Browsing by Title

The literature review focused on acid- and heat-induced protein gelation and the value of rice bran as a food ingredient. A protein-enriched rice bran fraction containing 24% protein, 24% fibre and 22% phytate was used in the experimental work. The aim was to investigate the effect of phytate on protein solubility and study the gelling ability and the effect of a phytate-degrading enzyme, phytase, and a crosslinking enzyme, transglutaminase, in heat- and acid-induced gelation. Phytase treatment of the protein-enriched rice bran fraction decreased the phytate content to 1%. As a result, protein solubility increased at pH 2 from 40 to 55% and at pH 4 from 40 to 47%. In addition, phytase treatment improved gel strength from 1100 to 8200 Pa and water holding capacity from 54.6% to 77.7% of heat-induced gels at pH 8. Acid-induced gelation resulted in low gel strength of 108–190 Pa and water holding capacity of 52.8–56.6%. Transglutaminase had limited crosslinking ability on the protein-enriched rice bran fraction and consequently acid induced gelation and final gel characteristics were not affected by transglutaminase treatment. Acid-induced gels showed fine and homogeneous microstructure, whereas heat induced gelation led to more dense protein and fibre network structure. Based on these results, the protein-enriched rice bran fraction has gelling ability upon heating and acidification. Phytase treatment had great technological potential in altering the protein solubility and heat-induced gelation ability of the fraction.

Eosinofiilinen myokardiitti on harvinainen akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, eosinofiilinen granulomatoottinen polyangiitti sekä hypereosinofiilinen oireyhtymä. Usein etiologia jää kuitenkin epäselväksi. Eosinofiilisessä myokardiitissa tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät sydänlihaksessa toksisia sydänlihasta vaurioittavia proteiineja, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Verenkuvan eosinofiliaa nähdään puolella potilaista, jolloin päästään helpommin diagnoosiin. Sitä voidaan kuitenkin nähdä myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsialla. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan, tyypillisiin oireisiin ja sydämen magneettitutkimukseen. Kortikosteroidi laskee veren eosinofiilit ja usein saadaan nopea hoitovaste, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Kortisonihoitoon voidaan liittää immunosuppressiivinen lääke vaikeissa taudinkuvissa tai mikäli hoidon tarve pitkittyy. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen inflammaation aikana. Vaikka eosinofiilinen myokardiitti onkin harvinainen, on sen tunnistaminen tärkeää, jotta oikea hoito saadaan aloitettua mahdollisimman varhain. Mikäli akuuttitilanne saadaan hoidetuksi, on potilaiden pitkäaikaisennuste kuitenkin suhteellisen hyvä. Potilaiden hoito kannattaa keskittää yliopistosairaaloihin.

Aims. According to recent studies workplace bullying has become more and more common even in teacher communities. Workplace bullying can have significant consequences on a personal and society level. In some cases, workplace bullying causes long sick leaves and as well as workplace and career changes. One of the factors that can be an exposure to workplace bullying is age and position of a new employee. This has also been the case among teachers. Previous studies have shown that novice teachers have experienced some inappropriate behavior from their colleagues or principal. The aim of this study was to examine what kind of conceptions and experiences novice teachers have of workplace bullying and of their positions in teacher communities. The purpose of this study is to describe the representations of novice teacher’s reality. Methods. The research data was gathered by interviewing seven young teachers whom have worked as a teacher for a minimum of year and a maximum of three years after their graduation. This study was qualitative study. In the analysis of this study, a method of qualitative study of attitudes was applied. Results and conclusions. Novice teachers’ conceptions regarding the phenomenon of workplace bullying was in line with previous research and literature. Most of the novice teachers had encountered at least some inappropriate behavior in their workplaces. The forms of inappropriate behavior that novice teachers had experienced was for example sexual harassment, underestimation of skills and nasty commenting, criticism and slandering. Most of the negative experiences of novice teachers was explained by the factor of their contract of definite duration and as well as by some badly behaved colleagues. Although inappropriate and unequal treatment of novice teachers was considered a relatively common practice, all novice teachers who participated in this study also had positive experiences related to their work and colleagues.

Tässä tutkielmassa tarkastelemme kosmista inflaatiota, jolla tarkoitetaan lyhyttä kiihtyvän laajenemisen ajanjaksoa varhaisessa maailmankaikkeudessa. Inflaatiosta on viimeisen 20 vuoden aikana muodostunut vallitseva paradigma maailmankaikkeuden rakenteiden synnyn selittäjänä. Kosmisen inflaation uskotaan saaneen alkunsa ja myös päättyneen inflatoniksi nimetyn skalaarikentän energiatiheyden vaikutuksesta. Tarkastelemme tilannetta, jossa inflaation jälkeen inflatonikenttä hajosi säteilyksi tuottaen tilanteen, jossa kaksi ainekomponenttia, säteily ja inflaation aikana energiatiheydeltään pienenä pysytellyt toinen skalaarikenttä, kurvatoni, alkoivat kilpailla maailmankaikkeuden energiatiheysbudjetista. Kurvatonin kasvattaessa energiatiheyttään suhteessa säteilyyn syntyi tilanne, jossa aika-avaruuteen alkoi syntyä alati kasvavia kaarevuusperturbaatioita. Tämä johti maailmankaikkeuteen muodostuvien tiheyserojen kasvuun, jolloin aine romahti kasaan ja muodosti paikallisesti gravitaation sitoman systeemin. Näin perturbaatiot alkoivat synnyttää maailmankaikkeuden suuren skaalan rakennetta ja jättivät jälkensä myös aineen ja säteilyn irtikytkeytyessä syntyneeseen kosmiseen mikroaaltotaustasäteilyyn. Tässä tutkielmassa kuitenkin paneudumme inflaation aikana ja välittömästi sen jälkeen syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden syntymekanismeihin pikemmin kuin niiden dynamiikkaan ja vaikutuksiin myöhemmässä maailmankaikkeudessa. Usein syntyneiden kaarevuusperturbaatioiden jakauma eroaa gaussisesta tapauksesta. Yksinkertaisimmassa tapauksessa epägaussista jakaumaa karakterisoidaan ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametrein, joilla saattaa olla näkyvät seurauksensa paitsi kosmisessa mikroaaltotaustasäteilyssä havaittavissa lämpötilavaihteluissa, myös suuren skaalan rakenteessa. Eri inflaatiomallien kannalta syntyvän epägaussisuuden määrä on olennainen malleja erottava tekijä. Laajennamme tarkastelumme toiseen kertalukuun, sillä tietyn tyyppisessä kurvatonimallissa tämä voi karakterisoida syntyvän epägaussisuuden määrää paremmin kuin ensimmäisen asteen epägaussisuus. Tutkielmassa käymme läpi inflaatioskenaarion teoreettisen perustan, esittelemme kurvatonimallin ja sen päätulokset kosmologista perturbaatioteoriaa käyttäen, tarkastelemme yksityiskohtaisesti gaussisuutta ja epägaussisuutta, johdamme delta-N-formalismia hyväksikäyttäen yhtälöt kaarevuusperturbaation lausekkeessa esiintyville ensimmäisen ja toisen kertaluvun epälineaarisuusparametreille, sekä tarkastelemme kurvatonimallin tuottamaa ensimmäisen ja toisen asteen epägaussisuutta tapauksessa, jossa kurvatonikentän potentiaali ei ole pelkästään kvadraattista muotoa, vaan sisältää myös pieniä itseisvuorovaikutuksia.

Avioliittoon perustuvan siirtolaisuuden hallinnassa kietoutuvat yhteen maahanmuuton kontrollointi ja oikeanlaisten tai toivottujen parisuhteiden määrittely. Tutkielma käsittelee avioliittoon perustuvan perheenyhdistämisen prosessia hallinnan kohteina olevien ylirajaisten pariskuntien elämästä ja kokemuksista käsin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin perheenyhdistämisen prosessissa rakentuvia “aidon” avioliiton edellytyksiä sekä niiden suhteutumista lupaa hakevien ulkomaalaisten ja heidän suomalaisten puolisoidensa parisuhteiden käytäntöihin. Toiseksi analysoidaan luvan hakemisen institutionaalisiin käytäntöihin sisältyviä epäilyksen ja rodullistamisen ulottuvuuksia ja kolmanneksi lupaa hakevien pariskuntien omia toiminnan strategioita perheenyhdistämisen prosessissa. Tutkielman aineisto koostuu oleskelulupaa hakeneiden nepalilaisten miesten sekä heidän puolisoidensa, suomalaisten naisten, yksilö- ja parihaastatteluista. Tutkielman analyysissä yhdistetään sekä aineiston realistista että diskursiivista luentaa. Tällöin haastattelupuhe käsitetään merkityksiä tuottavana, puhetavoista ja narratiiveista rakentuvana toimintana, mutta samalla sillä nähdään olevan viittauspisteitä myös puheen ulkopuoliseen todellisuuteen. Analyysi nojaa siirtolaisuuden hallintaa, perhe- ja lähisuhteita sekä postkoloniaaleihin ”rotua”/etnisyyttä käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielma paikantuu kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen tutkimusalueeseen. Tutkielma osoittaa, kuinka lupaprosessissa ei vain tarkasteta parisuhteen ”aitoutta”, vaan järjestelmä vaikuttaa ylirajaisten pariskuntien avioitumiskäytäntöihin ohjatessaan pariskuntia avioitumaan luvan saamisen varmistamiseksi. Tutkielman perusteella maahanmuuttohallinnon normatiiviset käsitykset parisuhteesta ja avioliitosta eivät aina vastaa ylirajaisten pariskuntien todellisia elämiä ja parisuhteiden käytäntöjä. Vaikka perheenyhdistämisen käytännöissä esiin tulevat normit nojaavat osin länsimaisen avioliiton ihanteeseen, eivät länsimaisen parisuhteen ideaaliin liittyvä vapaus ja yksityisyys toteudu lupaprosessissa. Lupajärjestelmä tunkeutuu parisuhteen intiimiin tilaan edellyttäessään puolisoilta avioitumista ja pakottaessaan puolisot lupaprosessissa avaamaan ja määrittelemään parisuhde-elämänsä yksityiskohtia maahanmuuttohallinnon viranomaisille. Lupajärjestelmä asettaa ylirajaisissa parisuhteissa olevat pariskunnat eriarvoiseen asemaan suomalaisten pariskuntien kanssa, kun se asettaa heidän suhteensa tarkastettavaksi ja ulkomaalaisen muuttamisen motiivit potentiaalisesti epäilyttäviksi. Analyysi nostaa esiin sekä lupaprosessissa koettuja intensiivisiä rasistisia hetkiä että prosessin materiaalisissa käytännöissä ja viranomaisten toiminnassa epäsuorasti koettua epäilystä ja rasismia. Kokemukset portinvartijoina toimivista viranomaisista vaihtelivat avustajista vastustajiin. Kokemus valvonnan alla olemisesta levittäytyi varsinaisista suhteen tarkastamisen käytännöistä – kuten lomakkeista ja haastattelutilanteista – myös muille alueille. Luvan hakijat ja heidän puolisonsa ovat potentiaalisesti jatkuvan tarkkailun alla tietämättä tarkalleen, mitkä tilanteet ja suhteen ulottuvuudet valvonta kattaa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka lupaa hakevat eivät asetu vain hallinnan kohteiksi, vaan pyrkivät vaikuttamaan lupaprosessin suotuisaan etenemiseen ja myönteiseen lupapäätökseen. Pariskunnat hyödynsivät prosessin aikana sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia resursseja. Lisäksi lupaa hakevat ja erityisesti heidän puolisonsa pyrkivät esittämään parisuhteensa lupaprosessissa tavalla, jonka olettivat asettuvan maahanmuuttoviranomaisten käsityksiin “aidosta” avioliitosta sekä pyrkivät irrotautumaan hyväksikäyttävän maahanmuuttajan subjektipoisitosta ja osoittamaan hyvää kansalaisuuttaan työmarkkinakansalaisuuden diskurssiin nojaten. Poista valitut

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista ruoan lisäaineisiin. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin saada selville lisäaineisiin liitettäviä käsityksiä, mielikuvia ja suhtautumistapoja. Tarkoituksena oli myös kartuttaa tietoa ja ymmärrystä siitä, minkälaisia tulkintoja lisäaineista tehdään ja miten ne vaikuttavat ruoan valintaan. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä eri-ikäistä kuluttajaa Uudeltamaalta. Haastattelujen apuna käytettiin tuoteselostetehtävää, jonka avulla haluttiin selvittää muun muassa sitä miten hyvin lisäaineet tunnistetaan elintarvikkeista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui kuluttajakäyttäytymisen teorian ja ostopäätösprosessin pohjalle. Lisäksi käsiteltiin ruoan valinnan erityispiirteitä ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tällä tavoin pyrittiin kytkemään lisäaineet osaksi ruoan valinnan kokonaisuutta ja valinnan hetkellä vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella lisäaineisiin suhtaudutaan epäilevästi. Lisäaineet tunnistetaan elintarvikkeista kokonaisuutena, mutta eri lisäaineryhmiä ja yksittäisiä lisäaineita ei osata erottaa toisistaan tuoteselosteista. Lisäaineilla uskotaan olevan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta niitä ei osata nimetä tai tunnistaa. Tähän liittyy myös se, että lisäaineisiin liittyvään tietoon ei välttämättä luoteta. Joihinkin lisäaineryhmiin liitetään negatiivisempia mielikuvia kuin toisiin. Tällaisia ovat muun muassa väriaineet, makeutusaineet ja natriumglutamaatti. Toisaalta lisäaineisiin liitetään myös hyötyjä, kuten parempi säilyvyys. Myös hyötyjen tunnistaminen on kuluttajille haastavaa. Lisäaineiden välttäminen ei vaikuta olevan johdonmukaista, vaan siihen vaikuttavat esimerkiksi ostotilanne ja halu vertailla tuotteita. Joissakin tuoteryhmissä lisäaineisiin kiinnitetään tarkemmin huomiota kuin toisissa. Ruokavalion monipuolisuus, luonnollisuus ja lisäaineiden kohtuullinen saanti nousevat esille ensisijaisina keinona hallita ruokavaliosta saatavia lisäaineita. Haastattelujen perusteella ruoan valmistaminen itse puhtaista raaka-aineista on keskeisin tapa välttää lisäaineita. Vastavuoroisesti valmisruoat saavat herkästi lisäainepommin leiman.

The aim of this master’s thesis is to study disorder in the everyday life of primary school. As an institution, primary school aims at order and the maintaining of order which can be perceived as compulsory education, regulated grade levels and teacher leadership. The formal side of Finnish comprehensive school and its orders have been studied widely in Finland. Instead, disorder in schools and the informal side of the school system have received less attention. Order and disorder are often viewed as a pair of counterparts, with former being desirable and latter avoidable. By looking into disorder, the aim is to understand disorder as a phenomenon that takes place in the everyday life of primary school. This master’s thesis draws its theoretical background from feminist studies, critical education, and sociology. This piece of research is a qualitative study and was conducted through an ethnographic method. The data collected consists of field notes that were produced at a primary school in the Helsinki Metropolitan Area. The field work lasted from the beginning of August until the end of October 2020. The observation took place in the physical setting of the school. The observational focus was first on calling attention to and naming disorder. In addition, attention was drawn to the power relations of various agents of the school. Also, the relationship between power and disorder was observed. In the examination of the collected data, the events where order and disorder appeared as counterparts were pointed out. Also, the events where order was named were also the situations which indicated disorder. As a result of this research, three main themes were found. First, disorder can be seen to be tangled in the everyday life of primary school and its spaces and time. Second, in the everyday life of primary school disorder and order are constantly being redefined. Third, by the repetitions of different actions, power was accumulated to certain agents of the school. These agents held the power to name disorder. In the everyday life of primary school, disorder can be viewed in multiple ways. This research identifies some of them.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Daphne du Maurierin romaanin Rebecca (1938) kertojan eli rouva de Winterin kerronnan epäluotettavuutta. Tutkin teosta erityisesti James Phelanin epäluotettavuuden teorian kautta, ja hyödynnän tutkimuksessani myös Dorrit Cohnin käsitteitä kertova ja kokeva minä. Phelanin epäluotettavan kertojan käsitteen määritelmä pohjautuu vahvasti Wayne C. Boothin määritelmään, jonka mukaan “kertoja on luotettava, kun hän puhuu tai toimii teoksen normien mukaisesti ja epäluotettava, kun hän puhuu tai toimii niiden vastaisesti” (Booth 1983, 158–159). Phelanin määritelmän mukaan “henkilökertoja on ‘epäluotettava’, kun hän antaa jostain tapahtumasta, henkilöstä, ajatuksesta tai muusta kerronnallisen maailman kohteesta selostuksen, joka eroaa selostuksesta, jonka sisäistekijä antaisi” (Phelan 2005, 49). Teoksessa rouva de Winterin kerronta jakautuu vanhemman ja nuoremman rouva de Winterin kerrontaan. Cohnin käsitteet kertova minä ja kokeva minä viittaavat tällaiseen retrospektiiviseen homodiegeettiseen henkilökertojaan, joka muistelee tapahtumia menneisyydessään (Cohn 1978,143). Tutkimukseni mukaan rouva de Winterin kerronnan epäluotettavuus perustuu pääosin hänen kokevan minänsä puutteelliseen kykyyn ymmärtää ja havainnoida tapahtumia, mikä ilmenee siten, että hän usein tulkitsee tapahtumia väärin. Tämän lisäksi rouva de Winter toisinaan raportoi tapahtumia puutteellisesti.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.

Tutkielmassa tarkastelen, millaisia romaanihenkilöiden eleitä ja kehonkieltä kuvaavia ilmauksia ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkareissa esiintyy, ja miten näitä ilmauksia on suomennettu. Lähestyn aihetta ruotsin verbien 'vrida (på) sig' ja 'skruva (på) sig' kautta. Analyysin lähtökohtana on hypoteesi, että tutkimusaineistosta löytyy useita esiintymiä eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida- ja skruva-ilmauksista ja että muodollinen vastaavuus ei toteudu näiden ilmausten käännöksissä, vaan suomentajat ovat päätyneet vaihteleviin käännösratkaisuihin. Vrida- ja skruva-ilmausten ja niiden suomennosten analyysin taustalla on Vladimir Ivirin (1981) monitorimalliteoria, jonka tuella olen määritellyt ilmausten suomenkieliset muodolliset vastineet. Käännösvertailussa sovellan Andrew Chestermanin (1997) paikallisten käännösstrategioiden luokittelua. Eleiden ja kehonkielen määritelmät perustuvat keskustelunanalyysin ja viestinnän tutkimuksen käsitteistöön: Ele tarkoittaa ruumiin tai ruumiinosien liikkeitä tarkoituksellisena viestintänä. Kehonkieli taas viittaa kokonaisvaltaisempaan liikehdintään, joka on usein tahatonta ja kumpuaa henkilön sisäisistä tuntemuksista. Tutkimusaineistona on kolme kirjaa Sarenbrantin Emma Sköld -dekkarisarjasta suomennoksineen. Jokaisella aineistoteoksella on eri suomentaja, joten tarkastelen analyysissa myös kääntäjien strategiavalintoja ja niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Analyysin menetelmänä on käännösvertailu; Chestermanin käännösstrategialuokittelun avulla tarkastelen, miten vrida- ja skruva-ilmauksia on suomennettu ja eroavatko suomentajien käännösratkaisut toisistaan. Tutkimuksen ote on deskriptiivinen. Analyysin perusteella tutkimuskysymykset osoittautuivat liian laajoiksi, mutta vrida- ja skruva -ilmauksiin syventyminen tuotti runsaasti tietoa näiden ilmausten merkityksistä sekä kolmen eri suomentajan käännösstrategiavalinnoista. Hypoteesin ensimmäinen olettamus toteutui: aineistosta löytyi kaikkiaan 44 esiintymää eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida/skruva-ilmauksista. Toinen olettamus sen sijaan ei pitänyt paikkaansa valitsemassani tutkimusaineistossa, sillä analyysin mukaan noin kaksi kolmannesta ilmauksista, yhteensä 31, oli suomennettu muodollisella vastineella ja vain 13 muilla käännösstrategioilla. Eri kääntäjien strategiavalintojen vertailussa nousi kuitenkin esiin, että suomentajista kokenein oli käyttänyt selvästi enemmän muita strategioita kuin kaksi muuta kääntäjää.