes future views bleaker in almost ali country groups, whereas immigrants are generally less pessimistic. However, in the Nordic regime immigration background seems to be an adverse factor with respect to well-being. Poverty, unemployment and oneliness are associated to low recognition, whereas old age seems to be related to more respectful treatment. Living in the liberal welfare regime and being poor or unemployed is the combination that most severely exposes its occupant to the demoralising expetiences of low recognition. In other words, the moral flavour of everyday life in a vulnerable social position differs by country groups. Welfare regimes are more than just systems of benefit allocation and service production - also culture matters.

Kysymys siitä, tulisiko kartellit kriminalisoida on ajankohtainen ympäri maailmaa ja on jo monen vuoden ajan herättänyt oikeustieteilijöiden keskuudessa kannanottoja puolesta ja vastaan. Tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus antaa tyhjentävää vastausta koko laajaan kriminalisointikysymykseen, vaan sen sijaan siinä käsitellään kriminalisoinnin osakysymystä, joka on, kehen rikosvastuu kartellirikoksesta tulisi kohdistaa. Oikeushenkilön rikosvastuu on rajattu tutkielman ulkopuolelle ja huomio kiinnitetään vain luonnollisiin henkilöihin. Koska Suomessa ei kirjoitushetkellä ole käynnissä lainsäädäntöhanketta kartellien kriminalisoimiseksi, eikä käytettävissä siis ole edes potentiaalista kartellirikoksen tunnusmerkistöä, tutkielmassa tarkastellaan aihetta sekä lainsäädännöllisellä että laintulkinnallisella tasolla. Laintulkinnallisen tason tarkastelun tarkoituksena on selvittää, mitä rikosvastuun kohdentumiseen liittyviä seikkoja tulisi ottaa huomioon jo tunnusmerkistöä laadittaessa. Koska rikosvastuu olisi syytä kohdistaa aidosti moitittavaan kartellitoimintaan, josta henkilö ylipäätään ansaitsee saada rikosoikeudellisen rangaistuksen, tarkastellaan tutkimuksen toisessa luvussa, minkälaista toimintaa yläkäsite "kartellitoiminta" käytännössä voi pitää sisällään Niin yritysten työntekijöiden motiivit kartellitoiminnalle kuin heidän konkreettiset toimensakin kartellin hyväksi voivat vaihdella paljon, ja niin vaihtelee myös heidän toimintansa moitittavuus. Tutkimuksen kolmannessa luvussa siirrytään käsittelemään varsinaista tutkimuskysymystä. Alkuun tarkastellaan kartellitoiminnan moitittavuuden arviointia, missä hyödynnetään oikeuskirjallisuudessa esitettyjä vertauksia kartelleista varastamiseen, harhaanjohtamiseen ja huijaamiseen, sekä verrataan toimintaa rikoslain varastamisen ja petoksen tunnusmerkistöihin. Tutkielmassa päädytään kuitenkin kannattamaan näkemystä, jonka mukaan kartellien moitittavuus syntyy siitä, että niillä aiheutetaan haittaa koko kansantaloudelle ja siten yhteiskunnalle kollektiivisesti. Lisäksi luvussa käsitellään, mitä merkitystä tekojen motiiveilla voi olla rikokseen syyllistymiselle. Luvun lopussa esitetään, että kartellitoiminnan vaihtelevuudesta ja sen moitittavuuden luonteesta johtuen rikosvastuu olisi syytä kohdistaa toimintaan, jonka vaikuttimena on ollut taloudellisen hyödyn saavuttaminen. Lisäksi vastuun kohdistuminen tulisi ottaa huomioon tunnusmerkistön tekotavoissa, joiden tulisi ilmentää varsin aktiivista toimintaa kartellin hyväksi, jotta ne kuvastaisivat toiminnan moitittavuutta riittävässä määrin. Tällaisia tekotapoja voisivat olla kartellin alullepano, kartellin toiminnan suunnittelu tai toisten henkilön painostaminen mukaan kartelliin. Neljännessä luvussa tarkastelu siirtyy laintulkinnan tasolle tarkoituksessa selvittää, ketkä organisaatiossa toimivat henkilöt voisivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen kartellitoiminnasta. Luvussa hyödynnetään jo nykyisellään kriminalisoiduista talousrikoksista saatavaa analogiaa vastuun kohdentumisesta. Pääpaino tarkastelussa on johdon laiminlyöntiperusteisella vastuulla alaistensa toiminnasta. Luvussa todetaan, että kartellirikosten tapauksessa olisi todennäköisesti vaikea määrittää mitään selkeitä johdon velvollisuuksia valvontavastuuseen liittyen, muuten kuin sen yleinen velvollisuus järjestää yrityksen toiminta lainmukaisesti. Lopputulema on, että jos yrityksen johto on ollut tietoinen alaistensa kartellitoiminnasta, muttei estä sitä, heidän voidaan katsoa hyväksyneen ja siten sitoutuneen laittomaan toimintaan ja laiminlyöntiperusteinen vastuu tulee kysymykseen. Laiminlyöntivastuun arviointitilanteet voivat kuitenkin käytännössä olla epäselviä, mikä on epäedullista myös oikeusvarmuuden kannalta. Lisäksi jos noudatetaan tutkielman kolmannen luvun ehdotusta kartellirikoksen tunnusmerkistön tekotavoista, ei ole selvää, voidaanko näihin tekotapoihin edes merkityssisällön puolesta sijoittaa laiminlyöntiä. Johdolla on kuitenkin suuri vaikutus yrityksen toimintakulttuuriin, jolla taas on suuri vaikutus yrityksen työntekijöiden toimintaan. Siksi olisi perusteltua, että johtoon voitaisiin kohdistaa laiminlyöntiperusteinen vastuu silloin, kun se ei ole riittävissä määrin varmistanut, että yrityksessä noudatetaan kilpailulainsäädäntöä. Näistä syistä tutkielmassa ehdotetaan vielä lainsäädännöllistä näkökulmaa ajatellen, että tunnusmerkistöön sisällytettäisiin yhdeksi tekotavaksi johdon laiminlyöntiperusteinen vastuu yrityksen työntekijöiden kartellitoiminnasta. Tutkielman lähdeaineistona on hyödynnetty rikos- ja kilpailuoikeudellista oikeuskirjallisuutta, Suomen ja EU:n oikeuskäytäntöä, viranomaisselvityksiä, lehtiartikkeleita sekä taloustieteellistä, kriminologista ja psykologista tutkimustietoa.

Tämä Pro gradu – tutkielma käsittelee Surfrider Foundation Europe nimistä ympäristöjärjestöä ja sen toimintaa Pohjois-Euroopan alueella, etenkin sen merten suojeluun keskittyvän Ocean Initiatives -kampanjan kautta. Surfrider Foundation Europe on alun perin lainelautailijoiden perustama kansainvälinen ympäristöjärjestö, jonka kampanjat liittyvät yhä läheisesti vesiurheiluun. Tutkimuksessa analysoidaan mertensuojelun yhteyttä vaihtoehtoisiin vesiurheilulajeihin, eli tässä tapauksessa lainelautailuun, leijalautailuun, purjelautailuun ja SUP-lautailuun. Erityisesti tutkimus keskittyy Ocean Initiatives – kampanjaan ja siihen liittyvään ympäristökasvatusajatukseen. Kampanjan tavoitteena on saada aikaan muutoksia ihmisten ympäristökäyttäytymisessä ja siten vähentää meriroskan määrää. Tätä päämäärää tavoitellaan paikallisten roskiensiivoustalkoiden kautta meri-, ranta-, järvi- ja jokiympäristöissä. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, kuinka ympäristökasvatus on osana paikallisissa, vapaaehtoisten järjestämissä kampanjatapahtumissa. Tutkimus liittyy antropologisiin keskusteluihin luontosuhteesta, ympäristöliikkeisiin liittyvistä identiteeteistä sekä ympäristökasvatuksesta. Tutkimuksen tuloksia on analysoitu yhteydessä näihin keskusteluihin. Tutkimus perustuu monipaikkaiseen kenttätyöhön Belgiassa, Alankomaissa ja Suomessa keväällä 2015. Kenttätyö sisälsi osallistuvaa havainnointia ja epämuodollisia keskusteluja Ocean Initiatives – kampanjan tapahtumissa, järjestön vapaaehtoisten tapaamisissa sekä järjestön toimistossa Brysselissä 4 kuukauden työharjoittelun ajan. Tämä lisäksi tutkimus sisältää syvällisemmät haastattelut viiden informantin kanssa Belgiassa, Suomessa ja Ruotsissa. Analyysi perustuu myös kirjoittajan omaan, pitkäaikaiseen kokemukseen vesiurheilun ja siihen liittyvän yhteisön parissa. Tutkimuksen analyysi esittää, että suojellessaan vesiympäristöjä vesiurheilijat suojelevat samanaikaisesti myös omia henkilökohtaisia intressejään. Tutkimuksen kohteena olevan ympäristöliikkeen identiteettiä ja suojelun kohdetta rakennetaan ja neuvotellaan ajassa ja paikassa. Tutkimus osoittaakin, että kansainvälinen ympäristökampanja voi saada erilaisia merkityksiä eri paikoissa. Ocean Initiatives – kampanja voidaan nähdä ympäristökasvatuksena monilta osin ja tutkimuksessa tuli selväksi, että kampanjan kontekstissa tapahtuu monenlaista oppimista. Kuitenkin näkemykset kampanjan kasvatuksellisesta puolesta voivat erota suurestikin paikallisten kampanjavapaaehtoisten sekä kampanjaa suunnittelevan ja kehittävän järjestön henkilökunnan välillä.

Background: A few Finnish municipalities have chosen to offer the option of a vegan diet at day-care if the parents request it. The food offered at day-care plays an important part in a child’s nutrition and should be guided by official recommendations. As little evidence exists for the adequacy of a vegan diet for children in day-care more studies on the subject is needed. The food provided by the day-care should cover 2/3 of the daily energy requirements and the quantity of saturated fat, salt and sucrose should be limited. Aim: The aim of this thesis is to compare and analyse the nutritional adequacy of vegan and omnivore meals offered by the municipality of Helsinki. Additionally, to describe the dietary sources of intakes from both meals. Data and methods: This thesis is part of the MIRA Helsinki study, conducted by the University of Helsinki. The objective of the project is to study the impact of a vegan diet on the nutritional status of children in day-care in Helsinki. The data for this thesis was collected through food diaries. The children range in age from one to six years and are divided into two groups based on meals eaten at day-care, vegan meals (n=9) and omnivore meals (n=16). All statistical analyses were done with the SPSS program (version 25). Results: In most cases the dietary intake followed official recommendations. Of concern is that salt intake was high in both groups. The two diets provided similar amounts of energy, carbohydrates and sucrose at day-care. However, protein (p<0,001), fat (p=0,008) and fibre (p<0,001) intakes were significantly more favourable when eating vegan meals. The group eating vegan meals also had a higher intake of monounsaturated and polyunsaturated fat (p=0,007; p<0,001) as well as linolenic acid (p<0,001) and α-linolenic acid (p<0,001) in comparison to the omnivore group. Further, the omnivore group had higher intakes of cholesterol (p<0,001) and saturated fat (p=0,007). There was no dietary intake of EPA and DHA in the vegan meals. Intakes of saturated fat and cholesterol outside the day-care were higher than at day-care. The vegan meal group had significantly higher intakes of folate (p<0,001), iron (p<0,001) and zinc (p=0,001) while lower intakes of iodine (p=0,006) and calcium (p=0,01), were noted in comparison to the omnivore group. Although the intake of vitamin C does not significantly differ between the groups, the intake at day-care is low in both groups (vegan meals 38 %, and omnivore 21 % of total intake). In the diet of the children eating vegan meals at day-care, fortified plant-based milk played a central role as a source of many nutrients. Conclusions: Because of the small sample size no general conclusions can be drawn from these results, but it seems the vegan meals have many positive characteristics compared to the omnivore meals. The results may give an insight to nutritional differences between a vegan and an omnivore diet of under school age children in Helsinki. A more plant-based diet would be a sustainable choice for the future, but supplementation is recommended to guarantee sufficient intakes of critical nutrients. More studies are needed on the long-term effects of a vegan diet on young children and the characteristics of a vegan diet in Finland.

Tämä tutkielma käsittelee lontoolaisen jalkapallojoukkue West Ham Unitedin fanien suhtautumista seuraa ravistelleisiin taloudellisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Tutkielmaa varten on suoritettu kaksi kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Lontoossa, Newhamin kaupunkipiirissä syksyllä 2023. Tutkimusaineisto muodostuu osallistuvan havainnoinnin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma paikantuu pääasiassa urheiluantropologian ja antropologisen fanitutkimuksen perinteisiin. Se osallistuu erityisesti kasvavaan yhteiskunta- ja kulttuuritieteelliseen keskusteluun jalkapallon kaupallistumisesta ja faniuden globalisoitumisesta. Englannin Valioliigassa tapahtuneet muutokset, kuten monikansalliset omistussuhteet, modernisoidut stadionit, korkeat lippujen hinnat ja kasvava turismi, ovat vaikuttaneet laajalti seurojen ja fanien väliseen dynamiikkaan. Tutkielmassa näitä muutoksia hahmotetaan erityisesti hyperkapitalisoitumis- ja globalisoitumisprosessien kautta määrittyvänä uutena aikakautena. Tämä tutkielma syventyy siihen, miten parhaillaan uuden aikakauden muutosprosesseja läpikäyvän West Ham Unitedin fanit neuvottelevat uudelleen fani-identiteettiään ja faniuden käytäntöjään muutosten seurauksena. Tämän lisäksi se tarkastelee seuran fanikannan globalisoitumisen myötä syntyneitä kansainvälisiä sosiaalisia verkostoja. Tutkielmalla on kaksi keskeistä tutkimuskysymystä: miten fanit suhtautuvat West Hamin uuteen aikakauteen, ja miten West Hamin uusi aikakausi on vaikuttanut fanien elämään. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu pääasiassa antropologi Marc Augélta sovellettuun epäpaikan teoriaan, jonka kautta tarkastellaan seuran uutta kotistadionia ja sen lähiympäristöä. Augén mukaan epäpaikat ovat identiteettiä vailla olevia tiloja, joita yhdistää historiattomuus ja kulttuuristen erityispiirteiden puute. Fanikannan kansainvälistymistä tarkastellaan sosiologi Ronald Robertsonin glokalisaation teorian avulla. Sen kautta globalisaatio ymmärretään mikrososiologisena ilmiönä: kulttuurien ja tapojen yhteen kietoutumisena, joka synnyttää uniikkeja ilmiöitä eri puolilla maapalloa. Tutkielman tutkimusaineistosta nousee esiin fanien uutta aikakautta seurannut petetyksi tulemisen kokemus, jonka ytimessä on tunne siitä, että seura ikään kuin "ryöstettiin" faneilta muutosten seurauksena. Fanit ovat kuitenkin löytäneet uuden tilanteen myötä uusia yhteisöllisyyttä ja autonomiaa lisääviä toimintamalleja. Tutkielma argumentoi, että vaikka markkinavoimat sanelevatkin reunaehtoja faniudelle, fanit luovat aktiivisesti uusia käytäntöjä ja traditioita, joiden avulla fani-identiteettiä neuvotellaan uudelleen. Faniutta tuotetaan aktiivisesti ja sille annetaan jatkuvasti uusia merkityksiä. Fanius tapahtuu siten tekemisen kautta, eivätkä sen muutokset ole paikannettavissa ainoastaan passiivisena näyttäytyvään markkinapragmatismiin, joka on viimeaikaisissa tutkimuksissa voimakkaasti esiin nostettu ilmiö. Tutkimusosallistujien mukaan kansainvälisten, kaukaa toisesta maasta West Hamia kannattavien fanien määrä on lisääntynyt uuden aikakauden myötä. Fanikannan globalisoitumisen seurauksena paikallisten ja kansainvälisten fanien välille on syntynyt uniikkeja valtioiden rajat ylittäviä sosiaalisia verkostoja, joita luodaan jatkuvasti lisää sekä stadionilla että sosiaalisen median faniryhmissä. Kansainvälisiä faneja ei rinnasteta turisteihin, vaan paikalliset fanit pitävät heitä tasavertaisina kannattajina. Tutkielma argumentoi, että faniuden paikallinen ja kansainvälinen muoto ovat toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä, joiden keskinäinen luomisprosessi on dialektinen ja relationaalinen. Ympäri maailmaa levinneestä fanikannasta on tullut vakiintunut osa sitä, mitä West Ham -fanius tänä päivänä on.