Browsing by Title

The aim of the Thesis is to examine what kind of images children aged between 8 and 12 years in Ghana, Great Britain, Finland and Tanzania hold of their future. The study is a qualitative analysis based on data that consists of 214 drawings, digitally photographed and analysed using AtlasTI computer program. The data was coded and divided into " families " whose frequencies were compared in order to maintain results. The assignment was given to the children in the language used in the school and it was similar in each country. The children were introduced to the idea with a set of stimulating questions and after that they were asked to draw and colour with a pen a picture of 1) him/herself as an adult, 2) his/her future home and 3) the people and the animals they think they will be living with. The children were also asked to write down the country and the place they believe to live in their future. They were also encouraged to write down e.g. their dream profession, what they would like to have as hobbies in their adulthood and other important things in their lives. The analysis focuses on the content of the drawings instead of artistic or psychological interpretations. The differences between the drawings from different countries as well as the differences in a single country were significant. The current trends and the experiences children had lived through were present in the drawings. There were no differences in the colour of the skin and the most popular professions were doctor, police and football player. The football was very strongly present in all of the data; almost fourth of the children had either drawn or mentioned football as their future profession or hobby. Different flora was present in 84% of Tanzanian and 70% of Ghanaian drawings compared to the 23% of British and 17% of Finnish drawings. Of all the family forms a dream of the traditional nuclear family could be found among 29% of the drawings. Compared to that a total of 30% wanted either a child of their own without a spouse (15%) or a spouse without a child (15%). Also grandparents, childhood friends, other adults, animals or even space aliens were present and sharing a home with the children in the drawings. Of all children 15% wanted to live totally alone in the future. This was most typical (38%) among the Finnish boys. The cat and the dog were the most popular animals to appear in the drawings. Moving abroad proved to be purely a western phenomenon, dreamed by 57% of the British and 18% of the Finnish children. As results, a negative self-image, violence, lack of expressions of positive feelings and solitude among the Finnish boys in the data were very concerning.

Tutkielman aihe on liikkeen representaatio still-kuvassa, jota lähestytään Étienne-Jules Mareyn (1830–1904) kautta. Hän oli tieteilijä, joka kehitti liikkeen kaappaamisen teknologioita ja representaatiomalleja 1850-luvulta kuolemaansa saakka. Tutkielman keskiössä on Mareyn keksimä valokuvaustekniikka, kronofotografia. Se esittää liikkeen hahmoa toistamalla ja tämän liikeradan näkyväksi tekemisellä. Tällainen representoimisen tapa yleistyi modernistisessa taiteessa ja vaikutti valokuvataiteen kehitykseen. Kronofotografia paikkasi graafisen metodin ja tavallisen valokuvauksen puutteita ja pystyi sellaiseen, mihin muut teknologiat eivät kyenneet. Nykyinen liikkeenkaappausteknologia on velkaa kronofotografialle niin teknisellä kuin visuaalisella tasolla. Tutkielman taustavireenä on tieteen ja taiteen jakama halu visualisoida liikettä, joka näyttäytyy poikkitieteellisenä menetelmänä ja eri alojen kuvaesimerkkien analysoimisena. Metodi yhdistää tieteen ja taiteen arviointikriteerejä ja asettaa niitä vastakkain. Liikkeen kaappausta ja sen representaatiota analysoidaan teknisestä, syntaktisesta, keinokohtaisesta ja historiallisesta näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on representaation käsite, jonka avulla kuvatyyppejä, esityskeinoja sekä katsomista arvioidaan. Tekstin tarkoitus on pureutua välineen ja ilmaisun keskinäiseen jännitteeseen selvittämällä, miksi tietyt keinot toimivat toisia paremmin. Tutkielma käsittelee käytetyn teknologian, representatiivisten keinojen ja havainnon vuorovaikutteista suhdetta. Mareyn kronofotografisiin kuviin ja diagrammeihin painottuva aineisto hakee vertailukohtia taiteen kuvastosta, kuten valokuvista, piirustuksista ja maalauksista. Niissä käytettyjä keinoja verrataan keskenään erilaisia kuvallisia kielioppeja tulkiten. Aineistoon kuuluvat lisäksi representatiivisten keinojen suhdetta havaintoon käsittelevät tutkimukset, joita sovelletaan kuva-aineistoa analysoitaessa. Tutkielma keskittyy taiteen laajasta keinopaletista hahmon toistoon ja osittaiseen peittämiseen; ääri- ja vauhtiviivan sekä liikesumennuksen käyttöön; sekä samansuuntaisten, kaarevien ja konvergenttien linjojen suosimiseen. Näillä keinoilla luotua näennäistä liikettä still-kuvassa selitetään biologisin ja havaintopsykologisin perustein. Tutkimuksessa käy ilmi, miten Mareyn geometrisen yksinkertaiset kronofotografiset kuvat kaappaavat liikkeen muita tekniikoita paremmin, sillä niissä huomio keskittyy itse liikkeeseen liikkuvan hahmon sijaan. Johtopäätöksenä on, että käytetty väline vaikuttaa representatiivisten keinojen valintaan. Silti tietty tekniikka ja ilmaisu eivät muodosta lukittuja pareja, vaan keinot matkaavat ristiin tieteen ja taiteen välillä muuttuen toisenlaisiksi eri tekijöiden käsissä. Näin ollen myöskään yksikään kuvatyyppi, esimerkiksi kronofotografinen kuva tai diagrammi, ei ole yksinomaan jonkin ennalta määrätyn kontekstin käytössä. Tutkielma vahvistaa käsitystä asiayhteyden tärkeydestä myös kuvan tulkinnassa: samaan kuvaan ladataan eri merkityksiä paikasta ja ajasta toiseen siirryttäessä. Tutkielma tuo esiin, kuinka merkitysten ja tekniikoiden matkaavasta luonteesta huolimatta monet liikkeen esittämiskeinot ovat olleet olemassa jo vuosisatojen ajan, eivätkä ne ole uusien ilmaisutapojen tai teknologioiden tieltä väistyneet. Syy vaikuttaa löytyvän katsomisen mekanismeista: nämä keinot puhuttelevat aivojen liikkeentunnistusalueita. Liikkeen esittäminen pysäytettynä kaksiulotteisella pinnalla kiinnostaa tieteilijöitä ja taiteilijoita yhä tänä päivänä tehtävän paradoksaalisen luonteen vuoksi ja säilynee siksi myös tulevaisuudessa osana kuvallista kulttuuria.

Tarkastelen maisterintutkielmassani tiloja ja paikkoja Kazuo Ishiguron romaanissa The Remains of the Day (1989). Tutkin, minkälaisia merkityksiä tilat ja paikat saavat, sekä miten ne liittyvät romaanin kokonaistulkintoihin ja tematiikkaan. Romaanin keskeisin paikka on perienglantilainen kartano Darlington Hall, josta hovimestari Stevens vähitellen etääntyy sekä henkisesti että maantieteellisesti matkatessaan kuvankauniin maaseutumaiseman halki tapaamaan entistä työtoveriaan neiti Kentonia. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän tilan ja paikan monitieteistä tutkimuskenttää painottaen humanistisen maantieteen ja erityisesti Yi-Fu Tuanin paikan teoriaa. Koska romaanin tilallisuus rakentuu Stevensin minäkerronnassa, taustoitan kertomuksen tilaa Marie-Laure Ryanin teorian avulla, sekä hyödynnän James Phelanin tutkimusta eritellessäni Stevensin kerronnalle leimallisia epäluotettavuuden piirteitä. Romaanin tilallisuus konstruoituu Stevensin arvomaailman, muistojen, yhteiskunnallisen järjestyksen ja kollektiivisten ihanteiden kautta. Tilat ja paikat eivät toimi pelkästään kertomuksen taustakankaana, vaan ne ohjaavat toimintaa, heijastavat kokijoidensa mielentiloja ja henkilöhahmojen välisiä suhteita, sekä täydentävät epäluotettavaa kerrontaa ja Stevensin minuutta. Stevensin paikkasuhde muuttuu yhteiskunnallisen murroksen myötä, sillä sotien jälkeisessä ja imperiumiasemansa menettäneessä Englannissa yläluokkaisten kartanoiden asema alkaa vähitellen murtua. Tulkitsen Stevensin aseman muuttuneen kunniallisesta hovimestarista museoesineeksi, joka on asetettu näytteille kartanon uuden isännän kokoelmaan. Romaanin lähiluvulla osoitan, että kertomuksessa kuvailtu maisema toimii eräänlaisena kaksoiskuvana. Se tarjoaa peilauspinnan subjektiivisille ja kollektiivisille ideaaleille rakentuen sekä paikallisen että turistin katseen kautta, sillä Stevens edustaa samalla kulttuurista sisäpiiriä sekä ulkopuolista tarkkailijaa, koska hänen maailmankuvansa rajoittuu kartanon seinien sisäpuolelle. Idyllinen maisema yhdessä aristokraattisen ja nostalgisoidun kartanon kanssa toimii tilallisena metaforana myyttiselle englantilaisuudelle. Luomalla stereotyyppisen englantilaisen miljöön Ishiguro pyrkii kritisoimaan heritage-talouden hyödyntämää nostalgiaa ja myyttejä, jotka ovat näennäisesti harmittomia konstruktioita, mutta peittävät alleen todellisen historian säröt. Johtopäätökseni on, että kertomuksen yhden merkittävän tilakokonaisuuden muodostavat liminaalitilat, kuten kynnykset ja ikkunat, jotka kuvaavat Stevensin asemaa yhteiskunnassa ja kartanossa, sekä ilmentävät ristiriitoja ammattiroolin ja yksityisen minän välillä. Liminaalitilat tekevät Stevensin sisäiset konfliktit näkyviksi alleviivaamalla Stevensin mahdollisuuksia valita yksityinen minä tunteineen ja haluineen ammattiminän velvollisuuksien ylitse, mutta nämä kynnykset ovat Stevensille lopulta liian korkeita ylitettäviksi.

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkin kätilötyön rakentumista Suomessa vuosina 1879 - 1920 Hämeenlinnan lääkäripiirin näkökulmasta. Analysoin vuoden 1879 kätilöohjesäännön tuomien muutosten sekä valtion organisaatioiden, lääkäreiden ja kunnallistason määräysten merkitystä kätilötoiminnalle ja kätilöille. Tutkimuksen ajallinen rajaus, 1879 - 1920, juontuu Keisarillisen Majesteetin vuonna 1879 antamasta kätilöohjesäännöstä, joka oli toimintaa ohjaavana lainsäädäntönä voimassa vuoteen 1920. Tutkin tässä työssä kätilötyötä kahdessa tasossa, mikrohistoriallisesti ja yleisellä tasolla. Tutkimusmenetelmänä sovellan kvalitatiivista ja kvantitatiivista menetelmää. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä toimii soveltavin osin Michel Foucault'n teoria biovallasta. Kätilöiden puutteeseen maalaiskunnissa oli pyritty vaikuttamaan vuoden 1859 kätilöohjesäännöllä. Käytännön muutoksia ei tapahtunut ja vuonna 1879 hyväksyttiin uusi kätilöohjesääntö. Uusi ohjesääntö oli valtion hallinnon ja lääkäreiden yhteistoiminnan tulos. Sen sanoma oli ohjaavaa, mutta ei pakottavaa. Lakiuudistuksella pyrittiin vaikuttamaan kuntiin ja kuntien kautta kansalaisten toimintaan. Haluttiin muokata ihmisten käyttäytymistapoja normalisoimalla kätilöhoitoinen synnytys. Kätilöohjesäännön voimaantulo ja vuodet 1879 - 1920 voidaan nähdä käännekohtana kätilötyössä. Tutkimusperiodin aikana kätilötyö alkoi saada itsenäisen ammattikunnan piirteitä selvemmin. Rahan rooli oli monessa suhteessa merkittävä, sillä elatuksen lisäksi raha vaikutti kätilön asemaan ja arvostukseen. Kunnan päättäjät olivat merkittävässä valtaapitävässä asemassa, koska heillä oli päätösvalta kätilön palkkaamisessa ja työn ehdoissa. Kunnissa, joissa kätilöä arvostettiin, maksettiin paremmin ja kuntalaiset tukeutuivat koulutettuun apuun enemmän. Tutkimusaikana kätilöiden olosuhteet kunnissa olivat haasteelliset eikä laki rajoittanut synnytyksen avustajaa, joten kätilöhoitoisissa synnytyksissä tapahtunut kasvu oli kätilöiden melko pyytettömän työn tulosta. Haluttiin muutakin kun käyttää valtaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko määrätyn ryhmän alkiot esittää määrättyjen virittäjäalkioiden avulla ketjuna, joka sisältää kaikki ryhmän alkiot täsmälleen kerran, alkaa ja päättyy samaan alkioon ja jossa alkiosta toiseen siirrytään virittäjää pitkin. Kysymyksellä on yhteyksiä klassisiin peleihin (ratsun kierto shakkilaudalla) sekä esimerkiksi perinteiseen englantilaiseen tapaan soittaa kirkonkelloja (change ringing). Ongelman matemaattisessa muotoilussa käytetään Cayley-verkkoja. Ryhmä G ja sen virittäjistö S määräävät Cayley-verkon Cay(S:G), jonka solmut ovat ryhmän alkiot ja jossa solmujen x ja xs välillä on särmä, kun s ∈ S. Tällöin haluttu alkioketju muodostaa verkkoon Hamiltonin syklin. Työssä käsitellään sekä suunnattuja että suuntaamattomia Cayley-verkkoja. Työn käsittelytapa on verkoista huolimatta ryhmäteoreettinen. Tutkielmassa käydään läpi tarvittavia ryhmä- ja verkkoteoreettisia esitietoja sekä todistetaan Hamiltonin syklien olemassaolo eräiden tulo- ja Abelin ryhmien Cayley-verkoille. Työ huipentuu Dave Witten vuonna 1986 todistamaan tulokseen, että p-ryhmien Cayley-verkoissa on aina Hamiltonin sykli, riippumatta valitusta virittäjistöstä.

Työssä esitellään moniulotteisten osittaisdifferentiaaliyhtälöiden alkuarvo-ongelmia. Erityisesti keskitytään Hamilton-Jacobi -yhtälöihin, sekä yhden tilamuuttujan säilyvyyslakeihin. Näitä yhtälöitä kohdataan usein mallinnettaessa fysikaalisten systeemien käyttäytymistä matemaattisesti, eikä yhtälöille ole välttämättä ratkaisua perinteisessä mielessä. Työn tavoitteena onkin esitellä ensin karakteristisena menetelmänä tunnettu ratkaisukeino, jossa osittaisdifferentiaaliyhtälö muunnetaan systeemiksi tavallisia differentiaaliyhtälöitä. Näiden tavallisten differentiaaliyhtälöiden ratkaisujen avulla voidaan määrittää alkuperäisen ongelman ratkaisu, ainakin tutkittavan alueen reunan läheisyydessä. Seuraavaksi nostetaan esille karakteristisen menetelmän puutteita. Kuten säilyvyyslakeihin liittyvistä esimerkeistä havaitaan, menetelmä ei pysty tarjoamaan joillekin alkuarvotehtäville jatkuvaa, eikä siten differentioituvaa ratkaisua. Joissakin tapauksissa menetelmän antama tieto ratkaisusta ei puolestaan riitä kattamaan koko ratkaisun haluttua määrittelyjoukkoa. On kuitenkin mahdollista määrittää alkuarvo-ongelman integraaliratkaisu, rajoitettu funktio, jolla on sileällä kompaktikantajaisella testifunktiolla kerrottaessa tutkittavan osittaisdifferentiaaliyhtälön ratkaisua muistuttavia ominaisuuksia. Annettuun ongelmaan ei kuitenkaan välttämättä ole aina yksikäsitteistä integraaliratkaisua, eikä osa integraaliratkaisun määritelmän toteuttavista funktioista tarjoa fysiikan ongelmista johdettuihin yhtälöihin mielekästä ratkaisua. Nopeasti havaitaan, että osa näistä epätoivotuista ratkaisuista saadaan karsittua vaatimalla integraaliratkaisulta tiettyjen entropiaehtojen täyttämistä. Haluamme kuitenkin tarjota riittävät ehdot yksikäsitteisen, entropiaehdot toteuttavan ratkaisun löytämiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työssä esitellään variaatiolaskennan perusteita ja Hopf-Lax -kaavan johtaminen Hamilton-Jacobi -yhtälöistä. Hopf-Lax -kaavan antamien integraaliratkaisujen avulla Hamilton-Jacobi -yhtälöille voidaan määritellä niin kutsuttu heikko ratkaisu. Lopuksi Hamilton-Jacobi -yhtälöiden heikkojen ratkaisujen määrittämiseksi esiteltyä teoriaa voidaan käyttää antamaan säilyvyyslakien alkuarvotehtäville entropiaehto, joka takaa ratkaisujen yksikäsitteisyyden nollamittaista joukkoa lukuunottamatta koko halutussa määrittelyjoukossa. Hamilton-Jacobi -yhtälöiden ja Hopf-Lax -kaavan avulla voidaan johtaa Lax-Oleinik -kaava, joka antaa sopivissa tapauksissa alkuarvo-ongelman entropiaratkaisun.

Tutkimuksen tarkoitus: Kasvisruokavaliot kasvattavat suosiotaan jatkuvasti ja niiden vaikutukset suun terveyteen ovat hammaslääkäreiden kiinnostuksen kohteena. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, lisääkö kasvisruokavalio eroosioriskiä sekä pohtia mitkä tekijät kasvisruokavaliossa myötävaikuttavat eroosion syntyyn. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu pääosin kirjallisuuskatsauksesta, mutta sisältää myös laboratorio-osuuden, jonka tarkoituksena on tutkia kasvipohjaisten maitojen eroosiopotentiaalia. Aineisto kirjallisuuskatsaukseen haettiin Ovid Medline -tietokannasta. Laboratorio-osuuteen kuului kasvipohjaisten maitojen pH mittaus sekä puskurikapasiteetin määritys (mikäli pH-arvo oli alle neutraalin). Mittaukset tehtiin pH-elektrodin ja magneettisekoittajan avulla soija-, kaura-, riisi- ja mantelijuomista sekä vertailun vuoksi lehmänmaidosta. Tulokset: Kirjallisuuskatsaus osoitti, että toistaiseksi tutkimusta kasvisruokavalion ja eroosion korrelaatiosta on vähän ja tutkimusasetelmat vaihtelevia, mikä vaikeuttaa tulosten vertailua. Kaikissa kasvisruokavalion ja eroosion yhteyttä käsittelevissä tutkimuksissa kasvisruokailijoilla eroosion esiintyvyys (prevalenssi) on suurempi kuin verrokkiryhmillä. Kaikkien mitattavien kasvipohjaisten maitojen pH-arvot olivat neutraaleja (7.4-7.9). Vain lehmänmaidon (Kevytmaito) pH-arvo oli alle neutraalin. Korkein pH-arvo oli riisijuomalla (7.9) ja alhaisin kevytmaidolla (6.7). Johtopäätökset: Toistaiseksi tutkimusnäyttöä kasvisruokavalion ja eroosion korrelaatiosta on liian vähän ja tutkimusasetelmat ovat niin vaihtelevia, että on mahdotonta vetää johtopäätöksiä kasvisruokavaliosta eroosiota lisäävänä tekijänä. Tarvitaan lisää yhdenmukaisella arviointiasteikolla (BEWE) suoritettuja tutkimuksia, joissa on otettu huomioon kasvisruokavalion eri alaluokat. Kasvipohjaisilla maidoilla ei vaikuta olevan eroosiopotentiaalia, vaan niiden pH-arvo on jopa korkeampi kuin lehmänmaidon, jolla on eroosiolta suojaava vaikutus.

Tarkoitus: Vuonna 2019 Kiinassa havaittiin uusi koronavirus SARS-CoV-2, joka WHO:n toimesta julistettiin vuonna 2020 maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Hammashoidossa hoitohenkilökunta altistuu merkittävästi erilaisille mikrobeille, kuten viruksille. Pandemia-aikana yksi käytetyistä varotoimista oli desinfioivat suuhuuhteet. Desinfioivia suuhuuhteita on ollut käytössä hammashoidossa jo ennen pandemiaa esim. parodontologisen ja suukirurgisten hoitojen aluksi on käytetty klooriheksidiinihuuhdetta, joka vähentää suun mikrobikuormaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko yleisesti käytössä olevilla suuhuuhteilla vaikutusta SARS-CoV-2:een syljessä ja olisiko tällä varotoimella mahdollista ehkäistä tartuntoja hammashoidossa. Lisäksi tutkia mahdollisen desinfioivan vaikutuksen kestoa. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena hakemalla PubMedistä MEDLINE-tietokannasta 7.1.2023. Tutkimus toteutettiin käyttämällä hakua (covid OR covid-19 OR corona OR coronavirus OR sars-cov-2 OR sars cov 2) AND (mouthwash OR mouthrinse OR oral irrigation OR oral rinse OR oral antiseptics). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Terveyden ja Hyvinvoinninlaitoksen (THL) antamia suosituksia. Tulokset: Käytetyillä hakusanoilla saatiin yhteensä 393 tulosta. Hakutulokset rajattiin koskemaan vain kliinisiä, ihmisillä tehtyjä, tutkimuksia. Kriteereinä on, että tutkimusten täytyy olla joko englanniksi tai suomeksi ja niissä tulee käsitellä suuhuuhteiden vaikutusta SARS-CoV-2:een, eikä esimerkiksi nenä- tai suusumutteiden. Rajausten jälkeen sisällytettyjä tutkimuksia jäi 13. Tulosten mukaan suuhuuhteilla on vaikutusta SARS-CoV-2:een, mutta tarkkaa vaikutusta ja kliinisiä hoitosuosituksia ei voida tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteellä määrittää. Johtopäätökset: Katsauksen perusteella erityisesti vetyperoksidi, setyylipyridiniumkloridi (CPC) ja povidoni-jodi (PVP-I) vähentävät SARS-CoV-2 määrää syljessä, mikä voi olla merkittävä keino ehkäistä Covid-19 infektioiden leviämistä. Lisää laadukkaita tutkimuksia tarkemman merkityksen määrittämiseksi tarvitaan.

The objective of this study was find out the use of dental implants, bone grafts and membrane materials used in implant dentistry between 2005-2015 in Finland. The statutory implant registry was maintained by the National Institute for Health and Welfare. Variables from the implant registry included the patient's gender, age, medical history, indications for implantation, augmentation area, installed fixtures, bone grafts and membranes, complications, removed fixtures and removal indications. Variables were analyzed by using statistical analysis software IBM® SPSS® Statistics (v24). During the time period 166 842 implants were installed and 2351 were removed. The most frequently used bone graft materials were bovine bone graft and autograft, whereas collagen membrane was the most used membrane material. Biomaterials were often used with two-step procedure and mostly in the maxilla. Patients age, gender, biomaterial use, irradiation and smoking were considered risk factors for implant survial. Information data about dental implants and biomaterial use were collected based on voluntary reports from the clinics, therefore the registry is not complete and does not represent the overall statistics.

2000-luvun alussa käynnistyi kiihtyvä trendi, jossa yksityisen hammaslääkärialan toimijat alkoivat fuusioitua ja muodostaa suurempia ketjuja. Aiheesta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tutkimuksen tekeminen aiheesta on tärkeää, jotta saadaan tietoa vaikuttaako ketjuuntuminen käytännössä hammaslääkärin työhön ja sitä kautta potilaisiin, heidän palvelukokemukseensa ja heille annettavaan hoitoon. Tämän tutkimuksen kohteena ovat olleet mahdolliset muutokset hammaslääkärin työnkuvaan ja kliinisen autonomian toteutumiseen ketjuun kuuluvassa yrityksessä hammaslääkärien näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen ja se on toteutettu kyselytutkimuksena, joka on lähetetty kaikille Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenille. Kyselytutkimuksen pääkohderyhmänä ovat olleet hammaslääkärit, jotka ovat 2000-luvulla työskennelleet yksityisen sektorin vastaanotolla, joka on työssäolon aikana myyty osaksi suurempaa yritystä. Kyselyyn vastasi 73 kohderyhmään kuuluvaa hammaslääkäriä. Kyselytutkimuksen mukaan ketjuuntuminen on yhtenäistänyt hoitokäytäntöjä Käypä hoito-suositusten mukaisiksi, tuonut uutta tekniikkaa ja apuvälineitä hammaslääkärien työskentelyn tueksi ja mahdollistanut hoidon toteuttamisen moniammatillisemmin. Laajemman työyhteisön ja suuremman organisaation takia hammaslääkärien työaikaa on vapautunut enemmän kliinisiin töihin. Negatiivisina ilmiöinä ketjuuntumisen myötä on havaittu lisääntynyttä toiminnan taloudellista ohjautuvuutta yrityksen taholta, missä vaarana on taloudellisten seikkojen priorisoituminen potilaille annettavan hoidon kustannuksella. Organisaatioissa on aiempaa enemmän henkilöstöä, jolla ei ole alan substanssiosaamista, jolloin ero lääketieteellisesti perustellun hoidon ja tuloksen tekemisen välillä hälvenee. Haasteena yksityisessä terveydenhuoltomarkkinassa on sovittaa tämä taloudellinen voiton tavoittelu ja lääketieteellisesti perusteltu hoito yhteen. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä yleisiä päätelmiä yksityisen terveydenhuoltomarkkinan tilanteesta alan ketjuuntuessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä parempaan suuntaan niin potilaiden kuin henkilöstönkin kannalta.