Browsing by Title
Now showing items 7145-7164 of 31169
-
(2014)Ihmisten muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin jatkuu ja vuonna 2050 maailman ihmisistä arvioidaan asuvan kaupungeissa 69 %. Kaupunkialueiden kasvun myötä rakennetut pinnat korvaavat alueen alkuperäisiä, usein haihduttavia pintoja, jolloin kaupungistuneen alueen pinnan ja ilmakehän vuorovaikutusta kuvaava energiatase asettuu vastaamaan uutta tilannetta. Energiataseen muutokset leviävät ilmakehään taseen turbulenttisten voiden eli havaitun lämmön vuon ja latentin lämmön vuon (haihdunnan) välityksellä, mikä muuttaa virtaukseen liittyvää termistä turbulenssia. Lisäksi rakennetut, usein ilmavirtauksen kannalta tylpät elementit muokkaavat alueen mekaanista turbulenssia ja näiden yhteisvaikutuksesta kaupunki-ilman tuulettuminen muuttuu. Yhdessä muutokset muokkaavat kaupunkilaisten elinolosuhteiden lämpö- ja kosteusolosuhteita sekä hengitysilman hiukkaspitoisuuksia. Ihmisten muuttoliikkeen myötä tiedon, jolla voidaan arvioida kuinka kaupunkilaisten elinympäristö säilytetään mahdollisimman miellyttävänä, tarve kasvaa. Tässä opinnäytteessä määriteltiin simuloimalla Kumpulan kampusaluetta, miten alueen energiataseen eri termit ja kaupunki-ilmakehän stabiilisuusindeksit muuttuvat, kun mallinnetun alueen pysäköintialue muutetaan osittain pysäköintitaloksi ja lehtimetsäksi (A-simulaatio). Lisäksi tutkittiin miten tilanne muuttuu vielä tästä, kun kaikkien rakennusten katot muutetaan viherkatoiksi (B-simulaatio). Näiden simulaatioiden tuloksia verrattiin vertailusimulaatioon (0-simulaatio), jossa erilaisten pintojen suhteelliset osuudet vastasivat vuonna 2010 Kumpulan kampuksella vallinneita pinta-alasuhteita. Huomattavimmat erot nähtiin energiataseen turbulenttisten voiden muutoksissa. A-simulaatiossa havaittiin turbulenttisten voiden riippuvan lehtimetsän maaperän vesivajeesta. Jotta A-simulaation havaitun lämmön vuon muutos olisi keskipäivällä keskimäärin negatiivinen, tulisi lehtimetsän maaperän vesivajeen pysyä alle 38,5 %, mikä on reilusti tutkitun jakson keskimääräistä 54 % vesivajetta pienempi. B-simulaatiossa rakennusten katot katettiin kastellulla nurmella. B-simulaatiossa keskipäivien havaitun lämmön vuo laski keskimäärin 50 % ja latentin lämmön vuo kasvoi keskimäärin yli 100 %. Turbulenttisten voiden keskimääräisten vuorokautisvaihteluiden prosentuaalisten muutoksien suurimmat arvot havaitaan havaitun lämmön voiden muutoksissa ja ne ajoittuvat aamuyöhön, jolloin 0-simulaation vertailuarvo vaihtaa merkkiään negatiivisesta positiiviseen. Stabiilisuusindeksien muutokset olivat suurimpia B-simulaatiossa, mutta muutokset eivät ajoittuneet niille keskipäivän tunneille, joina turbulenttisten voiden keskimääräiset muutokset olivat suurimmillaan. Stabiilisuusindeksien muutoksille ei löydetty yhteyttä mihinkään yksittäiseen, tässä tutkielmassa tutkittujen asioiden välille.
-
(2023)Tässä työssä on karakterisoitu uudentyyppisen ilmaisimen toimintaa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vesimittauksissa. Karakterisointi tehtiin ilmaisimelle, jota on aikaisemmin hyödynnetty vain maaperämittauksissa. Ilmaisimen toimintaa tutkittiin kolmen haihtuvan orgaanisen yhdisteen (asetonin, isopreenin ja metanolin) muodostamien eri väkevyisten vesiliuosten avulla. Ilmaisimen avulla vesiliuoksesta erotetut molekyylit analysoitiin protoninsiirtoreaktio-lentoaikamassaspektrometrilla (PTR-TOF-MS), jonka tuottama data analysoitiin Origin-datankäsittelyohjelmalla. Tutkielmassa perehdytään haihtuviin orgaanisiin yhdisteisiin, ilmaisimen rakenteeseen ja funktionaalisuuteen, diffuusioon, Henryn lakiin ja tulosten tilastolliseen merkitsevyyteen ennen varsinaisia mittaustuloksia. Tuloksissa pohditaan muun muassa virtausnopeuden, lämpötilan ja molekyylikoon vaikutusta vesiliukoisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mitattuun signaaliin. Lisäksi tuloksissa esitetään arviot tutkitun lampinäytteen asetoni- ja metanolipitoisuuksista kevättalvella. Tämän työn karakterisointitutkimustulosten mukaan ilmaisin toimii kvalitatiivisesti ja loogisesti vesiliukoisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittauksissa. Mittauslämpötila vaikuttaa merkittävästi tarkasteltavien yhdisteiden signaalien intensiteetteihin, sillä diffuusio ja haihtuminen ilmaisimessa ovat tehokkaita verrattain korkeassa lämpötilassa. Toisin kuin vesiliukoisten yhdisteiden, rasvaliukoisten yhdisteiden käyttäytymistä ilmaisimessa ei tässä työssä ymmärretty kokonaan.
-
(2019)Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Monika Fagerholmin kaksoisromaania Amerikkalainen tyttö (2004) ja Säihkenäyttämö (2009) metafyysisenä salapoliisikertomuksena. Teoskokonaisuutta ei voida luokitella perinteiseksi rikosromaaniksi. Genren määrittämisen ongelmallisuus tarjoaa lähtökohdan tarkastella kohderomaaneja erityislaatuisena rikosromaanina. Metafyysisen rikoskirjallisuuden taustalla vaikuttavasta kirjallisuuden postmodernismista muodostuu tutkielmalle laajempi teoreettinen viitekehys. Metafyysisinä salapoliisikertomuksina luettaville teoksille on ominaista, että ne pyrkivät horjuttamaan, purkamaan tai parodioimaan perinteisen salapoliisikirjallisuuden kaavaa. Rikostutkinta laajenee koskemaan todellisuutta, jossa mikään ei ole varmaa, yksiselitteistä tai selkeärajaista. Tutkielma selvittelee myös teosten suhdetta klassiseen ja kovaksikeitettyyn salapoliisitarinaan. Olennaisia kysymyksiä ovat, millä tavoin teoskokonaisuus käyttää hyväkseen perinteisen salapoliisikertomuksen konventioita, kuinka se suhtautuu niihin ja millä tavoin tämä tulee esille. Tehtyjen havaintojen pohjalta esitetään ihmisen identiteettiä ja todellisuuden luonnetta koskevia tulkintoja. Tutkielma perustuu tekstilähtöiseen lähilukuun. Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö muuntelevat rikoskirjallisuusgenren tuottamia lajipiirteitä. Romaani hyödyntää kerronnassaan rikosfiktion tuottamaa, toiston kautta vakiintunutta ja yleisesti tunnistettavaa kulttuurista kuvastoa. Konventioiden varioinnin tuloksena syntyy uudenlaista tekstiä, joka samalla säilyttää yhteyden perinteisen salapoliisikertomuksen lajiin. Romaanipari toteuttaa pääosin metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteitä, mutta joissakin tapauksissa käsittelee niitä myös poikkeavasti. Metafyysisen genren mukaisesti rikosmysteerin selvittäminen kääntyy etsivän oman identiteetin pohdinnaksi. Etsivän, uhrin ja rikollisen rooleissa tapahtuu sekoittumista. Vihjeitä on runsaasti, mutta ne eivät mitenkään edesauta rikoksen selviämistä. Rikoksen tutkiminen epäonnistuu rationaalisen ajattelutavan puuttumisen ja tietoon perustuvan rikostutkimuksen keinojen toimimattomuuden vuoksi. Selkeän ja yksiselitteisen päätännön puuttuminen tärkeimpänä metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteenä toteutuu. Fiktion ja todellisuuden välistä rajaa tarkastellaan tekemällä se näkyväksi sekä pohditaan myös näiden suhdetta totuuteen. Reaalitodellisuuden ja fiktion sisäisen todellisuuden välille syntyy monimerkityksellisiä analogioita, jonka seurauksena eri todellisuuksien väliset rajat sortuvat ja ylittyvät. Metafyysiselle salapoliisikertomukselle ominaisesti todellisuus hahmottuu hämäränä ja ristiriitaisena. Yksilön minuuden määrittämisessä ja todellisuuden hahmottamisessa kielellä on keskeinen asema. Kielen merkitys ihmisen identiteetin ilmaisijana ja ulkoisen todellisuuden kuvaajana osoittautuu problemaattiseksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tällä syventävien opintojen projektilla haluttiin selvittää mahdollinen haiman ja sapen vaikutus radioaktiivisen cesiumin (Cs-134) resekreetioon ruuansulatuskanavaan hiirellä. Aiheesta jo aikaisemmin ilmestyneiden tutkimusten mukaan ohutsuolen alkuosaan tapahtuu cesiumin eritystä. Tuolle alueella eksokriinisen erityksensä laskevien haiman ja sapen vaikutusta ei kuitenkaan ole tarkemmin selvitetty. Projektissa käytettiin 7 hiirikoeryhmää. Kahdelle ryhmällä annettiin haiman toiminnan stimuloimiseksi raakaa soijaa ja kahdelle ryhmälle koolihappoa sapen erityksen vilkastuttamiseksi. Kontrolliryhmiä oli kaksi ja lisäksi yksi paastokontrolliryhmä. Puolet ryhmistä saivat rehunsa mukana cesiumsitojaa (AFFC), jolla estettiin ruuansulatuskanavaan jo erittyneen cesiumin takaisinimeytyminen. Hiiriin injisoitiin cesiumisotooppi intraperitoneaalisesti ja niiden kokokehon radioaktiivisuuden kehittymistä seurattiin päivittäin. Hiirten lopetuksen yhteydessä suoliston eri osista otettiin näytteitä, joiden radioaktiivisuus määritettiin. Tehtyjen kokeiden perusteella ei voitu havaita haimalla tai sapella olevan vaikutusta cesiumin resekreetioon ruuansulatuskanavaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lähinnä eksokriinisen haiman vajaatoiminnan (exocrine pancreatic insufficiency, EPI) patofysiologiaa ja hoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää entsyymilääkityksellä olevien EPI-koirien vointia vertaamalla sitä terveiden samanrotuisten koirien vointiin. Pyrkimyksenä oli myös selvittää eroja yleisimmin käytettyjen entsyymilääkitysmuotojen välillä sekä muun lääkityksen ja ruokavalion merkitystä EPI:n hoidossa. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena keväällä 1996. Tutkimuksessa oli mukana 76 EPI-koiraa ja 145 tervettä kontrollikoiraa. Molempien ryhmien koirat olivat joko saksanpaimenkoiria tai pitkäkarvaisia collieita. Kyselykaavakkeissa omistajilta tiedusteltiin koirilla esiintyvien mahasuolikanava- sekä iho-oireiden yleisyyttä ja voimakkuutta. Lisäksi oli kysymyksiä koirien ruokinnasta. EPI-koirien omistajilta tiedusteltiin myös entsyymilääkityksen sekä muun lääkityksen käyttöä. Saatujen vastausten perusteella todettiin, että noin puolet hoidossa olevista EPI-koirista voi yhtä hyvin kuin kontrollikoirat. Hoitovasteessa oli kuitenkin suurta vaihtelua ja viidenneksellä EPI-koirista hoitovaste arvioitiin huonoksi. Yleisimmät oireet, joita EPI-koirilla entsyymilääkityksestä huolimatta esiintyi olivat kellertävä uloste sekä lisääntynyt ulosteen määrä. Rotujen tai entsyymilääkitysmuotojen välillä ei todettu eroja hoitovasteessa. Muuta lääkitystä, lähinnä antibiootteja, oli käytetty yleisesti entsyymilääkityksen ohella EPI-koirien hoitoon. Pitkäaikaishoidossa erikoisruokavalion tarve oli vähäistä eikä EPI-koirien ruokinta merkittävästi poikennut kontrollikoirien ruokinnasta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haimanvajaatoiminnan (PDA) etiologiaa, oireita, diagnoosia ja hoitoa sekä esitellään lyhyesti sairauksien perinnöllisyystutkimusta ja eri perinnöllisyysmalleja. Tutkimusosa koostuu kolmesta tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa pyritään saamaan varmennus PDA:n periytyvyysmallista saksanpaimenkoirilla sekä seuraamaan, miten ja millä nopeudella haiman surkastuminen tapahtuu. PDA:ta sairastavien saksanpaimenkoirien risteyksessä syntyneet kuusi pentua ovat tällä hetkellä kolmevuotiaita ja yksi pentu on sairastunut PDA:han. Kahden vuoden iässä PDA:han sairastuneella koiralla oli syntyessään normaali haima. Haiman makroskooppinen surkastuminen tapahtui nopeasti, kolmen kuukauden sisällä. Toisessa tutkimuksessa kartoitettiin PDA:n esiintymistä collieilla sekä tutkittiin, onko sairaus rodulla perinnöllinen. Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla vuosien 1977-1988 välisenä aikana collieilla todetuista 51 PDA-tapauksesta 44 pystyttiin sijoittamaan yhdistettyyn sukutauluun. Tutkimusaineiston perusteella voidaan olettaa, että PDA on collieilla perinnöllinen sairaus, mutta periytyvyysmallia ei voitu varmuudella määrittää. Kolmannen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko PDA:ta sairastavien koirien kliinisiin oireisiin vaikuttaa vaihtamalla koirien tavanomainen ruoka suolistosairauksien hoitoon tarkoitettuun dieettiruokaan. Entsyymilääkitys pidettiin ennallaan tutkimuksen ajan. Tutkimus osoitti, että dieettiruualla pystytään vähentämään joitakin PDA-oireita. Suoliston murina, ilmavaivat, ulosteen määrä sekä ulostuskerrat vähenivät merkitsevästi. Dieettiruokinnan kustannukset olivat lähes kaksinkertaisesti tavanomaiseen ruokintaan verrattuna.
-
Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu työssä : Työnantajan toimintavelvollisuus ja puuttumiskeinot (2016)Tutkimuksessa tarkoituksena oli käsitellä häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, sekä tähän liittyviä työnantajan velvollisuuksia ja puuttumiskeinoja erityisesti työnantajan velvollisuuksien näkökulmasta. Tarkoitus oli siis vastata tutkielmassa kysymykseen, kuinka pitkälle työnantajan vastuu ulottuu, ja voidaanko sitä rajoittaa millään toimilla tai esimerkiksi häirinnän kohteeseen tai häiritsijään liittyvillä ominaisuuksilla. Selvitin tutkimuksessani myös niitä keinoja, joiden avulla työnantaja voi ylipäänsä konkreettisesti puuttua häirintään ja muuhun epäasialliseen kohteluun, minkä lisäksi arvioin näiden keinojen tarkoituksenmukaisuutta ja suhdetta toisiinsa. Käytin tutkimuksessa tutkimusmetodina oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää. Selvitin voimassaolevaa lainsäädäntöä tutkimalla ja tulkitsemalla häirintään ja muuhun epäasialliseen kohteluun liittyvän oikeuden sisältöä ja sen mahdollisia tulkinnanvaraisia kohtia. Tulkitsin voimassa olevan oikeuden tilaa tutkimuksessani etenkin lainsäädäntöä ja sen valmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta hyväksi käyttäen, jonka lisäksi käytin tulkinnassa apuna kotimaista oikeuskäytäntöä. Lähestyin aihetta ensin häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun määrittelyn kautta, jonka jälkeen siirryin käsittelemään työnantajan velvollisuuksia häirintätilanteessa ja työnantajan keinoja puuttua häirintään. Päädyin tutkielmassani siihen, että häirinnälle ja muulle epäasialliselle kohtelulle ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä määritelmää lainsäädännön eikä oikeuskäytännön avulla, vaan kyseisten termien sisältö jää yksittäistapauksissa ratkaistavaksi. Häirinnälle ja muulle epäasialliselle kohtelulle on kuitenkin osoitettavissa tiettyjä objektiivisia kriteerejä, joiden avulla tunnusmerkistön täyttymistä voidaan arvioida. Häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua voi esiintyä myös eriasteisena, joka tulee ottaa arvioinnissa ja etenkin puuttumiskeinoissa huomioon. Työnantajan toimintavelvollisuuden laajuudella voidaan katsoa olevan eroa riippuen siitä, onko häiritsijänä toiminut toinen työntekijä vai esimies. Häiritsijänä toimineen esimiehen tahallisuudelle sekä mahdolliselle selvitys- ja muista toimenpiteistä kieltäytymiselle on nimittäin annettu oikeuskäytännössä toimintavelvollisuuden täyttämisen kannalta painoarvoa siten, että tämän on katsottu lisänneen teon moitittavuutta entisestään, jolloin työnantajan ei ole myöskään katsottu ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin toimintavelvollisuutensa täyttämiseksi. Toisaalta oikeuskäytännössä myös häirityn omalle käytökselle ja selvityshalukkuudelle on annettu painoarvoa, sillä arvioinnissa on kiinnitetty huomiota siihen, onko työnantajalla ollut tosiasiallisesti mahdollisuus puuttua häirintään. Selkeää tulkintaa työnantajan puuttumisen riittävyydelle ei kuitenkaan ole, minkä vuoksi katsoisin, että työnantajan oman oikeusturvan kannalta toimenpiteisiin tulisi ryhtyä siinä laajuudessa, että häirintä saadaan lakkaamaan, vaikka viimesijaisesti irtisanomalla häiritsijä. Tässä tulee kuitenkin huomioida epäasiallisen kohtelun taso ja se, täyttyvätkö irtisanomisen perusteet. Työnantajalla on oikeus päättää ne keinot, joilla se pyrkii puuttumaan häirintään, mutta käytettävien toimenpiteiden tulee olla objektiivisesti arvioiden tarpeellisia epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi. Lähtökohtaisesti pelkkää neuvottelua (etenkään vain toisen osapuolen kanssa) ei katsota riittäväksi puuttumiseksi, ja työnantajan tulisi pyrkiä selvittämään tilannetta useamman kuin yhden keinon voimin. Kaikkien keinojen osalta tulee huomioida, että konfliktin osapuolilla on velvollisuus osallistua asian selvittämiseen, jonka vuoksi osallistumattomuudelle voidaan asettaa sanktioita. Työnantajalla on useita keinoja puuttua häirintään ja muuhun epäasialliseen kohteluun, mutta keskityin tutkielmassa lievempiin, sopimukseen / sovintoon tähtääviin keinoihin, joiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan toimivimpia koko työyhteisön kannalta, etenkin lievemmissä häirintätapauksissa. Kaikissa tilanteissa näiden lievempien keinojen ei kuitenkaan voida katsoa olevan tarkoituksenmukaisia häirinnän kohteen kannalta.
-
(2022)Tutkimuskysymyksenäni on, miten työturvallisuuslain häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua arvioidaan työturvallisuusrikoksena. Aihetta on tutkittu varsin vähän työturvallisuusrikoksen näkökulmasta. Vuonna 2019 mielenterveyden ongelmat olivat ensimmäisen kerran yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työhön liittyvät pitkäaikaiset kuormitustekijät voivat laukaista tai pahentaa monenlaisia mielenterveyden häiriöitä. Häirintä ja epäasiallinen kohtelu on yksi psykososiaalisista kuormitustekijöistä. Pidän aihetta ajantasaisena, ja katson, että aihe vaatii syvempää tutkimusta sekä sääntelyn analysointia. Tutkielmassani tarkastelen rinnakkain rikoslain (19.12.1889/39) ja työturvallisuuslain (23.8.2002/738) säännöksiä. Työturvallisuuslaki tähtää ennaltaehkäisevään ja väljään muotoiluun, kun taas rikoslaki on pyritty sääntelemään täsmällisesti sekä viimesijaiseksi keinoksi puuttua epäkohtiin. Tarkastelen tutkielmassani häirintää ja epäasiallista kohtelua työturvallisuusrikoksena tunnusmerkistön objektiivisesta puolesta käsin, eli tekoa, syy-yhteyttä, vaaraa sekä teon huolimattomuutta. Tutkimusmetodina käytän oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Rikoslain 47 luvun 1 §:ssä säädetään työturvallisuusrikoksesta, jonka työnantaja tai tämän edustaja voi toteuttaa joko tahallisesti tai huolimattomasti rikkomalla työturvallisuusmääräyksiä tai toisen kohdan mukaisesti laiminlyönnillä säännöksessä mainittuja velvollisuuksiaan. Työturvallisuuslain 28 §:ssä säädetään terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavasta häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta. Työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi. Työnantaja voi syyllistyä työturvallisuusrikokseen niin itsensä kuin myös toisen työntekijän häirinnän ja epäasiallisen kohtelun perusteella. Työturvallisuuslain säännös edellyttää konkreettista vaaraa, toisin kuin rikoslain säännös edellyttää presumoitua vaaraa. Lainsäätäjä on halunnut osoittaa, että rangaistavan käyttäytymisen tulee olla jossain määrin asteeltaan vakavampaa henkisissä työturvallisuusrikoksissa. Työturvallisuuslaissa tai lain esitöissä ei säädetä mitään niistä keinoista, miten työnantajan tulee selvittää tai puuttua häirintään ja epäasialliseen kohteluun. Työnantajan tulee itse määrittää ne keinot, joilla se puuttuu tai pyrkii ehkäisemään häirintää ja epäasiallista kohtelua. Keinojen tulee olla objektiivisesti arvioiden tehokkaita, oikeasuhtaisia ja tarkoituksenmukaisia. Monella suomalaisella tarkastuksen kohteena olleella yrityksellä ei ole osattu poistaa, vähentää eikä tunnistaa ajoissa terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavia kuormitustekijöitä. Rikosoikeudellisen vastuun perustaminen väljään säännökseen, voi herättää tulkintaongelmia erityisesti lähiesimiestasolla. Työnantaja ei voi vedota subjektiiviseen huolimattomuuteen, vaan esimieheksi ryhtyvän täytyy olla tietoinen vastuista ja velvollisuuksistaan. Tutkimustuloksena on, että työpaikoilla ei täysimääräisesti tunnisteta henkistä työsuojelua. Laissa, eikä lain esitöissä ole säädetty siitä, mitä häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu on. Edellytyksenä on, että häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun tulee objektiivisesti arvioiden aiheuttaa terveydelle haittaa tai vaaraa. Näin ollen satunnainenkaan epäasiallinen kohtelu ei voi täyttää työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöä. Tutkielmassa päädyn siihen, että syy-yhteysarviointi nousee ratkaisevaksi tekijäksi työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta. Tällöin myös työturvallisuusrikoksen ohella liitännäisrikoksena henkinen pahoinpitely voi tulla kyseeseen, kuten tuomioistuin linjasi tunnetussa AKT:n tapauksessa. Ongelmallista on objektiivisesti arvioida sitä, minkälainen käyttäytyminen voi aiheuttaa terveydelle haittaa. Käytän tutkielmassani oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä esiin nousseita arviointikriteereitä, joilla pyrin antamaan suuntaviivoja sille, miten häirintää ja epäasiallista kohtelua tulee arvioida työturvallisuusrikoksena. Tutkimustuloksena on, että arviointikriteerien perustella voidaan arvioida sitä, missä menee siedettävän käyttäytymisen raja ja havaita käyttäytymisestä aste-eroja. Arviointi perustuu lopulta kokonaisharkintaan. Työturvallisuuslain 28 §:n säännös on hyödyllinen työturvallisuuslain näkökulmasta, mutta ei täysimääräisesti vastaa rikosoikeuden vaatimuksiin.
-
(2009)Tutkielma käsittelee viime sotien jälkeisiä sosiaalisia ongelmia niin sanotun pinnarilain kautta. Laki työtä vieroksuvien henkilöiden määräämisestä työhön tai erikoistyölaitokseen oli voimassa 1946–1948. Tutkielma selvittää, miten viranomaiset sovelsivat pinnarilakia Helsingissä ja avaa työnvieroksunta-käsitteen sisältöä ja määrittelyä. Tutkielman näkökulma pohjautuu kontekstikonstruktivismiin. Erilaisuuden ja sosiaalisten ongelmien määrittely on jatkuvan keskustelun ja kiistelyn alainen aihepiiri, sillä kyseisissä ilmiöissä ja niiden hallinnassa törmäävät erilaiset intressit ja tavoitteet. Sosiaalisen ongelman määrittely on tulosta aktiivisesta kollektiivisesta määrittelyprosessista, johon osallistuu useita toimijoita. Koska itse laki määritteli työnvieroksunta-käsitteen ja rajasi lain soveltamisalan hyvin väljästi, paikalliset viranomaiset saivat laajat toimintavaltuudet. Tämän vuoksi on tärkeä tutkia, millaiset henkilöt koettiin ongelmallisiksi, ”häiritsevän erilaisiksi”. Tärkein lähdemateriaali työssä on kunnallisen työasiainlautakunnan laatimat henkilöaktit työnvieroksujina käsitellyistä henkilöistä. Henkilöaktit sisältävät lautakunnan omien merkintöjen lisäksi poliisin huolto-osaston, huoltolautakunnan ja lääkäreiden asiakirjoja. Systemaattisen otannan avulla akteista on koottu noin 350 henkilöaktin otos. Nämä henkilöt on jaettu neljään ryhmään sen perusteella, mitkä syyt ovat johtaneet henkilön päätymiseen pinnarikäsittelyyn. Näin muodostuneen neljän ryhmän nimet ovat rikolliset, alkoholiongelmaiset, irtolaisnaiset ja ”kunnon kansalaiset”. Ryhmiä analysoidaan vertailun ja tilastollisten menetelmien avulla. Pinnarilaki oli yhtä aikaa työmarkkina-, sosiaali- ja kontrollipolitiikkaa. Sen soveltamisessa tulivat ilmi valtion työvoimapoliittiset intressit jälleenrakentavassa ja työvoimapulasta kärsivässä maassa. Työnvieroksujien joukkoon päätyi niin yhteiskunnan syrjässä roikkuvia moniongelmaisia kuin työkyvyttömyydestä tai työn puutteesta kärsiviä tavallisia kansalaisia. Pinnarilaki sai sovellettaessa ”kaatoluokka”-luonteen: sen avulla viranomaisten kynnys puuttua epäilyttävinä pitämiensä henkilöiden elämään madaltui, sillä esimerkiksi alkoholisti- ja irtolaislainsäädännön soveltamisala oli rajatumpi. Sotatoimien päätyttyä viranomaiset kävivät taistoon yhteiskunnan sisäisiä vihollisia, kohonnutta rikollisuutta, muuttuneita moraalikäsityksiä ja lisääntynyttä päihteidenkäyttöä, vastaan. Tässä taistelussa pinnarilaki oli viranomaisten tärkein ase ja kontrollikeino.
-
(2014)Aims and background: The purpose of this study is to find out what kind of challenges a visually impaired meets in a kitchen when preparing food. First I consider shortly visual impairments, secondly what kind of special equipment there are for visually impaired in a kitchen and thirdly what demands there are for the kitchen environment to be functional for visually impaired. The Research questions are 1) What kind of challenges a visually impaired person meets in a kitchen when preparing food and 2) How does she/he copes with the challenges she/he meets when preparing food and what kind of strategies she/he uses to cope with the challenges. Material and methods: This study is a case study which was based on observation. The Data was collected by videotaping food preparation and baking in a rehabilitation Centre for Visually Impaired. A test subject was a visually impaired person. Results: The most important result was that the visually impaired person used very much sensory skills, first of all sense when she/he was preparing food. Secondly an equally important thing was the systematic performance when she/he was working throughout the whole cooking session. The third but not so significant observation was the use of other senses vision, hearing, smell and taste. Any special equipment for visually impaired were hardly used. Conclusions: Tactual skills are the most important means to cope with the challenges. Another important mean is the systematic way of working. Using these means cooking goes safety and fluently. These results can be used for decreasing those challenges which can be faced when visually impaired are preparing food, baking and working in the kitchen and for making improvements in a kitchen environment.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Syventävien opintojen työ käsittelee sian käyttäytymisen kehitystä ja virikkeiden vaikutusta siihen. Haitallisen käyttäytymisen osalta keskitytään kuvaamaan hännänpurentaa. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan ympäristö- ja muista tekijöistä, jotka vaikuttavat hännänpurennan esiintymiseen sikaloissa. Tekijöitä yhdistäväksi asiaksi mainitaan sialle niistä aiheutunut stressi. Kokeessa kuvattiin sikoja videolle neljän sian ryhmissä välikasvatus- ja lihasikakasvatusvaiheissa. Puolet tutkimusryhmästä sai virikkeeksi oljen ja purun seosta kaikissa tai vain joissakin kolmesta eri kasvatusvaiheesta (alkukasvatus, välikasvatus ja loppukasvatus). Puolet ryhmästä ei saanut virikkeitä missään näistä kolmesta kasvatusvaiheesta. Käyttäytymisille annettiin nimet ja niiden esiintymistiheys tilastoitiin Noldus Observer-tietokoneohjelmalla. Tulokseksi saatiin, että virikkeellisessä ympäristössä kasvaneilla sioilla esiintyi vähemmän agonistista käyttäytymistä kuin virikkeettömissä oloissa kasvatetuilla. Varsinkin alkukasvatusvaiheen virikkeet eli imetysajan virikkeellinen ympäristö ennaltaehkäisi häiriökäyttäytymistä myöhemmissä kasvatusvaiheissa. Tieteellisesti merkitsevä ero saatiin tutkittaessa käyttäytymisyhdistelmää "agonistic". Agonistic-käyttäytymisyhdistelmässä laskettin frekvenssi ja ajallinen kesto käyttäytymisille puree häntää, puree korvaa, tappelee, työntää ja alistuu.
-
(2019)The Master's thesis was completed as part of the joint project (Haittaeläin) by the Finnish Food Authority (Ruokavirasto) and Natural Resources Institute Finland (Luke). In the project, rodents and shrews caught on farm premises were investigated for zoonotic bacterial pathogens. This thesis covers the thermophilic cam-pylobacter findings in the caught pests in autumn 2017.Rodents and shrews caught on farm premises were investigated for zoonotic bacterial pathogens. This thesis deals with the result of thermophilic campylobac-ters isolated from the pests in the autumn 2017. Thermophilic campylobacters (Campylobacter jejuni ja Cam-pylobacter coli) cause gastroenteritis called campylobacteriosis in humans, which is one of the most common cause for human gastroenteritis in the world. The literature review discusses the characteristics of thermo-philic campylobacters and their epidemiology, which focused on aspects of a public health and risk factors for campylobacteriosis and the major sources of campylobacters. Moreover, a current knowledge of campylo-bacters’ occurrence in rodents and shrews were summarized in the literature review. The presence of thermophilic campylobacters was investigated from 227 pooled samples, which comprised of a total of 442 intestinal samples collected from 12 different species. Three species (yellow-necked mouse, house mouse and bank vole) covered 81,3 % of all caught pests. The numbers of caught pests were not signif-icantly different between the farms when compared to a geographical position (south or north) or a type of farm (pig or cattle). The numbers of captured yellow-necked mice were significantly higher in farms in the south. Especially, yellow-necked mice and bank voles were detected to be campylobacter positive. Other campylobacter positive species were harvest mice, rats, field voles and southern voles. A total of 93 samples were detected as campylobacter positive and all of them were identified as C. jejuni. There was not signifi-cant difference on the numbers of campylobacter positive samples between the farms when compared the geographical position or the type of farm. 46 isolates of all 96 campylobacter positive samples were selected for a whole genome sequencing. After the raw read data was assembled, the contigs were analysed with MLST and cgMLST typing schemes by Ridom SeqSphere+. 41 isolates contained 14 new sequence types (STs). Instead, 5 isolates contained previously described STs: ST-1304, ST-2219 and ST-4791. According to MLST typing isolates obtained from voles differed from isolates from mice and rats. Moreover, cgMLST typing supported the conclusion. In the cgMLST typing scheme vole’s isolates were found to have more missing loci than isolates from mice or rats. Therefore, all isolates from voles, apart from two bank vole isolates belonging to ST-1304, contained less than 90 % loci compared to a reference genome. Furthermore, these same isolates were poorly identified in MALDI TOF analysis unlike other isolates. One interpretation to the difference between isolates could be that isolates from voles belong to a new C. jejuni subspecies.
-
(2016)Terveydenhuollon toimialan yksi suurimmista ongelmista on potilastietojen pirstaloituminen ja kykenemättömyys niiden toimivaan jakamiseen terveydenhuollon palveluita tarjoavien organisaatioiden välillä. Tästä ongelmasta johtuen terveydenhuollon ammattilaisten on hoitotilanteessa vaikea saada selkeää kuvaa yksittäisen potilaan koko potilashistoriasta. Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä kaksi erilaista edellä kuvattuun ongelmaan kehitettyä ratkaisua ja vertailla näiden tarjoamia ratkaisumalleja. Ensimmäinen esiteltävä ratkaisumalli on Suomeen kehitetty Kansaneläkelaitoksen Kansallisen terveysarkiston palveluihin kuuluva Potilastiedon arkisto. Potilastiedon arkisto tarjoaa kaikille terveydenhuollon organisaatioille yhteisen, keskitetyn sähköisen potilastietojen käyttöarkiston. Sen avulla terveydenhuollon ammattihenkilökunnalla on mahdollisuus nähdä yli organisaatiorajojen ne potilasta koskevat tutkimus- ja hoitotiedot, joiden luovutukselle potilas on antanut suostumuksensa. Toinen tutkielmassa esiteltävä hajallaan olevan potilastiedon hallintaan kehitetty ratkaisu on Integrating the Healthcare Enterprise (IHE) -organisaation kehittämä IHE Cross-Enterprise Document Sharing (IHE XDS) -ratkaisumalli. IHE XDS:n tarjoamassa ratkaisumallissa terveydenhuollon palveluita tarjoavat organisaatiot muodostavat yhteneviä toimialueita, joissa noudatetaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja käytäntöjä. IHE XDS perustuu hajautettuun ratkaisumalliin, jossa jokainen potilastietoja julkaiseva terveydenhuollon palveluita tarjoava organisaatio arkistoi julkaisemansa asiakirjat omaan tietovarastoonsa ja muut organisaatiot pääsevät käsiksi näihin asiakirjoihin yhteisen rekisterin kautta. Ratkaisumallien vertailun näkökulmiin sisältyy muun muassa ratkaisumallien käytännön erot, Potilastiedon arkisto tarjoaa mallin toteutuksesta ja IHE XDS tarjoaa teknisen viitekehyksen. Muita vertailun näkökulmia ovat ratkaisumallien asiakirjojen haku- ja käsittelymenetelmien eroavaisuudet, yhtäläisyydet ja puutteet sekä ratkaisumallien arkkitehtuuristen ratkaisujen eroavaisuudet.
-
(2022)Lohkoketjuteknologian yleistyminen ja kehittyminen on tuonut mukanaan uusia, mielenkiintoisia oikeudellisia ilmiöitä, kuten älykkäät sopimukset sekä niille perustuvan hajautetun autonomisen yhtiömuodon. Hajautettu autonominen yhtiö on sen osakkeenomistajien ja itse itseään toteuttavien älykkäiden sopimusten avulla hallinnoitu entiteetti. Sen omistus jakautuu sen osakkeita vastaavien tokeneiden haltijoille, joilla on myös osakkeiden omistuksesta seuraava oikeus osallistua yhtiön päätöksentekoon ja saada osuutensa yhtiön tuottamasta voitosta. Hajautetun autonomisen yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeenomistajille, ja se voi toimia osittain tai joissain tapauksissa myös kokonaan lainkaan ilman ihmisten vuorovaikutusta. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden oikeudellinen asema on epäselvä, mikä hankaloittaa niiden toimintaa monella tavalla. Ne eivät rinnastu mihinkään Suomen lainsäädännössä kattavasti säännellyistä yhtiömuodoista ja niillä ei ole Suomessa oikeussubjektin eikä oikeushenkilön oikeusasemaa. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden kanssa samankaltaisin Suomen oikeusjärjestyksen tuntema yhtiömuoto on siviiliyhtiö, jonka oikeusasemaan ne tällä hetkellä rinnastuvat. Siviiliyhtiöitä ei ole Suomessa kattavasti säännelty, vaan siviiliyhtiöksi järjestäytyneiden tahojen välisiä suhteita sääntelee eräistä yhteisomistussuhteista annettu laki (180/1958) sekä sopimusoikeuden yleiset periaatteet. Siviiliyhtiöt eivät ole omistajistaan erillisiä oikeushenkilöitä ja ne eivät voi tehdä omissa nimissään oikeustoimia. Siviiliyhtiön puolesta tehtävät oikeustoimet on tehtävä siten sen yhtiömiesten nimissä. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, mihin hajautettujen autonomisten yhtiöiden edustajien toimivalta voi tällä hetkellä perustua Suomessa. Siviiliyhtiön ja siten tällä hetkellä myös hajautetun autonomisen yhtiön puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimiin ja niitä koskevaan päätöksentekoon osallistuneet tahot yhteisvastuullisesti. Mikäli hajautettujen autonomisten yhtiöiden osakkeenomistajat haluavat valtuuttaa edustajan toimimaan heidän puolestaan ja heitä sitovasti, on se mahdollista tällä hetkellä toteuttaa ainoastaan siviilioikeudellisella valtuutusoikeustoimella, kuten valtakirjavaltuutuksella, tai erityiseen tai julkiseen ilmoitukseen perustuvalla valtuutuksella. Näiden valtuutuskeinojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin tutkimuksessani tarkemmin eriteltyjä käytännön ongelmia, jotka tekevät niiden hyödyntämisestä epätarkoituksenmukaista esimerkiksi kansainvälisessä liiketoiminnassa.
-
(2016)Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY mukaan Euroopan unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suomen on nostettava uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä kansallisen velvoitteen mukaisesti. Uudelleenlaadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta puolestaan edellyttää uusia lainsäädäntötoimia ”lähes nollaenergiarakennuksiin” siirtymisen toimeenpanemiseksi. Direktiivin mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että vuoden 2018 loppuun mennessä kaikki uudet viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevat rakennukset, sekä vuoden 2020 loppuun mennessä kaikki uudet rakennukset omistajasta riippumatta, ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Direktiivin mukaiseen lähes nollaenergiarakennuksen määritelmään sisältyy erittäin korkean energiatehokkuuden vaatimuksen lisäksi uusiutuvan energian käyttöä koskeva vaatimus, johon nimenomaisesti sisältyy ”paikan päällä tai rakennuksen lähellä” tuotettava uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva energia. Käytännössä tämä tarkoittaa hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa uusiutuvilla energialähteillä hyödyntäen erilaisia pientuotantojärjestelmiä ja -laitoksia. Tätä edistää myös se, että direktiivin 2009/28/EY mukaan, jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään "kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian" osuutta rakennusalalla. Keskitetyssä energiantuotannossa sähköä ja lämpöä tuotetaan suuren kokoluokan voimaloissa, joista energia siirretään kulutuspisteeseen energiaverkkojen avulla. Hajautetulla energiantuotannolla tarkoitetaan sen sijaan tuotantomallia, jossa energia tuotetaan lähellä kulutuspistettä. Hajautettua energian pientuotantoa kutsutaan usein myös nimellä "lähienergia", jossa lähtökohtana on paikallisten resurssien hyödyntäminen eri energiantuotannon sovellutuksissa. Merkittävimmät pienimuotoiset sähköntuotantotavat Suomessa ovat tällä hetkellä pienvesivoima, pientuulivoima, aurinkosähkö, aurinkolämpö ja bioenergia. Tutkielmassa käsitellään ensisijaisesti vain ”puhdasta”, aidosti uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettavaa sähkö- ja lämpöenergiaa, joten erilaiset biopolttoaineita hyödyntävät sähkön ja lämmöntuotantolaitokset rajautuvat pois. Hajautetun pienimuotoisen energiantuotannon sääntelyn tavoitteena voidaan katsoa olevan uusiutuvilla energialähteillä tapahtuvan energiantuotannon lisääminen ja tuotannon taloudellisen kannattavuuden parantaminen. Toistaiseksi energiantuotantoa koskeva sääntely on koskenut pääasiassa teollisen mittakaavan tuotantoa, mutta myös pientuotantoa koskeva sääntely on lisääntynyt ja lainsäädäntöä on kehitetty runsaasti. Tutkielmassa selvitetään, systematisoidaan ja arvioidaan tämän hetkistä hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa koskevaa sääntelyä ja sen kehittämistarpeita ottaen samalla huomioon lähes nollaenergiarakennuksille asetetut vaatimukset. Aihetta käsitellään lain soveltajan näkökulmasta, arvioiden sääntelyn vaikutuksia itse kohteeseen, eli energian pientuottajan ja pientuotantolaitoksen toimintaan. Aiheeseen liittyvät säännökset pyritään systematisoimaan tutkielman kolmen eri osan mukaisesti, jotka ovat johdatus käsiteltävään aiheeseen, pientuotannon sääntely ja ohjauskeinot sekä pientuotannon taloudelliset ohjauskeinot. Keskeisimmät pientuotantolaitoksiin liittyvät kysymykset käsittelevät laitteistojen asentamista, luvan tarvetta ja ympäristövaikutuksia. Itse tuotantoon liittyvät kysymykset koskevat tuotantolaitoksen sähköverkkoon liittämistä ja ylijäämätuotannon myymistä sähkömarkkinoilla. Taloudellisten ohjauskeinojen osalta käydään läpi pientuotannolle tarjolla olevia tukimalleja, niihin kohdistuvaa verosääntelyä ja ylijäämätuotannon myyntiin liittyviä laskutusmalleja.
-
(2016)Ihmisten käyttäytyminen internetissä voi määräytyä hyvin sattumanvaraisesti. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta uudet ja kiinnostavat asiat voivat levitä hyvinkin nopeasti usealle eri ihmiselle. Jos sisällönjakaja ei ole varautunut, tai pystynyt varautumaan esimerkiksi rahallisista syistä, piikkeihin kysynnässä, niin odottamaton kiinnostus voi vaikuttaa palvelun laatuun tai jopa estää palvelun kokonaan. Esimerkkinä tilanteesta, jossa sisällön jakaja ei pysty täysin varautumaan äkkinäiseen resurssitarpeeseen, otetaan pieni videonjakopalvelu. Palvelua käyttää pieni vakiokäyttäjien joukko, jonka palveluun tarvittavan resurssimäärän yksittäinen palvelin pystyy hyvin tarjoamaan. Jos tällaisessa tilanteessa yksittäinen video menee viraaliksi sosiaalisessa mediassa ja käyttäjäkunta nousee hetkellisesti siihenastisesta maksimaalisesta ruuhkahuipusta 10-1000 -kertaiseksi, voi palvelin kaatua kokonaan tai ainakaan se ei pysty tarjoamaan ainoallekaan käyttäjälle palvelua. Jopa perinteinen sisällönjakeluverkko (CDN, content distribution network) auttaa huonosti tilanteeseen, jossa syntynyt salamajoukko (flash crowd) on vahvasti paikkaan sidottu ilmiö. Sisällönjakeluverkossa tieto jakaantuu kyllä suuremmalle maantieteelliselle alueelle kuin vain yksittäiseen keskuskoneeseen, mutta kun tarvitaan paljon kapasiteettia pienemmässä, vahvasti lokaalissa, paikallisessa osassa ei sisällönjakeluverkko olekaan enää paras ratkaisu ongelmaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään tutkimaan miten hyvin rajatuilla resursseilla varustettu palveluntarjoaja pystyisi rakentamaan suorituskykyisen videonjakopalvelun hajautetulla sisällönjakelulla. Samalla varmistetaan, että mahdollisen salamajoukon aiheuttaman käyttäjäpiikin aiheuttama ongelma ei johda palvelun kaatumiseen. Ratkaisuvaihtoehdoissa keskitytään käyttäjille hajautettuun ratkaisuun, koska palvelinkapasiteettia nimenomaan ei haluta lisätä. Jos pienemmillä resursseilla varustetut yksityishenkilöt voisivat ylläpitää omia palveluitaan halvalla ratkaisulla, saavutettaisiin monia etuja. Näitä etuja ovat muun muassa mahdollisen sensuurin väheneminen, yksityisyyden suoja, kilpailun mahdollistaminen, sopeutumiskyky ja virheiden sietokyky.
-
(2014)Suurten tietomäärien käsittely peräkkäisessä tietovarastossa on tehotonta, minkä seurauksena käyttäjän kyselyiden vasteajat ovat kohtuuttoman pitkät. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt joukko massiivisesti rinnakkaisia tietovarastoja, joissa kysely käsitellään rinnakkain useassa pisteessä. Hajautetuissa tietovarastoissa tiedon määrän lisääntyessä kyselyiden vasteaikojen tulisi pysyä ennallaan lisäämällä pisteiden määrää. Kyselynoptimoinnin tavoitteena on lyhentää kyselyiden vasteaikoja. Täten hajautetun tietovaraston kyselynoptimoinnissa optimoidaan kyselynkäsittelyn lisäksi tietovaraston skaalautuvuutta. Kyselynoptimoinnissa minimoidaan leyoperaatioiden ja kommunikoinnin määrää. Hajautetussa tietovarastossa kyselyn käsittely on optimaalista, kun pisteet käsittelevät kyselyn relaatioiden erillisiä paloja täysin itsenäisesti. Tällöin kyselyn käsittelyssä ei esiinny kommunikoinnin eikä laskennan toistoa. Käytännössä monimutkaisten kyselyiden käsittely vaatii kuitenkin tiedon hajauttamista uudelleen kyselynkäsittelyn aikana useaan kertaan. Kommunikoinnin ja laskennan toistoa voidaan vähentää optimoimalla tietovaraston hajautuskaavioita ja kyselynkäsittelyn algoritmeja. Tietoanalyyseissa tietovarasto mallinnetaan usein tietokuutiona, jonka koosteista materialisoidaan osa kyselynkäsittelyn nopeuttamiseksi. Materialisoituvat näkymät ja hakemistot luodaan tiettyjen kyselyiden käsittelyä varten, minkä takia ne tukevat heikosti ad-hoc-kyselyitä. Materialisoituvat näkymät vaativat myös paljon tallennustilaa ja ne kallistavat huomattavasti tietovaraston päivitystä. Kaupallisissa massiivisesti rinnakkaisissa tietovarastoissa, kuten Redshiftissä ja Verticassa, tieto tallennetaankin sarakkeittain, mikä parantaa kyselynkäsittelyn suorituskykyä yleisesti. Kyseiset tietovarastot eivät käytä lainkaan materialisoituvia näkymiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kyselynoptimoinnin menetelmiä hajautettuihin tietovarastoihin, jotka on toteutettu yksityislevyjärjestelminä. Akateemisista tutkimuksista ja kaupallisista järjestelmistä päätellen hajautetun relaatiopohjaisen tietovaraston suorituskyvyn kannalta tärkeimpiä optimoinnin kohteita ovat tiedon hajauttaminen ja rinnakkainen kyselynkäsittely. Täten tutkielmani pääpaino on tiedon hajauttamisen ja rinnakkaisen kyselynkäsittelyn optimoinnissa. Tietovaraston kyselyiden yleisimmistä operaatioista käsitellään liitokset ja ryhmittely. Tosiaikaisen tiedonjalostuksen menetelmistä tarkastellaan kuutiointioperaation ja tietokuution rinnakkaista laskentaa.
-
(2022)Tämä lisensiaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan hajuerottelukoirien luotettavuutta syöpien diagnosoinnissa ja erityisesti tekijöitä, jotka siihen vaikuttavat. Koirat ovat taitavia erottelemaan erilaisia hajuja ja koiria käytetäänkin yleisesti esimerkiksi huumeiden tai ihmisten etsimiseen. 1980-luvulla julkaistiin ensimmäinen tutkimus koirasta, joka oli tunnistanut omistajansa melanooman ja sen jälkeen aihetta onkin tutkittu melko paljon. Syöpäseulonnat ovat usein melko kalliita ja joskus epämukavia tai jopa kivuliaita. Tällaisissa tapauksissa olisikin hyödyllistä, jos koira voisi haistaa mahdollisen syövän esimerkiksi virtsa- tai uloshengitysnäytteestä. Hajuerottelukoirien käyttöön syöpien diagnosoinnissa liittyy kuitenkin monia ongelmia, jotka vaikuttavat sekä luotettavuuteen että tutkimusten käytännöllisyyteen. Yksi tärkeimmistä ongelmista on koirien yksilölliset ominaisuudet, joiden vuoksi erot luotettavuudessa ovat suuria. Vaikka koulutuksella voidaankin vaikuttaa paljon siihen, kuinka tarkasti koira syövän hajun tunnistaa, yksilön ominaisuudet määrittävät kuitenkin hyvin pitkälti sen, voidaanko koiraa lopulta käyttää tehtävässä. Tämä taas vaikuttaa siihen, kuinka tehokasta koirien kouluttaminen on; mikäli yksilön ominaisuudet eivät lopulta sovikaan tehtävään, joudutaan koira pudottamaan pois koulutuksesta, jolloin siihen on tuhlattu resursseja turhaan. Lisäksi koulutusmetodeissa ja tutkimusasetelmissa on paljon eroja, jotka vaikuttavat luotettavuuteen. Karkeasti tutkimukset voidaan jakaa erottelu- ja seulontatutkimuksiin. Erottelututkimuksessa koiran tulisi erottaa positiivinen syöpänäyte negatiivisten näytteiden joukosta, seulontatutkimuksessa taas koiran tulisi tunnistaa syöpänäytteet, mutta toisaalta myös kyetä ilmoittamaan, jos kaikki näytteet ovatkin negatiivisia. Erilaiset tutkimukset vaativat koiralta erilaisia asioita ja näin ollen koiran palkkaaminen oikeasta suorituksesta ei ole yksiselitteistä, vaan koira voidaan palkata esimerkiksi jokaisesta oikein tunnistetusta positiivisesta näytteestä tai toisaalta jokaisesta oikein tunnistetusta näytteestä, oli näyte sitten positiivinen tai negatiivinen. Oikean palkkaamistavan käyttäminen lisää koiran motivaatiota ja antaa koiralle selkeän kuvan siitä, mitä siltä odotetaan. Olisikin tärkeää päättää alusta alkaen, aiotaanko koiraa käyttää erottelu- vai seulontatutkimuksiin ja valita koulutustavat sen mukaisesti. Koirien käyttö syöpien diagnosoinnissa on lupaavaa, mutta tutkimus on vielä melko pienimuotoista ja hajanaista, jolloin yksilön suoritukset vaikuttavat paljon tutkimustuloksiin. Parhaimmillaan hyvä hajuerottelukoira voi tunnistaa syöpänäytteen erittäin luotettavasti, mutta laajamittainen käyttö vaatii vielä paljon lisätutkimusta.
-
(2019)Hajuammattilaisuudella, hajuharjoittelulla ja muulla systemaattisella hajuille altistumisella on merkittävää vaikutusta hajuaistin toimintaan. Muutokset näkyvät esimerkiksi hajuaistin herkkyydessä sekä kyvyissä havainnoida, tunnistaa ja erottaa hajuja toisistaan. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää eroavatko aistinvaraisen arvioinnin ammattilaiset ja elintarviketieteiden opiskelijat toisistaan hajujen tunnistamisen, kokemisen ja ruokamieltymyksien suhteen. Tutkimuksen hypoteesien mukaan ammattilaiset olisivat parempia tunnistamaan hajuja, kuvailisivat niitä useammilla sanoilla ja arvioisivat ne keskimäärin tutummiksi sekä heillä olisi vähemmän ruokainhokkeja. Lisätavoitteena tutkimuksessa oli myös tarkastella mahdollisia hajunäytteiden välisiä eroja. Tutkimuksen merkityksenä oli olla osa aistinvaraista perustutkimusta ja tuottaa uutta tietoa vähän tutkitun hajuammattilaisten alatyypin, elintarvikkeiden aistinvaraisen arvioinnin ammattilaisten, hajuaistikyvyistä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 85 koehenkilöä, joista aistinvaraisen arvioinnin ammattilaisia oli 23 kpl, elintarviketieteiden opiskelijoita 56 kpl ja muiden alojen opiskelijoita tai työntekijöitä 6 kpl. Tutkimus koostui kolmesta osasta, jotka olivat hajujen tunnistustesti, hajunäytteiden arviointitehtävä sekä verkkokysely. Hajujen tunnistustestissä koehenkilöiden hajuaisti testattiin 32 hajun Sniffin’ Sticks-tunnistustestillä. Hajunäytteiden arviointitehtävässä näytteitä oli 6 kpl (β-jononi, tyrni, L-karvoni, valkosipuli, D-karvoni, balsamico) ja niistä tutkittiin koettua miellyttävyyttä, voimakkuutta, tuttuutta ja laatua. Verkkokyselyllä kartoitettiin koehenkilöiden ruoka-asenteita ja suhtautumisia erilaisiin ruokalajeihin ja ainesosiin. Tutkimuksessa havaittiin ammattilaisten olevan parempia tunnistamaan hajuja ja kuvailevan niitä useammilla sanoilla kuin opiskelijat. Ammattilaiset eivät kuitenkaan arvioineet hajuja keskimääräisesti tutummiksi eikä heillä ollut tilastollisesti merkitsevästi vähemmän ruokainhokkeja. Hajunäytteiden keskinäisessä vertailussa havaittiin eroja hajujen välillä. Miellyttävimmäksi arvioitu β-jononi oli myös hajuista vähiten tuttu ja voimakas. Voimakkaimmaksi ja epämiellyttävimmäksi arvioitiin balsamico, kun taas tutuin haju oli valkosipuli.
-
(2015)Tässä työssä käsitellään sähköisiä potilaskertomuksia (EHR) sekä tiedonhakua niistä hakemistoja hyödyntäen. Aluksi työssä esitellään keskeisimmät sähköisten potilaskertomusten standardit, kuten HL7 versiot 2 ja 3, CDA ja IHE XDS sekä BPPC. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan tarkemmin potilastiedon hakemistoja. Työssä tarkastellaan erityisesti IHE XDS –profiilia, joka kuvaa hakemistoon perustuvan sähköisten potilaskertomusten tiedonvälitystavan potilastietojärjestelmien välillä. ebXML:ään pohjautuvan IHE XDS:n keskeiset komponentit ovat arkisto (Document repository), asiakirjahakemisto (Document registry), asiakirjan tuottaja (Document source) ja asiakirjan käyttäjä (Document consumer). Työssä kuvataan näiden eri komponenttien tehtävät hakemistossa. Työssä kuvataan myös potilaskertomusten hakemista käyttäen IHE XDS-hakemista sekä OWL- ja SPARQL –kieleliä. Työssä esitellään myös muutamia kansallisia potilaskertomusjärjestelmiä, kuten suomen KanTa –järjestelmä sekä Hollannin ja Singaporen kansallisia potilaskertomusten arkistot sekä yleiseurooppalainen epSOS-hanke. Pohdintaosiossa arvioidaan potilaskertomusten hakemiseen käytettävissä olevien menetelmien tehokkuutta.
Now showing items 7145-7164 of 31169