Browsing by Title
Now showing items 9575-9594 of 31275
-
(2014)Tutkimus käsittelee seurakuntayhtymän päätöksentekoa. Päätöksentekoon liittyviä prosesseja ja perusteluita tarkastellaan sen kautta miten Vantaan seurakuntayhtymässä myönnettiin vaalikauden aikana taloudellista tukea eri järjestöille. Tutkimuksen kohteena ovat seurakuntayhtymän luottamustoimijat ja luottamuselinten toiminta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy vallan käsite. Valta voi olla virallista tai epävirallista vaikutusvaltaa. Tarkastelen luottamustoimijoiden tapaa perustella päätöksiä sekularisaatioteorian ja John Rawlsin jaetun näkökulman teorian avulla. Ensimmäinen tarjoaa kontekstin yhteiskunnallisen keskustelun paineessa tapahtuvalle seurakunnan päätöksenteolle. Teorioista toinen puolestaan auttaa luokittelemaan esiintyviä perusteluita päätöksenteon kannalta keskeisiin ja vähemmän keskeisiin. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Kirjallisen aineiston lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu seurakuntayhtymän luottamushenkilöiden haastatteluita, sekä taustoittava asiantuntijahaastattelu. Yksittäisen luottamushenkilön vallan määrä riippuu hänen asemastaan seurakunnan hallinnossa ja virallisen vallan ulkopuolisesta vaikutusvallasta. Vantaan seurakuntayhtymässä vaalilistoista kootut valtuustoryhmät olivat merkittävä osa luottamuselinten toimintaa. Ryhmille hahmottui kolme roolia, jotka olivat 1)Päätöksenteon tukeminen 2)Kannanmuodostuksen ohjaaminen ja 3) Päätöksenteon jakaminen viralliseen ja epäviralliseen tasoon. Vantaan seurakuntayhtymässä jaettiin tukia järjestöille matemaattisen kaavan avulla. Vaalikauden aikana tukien jakoperusteita muutettiin niin, että esimerkiksi osalta lähetysjärjestöistä leikattiin osa tuista. Luottamustoimijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä siihen miten seurakunnan työntekijät valmistelivat päätöksiä. Kirkkoherrojen rooli seurakuntayhtymän hallinnossa osoittautui jännitteiseksi, osa luottamushenkilöistä olisi halunnut antaa kirkkoherroille enemmän muodollista valtaa, osa taas piti kirkkoherrojen vaikutusvaltaa sellaisenaan liian suurena. Tukien jakoperusteista on hahmotettavissa neljän ulottuvuuden kenttä. Ulottuvuudet ovat hengellinen – sekulaari, sekä joustamaton – joustava. Joustamattomat perustelut ovat sellaisia, joista ei olla valmiita luopumaan tai jotka hyväksytään päätöksenteon keskeisiksi perusteluiksi. Joustavat perustelut ovat sellaisia, joita voi käyttää keskustelussa yleisellä tasolla, mutta jotka eivät esimerkiksi kuulu luottamustoimijoiden jaettuun näkökulmaan aiheesta. Tukien jakoprosessissa tapahtui vaalikauden aikana muutos. Tuista tuli osa poliittista vallankäyttöä, muutokselle on löydettävissä sekä rakenteellisia että sisällöllisiä syitä
-
(2016)Jane Austens verk har av hävd betraktats som färggranna och ironiska skildringar av temata såsom kärlek, äktenskap och familjeförhållanden. Romanerna lodar emellertid djupare än så. Min avhandling behandlar två av Austens mindre välkända men desto mer intresseväckande verk, Mansfield Park och Persuasion. Med hjälp av Edward Saids kontrapunktiska metod analyserar jag hur ämnen såsom slaveri, kolonialism samt marinofficerarnas hjältemod framhävs på ett utstuderat sätt i Mansfield Park. Analysen berör tre personer i romanen: Sir Thomas, Mrs. Norris och William. Med stöd av direkta utdrag ur romanen ger min skildring av dessa individer en beskrivning på hur Austen utan uppenbart omnämnande och med diskretion lyfter fram temata som var aktuella och omtvistade i slutet av 1700-talet och i början av 1800-talet, det vill säga slaveri och kolonialism. I min behandling av Persuasion, en roman som anses omfatta biografiska element ur Austens liv, framhåller jag hur Austen genom individerna som förekommer i romanen vill fästa uppmärksamhet vid de problem som existerade i England under sommaren år 1814 då Napoleon befann sig i landsflykt. I sin helhet kretsar sig romanen kring den kungliga flottans förehavanden medan min avhandling fokuserar sig på fyra marinofficerare: kapten Frederick Wentworth, amiral Croft samt kaptenerna Harville och Benwick. Med hjälp av beskrivande utdrag visar jag hur kapten Frederick Wentworth samt amiral Croft förekommer i romanen som hyllade hjältar vars plats i samhället bygger på meriter som erhållits genom hjältedåd. I sin tur ger kaptenerna Harville och Benwick en mer realistisk bild av marinsoldater som återvänder från kriget bortglömda av moderlandet och utan nämnvärd egendom att stöda sig på. I min avhandling klargör jag ytterligare hur Austen tack vare sin brevväxling med sina bröder samt sin iver att läsa verk av andra författare var väl medveten om den aktuella samhällsdebatten och de rådande åsikterna under 1800-talet.
-
(2022)The aim of this master’s thesis was to describe mediation activities as part of a group discussion task in an academic English course. In addition, the goal was to investigate how successful mediation affects interaction. The perspective on mediation in this study is guided by the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR) and mediation is defined through the CEFR descriptors for mediation. The descriptors were added in the CEFR, and mediation presented as one of the modes of language, in the 2018 CEFR Companion Volume. The new volume, as well as the concept of mediation, further emphasizes the communicative and action-oriented approach to language learning. Mediation refers to co-creation of meaning, facilitating understanding and communication between participants in interaction. The hypothesis in this thesis was that successful mediation has a positive effect on interaction whereas problems in mediation have the opposite effect. The participants (N=51) were students from three different academic English courses in the University of Helsinki Language Centre. The data were gathered as part of a course task consisting of small group discussions. The data consist of students’ answers to post-discussion questionnaires as well as video recordings of the discussions. Mixed methods approach was used in this study, and qualitative data were analyzed both inductively and deductively. This study concretizes the concept of mediation and makes mediation activities visible. It al-so shows how mediation activities can be described and assessed from the perspective of the CEFR descriptors. The results show that mediation can be taught and practiced, and that the CEFR descriptors can be used in defining different types of mediation. In addition, the descriptors can be used as a guideline in students’ self-assessment. However, the view on language learning the concept of mediation represents is seen as more significant than the specific descriptors. Mediation embodies a communicative approach that emphasizes the social nature of learning, cultural competence and the active role of the language learner. The conclusion in this thesis is that adopting a mediation-perspective towards classroom activities contributes to a more communicative approach to language learning and teaching.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee autenttisen lastenkirjallisuuden käyttöä alakoulun englanninopetuksessa. Tutkielma perustuu ajatukseen lukutaidon tärkeydestä nykypäivän tietoyhteiskunnassa sekä kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä lukutaidon ylläpitäjänä ja edistäjänä. Kouluympäristössä lukemisen tärkeyttä voidaan korostaa kokonaisille ikäluokille kerrallaan, ja tätä mahdollisuutta tulisikin hyödyntää laajalti yli oppiainerajojen. Lukeminen vierailla kielillä hyödyttää paitsi lukijan yleistä lukutaitoa, myös kyseisen vieraan kielen oppimista ja hallintaa. Autenttinen vieraskielinen kirjallisuus tarjoaa erityisen suuria mahdollisuuksia kyseisen kielen ja kulttuurin opiskeluun varsinaisten kielenoppimista varten valmistettujen materiaalien ohelle. Vieraalla kielellä lukemisella nähdään olevan monia hyötyjä sanavaraston laajentumisesta ja autenttisen kielen rakenteisiin tutustumisesta aina kulttuurisen kompetenssin rakentumiseen sekä kriittisen ajattelun taitojen oppimiseen. Kirjallisuuden integroiminen vieraan kielen opetukseen kohtaa kuitenkin usein haasteita, joista suurimmat liittyvät kielitaidoltaan heterogeenisten oppilasryhmien parissa työskentelyyn sekä sopivien kirjallisten tekstien löytämisen käytännön hankaluuksiin. Myös sopivien tekstien valitsemiseen opettajilta kuluva aika koetaan haasteena. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen englanninkielinen autenttinen kirjallisuus on alakouluikäisten englanninopiskelijoiden mielestä paitsi mielekästä ja kiinnostavaa, myös kielelliseltä vaativuudeltaan sopivan tasoista heidän omaa lukemistaan ajatellen. Tutkielman kaksi ensimmäistä tutkimuskysymystä kartoittavat oppilaiden käsityksiä englanninkielisestä kirjallisuudesta osana omaa englannin opiskeluaan sekä kirjavinkkauksen hyötyjä ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia haasteita koskien sen käyttöä vieraan kielen opetuksessa. Kolmas tutkimuskysymys selvittää niitä kirjallisuuden piirteitä, joiden perusteella alakouluikäiset englanninopiskelijat kokevat tietynlaiset kirjat paitsi mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi, myös kielelliseltä tasoltaan sopivan haastaviksi. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, johon osallistui ryhmä helsinkiläisen alakoulun viidennen luokan oppilaita (yhteensä 14 oppilasta). Osana tutkimusta Helsingin kaupunginkirjaston erikoiskirjastovirkailija piti oppilasryhmälle kirjavinkkauksen englanninkielisistä lastenkirjoista. Tutkimuksen varsinainen aineisto kerättiin kirjavinkkauksen jälkeen kahdella oppilaille suunnatulla kyselytutkimuksella. Ensimmäinen kysely toteutettiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja toinen reilun kolmen viikon päästä ensimmäisestä. Kyselyiden avulla kartoitettiin oppilaiden ajatuksia sekä kirjavinkkauksesta ja siinä esitellyistä kirjoista, että laajemmalti englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisesta ja käyttämisestä osana englanninopetusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että autenttista kirjallisuutta ja vieraskielistä kirjavinkkausta voidaan hyvin hyödyntää jo nuorten oppilaiden kanssa alakoulun englanninopetuksessa. Oppilaat kokivat englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisen positiivisena ja mielekkäänä, kunhan luettavat kirjalliset materiaalit ovat paitsi mielenkiintoisia myös kielelliseltä haastavuustasoltaan sopivia. Sekä kirjojen koettu relevanttius että sopivan kielellisen haasteen taso oli vahvasti riippuvainen lukijasta, ja yhden lukijan sopivaksi kokema kirja saattoi toisesta tuntua liian helpolta tai vaikealta ja siksi motivoimattomalta. Tutkimuksen tulokset korostavat laajan tekstivalikoiman tärkeyttä autenttista kirjallisuutta vieraan kielen opetukseen integroitaessa.
-
(2016)Degradation of cellular proteins in the ubiquitin-proteasome system regulates various biological processes. It has also been implicated in the pathogenesis of numerous diseases, such as cancer and neurodegenerative diseases. Ubiquitin-specific proteases (USP) are involved in the deubiquitination of protein. The small-molecule inhibitor IU1, specific for USP14 has previously been shown to activate AMPK in HC cells. In this study we further explore the connection between IU1 and AMPK. Huh7 and HEK293 cells were treated with IU1 for variable time periods. Western blotting was applied to investigate the protein phosphorylation level (i.e. activation) of AMPK. We found that IU1 activates AMPK in Huh7 cells, but has no apparent effect in HEK293 cells. By assessing the mitochondria respiration we found evidence proposing IU1 inhibits complex I. Our results suggests that IU1 activates AMPK in certain cell lines with the possible underlying mechanism being the inhibition of complex I of the respiratory chain.
-
(2020)Tutkielmani käsittelee humanisti Francesco Petrarcan kymmentä fiktiivistä kirjettä antiikin kirjailijoille: Cicerolle, Senecalle, Varrolle, Quintilianukselle, Liviukselle, Polliolle, Horatiukselle, Vergiliukselle ja Homerokselle. Kirjeistä kaksi ensimmäistä on osoitettu Cicerolle. Horatiukselle ja Vergiliukselle osoitetut kirjeet ovat runomitassa. Työni tarkoituksena on etsiä mahdollisia syitä sille, miksi Petrarca halusi kirjoittaa näille yhdeksälle antiikin kirjailijalle, sekä analysoida Petrarcan suhtautumista hänen kirjeidensä vastaanottajiin. Lisäksi tarkastelen työssäni, toistuuko Petrarcan kirjeissä jotkin hänen asenteistaan muita enemmän. Tutkielmani on laadullinen ja sisältää lähiluvun sekä hermeneuttisen analyysin piirteitä. Petrarcaa ja hänen suhdettaan antiikin kirjallisuuteen on tutkittu maailman sivu mutta hänen kirjeensä antiikin kirjailijoille eivät ole olleet aiemman tutkimuksen keskiössä. Petrarcalla oli omat lempikirjailijansa, joiden pariin hän aina palasi ja joista hän piti listaa. Petrarcan lempikirjojen listalta löytyvät hänen kirjeidensä vastaanottajista Cicero, Seneca, Livius, Horatius ja Vergilius. Cicero oli näistä kirjailijoista hänelle kaikkein rakkain. Tutkielmani osoittaa, että luopumalla apologeettisesta näkökannasta Petrarca pystyi näkemään antiikin kirjailijat historiallisessa ajassa eläneinä ihmisinä, jotka olivat erehtyväisiä tavallisten ihmisten tavoin. He saattoivat elää vastoin omia opetuksiaan tai kadehtia toistensa kirjallisuuden lahjoja. Tällaista käytöstä Petrarca kritisoi kirjeillään. Petrarcan kirjeet sisältävät myös aikalaiskritiikkiä. Petrarcan mielestä hänen aikansa ilmapiiri oli alennustilassa ja yksi hänen kirjeidensä kantavista teemoista onkin hänen oman aikansa rappiosta tiedottaminen kirjeidensä vastaanottajille. Kaikilla Petrarcan kirjeillä antiikin kirjailijoille oli oma tärkeä osansa Petrarcan minäkuvan muotoutumisessa. Petrarcalle hänen kirjeensä olivat ensi sijassa osa elämäkerrallista teosta, jossa hän pystyi esitellä itsensä jälkipolville haluamassaan valossa. Kirjoittamalla antiikin kirjailijoille tuttavallisesti ja heitä välistä moittien tai neuvoen Petrarca pystyi nostamaan itsensä haluamalleen jalustalle, hänen sanomisiaan kuuntelivat jopa menneisyyden kirjailijat. Hänelle kaikkein tärkeintä elämässään oli tulla jälkipolvien muistamaksi ja elää ikuisesti kirjoituksissaan antiikin kirjailijoiden tavoin.
-
(2023)Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.
-
(2018)I min avhandling pro gradu analyserar jag mitt eget översättningsarbete genom att tillämpa semiotikern Algirdas Greimas aktant- och modalitetsmodeller. Aktanterna utarbetades ursprungligen för analys av myter, där allmänt förekommande personer och ting beskrevs av subjektet (hjälten i historien), objektet (det subjektet söker), hjälparen (den subjektet får stöd av), motståndaren (den som står i vägen för subjektet), sändaren (den subjektet får objektet från) och mottagaren (den subjektet för objektet till). Greimas fann även 6 modaliteter, som han använde för att beskriva hur aktanterna interagerade med varandra. Dessa var faire (’att göra’), devoir (’att vara tvungen’), pouvoir (’att kunna’), savoir (’att veta’), vouloir (’att vilja’) och être (’att vara’). År 2002 föreslog Andrew Chesterman i sin artikel Semiotic modalities in translation causality att dessa modaliteter även kunde användas för att analysera vad som sker under en översättares arbete. Min avhandling följer Chestermans förslag, men även den grundläggande aktantmodellen har lagts till i analysen. Syftet med avhandlingen är att utreda hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, och jag granskar även om någon av aktanterna och modaliteterna kan observeras oftare än de andra och varför, samt vad en översättare kan lära sig om sig själv med hjälp av denna typ av analys. Avhandlingen är en s.k. översättningsgradu, vilket syftar på att jag översatt mitt eget material och fört ett noggrant protokoll över översättningsarbetet. Texten jag har översatt är Nyyti ry:s texthelhet Opi elämäntaitoa (Lär dig levnadskonst), som består av 15 webbtexter i längden 0,5–3 sidor och faller inom genren livskunskapstexter. Utöver denna texthelhet och min översättning av den fungerar även protokollet jag fört under översättningsarbetet samt de revideringsförslag jag fått av dem som granskat översättningen som material för min analys. Jag analyserar alla 572 översättningsval separat och använder mig även av kategoriseringar av översättningsproblem, översättningsstrategier samt revideringar för att strukturera min analys. Min analys är deskriptiv och kvalitativ. I avhandlingen framför jag några generella riktlinjer för hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, men konstaterar även att en avgränsning av dem kan vara svår och att det finns utrymme för tolkning. Jag menar att aktanterna subjekt, objekt, sändare och mottagare samt modaliteten faire är så övergripande för alla översättningsval att inget kvantitativt data om deras förekomst kan framställas. Jag konstaterar att både hjälpare och motståndare förekommer frekvent i mitt översättningsarbete, men att hjälparen i regel representeras av dem som granskat min text, medan motståndaren kan representeras av flera typer av översättningsproblem och -svårigheter. Jag uppmärksammar även att modaliteten devoir förekommer betydligt oftare än de andra modaliteterna och hittar orsaker till detta bland annat i att jag uppfattat mina hjälpare som auktoriteter vars förslag blivit en form av yttre tvång. Jag noterar också att ett översättningsval sällan beskrivs av endast en modalitet utan att modaliteterna ofta förekommer i kombination med varandra, i synnerhet pouvoir som inte alls förekommer ensam. Slutligen finner jag att översättare kan lära sig mycket om sina arbetsmetoder, sina preferenser och sina förhållanden till auktoriteter med hjälp av en greimasiansk analys.
-
(2014)Asylsökanden lever i en värld, som kanske är obekant för många av oss. Syftet med denna studie är att se hur asylsökande mammor upplever tiden på flyktingförläggningarna i väntan på sitt beslut. Denna avhandling strävar även till att se vad det är som får mammorna att kämpa vidare, vilka är ljusglimtarna i deras vardag. Jag fokuserar också på hur personalen på flyktingförläggningarna ser på de asylsökande mammornas tid på flyktingförläggningen. Detta har jag undersökt genom att intervjua fem asylsökande mammor och fem arbetare på en flyktingförläggning. De asylsökande mammorna kommer från Europa och Asien, de är i åldrarna 27-51. Mammorna har varit i Finland 1-5 år. Fyra av mammorna har gått i skola i hemlandet medan en inte kan läsa eller skriva. Två av mammorna har ett barn och tre av mammorna har flera än ett barn. Jag närmar mig de asylsökande mammornas upplevelser av tiden på flyktingförläggningen genom begreppet liminalitet. Vilket innebär att individen befinner sig mellan två olika ställningar, med andra ord i ett limbo tillstånd eller mellantillstånd. Konkret så innebär detta för de asylsökande mammorna att de inte längre tillhör den gemenskap som de hade i hemlandet, men samtidigt är de inte heller en del av det finländska samhället i och med att de fortfarande väntar på sitt beslut på asylansökan. Att befinna sig i liminalitet innebär enligt de asylsökande mammorna en osäkerhet, en lång väntan samt utanförskap. Mammorna har olika strategier för att handskas med den osäkra vardagen, det är både frågan om destruktiva strategier och strategier som innebär att strukturera tiden. En av mammorna skiljer sig från de andra mammorna med att hon inte beskriver tillvaron lika mörk som de andra och det har mycket att göra med hennes strategi att försöka leva en dag i taget. Den långa väntan innebär för mammorna att rollen som kvinna ändras och de upplever mera frihet, men samtidigt innebär väntan också att de blir mera passiva under processens gång. Trots att mammorna blir passiva uppvisar de en handlingskraft och deras starkaste drivkraft är att barnen skall få ett bättre liv än vad de själva har haft. I en tid som präglas av utanförskap skapar de asylsökande mammorna även en gemenskap och det uppstår någonting som Victor Tuner kallar för communitas mellan de asylsökanden. Dessa communitas handlar inte om några djupa vänskapsförhållanden utan det är frågan om ett band som man delar med andra som går igenom samma sak, en gemenskap i utanförskapen. Man gläds med de som får uppehållstillstånd och sörjer med de som är tvungna att lämna landet. Trots att asylprocessen och tiden på flyktingförläggningen beskrivs som mörk och negativ så skapar mammorna ändå mening i tillvaron på olika sätt. Centrala drivkrafter i mammornas vardag är bland annat barnen, olika församlingar, frivilliga organisationer, personalen, samhörigheten till de andra asylsökanden, hemmet och matlagning.
-
(2021)Maisterintutkielmani käsittelee Ivan Timiriasevin (1860–1927) elämää Suomessa vuosina 1890–1927. Tutkin, miten venäläisestä kenraalikuvernöörin adjutantista Ivan Timiriasevista tuli suomalainen valokuvaaja 1900-luvun alun yhteiskunnallisen kuohunnan keskellä. Olen myös selvittänyt hänen yleistä elämänkulkuaan. Tutkielma on biografia Ivan Timiriasevin elämästä keskittyen hänen aikaansa Suomessa. Tutkielma seuraa Timiriasevin elämää ja etenee osin kronologisesti, osin taas jakautuen hänen asemaansa kenraalikuvernöörin adjutanttina sekä valokuvaajana. Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskityn Timiriasevin virkauraan. Pääasiallisena lähteenä tutkimuksessani Timiriasevin virkauran osalta toimii Kansallisarkistossa säilytettävä Ivan Timiriasevin henkilöakti, johon on koottu häntä käsittelevä aineisto kenraalikuvernöörinkansliasta. Tutkiessani Timiriasevin toimia valokuvauskerho Amatörfotografklubbenissa olen käyttänyt tutkimusaineistona kerhon kokouspöytäkirjoja. Tutkin myös Suomessa julkaistuja suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisiä sanomalehtiä. Pyrin saamaan Timiriasevin elämänvaiheista mahdollisimman ehjän, monipuolisen ja luotettavan kuvan käyttämällä näitä lähteitä ristiin, kun se on mahdollista. Tutkimuksen tuloksena Ivan Timiriasevin elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa. Timiriasevin voi määritellä yhtä hyvin ja perustellusti sekä pitkän virkauran tehneeksi arvostetuksi kenraalikuvernöörin adjutantiksi, kuin valokuvauksesta ammatin itselleen tehneeksi alun perin harrastelijana aloittaneeksi ammattivalokuvaajaksi. Hän eläköityi kenraalikuvernöörinkanslian palveluksista juuri ennen Suomen itsenäistymistä ja vallan vaihtumista Venäjällä. Hän selvisi Suomen sisällissodasta ja sai Suomesta eläkkeen loppuiäkseen. Valokuvaus ja sitä kautta saadut kontaktit suomalaisiin auttoivat Timiriasevia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan siinä määrin, että hän jäi tänne loppuelämäkseen. Timiriasev oli persoonana ilmeisen sosiaalinen. Valokuvaus vaikuttaa olleen Ivan Timiriasevin suurin intohimo. Valokuvauskerho saattoi olla hänelle paikka, jossa hän ei ollut venäläinen virkamies vieraassa kaupungissa, vaan valokuvaaja muiden joukossa. Hänen ottamansa valokuvat muodostavat myös ainutlaatuisen kokonaisuuden vuosisadan alun Helsingistä.
-
(2017)Tutkielman aiheena on taidekauppias Ivar Hörhammerin toiminta suomalaisessa taide-elämässä vuosina 1918–1930. Tutkielman tavoitteena on käsityksen saaminen Galerie Hörhammerin taidekauppatoiminnasta tutkimusajankohtana ja erityisesti Ivar Hörhammerin yhteistyöstä suomalaistaiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia sitä millainen toimija taidekauppias on taiteen kentällä. Tutkimusta ohjaavat seuraavat kysymykset: millaista Ivar Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen viestintä oli ja miten Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan. Lisäksi kysyn muuttiko Hörhammer taiteen kentän sääntöjä toimiessaan sillä ja millaista taiteellista pääomaa hänellä oli. Ajanjaksoksi on rajattu 1918–1930, koska tuona aikana Hörhammerilla oli kirjeenvaihtoa useampien taiteilijoiden kanssa. Tutkimuksen teoriana on Pierre Bourdieun sosiologinen teoria kulttuurisesta pääomasta ja sosiaalisista kentistä ja metodina kriittinen kontekstualisointi. Tutkielman aineistona on Galerie Hörhammerin arkiston (1912–1959) taiteilijakirjeenvaihto vuosina 1918–1930, jolloin taidekauppias oli kirjeenvaihdossa useiden suomalaistaiteilijoiden kuten Uuno Alangon, Marcus Collinin, Magnus Enckellin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Mikko Oinosen, Juho Rissasen, Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin kanssa. Lähdeaineistona on lisäksi gallerian vuosina 1918–1930 järjestämistä näyttelyistä esimerkeiksi poimitut Eero Järnefeltin yksityisnäyttelyt vuosina 1918, 1920, 1926 ja 1927, syysnäyttelyt vuosina 1919 ja 1920, Magnus Enckellin yksityisnäyttely vuonna 1918 ja Pekka Halosen yksityisnäyttely vuonna 1927. Mukana on myös Septem-ryhmän yhteisnäyttely vuodelta 1919. Näyttelypoimintani perustana oli Kansallisgallerian kokoelmanhallintaosaston arkiston lehtileikkeiden ja kirjaston näyttelyluetteloiden kokoelma. Tutkimuksen tuloksena on, että Ivar Hörhammer vaikutti taiteilijoiden uraan monin eri tavoin. Hörhammer avusti taiteilijoita rahallisesti, järjesti näyttelyitä, tarjosi asiantuntija-apuna liiketaloudellista osaamista, taideteosten ripustus- ja kehystysapua ja hoiti lehdistö- ym. suhteita. Syysnäyttelyt olivat Hörhammerille tärkeä vuotuinen tapahtuma kun taiteilijat taas arvostivat enemmän yksityisnäyttelyitä. Kirjeenvaihto toimi myös tiedonvälittäjänä, jossa Hörhammer kertoi taiteilijoita näyttelyistä ja taidemarkkinoista ja taiteilijat taas Hörhammeria esimerkiksi työtilanteestaan. Hörhammerin ja taiteilijoiden välinen kirjeenvaihto oli monipuolista ja ystävällistä, ja Hörhammer ystävystyi joidenkin taiteilijoiden kanssa. Hörhammerin järjestämät yksityis- ja yhteisnäyttelyt saivat huomiota lehdissä, kuten Iltalehdessä, Helsingin Sanomissa, Uudessa Päivässä ja Uudessa Suomessa. Ivar Hörhammer uudisti taiteen kenttää panostamalla toiminnassaan kotimaisen taidekokoelman keräämiseen ja keskittymällä vuorovaikutukseen taiteilijoiden kanssa. Hänellä oli taiteellista pääomaa, kuten asema, jossa hän pystyi määrittämään sitä mikä on ”hyvää” taidetta asettamalla tiettyjen taiteilijoiden tiettyjä teoksia esille ja myyntiin. Ivar Hörhammerilla oli taideteosten historian tuntemusta, koska hän oli vuorovaikutuksessa taiteilijoiden kanssa. Hän pystyi näin osallistumaan taideteosten arvottamiseen ja selittämiseen. Galerie Hörhammerin toiminta osoitti omalta osaltaan, että taidekaupalla, erityisesti sen järjestämillä myyntinäyttelyillä, on paikkansa taiteen tunnettuuden ja merkityksen välittämisessä suurelle yleisölle.
-
(2015)Denna pro gradu-avhandling undersöker framför allt det historiska, men också det filosofiska i Fredrik Långs roman Mitt liv som Pythagoras (2005). Romanen är en fantasifull berättelse om den antika filosofen och matematikern Pythagoras liv. Avhandlingens syftet är att genom en genreanalys reda ut vilket slags historisk roman det är frågan om, hur romanen förhåller sig till sin genre, vilken uppfattning av historien som romanen förmedlar, och vilken dess funktion som historisk roman är. Därtill analyserar jag de idéer som romanen bär på och som är centrala för verket. Jag undersöker romanens etiska budskap och dess tematisering av frihet och slaveri med målet att genom en tolkning finna en övergripande idé som binder ihop verket som helhet. Min läsning av Mitt liv som Pythagoras grundar sig på en kontextbaserad och hermeneutisk metod där jag också fäster uppmärksamhet vid strukturer i texten och berättandet. Den teoretiska referensramen utgörs i första hand av den historiska romanens genreteori. Med stöd i Ansgar Nünnings, Linda Hutcheons och Elisabeth Wesselings teoribildning om den postmoderna historiska romanen argumenterar jag för att Mitt liv som Pythagoras är en postmodern historisk roman. Romanen förenar på ett finstilt sätt en hel samling drag som är kännetecknande för den postmoderna historiska romanen, till exempel en utpräglad intertextualitet, marginaliserade folkgruppers historia (i det här fallet slavarnas i det antika grekiska samhället), parodiering av klassiska konventioner, och kunskapsteoretiska frågor. Den uppfattning av historien som romanen mångfacetterat förmedlar är att historien är ett narrativ, en konstruktion skapad av människan. Romanens funktion är framförallt att vara kritisk mot den traditionella historieskrivningen, absoluta sanningar, det antika grekiska samhället, men också vårt samhälle idag. Jag anser att romanens kritik av slaveriet inte i första hand innebär ett frihetsidealiserande, utan en kamp för jämlikhet, som berör även nutiden. Vid sidan om jämlikhet framhåller jag att ansvar, och i synnerhet att ta ansvar över sitt eget liv, är den andra etiska idén som romanen förfäktar. Slutligen argumenterar jag för min tolkning att romanens centrala och sammanbindande idé är den, att varje ideal ofrånkomligt är bundet vid sin motsats och bär motsatsen inom sig. Jämlikhet, sanning, kunskap, och i viss mån frihet är således ideal som vi bör eftersträva, men som vi aldrig fullt kan nå.
-
(2013)As the quantity of material available on the Internet grows, problems finding the right information at the right time may follow. Recommender systems have been created to tackle this problem. This study is centered on a collaborative filtering system for news and magazine articles called Scoopinion. Scoopinion collects behavioral information about the reading habits of the users with a browser plug-in. Collaborative filtering can also be called social filtering. Reasons for the use of online social filtering of news and magazine articles and the perceptions about the process of online social filtering are investigated. Analysis was conducted using grounded theory. Research material was interviews that were conducted to ten Scoopinion-users. Interviews were semi-structured. Interviewees were all native Finns. Their ages ranged from 25 to 34. The results of the data-driven analysis were linked to the prior literature on social influence and social comparison. Findings show that online social filtering of news and magazine articles is used to gain access to material that is somehow outside individual’s normal routines of news browsing, to avert possible information overload and for entertainment in situations, where one has nothing else to do. Individuals interact with the recommendation algorithm of the Scoopinion by suggesting magazines as possible sources of recommendations or simply by reading. The reading time that the service tracks was interpreted as showing interest, but it was stated that the algorithm cannot understand whether something is evaluated as important. When a recommendation can be tied to certain individual, the perceived expertise of the recommender on the topic of the recommended article handles affects how the receiver evaluates the recommendation. Lack of clear information about the way the Scoopinion’s algorithm works led to some misunderstandings. The recommendations the service offered were in some cases falsely thought to originate partly from the reading behavior of the user’s personal social network. The most central references: On recommender systems: Schafer, J. B., Frankowski, D., Herlocker, J., & Sen, S. Collaborative filtering recommender systems (2007). On social influence: Deutsch, M., & Gerard, H. B. A study of normative and informational social influences upon individual judgment (1955); Mason, W. A., Conrey, F. R., & Smith, E. R. Situating social influence processes: Dynamic, multidirectional flows of influence within social networks (2007). On social comparison: Festinger, L. A theory of social comparison processes (1954); Suls, J., Martin, R., & Wheeler, L. Three kinds of opinion comparison: The triadic model (2000). On grounded theory: Glaser, B. Basics of Grounded Theory Analysis: Emergence vs. Forcing (1992); Strauss, A., & Corbin, J. Basics of qualitative research. Grounded theory procedures and techniques (1990).
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ohjattujen meditaatioiden ja hypnoosin kieltä erityisesti genren näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: 1.) Millaiset piirteet ovat tyypillisiä meditaatio- ja hypnoosigenreille? 2.) Millä tavoin meditaatio- ja hypnoosigenre suhteutuvat toisiinsa? Tutkimyskysymyksiä lähestytään genren, erityisesti jaksoanalyysin kannalta. Jaksojen lisäksi tarkastellaan kielellisistä piirteistä pronomineja, direktiivejä sekä suostuttelun kielen yhtä ulottuvuutta. Tutkimusaineisto koostuu Youtubessa julkaistuista meditaatio- ja hypnoosiäänitteistä, jotka litteroitiin analyysiä varten. Meditaatioäänitteitä on yhteensä kuusi, noin 88 minuuttia, ja hypnoosiäänitteitä neljä, noin 58 minuuttia. Tulokset osoittavat että meditaatio ja hypnoosi ovat erillisiä genrejä, jotka ovat kuitenkin läheisesti sukua toisilleen. Jaksoanalyysi paljastaa useita genreille yhteisiä jaksoja, jotka kuitenkin joiltain osin eroavat toisistaan, minkä lisäksi osa jaksoista on tyypillisempiä vain toiselle genrelle. Pronominien ja direktiivien käyttö genreissä on hyvin lähellä toisiaan, joskin joitakin eroavaisuuksia löytyy, minkä lisäksi suostuttelun kielen tarkasteltuja piirteitä löytyy pääasiassa vain hypnoosiäänitteistä. Tutkimuksen otanta on pieni, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Toisaalta tutkimus tarjoaa uutta tietoa etenkin meditaation kielestä, jota ei ole aiemmin tutkittu.
-
(2017)This thesis joins the eternal process of reaching for the unreachable, mysterious space of non-existence. Instead of defining anything or offering any answers, it makes portraits of a particular phenomenon: the question of remembrance and death in a context of today. What kind of scenarios have been offered for our digital afterlife? How do we want to be remembered after death as our lives become more difficult to grasp physically? We will meet a man who travels around the world with an uncanny robot, and listen to an artist in the process of inventing an interactive form for expressing grief through metaphysical dialogue. We will explore ideas of an entrepreneur who offers you a chance to live (symbolically) forever as an avatar, and we will focus on a hybrid eternity project, transforming rituals of memorising into forms that may speak more accurately to the mortals of the digital world. We will imagine a never-ending conversation between two lovers. Behind this curiosity towards the immortal enigma, there lies a wider question of whether our ’less physical’ lives could make us re-imagine, and possibly even notice changes in our beliefs and thoughts about death and remembering. The methodology of this work trusts in the power of human conversation. Through semi-structured, qualitative interviews with a limited amount of people, the thesis searches for scenarios of alternative futures for the culturally shifting rites of passage. Inspired by narrative approach to research and life, stories are valued as ever-changing material through which we construct our realities – and ourselves. What kind of narratives do the present-day technologies encourage us to create? How might our increasingly digital lives be changing the way we memorise and mourn? This work offers a speculative theoretical meditation to a few alternative futures of remembering: apocalyptic self-narratives that make the border between fiction and fact seem obscure.
-
(2020)Feministinen teoria pyrkii paljastamaan, haastamaan ja muuttamaan rakenteellista epätasa-arvoa, joka ilmenee naisten yhteiskunnallisena riistona sekä fyysisenä, kulttuurisena ja henkisenä sortamisena. Ajan saatossa kirjailija Jane Austenia (1775–1817) on tulkittu eri tavoin, mutta nykyään monet tutkijat pitävät häntä feministisenä (tai protofeministisenä) kirjailijana. Austenin alkuperäisteoksien feminismi voi kuitenkin nykyisin vääristyä tai jopa kadota muun muassa Austen-maniaksi kutsutun ilmiön seurauksena. Austenin kuusi romaania on tapana jaotella nuoruudentuotantoon ja myöhäistuotantoon. Neito vanhassa linnassa, Järki ja tunteet ja Ylpeys ja ennakkoluulo muodostavat nuoruudentuotannon kokonaisuuden, jota pidetään tunnusomaisesti kepeänä ja suoraviivaisena. Myöhäistuotantoa, joka muodostuu Kasvattitytön tarinasta, Emmasta ja Viisastelevasta sydämestä, luonnehditaan nuoruudentuotantoa taidokkaammaksi ja kypsemmäksi. Toisaalta nuoruudentuotantoon kuuluu Ylpeys ja ennakkoluulo, jota pidetään Austenin mestariteoksena ja suosituimpana kirjana. On perusteltua tutkia, millaisia merkityksellisiä ja vakavahenkisiä teemoja juuri Neito vanhassa linnassa ja Järki ja tunteet sisältävät. Tutkimieni romaanien merkityksellisiin ja vakavahenkisiin teemoihin kuuluu naisten aseman tarkastelu. 1700- ja 1800-luvun yhteiskunta ja kaunokirjallisuus rakentavat stereotyyppistä naiskuvaa, jonka mukaan naiset ovat muun muassa heikkoja, irrationaalisia ja ylitunteellisia. Neito vanhassa linnassa -romaani käsittelee sukupuolittuneita lukemistapoja ja käyttäytymismalleja sekä haastaa sensationaalisen naiskäsityksen, joka on peräisin goottilaisesta romaanista. Järki ja tunteet tarkastelee naisten yhteiskunnallista sortoa ja yksilöllisiä sortajia sekä nostaa esiin vahvoja ja rationaalisia naishahmoja, jotka kykenevät vastustamaan kohtaamaansa sortoa. Kumpikin romaani tarkastelee järkeen ja tunteisiin perustuvan elämäntavan heikkouksia ja vahvuuksia ja siten järjen ja tunteiden välistä jännitettä. Rationaalisuuteen perustuvan naiskuvan johdosta järki saa enemmän painoarvoa, mutta kokonaisuudessaan nämä teokset vaikuttavat kannattavan järjen ja tunteiden välisen tasapainon saavuttamista. Vaikka Austenin taidot ja teemat kehittyvät hänen myöhemmässä tuotannossaan, nuoruudentuotannon ansioita ei tulisi jättää huomiotta. Tutkimukseni tuo esiin ja analysoi yksityiskohtaisesti kahden Austenin nuoruudentuotannon romaanin huomionarvoisia ja vakavasti otettavia feministisiä teemoja. Lisäksi Austenin kuvaama sukupuolten välinen epätasa-arvo on ajankohtainen aihe vielä nykyäänkin, sillä naisten asemaa, yhteiskunnallista kritiikkiä ja aktiivista toimijuutta koskevaa keskustelua käydään yhä. Tutkimukseni tarjoaa myös lähtö- ja vertailukohtia Austenin muun tuotannon tarkastelulle, laajemmalle feministiselle tutkimukselle ja miestutkimukselle.
-
(2017)Every four years, the U.S. presidential elections and the political campaigns are intensely followed by the media both nationally and globally. The primary elections precede the general election and are to determine who the presidential nominee of each party will be. To aid in the selection of the nominee, multiple debates are held for the candidates. This election cycle was perhaps a bit more intriguing than usual, as one of the Republican primary candidates came from outside established politics. This person was businessman Donald Trump, who challenged the political status quo with his often-provocative comments. It became evident that his unconventional style appealed to many: Trump seized the office in January of 2017. Many of the comments the Republican candidates made about immigration gained plenty of media attention. In this thesis, the focus is on the Republican candidates’ immigration-related rhetoric throughout the primary season. The goal to distinguish the discourses immigration is linked with in the debates and examine the rhetorical methods employed by the candidates as they attempt to convince and persuade their audiences on the topic of immigration. The data used in this thesis consists of twelve Republican debates arranged during the primary season. The rhetoric is examined through various rhetorical devices as well as Aristotle’s three modes of persuasion—ethos, pathos and logos. Ethos attempts to make the speaker appear trustworthy and respectable to the audience: pathos is used to appeal to the audiences’ emotions; and logos is used to appeal to the audience’s senses and intellect. The analysis method applied in this thesis is rhetorical discourse analysis. The immigration-based history of the United States, its social, racial, and ethnic composition as well as its ever-changing demographics lay a very interesting backdrop to the entire topic. The U.S. is a country built by immigrants, yet its relationship with immigration has always been difficult. Many newcomers have traditionally been disliked or even feared, be it because of their exotic appearance, their religion, or their unfamiliar language. American nativists have throughout history attempted to keep America white and Christian and rejected those who do not easily fall into these categories. Originally even Catholics were shunned. Whiteness and Christianity are two features that have long prevailed as the most depictive characteristics of the United States, even if the white population is on the decline and soon no racial group will alone form racial majority. The twelve primary debates are analyzed through rhetorical discourse analysis. The goal is to distinguish the central discourses and the rhetoric that the candidates apply when discussing immigration. A total of five discourses were discovered. These are named the problem discourse, the legality discourse, the security discourse, the economic discourse and Americanness as a discourse. The problem discourse as well as Americanness as a discourse can be found within all of the other discourses. Within the problem discourse, immigration is generally depicted as a problem; immigration is portrayed as an issue pertaining to law within the legality discourse: the security discourse is founded on the idea of immigration as a security matter; within the economic discourse, immigration appears an economic problem; and lastly, Americanness as a discourse builds around the age-old discussion on who is American. The economy discourse appears the most dominant, but the security discourse is found to be intensified by candidates Donald Trump and Ted Cruz. The candidates’ rhetoric most often aims to increase their popularity in the race and the audience’s support. This is understandable as the crux of a presidential primary is to select one candidate as the party nominee for the general election. As could be then expected, of Aristotle’s three modes of persuasion—ethos, pathos, and logos—ethos is most commonly used.
-
(2022)The aim of this paper is to study the ways of linguistic persuasion in the subgenre of online pet adoption advertisements. More precisely, this paper aims to demonstrate of which metadiscourse markers the persuasion of online pet adoption advertisements is made up. Additionally, this paper seeks to illustrate the connection between the discovered markers of metadiscourse and the three Aristotelean appeals of persuasion known as ethos, pathos, and logos. The material of the study consists of 191 online pet adoption advertisements (30,319 words) featuring dogs and cats, collected from the official websites of six non-profit animal welfare organizations based in the United States. The methodology applied in the study is based on the categorization of metadiscourse markers proposed by Hyland (2005), and both quantitative and qualitative approaches are applied in order to analyze the data. Based on the categorization of Hyland (2005), the markers of metadiscourse present in the material are divided into interactive markers, which guide the reader through the text, and interactional markers of stance and engagement, which include the reader as part of the argument. The results of the analysis show that the linguistic choices made by the writer contribute to the persuasiveness of the advertisements via various interpersonal features. These features include, in particular, the frequent use of the interactional stance markers of boosters, attitude markers, and self-mentions, as well as the interactional engagement markers of reader pronouns, directives, personal asides, and questions. Further, in terms of the interactive markers, the defining features of the subgenre relate particularly to the use of transitions, frame markers, and evidentials. The analysis of the discovered metadiscourse features in terms of their connection to the modes of persuasion appealing to ethos, pathos, and logos, in turn shows that while all of the appeals are utilized, a trend exists according to which online pet adoption advertisements primarily seem to utilize the affective appeal of pathos as a way of persuading the reader. All in all, the present study does not only provide a new perspective to the virtually non-existent yet important persuasion research topic of online pet adoption advertisements, but it contributes to the growing pool of research on metadiscourse and rhetoric, as well.
-
(2019)Physician-assisted dying in the United States, where a terminally ill person that fulfils certain criteria can be prescribed a substance to end their life, is legal in eight states as well as in Washington D.C. Advocacy organizations have played a central role in getting legislation passed. The state of Oregon, where the practice has been legal for over 20 years, serves as a model for legislation that is being proposed in other states. The advocacy organization Compassion & Choices, based in Portland, Oregon has been central in framing the issue of assisted dying in the United States. In 2014, Compassion & Choices released a video featuring the story of a young woman named Brittany Maynard who was dying of brain cancer. The video went viral and was viewed over 9 million times in the month after being released, making Maynard the face of assisted dying in the United States. In this thesis I examine her story through narrative analysis as it is told in the campaign video and in three other videos released after the first one. Two of the videos in the material were released after Maynard’s death and in them the story is told by Maynard’s husband Dan Diaz, who has actively continued campaigning for assisted dying. The aim of this thesis is to examine how advocacy organizations such as Compassion & Choices use personal stories to get attention for their cause and try to influence policy. The content of Maynard’s personal story, how it is told, and how the story is connected to arguments for assisted dying is analyzed through narrative methods. The results show that family values and an active lifestyle are emphasized in the narrative. The story alternates between statements presented as facts and personal experiences that are more emotional. The main arguments for legalization that are made in the videos are related to autonomy and personal choice and to avoiding unnecessary suffering. The personal experiences of Maynard are related to these arguments through how the story is told through speech, text and pictures. Strategies to frame the policy issue in a certain way and get the audience to identify with Maynard are also employed.
-
(2023)The center focus of my thesis is displaying the real-life elements of witches and witchcraft in three Jacobean era plays: Macbeth, The Witch and The Witch of Edmonton by employing late 16th century and early 17th century secondary material from works such as: Reginald Scot’s The Discouerie of Witchcraft (1584), Henry Goodcole’s The Wonderful discovery of Elizabeth Sawyer (1621), Holinshed’s Chronicles (1587), King James’s Daemonologie (1597) and Newes from Scotland (1592). The theoretical background of the thesis consists of close reading and new historicism, from which this thesis derives its theoretical inspiration. By cross-referencing these primary and secondary sources with one another, the beliefs and reality of witches and witchcraft of the Jacobean masses will come to light from a modern-day perspective. Each chapter in this thesis is divided into two categories: one that focuses on highlighting the realistic historical aspects within these plays, while the other focuses on analyzing the plays relying more on general discussion and scholarly sources in which real elements of witches and their craft can be seen. My thesis brings forth various witch/craft-related topics from various sources that are alike reflected in these plays. Notions such as general spellcasting, familiars, the Devil, clerical presence, witch-beliefs and the powers of the witches are especially significant in this thesis as they are prominent in all three plays. My thesis shows that the examination of these three Jacobean witchcraft plays, and their corresponding historical sources, can change the perception that contemporary audiences have of historical witches and witchcraft. The witches depicted in the plays were not merely fantastical figures, but fictionalized representations of the realities of the 17th-century people.
Now showing items 9575-9594 of 31275