Browsing by department "Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos"
Now showing items 1-20 of 1428
-
(2020)Helsingin satama oli 1930-luvun laman alla Suomen ylivoimaisesti johtava tuontisatama tuonnin volyymissa ja siksi keskeinen osa maan ulkomaankauppajärjestelmää. 1930-luvun lama oli shokki sekä tuonnin että viennin kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin sataman rahtiliikenteen muutoksia suhteessa ulkomaankaupassa tapahtuneisiin suhdannevaihteluihin ja pyritään hahmottamaan, miten 1930-luvun lama vaikutti työn tarjontaan satamassa. Tarkastelun kohteena on myös satamatyön olemus ja laman aiheuttamat muutokset siinä. Satamatyöläisten ansiotasoa ja ansiotason muutoksia analysoidaan hyödyntämällä valtioneuvoston aikalaistutkimuksia sekä ammattiliittoaineistoa. Ammattiyhdistysaineiston, kuten julkaisujen ja pöytäkirjojen, avulla tarkastellaan laadullisen tutkimuksen keinoin, miten ammattiyhdistysliike reagoi lamaan. Erityisen kiinnostuksen kohteena on Suomen Ammattijärjestön alainen Suomen Kuljetustyöläisten Liitto, johon kuuluivat satamatyöläisten osastot. Osana tutkimusta pyritään kartoittamaan, miten ammattiyhdistysliike näkyi Helsingissä ja Helsingin satamassa. Tutkimuksessa myös tarkastellaan juuri lamaa edeltänyttä valtakunnallista satamalakkoa. Satamalakko oli yksi 1920-luvun suurimmista työtaisteluista ja sen seurauksena syntyneeseen sovintoehdotukseen sisältyi palkkalupaus, jonka vaikutusta satamien tosiasialliseen ansiotasoon laman aikana selvitetään. Satamalakko ei saavuttanut suurinta osaa tavoitteistaan, kuten työehtosopimusta. Uuvuttava työtaistelu ja sen mukanaan tuomat lakonmurtajat hajottivat jo ennen lamaa pahasti riitautunutta ammattiyhdistyskenttää. Tutkimuksessa todetaan, että rahtiliikenne hidastui Helsingin satamassa tuntuvasti vuosina 1930-1932, mutta vilkastui melko nopeasti erityisesti viennin osalta. Satamatyöläisten ansiotasossa tapahtuu laman aikana laskua huolimatta satamalakon päättäneeseen sovintoehdotukseen sisältyneestä palkkalupauksesta, vaikka pudotus ei 1930-laman viitekehyksessä ole erityisen jyrkkä. Ammattiyhdistysliikkeelle 1930-luvun lama oli heikkouden aikaa. Edeltävä vuosikymmen päättyi repiviin erimielisyyksiin, joiden seurauksena sosiaalidemokraattien johtamat osastot lähtivät perustamaan omaa järjestökoneistoaan kommunistien radikalisoituessa. Työväenliike oli uhattuna sekä julkisen vallan että äärioikeiston tahoilta. Laman alla lopetettiin kommunistisena ja siten laittomana keskusjärjestö SAJ ja perustettiin sosiaalidemokraattien johtama SAK. Lama oli ammattiyhdistysliikkeelle vain yksi haasteista ajalla, jolloin ammattillisen järjestäytymisen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Ammattiyhdistysaineistoissa järjestökentän hajaannus näkyi lamaa enemmän.
-
9/11 ja uusi maskuliinisuuden kultti : diskurssianalyyttinen tutkimus Yhdysvaltain ulkopolitiikasta (2011)Tämä pro gradu -tutkielma sijoittuu postmodernin feministisen maailmanpolitiikan tutkimuksen kentälle, ja analysoi terrorismin vastaista sotaa sukupuolen — ja sen häivyttämisen — perspektiivistä. Tutkielman lähtökohtana on ajatus siitä, Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ohjaa maskulistinen ideologia, ja sitä ilmentävä kontekstisidonnainen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi. Toiseksi oletetaan, että kieli on maskuliinisuuksien ymmärtämisen keskiössä. Maskuliinisuus on diskursiivinen saavutus, sosiaalinen konstruktio, joka on mahdollista dekonstruoida. Kolmanneksi tutkielmaa kantaa postmodernin feminismin ajatus sukupuolen performatiivisuudesta, ja feminismin kriittinen käänne kohti maskuliinisuuden vapauttamista sen oletetusta kehoon liittyvästä luonnollisesta olemuksesta. Näiden lähtökohtien kautta tutkielmassa selvitetään Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin avulla, minkälaisella hegemonisen maskuliinisuuden diskurssilla USA:n ulkopolitiikassa Irakin ja terrorismin vastaista sotaa legitimoitiin 9/11 jälkeen — minkälainen yhteiskunnallinen, institutionaalinen ja tilanteellinen käytäntö on tämän diskurssin taustalla, miten tämä diskurssi suhteutuu Charlotte Hooperin esittelemiin maskuliinisuuksien ideaalityyppeihin, ja minkälaisista subjektiasemista tai toimijarooleista 9/11 jälkeistä diskurssia rakennetaan. Hegemonisen maskuliinisuuden diskurssia analysoidaan Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvonantajan Condoleezza Ricen puheista ja haastatteluista sanoja tai sanoitusta tutkimalla. 9/11 jälkeinen diskurssi saa piirteitä kolmesta Charlotte Hooperin esittelemästä maskuliinisuuden ideaalityypistä: Kreikkalaisesta kansalais-sotilaasta ollessaan militarismia ja voimankäyttöä rationalisoiva, uhrautuva ja sankarillinen; patriarkaalisesta juutalaiskristitystä ollessaan vastuuta, omistajuutta ja isän auktoriteettia painottava; kunniallisuus/suojelus-mallista korostaessaan kaksintaistelua ja siteitä maskulististen valtioiden välillä. Feminiinimmän, protestanttisen porvarillisrationalistisen maskuliinisuuden mallin poissaolo ja maskulististen piirteiden korostuminen nimetään tutkielmassa hypermaskulinisoitumiseksi. Tätä hypermaskuliinista diskurssia rakennetaan edelleen erilaisten feminiinien ja maskuliinien subjektiasemien kautta. Feminiini, mutta remaskulinisoitu amerikkalainen kansa, hypermaskuliini Yhdysvallat ja sen hallinto, hirmumaskuliinit terroristiryhmät ja niitä tukevat poliittiset johtajat, feminisoitu Irakin kansa, sekä feminisoitu värillinen vähemmistö luovat hypermaskulinisoituneeseen diskurssiin uudenlaisen pelastajan piirteen. Pelastajan diskurssi tarvitsee kolmenlaisia subjektiasemia: pelastajan (Yhdysvaltain hallinto), pelastettavan (Irakin ja Yhdysvaltain kansa) ja sen, keneltä pelastetaan (terroristiryhmittymät). Yhdysvaltain ulkopolitiikan 9/11 jälkeinen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi nimetään siten hypermaskuliiniseksi pelastajaksi. Hegemonisen maskuliinisuuden muuttuvien piirteiden nähdään vastaavan kansainvälisen politiikan muuttuvia haasteita, kuten sota. Luomalla vahva hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi, joka soveltuu amerikkalaisten käsitykseen legitimoidusta maskulistisesta johtajasta ja ulkopolitiikasta, luotiin legitimiteettiä militaristisille toimille terrorismia ja Irakia vastaan. Maskulistisessa ideologiassa legitimiteetin ja hegemonisen maskuliinisuuden diskurssin rakentaminen kulkevat käsi kädessä. Poliittisen puheen keskiössä on linkin luominen politiikan ja maskulismin ideologian välille, joka saa ne kaksi näyttämään yhteneväisiltä. Tämä linkki Yhdysvaltain ulkopoliittisessa diskurssissa 9/11 jälkeen oli hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi.
-
(2016)Tunisia’s transformation from autocratic governance to democracy has taken place after the Arab Spring demonstrations in 2011. None of the other Arab Spring countries or Tunisia’s neighbours have succeeded in a similar transformation, despite the popular support for democracy in Arab Barometer surveys. The European Union bases its external relations on the promotion of 'European' values, including democracy, human rights, and the rule of law. Democracy and democratisation are seen as a response to a wide variety of problems, including the spread of terrorist movements and migration movements. The EU’s relationship with Tunisia was formalised in 1995 with an Association Agreement. In 2005, the two parties agreed on an Action Plan which outlined the EU’s expectations for political change in Tunisia. After the Arab Spring, another Action Plan was drafted in 2013, providing an updated version of the roadmap for democratisation in the country. Despite the claims of supporting and fostering democracy, the EU has been criticised in research literature by supporting stable dictatorships over unstable democracies, as well as often implementing democratic norms poorly in its own governance. This study firstly examines the previous research on democratisation and democratic change in the Southern Mediterranean countries, concluding that the research is often based on a narrow conception of (electoral) democracy. Therefore, the framework of embedded democracy is adopted in this study, in order to provide a more multifaceted conception of democracy. The central research question is: 'How can the EU’s democracy promotion strategy in Tunisia in the time period 2005-2015 be understood in the framework of embedded democracy?' Embedded democracy is operationalised with the concepts of linkage and leverage, which refer to instruments in democracy promotion. The two Action Plans and other relevant EU documents are used as source material and the research method is qualitative content analysis. The main findings of the study firstly indicate support for the claim that the EU was not pursuing democratic change in Tunisia before the Arab Spring, but rather supported the stable governance of Zine El Abidine Ben Ali. The only leverage instruments involved changes in Tunisia’s economic system in order to gain better access to the European single market. The linkage instruments used by the EU favoured economic and geopolitical linkage of Tunisia, thereby reinforcing the external factors of embedded democracy. However, the country resembled a form of defective democracy, given the poorly functioning internal regimes of embedded democracy. After the Arab Spring, in the 2013 Action Plan, the EU’s strategy included similarly few leverage instruments although economic sanctions were taken against the ousted president and his allies. Economic and geopolitical linkage were again the most conspicuous instruments. Furthermore, transnational civil society linkage was more prominent in the EU’s strategy after 2011, and internal improvements in the Tunisian democratic system were suggested. Despite the relative success in consolidating democracy, Tunisia’s future is anything but certain. Popular support for democracy is decreasing, the economic situation is deteriorating, and unemployed youths are increasingly attracted to the radical forms of Islam in Tunisia’s neighbouring countries. The supportive external factors of embedded democracy need to be increasingly promoted by the EU while acknowledging both the internal and external threats to the functioning of Tunisian democracy. Without support, Tunisia risks becoming another defective democracy in the region.
-
(2016)I have introduced the notion of absorptive capacity into an innovation-driven growth model. The model features firms with heterogeneous size and innovation capability. The economy`s aggregate output growth rate is driven by the growth of the productivity index of firm`s intermediate goods. There are firms already operating at least one active product line and potential entrants not owning a product line, but engaged in research in order to innovate and enter the economy. Each firm engages in R&D activities to improve upon existing intermediate good or to discover a completely new one. An incumbent firm may exit the economy exogenously and more importantly endogenously due to creative destruction or due to obsolescence. The consideration of the firm`sabsorptive capacity in Cohen and Levinthal`s sense shaped the specifications of the innovation production functions for entrants and incumbents. I have set a proxy for the firm`s absorptive capacity that considers the quality level of active product lines owned by the firm, their number and their closeness. Then, incumbent firm`s absorptive capacity confers to the it an innovation efficiency advantage compared to potential entrant, in improving upon its own product lines or in innovating in a product line not existing in its portfolio. For potential entrants, the average quality level of intermediate good in the economy acts as an extra difficulty they must overcome since the did not participate in building that economy`s average level of quality, and lack then the absorptive capacity that an average incumbent firm in the economy would possess. Although the general structure of the equilibrium growth rate obtained is the same as in the basis model (Acemoglu et al. 2013), however, the content of incumbents` rate of innovation and the rate of entry for potential entrants is different and more likely to deliver different values in equilibrium. This framework may be useful in studying empirically the effects of R&D subsidies on economic growth and lead to different results obtained by the main reference article, that found that subsidies to incumbents`R&D are pervasive for the growth of the economy.
-
(2020)This thesis aims at analyzing the prospects of delivering transitional gender justice in Mali. Basing on (post-colonial) feminist accounts on transitional justice, this thesis critically analyzes the European Union support for Malian transitional justice process from the perspective of women's rights and gender justice promotion. Supported with empirical data collected in Mali among local civil society organizations and other actors working around transitional justice and human rights, this thesis argues for a holistic and transformational approach to promoting women’s rights within the transitional justice process in Mali. This transformational approach to gender justice takes into consideration the legal realm connected to transitional justice process together with the broader socio-political processes, which establish the foundations for more equitable gender relations in transitional contexts. This case study is a contribution to feminist discussions on transitional justice. Moreover, it aims at a critical scrutiny of European Union's approaches to promote women's rights through transitional justice processes in Sub-Saharan Africa. The thesis takes as its starting point the EU Policy Framework on support to transitional justice and its pledge on gender-sensitive approach to transitional justice. This policy approach follows an increasing concern among academics, practitioners and activists, who have aimed at pointing to gender biases inherent in dominant discourses of and approaches to transitional justice in fragile contexts. The European Union has a multifaceted role in supporting Malian transitional process. The results of the thesis indicate that the current European Union’s action in Mali in relation to transitional justice and gender justice focuses on strengthening the national formal justice system and supporting security sector reform by, for example, infrastructure support and training judicial and security personnel. These results suggest that through its support to the Malian transitional justice the EU is committed to the liberal state- and peacebuilding framework, where women’s rights enhancement and civil society inclusion do play a role, but where the shortcomings of the postcolonial state to deliver gender justice are not fully acknowledged. The results suggest that support for local civil society and conducting awareness-raising initiatives in communities may provide solutions in relation to delivering transitional gender justice and enforcing women’s rights in crisis-torn Mali. Embracing critical notions on the post-colonial state and its shortcomings in relation to women’s rights enforcement in a transitional context, this thesis argues that the EU’s approach to supporting transitional justice in Mali might partly fall short of its broader goals relating to gender justice promotion. These results are more broadly important in the Sub-Saharan African context, where the legacies of colonialism still have a major impact on state- and peacebuilding efforts that are informing transitional justice initiatives and international actors’ interventions regarding transitional peace and statebuilding processes. This thesis is thus a unique contribution to feminist discussions around transitional justice and the European Union support to transitional justice in Sub-Saharan Africa, and the prospects of enforcing women’s rights in Mali.
-
(2014)The thesis examines house price formation in the Helsinki metropolitan area. Especially the price appreciation following financial liberalisation of the late 1980’s and the subsequent price decline of the early 1990’s recession mark the development of house prices. During the 2000’s house prices have increased rapidly with the exception of the slump during the financial crisis. This thesis focuses on explaining the aforementioned development with emphasis on the long-run aspect in both theoretical and empirical examinations. The primary goal is in studying long-run interdependence between house prices and fundamental determinants mentioned in theoretical and empirical literature. Based on the achieved results it is possible to draw conclusions on the sustainability of the price level as well as study the effects of various fundamentals on the metropolitan area price level. The thesis is separated into a theoretical and an empirical section which makes use of econometric methods in modelling house prices. The long-run relationship between house prices and selected fundamental variables is examined using cointegration analysis. The fundamentals and house prices are modelled in a vector error correction framework central to cointegration analysis. Alongside house prices, household disposable income, mortgage interest rates, metropolitan area total net migration and the stock of housing loans describing household indebtedness are introduced into the system. The quarterly data are compiled from Statistics Finland and Bank of Finland databases for the time period 1983–2012. The central result of the thesis is a long-run equilibrium model between house prices and the fundamental determinants. The model is found to work satisfactorily as the results accord with theory and the results are statistically significant. In addition, the results are in line with previous empirical studies conducted in Finland. Furthermore it is discovered that mortgage interest rates, household indebtedness and migration patterns have been notable factors in determining house prices, especially towards the end of the examination period. The achieved results on short-run dynamics also provide support to the estimated long-run model. A key finding considering the short-run dynamics is the sluggish adjustment of house prices towards their long-run level. Based on the results of this thesis, house prices in the Helsinki metropolitan area have exceeded the estimated long-run equilibrium price level for a prolonged period. This phenomenon can be explained by demand side factors including high net migration to the region as well as low mortgage rates encouraging mortgage lending. On the other hand, inelastic supply and scarcity of land specific to urban areas restrain the rapid unravelling of excess demand in the housing market. It is thus possible, that in the future house prices will adjust downward toward their long-run equilibrium level.
-
(2016)The Master’s thesis examines how British Prime Minister David Cameron and Chinese President Xi Jinping construct discursive British and Chinese national identities in the context of foreign policy, how they are similar and different in their discursive constructions, and the reasons of such similarities and differences. In the past three years, both domestic politics and foreign policy in Asia and Europe have been shaped by the rise of nationalist parties as well as the ongoing financial crisis. Important issues such as EU enlargement, nuclear security, the refugee crisis, and Islamic extremism have a great impact on how political leaders construct their rhetoric on national identity in foreign policy, thus opens a fertile ground for research on nationalism. Based on a critical evaluation of literature on theories of nationalism and foreign policy, a modified theoretical framework is developed to explain components of national identity in discourse: construction and narrative of a common past that has national and international significance, construction of a cultural and political continuity, construction of the 'other,' and construction of common political goals and visions that are crucial for the nation’s destiny and the world’s future. The study uses Critical Discourse Analysis to identify and evaluate the fundamental similarities and differences Cameron and Xi construct their national identities in a total of 106 speeches from 2013 to 2015. Based on the findings, the thesis then uses Comparative-Historical Method to elaborate on important similarities and differences and discuss their historical significance. The findings show that that despite the cultural, historical, and political differences between Britain and China, both Cameron and Xi use various similar strategies to ensure that the discursive construction of their national identities is coherent with Britain and China’s national interests. The results suggest a new approach to the nationalism in Asia and Europe, which takes into account but look beyond Asia and Europe’s obvious difference in culture, politics, and history, and aims to reveal the means and the extent of convergence and divergence of nationalism in various forms.
-
(2010)This thesis researches empirically, whether variables that are able to reliably predict Finnish economic activity can be found. The aim of this thesis is to find and combine several variables with predictive ability into a composite leading indicator of the Finnish economy. The target variable it attempts to predict, and thus the measure of the business cycle used, is Finnish industrial production growth. Different economic theories suggest several potential predictor variables in categories, such as consumption data, data on orders in industry, survey data, interest rates and stock price indices. Reviewing a large amount of empirical literature on economic forecasting, it is found that particularly interest rate spreads, such as the term spread on government bonds, have been useful predictors of future economic growth. However, the literature surveyed suggests that the variables found to be good predictors seem to differ depending on the economy being forecast, the model used and the forecast horizon. Based on the literature reviewed, a pool of over a hundred candidate variables is gathered. A procedure, involving both in-sample and pseudo out-of-sample forecast methods, is then developed to find the variables with the best predictive ability from this set. This procedure yields a composite leading indicator of the Finnish economy comprising of seven component series. These series are very much in line with the types of variables found useful in previous empirical research. When using the developed composite leading indicator to forecast in a sample from 2007 to 2009, a time span including the latest recession, its forecasting ability is far poorer. The same occurs when forecasting a real-time data set. It would seem, however, that individual very large forecast errors are the main reason for the poor performance of the composite leading indicator in these forecast exercises. The findings in this thesis suggest several developments to the methods adopted in order to produce more accurate forecasts. Other intriguing topics for further research are also explored.
-
(2012)This thesis examines the work of the Koheesio 2014+ working group established by the Ministry of Employment and the Economy in 2011. The Koheesio 2014+ working group prepares the reform and implementation of European Union (EU) regional policy in Finland in the 2014–2020 programme period. The working group’s task is to prepare a proposal for a Partnership Contract to be signed between the European Commission and Finland. The Partnership Contract sets the criteria for the allocation and administration of the structural policy funds in the 2014–2020 structural fund programme period. This thesis examines how the members of the working group seek to shape the content of the Partnership Contract, what kind of policy strategies they employ to promote their policy goals, and how they seek to advance their arguments within the working group. The paper also assesses whether the Partnership principle is realised in the work of the group, and whether there are any dividing lines within the working group regarding the content of the Partnership Contract. Elite interviews carried out in February 2012 form the empirical part of the thesis. Members of the Koheesio 2014+ Working group were interviewed for this study. The elite interviews were carried out in order to examine the working group’s members’ organisations’ main goals for the next structural fund programme period concerning the European Regional Development Fund and the European Social Fund. The theory of multi-level governance forms the theoretical basis for this study. The theory has often been employed in the study of EU regional policy. The theory is based on the assumption that the state shares decision-making authority with many other policy actors on different levels of government. The partnership principle, which influences structural fund policy-making, is often considered a typical example of the realisation of multi-level governance. The principle also affects the work of the Koheesio 2014+ Working Group. The research is deductive qualitative research. This thesis employs Paul Sabatier's and Hank Jenkins-Smith's Advocacy Coalition Framework (ACF) model for the study of EU regional policy networks in Finland. The ACF model is a policy networks theory that seeks to explain policy change through the analysis of policy networks in a policy subsystem, such as EU regional policy. This thesis examines the Finnish EU regional policy subsystem. In the end I provide an assessment of the applicability of the ACF model to the study of EU regional policy networks in Finland. The interviews indicated that no great divisions exist over the investment priorities for the next programme period. All the members seemed to agree that the investments should be focused on fewer priorities and the bureaucracy slimmed down due to the worsening of the economic conditions. However, the working group had not yet discussed the priorities extensively at the time of the interviews. The reason for this was that the group was divided over the question of how to organise the national structural fund administration. For this reason the research focus had to be narrowed down to the debate over the administrative model, and it subsequently turned out that the administrative model was a watershed dividing the working group's members into two advocacy coalitions. The key finding in this paper is that the ACF model can be applied to the study of EU regional policy networks in Finland. Two advocacy coalitions were identified by employing the ACF model: an advocacy coalition favouring a regional structural fund administrative architecture and an advocacy coalition favouring the centralisation of the structural fund administration. Furthermore, this paper also confirmed a few of the ACF’s criticisms.
-
(2018)By exploring touristic practices around particular forms of West African dance and music cultures, this study discusses how structures of global inequality are enacted on a micro-level. The study aims to understand the social relations and subjectivities embedded in them in the context of dance and music workshops for tourists in southern Senegal. A focus on dance and music allows to ask, whether these artistic endeavors provide some progressive or transformational potentials often ascribed to them, whereas the perspective of tourism enables to simultaneously consider the social and material relations of production in the context. This study is an attempt to explore the maintenance of as well as ways of challenging the inequality producing ‘social structures’ by combining postcolonial perspectives, certain ideas from ANT tradition, and theorizations of affects and emotions as productive and hence, political. This study applies an ethnographic approach. The fieldwork was conducted in southern Senegal, in December 2016 and January 2017, on touristic dance and music workshops. The research material consists of 11 thematic interviews with workshop tourists, organizers, and artists, participatory observation, background interviews and document material. The researcher’s long-term participation in the field is also reflexively considered as a source of research material and a tool for analysis. The context was understood through relations of work and dependency, yet also alternative translations and subjectivities were enabled. The context’s social relations were also informed by a desire for the Other, intensive circulation of positive affects, and reproduction of stereotypes of Africa. Disruptive affects stemming from asymmetric power structures were dealt with techniques of individualization. The research shows how the context is profoundly entangled with asymmetric and historical relations of power and inequality, and that these relations are naturalized by certain techniques of concealment. Yet, the context retains enabling possibilities as well. The study shows how affects are productive in the context, suggesting that they firmly attach subjects to problematic structures. Though the complexity and ambivalence of the maintenance of inequality producing structures is a theoretical starting point, this study points to the endurance of these problematic structures by exploring their affective extents. The study adds to a body of research on cultural tourism and shows the importance of looking outside the traditional spheres of developmental and political action in order to understand the complexities of global inequality. The study also gestures that further attention should be given to the relevance and possibilities of such concepts as affects and emotions in the field of development studies, too.
-
(2013)Afganistan on ollut maailmanpolitiikan huomion kohteena jo vuosikymmenien ajan, mutta etenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Yhdysvallat aloitti syyskuun iskujen jälkeen terrorisminvastaisen sodan ja hyökkäsi Afganistaniin metsästääkseen terroristijohtaja Osama Bin Ladenin ja syöstäkseen maata jo viiden vuoden ajan terrorisoineen Taleban-hallinnon vallasta. Talebanit olivat ankaria erityisesti naisia kohtaan ja heidän toimintansa loukkasi monin tavoin ihmisoikeuksia. Halusin pro gradu – tutkielmassani tutkia tarinoita ja toiveita naisten takana. Mihin afgaaninaiset itse halusivat vaikuttaa? Tutkimukseni kohteeksi muokkautui Afganistanin laajin kansalaisjärjestöjen verkosto Afghan Women´s Network. Tutkimukseni käsittelee AWN:n kannanottoja ja vaikuttamistapoja Afganistanin lainsäädännön vaiheisiin ja naisen asemaan. Tutkimukseni ajanjakso käsittää vuodet 2001–2011. Alkuperäisaineistoni koostuu verkoston internet-sivuilta löytyvistä englanninkielisistä kannanotoista sekä julkaisemattomista kannanotoista, jotka sain suoraan verkostolta. Lähestyin kannanottoja ihmisoikeus- ja sosiaaliseen sukupuoleen liittyvä tematiikan kautta. Miten Afganistanin lainsäädäntö ottaa huomioon ihmisoikeudet ja sosiaaliseen sukupuolen ja millä tavoin lainsäädäntö vaikuttaa naisten elämään? Tutkin verkoston vaikuttamistapoja Afganistanin lainsäädännön muuttamiseksi ja naisten aseman parantamiseksi. Kannanottojen perusteella verkosto kokee, että afgaaninaisten tulisi päästä osalliseksi yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin, päätöksentekoon ja maan jälleenrakentamisprosessiin. Vanhat valtarakenteet ja perinteet tulisi murtaa ja antaa naisille ääni ja mahdollisuus vaikuttaa, sillä heissä on kansakunnan toivo ja vain naisten avulla Afganistan saadaan jälleen kerran seisomaan omilla jaloillansa.
-
(2018)Lammaistenlahden kulttuurimaisema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kokemäenjoen rannalla Nakkilan ja Harjavallan rajalla. Siihen kuuluu alueita keskiajalla syntyneistä Lammaisten, Pirilän ja Torttilan kylistä. Tämä kulttuuriympäristö koostuu Harjavallan voimalaitoksesta sekä näiden kolmen kylän vanhojen talonpoikaisten kantatilojen rakennuksista. Pitkästä historiastaan ja aiemmasta keskeisestä asemastaan huolimatta näistä kantatiloista, niiden talonhaltijoista ja ympäristön kehityksestä on ollut vain hajanaisia tietoja, vaikka selvää yleistä mielenkiintoa niitä kohtaan on. Tutkimuksessa kertynyt tarkempi tieto tukee myös alueen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja rikastuttaa kirjallisuudessa esitettyjä yleisiä käsityksiä tutkituista ilmiöistä. Tutkimuksessa selvitettiin ja selitettiin näiden kylien tilarakenteen ja niiden kantatilojen kokonais- ja viljelyalojen kehitystä 1750-luvulta 1980-luvulle sekä niiden torppien kehitystä. Lisäksi selvitettiin näitä kantatiloja isännöineet talonhaltijat sekä analysoitiin sukulaisuuksien vaikutuksia kantatilojen suvussa säilymiseen. Kuuden eri kylissä keskeisesti vaikuttaneen talonhaltijan toimintaa tutkittiin muita tarkemmin. Ympäristön osalta tarkasteltiin maankäytön kehittymistä kylien koko alueella ja rakennuskannan kehitystä kulttuurimaiseman alueen osalta. Erityisen tarkasti selvitettiin vanhinta 1800-luvulta olevaa rakennusperintöä. Kehitystä verrattiin, jos mahdollista, koko Suomen, mutta joskus myös lähialueen tai Ruotsin kehitykseen. Eri kylien ja kantatilojen kehityksistä tehtiin kokonaisarviot sekä konstruoitiin juuri tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävä viitekehys. Lisäksi arvioitiin joidenkin yleisten teorioiden ja viitekehysten selitysvoimaa tässä tapauksessa. Valmiin tutkimusaineiston puuttuessa se koottiin alkuperäisistä tai niihin rinnastettavista lähteistä. Näitä olivat mm. maarekisterikirjan otteet, henkikirjat, eräät osittaiset talonhaltijaluettelot, vuoden 1901 ruokakuntakyselyjen vastaukset, laajojen maanmittaustoimitusten asiakirjat ja kartat, valokuvat eri ajoilta, jotkut kantatilojen edustajien haastattelut, itse tehdyt havainnot sekä sukukirjat ja muu kirjallisuus. Vertailutietoja löytyi talous- ja maataloushistorioista sekä pitäjänhistorioista. Kantatiloja oli vuonna 1750 yhdeksän ja enimmillään halkomisten jälkeen 1800-luvun alussa 14, mutta 1980-luvulla jälleen yhdeksän. Kantatiloilla säilyivät niille isojaossa jaetut maat 1800-luvun loppuun asti. Sen jälkeen ne menettivät 1980-lukuun mennessä maistaan ulkopuolisille keskimäärin 2/3. Eniten menetyksiä oli vuosina 1940–1960 johtuen pääosin sotatila- ja maanhankintalakien ym. nojalla tehdyistä pakkoluovutuksina, mutta osin myös vapaaehtoisista kaupoista ja perinnönjaoista. Vertailutietoja tälle pitkäaikaiskehitykselle ei Suomen maataloushistoriasta löytynyt. Alueen torppien määrä oli suurimmillaan jo 1860-luvulla, josta se pieneni viidesosaan 1910-luvulle mennessä eli paljon koko maan kehitystä aikaisemmin ja sitä alemmalle tasolle. Torpparien hallussa oli v. 1901 viljelymaista 6–25 % kylästä riippuen. Torpparien sosiaalisesta noususta 1900-luvun vaihteessa oli useita esimerkkejä ja välit talollisten kanssa näyttivät sopuisilta ainakin tarkemmin tutkitussa Torttilassa, jossa kehitys ei aivan vastannut tutkimus- ja muusta kirjallisuudesta syntynyttä yleiskuvaa. Kantatiloilla oli tutkimuskaudella 156 talonhaltijaa, joista 2/3 oli kaudella I (1750–1869) ja 1/3 kaudella II (1870–1989). Talonhallinnan keskikesto piteni näiden välillä 16 vuodesta 25 vuoteen, mikä johtui keskieliniän pitenemisestä. Lähisuvusta saatu sukutila pysyi suvussa todennäköisemmin kuin ulkopuolelta hankittu ostotila, vaikka näiden ero pienenikin kaudella II. 1930-luvulla yhä toimineista kantatiloista oli samassa suvussa pysynyt 100–150 vuoden ajan suhteellisesti useampi kuin vertailukohtana käytetyssä laajassa ruotsalaisessa tutkimuksessa. Vain Torttilassa ryhmäkylä hajosi ja viljelymaan määrä kasvoi siten, kuin ympäristöhistoriassa yleensä esitetään. Lammaisissa ryhmäkylästä katosivat talot, kunnes jäljellä oli vain yksi. Pirilässä ryhmäkylässä on yhä kolme taloa entisillä paikoillaan. Kaikkien kylien maankäyttöön vaikuttivat suurten laitosten kuten Satalinnan parantolan, Harjavallan voimalaitoksen ja Torttilan teollisuusalueen rakentamiset myöhempine laajennuksineen ja uusine asuinalueineen. Pääosa kaikkien kolmen kylän alueista on kuitenkin säilynyt maaseutumaisena. Vanhimmasta 1800-luvun rakennusperinnöstä on yhä jäljellä yhteensä 21 rakennusta viidellä eri kantatilalla. Niistä 1/3 on asuinrakennuksia, 1/3 talousrakennuksia ja 1/3 pienempiä rakennuksia kuten aittoja. Vanhimmat asuinrakennukset ovat nykyisten tietojen mukaan 1800-luvun alusta. Tutkimuksessa kootun viitekehyksen mukaan tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävät kulloisetkin instituutiot, talonhaltijoiden oma toiminta, suuret laitokset, kantatilojen ja niiden hallinnan tilanteet, yhteiskunnan ja maatalouden yleinen kehitys ja tilanne sekä sattumat. Hyvin yleisistä teorioista tutkimuskohteen kehitystä selitti parhaiten Giddensin strukturaatioteoria täydennettynä MacRaildin ja Taylorin esittämällä tavalla mm. mentaalisilla rakenteilla kuten asenteilla.
-
(2011)Äitiyslomaa pidennettiin 1970-luvulla useasti, mikä herätti huolta lomien vaikutuksista naisten työmarkkina-asemaan. Edistääkseen lasten hoidon tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken Suomi otti käyttöön isyysloman sekä vanhempien yhteisesti jaettavan vanhempainloman. Lomien kehittäminen kuitenkin pysähtyi 1980-luvun alkupuolella, kun taas muissa Pohjoismaissa isien kannustamiseksi kehitettiin 1990-luvulla kokonaan isille korvamerkittyjä lomakiintiöitä. Suomi otti vasta vuonna 2003 käyttöön ns. isäkuukauden, jonka käyttö kuitenkin edellyttää, että isä käyttää kaksi viikkoa yhteisestä vanhempainvapaasta. Isät käyttävät Suomessa vanhempainvapaita edelleen hyvin vähän. Sen sijaan vuodesta 1985 saakka käytössä ollut kotihoidon tukijärjestelmä, jolla tuetaan lasten kotihoitoa, on äitien keskuudessa hyvin suosittu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkielmassa syvennytään tarkemmin kahteen ajanjaksoon: 1970-luvun uudistusaaltoon, jossa isät otettiin mukaan järjestelmään, ja 2000-lukuun, jolloin isien kannustaminen vapaiden käyttöön on jälleen ollut vahvasti poliittisella agendalla. Kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea pyrkimys vanhempien roolien muuttamiseen. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskeisenä tutkimuskohteena on se, millä tavoin päätöksentekoon osallistuneet toimijat ovat argumentoineet kantojaan perhevapaiden tiimoilta. Tutkielman aineisto koostuu mm. valtiopäiväasiakirjoista ja eduskunnan pöytäkirjoista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista, työmarkkinajärjestöjen kannanotoista sekä komiteoiden ja työryhmien muistioista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetelmillä. Molemmat menetelmät kiinnittävät huomionsa siihen, millä tekniikoilla poliittisessa argumentoinnissa pyritään aikaansaamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. Tutkielmasta ilmenee, että 1970-luvun keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kasvattaminen oli osa vasemmiston tasa-arvodiskurssia, jonka tavoitteena oli tehdä isistä äitien kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja äideistä vastaavasti tasa-arvoisia ansaitsijoita työelämässä. Tätä näkökulmaa vastusti konservatiivien äidinhoivan diskurssi, joka näki äidin luonnostaan parempana hoitajana lapselle. Konservatiivien vaatimus pitkästä äitiyslomasta yhdistyi vaatimukseen kotihoidon tuesta, jonka turvin äiti voisi hoitaa lastaan kotona pidempään. Vasemmisto vastusti tätä kiivaasti. 2000-luvulla keskustelu on keskittynyt vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakamiseen sekä isien kannustamiseen vapaiden käyttöön. Näistä tavoitteista sinänsä on vallinnut lähes yksimielisyys, mutta keinoissa on eroja. Isien kannustamiseksi on varsinkin esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä. Perusteina on ollut isyyden vahvistaminen, isä-lapsi-suhde, tasa-arvon edistäminen sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Kiintiöitä vastustaneet työnantajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet niitä vanhempien valinnanvapauden rajoittamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasa-arvon ja isien kannustamisen puolesta. Kotihoitoa puolustava diskurssi ei puolestaan 2000-luvulla enää ole kiteytynyt pelkästään äidin hoivaan, vaan kotipiiriin yleensä. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet kotihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.
-
(2015)Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että internetissä tapahtuva parinetsintä on kokenut merkittäviä muutoksia tarkasteluajanjaksolla 1996–2015. Nettideittailusta on hyvin lyhyessä ajassa tullut suositumpaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Tutkielman tarkoituksena on luoda yleiskatsaus suomalaisesta nettideittauksesta ilmiönä, tarkastella siihen liittyvää asenteiden muuttumista sekä asettaa deittailun ja siihen liittyvien mielikuvien muutokset ajalliseen perspektiiviin. Samalla tutkielma pyrkii kiinnittymään suomalaisen nettideittailuaiheisen tutkimuksen kenttään ja täydentämään sitä omalta osaltaan. Työn pääasiallisena aineistona on käytetty tekijän työtä varten keräämää 195 vastaajan internet-kyselyaineistoa, jossa vastaajia on pyydetty määrittämään omaa sekä muiden suhtautumista nettideittailuun sekä omia motiiveja lähteä etsimään seuraa deittipalstan kautta. Täydentävänä aineistona toimii Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien sekä Ylen nettideittailuaiheinen uutisointi vuosilta 2006–2015. Näiden kautta on pääosin laadullisen analyysin keinoin pyritty havainnoimaan nettideittailun kokemia muutoksia tutkimusajanjaksolla. Aineiston pohjalta voidaan esittää, että siinä missä nettideittailu on sen alkuaikoina näyttäytynyt pienen, marginaalisen joukon seuranetsintätapana, ei sen käyttäjäkuntaa voida nykypäivänä määrittää kovinkaan selkeästi. Nettideittailu ei ole sidottu ikäryhmään, koulutustasoon tai sukupuoleen vaan käyttäjistä muodostuu varsin heterogeeninen joukko. Nettideittipalveluiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet, teknologia kehittynyt ja deittailun ympärillä käyty keskustelu lisääntynyt, mutta asenteiden muuttumisesta ei voida esittää yksiselitteistä tulkintaa. Asenteiden ei voida sanoa muuttuneet selkeästi negatiivisesta positiiviseen, vaan pikemmin hajautuneen niin, että osan mielikuvat ovat neutraaleja tai positiivisia ja osan erittäin negatiivisia. Aineiston pohjalta suomalainen nettideittailu näyttäytyy pääosin vakavamielisenä parisuhteen etsimisen väylänä, jonka rinnalla on kasvava joukko nuoria aikuisia, joille nettideittailu on paitsi keino löytää parisuhde, myös tapa viettää aikaa ja tavata uusia ihmisiä ennalta määrittelemättömin tarkoitusperin. Koska deittailu oli suurimmalle osalle käyttäjistä vakavaa parinetsintää, aiheutti seuran löytämisen vaikeus monille myös suuria pettymyksiä. Erityisesti miehet olivat heikossa asemassa deittipalstoilla naisten vähäisestä määrästä johtuvan kilpailun vuoksi. Suurelle osalle vastaajista nettideittailu rinnastui perinteisiin seuranetsintäkeinoihin tai näyttäytyi jopa niitä parempana, ja aineiston pohjalta voikin olettaa nettideittailun suosion lisääntyvän entisestään ja raivaavan tiensä yhteisen harrastusten tai baarin kaltaiseksi 'perinteiseksi' tapaamispaikaksi.
-
(2020)An increasing body of literature predicts AI as a disruptive and transformative of society as we know it today. In this landscape of change the European Union has taken an initiative to push for the development of “AI that corresponds to European Ethical Values and citizens’ aspirations”. This plan is ambitious and reflects the collective consciousness that if left behind Europe might lose its standing as global political and economic powerhouse. The Approach launched by the European Commission centers around the concept of Trustworthy and Ethical AI. This research will examine how the European Union, aware of its limitations, formulates an approach towards AI distinct from others and based on the concepts and values defining what it sees as inherently European. The thesis proposes that the European approach to AI is an exercise in Normative Power and a resurrection of the concept in a new digital age. For this purpose discourse analysis is chosen as the best research method. The research material selected include key documents published by the European Comission process that both outline its core motivations and content, how the strategy is communicated by Comission representatives and in the documents making up the final version of the European Approach to AI. Conducting a discourse analysis from a critical perspective of the selected material to answer the proposed research question is an exercise in looking at how the EU wishes to represent itself. The analysis focuses on the European Commission in aiming to construct Europe as a global leader in the field of Artificial Intelligence. The research will focus on a specific social problem which has a semiotic aspect namely the relationship of role of discourse in the reproduction of different forms of power. The central findings of the research are that indeed the discursive representations necessary for a European identity founded in normative power are present in all the literature that was reviewed and analyzed. Discursive representations are employed by the European Comission. the European Commission actively takes parts in the discursive enactment of Europeanness itself, by framing AI as a challenge that the EU has a better solution to than its rivals. It also engages in acts of positive-self representations and which turn effectively in to indirect negative-othering The Research concludes on the notion that the original concept of Normative Power coined by Ian Manners has not disappeared from European political discourse and lives on in the multitude of policies and documents produced. More research is recommended in the field of Artificial Intelligence as the recommendations and strategies provided by the European Commission are taken from theory in to practice. The European approach to AI is as much defined by what is included in the above analysed documents as what is missing, but whether Brussels prefers the term or not, its AI Strategy is fast becoming a reboot for Normative Power Europe.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen tavoite on selvittää kvantitatiivisin menetelmin kotitalouksien luottokulutusta ja siihen liitettyjä velkaongelmia 1980-luvulla tapahtuneen rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta lähtien. Tutkimuksen taustalle kuvaan luottotaloudellista kehitystä yhteiskunnallisesta viitekehyksestä. Kutsun tätä viitekehystä ”luottoyhteiskunnan kehityskaareksi”. Kehityskaaressa moraalitaloutta seurasi valtion toimesta säännelty säästötalous, josta irtauduttiin äkisti 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä. Koittaneen vapauden ja 1990-luvun laman rankkojen kokemusten jälkeen pyrittiin tarkemmin ohjaamaan kansan luottokäyttäytymistä erinäisin sääntelykeinoin ja luottotietojen merkitystä korostamalla. Laman jälkeen muovautunut luottoyhteiskunta, jossa kotitalouksien säästäminen on vähentynyt ja luotolla kuluttaminen arkipäiväistynyt, pitää myös sisällään kuluttajien ylivelkaantumisesta aiheutuneet sosiaaliset ongelmat. Kysymyksenasettelun kohdennan siihen, onko pitkittäisessä aikasarjassa havaittavissa merkitsevä yhteys luottokuluttamisen ja maksuvaikeustapauksien (ulosottoasiat ja maksuhäiriöt). Toisen tutkimuskysymykseni reflektoin termiin ”kypsä luottoyhteiskunta”, jota tarkastelen kriittisesti rationalisoitumisen oletuksen vitekehyksestä. Tutkin onko aikasarjoissa tapahtunut murros tai muutos jonain ajankohtana, mikä vittaisi luottoyhteiskunnan kypsymiseen kulutusluottojen ja maksuvaikeuksen kausaalisen yhteyden osalta. Analyysiin perusteella uusilla kulutusluotoilla on aikasarjassa 1990-2009 useilla viivevuosilla kausaalinen ja kasautuva vaikutus kaikkiin vireille tulleisiin ulosottoasioihin. Samalta ajanjaksolta havaitsin kulutusluottokannan aiheuttavan kolmen vuoden viiveellä kaikkiin ulosottoasioihin niitä lisäävän piikin. Yksityisoikeudellisten (sisältäen kulutusluottojen laiminlyödyt maksuvelvoitteet) ulosottoasioiden ja uusien kulutusluottojen aikasarjassa on havaitavissa rakenteellinen murros 1990-luvun puolessa välissä. Murroksesta eteenpäin uudet kulutusluotot alkavat vaikuttamaan kausaalisesti ja kasautuvasti yksityisoikeudellisiin ulosottoasioihin. Uusien kulutusluottojen yhteydessä vuoden aikana rekisteröityihin maksuhäiriöihin voidaan havaita tapahtuneen murros 2000-luvun alussa. Viitteitä aikaisemmista heikommista murroksista voidaan nähdä jo 1990-luvun puolelta välistä saakka – hienovaraisempi muutos aikasarjassa on tapahtunut luultavasti jo 1990-luvun saatossa. Uusien kulutusluottojen kausaalinen yhteys maksuhäiriöihin muutaman viivevuden osalta voimistuu mittausjakson loppua kohden. Varsinkin nuorilla ikäryhmillä, on havaittu tutkimuskentällä erityinen taipumus velkaantumalla joutua maksuvaikeuksiin kulutusluottojen välityksellä. He ovat olleet myös uusien luottoinstrunmenttien innovaatiokäyttäjinä ensimmäisten joukossa suurissa määrin ottamassa vastaan riskialttiimmiksi miellettyjä uusia luottotuotteita, kuten luottokorttiluottoja, pikalainoja ja joustoluottoja. Muutkin maksuvaikeuksiin päätymisen riskiryhmäläisistä, ovat ajatuneet aikaisemman tutkimuksen mukaan helpommin käyttämään näitä riskialttiimpiksi koettuja luottoinstrumentteja. Heille ei ole alhaisen luottoluokituksensa vuoksi tarjolla perushintaisia kulutusluottoja. Kulutusluottomarkkinoilla on epätasarvoinen tilanne luotonsaannin ja siitä maksamisen suhteen - köyhemmät maksavat enemmän. Myös ylipäänsä yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen saattaa vaikuttaa kulutusmarkkinoihin luottojen välityksellä, kun vähävaraisemmat tavoittelevat paremmin toimeentulevien kulutustasoa. Tutkimustulokseni viittaavat, siihen että kypsymistä ei tapahtunut kulutusluottojen ja maksuvaikeuksien suhteen rationalisoitumisena laman jälkeen, jos sitä mitataan kulutusluotoista johtuvien ulosottoasioiden ja maksuhäiriöiden kausaalisen yhteyden kannalta. Päinvastoin, tutkimustulokseni erityisesti uusien kulutusluottojen ja yksityisoikeudellisten ulosottoasioiden suhteen vihjailevat jopa kriisiytymisestä. Pitää muistaa kuitenkin, että eihän kyseisiä rekisterimerkintöjä voida tyystin ikinä poistaakaan, sillä ulosotto on prosessina laiminlyödyn maksuvelvoitteen perinnällinen keino ja maksuhäiriömerkintä maksukyvyttömyydestä viestivä negatiivinen luottotieto. Ne säätelevät osaltaan luottomarkkinoita toimivassa luottoyhteiskunnassa. Kuitenkin tutkimustulokseni, aikaisempi tutkimus, median ja julkisten instanssien huolestuneisuus asiaan liittyen antavat vahvan vaikutelman siitä, että laman jälkeen tehdyt toimenpiteet, vaikka erittäin tarpeellisia olivatkin, keskittyivät pääasiassa ylivelkaantuneisuuden jälkihoitoon. Varsinkin kulutusvelkaantumista velkaantumislajina voidaan nähdä laiminlyödyn näissä toimenpiteissä. Kulutusluottojen sääntelyä on viime vuosina tehostettu ylikulutusvelkaantumista ennaltaehkäisevänä keinoina, mutta lainsäädäntätyö on hidasta ja luotontarjonta on usein askeleita edellä. Positiivisten luottotietojen laajamittaisempaa käyttöönottoa yleiseurooppalaiseen tapaan onkin pidetty yhtenä varteenotettavimmista keinoista tunnistaa ennaltakäsin maksuvaikeuksien riskejä nimenomaan kulutusluotoilla tapahtuvan ylivelkaantuneisuuden hallinnassa.
-
(2017)Pro-gradu tutkielma käsittelee Levinasin etiikan ja feministisen teorian mahdollisia risteyskohtia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poststrukturalistinen filosofia ja erityisesti vuosituhannen vaihteeseen paikantuva niin kutsuttu eettis-esteettinen käänne sen sisällä. Toinen tutkielman perustavista viitekehyksistä on feministinen teoria, etenkin poststrukturalistinen feministinen etiikka, jonka läpi suodattuvat Levinas-luennat erityisesti ruumiillisuuden sekä erojen pluraliteetin suhteen ovat tutkielman keskeinen sisältö. Tutkielman lähtökohtana on feminististen teorian keskustelututtaminen filosofian kanonisoitujen tekstien kanssa. Näitä teemoja käsitellään tutkielman johdantoluvussa. Tutkielman toisessa ja kolmannessa luvussa rakentuu se historiallinen ja teoreettinen tausta, jonka myötä työn keskeisimmät väitteet paikantuvat kontekstiinsa ja tulevat ymmärrettäviksi. Tutkielman uloin viitekehys on poststrukturalistinen eettinen käänne, erityisesti sen fenomenologinen juonne. Tutkielma esittää lyhyen katsauksen fenomenologiseen ajatteluun ja sen teoreettisen peruskäsitteistöön, jonka ymmärtäminen toimii johdatuksena myös Levinasin ajatteluun. Toinen luku päättyy tiiviillä katsauksella feministiseen etiikan tutkimukseen, joka vaaditaan myöhempien Levinas-tulkintojen kontekstualisoimiseksi: nimenomaan feministinen etiikka on se teoreettinen kenttä, johon tutkielmassa esitetyt tulkinnat fokusoituvat, ja jota se omalta osaltaan kehittää ja vie eteenpäin. Kolmas luku on puolestaan omistettu Levinasin filosofian lähtökohtiin ja keskeisimpään käsitteistöön tutustumiselle. Tutkielma tarjoaa läpileikkauksen Levinasin filosofiasta alkaen tämän ajattelun juurista kohti käsitystä eettisestä subjektista ja etiikan kielellisestä ja tätä kautta myös ruumiillisesta ulottuvuudesta. Levinasin etiikan ydin, minän suhdetta Toiseen, ilmenee radikaalilla tavalla minälle tuntemattomana, äärettömänä vierautena. Luvun keskeiset kysymykset liittyvät eettisen subjektiviteetin muotoutumiseen vastuullisessa kasvokkain-suhteessa, sekä toisaalta tämän suhteen kielen kautta ilmenevään ruumiilliseen ja aistilliseen ulottuvuuteen. Työn neljäs luku avaa dialogin Levinasin filosofian ja feministisen teorian välille. Uusien Levinas-tulkintojen tuottamisen kannalta on välttämätöntä tarkastella, millaista keskustelua aiheesta on jo käyty. Levinasin tapauksessa feministisen tulkinnan mahdollisuus vaikuttaisi palaavaan tämän käyttämän kielen ja käsitteistön sukupuolittumiseen ja niihin erilaisiin merkityssisältöihin, joita tästä on johdettavissa. Tutkielmassa tarkastellaan kahta käsitettä, feminiiniä ja erosta, ja jäljitetään näiden käsitteiden muodonmuutos läpi Levinasin tuotannon. Tälle perustuen esitetään arvio feministisen Levinas-tulkinnan mahdollisuudesta perustuen ajatukselle feminiinistä radikaalina toiseutena. Viides luku keskittyy ruumiillisuuden kysymykseen. Ruumiillisuudesta käydyt keskustelut yhdistetään feministisen etiikan teoreettiseen kenttään ja Levinasin filosofiaan. Levinasille suhde Toiseen avaa minän kohti ennakoimatonta, vierasta ja uutta. Näin ymmärrettynä eettiset käytännöt ovat ennen kaikkea aistivan ruumiin käytäntöjä, jotka toimivat ennakkoehtona eettisyyden tapahtumiselle. Tätä kautta ymmärrettyä aistillisen ruumiin etiikkaa esittellään sekä Ewa Ziarekiin että Tina Chanteriin nojaten. Niin Ziarekin kuin Chanterinkin tulkinnan puitteissa tärkeäksi keskustelukumppaniksi ruumiillisuutta käsiteltäessä muodostuu Luce Irigaray, jota vasten peilattuna Levinas tulee osaksi sukupuolieron etiikan perinnettä. Sukupuolieron etiikalle vaihtoehtoiseksi viitekehykseksi ehdotetaan tutkielman kuudennessa luvussa ajatusta dissensukseen perustuvasta erojen pluraliteetista. Tällaisesta lähtökohdasta Levinas-tulkintaa lähtee muotoilemaan Diane Perpich, jonka mukaan toiseus Levinasilla tulee ymmärtää absoluuttisuuden sijaan singulariteetin käsitteen kautta. Singulaarisuus ilmaisee ajatuksen jokaisesta ihmisyksilöstä ainutlaatuisena, korvaamattomana itsenä. Tällaisena singulaari toinen on palauttamattomissa mihinkään yksittäisiin ominaisuuksiin tai kuvauksiin, jotka väistämättä redusoisivat toiseuden siihen, mitä tällä on yhteistä muiden kanssa. Lisäksi singulaarisuus ilmaisee ajatuksen siitä, että toisella on yksiselitteinen eettinen arvo. Singulaari toinen kohdataan eettisessä suhteessa sellaisenaan, ei jonkin universaalin ominaisuuden valossa. Tutkielman lopputulosten kannalta kiinnostavaa on, tuoko feministinen teoria uusia näkökulmia siihen tapaan, jolla Levinasin etiikka filosofian kaanoniin asettuu. Toisaalta lopputulosten kannalta merkittävää kuitenkin on myös se, kuinka tällaisten uusien tulkintojen kautta tutkitaan tai suorastaan muotoillaan uudelleen feministisen teorian ja kritiikin lähtökohtia. Näihin kysymyksiin vastataan työn viimeisessä luvussa.
-
(2019)Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani suomalaisia joukko- ja kylätappeluita sekä miesten ja naisten suhtautumista niihin. Argumentoin sen puolesta, että suomalaiset joukko- ja kylätappelut ovat muistuttaneet monin tavoin eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintynyttä ja tutkimuskirjallisuudessa käsitteellistettyä ja analysoitua ajanvieteväkivaltaa, huvin vuoksi ja tappelun ilosta käytyjä tappeluja. Tavoitteenani on myös selvittää, miten tappeluiden silminnäkijät niistä kertovat ja kuinka tappeluihin kertomuksissa suhtaudutaan. Pyrin selvittämään, ilmeneekö naisten ja miesten suhtautumis- ja kerrontatavoissa eroja. Jos eroja on, millaisia ne ovat? Mitä mahdolliset erot kertovat sukupuolesta ajassaan ja ympäristössään? Käsittelen joukko- ja kylätappeluita muistitietoon pohjautuvaa, Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa säilytettävää aineistoa tutkimusmateriaalinani käyttäen. Kertomukset ovat osa Kylätappelut 1937 ja Joukkotappelut 1955 -muistitietokeruiden tuloksia. Analyysin kohteena on 14 kertomusta, joista 7 on miespuolisen kertoja-kirjoittajan ja 7 naispuolisen kertoja-kirjoittajan tarinoita. Kertoja-kirjoittaja kertoo kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa kertomuksissa omakohtaisista tappeluhavainnoistaan. Omakohtaisuuden lisäksi tappelukertomuksia yhdistää kuvatun tappelun tyyppi; esimerkiksi hää- ja tanssitappeluista kertovia tarinoita on miesten ja naisten kuvausten joukossa yhtä monta. Analysoiduista teksteistä 12 on kirjoitettu vastauksena vuoden 1955 muistitietokeruuseen ja 2 vuoden 1937 muistitietokeruuseen. Tarkastelen aineistoani pääasiassa konstruktionistisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Hyödyntämistäni käsitteistä keskeisin on irlantilaisessa kontekstissa kehitetty ajanvieteväkivallan käsite. Lisäksi tutkimuksessani ovat läsnä teoriat maskuliinisuudesta, feminiinisyydestä ja väkivallasta sekä näiden yhteydestä kunniaan sekä ekspressiivisen ja instrumentaalisen väkivallan käsitteet. Analyysini perusteella ne tappelut, joissa osanottajat toimivat kertoja-kirjoittajan mukaan ”reilusti”, saivat osakseen positiivisia tai neutraaleja äänenpainoja. Vähäisen (teko)syyn nojalla aloitetut tappelut eivät useimmiten pohjautuneet osallistujien henkilökohtaisiin kaunoihin, vaan me vastaan muut -asetelma nostettiin esiin silloin, kun ihmiset halusivat tapella viihteen vuoksi. Tarkastelemieni kertomusten joukosta löytyy pääasiassa tekstejä, joissa kertoja-kirjoittaja erottaa irlantilaista ajanvieteväkivaltaa muistuttavat, pohjimmiltaan ekspressiiviset kylätappelut instrumentaalisesta, vastustajan vahingoittamistarkoituksessa käytetystä väkivallasta. Tappeluita nähneet naiset eivät tee tarinoissaan eroa kylätappeluiden ja muiden väkivallantekojen välille yhtä systemaattisesti kuin miehet. Koska kylätappeluiden nyanssit ja ero muuhun väkivallankäyttöön eivät ole olleet kaikille naispuolisille tappeluiden kokijoille tuttuja tai mielenkiintoa herättäviä, suhtautuu heistä moni kylätappeluihin varautuneemmin kuin miespuoliset vastineensa. Analysoimissani miesten kertomuksissa on naisten tekstejä enemmän yksityiskohtia, jotka osoittavat tappeluilmiön olleen henkilölle tuttu. Miespuoliset kertoja-kirjoittajat ovat voineet tehdä ilmaisullisen kylätappeluiden väkivallan ja välineellisen, vahingoittamistarkoituksessa käytetyn väkivallan välille eron kertomuksissaan erityisen tarkasti siksi, että kylätappeluinstituutiosta hyötyjät ovat olleet ennen kaikkea miespuolisia. Naiset kertovat miehiä useammin tappeluun osallistumattomien henkilöiden aktiivisesta roolista tappelutilanteessa. Tulkitsen ilmiön kielivän siitä, että naiset ovat tappelutilanteessa useimmiten samaistuneet sivustakatsojiin, miehet itse tappelijoihin. Sekä miehet että naiset kertovat naisten toiminnasta tappelutilanteessa yleensä vain silloin, kun siihen on liittynyt poikkeuksellista aktiivisuutta tappelun kulkuun puuttumisen muodossa. Sekä miesten että naisten kertomuksissa on mainintoja tappeluporukoiden ulkopuolisista miehistä, jotka ovat estäneet tai edistäneet tappeluiden syntymistä ilman että tämä herättää muistelijoissa ihmetystä. Sekä miehet että naiset reagoivat tappeluihin sukupuolensa asettamissa rajoissa. Tavallisuudesta poikkeava naisten toiminta vaikuttaa jääneen tappelun kokijoiden mieleen sukupuolesta riippumatta. Miehet erottavat kertomuksissaan kylätappelut muunlaisesta väkivallankäytöstä naisia useammin. Naispuoliset tappelukuvausten kirjoittajat eivät välttämättä ole tarkastelleet tappeluperinnettä samasta näkökulmasta kuin miespuoliset vastineensa, sillä tappeluita koskeva tuntemus on luultavasti siirtynyt ihmiseltä toiselle ryhmissä, joissa läsnäolijat ovat olleet miehiä. Koska kaikki naiset eivät ole erottaneet tai edes halunneet erottaa laadullisesti erilaisia väkivallan muotoja toisistaan, pitivät he usein kylätappeluita uhkaavina ja vaarallisina. Miehet puolestaan ovat tietoisesti voineet silotella tappeluiden varjopuolia kuvauksissaan. On mahdollista, että naiset ovat suhtautuneet tappeluilmiöön miehiä kriittisemmin huolimatta ajanvieteväkivallan traditiota koskevasta tietoudestaan, sillä väkivallalla on luultavasti ollut heidän elämässään miesten elämästä eroavia ilmenemismuotoja.
-
Ajassa eläminen ja aitouden vakuuttelu : Tapaustutkimus kokoomuksen reaktioista puolueiden kriisiin (2013)The crisis of party in political science refers to political parties’ inability to perform their functions in representative democracy. Parties seem to have lost their connection to their supporters as the ideological cleavages of the modern society have faded. However, despite their difficulties, political parties have maintained their institutionally established status in western democracies. The aim of this thesis is to study the challenges of political parties in contemporary Finland and how they have been able to respond to difficulties they have encountered. This thesis was carried out as a qualitative case study by examining the challenges one Finnish party has encountered and its responses to the crisis. The examined case is the National Coalition Party in the first decade of the 21st century. In Finnish context the case represents the leading edge of change and in Western European context it can be seen as a typical case. The research data consists of discussions on the party’s challenges and renewal, minutes of meetings, strategy reports and newspaper articles, the interview of the party secretary and the campaign material. Data and methodological triangulation has been used in order to describe the case as clearly as possible, which in turn could be used as a basis for understanding the responses of Finnish political parties to the crisis of party in general. The main challenges for the National Coalition Party according to its own experience are related to its heterogeneity and faulty image, which made the message of the party unconvincing. In its own view the problems could be solved by responding to the changing society by renewing its politics. The key improvements implemented were renewed ideology, strategy and communications. The renewals risk, however, the authenticity of its message and thus the party has emphasized its ideological roots. The case studied reveals that the need of renewals is relevant to all political parties whose existence relies on social cleavages. At the same time they have to legitimate the changes and stay connected to their traditional ideology and constituency by declaring the authenticity behind their actions.
-
(2016)Miten selittää sosiaalisessa maailmassa havaittavien yksipuolisten, vääristävien ja jopa virheellisten näkemysten syntyä, leviämistä ja sitkeyttä? Miksi sosiaalisen maailman monimuotoisuus ja ihmisten kirjo peittyy usein suoraviivaistavien yksinkertaistusten alle? Nämä kysymykset motivoivat etsimään jonkinlaista yhteistä nimittäjää, joka olisi tällaisen ongelmavyyhden taustalla. Reifikaation käsite tarjosi lähtökohdan hahmottaa tätä prosessia ja sen osatekijöitä, mutta sen tarkastelu samalla myös johti pohtimaan uudelleen ja tarkemmin sitä, mitä reifikaatio oikeastaan tarkoittaa, miten se tapahtuu ja mitkä sen vaikutukset ovat. Reifikaatio ymmärretään usein joko Georg Lukácsin esittämän marxilaisen teorisoinnin kautta tai enemmän teknisenä, ilmiöiden esineellistämistä kuvaavana terminä. Tässä tutkielmassa esitetään laajempi sosiokognitiivinen näkemys reifikaatiosta, minkä kautta ilmiöiden ja subjektien reifioiminen ymmärretään sinällään luonnollisena (vaikka ei välttämättömänä) prosessina, jonka puitteissa ensin yksinkertaistamme maailmaa pyrkiessämme ymmärtämään sitä, ja sitten pyrimme institutionalisoimaan kyseiset yksinkertaistukset. Tällainen reifikaatio marginalisoi vaihtoehtoiset, eri näkökulmien tulkinnat, jolloin muodostunut rajattu näkökulma johtaa helposti ongelmiin kun avoin sosiaalinen todellisuus ei asetukaan oletettuihin uomiin. Tutkielman kognitiivinen puoli perustuu reifikaation prosessin analysointiin Mark Johnsonin ja George Lakoffin metaforateorian sekä yleisemmin kognitiivisen kielentutkimuksen kautta, kun taas reifikaatioiden sosiaalista vakiintumista tarkastellaan yhtäältä yhdistämällä kriittisen realismin sosiaalista ontologiaa Anthony Giddensin näkemyksiin institutionalisoitumisesta ja toisaalta Axel Honnethin tunnustamisteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan käsiteltyjä teorioita maailmanpolitiikan tutkimuksen kysymyksien kautta tutkielman keskeisten argumenttien selventämiseksi ja niiden tarjoaman analyyttisen näkökulman toimivuuden koettelemiseksi: tässä roolissa merkittävimpinä esimerkkitapauksina toimivat Persianlahden ja Irakin sotien narratiivit sekä ryhmäidentiteetin ja toiseuden tuottaminen. Tutkielmassa esitetyn argumentin pohjalta reifikaatioiden sitkeys johtuu osittain siitä, että ne syntyvät tavasta kognitiivisesti strukturoida koettua, joka on pitkälti alitajuista ja siten hankalasti muutettavissa kun jokin käsitteistämisen tapa on asettunut osaksi sosiaalista järkeilyämme—se näyttäytyy arkijärkenä sosiaalisesta todellisuudesta, minkä seurauksena käytäntöön juurtuneita reifikaatioita ei helposti kyseenalaisteta. Reifioidut käsitteet muodostuvat keskeisiksi osiksi kokonaisia käsitejärjestelmiä muiden merkitysten järjestäytyessä niiden ympärille, mikä entisestään juurruttaa niiden vaikutusta ja hankaloittaa niiden kyseenalaistamista. Koska reifikaatiot tuottavat vakiintuneita käytäntöjä, ne yleensä asettuvat osaksi sosiaalisen viitekehyksensä sisällä hallitsevaksi muodostunutta sosiaalista järjestystä. Niillä on silloin myös poliittinen ulottuvuus, sillä ilman sosiaalisen vallan kautta tuotettua sosiaalista vahvistusta niiden yksipuoliset tulkinnat väistyisivät helpommin todellisuutta osuvammin kuvaavien tulkintojen tieltä. Reifikaatioiden naturalisoituminen eli niiden taustalla olevien hiljaisten oletusten unohtuminen ja reifioitujen tulkintojen juurtuminen sosiaalisiin käytäntöihin on keskeinen tae niiden elinvoimaisuudelle, mutta yhtä lailla niiden on kyettävä pysymään tehokkaan kontestoinnin ulottumattomissa. Tältä pohjalta on aiheellista katsoa, että reifikaatioiden haastaminen, purkaminen sekä niiden muodostumisen vastustaminen ovat osa hyvää yhteiskuntatieteiden tutkimusta. Tutkielman taustalla vaikuttavan kriittisen realismin emansipatorisen totuus-teorian näkökulmasta tällainen kriittinen analyysi itsessään muodostuu myös osaksi poliittisesti emansipatorista toimintaa.
Now showing items 1-20 of 1428