Browsing by Title

Sepsis tarkoittaa elimistön tulehduksellista vastetta, johon liittyy infektio. Sepsis on yksi yleisimmistä sairauksista vastasyntyneillä varsoilla. Taudinkuva on vakava ja vaatii usein akuuttia tehohoitoa. Halusimme kartoittaa mitä tutkimuksia Yliopistollisessa eläinsairaalassa (YES) hoidetuille varsoille oli tehty ja miten sepsis oli diagnosoitu. Lähteenä käytimme potilasarkistoja. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelemme terveen varsan kehityskulkua. Sepsiksen kliiniset oireet ovat hyvin epäspesifisiä, joten terveen varsan kehityskulun tunteminen on tärkeää sepsiksen varhaisen diagnosoinnin mahdollistamiseksi. Sepsikseen liittyvien käsitteiden käyttö on hyvin vaihtelevaa. Lääketieteessä on pyritty yhtenäistämään termejä ja samat termit ovat osittain käytössä myös eläinlääketieteessä. SIRS eli systemic inflammatory response syndrome tarkoittaa yleistynyttä tulehdusreaktiota riippumatta aiheuttajasta. Kun SIRS aiheutuu infektiosta, on kyseessä sepsis. Sepsiksen patofysiologia käydään kirjallisuuskatsauksessa läpi pääpiirteittäin. Sepsiksessä hevosen tulehdusvaste on pääosin TNF:n, IL-1 ja IL-6 aikaansaannosta. Samaan aikaan IL-4, IL-10, IL-11, IL-13, TGF-β, liukenevat TNF reseptorit ja IL-1 reseptorien antagonistit pyrkivät hillitsemään tulehdusvastetta. Sepsiksen kliinisiä oireita voivat olla lisääntynyt uneliaisuus ja makaaminen, vähentynyt imemisrefleksi ja ruokahalu. Muita oireita voivat olla verenkiertoelimistön häiriö, septinen shokki, kuivuminen, skleeran pienet verenpurkaumat, toksinen juova ienrajassa, ruuansulatuskanavan oireet, nivelten ja luuston ongelmat, lisääntynyt sauvatumaisten granulosyyttien määrä ja toksiset muutokset neutrofiileissä. Koska sepsiksen ensimmäiset kliiniset oireet ovat hyvin epäspesifisiä, jää infektio hyvin usein huomaamatta. Brewer ja Koterba kehittivat alkuperäisen sepsisasteikon vuonna 1988, jotta pystyttäisiin nopeasti ennustamaan sepsiksen todennäköisyyttä. He saivat asteikon sensitiivisyydeksi 93% ja spesifisyydeksi 86% raja-arvon ollessa 12. Sepsisasteikon tarkkuutta on sittemmin kritisoitu ja uusia tarkemmin paranemisen kanssa korreloivia määreitä pyritään koko ajan löytämään lisää. Tutkimusosio käsittelee vuosina 2004-2006 YES:ssa hoidettuja 10 päivää tai sitä nuorempia varsoja. Varsoja oli yhteensä 90 kappaletta. Varsojen tiedoista kerättiin seitsemän arvoa: valkosolujen määrä, plasman fibrinogeenin, seerumin tai plasman glukoosin määrä, SNAP tai Clavu-testi, CO2 osapaine, pH ja laktaatin määrä. Kahdeltatoista varsalta (13%) oli mitattu kaikki seitsemän arvoa. Useimmiten oli mitattu glukoosia; 68 varsalta. Suurimman haasteen loi henkilökunnan ja opiskelijoiden vaihteleva kirjaustapa ja sepsiksen diagnosoinnin kannalta oleellisten tutkimusten puuttuminen. Tästä johtuen hevossairaalan käytäntöjä pyrittiin parantamaan tutkielmamme jälkeen. Varsojen tutkimista avustamaan luotiin ns. check-lista, jotta kaikki tarvittavat näytteet tulisi otettua. Lisäksi anamneesin ottoa helpottamaan tehtiin oma kaavake, jotta sepsikselle altistavat tekijät tulisivat ilmi jo heti alkuvaiheessa.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen imeväiskuolleisuuden vaihteluita toisen maailmansodan aikana. Tutkittava aikaperiodi on 1934‒1947, johon sisältyvät talvi-, jatko- ja Lapin sodat sekä rauhan jaksoja. Ajanjaksolla imeväiskuolleisuus nousi joinakin vuosina voimakkaasti, mutta myös laski ennätyksellisen alhaiselle tasolle. Tutkielmassa tarkastellaan mahdollisia syitä näille muutoksille etsimällä eri suuntiin vetäviä tekijöitä sota-ajan kontekstista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella on syytä olettaa imeväiskuolleisuutta nostaviksi tekijöiksi sodanaikaista elintarvikepulaa ja väestön evakuointeja, ja laskevaksi tekijäksi ajanjaksolla voimakkaasti laajentunutta neuvolalaitosta, jonka on nähty parantaneen äitiys- ja pikkulasten terveyttä. Tutkielman aineistona käytetään arkistolähteistä koottua tilastollista dataa, joka sisältää tiedot kunkin vuoden imeväiskuolleisuudesta kunnittain jaoteltuna. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään tilastoaineistoa kuntien elinkeinoista, vuosittain kuntiin saapuneesta siirtoväestä sekä kunnan ensimmäisen neuvolan perustamisvuodesta. Aineistosta on muodostettu paneelimuotoinen datakokonaisuus, joka sisältää havainnot samoista kunnista jokaiselta vuodelta. Tutkielman menetelmä on kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jonka avulla pyritään eristämään selittävien muuttujien vaikutukset imeväiskuolleisuuteen. Selittävinä muuttujina käytetään teollisuustyötä ja maataloustyötä kunnan merkittävimpinä elinkeinoina, evakkoväestön määrää kunnassa, neuvolan olemassaoloa kunnassa sekä vuosivaikutuksia. Regressioanalyysissä havaitaan, että valitut selittävät muuttujat vaikuttavat melko vähän imeväiskuolleisuuden vaihteluihin eikä vaikutus ole kovin vakaa. Vuosivaikutukset, eli eri vuosien ominaisuudet, selittävät pääsääntöisesti malleissa vaihtelua enemmän kuin elinkeino-, evakko- tai neuvolamuuttujat. Tilastollisesti merkitsevät regressiokertoimet saadaan, kun testataan elinkeinomuuttujien vaikutusta imeväiskuolleisuuteen sekä kuntaan saapuneen siirtoväen suhteellisen määrän vaikutusta neuvolan olemassaoloon kunnassa. Kuitenkin tilastollisesti merkitsevät regressiokertoimet ovat hyvin pieniä, eli silloinkin kun vaikutus voidaan osoittaa, on se määrältään hyvin vähäistä. Vaikka tilastollisen analyysin perusteella aineisto ei osoita kiistämätöntä syy-selityssuhdetta elinkeinojen, kuntaan tulleen siirtoväen tai neuvoloiden yhteydestä imeväiskuolleisuuteen, voidaan sen perusteella tehdä päätelmiä sodanaikaisen imeväiskuolleisuuteen vaikuttaneista tekijöistä sekä osoittaa tarvetta lisätutkimukselle. Elinkeinomuuttujan todetaan kuvaavan enemmänkin kunnan kehitys- ja varallisuustasoa, joiden on jo aiemmassa tutkimuksessa osoitettu olleen tärkeitä imeväiskuolleisuuteen vaikuttaneita tekijöitä. Siirtoväen määrän kunnassa havaitaan tutkielman aineiston perusteella olevan yhteydessä neuvolan olemassaoloon, mutta vaikutus voi olla kummankin suuntaista. Neuvolan olemassaolo kunnassa kytkeytyy aineiston perusteella myös kunnan elinkeinoon, sillä teollisuus kunnan elinkeinona lisää todennäköisyyttä myös neuvolan olemassaoloon. Neuvolan ja alhaisemman imeväiskuolleisuuden välillä ei ole odotettua selvää yhteyttä, mutta syynä tähän ovat todennäköisesti sota-ajan aiheuttamat häiriöt neuvoloiden toiminnassa sekä muut poikkeusoloista johtuneet imeväiskuolleisuutta kasvattaneet tekijät.

EEG-tutkimus antaa tärkeää tietoa vastasyntyneen aivotoiminnasta, joka voi olla häiriintynyt esimerkiksi hapenpuutteen, asfyksian, keskushermoston infektion tai rakenteellisten poikkeavuuksien takia. Myös äidin raskauden aikainen lääkkeiden käyttö sekä metaboliset oireyhtymät voivat häiritä lapsen aivotoimintaa. Poikkeava aivotoiminta voi ilmetä EEG-tutkimuksessa esimerkiksi poikkeavana taustatoimintana tai epileptiformisina ilmiöinä. Erityisesti epileptiformiset ilmiöt on tärkeä todeta ajoissa, sillä kohtaukset voivat hoitamattomina johtaa vakaviin aivovaurioita. Lisäksi EEG:stä voidaan tunnistaa tiettyjä piirteitä eri kehitysvaiheissa, minkä avulla voidaan seurata lapsen neurologista kehitystä. Tässä tutkielmassa pyritään muodostamaan laaja yleiskuva EEG-tutkimuksen käytöstä Helsingin Lastensairaalassa vuosien 2011-2020 aikana. Tavoitteena on selvittää EEG-tutkimuksen yleisimpiä indikaatioita, löydöksiä ja etiologioita kattavaa tutkimusaineistoa hyödyntäen. Tutkimuksessa kerättyä aineistoa on tarkoitus hyödyntää myös tulevissa tutkimuksissa. Tutkimus on tyypiltään retrospektiivinen ja käsittää 641 potilaan potilasaineiston. Aineistoon valittiin ne vastasyntyneet, joiden ikä tutkimushetkellä oli alle 46 raskausviikkoa. Tutkimus tehtiin BABA-tutkimuskeskuksessa Meilahdessa ja tutkimusaineistona käytettiin Lastensairaalan KNF-osaston toimesta vuosina 2011–2020 tehtyjä EEG-tutkimuksia. Yleisimmät EEG-tutkimuksen indikaatiot tässä aineistossa olivat kohtausepäily ja asfyksia. 62 prosentille vastasyntyneistä oli tehty edeltävästi aEEG-tutkimus, jonka käyttö vaikutti jonkin verran lisääntyneen vuosien 2011-2020 aikana. Tutkimuksista 85 prosenttia lausuttiin poikkeaviksi. Poikkeavista EEG-tutkimuksista 94 prosentilla todettiin yleishäiriö ja 38 prosentilla paikallishäiriö. Yleishäiriöt olivat vaikeusasteeltaan useimmiten keskivahvoja. Purkauksia esiintyi 11 prosentissa kaikista tutkimuksista, joista samanaikaisesti kohtausoireita oli 43 prosentilla. Lopullisista etiologioista yleisin oli asfyksia.

Already a fetus can learn different auditory stimuli. Learning can be seen in newborns' processing abilities: they, for instance, recognize their mother's voice and remember different voice stimuli from the fetal period. In this study newborns' brain activity to a repeated pseudoword stimulus was measured using EEG (electroencephalography) to study their learning of the pseudoword and habituation to it, which means a diminishing reaction to stimulus as the repetition continues. The effect of fetal exposure on short-term learning of a speech stimulus or habituation to it has not been studied previously using electrophysiological techniques. The newborns were divided into two groups from which the other had already heard the pseudoword from the beginning of the third trimester to birth. The first time the other group of newborns heard the pseudoword was during the experiment. EEG was measured in the hospital's maternity ward from 23 healthy few-day-old newborns as they were exposed to the pseudo-word. During the measurement the babies were asleep. Because some of the babies had already heard the stimulus, it was assumed that reaction to it differs between the groups. Additionally, differences between the groups in learning the pseudoword or habituation to it were expected. Results show that those newborns that had already heard the pseudoword had different reactions to it compared to the babies that had never heard the pseudoword. Habituation defined by diminishing of reactions occurred in neither of the groups. Instead, minor changes occurred during the experiment in processing of the pseudoword and they were different in the two groups suggesting different learning processes. The effect of fetal exposure on newborns' processing abilities has previously been shown in only a few studies. These results expand the field of electrophysiological measurements in newborns. In the future, it may still be interesting to assess how newborns' learning and habituation take place in electrophysiological studies.

Finess-tutkimus on astman, keuhkoahtaumataudin ja hengitystieoireiden esiintyvyyttä ja ilmenemistä selvittävä pohjoismainen tutkimus. Ensimmäisessä 1996 vuonna tehdyssä osatutkimuksessa selvitettiin hengitysteitä ahtauttavien sairauksien ja hengitysoireiden esiintyvyyttä sekä oireita. Vuoden 2016 tutkimuksen tavoitteena oli puolestaan selvittää onko uusia hengityselinsairauksia ilmennyt kuluneen 20 vuoden aikana. 2016 vuoden seurantatutkimukseen kerättiin 8000 hengen kohortti valikoiden iän ja sukupuolen mukaan vastaamaan silloista väestöä. Postikysely lähetettiin 5435 henkilölle, jotka olivat alkuperäisestä väestöotoksesta tavoitettavissa. Vuoden 2016 tutkimuksen tarkoituksena oli lisäksi selvittää Finess-kyselytutkimukseen vastaamattomien taustoja käytettävissä olevan tilastomateriaalin avulla, tutkia vastanneiden keskeisiin tupakointiin ja hengitystiesairauksiin liittyviä asioita sekä selvittää 20 vuoden aikana kuolleiden henkilöiden kuolemansyyt. Toteutettu tutkimus on kolmiosainen ja sen ensimmäisessä osiossa tutkitaan käytettävissä olevien tilastotietojen avulla vuoden 2016 Finess kyselytutkimuksen vastanneita ja ei-vastanneita henkilöitä. Tarkoituksena oli selvittää, onko muuttujilla selkeää vaikutusta vastausosuuteen. Lisäksi tarkastellaan tekijöitä ja syitä jotka johtivat koehenkilön vastaamattomuuteen. Toisessa osassa tarkastellaan koehenkilöiden sairastavuutta muutamien keskeisten kysymysten avulla sekä heidän tupakointitottumuksiaan. Tarkastelussa on huomioitu koehenkilöiden vastauskieli ja vastaustapa. Lopuksi käsitellään tutkimuksen aikana kuolleiden henkilöiden kuolemansyitä ja väestön yleisiä kuolemansyitä. Kuolemansyiden luokittelu perustuu kansainväliseen ICD-10 tautiluokitukseen ja kuolinsyyt on jaettu peruskuolemansyiksi, tilaston peruskuolemansyiksi 54-luokkaisena aikasarjana, välittömiin kuolinsyihin ja 1.-4. myötävaikuttaviin kuolemansyihin. Tuloksissa vertaillaan vastausosuuteen vaikuttavia tekijöitä ja tarkastellaan eri tekijöiden vaikutusta vastaamiseen. Tuloksia vertaillaan kokonaisvastausosuuden, sukupuolen, ikäryhmän, kieliryhmän, kotipaikkakunnan ja kotimaisen kielen mukaan. Tuloksissa esille nousi, että verrattaessa vuoden 1996 tutkimukseen lääkärin toteaman astman sairastavuus oli kasvanut 4,5%. Tämän lisäksi havaittiin, että suurimmat erot vastanneiden ja ei-vastanneiden kesken muodostaneet muuttujat olivat kotipaikkakunta, kotimainen kieli, ikäryhmä ja kieliryhmä. Kyselytutkimukset ovat laajasti käytössä lääketieteellisissä epidemiologisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli edesauttaa kyselytutkimusten suorittamista, helpottaa vastaajan roolia ja kartoittaa vastausaktiivisuuteen liittyviä tekijöitä.

Kyselytutkimus on menetelmä, joka soveltuu laajojen ihmisjoukkojen ominaisuuksien selvittämiseen. Viime vuosikymmeninä väestön vastaushalukkuus kyselyihin on kuitenkin laskenut. Tämä on johtanut huoleen siitä, heikentävätkö matalat vastausprosentit aineistosta saadun tiedon yleistettävyyttä ja luotettavuutta. Toisaalta kyselytutkimusten kustannukset ovat kasvaneet, sillä vastaajien värväämiseen joudutaan käyttämään runsaasti resursseja. Tässä tutkielmassa perehdyttiin yleisesti vastauskadon merkitykseen kyselytutkimuksissa ja kuvattiin keinoja, joilla katoon voidaan vaikuttaa tutkimuksen suunnittelussa ja tiedonkeruussa sekä sitä, miten tapahtunut kato voidaan huomioida tuloksia analysoitaessa. Tutkielmassa esiteltiin vuonna 2007 käynnistetty suomalainen kansainvälisiä adoptioita koskeva kyselytutkimushanke (FinAdo) ja tehtiin aineistosta katoanalyysi. FinAdo-tutkimuksen vastausprosentti oli kohtuullisen hyvä, 55,6 %. Katoanalyysissa verrattiin vastaamatta jättäneitä ja vastanneita toisiinsa. Ryhmät erosivat toisistaan lasten iän (p<0,001), perheiden koon (p<0,001), perheiden äidinkielen (p<0,001) ja lähtömaanosan suhteen (p<0,001). Sen sijaan sukupuolijakauma ei eronnut ryhmien välillä. FinAdo:n vastausprosenttia olisi saatettu saada korkeammaksi esimerkiksi kyselylomakkeistoa keventämällä, mutta näin olisi menetetty arvokasta tietoa. Vastausprosentti yksinään ennustaa huonosti katoharhan määrää tilastoissa. Uusia tilastollisia menetelmiä aineiston edustavuuden kuvaamiseksi kaivataan.

In recent years, newly qualified teachers have found their first years in the profession stressful and the work-related wellbeing of early-career teachers has been the subject of widespread public debate. Previous research has shown that collegial support has been a valid way to increase the wellbeing of newly qualified teachers. The purpose of this study is to examine what kind of experiences newly qualified teachers have concerning the effect of collegial support on their work-related wellbeing. The goal is to discover the possible ways to implement collegial support in the school world. Five newly qualified teachers participated in the study. Four of the examinees worked in the Helsinki metropolitan area and one elsewhere in Finland. A theme interview was used to collect the data. The data were analyzed in the style of theory-driven content analysis. Collegial support played an important role in the newly qualified teachers work-related wellbeing. Collegial support that has an influence on the experiences of work-related wellbeing was obtained either through informal interaction or through the respective school’s operating culture. Collegial support obtained through informal interaction included everyday encounters with friends and easy access to collegial help. Collegial support obtained through a school’s operating culture included a positive and encouraging operating culture, high-quality school management, a culture of appreciation and feedback, mentoring or other organized collegial support, and a communal atmosphere. Increasing mentoring seems to be one strategic way to improve the work-related wellbeing of newly qualified teachers.

Pro gradu -tutkielmassani analysoin suvaitsemista toimintana, vaikuttamisena ja osana vastavuoroista tunnustamista. Tutkimuksen tavoitteena on antaa perusteltu vastaus kahteen kysymykseen: minkälaista toimintaa suvaitseminen on sekä mihin suvaitsemista tarvitaan. Tutkimuskysymyksen muotoilun taustalla on tarve selkeyttää suvaitsemisen käsitettä aikana, jona suvaitsemisesta puhuminen on trendikästä. Suvaitsemisen trendikkyys on johtanut käsitteen käytön monitulkintaisuuteen ja epäselvyyteen. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tarkastella käsitteiden merkityksiä ja niiden välisiä suhteita. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut suvaitsemisen ehtoja, sen perusteita toimintana ja vaikuttamisena sekä suvaitsemisen suhdetta muutamiin sitä lähellä oleviin käsitteisiin käsiteanalyysin avulla. Yhtenä osana työtäni käsittelen suvaitsemista osana vastavuoroista tunnustamista. Tunnustaminen on persoonan ominaisuuksien ja kykyjen positiivista vahvistamista. Käsittelen tunnustamisen teoriaa siltä osin, mikä on relevanttia tutkimuskysymysten suhteen. Suvaitsemisen käsitteen vertaaminen vastavuoroisuuden sekä tunnustamisen käsitteisiin paljastaa oleellisia huomioita suvaitsemisen heikkouksista ja vahvuuksista toimintana. Johdannon jälkeisessä luvussa tarkastelen suvaitsemisen ehtoja ja suvaitsemista toimintana. Toiminnan analyysi perustuu Jaana Hallamaan vielä julkaisemattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Yhteistoiminnan etiikka tarjoaa kattavan käsitteellisen välineistön toiminnan, yhteistoiminnan ja vaikuttamisen tarkastelemiselle. Yhteistoiminnan etiikan tarjoamia työkaluja hyödyntäen analysoin tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa suvaitsemisen määritelmää, puran sen osiin ja kokoan jälleen yhteen. Kolmas luku keskittyy suvaitsemisen tarkastelemiseen vaikuttamisena ja yhteistoimintana. Yhteistoiminnan etiikan vallan ja vaikuttamisen analyysi mahdollistaa suvaitsemisen ymmärtämisen vastavuoroiseksi yhteistoiminnaksi. Tämä on peruste käsittää suvaitseminen osaksi vastavuoroista tunnustamista, jota analysoin neljännessä luvussa. Tutkimuksen neljäs luku perustuu pääosin Axel Honnethin tunnustamisen teoriaan. Suvaitseminen osana vastavuoroista tunnustamista on toimintana merkityksellistä. Suvaitseminen ei ole itseisarvoista toimintaa, mutta se voi mahdollistaa tunnustamisen erimielisyyksistä huolimatta. Lisäksi vastavuoroinen tunnustaminen on eettinen periaate, jonka pohjalta suvaitsemista ja suvaitsemattomuutta voidaan arvioida.

Tämän opinnäytetyön aiheena on selvittää, kuinka vastikkeettoman luovutuksen verotus on järjestetty Suomessa ja ulkomailla ja voidaanko nämä seikat huomioiden asuinmaata vaihtamalla saavuttaa konkreettisia verohyötyjä yksityishenkilön verotuksessa. Vastikkeettomia luovutuksia ovat perintö, lahja sekä testamenttisaanto. Suomessa vastikkeettomien luovutusten verotuksesta on säädetty perintö- ja lahjaverolaissa. Useissa maissa perintö- ja lahjaverosta on luovuttu. Naapurimaistamme yhdessäkään ei enää veroteta lahjoja tai perintöjä. Suomen voimassaolevaan perintö- ja lahjaverolakiin sisältyy maatilojen ja yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyviä huojennuksia. Nämä huojennukset ovat varsin merkittäviä verotuksen kannalta. Ruotsi luopui perintöjen ja lahjojen verotuksesta vuonna 2005. Tässä tutkimuksessa vertaillaan vastikkeettomiin luovutuksiin liittyvää verotusta Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, voiko asuinpaikkaa muuttamalla saavuttaa merkittävää etua perintö- ja lahjaverotuksen kannalta. Voiko asuinpaikkaa muuttamalla, vaikka vain väliaikaisestikin, välttyä kokonaan perintö- ja lahjaverolta. Erityisesti selvitetään sitä, voiko Ruotsiin muuttamalla välttyä perintö- ja lahjaverolta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää myös sitä, missä tilanteessa mahdollinen muuttaminen olisi kannattavaa perintö- ja lahjaverotuksen kannalta. Lisäksi pyrkimyksenä on kartoittaa sitä, kuinka mahdollinen sukupolvenvaihdoshuojennus ja muut mahdolliset verotuksellisesti merkittävät seikat vaikuttavat harkittaessa muuttoa ulkomaille verotuksellisista syistä. Tutkimuksen tulos osoitti, että Ruotsiin muuttamalla on mahdollista välttyä perintö- ja lahjaveroilta. Ratkaisevana tekijänä verovelvollisuuden syntymisessä on luovutushetken asuinpaikka. Perintö- ja lahjaverolain 4 §:n mukaan verovelvollisuus Suomeen syntyy, jos vastikkeettoman luovutuksen antajan tai luovutuksen saajan asuinpaikka luovutushetkellä oli Suomessa

Suomalainen seurakunnallinen miestyö tai mieserityinen työ tarjoaa tutkijalleen mielenkiintoisen haasteen. Seurakunnallista aikuistyötä on tutkittu jonkin verran, mutta näissä tutkimuksissa miesnäkökulma on harvoin päässyt esille. Miestyö ja naistyö nivoutuvat usein osaksi seurakunnallista aikuistyötä näitä tarkemmin erittelemättä tai määrittelemättä. Seurakunnallista miestyötä lähestytään eri näkökulmasta kuin seurakunnallista aikuistyötä, sillä miestyön tutkiminen ottaa huomioon sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liitetyt käsitteet ja mielikuvat. Kautta aikojen miehet ovat kokoontuneet yhteen työskentelemään ja harrastamaan yhdessä.Toiminta on usein käynyt keskustelun ja jakamisen edellä. Ensimmäiset miesten kasvuryhmät ovat syntyneet 1970-luvulla tilanteessa, missä kriittinen miestutkimus alkoi saada jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Miehuuteen ja miehen rooliin ruvettiin kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota ja puhuttiin jopa maskuliinisuuden kriisistä. Tämän seurauksena monet järjestöt alkoivat kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota miehiin ja heidän hyvinvointiinsa. Pro gradu -tutkielmani aihe on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkielisten seurakuntien järjestämä miestyö Tampereen hiippakunnassa 2010- luvulla. Tällä tavalla määritelty ajanjakso mahdollistaa seurakunnallisen miestyön lähihistorian tarkastelun sekä miestyön tulevaisuuden hahmottelun. Tämän tutkielman yhteydessä miestyöllä tarkoitetaan kaikkea Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa, joka kohdistuu pelkästään miessukupuoleen. Sukupuolisuus ymmärretään laajemmin kuin biologisena ominaisuutena, sillä sukupuolen sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta voidaan pitää sosiaalisesti rakentuneina. Näennäisesti yksinkertainen käsite kuten miestyö osoittautui odotettua vaikeammaksi määritellä, sillä seurakunnallinen miestyö näkyy usean eri työalan alla ja jää usein tilastoissa piiloon vaikeasti hahmotettavana. Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, minkälaista miestyötä seurakunnissa nykyaikana tehdään ja minkälainen merkitys sille annetaan. Tarkastelen kysymyksiä seurakunnallisen miestyön malleista, käytännöistä, vaikuttavuudesta ja haasteista pääasiallisesti laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Lisäksi hyödynnän jonkin verran sukupuolentutkimuksellista näkökulmaa. Lähdeaineistona on käytetty suunnitelmallisesti ja tutkimustarkoituksessa tätä tutkielmaa varten haastattelumenetelmällä kerättyä aineistomateriaalia. Lisäksi käytän kirjallisena lähdeaineistona suomalaista seurakuntaelämää ja kansalaistoimintaa käsitteleviä teoksia. Tutkielmaa on ohjannut tekijän oma kiinnostus aihetta kohtaan. Tämä tutkielma on tutkimusmetodiltaan kollektiivinen tapaustutkimus. Tämän seurauksena tutkimus ei tarjoa mahdollisuutta yleistäviin johtopäätöksiin, mutta tapauksia on mahdollista vertailla keskenään. Vertailun perusteella on mahdollista löytää seurakunnalliseen miestyöhön olennaisesti liittyviä elementtejä ja yhdistäviä tekijöitä. Tutkielmaa varten on haastateltu seurakunnallisen miestyön asiantuntijoita eli miestyötä seurakunnassaan ohjaavia pappeja ja seurakunnan luottamusmiestä. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina. Kontekstuaaliselle tapaustutkimukselle ominaisluontoisesti tutkittavaa tapausta halutaan ymmärtää osana ympäristöään. Tapauksia edustavat seitsemän Tampereen hiippakunnan seurakuntaa ja kontekstia suomalainen yhteiskunta sukupuolirooleineen. Miestyön ohjaajien näkökulma nousee tutkimuksessa vahvasti esille. Seurakunnallisen miestyön muotoja ovat perinteisesti olleet saunaillat, raamattu, -rukous,- ja keskustelupiirit, peli-illat, talkoot ja isä-poika -toiminta. Lisäksi miestyön puitteissa järjestetään miehiä kokoavia tapahtumia. Seurakunnallinen miestyö edellyttää toteutuakseen aiheesta kiinnostuneen työntekijän tai vaihtoehtoisesti maallikon taustalleen, sillä miestyötä ei lähtökohtaisesti kaikissa seurakunnissa tehdä. Miestyötä on mahdollista tehdä monenlaisin resurssein. Toiminnan tulee olla yleisesti kirkon ja seurakunnan arvojen mukaista, mutta varsinaisia tavoitteita seurakunnat eivät miestyölle juurikaan aseta. Toiminta saa olla ja on tekijöidensä näköistä ja strategioiden tiedostettu vaikutus näyttäytyy vähäisenä käytäntöön nähden. Haastattelujen perusteella seurakunnallinen miestyö on usein aloitettu siitä lähtökohdasta, että on pyritty tarjoamaan miehille väylä seurakuntaan. Ohjaajien näkökulmasta seurakunnallinen miestyö koetaan mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi työmuodoksi, mutta miesten kokoaminen yhteen erillisiin tilaisuuksiin ei ole itseisarvo. Tavoitteena on vahvistaa miehiä seurakuntaan sitoutumisessa laajemmassa mittakaavassa. Huolimatta siitä, että seurakunnat tavoittavat erityisen huonosti nuoret miehet, ei hengellisyyden ja raamatullisuuden suhteen haluta tehdä kompromisseja. Seurakunnallisissa miesten tilaisuuksissa Raamattu käy toiminnan edellä.