Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Odontological Radiology"

Sort by: Order: Results:

  • Lasten ja nuorten kartiokeilatietokonetomografiatutkimusten oikeutus ja optimointi 
    Ilo, Anne-Mari (2014)
    Kartiokeilatietokonetomografiakuvaus (KKTT-kuvaus) on hammaslääketieteelliseen käyttöön kehitetty kolmiulotteinen kuvausmenetelmä. KKTT-kuvausta käytetään lapsilla ja nuorilla eniten oikomishoidossa, varsinkin puhkeamattomien hampaiden paikallistamiseen. Nuorten potilaiden kohdalla röntgentutkimusten oikeutus ja optimointi ovat tärkeitä, sillä säteilystä aiheutuva riski on sitä suurempi, mitä nuorempi kuvattava henkilö on. Tutkielmassa perehdyttiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteenlaitoksella kuvattujen alle 17-vuotiaiden lasten ja nuorten KKTT-tutkimusten kuvausindikaatioihin, tutkimuksesta aiheutuneisiin säteilyannoksiin, kuvausten optimointiin sekä lähettävän hammaslääkärin koulutustaustaan. Saatuja tuloksia verrattiin SEDENTEXCT-suosituksiin. Tutkimuksessa todettiin, että kuvausindikaatiot olivat oikeutettuja ja SEDENTEXCT-suositusten mukaiset. KKTT-tutkimusten kuvausparametreista varsinkin kuva-alueen ja virran muutoksissa ajan suhteen tapahtui kuvausparametrien optimointia, sillä viimeisten KKTT-kuvausten laskennallinen säteilyannos on merkittävästi pienempi kuin ensimmäisten. Johtopäätös oli, että käyttämällä pienintä mahdollista kuva-aluetta sekä diagnostisesti riittävän kuvanlaadun takaavia kuvausparametreja, voidaan lasten ja nuorten saamaa säteilyannosta pienentää moninkertaisesti.
  • Panoraamatomografia- ja kartiokeilatietokonetomografiatutkimuksen luotettavuus alaviisaudenhampaan juurimorfologian arvioinnissa 
    Vesala, Tommi (2014)
    Alaviisaudenhampaan poistoa suunniteltaessa selvitetään panoraamatomografiatutkimuksen (PTG) perusteella juurten lukumäärä ja morfologia sekä juurten ja nervus alveolaris inferiorin (NAI) suhde. Tämä tehdään ennen toimenpidettä poiston vaikeusasteen selvittämiseksi. Tietyt vaaranmerkit PTG:ssa kertovat suurentuneesta NAI:n vaurioriskistä, jolloin kartiokeilatietokonetomografiatutkimus (KKTT) on aiheellinen. Tutkimustietoa KKTT:n luotettavuudesta viisaudenhampaan morfologian ja juurten lukumäärän suhteen on niukasti. Tutkimuksessa määritettiin 22 alaviisaudenhampaan juurten lukumäärä ja juurimorfologia PTG- ja KKTT-kuvista ja verrattiin näin saatua tulosta poistetun viisaudenhampaan todelliseen morfologiaan. Aineiston tulokset analysoitiin Excel-taulukointiohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden P-arvot saatiin chi-squared testin avulla. Yatesin korjauskerrointa käytettiin, koska chi-squared testin odotusarvoissa oli alle kymmenen suuruisia arvoja. KKTT-tutkimuksella voitiin tunnistaa juurten lukumäärä useammin oikein kuin PTG-kuvauksella (87 % ja 67 % vastaavasti), ja juurten taipuminen useammin oikein verrattuna PTG-kuvaukseen (73 % ja 60 % vastaavasti). Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta oli, että KKTT-tutkimus näytti olevan luotettavampi kuin PTG-tutkimus viisaudenhampaiden juurten lukumäärän ja ulkoisen juurimorfologian arvioinnissa.
  • Röntgenkuvien tulkinnan luotettavuus puhkeamattoman yläkulmahampaan sijainnin määrityksessä 
    Uggeldahl, Sanna (2011)
    Yläkulmahampaiden puhkeamishäiriöitä esiintyy 1-3%:lla väestöstä ja niiden varhainen tunnistaminen on tärkeää purennan kehittymisen kannalta. Puhkeamattomat yläkulmahampaat paljastetaan kirurgisesti hammaskaaren palatinaali- tai bukkaalipuolelta kruunun sijainnista riippuen. Yläkulmahampaan sijainti hammaskaarella voidaan määrittää sekä kliinisesti että röntgentutkimuksia apuna käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena oli retrospektiivisesti tutkia eri röntgenologisten paikantamismenetelmien luotettavuutta kirurgisesti paljastettujen, puhkeamattomien yläkulmahampaiden paikallistamisessa sekä potilaaseen kohdistunutta säteilyaltistusta. Tutkimukseen valittiin 26 Helsingin kaupungin terveyskeskuksen potilasta, joilta puhkeamaton yläkulmahammas, seitsemällä bilateraalisesti, oli paljastettu kirurgisesti vuosina 2007-2009. Potilaskertomuksesta kirjattiin kulmahampaan palpaatiolöydös ja röntgenkuvista pääteltiin kulmahampaan sijainti hammaskaarella. Saatua tulosta verrattiin leikkauskertomuksen tietoihin. Tutkimuksen perusteella todettiin, että oikomishoidon vuoksi otetun panoraamatomografiakuvan (PTG) lisäksi tarvitaan vain yksi yläokklusaalikuva puhkeamattoman yläkulmahampaan sijainnin määrittämiseksi. Jos potilaasta oli saatavilla PTG-kuva, saatiin sen ja yhden okklusaalikuvan perusteella luotettavasti selville puhkeamattoman hampaan sijainti käyttäen parallaksimenetelmää. Näissä tapauksissa potilaasta oli lähes aina otettu turhia lisäkuvia, joiden potilaalle aiheuttama säteilyaltistus oli vähintään 12 Sv. Oikomishoidon erikoishammaslääkärin kliininen tutkimus osoittautui varsin heikoksi menetelmäksi kulmahampaan sijainnin määrittämisessä. Palatinaalisesti impaktoituneet yläkulmahampaat olivat huomattavasti paremmin palpoitavissa kuin labiaalisesti impaktoituneet. Palpaatiotulosta ei ollut mainittu sairauskertomuksessa 30%:ssa tapauksista. Kliinisen tutkimuksen lisäksi röntgentutkimukset ovatkin välttämättömiä puhkeamattoman kulmahampaan sijainnin määrittämiseksi.
  • Teknisten parametrien vaikutus kartiokeilatietokonetomografialaitteen kuvanlaatuun 
    Petäjä, Sanna (2011)
    Kartiokeilatietokonetomografiakuvaus (KKTT-kuvaus) on erityisesti hammaslääketieteelliseen käyttöön kehitetty kuvausmenetelmä. KKTT-kuvauksella saadaan kuvauskohteesta kolmiulotteinen kuva, jolla saadaan tietoa esimerkiksi preoperatiivisesti alaviisaudenhampaan ja mandibulaarikanavan kolmiulotteisesta sijoittumisesta toisiinsa nähden. Eri KKTT-laitteiden kuvanlaadussa on havaittu selkeitä eroja, joskin eri teknisten parametrien käytölläkin on vaikutusta kuvanlaatuun. Tutkielmassa arvioitiin teknisten parametrien vaikutusta kliiniseen kuvanlaatuun. Kuvaukset suoritettiin kallofantomilla käyttäen Instrumentarium 3000 3D® KKTT-laitetta muuttamalla jännitettä, virtaa, kuvakenttäkokoa sekä käyttäen hilaa tai alumiinilevyjä. Myös säteilyannos vaihteli. Leikesarjoja kuvattiin 58. Leikesarjoista arvioitiin anatomisten rakenteiden kliinistä kuvanlaatua neliportaisella asteikolla. Tutkimuksessa todettiin, että foramen linguale ja mandibulaarikanava kuvautuivat molemmilla kuvauskentillä ja samoilla säteilyannoksilla selkeämmin kuin pienemmät anatomiset rakenteet, kuten juurikanavat tai parodontaalirako. Käyttämällä korkeampaa jännitettä (90 kV) saavutetaan yhtä hyvä kuvanlaatu pienemmällä säteilyaltistuksella kuin käyttämällä alhaisempaa jännitettä (85 kV). Johtopäätös oli, että esimerkiksi preoperatiivisessa implanttisuunnittelussa kanavarakenteiden sijaintia voidaan tutkia kuvaamalla matalimmalla kuvausannoksella ja kummallakin kuvakentällä kliinisen kuvanlaadun merkittävästi heikentymättä, mutta pienemmät anatomiset rakenteet tulee kuvata hiukan suuremmalla kuvausannoksella riittävän kuvanlaadun saavuttamiseksi.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO