Browsing by Title

Tutkielmassa tarkastelen, millainen on japanilaisen yhteiskunnan ja kirjallisuuden luoma kuva japanilaisnaisen kielenkäytön ihanteesta sekä miten se ilmenee manga-sarjakuvien naispuolisten hahmojen kielenkäytössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millaista japanin kielen feminiinisten piirteiden variaatiota tarkasteltavien manga-sarjojen naispuolisten henkilöhahmojen puheessa esiintyy? 2) Millä tavoin nämä piirteet ilmenevät erilaisissa puhetilanteissa erilaisten henkilöhahmojen puhetyyleissä? Teoriaosuudessa tarkastelen japanilaisnaisille sopivaksi katsotun kielen luonnetta ja historiaa sekä kielen yhteyksiä naisten asemaan japanilaisessa yhteiskunnassa. Käytän feminiinisen kielenkäytön analyysiin perustana kielentutkimuksessa esitettyjä feminiinisen kielen ilmentymiä. Japanin kielen feminiinisiin piirteisiin luetaan tyypillisesti kielellinen kohteliaisuus, pehmeys, hienostuneisuus, epävarmuus, tietyt lauseenloppupartikkelit, tietyt itseensä viittaavat persoonapronominit ja huudahdukset. Aineistoni koostuu kahdesta erilaisesta manga-sarjasta, jotka ovat molemmat miespuolisille lukijoille suunnattuja. Boku no hīrō akademia -sarjan tarina sijoittuu moderniin Japaniin ja on suunnattu nuoremmille mieslukijoille. Sarjan kontekstina on sankariakatemia ja sen opiskelijat, jotka ovat pääosin nuoria miehiä. Otoyomegatari-sarja sijoittuu Keski-Aasian 1800-luvun yhteiskuntaan ja on suunnattu vanhemmille mieslukijoille. Siinä painottuvat naishahmot ja heidän arkeensa liittyvät asiat. Tarkastelen kummastakin sarjasta kahta naishahmoa. Käytän aineiston analysoinnissa laadullisia tutkimusmenetelmiä. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynnän laadullista sisällönanalyysia, kun luokittelen aineiston puhetilanteita, joissa valitsemani naishahmot esiintyvät. Puhetilanteiden luokittelun perustana käytän seuraavia kategorioita: puhujien ikä, sukupuoli, hierarkkinen asema, puhetilanteen toimintaympäristö ja keskustelun aihe. Analysoin diskurssianalyysin avulla näytteeseen valitut puhetilanteet. Tutkittu näyte sisältää 35 esimerkkiä erilaisista puhetilanteista. Aineistoni naishahmojen puheessa esiintyy feminiinisen kielen piirteitä, mutta naiselle sopivaksi katsotun kielenkäytön ideaalit toteutuvat vaihtelevasti. Puhetyylien erot voivat selittyä tapahtuma-ajankohtien ja kulttuuristen ympäristöjen perusteella. Yksittäisille hahmoille ominainen kielenkäyttö säilyy eikä siinä tutkitun aineiston perusteella esiinny feminiinisen kielen variaatiota huolimatta puhetilanteen kontekstista tai osallistujista. Japanilainen naisten kieli tutkimusaineistossani on enemmän roolikieltä kuin yritys ilmentää todellisuudessa elävää kieltä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia intersektionaalisen analyysin avulla kahden eri tapauksen kautta. Ensimmäinen tutkimani tapaus on vuoden 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssi, joka oli merkittävä mm. siksi, että konferenssissa kuului ensi kertaa naisten oma ääni seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyen. Erityisesti kolmannen maailman naisliikkeet olivat konferenssissa vahvasti näkyvillä. Toisena tutkimuskohteenani on Bolivian perustuslakiprosessin ympärille syntynyt naisliikkeiden toteuttama Mujeres Presentes en la Histöria-hanke (MPH), jonka tarkoituksena oli luoda naisten asioihin keskittyvä perustuslakiehdotus. Bolivian naisjärjestökenttää tutkinut Karin Monasterios toteaa perinteisten feminististen liikkeiden hallinneen diskursiivista kenttää Boliviassa. Nämä liikkeet ovat Monasteriosin mielestä laajalti noudattaneet YK:n julistusten linjaa, eivätkä näin ole edustaneet aidosti bolivialaisten naisten ääntä. Tämä mestitsinaisista koostuva ‘feministinen teknokratia’ on kuitenkin joutunut antamaan sijaa myös muunlaisilla naisjärjestöille poliittisen tilanteen muuttuessa alkuperäiskansaa edustavan M.A.S.-puolueen tultua valtaan. Olen tutkimuksessani kiinnostunut erilaisten valtasuhteiden esiintymisestä lisääntymisoikeuskeskustelussa. Tästä syystä tarkastelen aineistoa intersektionaalisen teorian avulla. Esimerkiksi Kimberlé Crenshaw kritisoi perinteisen feminismin kyvyttömyyttä huomioida muita alistussuhteita, kuten esimerkiksi rotua. Teorian ytimessä on ajatus valtasuhteiden risteyksestä, jossa useampi valtasuhde kohtaa ja tuottaa uudenlaisia alistussuhteita. Tutkimuksessani käytän metodologiana kriittistä diskurssianalyysia, joka soveltuu tutkimukseeni erityisesti siksi, että se on keskittynyt diskurssissa esiintyviin piileviin valtasuhteisiin. Ymmärrän tutkimuksessani valtasuhteet, kuten esimerkiksi etnisyyden ja luokan, Fairdoughn tapaan ideologioina. Faircloughn mukaan etnisyys ja luokka voivat olla ideologisia luonteeltaan, Jos voidaan osoittaa niihin liittyvän poliittisia pyrkimyksiä. Tutkimuskysymykseni on: Miten ideologiat näkyvät seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskustelussa: a) Globaalin tason keskustelussa, jossa kohtaavat paitsi länsimaiset ja kolmannen maailman feministit, mutta myös muut ulkopuoliset tekijät. b) Kolmannen maailman valtion sisäisessä feministisessä keskustelussa, kolonialistisen yhteiskunnan kontekstissa. Analyysissani havaitsin seksuaali- ja lisääntymisoikeuskeskustelussa esiintyvän erilaisia ideologioita. Kairon konferenssin julistuksessa ilmeni uskonnollista, eli pro-natalistista ideologiaa. Väestökasvuun ongelmallisuuteen keskittyvää anti-natalistista ideologiaa, resursseihin keskittyvää köyhyyden ideologiaa, sekä yksilön oikeuteen keskittyvää (feminististä) ideologiaa. MPH-hankkeen analyysissa esiintyi naisten yhtenäisyyttä painottavaa ideologiaa, uskonnollista ideologiaa, köyhyyden ideologiaa, sekä etnisyyden ideologiaa. Yllättäen yksilön oikeuksiin keskittyvää ideologiaa, jota Kairon konferenssissa esiintyi runsaasti, ei MPH-hankkeen aineistosta juuri esiintynyt. Tutkimukseni osoittaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien olevan erilaisten ideologioiden kamppailun kohde. Niihin liittyy arvo-, ympäristö- ja resurssikysymyksiä. Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien ollessa monimuotoinen kysymys asettaa se myös suuren haasteen perinteiselle feminismille, joka on keskittynyt aiheeseen lähinnä yksilön oikeus -näkökulmasta. Intersektionaalisen teorian avulla tutkimukseni osoittaa feminististen liikkeiden haasteen huomioida myös esimerkiksi etnisyyteen ja luokkaan liittyviä alistussuhteita.

The aim of this thesis is to present how Japanese manga were presenting female heroines during the 1970s and how they were presenting them during the 2000s and if this portrayal is representative to the changes that took place in the Japanese society. This is examined by analysing the two most popular manga of the 1970s and 2000s and the covers of nine other popular manga from the time period between 1970 and 2010. The analysis which was used was a mixed research method which combines a quantitative research for the four most popular manga and a multimodal text analysis of a sample of them. This analysis is supported by a semiotic analysis of the nine popular manga. This thesis is divided in five main chapters. The first one is the introductory part, followed up by the literature review where basic terms such as gender representation, manga and the role of women in Japan is presented. The third chapter explains the methodology that was followed. The methodology chapter is followed by the analysis, which in turn ends up with the conclusions that were derived from the research. Interestingly enough, although the manga in question were timely, meaning that they were dealing with issues that they were actually taking place in society, they did not follow the trends. For instance, in the 1970s, 40% of the marriages were arranged, a fact that we did not encounter in any of the investigated manga. Hence, they are not representative to the actual position women held in the society but they are acting more as a means of inspiration and empowerment.

G.W.F. Hegelin idea tunnustuksesta on noussut yhdeksi keskeisimmistä filosofisista käsitteistä. Feministisessä uskonnonfilosofiassa sillä on erityisen merkittävä asema. Tarkastelen tutkielmassani länsimaisen yhteiskuntafilosofian ja uskonnonfilosofian sukupuolittunutta traditiota, sekä sitä miten feministinen uskonnonfilosofia pyrkii asettamaan tämän tradition kriittisen tarkastelun kohteeksi ja muuttamaan sitä tasa-arvoisemmaksi. Vaikka Hegel monissa suhteissa edustaa länsimaisen filosofian patriarkaalista perinnettä, hänen tunnustuksen käsitteensä on tarjonnut hyvin hedelmällisiä välineitä feministiselle uskonnonfilosofiselle kritiikille. Antiikista periytyvä dualistinen näkemys miesten ja naisten erilaisuudesta ja elämänpiirien ja tehtävien eriytymisestä on synnyttänyt (hyvin ansaittua) kritiikkiä. Hegelin teoria Itsen ja Toisen välisestä tunnustuksesta, sen eri aspekteista ja sen toteutumisen ehdoista on ollut hyvin hedelmällinen feministiteologeille ja feministisille uskonnonfilosofeille, aivan kuten feministiselle ajattelulle laajemminkin. Feministit ovat tulkinneet dualistista ihmiskäsitystä Itsen ja Toisen ja Herran ja Rengin (tunnustuksen) dialektiikasta käsin, ja tulleet siihen johtopäätökseen, että tällaiseen ihmiskäsitykseen sisältyy monenlaisia ongelmia, sekä naisille että miehille. Se vaikuttaa sekä miesten että naisten käsitykseen omasta itsestään, toisistaan ja sosiaalisista ja yhteiskunnallisista järjestyksistä. Yksi dualistisen ihmiskuvan keskeisiä ongelmia on se, että se on performatiivinen, eli tuottaa yksilöpsykologista, sosiaalista ja yhteiskunnallista dualismia, syrjintää ja ulossulkemista. Feministinen uskonnonfilosofia on kohdistanut kriittisen katseen sukupuolittuneisiin Jumala-näkemyksiin, joiden he katsovat olevan monella tapaa naisten marginalisoidun aseman taustalla uskonnollisessa ajattelussa, yhteisöissä, oppirakennelmissa, symboliikassa ja myyteissä. Nostan tutkielmassani esiin etenkin kaksi Hegelin tulkinnan traditiota, joiden merkitys on huomattava paitsi tunnustus-teorioissa laajemminkin, myös ajankohtaisen feministisen uskonnonfilosofian jäsentymisessä. Toisen tradition – niin sanotun ranskalaisen feminismin - taustalla on venäläis-ranskalaisen Alexandre Kojèven Hegel-tulkinta. Toisen tulkintatradition taustalla on kriittisen koulukunnan edustama tulkinta. Nämä tulkintatraditiot kulminoituvat paljolti juuri tunnustuksen käsitteeseen. Feministisessä uskonnonfilosofiassa Kojève-taustaista tulkintaa edustaa esimerkiksi ranskalainen Luce Irigaray. Kriittisen koulukunnan edustamaa traditiota edustaa englantilainen Pamela Sue Anderson. Ajankohtainen feministinen keskustelu, sen sisäiset dynamiikat, näkemyserot ja ratkaisuehdotukset jäsentyvät pitkälti näiden kahden tulkintatradition, ja niiden sisältämien tunnustus-käsitysten välisessä ajatustenvaihdossa. Tutkielmassani tarkastelen näiden tulkintatraditioiden välistä dynamiikkaa. Tutkielmassani tulen siihen johtopäätökseen, että Hegelin tunnustusteorialla on tärkeä merkitys feministisen uskonnonfilosofian teorianmuodostukselle. Se tarjoaa hyvin monipuolisen teoreettisen välineistön, jonka avulla on mahdollista tarkastella ja kritisoida sukupuolittuneisuutta sen eri ilmenemismuodoissa, ja esittää ratkaisuehdotuksia patriarkaalisten systeemien muuttamiseksi.

Nonlinear acoustic and electric effects for the purposes of fluid and fluid-fluid interface manipulation find many applications in the literature. Some examples include: electrospinning, electrospraying, ultrasonic sonoreactors, acoustic drop sampling and microfluidic particle manipulation via acoustic streaming. Ultrasound-enhanced electrospinning (USES) is one application in which both an acoustic and an electric field deform the surface of an aqueous polymer solution in order to achieve electrospinning of nanofibers. In this thesis, the nonlinear physics involved in USES are reviewed and applied to a finite element method based model of the system. This work builds on my previous publication on acoustic fountain formation and subsequent electrostatic deformation of a liquid-air interface in USES by also considering the effects of acoustic streaming. Results for acoustic streaming near a liquid-air interface in a case where the acoustic field is also focused around the interface are studied with simulations and compared against experiments. The results display an intricate balance of the shape and strength of the acoustic streaming field as the liquid-air interface simultaneously deforms. This even leads to situations where the streaming field could completely change direction. Finally, simulation predictions for acoustic streaming, fountain formation and electrostatic deformation of liquid-air interface in the USES set-up in its standard configuration are given. This simulation predicts a very weak acoustic streaming field and a smaller contribution from the electric field, compared to the acoustic field, on the interface forces. This implies that in the simulated configuration, the electric field serves more as force to pull the acoustic fountain a bit more in order for the acoustic field to find its new balance and exert an even stronger force than it was able to by itself. The simulation also indicates that for the robust and reproducible operation of USES, and possibly for the resulting nanofibers, one needs to have precise control of the process parameters, acoustic field and surface level, due to the complex nature of the fountain formation.

Tiivistelmä – Referat – Abstract This study aims to ”sense the sense of border(s) in Pykeijä”, a small fishery on the northeast boundary of Europe, through exploring how its inhabitants experience, narrate, confront, and sense the Norwegian-Russian and Norwegian-Finnish borders lying nearby their village. This work thus, contributes to the anthropology of borders in seeking to unravel the processual character of the idea of a border and to enhance the conceptual reflections about the symbolic functions and material impacts of borders on the everyday lives of the people living near and across them. Borders are understood here as parts of the wider historical, cultural, political, and epistemological entirety unfolding on a given border land at any given time. Thus, the development of Pykeijän sense of border(s) is followed through three distinct border logics, dominating the life on the border land in succession from the mid-19th century onwards. The Imperial border logic allowed for the current Pykeijän’s Finnish ancestors to move across the northern periphery and to settle on the cape of Pykeijä. The National border logic placed Pykeijäns under the intense Norwegianization policy, by which the forming Norwegian state strived to achieve a homogenous nation within its borders. In conclusion, Pykeijäns are also presented as people whose history is so inalienably entwined with the emergence and development of the nearby borders, that they could indicate if there was something happening with the border logics again – as is widely suggested across border studies. Methodologically this study adheres to the anthropology of borders, which emphasizes the importance of time-consuming fieldwork amongst border people and delving into their experiences and understandings. The data was gathered during three months of fieldwork in Pykeijä in summer 2017. It consists of 56 interviews with 39 Pykeijäns, as well as the understandings attained through extensive participant observation of the everyday life in Pykeijä. This data is treated essentially as narratives instead of realistic descriptions of the objective reality, to allow for an access to the informal means of understanding as well. Narrative analysis found a number of recurrent narrative clusters from the data, which were then worked into the main themes of this study – the historical changes in the meanings of borders, the materiality of borders (fences), borders as distinctions of separation (neighbours) and crossing the borders in a pursuit for a better life (greener grass). These themes are wrapped around two well-known proverbs, “Good fences make good neighbours” and “The grass is always greener on the other side of the fence”, which capture many of the main findings of this study. Namely, that there are two highly antithetical borders lying nearby Pykeijä - different in almost every respect, but at the same time, both constituting equally ”good” and functional borders and a good neighbourhood. What makes up a good border must be a question of relativity, then. At times a good fence is one that prevents and halts, while sometimes it is best almost unnoticed. What is shown in this study, is that the sense of border(s) in Pykeijä highlights the importance of knowing one’s neighbours and how to best distinguish oneself from them, leaving room for whatever ambiguity and borderness is required to be able to live on and as a border. Also, since both of their borders are essentially “good fences, making good neighbours”, there is a sense of trust and safety about the Pykeijän sense of their borders. Because of this, the current European discourses on borders and border-crossers as threats, have not gained ground in Pykeijä, but are forcefully overpowered by a discourse of Pykeijäns’ own immigrant past. As such, this study serves to prove, that a history of trust and amity can abide on a border land, just as well as conflict and fear do.

Northern and high-altitude environments are expected to change dramatically due to climate change which strongly affects vegetation. Regarding to this, there has been interest on investigating how climatic factors affect vegetation distribution. One of the widely used methods to study species environment relationship is spatial species distribution modelling, in which the aim is to estimate suitable niches for species. However, only a few comprehensive distribution predictions for whole species groups have been made at a fine resolution and covering large extents. In the case of arctic-alpine plants Fennoscandia offers a good research area in terms of northern location, variable topography and wide climatic gradients. In this thesis the aim was to discover how climate affects the distribution and species richness patterns of arctic-alpine vascular plants. Relationship between arctic-alpine vegetation and climate was investigated by producing distribution predictions for each species based on important climatic variables and topography. Species data included observations from national species portals of Sweden and Norway, as well as field observations from three test regions Kevo, Northwestern-Lapland and Rastigaissa. The explanatory variables used were efficient temperature sum, water balance, minimum temperature of the coldest month and relative height. The species distribution predictions were produced using a 1 km2 grid covering whole Fennoscandia. Four different modelling methods (GAM, GLM, GBM, RF) were used and the predictions done with two different data sets. First the models were calibrated using only the observations from species portals, and the predictions were evaluated at the Lapland´s test regions. On the second modelling round the whole data was used in model calibration. From the modelling results both individual species distributions and the distribution of the whole vegetation group were investigated, as well as the relative importance of the explanatory variables. Then individual species distribution predictions were combined to visualize and study arctic-alpine species richness and its hotspots. Distribution of arctic-alpine vegetation was affected most by efficient temperature sum and minimum temperature of the coldest month. However, the relative importance of the variables varied for different species. Also the differences in the calibration data affected the results. Mainly species´ predicted distributions are located on areas where growing season is short and winter temperatures are low, even though there was some variation in the responses caused by the latter variable. Temperature variables were also significant in explaining species richness and its hotspots. It was shown that species richness focuses to the coldest areas and benefits from a bigger topography gradient. The results of this thesis show that climate defines both the distribution and the richness of arctic-alpine vegetation in Fennoscandia. However, resolution of one square kilometer does not fully capture the heterogeneity of the arctic-alpine area since temperature and moisture conditions vary greatly locally, for example depending on snow cover. Research on different scales is still needed to understand complicated species environment relationships.

Elintarvike-emulsioiden lipidifaasin hapettuminen voi merkittävästi heikentää elintarvikkeen laatua. Stabilointiaineella on vaikutusta emulsion kemialliseen ja fysikaaliseen pysyvyyteen. Kuusesta eristetty hemiselluloosa, galaktoglukomannaanin (GGM), stabiloi hyvin öljy vedessä -emulsioita sekä fysikaalisesti että kemiallisesti. Tutkielman kirjallisuusosiossa tarkasteltiin hemiselluloosien eristysmenetelmien vaikutusta hemiselluloosan rakenteeseen ja fenolisten yhdisteiden pitoisuuteen sekä hemiselluloosien mahdollisia käyttösovelluksia elintarvikkeissa. Lisäksi tarkasteltiin fenolisten yhdisteiden vaikutusta o/w-emulsioiden kemialliseen pysyvyyteen. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin eri menetelmillä kuusesta eristettyjen hemiselluloosien sisältämien fenolisten yhdisteiden vaikutusta emulsion lipidifaasin hapettumiseen ja emulsion fysikaaliseen pysyvyyteen. Emulsioiden stabilointiin käytetyt hemiselluloosat olivat kuusen termomekaanisesta massasta eristetyt GGM:t, jotka oli kuivattu joko sumutuskuivauksen (tTMP-GGM) tai etanolisaostuksen (eTMP-GGM) avulla, kuusen sahajauhosta paineistetulla kuumavesiuutolla eristetty GGM (PHWE-GGM) ja alipaineessa kuumalla vedellä eristetty BLN-GGM. Lisäksi tutkittiin, lisäsikö kuusen fenoliuute GGM:lla stabiloidun emulsion pysyvyyttä. Emulsioiden valmistuksessa käytettiin antioksidanteista puhdistettua rypsiöljyä ja emulsioita säilytettiin 40 C:ssa valolta suojattuna. Emulsioiden lipidifaasin hapettumista seurattiin kahden viikon ajan määrittämällä peroksidiluku spektrofotometrisesti, heksanaalipitoisuus head space -kaasukromatografisesti ja jatkoreaktiotuotteiden pitoisuus kokoekskluusiokromatografisesti. Emulsioiden rakennetta ja pisarakokojakaumaa tarkasteltiin optisella mikroskoopilla ja partikkelikokoanalysaattorilla. Fenolisten yhdisteiden pitoisuuksien muutokset kahden viikon aikana määritettiin emulsion jatkuvasta faasista ja rajapinnoilta erikseen erittäin suuren erotuskyvyn nestekromotografisella menetelmällä. Emulsioiden hapettumiskestävyys pysyvimmästä epäpysyvimpään oli seuraava: tTMP > PHWE > eTMPF > eTMP. tTMP-emulsion lipidifaasi ei hapettunut lainkaan. Kaikissa emulsioissa havaittiin fenolisten yhdisteiden pitoisuuden pienenemistä jatkuvassa faasissa tai rajapinnalla. Useammin fenolisten yhdisteiden pitoisuus pieneni rajapinnalla. Fenoliuutteen lisääminen vähensi eTMP-emulsion hapettumista. Kaikilla hemiselluloosilla stabiloidut emulsiot BLN-GGM:a lukuun ottamatta olivat fysikaalisesti pysyviä kahden viikon ajan. PHWE-emulsion keskimääräinen pisarakoko oli pienin. Emulsioiden kemialliseen ja fysikaaliseen pysyvyyteen arvioitiin vaikuttavan sekä pisarakokojakauma että fenolisten yhdisteiden antioksidatiivisuus. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, miksi pienimolekyylinen PHWE-GGM muodostaa pienempiä lipidipisaroita kuin suurimolekyyliset tTMP- ja eTMP-GGM:t.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin ensisijaisesti puuvartisten- ja ruohokasvien soluseinien fenyylipropanoidien ja ferulahappojen biosynteesiin ja kytkeytymisreaktioihin. Fenyylipropanoidireitti alkaa fenyylialaniinista ja johtaa monien prekursoreiden kuten lignaanien, flavonoidien, salisyylihappojen ja ligniiniprekursoreiden syntymiseen. Tutkielmassa keskityttiin ligniiniprekursoreiden muodostumiseen ja erityisesti sen biosynteesireitin välituotteen, ferulahapon hapetettuihin kytkeytymisreaktioihin kasvien soluseinillä. Fenyylipropanoiditutkimuksen lähtökohtana on jo vuosia ollut selvittää biosynteesireittejä ja menetelmiä, joiden avulla ligniini saadaan kasvin soluseinältä liukenemaan ja hiilihydraatti otettua talteen. Eräs tapa tunnistaa näitä hajoamistapahtumia on tutkia fenyylipropanoidien kytkentöjen muodostumista. Tässä pro gradu -tutkielmassa fenyylipropanoidireitin välituotteiden entsyymien säätelyä tarkasteltiin luonnonvaraisissa ja geneettisesti muunnelluissa kasveissa. Bieosynteesireitti selkeytyi paljon. Lisäksi siirtogeenisillä kasveilla havaittiin kokonaan uusia kytkentöjä ja rakenteita. Eräillä geeniyhdistelmillä voitiin lisätä tuntuvasti hiilihydraattimäärää samalla kun ligniinin kokonaismäärä väheni. Näin arveltiin voitavan kasvattaa biomassan määrää puukasveilla. Ferulahapot dehydrogenoituvat entsymaattisesti hapettavissa olosuhteissa fenoksiradikaaleiksi, jotka reagoivat edelleen muodostaen toisen radikaalimonomeerin tai -polymeerin kanssa kytkentöjä. Soluseinä tuottaa radikaalireaktioissa tarvitsemansa hapettimet ja entsyymit, vetyperoksidin ja peroksidaasin itse. Ferulahapon monomeerit ja dimeerit muodostavat esterisidoksia soluseinän hemiselluloosan kanssa. Näin syntyneet ferulaattidimeerit ja -trimeerit muodostivat ristikytkentöjä hiilihydraattien ja ligniinin välille sekä yhden tai useamman polysakkaridiketjun välille. Ferulahappojen katsottiin olevan lignifioitumisen aloituskohtia soluseinillä ja yhdistävän kaksi suurta polymeerista verkkorakennetta toisiinsa. Myös soluseinän hiilihydraattien koostumuksen havaittiin vaikuttavan muodostuvien kytkentöjen rakenteeseen. Lopuksi tarkasteltiin vielä ferulahapon antioksidatiivisia ominaisuuksia. Todettiin ligniinin ja ferulahapon määrän korreloivan soluseinän peroksidaasi- ja vetyperoksidimäärän kanssa. Kaveissa monet taudinaiheuttajat, vioittuneet kasvin osat sekä UV-säteily lisäsivät peroksidaasien tuotantoa ja edelleen ferulahappojen määrää. Fenoksiradikaalina ferulahappo kykeni eliminoimaan vetyperoksidin haitallisten happiradikaalien vaikutuksia pelkistämällä ne hapettuen itse radikaalisessa kytkeytymisreaktiossa. Tämä johti mielenkiintoisiin tulevaisuuden näkymiin ferulahaposta funktionaalisena elintarvikkeena, lääkeaineena sekä kosmeettisena valmisteena.

Tutkielmassa perehdytään Fermat’n pieneen lauseeseen ja sen todistuksiin. Fermat’n pientä lausetta tarkastellaan myös alkulukutestauksen näkökulmasta. Loppupuolella määritellään Eulerin φ-funktio ja esitetään Eulerin lause. Eulerin lauseen käytännöllisyyttä tarkastellaan jakojäännösten selvittämisessä. Tutkielman johdanto on pieni katsaus Pierre de Fermat’n ja Leonhard Eulerin elämään. Johdannossa käsitellään myös Fermat’n pienen lauseen sekä Eulerin lauseen historiaa. Tutkielmassa on käytetty useita lukuteoreettisia käsitteitä, jotka määritellään heti johdannon jälkeen luvussa Tutkielmassa käytettyjä määritelmiä. Tutkielma esittää Fermat’n pienen lauseen kolmessa eri muodossa, jotka kaikki ovat keskenään ekvivalentteja. Lauseen käyttöä havainnollistetaan myös muutamalla esimerkillä. Luvussa Fermat’n pienen lauseen todistuksia kyseinen lause todistetaan ensin suoraviivaisesti ja sen jälkeen induktiolla. Lopuksi lausetta havainnollistetaan kuvitellun helminauhan avulla. Tutkielma osoittaa, että Fermat’n pieni lause toteutuu millä tahansa alkuluvulla p. Fermat’n pienen lauseen toteutuminen jollain luvulla ei kuitenkaan yksin riitä osoittamaan lukua alkuluvuksi. Otsikon Pseudoalkuluvut alla käsitellään lukuja, jotka eivät ole alkulukuja, mutta joilla Fermat’n pieni lause toteutuu. Jotta voitaisiin varmistua, että luku on alkuluku, E. Lucas kehitti 1800-luvun loppupuolella alkulukutestin, joka hyödyntää Fermat’n pientä lausetta. Testi on esitetty, todistettu ja sitä on havainnollistettu esimerkein kohdassa Lucas-Lehmer alkulukutesti. Testin todistukseen vaaditaan muutamia aputuloksia, jotka on esitetty ennen varsinaista testiä. Tutkielma määrittelee Eulerin φ-funktion ja havainnollistaa sen käyttöä esimerkillä. Tämän jälkeen tutkielmassa johdetaan kaava, jonka avulla φ-funktion arvon voi kätevästi laskea. Kaavan johtamista varten on todistettu muutama aputulos. Kaavan käytöstä on esimerkki. Tutkielmassa käsitellään Eulerin lause. Heti määritelmän jälkeen Eulerin lauseella ratkaistaan jakojäännöksiä. Sitten Eulerin lause todistetaan ensin induktion ja binomikaavan avulla ja sitten redusoidun jäännösluokkasysteemin avulla. Ennen kumpaakin todistusta esitellään ja todistetaan todistuksissa käytettäviä aputuloksia. Lopuksi tutkielma käsittelee suurten potenssien jakojäännösten ratkaisemista Eulerin lauseen ja binäärijärjestelmän avulla.