Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Tommila, Maija (2018)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella käännöspalveluiden tuotantoprosessiin liittyviä teknisiä tukitehtäviä Suomessa toimivissa käännös- ja kielipalveluyrityksissä. Tutkimus pyrkii selvittämään minkälaisia nämä tehtävät ovat, miten ne sijoittuvat käännöspalvelun tuotantoprosessiin, mitä työkaluja ne vaativat, kuka tehtävistä on vastuussa ja minkälaisia kompetensseja teknisten tukitehtävien suorittaminen vaatii. Tutkimuksen aihe on käännösalan kannalta olennainen, sillä käännösalan toiminta on muuttunut yhä teknologiavetoisemmaksi. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tekniset kompetenssit ovat myös alan työnantajien keskuudessa toivotuimpien joukossa. Osana tutkimusta pyritäänkin näiden teknisten tukitehtävien yleisemmän tarkastelun lisäksi laatimaan käännöspalvelun tuotantoprosessin teknisten tukitehtävien taksonomia, josta käännösalan toimijat voisivat omassa työssään hyötyä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla yhtä työntekijää kolmesta Suomessa toimivasta käännös- ja kielipalveluyrityksestä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja analyysissä sovellettiin aineistolähtöistä sisältöanalyysiä. Tutkimus tuotti ajankohtaista tietoa tarkastelun teknisten tukitehtävien luonteesta, niiden roolista ja näkyvyydestä osana käännöspalveluiden tuotantoa, sekä niistä kompetensseista, jotka näiden tehtävien suorittamisessa ovat olennaisia. Haastatteluaineiston pohjalta syntyi tutkielman tavoitteiden mukainen teknisten tukitehtävien malli, jossa tehtävät jaotellaan neljään ulottuvuuteen ja sijoitetaan käännöspalvelun tuotantoprosessin eri vaiheisiin. Tutkimustuloksista on hyötyä erityisesti käännösalan toimijoille, jotka voivat tuloksia ja niihin pohjaavaa jaottelua hyödyntäen paremmin huomioida tekniset tukitehtävät ja niiden vaatimat resurssit omissa prosesseissaan. Tämän lisäksi tutkimustulokset ovat hyödyllisiä kääntäjäkoulutuksen ja kääntäjille suunnattujen kompetenssimallien kehityksen kannalta, sillä niitä vasten voidaan tarkastella alalla tarvittavien teknologisten kompetenssien ja osaamisen muuttuvaa luonnetta.
  • Äijälä, Päivi (2019)
    Tässä työssä tarkastellaan Suomen sisäiseen kansainväliseen vero-oikeuteen liittyvää lakia ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta eli väliyhteisölakia (1217/1994). Tarkastelun keskiössä on väliyhteisölainsäädännön valmistelu ja lain muuttamiseen liittyvä valmistelu Suomessa vuosina 1975-2018. Työ jakautuu lainvalmistelun ja etenkin verolainsäädännön valmistelun oikeushistorialliseen tarkasteluun ja väliyhteisölain kontekstuaaliseen tarkasteluun sekä väliyhteisölain valmisteluaineistojen empiiriseen tarkasteluun. Väliyhteisölain tarkoituksena on ehkäistä Suomen yhteisöverotuksen välttämistä matalan verorasituksen valtioihin perustettujen väliyhteisöjen avulla. Väliyhteisölain nojalla voidaan tietyissä laissa säädetyissä tilanteissa verottaa Suomessa yleisesti tai rajoitetusti verovelvollista tämän osuudesta väliyhteisön tuloon myös silloin, kun väliyhteisö ei ole tosiasiassa jakanut voittoa osakkailleen. Suomessa verotarkastuksissa on veroparatiisitoimintaan törmätty jo 1970-luvulta alkaen. Valtiovarainministeriö on asettanut vuonna 1975 toimikunnan valmistelemaan kansainvälisten yritysten verotukseen liittyviä lakeja. Toimikunta jätti mietintönsä vuonna 1979, mutta väliyhteisöjen osalta se ei vielä johtanut lain säätämiseen. Vuonna 1994 valtiovarainministeriö asetti Kansainvälisen verotuksen uudistamistyöryhmän, joka ensimmäisessä väliraportissaan ehdotti väliyhteisölain säätämistä. Väliyhteisölaki säädettiin työryhmän raporttiin pohjautuen, mutta valtiovarainvaliokunnassa tehtiin lakiehdotukseen vielä merkittävä toimialapoikkeuksia koskeva muutos, joka hyväksyttiin äänestyksessä eduskunnan täysistunnossa. Väliyhteisölakia on sovellettu ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitetussa verotuksessa. Tämän jälkeen lakia on muutettu kahdeksan kertaa. Näistä muutoksista neljä on perustunut direktiivin voimaan saattamiseen Suomessa ja kaksi jonkun muun lain muutoksiin. Kerran lakia on muutettu vastaamaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (nykyisin Euroopan unionin tuomioistuin) käytäntöjä ja kerran Suomessa omaksuttuja verotuskäytäntöjä. Valtiovarainvaliokunnassa hallituksen esitystä on muutettu väliyhteisölain osalta kaksi kertaa. Neljä valtiovarainvaliokunnan mietintöä on sisältänyt vastalauseita, joista yksi on koskenut ainoastaan lausumaehdotusta. Eduskunnan täysistunnossa lain sisällöstä on äänestetty kolme kertaa ja ehdotetuista lausumista kaksi kertaa. Vastalauseiden mukaiset muutosehdotukset tai lausumat eivät ole tulleet eduskunnassa hyväksytyiksi yhdessäkään äänestyksessä. Lainvalmistelu on edennyt pääosin samalla tavalla, mutta valmisteluaikatauluissa, lainvalmisteluun osallistuneiden asiantuntijoiden määrissä, valmistelua varten tehdyissä kansainvälisten vertailujen määrissä ja valmistelun laadukkuudessa on ollut selkeitä eroja.
  • Bruun, Kari (2011)
    Turvallisuus on käsite, joka tällä hetkellä näyttää liittyvän itsestään selvänä, mutta hahmoltaan epämääräisenä niin kansalaisten hyvinvointiin kuin kaikkeen muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan. Turvallisuus yhdistetään myös erilaiseen huono-osaisuuteen, jota nykyään kutsutaan usein syrjäytymiseksi. Konkreettisena osoituksen turvallisuuden immanenssista syrjäytyminenkin nimetään sisäasiainministeriön julkaisemassa viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuuden uhaksi. Tutkimuksessani pyrin jäljittämään tähän johtanutta kehitystä ja tarkastelemaan sitä osana laajempaa yhteiskunnallisen toimintamallin muutosta. Yhteiskunnallinen toimintamalli kriisiytyi 1990-luvun vaihteessa. Työssäni tutkin suhtautumista huono-osaisuuteen kyseisen murroksen molemmin puolin. Tarkastelen kriittisesti erityisesti sitä, kuinka asennoituminen huono-osaisina tai syrjäytyneinä pidettyihin ihmisiin on muuttunut yleisen järjestyksen säilymisen ja kriminologian näkökulmasta. Vertailen ajankohtiin liittyvien dokumenttiaineistojen avulla huono-osaisuuden ja syrjäytymisen problematisointitapoja ja ratkaisumalleja suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kehityksen voimakkaassa vaiheessa 1970-luvulla, erityisesti kymmenluvun alussa, ja toisaalta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestymistapani on empiirinen ja teoreettinen. Olen lähtenyt siitä, että huono-osaisuus, köyhyys ja erityyppinen marginaalisuus ovat suhteellisen pysyviä ongelmoinnin kohteita jopa vuosisadasta toiseen. Kysymyksen hallinnalliset ratkaisut kertovat sen vuoksi ainakin yhtä paljon kulloisestakin yhteiskunnasta ja vallinneista ajattelutavoista kuin marginaalisuudesta itsestään. Teoreettisia välineitä tutkimuksen suorittamiselle antavat semiotiikka, diskurssianalyysi ja jälkifoucaultlainen hallinnan analytiikka. Rinnalla ja erikseen pohdin turvallisuuden sisältöä ja merkitystä tässä sommitelmassa. Vertailun perusteella ja hallinnan analytiikkaan kontekstoituina on pääteltävissä, että aikaisemman valtiokeskeisen sosiaalisen tukemisen ja puuttumisen sijaan huono-osaisuuden hallinnassa ja sen myötä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoittelussa on tapahtunut siirtymää yhteisöjen ja yhteisöllisyyteen vetoamisen käyttöön tässä pyrkimyksessä. Myös vastuullisen vapauden ja aktiivisen kansalaisuuden teroittaminen nähdään keinoiksi estää kielteinen kehitys. Oman vastuun korostumisen ohella jako mukanaoleviin ja ulkopuolelle joutuneisiin on kuitenkin jyrkentynyt. On merkkejä siitä, että ehdottoman turvallisuuden perfektionistinen tavoittelu on johtanut jopa neuroottisiin reagointitapoihin ja tämän ihmisluonteeseen kuuluvan piirteen soveltamiseen käyttäytymisen ohjailussa.
  • Orava, Sanna (2014)
    Tutkielma käsittelee suomalaisuutta thaihierojista syksyllä 2007 käydyn keskustelun kautta. Tutkimuskysymys on kaksiosainen: 1) millaisina thaihierojat ja -hieronta esitetään suhteessa Suomeen ja suomalaisiin ja 2) millaista suomalaisuutta nuo esitykset peilaavat. Keskeisiä lähtökohtia ovat ajatus kansallisesta yhteisöstä andersonilaisena "kuviteltuna yhteisönä" sekä Edward Saidin viitoittama jälkikolonialistinen tutkimusperinne, jonka mukaan Lännen identiteetti on rakennettu eronteoissa ulkopuolisina esitettyihin toisiin. Aineisto koostuu lehtiartikkeleista, poliisin thaihierontaraportista ja verkkokeskusteluista syksyllä 2007. Kohun kontekstia jäljitän vuosien 1990-2007 Helsingin Sanomien artikkeleiden ja valtiopäiväasiakirjojen kautta, joissa Thaimaata ja thaimaalaisten maahanmuuttoa käsiteltiin lähinnä muusta maahanmuutto- ja prostituutiokeskustelusta erillään. Kysymyksenasettelussa sekä aineiston lukutavassa tukeudun lisäksi aikaisemmassa suomalaisuuden, prostituution ja maahanmuuton tutkimuksessa esiin tuotuihin teemoihin sekä representaatiotutkimuksen metodeihin. Syksyn 2007 thaihierontakeskustelussa hierojia kuvattiin toiseuttavien ja stereotyyppisten, ilmiasuun, kulttuuriin tai poliittis-taloudellisiin taustoihin kiinnitettyjen kuvausten kautta. Seksikauppa esitettiin yleensä köyhyyden, kouluttamattomuuden ja kielitaidon puutteen tuomana pakkona tai vaihtoehtoisesti thaimaalaiseen kulttuuriin luontaisesti kuuluvana. Uhkaavien rikollisten sijaan thaihierojat kuvattiin ennemminkin passiivisina seksibisneksen uhreina tai vaihtoehtoisesti verkkokeskusteluissa ahkerana ja yrittäjähenkisenä työvoimareservinä. Thaihieronnan problematisoinneissa toistui kuva Suomesta lain ja järjestyksen maana ja ongelmista ulkosyntyisinä. Lain ja järjestyksen näkökulma ei kuitenkaan ollut aineistossani yhtä hallitseva kuin olisi voinut olettaa. Sen sijaan thaihierojien esitettiin lähinnä jääneen osattomaksi naisystävällisen hyvinvointivaltion palveluista ja tasa-arvosta. Käsitys Suomesta tasa-arvon mallimaana kuitenkin myös haastettiin: vastakkain asettuivat feministinen näkemys thaihieronnasta naisten riistona ja toisaalta feminismiä vastustava näkökulma, josta katsoen prostituution rajoittaminen nähtiin miesten sekä osin myös naisten vapautta ja toimeentuloa rajoittavina. Keskittyminen hierontapaikkojen vero- ja kirjanpitorikkomuksiin sekä työoloihin tarjosi kaikupinnan seksityötä korostavalle näkökulmalle. Kilpailukykyyn perustuvan yhteisöllisyyden näkökulmasta avain suomalaiseen yhteiskuntaan oli tuottavuus ja verojen maksaminen – vaikka seksityöstä. Seksityön valinnanvapautta vakuuteltaessa ei aina huomioitu lähtökohtien asettamia rajoituksia tai prostituution sukupuolista erityisyyttä, vaan se saattoi vertaututua muuhun 'harmaaseen' työhön. Tutkielman johtopäätöksissä esitän, että thaihierojat olisi saatava mukaan päätöksentekoon. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota prostituution sukupuolittuneisiin ja eriarvoisiin taustatekijöihin, joihin myös suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat sukupuoliroolit ja instituutiot ovat osallisia.
  • Kekkonen, Elina-Maria (2011)
    Hyvinvointi koostuu paitsi taloudellisista tekijöistä, myös monista muista ulottuvuuksista. Terveyden, koulutuksen, tasa-arvon sekä yhteiskunnan tarjoaman vapauden ja turvan lisäksi pitkän tähtäimen hyvinvointiin vaikuttavat erityisesti ympäristön tila ja se kuinka kestävän kehityksen mukaista on talouden toiminta. Hyvinvoinnin ollessa näinkin moniulotteinen ilmiö on sen mittaaminen hyvin haastavaa ja siksi hyvinvoinnin mittaaminen on ollut pitkään varsin kehittymätöntä. Taloustieteen teoriapohjan kehittyminen, länsimaisten yhteiskuntien uudet haasteet ja politiikan teon painopisteen siirtyminen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen ovat nostaneet hyvinvoinnin mittaamisen kehittämisen erääksi lähivuosien tärkeimmäksi painopisteeksi Euroopan unionissa. Tässä tutkimuksessa käsitellään hyvinvoinnin mittaamista erityisesti taloustieteen näkökulmasta. Tutkimuksessa esitellään erilaisia hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja syvennytään tarkemmin varsinkin niin sanottuihin yhdistelmäindikaattoreihin. Erityisesti pohditaan yhdistelmäindikaattoreiden taloustieteellistä teoriapohjaa, tutustutaan yhdistelmäindikaattoreiden käytössä ilmeneviin haasteisiin ja testataan yhdistelmäindikaattorin soveltamista käytännössä. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty Sustainable Society Index –yhdistelmäindikaattoria (SSI), joka aggregoi yhteen 24 eri ihmisten hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää muuttujaa. Indikaattori on laskettu tutkimuksessa Suomelle ensimmäistä kertaa vuosille 1975 – 2008. Samaan aikaan tämän tutkimuksen kanssa SSI:n kehittäjät ovat laskeneet SSI:n Hollannille samoille vuosille. Tutkimuksen mukaan yhdistelmäindikaattoreiden teoriapohja on varsin vajavainen. Niiden soveltamisessa suurimmat haasteet liittyvät riittävän ajantasaisen ja luotettavan tilastotiedon saatavuuteen. Toisaalta yhdistelmäindikaattoreiden etuna on, että niihin on monia muita hyvinvoinnin mittareita helpompi sisällyttää laaja kirjo erilaisia hyvinvoinnin osa-alueiden kehitystä kuvaavia muuttujia, kun yhteistä mittayksikköä ei tarvita. Näin ne pystyvät ottamaan muita seurantavälineitä kattavammin huomioon hyvinvoinnin eri osa-alueita. SSI:n mukaan Suomessa hyvinvointi on kaiken kaikkiaan hieman laskenut tarkasteluajanjaksolla. Hyvinvointi kasvoi 1990-luvun alun lamaan asti, jolloin hyvinvoinnissa tapahtui suuri notkahdus. Tämän jälkeen suunta on ollut taas kasvava, joskaan ennen lamaa vallinnutta hyvinvoinnin tasoa ei ole vieläkään saavutettu. Tulosten mukaan Suomessa hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin Hollannissa. Kuitenkin hyvinvoinnin kasvu on Hollannissa ollut tarkasteluajanjaksolla nopeampaa ja ero maiden välillä on koko ajan kaventunut. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotuksia kuinka hyvinvoinnin mittareita ja etenkin SSI:ä tulisi jatkossa kehittää, jotta ne soveltuisivat paremmin juuri Suomen hyvinvoinnin mittaamiseen.
  • Pyykkölä, Petra (2018)
    Kunta on kansalaista lähinnä oleva perusyksikkö Suomessa, joka vastaa keskeisten peruspalveluiden järjestämisestä. Kuntapolitiikan muutokset ovat siten merkityksellisiä kansalaisen koko elämänkulun kannalta. Vaikka kunnilla on ollut perinteisesti vankka itsehallinnollinen asema Suomessa, on valtiolla kuitenkin vahva ohjaussuhde kuntiin nähden. Hallitusvetoinen kuntapolitiikka on tällä hetkellä aiheena erityisen ajankohtainen ja poliittisen kamppailun kohteena. Kuntarakenne on murroksessa ja kunnan tehtäväkenttää halutaan muuttaa tulevaisuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen vuosien 2007-2015 hallitusten kuntapolitiikan linjaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset rationaliteetit vaikuttavat hallitusten kuntapolitiikan taustalla valittuna tarkastelujaksolla sekä miten niiden moraalinen muoto, episteeminen luonne ja idiomaattisuus ilmenevät. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa hallinnan analytiikan käsitteistö, jonka juuret ovat foucault’laisessa valta-analytiikassa. Keskeisenä analyysityökaluna käytetään rationaliteetin käsitettä. Se mahdollistaa niiden tapojen tarkastelun, joilla hallitukset järkiperäistävät ja oikeuttavat kuntapoliittisia linjauksiaan. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään foucault’laista diskurssianalyysia, joka soveltuu diskursiivisen muodon omaavien rationaliteettien analyysimenetelmäksi. Tutkimuksen aineiston muodostaa yhteensä viisi hallitusohjelmaa vuosilta 2007-2015. Koska rationaliteetit ovat aina sidoksissa syntykontekstiinsa, analyysissa kiinnitetään huomio myös keskeisimpiin kunnallishallinnon kehittämisen trendeihin 2000-luvulla, jotka ovat Suomen kontekstissa olleet governancen ja uudelleenskaalaamisen suuntaukset. Analyysissa painotettiin governace -elementtien tunnistamista sen ollessa yksi keskeisimmistä kansainvälisistä julkishallinnon reformitrendeistä uudella vuosituhannella. Analyysin perusteella tunnistettiin kolme keskeistä vuosien 2007-2015 hallitusten kuntapolitiikan taustalla vaikuttavaa rationaliteettia. Nämä ovat hyvinvoinnin, alueellisen tasapainon ja kilpailukyvyn rationaliteetit. Rationalitetit myös kietoutuvat toisiinsa ja hakevat oikeutustaan osin samoista lähtökohdista. Hyvinvoinnin rationaliteetin kohdalla korostuu muutos klassisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin merkityksen painottamisesta kohti kansalaisten oman aktiivisuuden ja huolenpidon korostamista. Alueellisen tasapainon rationaliteetti taas ilmenee aineistosta erityisesti kahtena tendessinä, kun hallitukset haluavat kansainvälisesti kilpailukykyiset kaupunkialueet, mutta toisaalta alueellisesti tasa-arvoisesta ja elinvoimaisesta maaseudusta ei haluta luopua. Kilpailukyvyn rationaliteetin kohdalla korostuu huoli Suomen kilpailukyvystä, jolla nähdään olevan laaja vaikutus kuntien toimintamahdollisuuksiin. Kilpailukykyä pyritään parantamaan rakennepoliittisten uudistusten avulla, joilla tavoitellaan tehokkuutta, joustavuutta ja kevyempää hallintoa. Vaikka kaikki kolme rationaliteettia vaikuttavat kaikkien tutkimusaineiston hallitusohjelmien kuntapoliittisten linjausten taustalla, on niiden välillä diskursiivisia eroja. Ne elävätkin ajassa muuttuen ja mukautuen erilaisten vaikutteiden ja vallitsevien olosuhteiden pohjalta.
  • Myllyniemi, Kirsi (2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract The goal of this study was to research the nature experiences of children going to kindergarten and pre-school, as well as the environmental educators’ thoughts about children’s nature experiences. The focus is on the nature experiences, which according to the educators, have a positive effect on the well-being of the children and their learning in nature. The aim of this study was also to research how the children’s participation can be seen in the environmental education. The previous research has shown that the nature is a varied learning environment that offers lots of possibilities for learning and that activities in nature and children’s participation have a positive effect on the well-being. For this study I interviewed seven 4-6 years old children going to a nature kindergarten and three experts in environmental education. The experts had lot of experience of the nature activities with children. The themed interviews with the experts were arranged individually whilst the children were interviewed in two separate groups. The qualitative data from the interviews was analysed using the theming method of the theory-based content analysis. This study sees the regular, unhurried, time spent in the nature as an important facilitator of experiences of well-being and learning. According to the environmental educators, building a relationship to nature has an important role in the environmental education of the children under school age. The nature as a learning environment offered ample possibilities to different activities as well as varied sensory and motor experiences. Observing and studying the nature were seen as important ways of learning. The participation of the children was seen as beneficial for well-being and learning. The children had biggest possibilities for influencing, when they were playing. Also the child-oriented approach, children’s participation and playing were seen as important factors in environmental education. As a conclusion, the nature seems to have positive effects on the well-being and learning experiences of the children. The child’s own participation has an important role in the nature education of the children.
  • Savolainen, Marleena (2018)
    Tutkielma käsittelee pienituloisuudessa elävien kuvailuja hyvinvoinnistaan ja sen rajoituksista. Tutkielmassa tarkastellaan, miten köyhyys näyttäytyy arkielämää määrittelevänä kontekstina yksilöiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään, millaisia sisältöjä köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneet henkilöt tuovat esiin hyvinvointiaan edistävinä ja tukevina sekä rajoittavina kokonaisuuksina. Tutkimus paikantuu kvalitatiivisen köyhyys- ja hyvinvointitutkimuksen kentälle ja hyvinvointia lähestytään kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Metodina tutkielmassa on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielman aineistona on Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailun vuonna 2012 kerätty seuranta-aineisto. Aineisto on analyysissa rajattu kahteen pääteemaan 1. hyvinvointia rajoittavat ja 2. hyvinvointia tukevat ja edistävät sisällöt. Näihin teemoihin sijoittuvat sisällöt muodostavat kokonaisuuden, joka käsittää 358 aineisto-otetta. Tekstinkäsittelyohjelmaan vietynä aineisto-otteiden kokonaisuus on noin 69 liuskaa. Kahden pääteeman sisälle on muodostettu alateemoja linkittämällä yhteen toisiinsa liittyviä ja samankaltaisia asiakokonaisuuksia. Aineiston valossa voidaan todeta, että köyhyys rajoittaa yksilöiden hyvinvointia. Köyhyys luo elämäntilanteena kontekstin, jossa yksilön hyvinvointia rajoittavat erilaiset taloudellisesta niukkuudesta aiheutuvat kuormitustekijät. Rajoittaviksi tekijöiksi tutkielmassa on yksilöity sairastaminen, elintason alhaisuus ja kuluttamisen rajoitukset, velkaantuminen ja velkakierteet, sosiaalinen syrjintä ja ulkopuolisuus sekä henkinen kuormitus. Hyvinvointia rajoittavat asiat konkretisoituvat ihmisten arkielämässä ja kokemuksissa kaikilla hyvinvoinnin tasoilla. Pienituloisuudella voi siis olla seurauksia yksilöiden aineelliselle, sosiaaliselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Kirjoituskilpailuun osallistuneet henkilöt kuvailivat myös hyvinvointiaan edistäviä ja tukevia seikkoja. Hyvinvointia tukevat ja edistävät toimivat sosiaaliset suhteet ja lähiverkostot sekä onnistunut yhteistyö palvelujärjestelmän tahojen kanssa. Hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta osallisuuden ja tasavertaisuuden kokemukset ovat kirjoittajille merkityksellisiä. Sosiaalinen hyväksyntä sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, niin omissa lähiverkostoissa kuin palvelujärjestelmässä, näyttäytyivät tärkeinä hyvinvointia ja osallisuutta edistävinä seikkoina. Mielekäs ja merkityksellinen tekeminen sekä itsensä toteuttamisen ja kehittämisen mahdollisuus tukevat itsetuntoa ja antavat onnistumisen kokemuksia. Aineellista tukea kirjoittajat saavat lähiverkostoltaan, seurakunnalta sekä sosiaalitoimesta. Toimeentulotuki näyttäytyi kirjoittajille viimesijaisena tukimuotona. Kaikenlainen toiminnallisuus rytmittää arkea ja antaa elämälle sisältöä. Uskonto on tärkeä voimavara erityisesti toivon ja turvallisuuden tunteen näkökulmasta. Luontoon mennään levähtämään, rauhoittumaan ja eheytymään. Oman arvomaailman ja positiivisen elämänasenteen merkitys köyhyydessä pärjäämiselle on ratkaisevaa. Taloudellinen niukkuus ei yksinään määritä ja ohjaa yksilön koettua hyvinvointia ja elämääntyytyväisyyttä. Köyhyydestä voi kuitenkin seurata esteitä yksilöiden valinnan- sekä toimintamahdollisuuksien ja osallisuuden näkökulmasta. Kirjoittajat kertovat huonoista, lannistavista ja epäonnistuneista avunsaamisen sekä –hakemisen kokemuksista, jotka kuvailevat pienituloisen henkilön eriarvoisuutta palvelujärjestelmässä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden ja laadun tulisi olla kaikille yhteiskunnan jäsenille sama riippumatta taloudellisesta statuksesta. Empaattinen ja hyväksyvä lähestymistapa luo pohjan toimivalle vuorovaikutukselle yksilön ja asiantuntijan kohtaamisessa. Julkinen keskustelu köyhyydestä koetaan yksipuolisena, leimaavana ja normittavana. Keskustelua tulisi monipuolistaa ja laajentaa käsitystä köyhyydestä elämäntilanteena. Tässä tehtävässä pienituloisten omat kokemukset ovat avainasemassa.
  • Hynynen, Sini-Tuuli (2013)
    Yrittäjyys on liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisen ja toteuttamisen prosessi (Gartner, 1989; Shane, 2003), jossa tapahtuu oppimista. Yrittäjän kokemuksellinen oppimisympäristö käsittää yrityksen päivittäisen taloudellisen ja sosiaalisen toimintakontekstin. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee hyvinvointialalla toimivien pienyrittäjien kokemuksellista oppimista. Oppimista lähestytään kolmen keskeisen ulottuvuuden kautta: 1) millaisessa toimintaympäristössä yrittäjän oppiminen tapahtuu, 2) miten yrittäjä oppii kokemuksistaan ja 3) mitä yrittäjä oppii kokemuksistaan. Työ tarkastelee yrittäjien kokemuksellista oppimista sellaisena kuin se tapahtuu yritysten sisäisten sidossuhteiden puitteissa. Oppimisprosessia tarkastellaan sosiaaliskonstruktionistista avaintapahtuma-lähestymistapaa (Chell, 1998; 2004) hyödyntäen, ja Gregory Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteoriaan nojaten tulkitaan, millaisia yrittäjätoimijuutta koskevia premissejä yrittäjät oppivat koskien itseään ja kanssatoimijoitaan itselleen merkityksellisissä avaintapahtumissa. Tutkimukseen valikoitui harkinnanvaraisen otoksen perusteella seitsemän suomalaista hyvinvointialalla toimivaa pienyrittäjää. Aineisto koostuu puolistrukturoiduista virikemenetelmällä kerätyistä sidossuhde- ja avaintapahtumahaastatteluista. Ensimmäisessä analyysivaiheessa tutkimushaastatteluja tarkasteltiin tapauskohtaisesti. Analyysin pohjalta tuotettiin tulkinnalliset kuvaukset kunkin yrittäjän kanssatoimijoista ja yrityksen sisäisistä sidossuhteista sekä sidossuhteisiin liittyvistä avaintapahtumista. Tapauskohtaisen analyysin jälkeen yrittäjien avaintapahtumaselonteot ryhmiteltiin läpi aineiston tunnistettaviin tapahtumajoukkoihin. Tapahtumajoukkoja tarkasteltiin Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteorian näkökulmasta tunnistaen ja tulkiten niissä ilmeneviä yrittäjätoimijuuspremissejä. Hyvinvointialalla viime vuosina yleistyneet sopimusyrittäjyyteen perustuvat työsuhdemuodot ovat luoneet vakiintuneempiin palkkatyösuhteisiin verrattuna uudenlaisen kokemuksellisen oppimisympäristön pienyrittäjille. Aineistosta oli tunnistettavissa kolmenlaisia yrityksen sisäisiä sidossuhteita käsitteleviä tapahtumajoukkoja: 1) yrityksen perustaminen ja kasvattaminen, 2) henkilöstön muutokset ja kasvu sekä 3) sidossuhteiden kriisit. Avaintapahtumat eivät yrittäjien puheessa piirtyneet selvärajaisiksi käännekohdiksi, jollaisiksi niitä on aiemmassa yrittäjyystutkimuksessa luonnehdittu, vaan näiden ohella mainittiin niin arkipäiväisiä sattumuksia kuin yhteen jaksottuvia tapahtumasarjoja. Avaintapahtumien yhteydessä yrittäjät ovat oppineet jäsentämään yrittäjätoimijuuttaan hyödyntäen sekä individualistista että relationistista puhetapaa. Yrittäjät ovat oppineet premissejä liittyen yhtäältä oman toimeenpanovoimansa rajattomuuteen ja toisaalta reunaehtoihin, joita kanssatoimijat asettavat heidän tavoittelulleen. He ovat oppineet arvioimaan kanssatoimijoitaan tuki – uhka -ulottuvuuksilla ja säätelemään näiden asettamaa uhkaa neuvottelemalla luottamuksesta. Tutkimuksen perusteella keskeinen käytännön haaste yrittäjyyskasvatuksen piirissä on tukea yrittäjien oppimista tavoilla, jotka huomioivat yrittäjien päivittäisen kokemuksellisen toimintaympäristön vaatimukset ja edellytykset.
  • Prittinen, Satu (2015)
    Aims of the Study. This Study's Aim was to find out the factors that influence Well-Being in the storycrafted stories of Finnish and Palestinian Children. In the past ten years the research of Children's Well-Being has partly developed to a more childperspective direction. Children have slowly started moving from being objects to active subjects and becoming experts of their own Well-Being. This sort of expertese and respect of Childrens own visions has been the Aim also in this Study. In the present Study the focus is on both the resources and suppressors of the Well-Being as well as the similarities and differences between the stories of the Children from two Nationalities. Awareness of the factors influencing Children's Well-Being can on it's part help the Adults working with Children to pay more attention to the things that are meaningful for Children. Methods. The Research Data was given as a ready collected data from the research project Children tell about their Well-Being – Who listens? (projectnumber 1134911), that was funded by Academy of Finland. The research consortium was a collaboration between the Universities of Helsinki and Oulu. In the University of Helsinki it was led by professor Liisa Karlsson. The Finnish stories were retrieved from the Finnish Social Sciences data archive. These stories were collected between the years 1996-2001. The Palestinian data was gathered in Lebanon among the Palestinian refugees between the years 2006-2012. Altogether the datas consist of 81 stories, of which 42 are from Finns and 39 are from Palestinians.Children in both datas were 2-12 years old. In the review of the stories the wellfare theory by Erik Allardt(1976), a Finnish sociologist, was used as a guideline. The resources and suppressors of Well-Being were monitored through Allardt's dimensions of wellfare; material conditions (having), social relationships (loving) and the societal level (being). In the analysingprocess quatifying and contets specification were used. Results and conclusions. The resources of Well-Being in the stories from both datas were home, the satisfaction of basic needs, happiness, play, peer relationships, family and the possibility to influence in their own matters. In addition to these, in the stories of the Palestinians feeling secure and the possibility to influence thorough dance were also regarded as resources. In Finnish stories also autonomous adventures with peers were labelled as resources. Suppressors for Well-Being in the stories of both datas were shortcomings of material conditions, fear and shortcomings of the possibilities to influence own matters. Suppressors in the stories of Palestinians were also the lack of peer relationships, impossibility to play or to attend school, loss of close-ones and the unsaturation of basic needs. Additional suppressors in the stories of the Finns were difficulties in play and being left alone. In the stories of Palestinian Children one can find the experiences and consequences of War from the Child's point of view. In the stories of Finnish Children material conditions and possibilities of influencing own matters were better than in the Palestinian stories. Finnish stories revealed also challenges in peer relationships. As a conclusion from the stories of the Children peer relationships, play, family, satisfaction of basic needs and the possibility to influence ones own matters appear to be meaningful for the Well-Being of Children from both countries.
  • Lintunen, Jenni (2020)
    Most of the happiness and well-being surveys are showing that Finland is one of the happiest countries in the world. Many of the Finnish people can’t relate to these results. Neither the mental health statistics nor suicide rates in Finland are speaking for the well-being of Finnish people. The reason is that the well-being is traditionally measured by objective indicators that include only economic and social factors. The measurements are not measuring subjective well-being despite that it’s essential part for the demographic development and population health. The study investigates how the well-being measures correspond with subjective well-being in Finland years 2002-2016. The research also examines how the well-being measurements are able to measure subjective well-being of different socio-economic groups. The study is a quantitative comparison between descriptive statistics of objective well-being measures and life satisfaction. The examined wellbeing measures are HDI, HPI, SSI, Gini co-efficient, ISEW, GPI and GDP. The life satisfaction attribute data is from European Social Survey. The results of the study show that the examined well-being measures don’t correspond with the level of subjective well-being in Finland. HDI and SSI are higher than life satisfaction. HPI and Gini co-efficient are lower than life satisfaction. Only Gini co-efficient corresponds with the level of life satisfaction experienced from unemployed. Nevertheless the results show that there is some corresponding with the fluctuation of some of the well-being measures and subjective well-being. Gini co-efficient and SSI are as stable as average life satisfaction in Finland and life satisfaction experienced from students and pensioners. HDI has similar slight growth with life satisfaction experienced from laborers. HPI and GPI are more declining compared to the life satisfactions. GPI has similar fluctuation with life satisfaction experienced from unemployed. ISEW and GDP are showing significantly more increase and fluctuation compared to life satisfaction. Subjective and objective well-being are often seen as two separate dimensions. The fact is that overall well-being is formed from both of the dimensions. That is why well-being should be measured with both, subjective and objective measurements.
  • Elomäki, Mari (2010)
    Tutkielma käsittelee velvoittamista ja ohjailemista Tarja Halosen uudenvuodenpuheissa. Aineistona on kahdeksan uudenvuodenpuhetta, vuosilta 2001–2008. Puheet ovat luettavissa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aineistopalvelu Kainon kautta (www.kaino.kotus.fi) sekä presidentin kanslian internetsivuilta (www.tpk.fi). Tutkielmassa käsitellään puheita kirjoitettuina teksteinä ja tutkitaan niitä tekstintutkimuksen työvälinein. Tärkeän teoriataustan työlle muodostaa myös Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan retoriikka- ja argumentaatioanalyysi. Analyysissa selvitetään ensiksi, millä keinoin Halonen velvoittaa kuulijaa puheissaan, ja toiseksi, keitä tai mitä ohjailevissa ilmauksissa velvoitetaan. Kolmanneksi tarkastellaan vielä velvoittavien ilmausten esiintymistä tekstiympäristössään: useasta typografisesta kappaleesta koostuvissa temaattisissa kokonaisuuksissa ja yhden typografisen kappaleen mittaisissa tekstikokonaisuuksissa. Myös presidentin uudenvuodenpuheen kokonaisrakennetta esitellään lyhyesti. Tutkielma etenee siten, että ensin tarkastellaan uudenvuodenpuheissa esiintyviä sellaisia kehotuksia, jotka kirjoittaja on katsonut eksplisiittisiksi tai kiistattomiksi velvoitteiksi: imperatiivimuotoisia kehotuksia, nesessiivirakenteita ja modaalisia verbejä deonttisen modaalisuuden ilmauksina sekä yksikön ensimmäisen persoonan käyttöä tietyissä ilmauksissa. Näistä siirrytään käsittelemään implisiittisempää velvoittamista: esimerkiksi lauseeseen valittujen sanojen leksikaalinen merkitys vaikuttaa siihen, tulkitseeko kuulija ilmauksen velvoittavaksi. Halosen uudenvuodenpuheissa usein indikatiivinen väitelause etääntyy pelkän episteemisen varmuuden toteamisen tehtävästä ja lähestyy velvoittamisen ja kuulijan ohjaamisen tehtävää (esim. "Meidän tehtävämme on arvojen siirtäminen tuleville sukupolville"). Aineistosta ilmenee, että Halosen uudenvuodenpuheissa velvoittavat ilmaukset voivat joko suuntautua ilmipannulle velvoitettavalle, joka voi olla me tai te tai jokin kolmas nimetty toimija (esim. Irak tai Euroopan unioni), tai velvoitettava voi olla ilmipanematon. Merkille pantavaa on, että kolmannelle nimetylle toimijalle suunnatuilla velvoitteilla on kahtalainen tehtävä: esimerkiksi lause "Irakin on noudatettava ehdoitta turvallisuusneuvoston päätöslauselmia" on muodoltaan velvoite (nesessiivirakenne), mutta kuulijan näkökulmasta se on presidentin lausuma tiedottava toteamus asioiden tilasta. Uudenvuodenpuheen typografinen tekstikappale voi sisältää yhden tai useamman velvoittavan ilmauksen tai olla täysin velvoittamaton ja pikemminkin tiedottava. Säännönmukaista velvoittavien ilmausten suhteessa tekstiympäristöönsä on se, että typografisessa kappaleessa on aina yhden tai useamman velvoittavan ilmauksen lisäksi myös velvoitetta perustelevaa ja pohjustavaa ainesta.
  • Rasi, Eeva (2014)
    Terveystaltio kokoaa yhteen kansalaisen terveyteen liittyvän tiedon ja työkalut Henkilökohtainen terveyden seuranta keskittyy yksittäisen ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien muuttujien seurantaan. Henkilökohtainen terveyden seuranta on nopeasti kasvava sovellusalue, joka kattaa laajan kentän erilaisia hyvinvointi-, terveys- ja viestintälaitteita sekä niiden päälle rakennettuja sovelluksia. Sovellusten ja laitteiden avulla voidaan kerätä monipuolista tietoa, jota voidaan hyödyntää henkilökohtaisen terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa. Terveydenhuoltoalan standardit pohjautuvat pitkälti potilastietojärjestelmien tarpeisiin eivätkä näin ollen sovellu suoraan terveystaltion käyttöön ja hyvinvointitietojen esittämiseen. Mittalaitetiedon osalta Continua Health Alliancen standardit ovat laajasti käytössä ja niiden on todettu tarjoavan hyvät tekniset välineet mittalaitetiedon siirtämiseen terveystaltioon. Hyvinvointitietojen integroimiseksi osaksi terveystaltiota voidaan tunnistaa kaksi erilaista lähestymistapaa. XML-pohjaiset ratkaisut ovat joustavia ja helposti muunneltavia. Ontologiapohjaisen lähestymistavan pohjan muodostavat semanttisen webin teknologiat. Ontologiapohjaisen ratkaisun avulla voidaan saavuttaa tietojärjestelmien välinen semanttinen yhteensopivuus, jolloin järjestelmät ymmärtävät välittämänsä ja vastaanottamansa tiedon merkityksen. Uuden sukupolven standardit sekä nopeasti kehittyvä mittalaiteteknologia tuovat uusia mahdollisuuksia hyvinvointitietojen integroimiseksi osaksi terveystaltiota. Mittalaiteteknologian kehittyminen tuo kansalaisten saataville sellaista teknologiaa, joka on aikaisemmin ollut käytettävissä ainoastaan tutkimus- ja ammattikäytössä.
  • Lempinen, Laura (2015)
    The focus of my study was to find out, what kind of parlances concerning welfare service work at child welfare institution employees construct and what kind of agency is available to - and possible for -them in that particular context. The study offers information that can be used when developing welfare service work at child welfare institutions, and brings up the employees' talk in a situation where child protection is said to be in a critical state in our society and in which general societal discussion has focused mainly on the work of social workers. For this study, I interviewed six employees working for three different child protective service institutions. Two of the interviewees were male, and four were female. I analyzed the research material by means of discourse analysis. The results include four parlances, which are parlance of care, parlance of control, employee-focused parlance and societal parlance. In the parlances of care and control, the focus was on the relationship between the employee and the child (client). Employee-focused parlance was the strongest one. It represented talk where the work itself seemed to be organised through – and was dependent on - the welfare service employee. In these kinds of situations, the employees' personal qualities like gender, attitude and personality were spoken of as central to being and acting at work. In talk, the use of personality for work purposes was either approved of or settled against. There was also talk concerning welfare service work at child welfare institutions in relation to society. This parlance was used to defend child welfare service institutions' place in the field of foster care. The typical things, which are common in welfare service work widely, guided the child welfare service employees' agency. The employees' agency was, from this point of view minor. From the point of view of society it was limited to social political decisions, child protection law and other agents working outside the institution. Inside the child welfare institution agency was limited to the wellbeing of children who lived in a child welfare institution, and the day-to-day structure in the institution. Also, in talk, the employees' agency was gendered. According to the results, however, the employees also have power over their own way of being in the context of work. That is also why the employees' agency seemed to be strong. The results also showed that welfare service employees' agency is based on their ability to adjust to the situational and general demands put upon them in their work.
  • Ylimaa, Markus (2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulkintoja hyvinvointivaltiosta. Tutkimuskohteena on puolueiden periaateohjelmat. Tavoitteena on määrittää, millaisen hyvinvointivaltion puolueet ohjelmissaan muotoilevat ja millainen ajatteluperinne näkyy muotoilujen taustalla. Tutkimuksen metodina on käsiteanalyysi. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että hyvinvointivaltiosta on mahdotonta tehdä kaikissa yhteyksissä pätevää muotoilua. Käsitys hyvinvoinnista ja sen edistämisestä vaihtelee eri kulttuureissa ja aikakausina, ja se on jatkuvan väittelyn aiheena. Puolueiden ohjelmia voidaan kuitenkin tarkastella hyvinvointivaltion käsitteestä tehdyn rajatumman muotoilun pohjalta. Muotoilussa hyvinvointivaltio esitetään hyvinvointirelaationa, jossa valtio on toimija, joka tekee tiettyjä politiikkatoimia edistääkseen kansalaistensa hyvinvointia. Muotoilun perusteella voidaan tutkia sitä, miten puolueet määrittävät hyvinvoinnin, millaisia politiikkatoimia hyvinvoinnin toteuttaminen edellyttää ja mikä on julkisen sektorin vastuu politiikkatoimien toteuttamisessa. Tarkastelun tueksi esitetään kolme suomalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen vaikuttanutta taustakertomusta: työväenluokkainen kertomus, luterilaisen lähimmäisenrakkauden kertomus sekä markkinaliberalismin kertomus. Kertomukset auttavat hahmottamaan, miten erilaiset yhteiskunnalliset ideologiat näkyvät puolueiden linjauksissa. Analyysin pohjalta voidaan sanoa, että kolme suurta poliittista puoluetta ovat sitoutuneita hyvinvointivaltiopolitiikkaan. Jokainen puolue pitää tärkeänä, että julkinen sektori edistää kansalaisten hyvinvointia. Näkemykset hyvinvoinnista ja sen edistämisen vaatimista politiikkatoimista kuitenkin eroavat toisistaan. Kokoomus korostaa eniten yksilönvapauden ja markkinoiden merkitystä. Keskusta puhuu egoismin ja hyvän tekemisen yhdistävästä vastavuoroisesta yhteisöllisyydestä. Sosiaalidemokraattien ajattelussa korostuu yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tarkastelu. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että puolueet eivät ota kantaa moniin hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, kuinka suuret yhteiskunnalliset erot ovat hyväksyttäviä, pitääkö talouden suhdanteita tasata talouspolitiikan keinoin ja millaisia sopeutustoimia hyvinvointivaltion pelastamiseksi voidaan hyväksyä.
  • Lammi, Anssi (2020)
    Perustoimeentulotuen siirto Kelaan vuoden 2017 alussa kasvatti merkittävästi asiakasmääriä Kelassa ja muutti asiakaskuntaa. Työn kuormittavuus asiakaspalvelussa lisääntyi muutoksen myötä. Näihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan pääkaupunkiseudun Kelassa vuoden 2019 aikana toteutetulla palvelutapamuutoksella. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tämän palvelutapamuutoksen vaikutuksia asiakaskohtaamisiin Kelan asiakaspalvelun työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään avaamaan sitä, miten käytössä oleva palvelutapa vaikuttaa työntekijän ja asiakkaan väliseen kasvokkaiseen vuorovaikutustilanteeseen. Samalla mietitään sitä, miten vuorovaikutustilanteiden sujuvoittaminen voi parantaa virkailijoiden työhyvinvointia. Konkreettisimmin uusi palvelutapa näyttäytyy asiakkaalle vuoronumeropalvelun poistona ja niin, että asiakkaan asiaa hoidetaan palvelupisteissä vastaanottoaulassa ja ajanvarauksella. Pyrin tutkimuksellani valaisemaan sitä, miten haastavia ja monimutkaisia vuorovaikutustilanteet Kelan asiakaspalvelussa ovat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat Michael Lipskyn kuvaukset katutason byrokraateista, Erving Goffmanin analyysit ihmisten välisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta, sekä Arlie Russell Hochschildin käsitys tunnetyöstä. Tämä vertaileva tapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla pääkaupunkiseudun Kelan kahden palvelupisteen asiakaspalvelun työntekijöitä. Vertailun mahdollisti se, että toinen palvelupiste oli siirtynyt jo ennen haastatteluja uuteen palvelutapaan. Näitä haastatteluja analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Analyysia tehtiin muodostamalla ensin oletuksia kerätystä haastatteluaineistosta. Näitä oletuksia koeteltiin käsitteiden kautta, jotka nousivat teoreettisesta viitekehyksestä. Nämä käsitteet ja niihin perustuvat tutkimuskysymykset ohjasivat sisällönanalyysia. Tulokset näyttävät, että tarkasteltavat palvelutavat muovaavat palvelupisteissä tehtävää kasvotyötä. Asiakaspalvelun vuorovaikutustilanteet ovat yksilöllisiä ja niissä käytetään hyväksi työntekijöiden henkilökohtaisia ominaisuuksia, kokemusta sekä palvelutavan raameissa organisaation tarjoamia työkaluja ja apuvälineitä. Tärkein organisaation apuvälineistä on Kelassa käytössä oleva Oiwa-asiakastietojärjestelmä, joka on työntekijöiden käytössä asiakastiskeillä ja taustatilojen tietokoneilla ja josta näkyy muun muassa asiakkaiden etuusratkaisut sekä asiakkaiden Kelaan toimittamat dokumentit. Uusi palvelutapa nähdään haastavana, sillä Oiwa-järjestelmään ei ole aulasta nopeaa tai helppoa pääsyä. Organisaation apuvälineiden käyttö on sallittua, mutta vaatii enemmän työntekijän henkilökohtaista harkintaa. Uudessa palvelutavassa virkailijoiden harkintavalta lisääntyy ja korostuu. Vaikka työ koetaan rankkana, työntekijät osaavat pitää oman persoonansa erillään työroolista siinä mielessä, etteivät tunteet kuormita työntekijöitä merkittävästi kummassakaan palvelupisteessä. Uudessa palvelutavassa asiakkaita kohdataan vastaanottoaulassa samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Tämä asettaa uusia haasteita kasvotyölle. Myös tietoturvaan liittyvistä asioista käydään keskustelua, kun samassa tilassa kohdataan useita asiakkaita. Työntekijöiden kuormittumisen helpottumista ja työhyvinvoinnin parantumista palvelutavan muutoksen jäljiltä on liian aikaista arvioida vielä tässä vaiheessa. Palvelutapamuutos on kuitenkin prosessi, jota viedään jatkuvasti eteenpäin ja toteutetaan eri tavoilla eri Kelan palvelupisteissä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
  • Hölttä, Heidi (2010)
    This thesis examines the media debate on pensions. The case analysed in the thesis is the debate that sharpened after the Finnish government made the decision to raise the retirement age. The analysed data consists of articles published in the printed media during one month after the decision was made on 24th of February in 2009. The aim of the study is to describe how the decision is argued about by different positions of speakers and how retirement is justified from the perspective of the individual. Furthermore, the purpose is to discover different ways of discussing the pensioner. The theoretical frame for this study is social constructivism, which understands reality as socially constructed with language. From this perspective, media texts can be seen as one form of shaping reality. The data is analysed by using different methods. Thematisation is used to discover the key topics, and quantification is used to examine the prevalence of different arguments. The method in which the speaker’s ways of speaking is analysed in different participant categories I call “a speaker position analysis”. The debate around the decision to raise the retirement age highlight the power struggle both between the government and the opposition as well as the government and employee unions. One thing all discussants agree is the need to raise the retirement age. From the individual's perspective, retirement is justified mostly with hard working conditions and inadequacy of health. The pensioner's image is appearing gloomy in most discourses. Prevailing discourses are seeing a pensioner either sick and tired or someone who is not good for work and has lost his dignity. The debate around the decision is intertwined around the concepts of welfare state and individual's well-being. In the postmodern society, human preferences are individualised. Welfare state means different things to different people, as well as the individual's subjective perception of well-being is unique. These two aspects are the ones which raise the tension in the analysed media debate.
  • Luotonen, Anniina (2013)
    Tässä työssä tutkittiin kansanedustajien puhetta ja argumentointia talouskurista. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy talouskurin perusteluna. Hyvinvointiyhteiskunta ja julkisen talouden säästöpaineet olivat eduskuntavaaleissa 2011 ja sen jälkeisessä julkisessa keskustelussa paljon esillä, koska erityisesti kansainvälinen taloustilanne oli heikentynyt. Koin tärkeäksi analysoida tarkemmin, miten talouskuria perustellaan ja miten hyvinvointiyhteiskuntaa käytetään argumenttina. Tutkimusmetodina oli retorinen analyysi, jota sovellettiin Chaïm Perelmanin käytäntöjen pohjalta. Aineistona oli kaksi eduskuntakeskustelua: Hallitusohjelmakeskustelu kesällä 2011 ja keskustelu pääministerin hallituksen politiikkaa koskevasta ilmoituksesta talvella 2012. Aineisto rajattiin hallituspuolueiden kansanedustajien kommentteihin, joissa vaadittiin tiukempaa taloudenpitoa tai varoitettiin synkentyvästä taloustilanteesta. Kommentteja kertyi yhteensä 126. Lisäksi vertailukohtana käytettiin Paavo Lipposen hallituksen ohjelmasta käytyä keskustelua vuodelta 1995. Kansanedustajien vaatimukset säntillisemmästä taloudenpidosta olivat jaettavissa kolmeen teemaan. Talouskurivaatimuksia perusteltiin kriisiytyneellä taloustilanteella, kunnollisuuden ihanteella sekä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tai hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisellä. Eduskunnassa luotiin kriisitunnelmaa vahvalla retoriikalla, jossa vedottiin niin isänmaallisuuteen, suomalaisten me-henkeen kuin tulevien sukupolvien edun ajattelemiseen. Vahvana elementtinä kansanedustajien puheessa oli myös pelko menettämisestä. Edustajat varoittivat esimerkiksi rahojen loppumisesta ja siitä, ettei tulevien sukupolvien koulutukseen tai vanhusten hoivaan enää olisi varaa. Raija Julkusen mukaan 90-luvun laman aikana poliitikkojen käyttämä retoriikka pärjäämisestä ja sosiaaliturvan väärinkäytöksistä muutti kansalaisten mentaalisia malleja hyvinvointiyhteiskunnasta. Julkusen mukaan retoriikalla kansalaiset saatiin hyväksymään laman aikana tehdyt julkisen talouden isot leikkaukset. Tämän työn aineiston perusteella on syytä uskoa, että samanlaista retoriikkaa käytetään nyt. Hyvinvointiyhteiskunnan leikkauksia perustellaan nytkin sen pelastamisella ja poliitikot vaativat isoja rakenteellisia muutoksia suomalaisen yhteiskuntarakenteen tervehdyttämiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen säilyttämistä käytettiin hyvin paljon argumenttina erilaisille uudistuksille. Tämän voidaan tulkita heijastavan poliitikkojen luottamusta siihen, että kaikki hyväksyvät hyvinvointiyhteiskunnan yhteisenä päämääränä ja yhteiskuntamallina. Samalla huomionarvoista kuitenkin on, etteivät poliitikot juuri määrittele termiä, mikä voi kertoa Perelmaninkin esittelemästä teoriasta, jonka mukaan arvoilla on universaali hyväksyntä vain pääpiirteissään.
  • Orjala, Tuomas (2020)
    Tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttö- ja jakeluympäristö on keskittynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kasvavassa määrin digitaaliseen ympäristöön eli internetiin. Tekijänoikeus itsessään on kokenut muutoksia, jotka ovat nähtävissä mm. muuttuneessa osapuoliasetelmassa sekä teosten hyödyntämistavoissa ja kasvaneessa varallisuusarvossa. Tietoverkon mahdollistamat oikeudenloukkaukset ovat nopeammin ja helpommin toteutettavissa ja oikeudenhaltijoiden kärsimät vahingot ovat usein suurempia analogiseen toimintaympäristöön verrattuna. Massaoikeudenloukkauksiin liittyvän anonymiteetin ja vastuun pirstaloitumisen seurauksena oikeudenhaltijoille aiheutuvat tosiasialliset vahingot uhkaavat jäädä kompensoimatta. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on tarkastella tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen korvausjärjestelmän toimivuutta oikeudenloukkauksen kompensoimisessa digitaalisessa ympäristössä. Korvausjärjestelmän osalta tarkastellaan tekijänoikeuslain 57.1 §:n mukaisen hyvityksen ja 57.2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen edellytyksiä ja määrän arviointiin liittyviä tekijöitä. Kompensaatiomuotojen erityispiirteiden tarkastelun ohella tutkielmassa arvioidaan korvausjärjestelmän kykyä toteuttaa sille asetettuja tavoitteita, kuten reparaatiota eli oikeudenhaltijan saattamista siihen asemaan, jossa hän olisi ilman loukkaustekoa. Tutkielman punaisena lankana toimii tekijänoikeuslain korvausjärjestelmän toimivuuden tarkasteleminen suhteessa digitalisoitumisesta johtuviin muutoksiin ja haasteisiin. Näkökulma on puhtaasti siviilioikeudellinen, ja rikosoikeudellinen vastuu on rajattu tutkielmassa tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Vertailevaa näkökulmaa on haettu vertaamalla tekijänoikeuslain 57 §:n mukaista korvausjärjestelmää tuoreen liikesalaisuuslain säännöksiin liikesalaisuuden oikeudettoman hyödyntämisen kompensoimisesta. Tältä osin tarkastelun keskiöön on nostettu korvausjärjestelmien keskinäisen vertailun ohella tekijänoikeuslain korvausjärjestelmän erillisyyden tarkoituksenmukaisuuden arviointi ja kehittämismahdollisuudet. Tutkielmassa on hyödynnetty laajasti tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, jonka avulla on pyritty havainnollistamaan oikeudenloukkausten kompensoimisessa tapahtunutta viimeaikaista kehitystä. Keskeisten korvausvastuun toteutumisen haasteiden voidaan katsoa liittyvän oikeudenloukkauksen hyvittämisen osalta hyvityksen asemaan käyttökorvausluontoisena maksuna sekä siihen, ettei hyvitykseen sovelleta täyden korvauksen periaatetta. Hyvitystä täydentävän korvauksen osalta ongelmallisena voidaan puolestaan pitää korkeita näyttövaatimuksia loukkausteon ja aiheutuneen vahingon välisestä kausaalisuhteesta sekä aiheutuneen vahingon määrästä. Hyvityksen ja vahingonkorvauksen määrän arviointia ja yhtenäisen korvauskäytännön muodostumista hankaloittavat lisäksi aineettomia teoksia koskeva arvostuksenvaraisuus, vahingon mittausteknisten seikkojen epäselvyys sekä vähäiset tai puutteelliset korvausmäärää koskevat perustelut oikeuskäytännössä.
  • Kalliokoski, Jatta (2016)
    Tutkielma tarkastelee potilaan mahdollisuutta rahallisen hyvityksen saamiseen tilanteissa, joissa potilaan itsemääräämisoikeutta on loukattu. Tutkielman tavoitteena on luoda katsaus potilaan itsemääräämisoikeuden loukkauksen hyvittämiseen Suomen lainsäädännön sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön valossa. Tavoitteena on lisäksi tuoda esiin niitä haasteita, joita Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeus-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö asettavat Suomen oikeussuojajärjestelmälle ja vahingonkorvausoikeudelle. Itsemääräämisoikeus sisältyy potilaan tärkeimpiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Potilaan itsemääräämisoikeudessa on kyse potilaan kunnioittamisesta päätöksiin kykenevänä yksilönä sekä potilaan fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden kunnioittamisesta. Potilaan itsemääräämisoikeuden lähtökohtana on potilaan oikeus itse päättää hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa puuttumisesta. Potilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen voidaan puuttua ja itsemääräämisoikeutta rajoittaa vain lain nojalla. Lainsäädäntö ei sisällä erityisiä säännöksiä, jotka oikeuttavat potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen perusterveydenhuollossa. Hoitotoimenpiteille on siten saatava potilaan suostumus. Ilman potilaan suostumusta toteutetut lääketieteelliset toimenpiteet loukkaavat potilaan itsemääräämisoikeutta sekä henkilökohtaista koskemattomuutta. Vakavimmissa itsemääräämisoikeuden loukkauksissa potilaat saattavat kokeva kärsivänsä heille aiheutuneesta kärsimyksestä, kuten pelon ja ahdistuksen tunteista. Potilaan itsemääräämisoikeutta loukattaessa tulisi kansallisen lain pystyä tehokkaasti korjaamaan ja hyvittämään tapahtunut loukkaus. Vahingonkorvauslaissa on rajoitettu sekä julkisen vallan käyttäjän korvausvastuuta että kärsimyksen korvausedellytyksiä niin ankarasti, että ne vain harvoin voivat johtaa potilaalle aiheutuneen kärsimyksen korvaamiseen. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että eduskunnan oikeusasiamiehen hyvitysesityksillä on itsemääräämisoikeuden loukkauksesta kärsineen potilaan kannalta tärkeä periaatteellinen merkitys. Hyvitysesitys on käytännössä katsoen potilaan ainoa mahdollisuus saada hyvitys itsemääräämisoikeuden loukkauksesta aiheutuneesta kärsimyksestä.