Browsing by Title

Tiivistelmä Tiedekunta: Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet Koulutusohjelma: Yhteiskuntatieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Valtio-oppi ja hallinto Tekijä: Aala Koski Työn nimi: Fysioterapian suoravastaanoton toimeenpano julkisessa terveydenhuollossa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 01/2022 Sivumäärä: 100 Avainsanat: Fysioterapian suoravastaanotto, toimeenpano, muutosprosessi, hyvät käytänteet, sote-uudistus Ohjaaja tai ohjaajat: Stefan Sjöblom (Soc & kom), Salla Sainio (THL) Säilytyspaikka: Helsingin yliopisto Tutkielmani tavoite on selvittää, miten kolme erilaista perusterveydenhuollon organisaatiota ovat toteuttaneet fysioterapian suoravastaanoton toimeenpanon. Fysioterapian suoravastaanotto tarkoittaa, että tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivä asiakas voi oman terveysasemansa ajanvarauksen kautta hakeutua suoraan fysioterapeutin vastaanotolle ilman lääkärin lähetettä. Suomessa hallitus on määritellyt raamit sosiaali- ja terveydenhoidon uudistukselle. Kunnat saavat lain puitteissa itse päättää, miten toteuttavat uudistuksen hoidon vaatimusten mukaisesti. Terveyskeskusten palvelujen järjestämiseen vaikuttavat käytettävissä olevat resurssit. Fysioterapian suoravastaanotto on hoitomalli, jonka katsotaan tuovan ratkaisun tuki- ja liikuntaelinongelmien kroonistumisen ehkäisyssä, keventämään lääkärien työtaakkaa ja laskemaan terveydenhuollon kustannuksia pitkällä aikavälillä. Tämä on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytän haastattelua tutkimusmenetelmänä. Tutkimukseni ensimmäisessä osassa selvitetään organisaatioiden taustatekijöitä. Toinen osa käsittelee muutosprosessia, jossa de Wootsin mallin avulla operationalisoin, tarkastelen dimensioita ja analysoin toimeenpanoa. De Wootsin mallissa muutosprosessi jaetaan viiteen vaiheeseen: muutospaine, yhteinen visio, muutoskapasiteetti, toteuttamiskelpoinen hanke ja lopputulos. Tutkimukseen on valittu yksiköt eri puolilta maata. Mukana on perinteinen kuntayhtymä, integroitu kuntayhtymä sekä suuri kunta antamassa kuvaa, kuinka toimeenpano sujuu eri toimintaympäristöissä. Haastatelluissa kolmessa organisaatiossa oli hyvin erilaiset menettelytavat. Yksi oli luonut oman mallin, toinen oli kehittänyt toimintaa monien vuosien aikana pienemmissä osissa saavuttaakseen kokonaisuuden ja kolmas laittoi hankejohtajat kiertämään sairaanhoitopiirin kolmeen kertaan: kartoittamaan osaamista yksiköissä, käymään läpi hankkeen eri vaiheet ja juurruttamaan uusi toimintamalli yksiköihin. Organisaatiot olivat huomioineet kaikki muutosprosessin vaiheet ja onnistuneet toimeenpanemaan muutoksen alueen tarpeiden puitteissa. De Wootsin mallin vaiheista eniten puutteita kaikilla haastatelluilla yksiköillä oli muutoskapasiteetissa. Hyviä käytänteitä löytyi kaikista haastelluista yksiköistä. Esimerkiksi yhdessä kunnassa asiakas arvioi hoidon tarpeen ja voi tulla hoitoon suoraan kadulta tai varata ajan puhelimitse tai netissä. Toisessa ohjataan henkilökuntaa antamaan suoraa palautetta toisilleen ja kolmannessa fysioterapeutit tekevät tutkimuksen lääkäreille tai vastaanottohenkilökunnalle perehdyttääkseen omaan toimintaansa. Haastattelujen kautta sain kokonaisvaltaisen kuvan toimeenpanoprosessista. Tutkimuksen ajatus oli näyttää, miten eri yksiköt ovat toteuttaneet prosessin ja antaa ideoita muille, jotka tarvitsevat tukea oman toimeenpanoprosessinsa kanssa. Tarkoitus oli myös löytää hyviä käytänteitä jaettavaksi terveydenhuollon kentälle. Tuloksia ei voida yleistää, mutta niitä voidaan hyödyntää käytännössä.

Modern insolvensrätt förutsätter sanering av företag i syfte att rehabilitera och trygga fortlevnaden av gäldenärens näringsverksamhet. I dagsläget har dock de allt mer mångfasetterade arrangemangen för företagsfinansiering och särskilt ökningen av obligationsfinansiering resulterat i ett större antal borgenärer. Det större borgenärsantalet har lett till högre krav på rättssäkerhet, medan den växande insolvensrättsliga trenden visar att saneringarna bör vara möjliga att vidtas i tidigare skede än i dagsläget, i flexibla och snabba förfaranden som i huvudsak sker utanför myndighetskontroll. Det ökade behovet av dessa tidiga skedets rehabiliteringsförfaranden har även noterats i Europaparlamentets och rådets direktiv 2019/1023 och dess ramverk för förebyggande rekonstruktion. Enligt direktivet ska medlemsstaterna möjliggöra att företag med betalningssvårigheter har tillgång till nationella förebyggande rekonstruktionsförfaranden. Dessa förfaranden ska utöver att de kan inledas i ett tidigare skede även b.la. möjliggöra saneringsmetoder som skuldkonvertering, vilka inbegriper i gäldenärens ägandestruktur, även fast detta skulle ske mot aktieägares eller borgenärers vilja. Således granskas i avhandlingen hur direktivets krav kunde implementeras i den nationella lagstiftningen för att möjliggöra ett förfarande för förebyggande rekonstruktion och om detta förfarande borde vara ett bolags- eller insolvensrättsligt förfarande. I granskningen av de nuvarande bestämmelserna i lagen om företagssanering konstateras att privata saneringar inte kan göras bindande mot alla förfarandets parter vid en tidpunkt som kunde anses motsvara syftet för förebyggande rekonstruktion. Detta kan anses bero på att kravet på insolvens eller hot om insolvens orsakar att den ekonomiska situationen för företagen som inleder förfarandet väsentligen försvårar rehabiliteringen av gäldenären då de i dagsläget existerande saneringsförfarandet inleds. Utöver detta kan det även noteras att vissa saneringsmetoder som riktas mot gäldenärens ägandestruktur, inte kan genomföras utan samtycke av gäldenärens aktieägare. Detta orsakar således en obalans i riskfördelningen mellan gäldenärens aktieägare och dess borgenärer. Detta kan särskilt noteras ur synvinkeln att nuvarande saneringsprogram i regel innehåller skuldackord för de borgenärer med sämre rätt till utdelning enligt betalningsordningen, medan aktieägare i utgångspunkt inte obligeras att vidta åtgärder för rehabiliteringen av gäldenären. Avhandlingen granskar även internationellt motsvarande förfaranden för förebyggande rekonstruktion i syfte att identifiera för- och nackdelar med förfarandenas implementering i den nationella insolvens- eller bolagsrätten. Medan granskningen påvisar att förfarandets implementering i bolagsrätten möjliggör slopandet av insolvens eller hot om insolvens som inledningskrav för förfarandet, kan det ändå anses att ett bolagsrättsligt förfarande för förebyggande rekonstruktion saknar centrala insolvensrättsliga bestämmelser som krävs för att t.ex. parter som motsätter sig saneringsarrangemangen ska kunna bindas till dessa. Utgående från granskningen och jämförelsen av dessa modellförfaranden samt direktivets bestämmelser och syfte, kan det konstateras att förfarandets implementering i insolvensrätten medför märkbara fördelar ur ett insolvensrättsligt perspektiv och kan således i helhet anses motsvara det förebyggande rekonstruktionens syfte bättre än förfarandets placering i bolagsrätten. Det kan konstateras att de nuvarande bestämmelserna i lagen om företagssanering visserligen till en stor del är i linje med de krav för förebyggande rekonstruktion som direktivet ställer. Dock kan det anses att bestämmelser i det inhemska saneringsförfarandet inte de facto motsvarar det förebyggande rekonstruktionsförfarandets syfte. Således borde vissa centrala bestämmelser i lagen om företagssanerings revideras för att möjliggöra ett förfarande för förebyggande rekonstruktion som utöver att det motsvarar direktivets bestämmelser även motsvarar direktivets syfte.

In 2021, the European Commission proposed a regulation implementing a carbon border adjustment mechanism. The primary objective of the mechanism is to curb the risk of carbon leakage. In addition, the mechanism should encourage the Union’s trade partners to implement carbon pricing measures to reduce greenhouse gas emissions and mitigate climate change. The use of border adjustments to pursue climate goals are disputed in terms environmental effectiveness. In the broader policy scope, unilateral climate measures are considered controversial due to their potential discriminatory policy effects on international trade. The carbon border adjustment mechanism highlights the complex and challenging relationship between the two most prominent multilateral questions, international trade and environmental concerns. Since the announcement of the mechanism, the Union’s trade partners have expressed opposition to the introduction of carbon taxes on the Union’s borders. In particular, the incompatibility of the mechanism with the rules of the World Trade Organization has been heavily emphasized. Potentially, the Union’s partners may move to lodge cases against the Union, in the dispute settlement body of the World Trade Organization. Although, the use of environmental measures with trade effects have been discussed by the dispute settlement bodies, the interpretation of the compatibility of climate measures with the rules of the GATT remain inconclusive. The mechanism may offer an opportunity for the organisation to actively strengthen the environmental agenda within trade. In the absence of political will of the membership to pursue reform, the Union may be required to resort to alternative policy tools to further its climate policy goals. Vuonna 2021, Euroopan Komissio esitti ehdotuksen, jolla otetaan käyttöön hiilirajamekanismi. Mekanismin päätavoitteena on välttää hiilivuotoa sekä kannustaa Unionin kauppakumppaneita ottamaan käyttöön päästökauppajärjestelmiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Rajatullien käyttö ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on kiistanalainen ympäristötehokkuuden kannalta. Ilmastopolitiikassa laajemmin, yksipuolisia ilmastotoimia pidetään kiistanalaisina, sillä niillä voi olla syrjiviä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Hiilirajamekanismi korostaa kansainvälisen kaupan ja ympäristötoimien hankalaa suhdetta. Mekanismin julkistamisen yhteydessä, unionin kauppakumppanit ovat ilmaisseet vastustavansa hiiliverojen käyttöönottoa unionin rajoilla. Erityisesti mekanismin yhteensopimattomuutta Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa on korostettu voimakkaasti. Unionin kumppanit voivat mahdollisesti nostaa kanteita unionia vastaan Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisuelimessä. Vaikka ympäristötoimenpiteiden käyttöä, joilla on kaupallisia vaikutuksia, on käsitelty riitojenratkaisuelimissä, tulkinta ilmastotoimenpiteiden yhteensopivuudesta GATT -sääntöjen kanssa on edelleen epäselvä. Mekanismi voi tarjota organisaatiolle mahdollisuuden vahvistaa ympäristöohjelmaa maailmankaupassa. Jos jäsenillä ei ole poliittista tahtoa jatkaa uudistuksia, unioni voi joutua turvautumaan vaihtoehtoisiin välineisiin ilmastopoliittisten tavoitteidensa edistämiseksi.

The cloud computing paradigm has risen, during the last 20 years, to the task of bringing powerful computational services to the masses. Centralizing the computer hardware to a few large data centers has brought large monetary savings, but at the cost of a greater geographical distance between the server and the client. As a new generation of thin clients have emerged, e.g. smartphones and IoT-devices, the larger latencies induced by these greater distances, can limit the applications that could benefit from using the vast resources available in cloud computing. Not long after the explosive growth of cloud computing, a new paradigm, edge computing has risen. Edge computing aims at bringing the resources generally found in cloud computing closer to the edge where many of the end-users, clients and data producers reside. In this thesis, I will present the edge computing concept as well as the technologies enabling it. Furthermore I will show a few edge computing concepts and architectures, including multi- access edge computing (MEC), Fog computing and intelligent containers (ICON). Finally, I will also present a new edge-orchestrator, the ICON Python Orchestrator (IPO), that enables intelligent containers to migrate closer to the users. The ICON Python orchestrator tests the feasibility of the ICON concept and provides per- formance measurements that can be compared to other contemporary edge computing im- plementations. In this thesis, I will present the IPO architecture design including challenges encountered during the implementation phase and solutions to specific problems. I will also show the testing and validation setup. By using the artificial testing and validation network, client migration speeds were measured using three different cases - redirection, cache hot ICON migration and cache cold ICON migration. While there is room for improvements, the migration speeds measured are on par with other edge computing implementations.

Background: Continuous practices are common in today’s software development and the terms DevOps, continuous integration, continuous delivery and continuous deployment are fre- quently used. While each one of the practices helps in making agile development more agile, using them requires a lot of effort from the development team as they are not only about au- tomating tasks but also about how development should be done. Out of the three continuous practices mentioned above, continuous delivery and deployment focus on the deployability of the application. Implementing continuous delivery or deployment is a difficult task, especially for legacy software that can set limitations on how these practices can be taken into use. Aims: The aim of this study is to design and implement a continuous delivery process in a case project that does not have any type of automation regarding deployments. Method: Challenges of the current manual deployment process were identified and based on the identified challenges, a model continuous delivery process was designed. The identified challenges were also compared to the academic literature on the topic and solutions were taken into consideration when the model was designed. Based on the design, a prototype was created that automates the deploy- ment. The model and the prototype were then evaluated to see how it addresses the previously identified challenges. Results: The model provides a more robust deployment process, and the prototype automates most of the bigger tasks in deployment and provides valuable information about the deployments. However, due to the limitations of the architecture, only some of the tasks could be automated. Conclusions: Taking continuous delivery or deployment into use in legacy software is a difficult task, as the existing software sets a lot of limitations on what can be realistically done. However, the results of this study prove that continuous delivery is achievable to some degree even without larger changes to the software itself.

The government of Lao PDR has promoted teak planting for over 40 years, resulting in a significant increase in the area of plantation teak. Most of the plantations are managed by individual farmers and play an important role as a kind of financial insurance system, and a ready source of quick income generation. By cultivating a teak plot it may be determined whether a farmer has land tenure to the plot and through cultivation whether they can afford to send children to school. In Northern Lao PDR the primary sales channel for teak in a complex environment are middlemen. The common association with middlemen is rather negative and they are perceived as rent-seeking actors in the value chain. However in the current teak market system in Lao PDR middlemen take responsibility for many time-consuming steps of performing teak sales in compliance with laws and regulations. In addition, unofficial fees in connection with felling and transporting strongly influence teak wood flows by increasing costs and making the process vulnerable to adversity. In general, middlemen save farmers the trouble of having to deal with unofficial costs and marketing, and therefore they represent a convenient sales channel for farmers. These extra costs are difficult for the society to tackle down as long as Lao PDR possess low effectiveness in the national formal and social control systems. This study focuses on the existing practices of teak middlemen and their implications for teak smallholders. Farmers’ perceptions of the various actors and issues with sales to be addressed are presented and discussed. In this study 120 semi-structured interviews with smallholder teak farmers and 11 with Lao authorities and non-governmental organizations throughout the forestry sector were conducted in four small villages and in Vientiane (the capital) in Northern Lao PDR. A middleman case study was included in the study to demonstrate current actions taken by middlemen. According to the results of this study farmers are lacking the time and motivation to participate in the highly regulated formalities of marketing teak, and prefer middlemen as their selling channel for their wood. Farmers do understand and, based on previous support, report of the importance of external development projects providing training and information related to teak markets, yet consider them challenging without more guidance and structural change in official governing practices.

The EU aims for a high level of environmental protection, which includes nature conservation. The key regulatory tools providing the Union’s nature conservation framework are the Birds and Habitats Directives. They establish the Natura 2000 network of protected sites that covers 18% of the land area and 9.5% of the marine area of the EU. Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive set an environmental protection mechanism that is applied to project development likely to have a significant effect on a Natura 2000 site. In addition to ambitious environmental protection objectives, the development of renewable energy is a topical issue in the EU. In 2018, the EU updated its renewable energy target for 2030 and is now pursuing to have 32% of its final energy consumption come from renewable energy sources. The expected increase in renewable energy might lead to more conflicts between renewable energy projects and the already extensive Natura 2000 network. This thesis aims to establish the current state of the law regarding the appropriate assessment procedure of plans and projects under Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive, and especially the implications it has on renewable energy projects. This means exploring how the interests of nature conservation and the development of renewable energy are balanced. In addition, the thesis will analyse the reasoning of the Court of Justice of European Union (CJEU) in its case-law related to the appropriate assessment procedure. For these purposes, I use legal dogmatic and regulatory theory methods. Even though the Natura 2000 network supports the high-level protection of the environment in the EU, the Habitats Directive does not prohibit all development in the Natura 2000 sites. The CJEU has considered in its case-law that the EU legislature intended to create a protection mechanism that is triggered only if a plan or project represents a risk for a site forming part of the Natura 2000 network. Therefore, even if a project is considered to affect a Natura 2000 site, it is subjected to the Appropriate Assessment only after it has been concluded that it undermines the conservation objectives of a site. The findings of the thesis suggest that Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive do provide flexibility for national authorities when authorising plans and projects. The Birds and Habitats Directives prove to be effective in conserving animal and plant species in the EU. Article 6(3) of the Habitats Directive is interpreted strictly by the CJEU, which ensures the effective application of the environmental protection mechanism it provides. Article 6(4) of the Habitats Directive allows derogation from the protection on the grounds of imperative reasons of overriding public interest. The European Commission and the CJEU have been more flexible in the interpretation of the derogation article and have allowed for a wide range of economic activity to be considered to meet the requirements of derogation. The thesis concludes that also renewable energy projects could meet the requirements of public interest on some grounds. The reasoning of the CJEU follows the commonly accepted interpretation methods. The Court has consistently in its case-law adopted a literal interpretation of Article 6(3) HD. In addition, it utilises systematic interpretation and teleological interpretation. The precautionary principle and the principle of sustainable development have also had weight in the Court’s reasoning.

Itsemurha on edelleen tärkeä kuolinsyy Suomessa. Itsemurhariskissä olevan potilaan tunnistaminen ja itsemurhien ennaltaehkäisy on haastavaa. Viime aikoina Implisiittistä assosiaatiotestiä (IAT) on yhä enemmän sovellettu psykologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa, joissa on saatu näyttöä psykiatristen potilaiden automatisoituneiden mielleyhtymien ja itsetuhokäyttäytymisen yhteydestä. Halusimme tutkimuksellamme selvittää, onko aiemmin itsemurhaa yrittäneillä suomalaisilla masennuspotilailla vahvempi implisiittinen assosiaatio itsensä ja kuoleman/itsemurhan välillä, kuin potilailla, joilla ei ole itsemurhayritystä taustalla. Rekrytoimme tutkimukseen yhteensä 31 masennuspotilasta HYKS Mielialalinjan aluepoliklinikoilta ja vanhuspsykiatrian avohoidosta. Tutkittavista 8 oli aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. IAT:n reaktioaikojen perusteella jokaiselle tutkittavalle laskettiin D-arvo osoitukseksi implisiittisestä assosiaatiosta itsensä ja itsemurhan/kuoleman välillä. Negatiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsensä ja elämän välillä, kun taas positiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsemurhaan/kuolemaan. Ryhmien välisiä suorituksia verrattiin T-testin avulla. Tuloksissa molempien ryhmien keskimääräinen D-arvo oli negatiivinen. Itsemurhaa yrittäneiden D-arvo oli kuitenkin keskimäärin vähemmän negatiivinen kuin verrokkiryhmän. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä N-määrällä 31. Tutkimuksemme aineisto ei tukenut käsitystä IAT:n hyödyllisyydestä itsemurhariskin arvioinnissa. Lopulliseen päätelmään menetelmän hyödyllisyydestä kliinisessä työssä tarvitaan vielä lisää replikaatiotutkimuksia.

Boreal mires are natural sources of methane and contribute considerably to the global methane budget. Therefore, in order to comprehend the overall impact that these ecosystems have on climate change, it is essential to understand the factors that influence processes involved in methane production and consumption. Factors affecting methane flux vary between different mires, but there is also great spatial and temporal variation in flux within mires. In previous studies, temperature and water table position have been shown to influence methane flux, but vegetation could aid in explaining the small-scale variation. Vegetation can indicate spatial variation in water table position, but also affect methane flux directly by the transportation of methane through plant tissues, and by providing substrate for microorganisms through primary production. Furthermore, redox potential is a poorly studied factor that can reflect if chemical conditions in peat are suitable for methane production or consumption, making it a useful tool in predicting methane flux. In this thesis, I seek to identify if small-scale spatial variation in the methane flux occurs within the studied mire area. In addition, I strive to identify important controllers of the observed spatiotemporal variation in methane flux, with a specific focus on the effect of vegetation properties and redox potential. Methane and carbon dioxide fluxes were measured with the closed chamber technique at a boreal fen in Sodankylä (67°22'06.6"N 26°39'16.0"E) during the growing season in 2019. Flux measurements were carried out at nine measurement plots belonging to three different vegetation types: flark, lawn and string. Coverage and height of plant functional groups were followed during the summer and continuous redox potential was measured for each plot. CH4 fluxes of different plots and vegetation types were compared to study the spatial variation in methane flux. Generalized additive models (GAM) were used to determine which variables are best to explain spatiotemporal variation in methane flux over the growing season. Mean methane flux during the summer was 0.94 ug CH4 m-2 s-1 which is in the same magnitude as observed in a previous study at the fen. Some small-scale spatial variation in the methane fluxes was observed at the study site, with strings having lower flux than flaks and lawns. However, overall the spatial variation was small, while temporal variation in methane flux over the growing season was considerable. The best model, that was a combination of vegetation, redox potential and environmental variables, and it explained 72 % of the observed variation in methane flux. Vascular plant variables were the most important variables in the model, whereas moss functional groups were of lesser importance. Redox potential in deeper peat layers was also important in the model, but redox potential closer to the surface was not found to be significant. Vegetation is an important controller of methane flux, and this information could potentially be used when predicting methane flux over larger areas by using remote sensing to map vegetation characteristics. Redox potential, on the other hand, is relatively easy to measure, and the result suggests that it could provide a useful tool for improving the predictions of methane flux.

Tutkielmassa tarkastellaan argumentointivirheitä ranskalaisen ekonomistin Olivier Demeulenaeren blogissa, joka käsittelee koronapandemiaa ja erityisesti koronarokotteita kriittiseen sävyyn. Korpukseksi valikoituivat julkaisut, joissa oli käytetty avainsanaa ”dictature vaccinale” eli ”rokotediktatuuri”. Teksteissä korostuu korona- ja rokoteskeptisyys, jota kirjoittaja(t) tuovat esiin monien eri argumentaatiokeinojen avulla. Kaikissa teksteissä kuitenkin ilmenee argumentointivirheitä, eli argumentteja, jotka näyttävät muodollisesti kelvollisilta, mutta ovat esimerkiksi sisällöltään virheellisiä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten erityyppiset argumentointivirheet ilmenevät käytännössä ajankohtaiseen aiheeseen liittyvässä diskurssissa. Tutkielman teoriana toimii Ruth Amossyn "L’argumentation dans le discours" ja Irving M. Copin & Keith Burgess-Jacksonin "Informal Logic". Amossyn teoksessa tarkastellaan argumentaatiota diskurssissa alkaen Aristoteleen suostuttelun välineistä, eetoksesta, paatoksesta ja logoksesta. Myöhemmin Amossy viittaa Copi ja Burgess-Jacksonin teoksessa luokiteltuihin argumentointivirheisiin. Tämän luokittelun avulla lajittelimme löytämämme argumentaatiovirheet kolmeen kategoriaan sen perusteella, vetoavatko virheelliset väittämät luonteeseen ja uskottavuuteen (ethos), tunteisiin (pathos) vai järkeen (logos). Löysimme korpuksestamme melkein kaikista Copin ja Burgess-Jacksonin mainitsemista argumentointivirheistä vähintään yhden esimerkin. Niissä tapauksissa, joissa emme löytäneet sopivaa esimerkkiä, oli kyse joko siitä, että sellaista ei esiintynyt (esim. johdatteleva kysymys), tai siitä, että esimerkki ei ollut eksplisiittinen, vaan implisiittinen tekstin kokonaisuudessa (esim. kehäpäätelmä). Analyysin avulla saimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lukijaan voi vedota silloinkin, kun väittämille ei ole perusteita. Monissa tapauksissa kirjoittaja kumoaa toisen mielipiteet hyökkäämällä vastustajaa kohtaan, eikä väite perustu itse sisältöön. Tällöin kirjoittaja itse heikentää omaa uskottavuuttaan. Hyvin usein kirjoittaja vetoaa lukijan tunteisiin, useimmiten herättämällä esimerkiksi vihan ja pelon tunteita, jotka hämärtävät loogista päättelykykyä. Järkeen tai logiikkaan liittyviä argumentointivirheitä löytyi myös, joskin nämä olivat vaikuttavimpia silloin, kun ne vetosivat samalla myös tunteisiin.