Browsing by discipline "Ekonomi"

Pro gradu on suoraa jatkoa kandidaatintutkielmalle, jonka tutkimustulosten mukaan metropolialueella on yhteensä noin 63 000 aseiden hallussapitoon oikeutettua henkilöä sekä noin 170 000 ampuma-asetta. Lukuihin perustuen voitiin todeta, että ampumaratojen määrä ja saavutettavuus eivät ole missään suhteessa riittävät ampuma-aseen hallussapitoon oikeutettujen henkilöiden ja aseiden lukumäärään nähden tällä alueella. Pro gradu -tutkimus pyrkii tuottamaan uutta lisätietoa metropolialueen ampumaratakeskusten saavutettavuudesta, niiden kilpailullisista vaikutusalueista ja suhteellisista sijainneista, jotta ampumaratakeskuksia koskevia sijainti-, investointi- ja kehittämispäätöksiä voidaan tehdä riittävin tiedollisin perustein. Potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainti- ja saavutettavuustiedot tuottavat osaltaan perusteita ampumaratakeskusten kysynnän arvioinnille. Tutkimus tarkastelee saavutettavuuden teoriataustaa sekä palvelukohteen maantieteellistä saavutettavuutta useasta eri näkökulmasta ja kehittää tarkoitukseen soveltuvia uusia teknisiä arviointimenetelmiä. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan metropolialueen ampumaratakeskusten eri maksimimatka-aikoihin perustuvia saavutettavuusvyöhykkeitä sekä väestön ja potentiaalisen käyttäjäkunnan vastaavia saavutettavuuskertymiä ja vertaillaan näitä toisiinsa. Tämän lisäksi vertaillaan tutkimusta varten kehitettyjä, kunkin ampumaratakeskuksen ulkoisiin käytettävyysrajoitteisiin perustuvaa kilpailullista saavutettavuutta ja suhteellista sijaintia toisiinsa nähden. Ampumaratakeskusten käytettävyyskerroin eli yhtäaikainen käyttäjäkapasiteetti, vuotuiset käyttöajat ja ampumaratavalikoiman monipuolisuus otetaan mallissa huomioon asiakkaiden palvelukohteen valinnan päätösperusteena matkakustannusten lisäksi. Käytettävyyskertoimen tavoitteena on kuvata ampumaratakeskuksen käyttäjilleen tuottamaa hyötyä. Tutkimuksessa hyödynnetään valtakunnallisen aseluparekisterin tietoja aseluvanhaltijoiden sekä ampuma-aseiden määristä, laadusta ja sijainnista kunnittain metropolialueella. Karttaesitysten toteutuksessa on käytetty Maanmittauslaitoksen Kuntajako-aineistoa, sekä Tilastokeskuksen Ruututietokanta 2012 -väestöaineistoa. Lisäksi on muodostettu erillinen saavutettavuusaineisto laskemalla todelliset matka-ajat ja maantie-etäisyydet jokaisesta karttaruudusta jokaiseen ampumaratakeskukseen. Tutkimustulosten julkista, ajasta ja paikasta riippumatonta raportointia ja jakamista varten on tutkimukselle rakennettu internet-julkaisualusta osoitteessa www.saunalahti.fi/villemai/. Tarkastellut viisi ampumaratakeskusta muodostavat tutkimuksen metropolialueen kokonaisuuden. Ampumaratakeskusten verkosto muodostuu keskusten ja niiden potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainneista sekä näiden välisistä matkakustannuksista ja eri keskusten tarjoamasta käytettävyydestä. Tätä kokonaisuutta on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella matemaattisten saavutettavuusmallien avulla laskettujen tulosten pohjalta. Tutkimuksella on pystytty tuottamaan eri näkökulmista tärkeää uutta ja ennen julkaisematonta tietoa metropolialueen ampumarataverkostosta. Uusimpaan saavutettavuusteoriaan perustuen tutkimus käsittelee kaikkia neljää saavutettavuuden eri komponenttia. Maankäytön komponentti huomioidaan sekä potentiaalisten asiakkaiden että ampumaratakeskusten määrän, laadun ja sijainnin suhteen. Näiden lisäksi huomioidaan kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen kapasiteettirajoitusten vallitessa. Liikenteellisen komponentin matkakustannukset otetaan huomioon maantie-etäisyyksien ja ajoaikojen muodossa. Ajallinen komponentti sisältää ampumaratakeskusten aukioloaikojen aiheuttamat rajoitteet saavutettavuudelle. Yksilöllistä komponenttia tarkastellaan virka-ajan asettamina ajankäytön rajoitteina. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta Helsingin Kivikon urheilupuistoon suunnitellun suursisähallin vahvimmaksi ampumaratakeskukseksi nyt vertailtujen olemassa olevien ja suunniteltujen keskusten joukossa metropolialueella. Tähän on monia syitä, joista tärkeimmät ovat keskuksen paras sijainti suhteessa sen potentiaalisiin käyttäjiin ja tieverkkoon sekä paras tehokkuus eli hyötykerroin laajaan ympärivuotiseen aukiolomahdollisuuteen perustuen. Ampumarataverkostoon kohdistuvat laajennukset sekä olemassa olevien kohteiden edelleen kehittäminen on metropolialueella välttämätöntä. Uusinvestoinnit ja olemassa olevien keskusten kehitystoimet on syytä asettaa tärkeysjärjestykseen hankkeiden tuottaman tehokkuuden ja vastaavasti lisääntyvien käyttöhyötyjen perusteella. Väistämättä rajallinen rahoitus on syytä kohdistaa edellä mainituin perustein, koko metropolialueen tasapainoinen maantieteellinen saavutettavuus huomioiden.

Traditional economics theory argues that competitive markets are unable to enhance innovation incentives. This is based on the claim that it is not possible for an inventor to earn profit for his invention in the face of unlimited imitation. Traditional theory calls for intellectual property for innovators, such as patents, to guarantee effective innovation production. The economic safety provided by patents creates innovation incentives, enhancing research levels and product quality. However, the increasing popularity of patents combined with the current, extensive patenting systems can create economic inefficiencies. The monopolistic competition arising from patent-provided rights may weaken innovation incentives in small as well as quickly developing industries. In addition, derived high prices and legal barriers to entry granted by intellectual property can distort competition and may even suppress the patent holder’s innovation tactics. Traditional economic theory also fails to explain why firms may choose not to utilise formal intellectual property in favour of informal protection methods which hold high importance to firms, such as secrecy, high wages, and increasing production complexity. My thesis examines whether competitive markets are able to enhance innovation incentives, and if so, under what conditions. I will also aim to enlighten why firms may favour other protective measures for their inventions over patents. Henry and Ponce (2011) and Henry and Ruiz-Aliseda (2015) expand our understanding of these topics in the form of game theory. A key factor in our analysis is the assumption that free spillovers are non-existent. Instead, endogenous knowledge must be purchased. As a result, potential imitators prefer to wait for the cost of knowledge to decrease, and delay their market entry. Such a delay, and the possibility to participate in knowledge trading, secure positive rents for the inventor, which compensates his innovation costs. These results are achieved even in unfavourable circumstances, where competition is high or the inventor incurs additional costs to protect their invention by other means than patenting. In fact, in such circumstances, we expect the inventor’s profits to approach monopolistic profits. In conclusion, competitive markets attain efficiency and improved levels of social welfare, and therefore, innovation levels can persist in the market. These results are nonetheless sensitive in relation to the elasticity of demand. Market imperfections such as the indivisibility of an idea, moral hazard and adverse selection pose additional problems in the modelling within a competitive market. My thesis weighs in on the ever-crucial patenting debate: Is the modern, extensive patent system obsolete? High prices and risen monopolistic competition can lead to severe consequences on social welfare, and limit the exchange of knowledge. New innovation models in competitive markets and its ability to encourage innovation incentives pose an important argument against the expansion of the current patent system. These models also provide an explanation for the popularity of informal protection methods for innovations, emphasising the value of firm strategizing above legal procedures. Such patent criticism and empirical evidence could be utilised in the development of the current patent system.

Tutkimus käsittelee asuntojen hintojen muodostumista pääkaupunkiseudulla vuoden 2016 asuntokauppa-aineiston avulla. Hintoja tarkastellaan aluksi koko pääkaupunkiseudun tasolla, jonka jälkeen siirrytään vertailemaan hintojen muodostumista kaupunkien välillä. Pääkaupunkiseudulla on Helsingin keskustan lisäksi useita pienempiä kaupunkikeskuksia, joten asunnot on jaettu lähimmän kaupunkikeskuksen mukaan alueisiin. Etäisyysmuuttujat lähimpään kaupunkikeskukseen ja Helsingin keskustaan on luotu julkisen liikenteen ja henkilöauton matka-ajan keskiarvoa käyttäen. Etäisyys kaupunkikeskukseen antaa koko pääkaupunkiseudun tasolla ristiriitaisia tuloksia, joten tarkastelin, kuinka eri kaupunkikeskukset ja niiden etäisyys vaikuttaa asuntojen hintoihin. Tulokset osoittavat, että kaupunkikeskuksen laatua voidaan tarkastella etäisyysmuuttujan kertoimen perusteella, sillä parempien kaupunkikeskuksien läheisyydessä asunnot ovat kalliimpia ja hinnat laskevat etäisyyden kasvaessa keskustaan. Heikommissa kaupunkikeskuksissa tilanne on päinvastainen. Syitä tälle ovat kaupunkikeskuksien positiivisten ja negatiivisten vaikutusten nettoarvo. Löysin kuitenkin merkittävän havainnon sosioekonomisista muuttujista. Teorian mukaan ihmiset muuttavat asuinalueelle, jossa asuu heidän itsensä kaltaisia ihmisiä. Muodostin sosioekonomisista muuttujista eli tuloista, työttömyysasteesta ja koulutusasteesta mittarin, joka kuvastaa kaupunkikeskuksen sosioekonomista sijoitusta. Tulosten perusteella Tapiola ja Helsingin keskus ovat korkeimmilla sijoilla, kun taas Koivukylä ja Hakunila ovat viimeisillä sijoilla. Lähimmän kaupunkikeskuksen etäisyysmuuttujan kerroin korreloi erittäin voimakkaasti sosioekonomisen sijoituksen kanssa. Muutamia poikkeuksia selittivät keskustan ulkopuolelle rakennetut uudet asunnot, jolloin rakennusvuoden merkitys on näissä tapauksissa sosioekonomista asemaa voimakkaampi. Helsingin keskustan etäisyyden merkitys on teorian ja tulosten perusteella erittäin suuri. Tuloksien perusteella ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä asuntojen hinnat ovat noin 60 prosenttia kalliimpia kuin yli 45 minuutin etäisyydellä. Tuloksien perusteella Helsingin keskustaan 1990-luvulla liittyneet negatiiviset ulkoisvaikutukset ovat vähentyneet tai mieltymykset ydinkeskustassa asumiseen ovat muuttuneet, koska ydinkeskusta-asuntojen arvostus on kasvanut suhteellisesti eniten pääkaupunkiseudulla 1990-luvulta. Rakennusvuoden vaikutus on myös erittäin merkittävä asunnon hintaan. Hinnan ja rakennusvuoden välinen suhde ei ole lineaarinen vaan muistuttaa enemmän U-muotoa, koska vanhimmat ja uusimmat asunnot ovat kaikkein kalleimpia. Tulosten perusteella hinnat ovat matalimmat 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa asunnoissa. Vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen mukaan matalimmat hinnat vastaavalla aineistolla löytyivät 1940-luvulta, vaikka 1960- ja 1970-luvun asuntoja pidettiin jo silloin heikkolaatuisina ja arkkitehtuurisesti merkityksettöminä. Teorian mukaan 1940-luvun asuntojen hinta selittyi rakennusmateriaalien heikolla laadulla, ihmisten mieltymyksillä ja arkkitehtuurilla. Aikakauden asuntojen arvostus on kasvanut, mutta tulosten perusteella suurin selittävä tekijä löytyy suurista peruskorjauksista ja putkiremonteista. Putkiremontti tehdään keskimäärin 50 vuoden välein, jolloin 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen ajankohtana putkiremontit kohdistuivat juuri 1940-luvulla rakennettuihin asuntoihin ja tällä hetkellä remontit kohdistuvat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuihin asuntoihin.

There are over 100 billion searches on Google every month. This thesis examines whether Google search queries can be used to predict the present and the near future unemployment rate in the US. Predicting the present and near future is of interest, as the official records of the state of the economy are published with a delay. To assess the information contained in Google search queries, the thesis compares a simple predictive model of unemployment to a model that contains a variable, Google Index, constructed from Google data. In addition, descriptive cross-correlation analysis and Granger non-causality tests are performed. To study the robustness of the results, the thesis considers state-level variation in the unemployment rate and Google Index using a fixed effects model. Furthermore, the sensitivity of the results is studied with regard to different search terms. The results suggest that Google searches contain useful information on the present and the near future unemployment rate. The value of Google data for forecasting purposes, however, tends to be time specific, and the predictive power of Google searches appear to be limited to short-term predictions. The results demonstrate that big data can be utilized to forecast economic indicators.

Greenhouse gases can be considered as negative externalities that harm the climate. Externalities can be internalized by setting a tax equal to the marginal damage from the externality; a lesson taught by Pigou already a hundred years ago. Carbon pricing has long been seen as the most prominent tool to fight climate change. In recent decades there have been efforts to agree on a global carbon emission reductions. Although international agreements have been implemented, most of those have lacked either effective quantity goals or adopting of global carbon price. The failure of global agreements is ambiguous, but a tendency to trust on countries altruism in agreeing on costly emission reductions has hardly helped. There are already numerous scientists who have suggested that adopting a single global carbon price would be both relatively easily agreed and sufficient as a tool to restrict global carbon emissions. By adopting a mutual price for carbon, the national authorities would be left with implementing the emission reductive policies. As some countries and unions have adopted carbon pricing schemes, knowledge on the effectivity of those instruments are beginning to emerge. Carbon taxes and cap and trade systems are common mechanisms to implement carbon pricing and in optimal settings, the outcomes of the instruments will be identical. Nevertheless, in practise the outcomes of the instruments depend on the regulative authority’s capability in estimating an effective level for the tax or the emission cap. It is suggested that it is easier to reach an international agreement of a price rather than quantity measure. Although a global single carbon price would likely represent a compromise, having a shadow value of carbon can help in knowing price ranges given by modern models that combine climate science with economical approaches. With carbon taxes the national authorities gain tax revenue, which is a specific benefit with taxes over emission caps. This revenue recycling makes interactions of carbon taxes and specifically labor taxes especially important to investigate. This study goes through the backgrounds of carbon pricing in the perspectives of international agreements, efficiency, modern integrated assessment models and their estimates for the social cost of carbon. Further, we will go through a simple model which shows the interactions of environmental taxation and the economy. The guiding light of the study is especially Weitzman’s (2014) idea of the single carbon price. The study aims on combining the knowledge on carbon pricing and pointing to the urgency for emission mitigative actions to be made.

This thesis examines the drivers behind the formation of housing prices in Tallinn, Estonia. The focus is, more specifically, on the relation between changes in demographics and housing prices. There will be significant changes in Tallinn’s demographic composition in the years to come, as the number of births in Tallinn have declined steeply from the 1990s on. Past studies have shown, that most significant increase in people’s demand for housing occurs in their 20s, and as such the sharp fall in the number of young people in Tallinn, could result in a decrease of demand for housing. First, a model suitable for examining demographics’ effect on housing is introduced. In the model demand for housing by age-group is first estimated from cross-sectional data. Next, the obtained estimates are combined with demographic time series data to obtain a demographic demand time series. Lastly, the relations between housing prices and demographic demand (as well as other macroeconomic variables) are examined. Results from a number of previous studies employing a similar model are also presented. In the empirical section of this thesis, a similar model is applied on data from Tallinn, spanning from 1997 to 2014. Firstly, the demand for housing by age-group is estimated from cross-sectional data obtained by combining estimates for the value of almost 170 000 Tallinn housing units with the inhabitants of the units, as reported in Estonian 2011 census data. Next, the demand estimates are combined with time-series of past demographic data on Tallinn, to construct a total demographic demand time series variable. Thirdly, the long-run relationships between housing prices, demographic demand and other macroeconomic variables are examined using cointegration analysis. Tallinn housing prices are modelled in vector error correction model framework, along with the obtained demographic demand, GDP per capita, as well as other macroeconomic time series. Housing prices’ long run elasticity estimates obtained are generally in line with results from previous studies. However, the results seem quite sensitive regarding model specification. Importantly, effects of increases in demographic demand on housing prices are found to be negative for some of the alternative model specifications. The forecasted changes in future demographic demand are also of not a very great magnitude, so the predictions for future housing prices for the models are affected relatively modestly by the forecasted changes in demographic demand.

Abstract Student selection has been a widely researched topic in economics and a lot of the literature has focused on how the student’s performance in the university can be predicted. In Finland most of the people applying to a university take an entrance exam and the admittance is determined by both the entrance exam and the score from high school’s end exam – the matriculation examination. Basing the student selection on the entrance exam has aroused a lot of criticism claiming that it can be unpredictable for the applicant and that it slows down the transition from secondary to tertiary education. Currently the Finnish Government is urging universities to abandon overly burdensome entrance exams in favor of basing the student selection more on the matriculation exam scores. In this thesis I examine how well success in matriculation exam and university’s entrance exam predict later performance in the university. The data used comes from the student registry of University of Helsinki where I will focus on students who applied to the Faculties of Law and Social Sciences in years 2011 and 2012. The student’s performance in the university is measured by his or her grade point average and the study pace. The results show that the matriculation exam and entrance exam are both statistically significant and positive predictors for university grade point average but matriculation exam score has much more substantial effect. For students in the Faculty of Law matriculation exam score explains 17 % of the variance in the grade point average while the entrance exam accounts for 2 %. Results for the Faculty of Social Sciences support the findings with matriculation exam explaining 13 % and entrance exam just 1 %. Both variables fail to predict the study pace. The findings from these two faculties support the notion that matriculation exam score is a better predictor for academic success than entrance exam score in terms of grade point average.

Finnish high schools are different in terms Matriculation Examination results. In some of the schools the results are very good on average. However, schools also differ in terms of student characteristics and some of the schools can be seen as ‘elite’, at least in terms of academic ability. If elite high schools students end up with good results in Matriculation Examination, to what extent the results are due to the school environment and to what extent due to the baseline characteristics of students? The Finnish National Joint Application procedure allocates students to general upper secondary schools based on applicants’ preferences and comprehensive school grade point average (GPA). Schools have limited number of seats, which means that they can admit only a limited number of applicants. This procedure leads to an entrance threshold, which determines a cutoff GPA for every school. This study’s focus is on schools in the Helsinki Capital Region which have very high entrance threshold. Those who have GPA above the cutoff are offered a seat, while those who have GPA below the cutoff are not. Because this cutoff is determined randomly, a regression discontinuity design (RDD) can be used to obtain a quasi-experimental setting. RDD exploits thresholds as a rule assigning applicants just above and just below the threshold to treatment and control groups, respectively. This makes it possible to estimate causal elite high school effects using rich data sources containing information on students’ application preferences, GPA, background characteristics, enrollment, Matriculation Examination results, and the cutoff GPAs. However, due to imperfect compliance, the enrollment to elite high schools is probabilistic, so only the elite high school offers are randomized. These offers are used to estimate intention-to-treat effects. Also, by using the offer as an instrumental variable to elite high school enrollment, the effect of enrollment is estimated. This is done by using fuzzy RDD, which allows for imperfect compliance. These estimates represent local average treatment effects for compliers, i.e., for those whose enrollment is determined by their offer status. An elite high school offer gives a possibility to study with high-achieving peers in terms of comprehensive school GPA. The peer group one gets is also often more homogenous in terms of GPA. In some cases, the peers are also more often female and have more often highly educated parents. Nevertheless, intention-to-treat and local average treatment effect estimates suggest that receiving an offer to an elite high school or enrolling to an elite high school does not have systematic positive or negative effect on learning outcomes, as measured by Matriculation Examination results. These results can be seen as evidence against the importance of peer group in terms of learning outcomes. On the other hand, attending in an elite high school can be beneficial in some other way that is not observed in Matriculation Examination grades.

In contrast to conventional economic growth theory, natural resource abundance can harm country's economic growth. This puzzling phenomenon is called resource curse. Resource curse is defined as a decrease in national income due to an increase of natural resources. In general, resource rich countries have had lower growth rates than their resource poor counterparts during last four decades. However, not all resource abundant countries perform poorly. There are also countries with large natural resources that have experienced fast economic growth. Recent studies have suggested that institutional quality could explain this divergence. By institutions it is referred for example to the level of corruption, rule of law and government accountability. This thesis examines whether institutional quality has any effect on resource curse and whether differences in institutional quality explain the divergence between well and poorly performing resource abundant countries. The problem is examined with two rent-seeking theories. The first one (Mehlum et al. 2006a) examines entrepreneurs' allocation between two competing activities: production and rent-seeking activity. The institutional quality of the country determines whether or not natural resources induce the entrepreneurs to participate in rent-seeking activity. The second theory (Robinson and Torvik 2013) differs from Mehlum et al. in the specialization possibility and functional forms used. It shows that the allocation decision of entrepreneurs and the aggregate income of the country are conditional on the institutional quality of the country. Both theories examine how entrepreneurs' allocation decision and national income respond to an increase in natural resources. Resource curse is shown to exist only in countries with poor institutions. In that case an increase in natural resources decreases national income because talents are transferred into rent-seeking activity. Strong institutions mitigate the entrepreneurs’ participation to rent-seeking activity. As more entrepreneurs are participating in production activity and incentives to participate in rent-seeking are mitigated, the national income is increased. Institutional quality determines whether a resource rich country suffers from resource curse. Institutions are shown to be essential in explaining the divergence of resource rich countries to well and poorly performing. Resource rich country can turn the curse over by improving its institutions. The results stress the importance of underlying institutions on economic performance.

Pro-graduni käsittelee dopingin määrän vähentämistä urheilussa. Tutkin dopingin määrän vähentämistä urheilussa peliteoreettisin keinoin. Katson urheilua tutkimuksessani taloudelliselta kannalta. Tutkimukseni metodina käytän kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen motivaationa voidaan pitää nykyisen antidopingtoiminnan toimimattomuutta ja sitä, kuinka paljon rahaa urheilussa liikkuu. Täten on hyvä kitkeä urheilusta vilppi pois. Aiemmassa kirjallisuudessa voidaan erottaa selvästi kaksi eri tutkimus-suuntaa. Osa tutkimuksista keskittyy yksittäisten urheilijoiden kannustimeen käyttää dopingia. Osa tutkimuksista taas keskittyy siihen, kuinka antidopingorganisaatioiden toiminta ei ole uskottavaa. Kun tutkitaan dopingin määrän vähentämistä urheilussa dopingin käytön kannustimien vähentämisellä, voidaan saada seuraavia johtopäätöksiä. Yksi keino vähentää dopinginkäyttöä on lajien sääntömuutokset, jolloin urheilijat joutuvat tekniikkamuutoksiin ja täten dopingin vaikutus suoritukseen vähenee. Myös rangaistuksen koventaminen ja esimerkiksi sakkorangaistuksiin siirtyminen voisi toimia dopingin käytön kannustimen pienentämiseen. Kun dopingia ja harjoittelua katsotaan substituutteina, voidaan huomata antidopingtoiminnalla olevan myös haittapuolia, kuten harjoittelun kannustimen pieneneminen. Tämän takia myös sallittu suorituskyvyn parantaminen pitää ottaa huomioon rankaisumenetelmää mietittäessä. Jos taas dopingin käyttö ja sallittu suorituskyvyn parantaminen lasketaan komplementaarisiksi toisilleen todennäköisyysvaikutus vaikuttaa dopingin käyttöä kasvattavasti. Pohjapalkalla taas voidaan pienentää dopingin käytön kannustinta, sillä silloin voitosta saatava hyöty pienenee. Aikaisemmista tutkimuksista käy myös ilmi, kuinka sijoitusperusteinen rankaisujärestelmä toimisi dopingin ehkäisemisessä paremmin kuin tämän hetkinen järjestelmä, jossa urheilijoita rangaistaan tasavertaisesti sijoituksesta riippumatta. Antidopingorganisaatioiden uskottavuuden puutetta voidaan katsoa kahdelta kantilta; sekä kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla että kansallisilla antidopingorganisaatioilla on omat uskottavuuden puutteensa. Kansallisen antidopingtoiminnan uskottavuuden puute liittyy siihen, kun organisaatiot ovat taloudellisesti sidoksista kansallisiin olympiakomiteoihin. Olympiakomiteat saavat helpommin rahoitusta, kun valtion urheilijat pärjäävät kilpailuissa ja tämä taas ajaa kansallista antidopingorganisaatiota höllentämään valvontaa. Tämä voidaan estää sillä, että kokonaisuudessaan antidopingtoimintaa hoitaa kansainvälinen organisaatio, sillä tällä ei ole kannustinta kohdella eri valtioiden urheilijoita eritasoisesti. Myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on oma uskottavuuden puutteensa, sillä se on taloudellisesti kytkettynä kansainväliseen olympiakomiteaan. Kiinnostus olympialaisia kohtaan romahtaisi, jos lajiensa huiput käryäisivät dopingista, eivätkä täten saisi osallistua olympiakilpailuihin. Tämän takia myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on kannustin lieventää dopingvalvontaa. Tämä voidaan estää tekemällä kansainvälisestä antidopingorganisaatiosta täysin riippumaton urheilukilpailuiden järjestäjistä. Toinen vaihtoehto on palkata antidopingtoiminnan johtajaksi henkilö, jonka inho dopingia kohtaan on pohjaton. Kolmas vaihtoehto kitkeä kansainvälisen antidopingtoiminnan luottamuspula on asettaa toiminnan johtajalle ”tulospalkkaus” tehdystä työstä.