Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Peterzéns, Kasper (2023)
    Power ultrasound increases production efficiency in the industry, and therefore reduces emissions. This advantage arises from the ability of ultrasound to mitigate fouling. Ultrasound solution requires clamping the transducers onto the external wall of the production equipment, typically made of steel. A challenge then arises, since mechanical loading by the wall hampers the natural resonating of the ultrasonic transducer and therefore reduces power transmission. To overcome this limitation, airgap contact coupling (ACC) is proposed. ACC features an airgap to reduce the mechanical loading and two protruding elements for mechanical contacting and sound delivery. Finite-element method (FEM) simulations are employed to evaluate the physical mechanisms behind ACC. For the comparison, direct traditional contact coupling (TCC) is evaluated. To assess the acoustic power delivery by ACC and TCC, calorimetric measurements were used. A water-filled stainless-steel pipe with a 2 mm thick wall and 136 mm outer diameter was sonicated. To prevent heat transmission to ambient air, it was covered by isolating foam. ACC and TCC were sonicated at their coupled resonance frequencies, respectively at 19.2 kHz and 28.1 kHz. A power delivery ratio was determined by the calorimetric power against the sonication power. ACC resulted in a power delivery ratio of 27.4±6.3 % whereas that for TCC was 6.1±0.6 %. ACC was thereby shown to transmit 6 dB more acoustic power than TCC. In conclusion, a novel contact coupling method is proposed for industrial metal-walled equipment. The proposed new approach enhances the utility of power ultrasound for online cleaning and prevention.
  • Lagus, Jarkko (2016)
    In computer science, introductory programming course is one of the very first courses taken. It sets the base for more advanced courses as programming ability is usually assumed there. Finding the students that are likely to fail the course allows early intervention and more focused help for them. This can potentially lower the risk of dropping out in later studies, because of the lack of fundamental skills. One measure for programming ability is the outcome of a course and the prediction of these outcomes is the focus also in this thesis. In educational context, differences between courses set huge challenges for traditional machine learning methods as they assume identical distribution in all data. Data collected from different courses can have very different distributions as there are many factors that can change even between consecutive courses such as grading, contents, and platform. To address this challenge transfer learning methods can be used to as they make no such assumption about the distribution. In this thesis, one specific transfer learning algorithm, TrAdaBoost, is evaluated against selection of traditional machine learning algorithms. Methods are evaluated using real-life data from two different introductory programming courses, where contents, participants and grading differ. Main focus is to see how these methods perform in the first weeks of the course that are educationally the most critical moments.
  • Lasonpalo, Jussi-Pekka Olavi (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansainvälisten televisioformaattien Idols- ja Vain elämää -ohjelmien suomalaiset versiot luovat ja esittävät niihin osallistuvijien tekijyyttä ja autenttisuutta. Idols-ohjelmaa alettiin ensikertaa lähettää Suomessa MTV3-kavanalla vuonna 2003 ja sitä esitettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, viimeisen ollessa vuonna 2013. Vain elämää -ohjelma sai ensi-iltansa Nelonen-kavanalla vuonna 2012. Ohjelmaa on tehty neljän tuotantokauden verran ja viides on suunnitteilla keväällä 2016. Molemmat ohjelmat ovat reality-ohjelmia, joissa seurataan niihin osallistujien elämää ohjelmien aikana. Idolsissa osallistujat kilpailevat tuomariston ja yleisön äänistä, kun he pyrkivät ohjelmassa voittoon ja sen tuomaan uraan levyttävänä artistina. Vain elämää -ohjelmaan osallistuvat seitsemän suomalaista populaarimusiikin tähtiartistia esittävät cover-versioita muiden tutuiksi tekemistä kappaleista. Jokaisella on oma teemapäivänsä, jolloin kaikki ohjelmassa tapahtuva pyörii hänen uransa ja musiikkinsa ympärillä. Tutkielma kuuluu populaarimusiikintutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tekijyys ja sen representaatio ovat muuttuneet populaarimusiikin tekijäkuvissa ajan myötä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu autenttisuutta ja sen merkityksen kehitystä populaarimusiikissa ja sitä esittävissä artisteissa. Tätä kautta on pyrkimyksenä selvittää, miten Idols-ohjelmassa luodut tekijäkuvat ovat siirtyneet ohjelmasta ponnistaneiden levytysurille ja minkälainen vaikutus heidän ohjelmassa esittämillään cover-kappaleilla on ollut. Vain elämää -ohjelman kohdalla pyrkimyksenä on selvittää, miten ohjelma mahdollisesti muokkaa siihen osallistuneiden artistien tekijyyttä ja autenttisuutta heidän tekijäkuvissaan. Analyysi keskittyy Idolsin kohdalla pääosin suomalaisten musiikkilehtien kirjoituksiin ohjelmaaan osallistuneista artisteista. Vain elämää -ohjelman analyysissä keskitytään tarkemmin artistien esittämiin cover-versioihin ja siihen, miten niissä ilmentyy uuden esittäjän tekijäkuva. Tutkielman analyysi pohjautuu Laura Ahosen kolmesta rakentajasta koostuvaan tekijäkuvan malliin, jota täydennetään Simon Frithin autenttisuutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kathrine Meizelin Idolsin amerikkalaista versiota käsittelevän kirjan sekä Koos Zwaanin ja Joost De Bruinin toimittaman Idols-formaattia tarkastelevan teoksen kautta luodaan tarkempi kuva ohjelman toimintaan. Lisäksi analyyseissä hyödynnetään suomalaisten musiikkilehtien Rumban ja Soundin kirjoituksia ohjelmista ja niihin osallistuneista artisteista. Tutkimus tuo esiin, miten Idols- ja Vain elämää -ohjelmat jatkavat levyteollisuudessa vallinneita tapoja esittää tekijyyttä ja hyödyntää sitä luodakseen autenttisuutta artistien tekijäkuviin ohjelmien konteksteissa. Ohjelmissa tekijyys pyritään siirtämään cover-kappaleita esittävälle artistille, jotta heistä syntyisi eräänlainen romanttisen taiteilijan kuva. Tutkielmassa myös vahvistetaan, että autenttisuuden rooli on merkittävä vielä nykypäivänäkin ja sen muuttaminen vakiintumisen jälkeen on äärimmäisen vaikeaa Idolsista ponnistaneiden artistien kohdalla, ja että Vain elämää -ohjelmassakin pyritään pysymään artistin oman autenttisuuden piirissä uusia sovituksia tehtäessä. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös cover-musiikkiin perustuvan uran kehittämisen vaikeuden, kun pyritään luomaan selkeästi itsenäisempää tekijäkuvaa. Samoin myös Idolsin tuoman leiman vaikutukset ovat varsin merkittävät artistin uralle. Cover-kappaleet ovat toimivampi väline jo asemansa vakiinnuttaneille artisteille Vain elämää -ohjelmassa, jossa he voivat tuoda niiden kautta ilmi omaa tekijäkuvaansa. Kuitenkin on sääli, että he eivät pysty esittämään itse omia kappaleita, se olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampi tapa välittää tekijyyttä ja autenttisuutta tekijäkuvissa ohjelmaa katsovalle yleisölle. Suomalaisen television musiikkiohjelmien kehitys on kuitenkin jo vuosia suuntautunut cover-musiikkiin ja, vaikka muutos tässä olisi tarpeellista, sitä tuskin tulee tapahtumaan lähi tulevaisuudessa.
  • Karhu, Pilvi (2020)
    The purpose of this study is to observe the effect of Covid-19 epidemic to the everyday life and the work-life balance among young adults. Work is a significant part of a person’s every-day life. Individualisation of working hours stands out in the current work life. Therefore, the need for finding the work-life balance increases. Work-life balance is seen to be a main factor, whereby the employee is able to stabilize the demands becoming from work and leisure. The exceptional global circumstances with Covid-19 epidemic have suddenly affected people’s everyday life and ways of working during the year 2020. Majority of Finnish employees were forced to move to remote work due to the Covid-19 epidemic. The remote work makes it even more challenging to maintain the border between work and leisure time. In addition, people were required to adapt their everyday life due to the health threatening virus. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method. Six young adults took part in the interview. All interviews were carried out during September and October in 2020. In addition to the interview the interviewees were asked to describe their normal day during Covid-19 epidemic with a timeline. The timeline was used to support the interviews according to the stimulated recall Interview method. The interview recordings were transcribed word for word and analysed using qualitative content analysis. Hermeneutic-phenomenological approach was also applied in this research. The significance of routines stood out in the everyday life during Covid-19 epidemic. Certain everyday routines were shattered due to the epidemic, while people were forced to adapt their ways of working and free time activities. Despite this, other daily routines were considered as a resource to manage in the crisis. Especially the continuing of work was seen as an important factor in the Covid-19 crisis. Work and leisure time activities were overlapping more flexibly during the Covid-19 epidemic. On the other hand, it was considered important to make a clear boundary between work and leisure time in the end of the day.
  • Kovács, Antti (2020)
    Tutkielman tiedonintressissä on tarkastella Covid-19 -pandemian sopimusoikeudellisia ulottuvuuksia erityisesti liikehuoneiston vuokrasopimusten kannalta. Aihe valikoitui sen ajankohtaisuuden ja tutkimattomuuden ja yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Sen sisältää tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät laa-jemmin sopimuksen sitovuuteen sekä muihin sopimusoikeuden peruskysymyksiin. Vaikka tarkastelu on rajattu yhteen sopimustyyppiin, soveltuvat tietyt tutkielman ydinajatukset myös muihin kestosopimuksiin. Toimialana liikehuoneistojen vuokraus on ollut eturintamassa ottamassa vastaan pandemian vaikutukset. Pitkien sopimuskausien vuoksi liikevuokrasuhteet ovat jo lähtökohtaisesti alttiita olosuhteiden muuttumiselle. Pandemian suorat ja välilliset vai-kutukset ovat päivittäistavarakauppaa lukuun ottamatta iskeneet ankarasti vuokralaisten liiketoimintaan ja sitä kautta myös vuokranantajiin, jotka ovat laa-jasti myöntäneet helpotuksia esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuteen. Ankarimmin vaikutukset ovat näkyneet ravintola-alalla, jossa valtiovallan kiellot ja rajoitukset sekä yleinen kysynnän väheneminen ovat heikentäneet merkittävästi liiketoiminnan edellytyksiä. Vuokranantajien näkökulmasta tilanne on niin ikään ollut haastava, sillä vuokratulojen menetyksistä huolimatta vuokranantajan omat vastuut suhteessa rahoittajiin ja muihin sidosryhmiin säilyvät. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä, onko vuokralainen velvollinen maksamaan vuokraa siltä ajalta, kun liiketilan normaali liiketoimintakäyttö on valtio-vallan toimien vuoksi estynyt tai merkittävästi rajoittunut. Sama problematiikka pätee muihinkin sopimusvelvoitteisiin ja sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Toisin kuin esimerkiksi irtaimen kaupassa tai rakennusurakoissa liikehuoneiston vuokrasopimuksissa ei ole tyypillisesti varauduttu olosuhteiden muuttumi-seen esimerkiksi vis majeure -ehdolla. Myöskään liikehuoneiston vuokraamista koskevaa lainsäädäntöä ei ole laadittu pandemiaa silmällä pitäen, joten painopiste siirtyy vääjäämättä oikeusperiaatteille sekä sopimuksen jälkiperäisen kohtuullistamiselle, kun arvioidaan pandemian vaikutuksia osapuolten sopimusvelvoitteisiin sekä sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön, sopimusehtojen, yleisten oppien sekä jälkiperäi-sen kohtuullistamisen näkökulmasta sopimuksen sitovuutta. Esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuden osalta pohditaan, voiko L liikehuoneiston vuokrauk-sesta 21 § soveltua tilanteessa, jossa liiketilan liiketoimintakäyttö on valtiovallan kieltojen vuoksi estynyt ja mikä on suoritusesteoppien käyttöala tässä kontekstissa. Selostamatta tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti päättelyketjuja, voidaan yleisesti todeta, että pacta sunt servanda -periaate on vahvassa asemassa muutosvaatimuksia vastaan. Sopimuksen muodostuminen tappiolliseksi olosuhteiden muuttumisen vaikutuksesta ei lähtökohtaisesti ole peruste poiketa sopimussitovuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1994:96 todetulla tavalla osapuolten tulee sopimuksentekohetkellä osata varautua siihen, että sopimus voi myöhemmin muodostua kannattamattomaksi suhdannevaihteluiden vaikutuksesta. Vaikka sopimussitovuus on vahva lähtökohta, voidaan siitä tapauskohtaisesti poiketa myös elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa. Koronakriisi ennakoimattomuutensa osalta poikkeaa tavallisesta negatii-visesta suhdannekehityksestä. On myös huomioitava, ettei viitatussa tapauksessa liiketoiminnan harjoittamista ollut valtiovallan toimesta rajoitettu. Reaalisten liiketalouteen perustuvien argumenttien merkitystä ei voida tässä yhteydessä korostaa liikaa. Päätökset tehdään sen mukaan, mikä arvioidaan liiketa-loudellisesti järkeväksi. Tästä esimerkkinä mainittakoon laajat myönnytykset vuokrien maksamisessa. Vaikka vuokrasta vapautumiselle ei löydy yksiselit-teistä juridista oikeutusta, on vuokrasuhteen jatkuvuuden, liikepaikan arvon sekä liiketilojen korkean käyttöasteen turvaaminen nähty ratkaisevina seikkoi-na. Juridisten argumenttien merkitys korostuu, jos yhteisymmärrystä ei saavuteta. Pandemian vaikutukset osapuolten velvoitteisiin on ratkaistava viimekädessä tuomioistuimessa tapauskohtaisesti. Jos tavoitellaan yhdenmukaisia ratkai-suja, tulee tämä toteuttaa lainsäädännön keinoin. Joka tapauksessa prosessaamisen tulisi olla ultima ratio -sillä oikeustilan ollessa näinkin epäselvä on oikeudenkäynnin lopputulosta vaikea ennustaa. Osapuolten välinen neuvottelu on lähtökohtaisesti paras tapa ratkaista sopimukseen liittyvät erimielisyydet.
  • Ylitalo, Veera (2021)
    Vallitseva COVID-19-pandemia ja sen johdosta asetetut viranomaistoimenpiteet ovat vaikeuttaneet sopimussuoritusten täyttämistä liikesopimussuhteissa ympäri maailmaa. Tutkielmassa tarkastellaan irtaimen kaupan myyjän ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymistä COVID-19-tilanteen asettamassa viitekehyksessä. Uudenlaiset suoritusestetilanteet edellyttävät vanhan sopimusoikeudellisen opin uudelleenarviointia. Kyseessä on oikeusdogmaattinen sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden rajamaastoon sijoittuva tutkimus, jossa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevan oikeuden sisältöä de lege lata. Tutkielmalle on ominaista myös velvoiteoikeudelle tyypillinen argumentaatiota kehittelevä lainoppi, joka ilmentää tapauskohtaisen in casu -arvioinnin merkitystä. Tutkielma sisältää lisäksi otteita de sententia ferenda -tyyppisestä tutkimuksesta, jonka pyrkimyksenä on esittää tuomioistuimelle ja välimiesoikeudelle tarkoituksenmukaisia tapoja tulkita voimassa olevaa oikeutta konkreettisissa lainsoveltamistilanteissa. Tutkielman tutkimustehtävänä on selventää vallitsevaa kansallista oikeustilaa siitä, voiko COVID-19-tilanne aiheuttaa myyjälle ylivoimaisen esteen ja miten kokonaisarviointi ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymisen osalta toteutetaan. Tarkoituksena on selvittää ensinnäkin ne säännökset, joita vasten liikekaupan myyjää kohtaavan ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymistä tulee voimassa olevan kotimaisen oikeuden mukaan arvioida. Tarkastelu johtaa kauppalain (KL) suoritusestesäännösten tulkintaan ja systematisointiin. Luontoissuoritusvastuusta vapauttavaa KL 23 §:n säännöstä ja kontrollivastuusta vapauttavaa KL 27 §:n säännöstä voidaan melko vakiintuneesti pitää kauppalain ylivoimaista estettä koskevina säännöksinä. Kauppalain tahdonvaltainen luonne ja liikesuhteissa noudatettava laaja sopimusvapaus edellyttävät myös laajalti käytettyjen force majeure -sopimusehtojen tarkastelua. Tutkielmassa arvioidaan esitettyjen säännösten ja sopimusehtojen pohjalta sitä, miten myyjän luontoissuoritusvastuusta ja vahingonkorvausvastuusta vapauttavia arviointikriteereitä tulisi tulkita COVID-19-tilanteessa in casu. Lisäksi tutkielmassa pyritään erittelemään niitä erityiskysymyksiä, joita COVID-19-tilanteeseen liittyy ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymisen osalta ja esittämään tulkintasuosituksia näiden erityiskysymysten arvioinnille. Erityiskysymyksinä tarkastellaan esimerkiksi erilaisten viranomaistoimenpiteiden ja julistusten merkitystä, koronakriisin vaiheittaista maantieteellistä leviämistä ja tilanteen aaltoilua, jotka muodostavat jokainen omat haasteensa sopimusoikeudelliselle ylivoimaisen esteen arvioinnille. Sekä KL 23 että KL 27 §:n vapautumisperusteiden edellytyksenä on tosiasiallinen ja voittamaton este suorituksen täyttämiselle. Vahingonkorvausvastuusta vapautumisen edellytykset ovat luontoissuoritusvastuusta vapautumisen edellytyksiä tiukemmat, sillä edellytyksenä on lisäksi, että este on myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, eikä sitä ole voitu ennakoida sopimuksentekohetkellä. Tutkielmassa päädytään esittämään, että COVID-19 ei itsessään ole ylivoimainen este, vaikka COVID-19-tilanne seurauksineen voikin tapauskohtaisten edellytysten täyttyessä täyttää vastuusta vapauttavan ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön. Tilanteita tulee tarkastella korostuneen tapauskohtaisesti ja näyttötaakka ylivoimaisen esteen olemassaolosta on siihen vetoavalla myyjällä. COVID-19-tilanteessa suoritusesteitä irtaimen kaupan alalla voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset viranomaiskiellot, avaintyöntekijän sairastuminen tai joutuminen karanteeniin, komponentin puute tai kuljetuksen estyminen. Koronakriisin vaiheittainen maantieteellinen leviäminen vaikuttaa arviointiin siten, että myyjältä voidaan edellyttää esteen voittamiseksi tai välttämiseksi toimenpiteitä jo melko varhaisessa vaiheessa ennen suorituksentekoajankohtaa. Koronavirustilanteen aaltoilu puolestaan vaikuttaa arviointiin siten, että myyjältä voidaan koronaviruksen toisen aallon yhteydessä edellyttää pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Tutkielmassa päädytään esittämään, että useat koronaviruksen aiheuttamat suoritusesteet ovat ennakoimattomia ainakin sellaisten sopimusten osalta, jotka on tehty selvästi ennen koronakriisin alkamista. Vaikka COVID-19-pandemiaa voidaan pitää myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevana tapahtumana, useat koronakriisin aiheuttamat seuraukset voivat olla myyjän organisaation sisäisiä, jolloin vahingonkorvausvastuu aiheutuneesta vahingosta jää myyjälle. Esteen voittamiseksi tähtäävien toimenpiteiden vaatimuksen uskotaan korostuvan koronakriisin yhteydessä, ja sen laiminlyönti voikin helposti estää vastuusta vapautumisen. Johtopäätöksenä on, että COVID-19-tilanne ei ainakaan helposti täytä kauppalain ylivoimaisen esteen tunnusmerkistöjä elinkeinonharjoittajien välisessä irtaimen kaupassa, jolloin sopimusosapuolten oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden turvaamiseksi suoritusesteistä on tärkeää sopia force majeure -sopimusehdoin. Koska koronakriisin varjolla ei ole tarkoitus vapauttaa sopimuskumppaneita kannattamattomista sopimussuhteista, on odotettavissa, että ankara tulkintalinja jatkuu, mikäli koronavirustilanteesta seuraa uusia tuomioistuinratkaisuja. Tiukka arviointilinja estää osaltaan ylivoimaisen esteen vapauttavan vaikutuksen väärinkäyttöä ja on myös yleisesti lainsäätäjän tarkoituksena. Tutkielmassa esitetyllä voi olla merkitystä myös laajemmin vastaavien tulevaisuudessa ilmaantuvien globaalien kriisien yhteydessä ja kauppalain laajan analogisen sovellettavuuden johdosta myös irtaimen kaupan ulkopuolella, sillä kauppalain suoritusestesääntelyn voidaan katsoa ilmentävän yleistä liikesopimussuhteissa noudatettavaa force majeure -oppia.
  • Nyqvist, Milka (2021)
    Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
  • Palmén, Fredrik (2021)
    Syftet med avhandlingen är att undersöka hur rederierna Viking Line och Tallink Siljas reaktioner på coronaviruspandemin tog sig i uttryck på Facebook på våren 2020. Forskningen tar både fasta på hur kommunikationen på Facebook har sett ut samt hur rederierna säger sig ha upplevt krisen. Avhandlingen svarar på frågan hur kommunikationen har sett ut och på vilket sätt den skiljer sig från tiden före pandemin. Dessutom ger analyserna svar på hur rederiernas kommunikation skiljer sig från varandra. Avhandlingen strävar efter att belysa de teman som rederierna har kommunicerat på Facebook under coronaviruspandemins första fas i Finland, samt vilka metoder som använts för att förstärka budskapen i inläggen. Detta analyseras ur mottagarens synvinkel, alltså på vilket sätt Facebookinläggen kan tolkas och vilka upplevelser de väcker. Studien grundar sig i teori om kriskommunikation och intryckshantering. Metoderna som används är kvalitativ forskningsintervju, tematisering och kvalitativ semiotisk innehållsanalys. Den sistnämnda är av störst relevans eftersom den möjliggör breda insikter i hur kommunikationen på Facebook har sett ut. Analyserna av inläggen fokuserar på inläggens bilder och texter, medan exempelvis kommentarer och reaktioner utesluts. Eftersom det inte är ändamålsenligt att analysera varje inlägg som publicerats, görs en innehållstematisering av inläggen. Tematiseringen bidrar med ett målstyrt urval bestående av totalt tio inlägg som analyseras noggrannare med hjälp av den semiotiska analysen. Forskningens resultat tyder på liknande upplevelser av pandemin hos både Tallink Silja och Viking Line. De teman som lyftes fram i kommunikationen var också i stort sett samma, men skillnader i kommunikationen noteras också. En signifikant skillnad är rederiernas förhållningssätt till social media som kriskommunikationskanal. Viking Line använder sig på ett bredare plan av social media i kriskommunikationen, medan Tallink Silja främst utnyttjar andra kanaler. Avhandlingen kan fungera som grund för vidare forskning i kriskommunikation på social media. Det som exempelvis inte tas upp i denna forskning är vilka reaktioner kommunikationen har väckt hos mottagarna. Avhandlingen riktar sig till kommunikatörer som med hjälp av social media vill utveckla sin kommunikation eller kriskommunikation, särskilt när krisen slår till mot organisationen utifrån.
  • Huhtala, Jenni (2022)
    The aim of this thesis is to understand how restrictions and recommendations to limit the spread of Covid-19 pandemic affected air quality in Helsinki from January to September 2020 and examine the health benefits coming from the decreased pollutant levels. During that time many restrictions to people’s movements took place. This caused a decrease in traffic rates which in turn affected air quality. The air pollutants included in this study are nitrogen oxide (NOx), tropospheric ozone (O3) and particulate matter (PM2.5 and PM10). The data was uploaded from SMEAR III -station in Kumpula neighborhood and the results were obtained by comparing concentrations from 2020 to those of 2018-2019. The data were divided into three periods, which were studied separately. The first period was the time before the lockdown (1.1.-17.3.), 2nd period was during the lockdown (18.3.-15.6.), and the 3rd period was after the lockdown (16.6.-30.9.). In addition, the health effects caused by the changes in pollutant concentration were studied with a calculator for financial benefits of emission reductions made by Finnish Environment Institute. The change in NOx concentrations during 2020 compared to 2018-2019 were -36.4 % in 1st period, -26.5 % in 2nd period and +34.1 % in 3rd period. The changes for O3 were +4.8 % (1st period), -8.6 % (2nd period) and -11.6 % (3rd period). PM2.5 concentrations changed -39.4 % (2nd period) and 0.0 % (3rd period) and PM10 concentrations -46.9 % (2nd period) and -14.7 % (3rd period) during 2020 compared to 2018-2019. Decrease of NOx in 1st period caused 2 600 t€/y savings in costs of air pollution related health effects. The changes in PM2.5 and NOx generated savings of 38 000 t€/y during 2nd period and -2 400 t€/y during 3rd period. Even though the pollutant concentrations decreased in most periods, the decrease can’t be explained only by changes in traffic rates and human activities. Other factors contribute air pollutant levels as well, including atypical weather during 2020. The study could be continued by separating the effects of weather, traffic and other contributing factors in changes in air pollutant concentrations.
  • Virtanen, Emil (2021)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten markkinakriisi vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen ja dispositioefektin ilmenevyyteen ja sen muutoksiin. Aineisto on kerätty COVID-19-pandemian aikana ja koostuu suomalaisista sijoittajista. Tutkimuksessa pyritään lisäksi löytämään demografisia muuttujia, joilla dispositioefektin ilmenevyyttä voitaisiin selittää. Tutkimuksessa tuloksille luodaan viitekehys aiemmista empiirisistä tutkimuksista ja teorioista, joilla dispositioefektiä on havainnollistettu ja selitetty. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimuksessa siirrytään empiiriseen osioon, jossa dispositioefektiä ja sen muutosta mitataan suomalaisista yksityissijoittajista koostuvan aineiston pohjalta. Aineisto koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen pitää sisällään suomalaisten sijoittajien transaktioita ja toinen Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden hintatietoja vuosilta 2017-2021. Dispositioefektin voimakkuuden laskemiseksi käytetään mallia, jossa verrataan sijoittajan realisoimattomien ja realisoitujen osakkeiden markkinahintojen suhdetta. Dispositioefektin muutosta COVID-19-kriisin aikana tutkitaan aikasarja-analyysilla, ja demografisten muuttujien yhteyttä dispositioefektin suuntaan ja voimakkuuteen puolestaan regressioanalyysilla. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että sijoittajat kärsivät dispositioefektistä. Tämä tutkimustulos tukee aiempia tutkimuksia. Aikasarja-analyysin tulokset indikoivat, että sijoittajien reaktio COVID-19-kriisiin vähentää dispositioefektin määrää ja että sijoittajat ovat halukkaampia realisoimaan myös tappioitaan COVID-19-kriisin alkamisen jälkeen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan markkinan tilalla on vaikutusta sijoittajien dispositioefektin voimakkuuteen, ja teorioita, joiden mukaan sijoittajat ovat halukkaita realisoimaan tappioita, kun he olettavat markkinahintojen jatkavan laskuaan. Regressioanalyysin tulokset osoittavat naisten kärsivän miehiä voimakkaammasta dispositioefektistä, mikä on myös linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa iällä ei havaittu olevan vaikutusta dispositioefektin ilmenevyyteen tai voimakkuuteen. Dispositioefekti on hyvin tunnettu ja empiirisesti koeteltu sijoittajilla havaittu käyttäytymisharha. Tämän tutkielman tulokset tukevat aiempaa tutkimusta ja antavat uutta tietoa siitä, kuinka sijoittajat reagoivat globaaliin markkinakriisiin ja siitä, miten dispositioefektin ilmenevyys ja voimakkuus muuttuvat sijoittajien kohdatessa markkinakriisin, jonka ominaispiirteitä ovat pelko ja epävarmuus.
  • Jokelainen, Eveliina (2022)
    COVID-19 on SARS-CoV-2 (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) viruksen aiheuttama infektiosairaus, joka julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11. päivä maaliskuuta 2020 (1). Myös Suomessa niin kuin muualla pandemia alkoi levitä nopeasti, johtaen kuolemiin ja tuhansien ihmisten sairastumiseen. Pandemian vaikutukset tulivat nopeasti näkyviin myös terveydenhuollossa. Henkilökuntaa siirrettiin COVID-19 kohortteihin sekä suojavarusteet tulivat osaksi päivittäistä työasua. Hoitohenkilökuntakaan ei säästynyt COVID-19 tartunnoilta. Terveydenhuollossa työskentelevillä on todettu olevan suurempi riski COVID-19 tartuntaan kuin muulla väestöllä. Esimerkiksi HUS alueella muun väestön sairastavuus oli heinäkuussa 2020 0.3 % (53), ja HUS hoitohenkilökunnan sairastavuuden arvioidaan olevan 0.9 % (50). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan COVID-19 pandemian vaikutuksia hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla suurempi riski saada vakavampi COVID-19 taudinkuva sekä oliko hoitohenkilökunnan suojavarusteiden käytöllä vaikutusta koronataudin oireiden määrään. Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimuksista, joihin vastasi yhteensä 866 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa HUS-alueelta. Tutkimusaineisto sisälsi yhden pohjakyselyn sekä kahden seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyt koostuivat muuten samoista kysymyksistä kuin pohjakysely, mutta niissä ei kysytty enää osallistujien taustatietoja kuten perussairauksia. Ne sisältävät 150 kysymystä yleisterveydestä, suojavarusteiden käytöstä sekä työoloista. Tutkimuksen ajalta kaikilta, joilla oli koronatautiin viittaavia oireita, otettiin SARS-CoV-2 PCR-testi (polymerase chain reaction). Nämä tulokset, sekä vastaajilta otettujen vasta-ainetestien tulokset saatiin kyselytutkimusten ajalta tutkimusaineistoon. Pohjakysely lähetettiin osallistujille kesäkuussa 2020 ja vastauksia kerättiin 15.7.2020 saakka, nämä vastaukset koskevat ajanjaksoa 3/2020–6/2020. Kahden seurantakyselyn vastaukset osallistujilta on saatu ajanjaksolta 12.7.2020-28.2.2021. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla on suurempi riski saada vaikeampi taudinkuva kuin ei riskiryhmään kuuluvilla. Suojavarusteiden käytöllä tai käyttämättömyydellä todennäköisimmällä tartuntahetkellä ei todettu tässä tutkimusotannassa olevan yhteyttä oireiden määrään. Tulosten myötä voidaan pohtia pitäisikö riskiryhmään kuuluvaa hoitohenkilökuntaa suojata erityisillä keinoilla, esimerkiksi ohjata työtehtäviin, jossa sairastumisriski on pienempi. (268 sanaa)
  • Hartikainen, Sari (2022)
    Objective: Anxiety has been studied in COVID-19 patients, but there are few studies comparing the level of anxiousness in patient groups requiring different levels of treatment. The aim of this study was to investigate anxiety symptoms in COVID-19 patients six months after the acute phase of the disease. The study also compared the amount of anxiety symptoms between patients in intensive care unit, those treated in a hospital ward, those who stayed at home during the illness, and a healthy control group. Moreover, the study aimed at investigating the associations of need for support (physical, mental, practical life and obtaining disease-related information) during the recovery phase of the disease with anxiety symptoms at six months. Methods: This study was a part of the RECOVID-20 research project, which is a collaborative project between the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). The project investigates the physical and mental symptoms of COVID-19 patients three and six months after hospitalization. In the present study, 135 COVID-19 patients (58 in the intensive care unit, 41 in the regular hospital care, and 36 patients who stayed at home during the illness) and 50 healthy controls were included. The data were collected during the first and second wave of the pandemic in years 2020 and 2021, three and six months after the acute phase of the illness. At three months, participants were interviewed by phone. The interview included questions about their need for support, as well as questions of physical and psychological well-being. At six months, a questionnaire was sent to them including a questionnaire (GAD-7, The Generalized Anxiety Disorder Assessment) on symptoms of anxiety. The differences in anxiety between different groups and the associations between need for support and later anxiety symptoms were analyzed using general linear models (GLM). Results and conclusions: COVID-19 patients had more symptoms of anxiety six months after the acute phase when compared to the healthy control group, but the patient groups did not differ. In addition, 25 % of the COVID-19 patients and 12 % of the healthy control group had at least mild anxiety symptoms. While recovering from the COVID-19 infection, most support was needed for information about the COVID-19 disease, and the least support for practical life. Furthermore, the need for mental support associated with greater post-disease anxiety symptoms. The study provides new evidence that COVID-19 patients need more support, especially for their mental symptoms which might be associated with anxiety. Further research should focus on the need for support and its association with mental health in COVID-19 patients.
  • Eronen, Janne (2023)
    Adequate vaccine coverage and vaccine refusal have been prominently featured in the media during the COVID-19 pandemic. The decision-makers have considered adequate vaccine coverage important for maintaining the capacity of healthcare. The purpose of this study is to produce population-based research data about the factors affecting the willingness to take the COVID-19 vaccine. With the help of that information, it is possible to identify the factors that influence individual’s decision-making about whether to take the COVID-19 vaccine. The data of the study is the first Kansalaispulssi-data of the year 2022. Kansalaispulssi is a survey, made by the assignment of the State Council, which is used to research Finnish citizen’s views of the current topics. The research design is cross-sectional. The analysis of the study is done by crosstabulation using the Chi-square test. Age and financial situation of the person were related to the willingness to take the COVID-19 vaccine and the person's view of the role of the vaccine in preventing severe corona disease and getting rid of the COVID-19 pandemic. Age also influenced the person's view of the importance of the vaccine in preventing the COVID-19 disease. Gender, province, or educational level had no effect on a person's vaccine views in this study. Based on the research, Finnish citizens are very pro-vaccine. They also understand well the role of the vaccine in preventing a serious illness caused by the disease.
  • Töhönen, Tuomo (2023)
    Vuonna 2019 Kiinan Wuhanista löytyi ihmiselle uusi virus SARS-CoV-2. Viruksen aiheuttama tauti on nimeltään COVID-19 ja se aiheuttaa yleensä hengitystieinfektion, mutta joillekin henkilöille voi kehittyä jopa tehohoitoa vaativa taudin vakava muoto. Maaliskuussa 2020 Maailman terveysjärjestö WHO julisti COVID-19 pandemian alkaneeksi. Tartuntatautipandemioita voidaan yrittää hallita erilaisilla yhteiskunnan rajoittamistoimilla. Näitä toimia voivat olla esimerkiksi yleisötilaisuuksien rajoittaminen, ryhmäharrastusten keskeyttäminen, etäopetukseen siirtyminen ja asiakas- sekä osallistujatilojen sulkeminen. WHO määrittelee nämä rajoitustoimet sulkutiloiksi (englanniksi lockdown), joissa tavoitteena on isossa mittakaavassa tapahtuva fyysisen etäisyyden ja liikkumisen rajoittaminen. Näiden sulkutilojen aikana monet palvelut ovat poissa niitä tarvitsevilta. Mielenterveyspotilaat ovat erittäin haavoittuva ryhmä sulkutilojen seurauksille. He ovat usein sosioekonomisesti heikossa asemassa ja heidän hoidossaan on keskeistä psykososiaalinen kuntoutus. Tiedetään, että sulkutila aiheuttaa väestötasolla mielenterveyden haasteita kuten ahdistusta ja masennusta. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sulkutilan vaikutuksia vakavasti sairastuneisiin mielenterveyspotilaisiin. Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus, mikä on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen yksi suuntaus. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvata tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Kirjallisuuskatsauksen aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineisto koostui 13 alkuperäisartikkelista, joista 12 oli Euroopasta ja yksi Yhdysvalloista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan vakavasti sairastuneiden mielenterveyspotilaiden psyykkinen vointi ja kognitiiviset kyvyt heikkenivät sulkutilan aikana. Heillä oli vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa ja se oli usein järjestetty etänä. Potilaiden toimettomuus ja liikkumattomuus lisääntyi ja heidän painonsa nousi. Lisäksi potilaat tupakoivat ja käyttivät päihteitä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella sulkutilan vaikutukset ovat moninaisia vakavasti sairastuneisiin mielenterveyspotilaisiin. Tutkimusta voidaan hyödyntää, kun arvioidaan potilaiden voinnin ja palvelutarpeen muutoksia sulkutilan aikana, sekä sen tuloksia voidaan käyttää erityisesti mielenterveyspotilaiden hoidon kehittämisessä mahdollisia tulevia pandemioita ja niiden sulkutiloja silmälläpitäen.
  • Ortamo, Eeva (2023)
    Pandemiaksi levinnyt SARS-CoV-2 (Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) aiheuttaa taudinkuvaltaan ja vaikeusasteeltaan vaihtelevan COVID-19 (Coronavirus disease 2019) taudin. Tutkielman tavoitteena on kuvata Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella keväällä 2020 positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen saaneiden henkilöiden oirekuvaa, taudinkulkua sekä kartoittaa riskitekijöitä, jotka ennustavat vakavalle tautimuodolle sairastumista. Tutkielma on deskriptiivinen retrospektiivinen yksikeskuksinen rekisteritutkimus, joka on toteutettu osana ClinCOVID-19-tutkimusta, joka on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä Helsingin yliopiston yhteishanke. Aineistoon kerättiin tietoa positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen saaneista tutkittavista potilastietojärjestelmiä (Uranus, Apotti) käyttäen. Tämän tutkielman kannalta erityisen kiinnostuksen kohteena olivat tutkittavien oirekuva ja taudinkulku, sekä riskitekijät vakavalle sairastumiselle. Sairaalahoitoa vaatineista sekä tehohoidon piiriin ajautuneista tutkittavista kerättiin tietoa hoidon kulusta sekä ilmaantuneista komplikaatioista. Aineistoa analysoitiin Excelin sekä R-ohjelmiston avulla. Tutkielman aineisto koostui 103 HUS-alueella asuvasta tutkittavasta, jotka saivat positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen helmi-toukokuussa 2020. Tutkittavien keski-ikä oli 45,3 vuotta. Sairaalahoitoon joutui 24,3 % (n=25, keski-ikä 59.7 vuotta) kohortista. Pitkäaikaissairauksia oli kaikista tutkittavista 28.2%:lla, sairaalassa hoidetuista 80,0%:lla. Tehohoitoon joutui kaikkiaan 7,77 % (n=8), sairaalassa hoidetuista 32,0 %. Tehohoidettujen keski-ikä oli 54,7 vuotta. Potilailla, joilla oli krooninen pitkäaikaissairaus, sairaalahoidon joutumisen riski oli 3,2-kertainen (P = 0.00065). Jokainen yksittäinen pitkäaikaissairauden diagnoosi lisäsi tehohoitoon joutumisen riskiä 1,2-kertaiseksi (P = 0.00024). Yleisimmät oireet sekä sairaalahoitoisilla että kotihoitoisilla tutkittavilla olivat kuume ja yskä. Tutkielman tulokset olivat yhteneviä tutkimuskirjallisuudessa esiteltyjen COVID-19 taudin analyysien kanssa.
  • Kauhanen, Lina-Lotta (2021)
    Objective: The coronavirus disease COVID-19 causes neuropsychological problems to a proportion of patients having contracted the illness in the months following the illness and on a more long-term basis. Currently there is little knowledge about how the required level of care in the acute phase affects the presence of symptoms and their change over time. The objective of this study was to investigate the neuropsychological effects of COVID-19 from a patient self-reported symptoms and cognitive screening perspective. The study examines the effects of the required level of care in the acute phase and time since contracting the illness on self-reported symptoms and cognitive screening results three and six months after the acute phase. Furthermore, the aim was to illustrate the relationship between these two assessments. Methods: The data was collected within the RECOVID-20 project (Helsinki and Uusimaa Hospital District and University of Helsinki). Subjects (N = 164, of which 96 women, mean age 54.1 years) contracted COVID-19 in the spring of 2020. The data was collected from three different levels of care as required by the acute phase: intensive care unit patients, regular inpatient wards and patients who were ill at home. Self-reported symptoms were assessed with the A-B Neuropsychological Assessment Schedule and cognitive performance was measured by the Montreal Cognitive Assessment-Blind screening tool three and six months after the acute phase. Group differences and change over time was analysed using multivariate variance analyses and linear mixed models. Results and conclusions: About a third of all patients reported neuropsychological symptoms regardless of the level of care required in the acute phase both three and six months after the acute phase. Symptoms consisted mainly of fatigue, slowing and concentration problems. In the cognitive screening patients having received ICU and inpatient ward care performed worse compared to patients having been ill at home, but a statistically significant result was not detected when controlling for age. A statistically significant relationship between self-reported symptoms and cognitive performance was observed only in ICU patients at three months. Although the majority of COVID-19 patients do not have significant symptoms after the acute phase, there are patients that show preliminary signs of more chronic symptoms based on both self-reported symptoms and cognitive screening. More research is needed to investigate the causes of these symptoms.
  • Miettinen, Heidi (2022)
    Objective: Preliminary evidence has shown that COVID-19-disease can be associated with memory problems, but previous research is still limited and contains many methodological issues. The aim of this research was to investigate whether COVID-19-disease associates with memory functions. Moreover, this study compared possible differences in memory functioning six months after the acute illness between COVID-19-patiences who had required intensive care (ICU), were treated in regular inpatient ward, or recovered at home. Methods: This study is part of RECOVID-20-project. It includes 164 COVID-19-patients and 48 healthy controls who participated in a comprehensive neuropsychological assessment six months after the acute illness. Assessment variables contains neuropsychological subtests which measure different aspects of memory (logical memory I & 2, word list 1 & 2, digit span and Rey-Osterrieth Complex Figure). COVID19-patiens were divided into three groups according to the required level of hospital care in acute phase of illness. The three groups were: ICU (n=71), ward (n=49) and home group (N=44). Associations between COVID-19-disease and memory functions were analyzed using covariance analysis and multivariate covariance analysis. Group differences in memory functions were assessed with MANCOVA and further with Discriminatory Analysis. Results and conclusions: No significant differences were found in any memory aspects between COVID-19- patients and healthy controls. Results are partly in conflict with previous studies which have shown that COVID-19-disease can be associated with memory problems especially in aspects of working memory, short- and long-term auditory memory and long-term visual memory. However, this study indicated that ICU and ward group with severe or critical COVID-19-disease had significantly worse overall memory performance than patients who had recovered at home. Age affected different ways of memory functioning in different groups.
  • Huotari, Pinja (2022)
    Objective: Long-term associations of the COVID-19-disease with patients’ wellbeing are not currently well known, but so far evidence of prolonging somatic and mental symptoms after the acute phase have been reported. Patients that have been treated in the ICU or normal wards have been suggested to be in elevated risk for experiencing these symptoms. How prolonging symptoms affect patient’s quality of life has not yet been thoroughly studied. The aim of this study was to investigate how the symptoms reported in three-months follow-up were associated with the quality of life at six-months follow-up of patients treated in the ICU or normal wards and those who were sick at home in six-months follow-up. COVID-19 patients were also compared with healthy controls. Associations between the length of hospital stay and quality of life in ICU and ward patients were also investigated. Methods: The data of this study were collected during the first and second waves of COVID-19 in 2020. This study is a part of the RECOVID-20 project, which is a collaboration project of Helsinki and Uusimaa Hospital District and University of Helsinki. Altogether 241 subjects (54 % women, mean age 54.5) participated in this study (54 % women, mean age 54.5), and the subjects were recruited from four groups: ICU and ward group, patients who were sick at home and healthy controls. Somatic and mental symptoms at three-months of the acute phase were assessed with a telephone survey and a questionnaire was sent to the patients’ home. In the six-months follow-up the patients’ quality of life was assessed with RAND-36 survey that was sent home. The associations of prolonging COVID-19 symptoms with quality of life were analyzed using multivariate covariance analysis (MANCOVA) and further with discriminant analysis. The relationship between the length of hospital stay and quality of life was assessed with MANCOVA. Results and conclusions: The symptoms reported in the three-months follow-up were associated with lowered quality of life in the six-months follow-up. There were no significant differences in quality of life between the patient groups. The length of hospital stay was not associated with quality of life in ICU and ward groups. These results support previous studies that have found prolonging symptoms of COVID-19 to be associated with quality of life. According to this study, all patient groups can experience clinically significant prolonging symptoms of COVID-19 alike with later association with quality of life.
  • Montonen, Reetta (2023)
    Since the beginning of the Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) pandemic, there has been a need for developing an efficient vaccine against the SARS-CoV-2 virus and its emerging variants. In this thesis, humoral immune responses induced by either two doses of mRNA Pfizer-BioNTech (Pfizer) vaccine or one dose of adenoviral vector-based Oxford-AstraZeneca followed by a second dose of Pfizer were studied. Levels of anti-spike protein (anti-S1) IgG, IgA and IgM antibodies were measured with enzyme-linked immunosorbent assay. In addition, neutralizing antibody titers against the original Wuhan-Hu-1 strain, the Beta variant and the Delta variant were studied with a pseudovirus neutralization assay. The study used 180 serum samples from a cohort of vaccinated Finnish healthcare workers. Sera were collected from vaccinees before their first vaccination, after which vaccinees provided sequential samples at timepoints of three weeks, six weeks, three months, and six months. The results showed that both vaccination regimes produce high levels of anti-S1 IgG antibodies in vaccinees, and the antibodies persist in blood at least for six months. Anti-S1 IgA levels were lower compared to IgG levels, but were long-lasting, as 95% of vaccinees were IgA seropositive six months after the first vaccine dose in both study groups. Anti-S1 IgM levels resembled the levels of IgA, but the IgM seropositivity after six months was only 50% in the Pfizer-only group and 70% in the “mix-and-match” vaccination group. Neutralization assays demonstrated that the heterologous vaccination induces higher neutralizing antibody titers compared to the homologous vaccination. After six months, the neutralization in the homologous vaccination group was 6-fold reduced against Wuhan-Hu-1, 4-fold reduced against the Beta variant and 5-fold reduced against the Delta variant compared to the heterologous regime. The results are in line with previous findings that have proven the “mix-and-match” vaccination to be more immunogenic than the homologous prime-boost vaccination. By combining different booster COVID-19 vaccines to the primer vaccine dose, it would aid in cases of vaccine shortages and provide options to individuals that respond poorly to a specific type of vaccine.
  • Zhao, Chuanhui (2020)
    The research of this thesis was focused on anaerobic digestion of cow manure mixed with different types of biowaste, especially those material that are available in Finland. The research was conducted by search, collection, and analysis of different data in literature. Topic of the thesis was predetermined by the Co-Creation Lab project of Helsinki Institute of Sustainability Science (HELSUS), which was seeking solution to achieve carbon neutral cow milk production. The solution was co-approached by three participants conducting thesis from technological, economical, and legislative points of view, in which I was responsible for writing mainly the technological part, and general findings in economic efficiency and legislative terms by the other two co-creators were also included in this thesis. The research was mainly related with the whole cycle of biogas production, including basics about anaerobic digestion (AD), applications of the biogas and digestate as a product and by-product of AD. Substrates for AD were researched with a focus to find the best combination of cow manure (CM) and biowaste in regard with methane yield outcome, especially a mixture of CM and silage waste that suits the cow farming situation in Finland. Methane yields for mono-digestion of various types of biowaste and co-digestion of CM with different biomass were collected and analyzed. Premises for biogas plant establishment were researched briefly, including facility composition, and consideration of feasibility and raw material availability. CM with grass containing 75% timothy and 25% meadow fescue grass at 70%:30% mixing ratio could be the best combination of CM: grass co-digestion, followed by 0.5:0.5 mixed CM and perennial ryegrass. Furthermore, CM mixed with food waste at 52:48% ratio could be the best combination among co-digestion of CM with biowaste other than grass, followed by CM and food waste mixed with 68%:32% ratio, and CM with oat straw mixed at 1:2 ratio could be a considerable combination of CM and crop waste.