Browsing by discipline "Ryska språket och litteraturen, ryska som modersmål"
Now showing items 1-20 of 34
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan Leo Tolstoin kertomusta Fal’šivyj kupon (Väärennetty korkolippu) sekä sen filmatisointeja. Keskeneräiseksi jäänyt kertomus päätyi kirjallisuustutkijoiden kritiikin kohteeksi. Tuo kritiikki kohdistui mm. kertomuksen taiteelliseen yhtenäisyyteen sekä sen sisällön tarkoitushakoisuuteen, opettavaisuuteen ja täten ”puhtaan taiteen” periaatteista poikkeamiseen. Tutkijat ovat ottaneet kantaa myös siihen, että kertomuksen henkilöhahmojen tekemien valintojen ja tekojen motiivit ovat usein jokseenkin epämääräisiä tai puutteellisia. Tutkijoiden mielipiteet kertomuksen puutteista jakaantuvat laajalti. Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on määritellä ja eritellä aiempien tutkijoiden kiinnostuksen ja kritiikin kohteita sekä tehdä analyyttinen katsaus aiempaan tutkimuskorpukseen. Toisena tavoitteena on kerätä tarkkaa tietoa elokuva-adaptaatioista sekä vertailla elokuvissa käytettyä materiaalia kirjalliseen lähteeseen. Työn hypoteesissa väitetään, että kritiikin kohteeksi joutuneet kertomuksen osat soveltuvat elokuva-adaptaatioihin luontevasti ja huomamaattomasti. Hypoteesi osoittautuu oikeaksi. Tutkielma jakautuu kahteen lohkoon: ensimmäinen perehtyy kertomukseen ja toinen sen filmatisointeihin. Ensimmäinen lohko jakautuu karkeasti neljään osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään Tolstoin uskonnollisiin ja aatemaailman taustatekijöihin, joilla on todistettavasti ollut vaikutusta kirjailijan tuotantoon. Toisessa osassa kertomus otetaan lähiluvun kohteeksi. Siinä kertomuksen lyhyen juoniselostuksen ja syntyhistorian lisäksi tekstin ja olemassa olevan tutkimusmateriaalin pohjalta käsitellään mm. kertomuksen rakennetta ja keskeneräisyyttä sekä kertomuksen intertekstuaalisia yhteyksiä V.I. Dal’in novelliin Seren’kaja ja F.M. Dostoevskijn romaaniin Prestuplenie i nakazanie (Rikos ja rangaistus), henkilöhahmojen nimien symboliikkaa sekä hagiografisia motiiveja. Ensimmäisen lohkon kolmannessa osassa käsitellään aiempien tutkijoiden käsityksiä kirjailijan poetiikasta. Kesken jäänyt teos oli ollut Tolstoin työpöydällä miltei 20 vuotta, minä aikana hänen poetiikkansa oli kehittynyt ”kansan kertomuksista” kohti uudenlaista ”suuren kertomuksen” tyyliä. Tolstoin samaan aikaan tapahtuneiden draamakokeilujen on arveltu vaikuttaneen ko. kertomuksen tyyliin, jopa siinä määrin, että kertomuksessa on elokuvakäsikirjoituksen piirteitä. Neljännessä osassa on esitelty koko joukko tutkijoiden kriittisiä näkemyksiä kertomuksen ”taiteellisesta yhtenäisyydestä”, Tolstoin uskollisuudesta realismin periaatteille, kertomuksen henkilöhahmojen tekojen sosiaalisten ja psykologisten motiivien uskottavuudesta. Enemmän tai vähemmän argumentoitujen kriittisten mielipiteiden lisäksi on Tolstoita puolustaviakin puheenvuoroja, jotka korostavat teoksen tarkoitusperiä ja sen yhteyttä kirjalliseen kansanperinteeseen. Eritoten tässä yhteydessä on nähty kertomuksen hagiografisen perinteen piirteitä, joilla selitetään kertomuksen väitettyjä puutteita. Toisessa lohkossa perehdytään kertomuksen filmatisointiin. Kertomukseen perustuvia elokuvia on viisi: v:na 1913 Venäjällä tehty Fal’šivyj kupon, v. 1914 Italiassa tehty Il falso cupone, v. 1926 Saksassa tehty Die Abenteuer eines Zehnmarkscheines, v.1983 Ranskassa tehty L’Argent ja v. 2005 Suomessa tehty Paha maa. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on selvittää, miltä osin elokuvien juonet vastaavat alkuperäistä tekstiä, ensimmäisessä lohkossa löydetyt piilomotiivit mukaan lukien.
-
(2017)Tässä työssä tutkin konnotaatiota eli sanan perusmerkitykseen liittyviä assosiatiivisia sivumerkityksiä, jotka vaikuttavat kielellisten ilmausten tyyliin ja tulkintaan. Työn teoreettisessa osassa tarkastelen mm. konnotaatioiden eri tyyppejä ja niiden funktiota ja käyttöä teksteissä. Tutkielmassa selvitän tarkemmin lintua tarkoittavien substantiivien konnotaatiota analysoimalla niiden käyttöä osana vertailurakennetta. Venäjän kielessä vertailun ilmaiseminen on mahdollista usealla eri tavalla, mutta tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan rakenteita, joissa lintua tarkoittava substantiivi esiintyy kak-konjunktiolla alkavassa vertailurakenteessa. Lisäksi tutkimus on rajattu niihin vertauksiin, jotka kuvaavat ihmisten käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Tutkimusaineistona olen käyttänyt Venäjän kansalliskorpuksesta kokoamaani nykykieltä edustavaa aineistoa. Korpuksen semanttista annotaatiota hyödyntämällä selvitin ensiksi, mitä lintua tarkoittavia substantiiveja korpuksessa esiintyy, minkä jälkeen kokosin erillisillä hauilla kaikki vertailurakenteet, joissa esiintyy jokin 45 löytämästäni substantiivista. Työn teoriaosassa käsittelen seikkaperäisesti konnotaation eri lajeja ja pohdin mm. konnotaatioihin liittyvien emotionaalisten ja arvottavien merkitysten keskinäissuhdetta sekä konnotaatioiden suhdetta sanojen leksikaalisiin merkityksiin. Pääpaino on tyylillisissä konnotaatiossa, joihon liittyy usein myös kulttuurispesifejä piirteitä. Viimeksi mainitut heijastavat aikaisempien sukupolvien kokemuksia ja ajatusmaailmaa ja erityisen selvästi ne ilmenevät sananlaskuissa ja muissa kiteytyneissä ilmauksissa käytetyissä vertauksissa. Monet kielenkäytössä vakiintyneet vertaukset luetaan venäläisessä kielitieteessä fraseologian piiriin, mistä johtuen tarkastelen tutkimusaineistoa monin paikoin myös fraseologian oppien näkökulmasta. Tutkittaessa konnotaation käsitettä kansalliskulttuurisella tasolla käy ilmi, että konnotaatioita esiintyy kaikissa kielissä, mutta ne voivat erota toisistaan. Lintuihin liittyvät konnotaatiotkaan eivät ole kaikissa kielissä ja kulttuureissa yhteneväisiä, mistä johtuen niiden kääntäminen saattaa tuottaa hankaluuksia. Työn empiirisessä osassa analysoin korpusaineistosta esiin nousevia ilmiöitä sekä kvalitattivisesti että kvantitatiivisesti. Kvantitatiivista analyysiä edustaa mm. vertausten ideografinen ja syntaktinen luokittelu. Analyysi tuo esille mm. vapaiden ja kiteytyneiden vertausten välillä ilmeneviä yhtäläisyyksiä ja eroja. Korpusaineisto osoittaa, että lintuaiheisille vertauksille on tyypillistä niiden muuntautuminen ja että eri substantiivien välillä on suuria eroja niiden käytössä vertailurakenteessa. Aineiston perusteella tavallisimmpia lintuja, joihin ihmisiä verrataan venäläisessä kielenkäytössä, ovat kana, hanhi ja papukaija.
-
(2020)Venäjän kielen opetuksessa on tärkeää ottaa huomioon sanapaino, koska se ei ole kiinteä ja voi esiintyä eri tavuissa: дéрево, ворóна, стенá. Samalla se on liikkuva eli se voi siirtyä tavulta toiselle eri sananmuodoissa: окнó-óкна, стенá-стéны, рукá-рукú. Venäjän sanapainolla on sekä kieliopillinen, että semanttinen tehtävä, siksi painovirheet voivat aiheuttaa puhumiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Venäjää vieraana kielenä opiskelevat eivät voi nojata omaan intuitioonsa kuten natiivipuhujat, vaan joutuvat opiskelemaan sanapainon sääntöjä muiden sääntöjen rinnalla. Tehokkaan opettamisen saavuttamiseksi kielitieteilijät kehittävät jatkuvasti täydellisempiä sääntöjä, mutta niiden käytännöllisyyden tarkistaminen vaatii toistuvia tutkimuksia ja niiden vertailuja. Tämän työn tarkoituksena on toistaa Arto Mustajoen v. 1980 tekemä tutkimus, jotta saataisiin selville, onko suomalaisten venäjänoppijoiden sanapainon osaamisessa tapahtunut muutoksia. Tämä tutkimus nojautuu v. 2013 Helsingin yliopistossa tehtyyn testiin, johon osallistuivat, kuten v.1980, venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelevat suomalaiset opiskelijat. Koska v. 2013 testiin osallistui myös venäjänkielisiä ja kaksikielisiä, tässä työssä tarkasteltiin myös heidän lomakkeitaan, jotta löydettäisiin mahdollisia Suomessa asuvien venäjänkielisten ja kaksikielisten ääntämisen erikoispiirteitä. Tämän tutkielman puitteissa tarkastettiin suomalaisten venäjänoppijoiden tekemiä painovirheitä substantiiveissa, joissa on liikkuva paino, ja vertailtiin tuloksia edelliseen tutkimukseen. Toisin kuin v. 1980, jolloin tulokset sijoitettiin yhteiseen taulukkoon, tässä tutkimuksessa substantiivit jaettiin painotyyppeihin ja kahden tutkimuksen tulokset sijoitettiin tyyppitaulukkoihin. Samoin kuin v. 1980, tässä työssä erityisen huomion on saanut koehenkilöiden opiskelutaso. Kuten edellisessä tutkimuksessa, suomalaiset opiskelijat jaettiin kolmeen ryhmään: a – perusopinnot, cl – aineopinnot ja l – syventävät opinnot. Tutkimuksessa havaittiin suuri määrä suomalaisten opiskelijoiden tekemiä painovirheitä, joiden osuus monessa eri painotyyppeihin kuuluvassa sanassa oli huomattavasti suurempi kuin edellisen tutkimuksen tuloksissa. Täten saman tyypin sisällä esiintyy sanoja, joissa, kuten tyypissä XB, ero on todella suuri – 95% (стыда́) ja 0% (мосту́). Tämä ilmiö todennäköisesti johtuu joidenkin sananmuotojen vähäisestä käytöstä eikä tietyn painotyypin huonosta hallinnasta. Suuri ero havaittiin myös eri opiskelutasolla. Eniten virheitä tämän tutkimuksen mukaan v. 2013 oli tyypissä XA (65%), jossa on vain yksi substantiivi (ли́стья), mutta virheiden määrä vaihtelee jyrkästi opiskelutasoittain: a – 70%, cl – 33% ja l – 71%. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten v. 2013 virheiden määrä pienenee opiskelun puolessa välissä ja jälleen kasvaa opiskelun loppuvaiheessa. Syynä lienee aineopintoja suorittavien parempi kielitaito. Joka tapauksessa v. 1980 suoritetun testin tuloksiin verrattuna nykyajan opiskelijoilla virheiden määrä ei läheskään aina laske opintojen loppuvaiheessa. Venäläisten ja kaksikielisten opiskelijoiden vastauksissa ei ole tässä tutkimuksessa havaittu mitään ääntämisen erikoispiirteitä. Merkityt sanapainot vastasivat venäjän kielen normeja. Yksittäi-set huolimattomuuden merkit eivät osoittaneet, että kyseessä on paikallinen murre.
-
(2016)Čehovin sulautetun kerronnan tapa yhdisti yhdeksi kokonaisuudeksi novellin henkilön, tekijä-kertojan ja lukijan maailmat. Omissa novelleissaan Čehov pyrki hillittyyn ja objektiivisesti neutraaliin kerrontatapaan. Čehovin mukaan kirjailijan päätehtävänä on herättää kysymyksiä, ja lukijan vastaavasti löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Tuotantonsa viimeisissä novelleissa Čehov kuvasi omia päähenkilöitään monitahoisesti. Čehovin teoksissa tärkeänä aihealueena esiintyvä kysymys ihmisen oman paikan löytämisestä yhteiskunnassa on tänä päivänä edelleen ajankohtainen. Lisäksi Čehovin myöhäisvaiheen teoksille on ominaista sen hetkisten merkittävien ilmiöiden ja tapahtumien käsittely teoksissaan. Samalla Čehov penää yksilön vastuuta oman elämäntilanteen muuttamisesta ja sen kehittämisestä parempaan suuntaan. Čehovin päähenkilö on yleensä tavallinen ihminen, joka kamppailee omien huoliensa ja arkipäiväisten asioiden parissa. Čehovin poetiikan ongelmiin alettiin kiinnittää suurta huomiota 1970-luvulla. Kataev, Polockaja, Čudakov, Suhih ja muut tutkijat ovat ottaneet uuden lähestymistavan kirjailijan poetiikan tutkimukseen. Čehovia tutkitaan laajasti sekä Venäjällä että ulkomailla. Monia tutkijoita kiinnostaa se, miten Čehov kirjoitti kertomuksiaan. Myös kirjailijan teksti, persoona ja elämä kiinnostavat tutkijoita. Tämän tutkimuksen kohteena ovat novellien "O ljubvi", "Dušečka", "Dama s sobačkoj" ja "Nevesta" päähenkilöt. Kaikki nämä novellit kuuluvat Čehovin myöhäistuotantoon. Työssä käsitellään seuraavia aihealueita: millaisia ihmistyyppejä ovat Čehovin novelleissa esiintyvät päähenkilöt, miten heidän sisäinen ja ulkoinen maailmansa rakentuvat, kuinka heidän ja novellien muiden henkilöiden välille muodostuu vuorovaikutussuhteita ja miten novellien kerronta on rakennettu. Čehovin tuotannon tematiikasta ei voida vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä, sillä hänen tuotannostaan käydään tässä tutkimuksessa vain murto-osa läpi. Tutkimuksen kohteena olevien novellien perusteella voidaan huomata, että Čehov käyttää kerronnan kuvaamiseen erilaisia keinoja, kuten monia erilaisia tyyliopillisia, fraseologisia ja sanastollisia yksiköitä sekä sanojen ja tilanteiden toistoa. Novellien teksteissä on runsaasti satiirisia kuvauksia. Toisaalta niiden satiirinen vivahde ja ironia on luonteeltaan toisenlaista kuin aikaisemmissa samantyyppisissä kuvauksissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Čehovin novellien teksti on varsin monimuotoista ja -tulkintaista. Nämä Čehovin novellit eivät sisältönsä osalta poikkea muusta Čehovin myöhäisvaiheen tuotannosta. Tämä korostuu päähenkilöiden ongelmanratkaisukyvyssä ja päämäärätietoisuudessa sekä on nähtävissä Čehovin näiden hahmojen ympärille rakentamaan oman maailmankuvan kautta. Čehovin myöhäistuotannolle on ominaista hänen luomansa maailma, jossa ei ole moraalia ja logiikkaa ja jossa sattumalla on suuri rooli.
-
(2016)Puheverbien rektiossa ilmenevää vaihtelua on tutkittu nykyvenäjän osalta varsin vähän. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää rektion vaihtelua sääteleviä mekanismeja ja niihin liittyviä rajoituksia ja vastata kysymykseen, ovatko verbien yhteydessä esiintyvät muodot keskenään synonyymisiä vai liittyykö niiden käyttöön rajoitteita tai muita erityispiirteitä, jotka estävät niiden keskinäisen korvattavuuden kontekstissaan. Tutkimuksen aineiston kokoamisen lähtökohtana olen käyttänyt Leksiko-semantičeskie gruppy russkih glagolov sanakirjaa, jossa verbit on jaettu sen mukaan, mitä yhteisiä semanttisia piirteitä niillä on. Tutkielmassani tarkastelen kolmea verbiryhmää. Ensimmäisen ryhmän muodostavat puheverbit, joiden yhteisenä semanttisena piirteenä on pelkkä puheen tuottaminen (vrt. suomen puhua, sopertaa), toisen verbiryhmän semanttisena piirteenä on viestin suuntaaminen vastaanottajalle (vrt. suomen kertoa, ilmoittaa) ja kolmannen ryhmän yhteisenä piirteenä viestien vaihtaminen kommunikaation osallistujien välillä (vrt. suomen keskustella). Tutkimuksessa analysoituja rektioita ovat V+Acc, V o+Loc, V pro+Acc, V nasčet+Gen, V po povodu+Gen, V otnositel'no+Gen ja V kasatel'no+Gen. Venäjän kansalliskorpuksen avulla sain tarkat luvut eri rektioiden frekvensseistä. Tutkimuksessani olen käyttänyt sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että monissa tapauksissa V+Acc-rakenne ei ole vaihtoehtoinen muoto prepositiorakenteille, koska V+Acc-rakenteen objekti ilmaisee semanttisesti kokonaisobjektia, kun taas prepositiorakenteiden objekti ilmaisee osaobjektia, vrt. esimerkiksi govorit’ pravdu ja govorit’ o pravde. Tämä semanttinen ero aiheuttaa sen, että rakenteet eivät ole keskenään korvattavissa. Prepositiorakenteet ovat perusmerkitykseltään synonyymisiä, mutta niiden käytössä ilmenee mm. tekstin tyyliin ja objektin konkreettisuuteen/abstraktisuuteen liittyviä eroja. V o+Loc-rakenne on tyyliltään neutraali ja esiintyy monissa erilaisissa konteksteissa, kun taas muiden prepositiorakenteiden käyttö rajoittuu enimmäkseen puhekieleen tai ammattikieleen tai rakenne itsessään on väistymässä pois käytöstä. Tällaisia rakenteita ovat mm. V ontositel’no+Gen ja V kasatel’no+Gen. Nykyvenäjässä prepositiorakenteiden välillä on havaittavissa eroja kaikissa kolmessa verbiryhmässä, mutta niiden keskinäinen vaihtelu on silti mahdollinen. Kyseiset rakenteet ovat synonyymisiä. V+Acc-rakenne ja prepositiorakenne eivät ole synonyymisiä, joten vapaasta keskinäisestä vaihtelusta ei voi puhua.
-
(2017)Tutkimus perustuu Suomen television Yle-kanavalla helmikuussa 2014 näytettyihin suoriin lähetyksiin Sotshin talviolympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioista. Näyttelijä Ville Haapasalo selosti suomalaisille tv-katsojille seremonioiden aikana ruudussa tapahtuvaa toimintaa. Kahteen seremonioiden lähetykseen, joista kumpikin kesti noin kolme tuntia, sisältyi venäjänkielisiä puheita, joiden pituus molemmissa lähetyksissä oli noin 20 minuuttia. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat alkupuheet, niiden litteroinnit sekä Haapasalon puheet ja niiden litteroinnit. Venäjänkielisten puheiden aikana Haapasalon toiminta oli muutakin kuin selostamista. Tutkielmassa määritellään mm. käsitteet tulkkaus, referointi ja selostus ja selvitetään, mitkä niiden piirteistä ovat ominaisia Haapasalon puheelle seremonioiden venäjänkielisten osioiden aikana. Tutkielmassani osoitan, että Haapasalon toiminta täyttää tulkkauksen määritelmän ja sen jälkeen selvitän tarkemmin, minkälaisesta tulkkauksesta on kyse. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat maallikkotulkkaus ja translatorinen toiminta. Ville Haapasalo on selvästikin maallikkotulkki, mutta lisäksi hän on myös kokenut translatorinen toimija. Hänen tulkkauksensa ei ole ammattitulkkausta vaan se limittyy monin tavoin hänen varsinaiseen ammattitoimintaansa. Tutkielman päämääränä on selvittää konkreettisen esimerkkiaineiston pohjalta, millainen on Ville Haapasalon tulkkaustyyli eli mitä strategioita ja taktiikoita hän käyttää selvitäkseen tulkkauksesta. Tutkimus havainnollistaa, kuinka maallikkotulkin ominaispiirteet ilmentyvät Ville Haapasalon tulkkauksessa. Haapasalo ei noudata tulkkausalalla vallitsevia konventioita, mikä tarkoittaa sitä, että hän ei tunne niitä tai jättää tietoisesti noudattamatta niitä, koska ei koe omaa rooliaan tulkin rooliksi. Hänen tapauksessaan yhdistyvät selostajan ja tulkin roolit, joilla on erilaiset tehtävät ja tavoitteet, mikä taas johtaa niiden päällekkäisyyteen ja jopa ristiriitaan. Haapasalon tulkkaus on myös mediatulkkausta, jolla on omat haasteensa sen erikoisluonteen johdosta. Tutkielmassani osoitan, että roolien päällekkäisyys, mediassa tapahtuvasta toiminnasta johtuva julkisuus ja toiminnan maallikkous voivat itsessään olla riskejä viestinnän onnistumiselle. Tulkkauksen onnistumista arvioidaan tutkielmassa mm. propositioanalyysilla. Propositioanalyysissa lasketaan ja verrataan propositioiden määriä alkupuheessa ja sen tulkkauksessa. Sen jälkeen selvitetään, mitkä tulkkauksen propositiot vastaavat alkupuheen propositioita. Propositioanalyysin yhtenä heikkoutena on propositioiden keskinäinen eriarvoisuus. Propositioanalyysin tulosten perusteella Haapasalon tulkkaus ei yllä määrällisesti ammattitulkkien suoritusten tasolle. Haapasalon tulkkauksen onnistumista arvioidaan myös sen perusteella, kuinka hyvin hän onnistuu soveltamaan ammattitulkkauksessa käytettyjä ns. otannan keinoja, jotka tarkoittavat keskeisimmän eli avaininformaation valitsemista tulkkaukseen. Tämän kriteerin mukaan Haapasalon suoritus tulkkina on lähellä ammattitulkin suoritusta. Tulkkausstrategioista Haapasalon suoritukselle ovat tyypillisiä puheen tiivistäminen, otannan soveltaminen ja redundantin informaation poisjättäminen. Näistä piirteistä rakentuu Haapasalon henkilökohtainen tulkkaustyyli. Haapasalo on valinnut välitettäväksi keskeisimmän informaation ja viestit menevät perille niiden oikeissa merkityksissä. Tapauksen erikoisluonne, jossa edellä mainitut haasteet korostuvat, ei siis ole vaikuttanut alkupuheiden merkitysten välittymiseen, vaikka muodollisesti tulkkaus ei vastaakaan ammattitulkkauksen alalla vallitsevia tulkkauksen normeja. Muita Haapasalon tulkkaustyylille ominaisia piirteitä ovat mm. puhekielisyys, itsevarma esiintyminen ja referointi, joista jälkimmäinen voi johtua selostajan ja tulkin roolien päällekkäisyydestä.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden vastaanotto nyky-Venäjällä eroaa tavallisten lukijoiden ja kaunokirjallisuuden kriitikkojen välillä. Tavoitteena on selvittää, miten näiden kahden ryhmän odotushorisontti eroaa kirjallisuudesta, joka saa kirjallisia palkintoja, ja kirjallisuudesta, joka myy eniten, ja miten kirjallisuuspalkinnon saaminen mahdollisesti vaikuttaa lukijoiden käyttäytymiseen eli kirjojen myyntiin. Tutkielmassa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineistona on Knižnoe obožrenie -aikakausilehden kaunokirjallisuuden bestseller-listoja, kaunokirjallisuuspalkintoja saaneiden kirjailijoiden tilastoja, lukijuuden tilasta tehtyjä mielipidemittauksia, virallisia tilastoja eniten painetuista kirjailijoista, tilastoja teoksista kirjoitetuista arvosteluista sekä maininnoista kirjallisuusaikakauslehdissä. Työssä analysoidaan vuosia 2001—2014. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään kirjallisuuspalkintojen instituuttia. NL:n hajoamisen jälkeen kirjallisuuspalkintojen määrä on kasvanut merkittävästi. Niiden merkitys on muuttunut teosten arvostelusta ja kirjailijoiden suorasta rahallisesta avustuksesta suosituslistojen laatimiseksi ja kirjailijoiden mainostamiseksi. Koko kirjallisuuskenttä on tullut riippuvaiseksi liiketoiminnasta. Nykypäivänä kirjallisuuspalkintojen maine ei ole kovin korkea lukijoiden keskuudessa. Kolmannessa luvussa huomion keskipisteenä on kaunokirjallisuuden lukemisen tila nyky-Venäjällä. Kirjallisuuden painosmäärät putosivat NL:n hajoamisen jälkeen jyrkästi, mutta sitten alkoivat nousta vuoden 1995 pohjalukemista. Vuoden 2008 jälkeen alkoi taas pudotus, ja vuonna 2015 painettiin jo vähemmän kuin vuonna 1995. Nimikkeiden määrässä mitattuna tilanne on paljon parempi. Nykyään painetaan yli kaksi kertaa enemmän nimikkeitä kuin NL:n huippuvuosina, mutta myös nimikkeiden määrä on laskenut vuodesta 2008 alkaen. Mielipidemittausten ja virallisten tilastojen mukaan lukijoiden suosikkilistoilla nykyään on enimmäkseen viihdekirjallisuutta – jännitystä, salapoliisikirjoja, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa ja rakkausromaaneja. Neljännessä luvussa analysoidaan joka vuoden bestseller-taulukkoja ja tilastoja ja annetaan lyhyt kuvaus vuoden tilanteesta. Vuosia verrataan keskenään. Kirjailijoista annetaan lyhyt biograafinen kuvaus. Merkittävimpiä teoksia/kirjailijoita analysoidaan laajemmin. Kirjallisuuspalkintoja saaneisiin teoksiin liittyen annetaan tietoja ilmestymishistoriasta ja palkintoprosessihistoriasta. Tietoja verrataan myyntihistoriaan tarkoituksena selvittää palkintojen vaikutusta kirjojen myyntimenestykseen. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että lukijoiden ja kirjailijoiden odotushorisontti eroaa toisistaan hyvin paljon. Kirjat, joista kriitikot kirjoittavat eniten, melkein poikkeuksetta saavat palkintoja, mutta aika harvoin nousevat kärkisijoille bestseller-listoilla. Vastaavasti kirjoista, joita myydään eniten, kriitikot eivät kirjoita paljon. Tutkielman tuloksia tukevat mielipidemittauksia ja virallisia tilastoja lukijoiden suosikeista. Ne kirjat, jotka saavat palkintoja ja nousevat bestseller-listoille, useimmiten on kirjoitettu realistisessa muodossa ja helpolla kielellä. Tutkielman perusteella myös voidaan sanoa, että palkintoprosessi vaikuttaa myyntiin lisäämällä kirjojen näkyvyyttä. Eniten siitä hyötyvät vähemmän tunnetut kirjailijat. Venäläisen nykypäivän kaunokirjallisuuden kehityksen erikoispiirteistä voidaan mainita dystopiakirjallisuuden nousu vuodesta 2006, realismin uusi tuleminen, romaanit, jotka kertovat uusrikkaista sekä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden nousu vuodesta 2004.
-
(2015)Gradussa oli tarkoituksena selvittää, minkälaista talvisotakirjallisuutta julkaistiin Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana, esitellä keskeisiä talvisotakirjailijoita ja analysoida talvisotakaunokirjallisuutta sen henkilöhahmojen sekä toistuvien temaattisten motiivien kautta. Työssä käytettiin keskeisinä lähteinä seuraavia teoksia: Pavel Petrovin Venäläinen talvisotakirjallisuus. Bibliografia 1939-1945, Valentin Kiparskyn Suomi Venäjän kirjallisuudessa sekä kertomuskokoelmia Noč v blindaže, Zima na fronte, Front ja Frontovoj bloknot, kahta novellia Morjaki idut na lyžah ja Noč v blindaže , lehtijulkaisuja ja runokokoelmia Bojevyje dni sekä Vo slavu rodiny. Tutkimus osoitti, että vaikka neuvostoarmeija kärsi monista ongelmista ja puutteista talvisodassa, niitä ei kuvata sodanajan kaunokirjallisuudessa. Myös talvisodan voimasuhteita on kuvattu kaunokirjallisuudessa usein siten, että Neuvostoliitto jyrää suomalaisjoukot, silloinkin kun neuvostosotilaita on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisia. Monet vihollisille suunnatut propagandateemat, kuten neuvostoarmeijan mahtavuus ja sotavankien ystävällinen kohtelu, kohdistettiin myös omille neuvostojoukoille kaunokirjallisuuden avulla. Talvisodan aikana julkaistiin sekä populaari- että kaunokirjallisuutta. Muistelmakirjallisuus oli rajoitettua ja draamatuotantoon talvisodalla on ollut hyvin vähän vaikutusta. Runouden erityisyys proosaan verraten on siinä käytetty kuvakieli. Proosassa kertojan luottamusta herättävä Neuvostoliiton ideologiaa tukeva rooli on keskeinen. Kertomus- ja runokokoelmien analyysin perusteella havaitaan henkilöhahmojen eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä proosassa ja runoudessa. Proosassa henkilöhahmoja esiintyy paljon runsaammin kuin runoudessa, mutta runojen sankarit voivat olla elottomia, kuten turkiksia tai sota-aluksia. Henkilöhahmoille on yhteistä heidän rohkeutensa, voimansa ja nokkeluutensa. Myös toistuvat temaattiset motiivit ovat proosassa ja runoudessa samankaltaisia, kuten kotirintaman rooli, huumori, kunnia ja urhoollisuus. Proosassa huumori erottuu lähinnä "veitikka"- ja viihdyttäjähenkilöhahmoissa, runoudessa monipuolisemmin ja räikeämmin. Proosassa ja runoudessa molemmissa yleisin nimitys suomalaisille on vrag(vihollinen) tai belofinn (valkosuomalainen). Erityisesti runoudessa nimityksissä käytetään kuvakieltä ja symboliikkaa, esimerkiksi puhumalla vihollisista erilaisina eläiminä. Joitakin teemoja, kuten uskontoa, ei joko tuoda esille kaunokirjallisuudessa tai siihen suhtaudutaan halveksivasti ja ironisesti. Työ paljasti, että monista sotavuosien talvisotakirjailijoista löytyy hyvin vähän tai ei ollenkaan tietoja. Talvisotakirjallisuuteen ovat vaikuttaneet sodanajan sensuuri ja propaganda ja Neuvostoliiton ideologia. Sotateema esiintyy melko yksipuolisesti kaunokirjallisuudessa, mutta paljon materiaalia on varmasti jäänyt löytämättä ja julkaisematta. Kaunokirjallisuutta ei voi pitää historiallisena faktana, mutta se kertoo paljon sodan luonteesta ja ajatuksista ja asenteista, joita haluttiin iskostaa neuvostoarmeijalle ja kansalle.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, mitä venäjänkieliset kirosanat ja kirosanalekseemit tarkoittavat ja miten niitä käytetään erilaisissa arkielämän tilanteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten nämä kirosanat ja lekseemit ovat kehittyneet historian aikana ja miten tietyt tahot ja ihmiset eri aikakausina ovat suhtautuneet niihin. Tärkeimpänä tehtävänä on selvittää millaisissa rooleissa ja tilanteissa näitä sanoja on ollut tapana käyttää. Näiden teemojen tarkastelu tapahtuu kolmen kuuluisan venäläisen bändin avulla: “Leningrad”, “Sektor Gaza” ja “Krasnaja Plesen”. Työssä tarkastellaan, millaisessa merkityksessä kirosanoja on käytetty edellä mainittujen bändien lauluissa. Tutkielman aineisto koostuu edellä mainittujen bändien laulujen sanoista, erilaisten tutkijoiden kirjoittamista teoksista, Gordonin tv-ohjelmasta “Vuoropuhelu”, Venäjän rikoslainsäädännön pykälistä sekä sanakirjoista. Tutkielma koostuu kahdeksasta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa perehdytään tutkielman aiheeseen ja rakenteeseen ja yritetään selvittää, mitkä ovat sen pääkohdat. Toisessa luvussa lukijalle kerrotaan kirosanojen määritelmästä ja luokittelusta. Seuraavassa luvussa tutustutaan läheisesti kirosanojen alkuperään, historiaan, sekä nykytilanteeseen. Luvun tarkoituksena on antaa lukijalle tarpeellinen tieto venäjänkielisten kirosanojen kehityksestä ja nykytilanteesta. Luvussa neljä käydään läpi kirosanojen toimintoja. Luvut viisi ja kuusi ovat tutkielman ydin, ja niissä kirosanojen tarkastelu johtaa niiden merkityksen ja käyttötarkoituksen selvittämiseen erilaisissa tilanteissa, joka tapahtuu luokittelun sekä laulujen sanojen pohjalta tapahtuvan analyysin avulla. Luku seitsemän sisältää lukujen viisi ja kuusi pohjalta tehdyt johtopäätökset. Lopuksi on vielä yhteenveto eli luku kahdeksan, jossa mm. kerrotaan kenelle kyseisestä työstä voisi olla hyötyä.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen /u/-foneemin edustumia eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä sekä käsitellään foneemin edustumiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä esiintyy /u/-foneemin kvalitatiivista reduktiota. Tutkimuksen kohteena on nykyaikainen puhuttu kirjakieli, johon tässä tutkielmassa viitataan sanaparilla spotaani puhe. Spontaanissa puheessa tapahtuu nykyään nopeita muutoksia, ja tutkielmaa tehtäessä olemassa olleet spontaania puhetta käsittelevät tutkimukset ovat reaalitilannetta jäljessä, mikä tekee tästä tutkielmasta ajankohtaisen. Tutkielmassa käytetyt menetelmät perustuvat Moskovan fonologisen koulukunnan oppirakennelmaan. Tutkielman näkökulmasta tärkeät käsitteet ovat tavoiteartikulaatio ja artikulaatioliike. Tavoiteartikulaatio on puheen staattinen ulottuvuus. Se kuvaa foneemin ideaalia ääntämistä. Tavoiteartikulaatio jää arkipuheessa saa-vuttamattomaksi artikulaatioreduktion sekä koartikulaatio- ja akkommodaatioilmiöiden vuoksi. Artikulaatioliike liittyy puheen dynaamiseen ulottuvuuteen. Se on liike, jonka avulla puheessa toteutuu tavoiteartikulaatio. Artikulaatioliike jaetaan kolmeen vaiheeseen: ekskursioon, pääasennon vaiheeseen ja rekursioon. Kolmas keskeinen käsite on artikulaatioreduktio, joka tarkoittaa äänteiden kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia muutoksia. [u]-vokaalin kvalitatiivinen reduktio on ensisijaisesti labiaalisaatiopiirteen menettämistä. Tutkielman pohjana on empiirinen tutkimus. Aineistona tutkimukselle toimii venäjän puhutun kielen korpus Veselye istorii iz žizni ’iloisia juttuja elämästä’. Korpus koostuu neljästäkymmenestä monologista, joista tähän tutkielmaan on valittu yhdeksän miesten äänittämää tarinaa. Monologeista on poimittu kaikki /u/-foneemin sisältävät 197 sananmuotoa. Foneettisten piirteiden analysointiin kehitetyn PRAAT-ohjelman avulla äännevirrasta on etsitty ja merkitty katkelmia, joissa esiintyy /u/-foneemi. Sen jälkeen on merkitty segmentit, jotka ovat artikulaatioliikkeen pääasennon vaiheita. Foneettisen segmentaation jälkeen /u/-foneemin sisältävät kohdat on leikattu ja foneemin kahden ensimmäisen formantin (F1 ja F2) arvot on mitattu. Mittayksikkönä on hertsi. Formanttiarvoja on verrattu eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä painollisissa ja painottomissa tavuissa esiintyvien allofonien kesken. Lähtökohtana on ollut se, että formanttien arvot, varsinkin F2:n arvot, pienenevät labiaalivokaalia (kuten [u]) äännettäessä. Aineistoanalyysin ja formanttiarvojen vertaamisen perusteella on tehty seuraavat johtopäätökset: /u/-foneemi muuttuu kvalitatiivisesti vähiten painottomissa tavuissa vokaalien jälkeen sekä etuliitteissä. Suurin kvalitatiivinen muutos (delabiaalisaatio) tapahtuu velaaristen liudentumattomien konsonanttien jälkeen. /u/-foneemia edeltävän konsonantin laatu ei osoittaudu relevantiksi foneemin kvalitatiivisen muutoksen kannalta: formanttiarvot ovat melkein samoja liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien jälkeen. Sen lisäksi on havaittu, että saman informantin eri konteksteissa lausumissa identtisissä sananmuodoissa /u/:n edustumat saattavat saada erilaisia formanttiarvoja. Se osoittaa, että /u/-foneemin kvalitatiivista muutosta edistäviä tekijöitä ja säännöllisyyksiä täytyy etsiä segmenttisen fonetiikan keinojen lisäksi myös supersegmenttisen fonetiikan keinoin. Osassa tapauksista /u/-foneemi saa epätyypillisen edustuman: sen formanttiarvot osuvat muiden vokaalien formanttialueelle. Puheen kuulijat kuitenkin tunnistavat ja tulkitsevat ko. vokaalit /u/:ksi. Tätä ilmiötä on mahdotonta selittää ainoastaan segmenttisen fonetiikan avulla. Se avaa mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tämän ohella täytyisi suorittaa vastaava toisten foneemien analyysi ja verrata saatuja tuloksia tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.
-
(2013)This thesis discusses the Russian social media and its meaning in the society and how blogs can be used in identity formation, by studying the development of the Russian blogosphere and its special characteristics. The usage of Internet grew rapidly in the early 2000s, when the user-generated content became possible along with Web 2.0. This thesis’ data consists of blogs as a form of online communication, as they are popular in Russia and the traditional media often cites material published in them. Blogs have different functions for the authors and they are used, for instance, for searching and creating one’s identity, communication with old and new friends, and spreading information. Following Manuel Castell’s definition, identity is here seen as a social construction that can be formed, for example, through language. Blogger can choose what to write and what not to write about herself, thus forming the blogger’s virtual identity. The virtual identity sometimes differs from the everyday life identity. This study concentrates in the public image that the blogger has created either unconsciously or consciously. Although women constitute a minority in Russian political administration, they are remarkable opinion leaders in the blogosphere. The female bloggers observed in this study are three journalists and public figures who appear influential in the blogosphere: Tina Kandelaki, Ksenija Sobčak and Božena Rynska. The data collection follows the snowball sampling method, where future subjects of study are recruited among acquaintances of existing study subjects. Blogs provide rich data as they also create a network of “friends”, that is, followers of the blog. Furthermore, blogs often contain links to other blogs. The women in this study cite each other’s blogs and other public appearances and are listed as followers as each other’s blogs. The methods used in the data analysis here are known from the discourse analysis framework. Style of writing, vocabulary, self-representation and relationships to other people and politics are analysed in all three blogs. The bloggers in this study represent different political opinions and use politics in their works in different ways. As bloggers Kandelaki and Sobčak are more professional and write in a matter-of-fact style. Part of Rynska’s identity, however, is to shock her readers. Kandelaki and Sobčak have a strong aim to influence civil matters. It has thus become possible for non-professionals (non-politicians) to comment politics in Russia, and also oppositional forces can publish material online. The Russian blogosphere and other social media constitute an important part of Russian media and offer an interesting and a large research material.
-
(2020)Venäläisen emigranttirunoilijan Georgi Ivanovin (1894–1958) tuotantoa on tutkittu paljon ja perusteellisesti erityisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Hänen käyttämiensä säkeiden ja säkeistöjen rakenteen systemaattinen analyysi on kuitenkin vielä tekemättä. Tutkimuksessani lähestyn Georgi Ivanovin tuotantoa säeteoreettisen analyysin näkökulmasta. Työssäni nojaan modernin venäläisen kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin kuvata runoilijoiden säe- ja säkeistörakenteiden repertuaaria ja hyödynnän V. Žirmunskin, B. Tomaševskin ja V. Holševnikovin tutkimuksissaan työstämää venäläisen säeteorian termistöä. Kartoittaessani ja kuvatessani Ivanovin runojen rytmin elementaarisen organisaation tasojen erityispiirteitä – runomittaa, poljentoa, riimiä ja säkeistöjen muotoa – käytän tilastotieteellisiä esitystapoja. Selittäessäni ja tulkitessani tutkimuksen tuloksia tukeudun M. Gasparovin venäläisen säkeen historiaa valaiseviin teoksiin. Tutkimukseni aineistona on Georgi Ivanovin alkuperäisistä runoteksteistä koottu tekstikorpus. Tutkimuksen kohteena on Ivanovin runojen rakenne. Tavoitteenani on luoda alkusysäys Ivanovin runojärjestelmän kokonaisvaltaiselle kuvaukselle ja tutkimukselle kartoittamalla runoilijan teoksille ominaisia runomittaan ja säejakoon kuuluvia poljennollisuuden ja soinnillisuuden säännönmukaisuuksia, seuraamalla hänen käyttämiensä metristen muotojen evoluutiota ja kommentoimalla tuloksia yleisemmin kirjallisuustieteen menetelmin. Tutkimuksessani keskityn pääosin säkeen rakenteeseen, säkeistön rakennetta kuvaan työssäni vain yleispiirteisesti. Tarkasteltaessa yksittäisiä runosysteemejä synkroninen tutkimus tarjoaa vain staattisen kuvan runoilijan käyttämien metristen muotojen suhteista. Synkronisen analyysin tulokset osoittavat, että pääpiirteittäin Georgi Ivanovin säe mukautuu hyvin venäläisten 1900-luvun alkupuolen runojen metriseen viitekehykseen. Keskiarvojen takana vastaavien indikaattoreiden välillä on kuitenkin Ivanovin 50-vuotisen tuotannon ajalla havaittavissa suuria eroja. Runoilijanuran eri vaiheiden tarkastelu erillisinä jaksoina luo käsityksen hänen käyttämiensä metristen muotojen kehityksen dynamiikasta ja omaperäisyydestä. Järjestelmällinen diakroninen säerakenteen analyysi tekee eksplisiittiseksi Ivanovin metrisen repertuaarin dynamiikan. Näin paljastuu sen joustavuus, muuttuvuus ja omaperäisyys suhteessa venäläiseen – niin vallankumousta edeltäneeseen ja emigranttiajan kuin neuvostoliittolaiseenkin – runouteen. Tutkimuksessa analysoimani säe- ja säkeistörakennetta kuvaava tilastollinen aineisto osoittaa, että Georgi Ivanovin runojen metrinen valikoima muuntautuu samalla lailla ja samanaikaisesti runojen filosofian, teemojen, kuvaston, lyyristen ilmausten subjekti-objekti-rakenteen ja sanaston kehittyessä.
-
(2016)Tutkielma käsittelee venäläistä rock-musiikkia, sen historiaa, kulttuuria, käyttöä ja kehitystä venäläisissä rock-elokuvissa 1980–1990-luvuilla nuorten ja aikuisen sivistyneistön piirissä Neuvostoliitossa. Tutkielma pohjautuu kolmeen ohjaaja Sergej Solovjovin elokuvaan sekä niissä käytettyyn musiikkiin. Tutkielman tavoitteena on elokuvamusiikin roolin ja tehtävän selvittäminen myöhäisen neuvostoajan rock-elokuvissa. Tutkielmassa analysoidaan kuuluisaa Assa-trilogiaa ja siinä esitettyä musiikkia. Tutkielmassa pohditaan, miten elokuvien ja musiikkikappaleiden tekijät yhtäältä ilmensivät ja toisaalta itse vaikuttivat yhteiskunnan mielipiteisiin ja ajatuksiin. Analyysiin otettiin mukaan venäläisen rockin tunnetuimpia kappaleita, jotka kuvaavat parhaiten lajin piirteitä sekä niiden yhteyttä Venäjän kansaan, historiaan ja kulttuuriin. Analyysi toteaa, että äänen ja musiikin avulla ohjaaja apulaisineen voi luoda erityisen vaikutelman, ilmapiirin ja tunnelman. Musiikki ja sen käyttömenetelmät voivat korostaa tiettyjä elementtejä ja yksityiskohtia, selkeyttää juonta, selventää hahmojen ajatuksia ja tarkoituksia. Musiikilla on helppo voimistaa katsojan kokemia tunnetiloja ja virittää yleisöä tiettyihin kohtauksiin. Sergej Solovjovin trilogiassa käyttämät venäläiset rock-kappaleet pohjautuvat kansaperinteeseen, eepokseen ja historiaan. Useista kappaleista löytyy viitteitä niin venäläiseen, kuin myös koko maailman kulttuuriin. 1980–1990-luvuilla rock-musiikki Venäjällä on ollut kulttuuri-ilmiö, joka keräsi pariinsa paljon sivistyneitä nuoria. Monimutkaiset laulunsanat monine viittauksineen vaikeuttavat musiikin ymmärtämistä. Musiikilla voi yhdistää irrallisia kuvia yhteen tai asettaa visuaalisia ja auditiivisia impressioita vastakkain. Musiikkikappaleita voi käyttää täysin itsenäisinä kerronnan elementteinä. Useista trilogian musiikkikappaleista tuli elokuvien jälkeen yhä suosittuja kansan hittejä. Jotkut kappaleista ovat kapinallisuuden, vapauden ja unelman symboleita.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena oli löytää aineistosta valmiita fraaseja, jotka ilmaisevat kieltäytymistä ja joita äidinkielen puhujat käyttävät aktiivisesti arkielämässä, ja analysoida niitä kieliopillisen fraseologian näkökulmasta. Tutkittavat fraasit ovat idiomaattisia – niiden komponenteilla on useimmiten kiinteä sanajärjestys ja kullakin ilmauksella on usein sille ominainen tietty prosodia. Puhuja ei muodosta niitä produktiivisesti, vaan ne ovat valmiiksi tallennettuina hänen päässään. Idiomaattisuudesta johtuen kyseisten ilmausten ymmärtäminen ja hallinta tuottavat ulkomaalaisille vaikeuksia, tähän liittyen tarkastelen työssä myös niiden suomenkielisiä vastineita. Tutkimusaineisto koostuu Ljudmila Ulitskajan kaunokirjallisissa teoksissa ja niiden suomennoksissa esiintyvistä dialogeista, joissa on käytetty kieltäytymistä ilmaisevaa rutiini-ilmausta. Idiomaattinen voi olla paitsi kokonainen fraseologisoitunut lause myös kiinteän kokonaisuuden muodostava kahden tai useamman sanan yhtymä, esimerkiksi, venäjän Ну вот еще (jota vastaa suomessa lauseen muotoinen rutiini-ilmaus No johan nyt keksit. Venäläisessä kielentutkimuksessa tällaisia rutiini-ilmauksia kutsutaan kommunikatiiveiksi. Niitä käytetään puheessa ilmaisemaan tunteita, kieltoa tai myöntymistä tai puhujan arviota toisen puhujan sanomasta. Tutkielman empiirisessä osassa analysoin aineistosta poimittuja esimerkkejä fraseologian näkökulmasta soveltamalla niihin erilaisia lähdekirjallisuudessa kuvattuja teorioita ja käsitteitä. Kaikki esimerkit ilmaisevat tavalla tai toisella kieltäytymistä, mutta eroavat toisistaan esimerkiksi rakenteensa, kiinteiden komponenttiensa tai prosodisten ominaisuuksiensa suhteen. Tutkimusmetodina käytän vertailevaa analyysia ja käsitteellistämistä sekä eri kriteereihin perustuvaa luokittelua ja ryhmittelyä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monipuolisuudestaan huolimatta kieltäytymistä ilmaisevilla rutiini-ilmauksilla esiintyy monia toistuvia piirteitä kuten esimerkiksi kielteiset partikkelit tai kysymysintonaatio. Niiden tarjoaman mallin pohjalta venäjää vieraana kielenä opiskelevat voivat tunnistaa ja oppia helpommin vastaavanlaisia idiomeja. Eri tutkijoiden esittämien kuvausten ja lähestymistapojen vertailun avulla on ollut mahdollista saada monipuolinen kuva tutkittavien ilmausten erityispiirteistä. Tutkielman liitteenä on kieltäytymistä ilmaisevien rutiini-ilmausten lista, jonka olen laatinut tutkimusaineistossani esiintyvien sekä lähdekirjallisuudessa mainittujen ilmausten perusteella.
-
(2012)Tämä työ liittyy yksi- ja kaksikielisten perheiden lasten puheen tutkimukseen ja käsittelee erityispiirteitä, joita ilmenee lasten puheessa kaksikielisessä ympäristössä. Tutkimukseen sisältyi kommunikatiivis-kielellisiä eksperimenttejä, joihin osallistui kaksi- ja yksikielisten perheiden Suomessa asuvia lapsia. Kuvista kertominen on tavallinen menetelmä henkilön kielellisen kompetenssin selvittämiseksi. Esikouluikäinen lapsi ei vielä pysty vastaanottamaan pelkkää puhetta merkityskokonaisuutena vaan tarvitsee tueksi graafista esitystä. Lasten kerronta on tallennettu haastattelujen aikana videokameralla, ja myöhemmin saadut näytteet on litteroitu. Tutkimukseen osallistui 32 lasta, joista 15 oli kaksikielisistä perheistä ja 17 yksikielisistä perheistä. Tutkielmassa tarkastellaan kaksikielisyyden käsitettä ja kaksikielisyyden ilmenemismuotoja, luokittelua ja siihen liittyviä käsitteitä. Kaksikielisyydellä eli bilingvismillä tarkoitetaan tavallisesti sitä, että henkilön oletetaan osaavan käyttää kielellisessä kommunikaatiossaan kahta kieltä yhtä hyvin. Lasten puhetta arvioitaessa tein havaintoja siitä, kuinka lapset osaavat rakentaa toimivia ja sisällöltään oikeita lausumia, ilmaista predikatiivisia suhteita ja esittää ne lauseina sekä noudattaa kieliopillisia normeja. Tutkimuksessa on sovellettu enemmän kvalitatiivista kuin kvantitatiivista analyysiä siitä syystä, että päätarkoituksena oli yksi- ja kaksikielisten lasten puheen tyypillisimpien ominaisuuksien kuvaus ja analyysi eikä niinkään lasten puhetaidon tason arviointi. Puheessa esiintyvien rakenteiden vaikeutuminen ja puutteellisuus voi johtua kahdesta syystä: aihetta ei ole ymmärretty tai haastateltava kokee vaikeuksia siirtyessään sisäisestä puheesta ulkoiseen, jolloin hänen on vaikea luoda tai käyttää asianmukaisia kieliopillisia rakenteita. Suurimmalla osalla haastatteluun osallistuneista lapsista on foneettisesti ja kieliopillisesti normaalista poikkeamaton, normien mukainen puhe. Saadussa materiaalissa havaittiin esimerkkejä interferenssistä, siirrosta, lainauksesta, jäljittämisestä, kielten vaihdosta ja kielten sekoittumisesta. Toisen kielen vaikutus näkyy enemmän sanastossa kuin kieliopissa. Lausumien vaihtelevuutta verrattaessa havaittiin, että samat kuvat aiheuttavat enemmän tai vähemmän variaatiota sekä yksi- että kaksikielisten perheiden lapsilla; kuvien kuvailun periaatteet ovat lapsilla samanlaiset; joitain yhdelle kielelle tyypillisiä mutta toiselle kielelle vieraita rakenteita siirretään sellaisenaan toiseen kieleen. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten käyttämien lausumien pituutta. Havaittiin, että lausumien pituus kasvaa, kun lapsi ottaa käyttöön tietyn rakenteen tai muodon ja yrittää käyttää sitä useamman kuin yhden lausuman perustana. Saatuja tuloksia on analysoitu eri parametrien suhteen: on tarkkailtu lasten kykyä ilmaista predikatiivisia suhteita ja esittää ne käyttämällä oikeita kieliopillisia rakenteita, semanttisen merkityksen sopivuutta, taukojen ja virkkeiden pituutta, sanavalintoja ja eri sanaluokkien käyttöä. Tulosten tarkastelussa on otettu huomioon myös kuvien ja niiden sisällön ennakoitavissa oleva vaikutus tuotokseen, tietyn sanaston aktivoituminen, dialogisen osuuden laajuus jne. Verratessani kaksikielisten lasten kommunikatiivis-kielellistä kompetenssia havaitsin, että lapset, joilla on alustavasti vahva ensimmäisen tai äidinkielen pohja, omaksuvat toisen kielen huomattavasti nopeammin ja saavuttavat siinä melkein äidinkieltä lähestyvän tason. Kielikompetenssien vertaileva analyysi osoittaa äidinkielen tärkeyden toisen kielen omaksumisen kannalta.
-
(2016)Tutkielmassa analysoidaan Čingiz Ajtmatovin Plaha-romaania venäläisen perestroikakirjallisuuden kontekstissa. Tavoitteena on luonnehtia lyhyesti Ajtmatovin elämän ja tuotannon päävaiheet; määritellä Plaha-romaanin rooli ja paikka Ajtmatovin tuotannossa sekä venäjänkielisessä kirjallisuudessa; esitellä perestroikan aikana tapahtuneita prosesseja kirjallisuudessa; käsitellä Plaha-romaanin keskeiset teemat (kansanrunous-mytologisia, eskatologisia, raamatullisia) ja syventyä esimerkiksi ihmisen ja luonnon yhteentörmäykseen. Tutkielma pyrkii käsittelemään myös Ajtmatovin romaanin rakenteellisia erikoisuuksia sekä päähenkilöiden hahmoja. Näin voidaan rekonstruoida romaanissa esiin tulevat ajankohtaiset piirteet, jotka tekevät mahdolliseksi määritellä sen perestroikaromaaniksi. Tutkimuskohteena työssä on Čingiz Ajtmatovin tuotanto sekä Plaha-romaani teksti. Tutkielma erittelee niitä uusia tendenssejä, joita Ajtmatov toi proosallaan perestroikakirjallisuuteen ja jotka puolestaan määräsivät tuon aikakauden kirjallisuuden suuntauksia. Tässä nojataan suhteelliseen laajaan Ajtmatov-aiheiseen kirjallisuuskritiikkiin. Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat seuraavanlaisia: Plaha on teos, joka voidaan luonnehtia perestroikaromaaniksi, sillä se nostaa esiin uusia tendenssejä, jotka ilmestyivät venäjänkieliseen kirjallisuuteen uudistuspolitiikan myötä. Ennen kaikkea tämä näkyy nk. kiellettyjen aiheiden kautta. Romaanissa käsitellään huumeiden käyttöä, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, ekologisia ongelmia, yksilön roolia historiassa sekä uskonnollista aihepiiriä. Tämän lisäksi voidaan todeta, että sekä sisällön että muodon osalta Ajtmatov on luonut uudentyyppisen romaanin, joka kokoaa yhteen realistisia, myyttisiä, kansanrunollisia elementtejä neuvostokirjallisuudessa tuolloin vallinneen sosialistisen realismin vastakohdaksi. Kriitikot ovat aiheellisesti kutsuneet Ajtmatovin uuden kirjallista tyyliä ”mystiseksi realismiksi”, koska todellisuuden ja nykyajan ongelmia, joista aikaisemmin ei yleensä ollut tapana puhua, käsitellään romaania korkeampien moraalisten, uskonnollisten ja luonnollisten normien valossa.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Krimin liittäminen Venäjän Federaatioon esitettiin vuoden 2014 keväällä venäläisissä lehdissä ”Izvestija” ja ”Novaja gazeta”. ”Izvestija” on yhteiskunnallispoliittinen sanomalehti, joka kuuluu valtamediaan, kun taas ”Novaja gazeta” on edellistä vastaava sanomalehti, joka toimii opposition äänenkannattajana. Tutkielman tavoitteena on paljastaa representaatiot ja diskurssit, jotka nämä venäläislehdet omien poliittisten suuntauksiensa mukaisesti rakensivat Krimin tapahtumien ympärille. Tässä työssä käytetään teoreettisia käsitteitä diskurssi, representaatio ja kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimuksen päämenetelmä on yhdistelmä korpuslingvistisestä kollokaatioanalyysista ja kriittisestä diskurssianalyysistä. Tässä työssä tutkitaan Krim-lemmaan liittyviä kollokaatioita. Näiden kollokaatioiden ympäristöstä etsitään myös retorisia keinoja. Retorinen analyysi on rinnakkaismenetelmä tässä tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta eri artikkelikorpuksesta, Izvestija- ja Novaja Gazeta -korpuksista. Tutkimusaineisto rajoittuu ajallisesti 21.2.2014 ja 28.3.2014 väliin ”Krimin kevään” tapahtumien mukaan. Tutkimustulokset osoittavat ”Izvestijalle” kuusi tyypillistä diskurssia, kun taas ”Novaja gazetalle” kaksi. ”Izvestijalle” tyypilliset diskurssit ovat Venäjän toimia ja Krimin liittämistä tukevia. ”Izvestija” -aineistosta löytyi seuraavat diskurssit: historialliskulttuurinen yhteys Venäjän ja Krimin välillä, etnisten venäläisten suojeleminen Krimillä, Venäjän intressien turvaaminen, oma-aloitteiset toimet Krimin puolelta sekä Venäjä-myönteiset mielipiteet Krimillä, Krimin liittymisen tuki Venäjän väestöltä ja Krimin positiivinen kehitys osana Venäjää. ”Novaja gazetalle” tyypilliset diskurssit kritisoivat Venäjän toimintaa ja Krimin liittämistä Venäjään. ”Novaja gazetan” diskurssit keskittyvät sekä laittomaan liittämiseen että sen kielteisiin seurauksiin. Jotkin yllämainituista diskursseista kuitenkin esiintyvät molemmissa lehdissä. Tällaisten diskurssien sisällä kummankin lehden argumentit vastustavat toisiaan tai keskittyvät eri kohteisiin tukeakseen lehden omaa agendaa. Analyysin tulokset myös osoittavat, että ”Izvestijan” diskurssien enemmistö on poliittisia myyttejä, joiden tarkoitus on vahvistaa venäläistä dominoivaa poliittista ideologiaa. Toisaalta taas ”Novaja gazetan” liittämisenvastaiset argumentit osittain sivuavat läntisten samanhenkisten lehtien argumentointia. Kaiken kaikkiaan, ”Izvestijan” ja ”Novaja gazetan” diskurssien suhteen voidaan sanoa olevan taistelu dominoivan ja dominoitavan diskurssin välillä. Kummankin lehden representaatiot eroavat toisistaan radikaalisti suhteessa Krimin liittämisen arviointiin. Tutkimus myös osoittaa joitakin retorisia keinoja, joita lehdet käyttävät vakuuttaakseen lukijoitaan, esimerkiksi metafora, retorinen kysymys, konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen ja puhujakategorioilla oikeuttaminen.
-
(2020)Kyseisen pro gradun tavoitteena on analysoida Valentin Rasputinin Jäähyväiset Matjoralle –teos ja selittää sen keskeinen aihe: miksi kyseistä teosta voidaan pitää maalaisproosan ekologisena manifestina. Teoksen juoni käydään läpi, kirjailijan nostamat aiheet tutkitaan ja kootaan yhtenäiseksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Pro gradun toisessa ja kolmannessa luvussa käsitellään kirjailijan elämäkertaa. Tässä keskitytään Rasputinin journalistikoulutukseen ja –työhön sekä huomataan niiden vaikutus hänen myöhempään kirjailijanuraan. Neljännessä luvussa käydään läpi maalaisproosan genreä kokonaisuudessaan, sen syntymistä, keskeisiä edustajia ja lajin käsittelemiä teemoja ja aiheita. Varsinainen tutkimus tehdään pro gradun viidennessä luvussa. Siinä vastataan johdannossa asetettuun kysymykseen. Samalla selvitetään, että teoksen keskeiset hahmot ovat vanha, väistyvä sukupolvi ja erityisesti naiset. Teoksen keskeinen päähenkilö, vanha nainen Darja Pinigina, analysoidaan. Tässä kappaleessa esitän ja selitän näkemykseni, että Matjora-saaren uppoamisen juoni vastaa Raamatun maailmanlopun mallia. Pro gradun lopussa käydään läpi tutkimuksen tulokset. Olen päätynyt tulokseen, että kirjailijan esittämät aiheet pakottavat lukijan pohtimaan, millaisiin peruuttamattomiin seurauksiin ihmisen harkitsematon sekaantuminen luontoon voi johtaa tulevaisuudessa. Pienen Matjora-saaren uppoamisen avulla Rasputin näyttää esimerkin raamatullisesta maailmanlopusta. Teosta voidaan pitää maalaisproosan ekologisena manifestina, koska siinä pohditaan aktiivisesti ihmisen ja saaren suhdetta, ihmisen toimintaa ja sen seurauksia Darja Piniginan ajatusten kautta. Tutkimuksessa on käytetty Valentin Rasputinin elämää ja tuotantoa sekä maalaisproosaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksessa nojataan pääosin kirjallisuudentutkija Valentin Kurbatovin, Svetlana Semjonovan ja Al’fija Smirnovan teoksiin.
-
(2018)Tutkimuksen kohteena ovat venäjän kielen renarratiiviset sanat ja niihin liittyvät modaaliset merkitykset nykyvenäjän puhekielessä. Renarratiivisilla sanoilla eli renarratiiveillä viitataan työssä sanoihin, joilla puhuja osoittaa, että hän referoi tai siteeraa muiden henkilöiden puhetta (tai hänen omaa aikaisempaa puhettaan). Luvussa 2 tarkastelen modaalisuuden käsitettä ja renarratiivien asemaa eri tutkijoiden esittämissä modaalisten sanojen ja niiden funktioiden luokitteluissa. Luku 3 käsittelee "vieraan puheen" (чужая речь) käsitettä venäläisessä tutkimustraditiossa, suoran ja epäsuoran kerronnan leksikaalisia, kieliopillisia, prosodisia ja ekstralingvistisiä keinoja, niiden keskinäissuhteita ja sekoittumista. Luvun lopussa käydään läpi renarratiivien tutkimuksessa käytettäviä termejä ja niihin liittyviä tulkintoja ja rajauksia. Luvun 4 tavoitteena on selvittää, millaisia renarratiiveja käytetään yleisimmin puhutussa nykyvenäjässä ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkimusaineistona toimii Venäjän kansalliskorpukseen kuuluva puhutun kielen alakorpus. Aineiston avulla pyrin selvittämään, mitkä renarratiiveistä sisältävät modaalisia merkityksiä, mitä niistä käytetään useimmin ja missä määrin niiden käyttö on sidoksissa kontekstiin. Tarkastelemani renarratiivit ovat мол, дескать, де, грит; якобы, как бы; вот, типа ja такой. Tutkimusmenetelmänä on aineistossa esiintyvien käyttöjen kontekstuaalis-semanttinen kvalitatiivinen analyysi. Erityistä huomiota kiinnitän modaalisen komponentin sisältäviin renarratiiveihin, joilla puhuja ilmaisee suhtautumistaan toisen henkilön puheen sisältöön. Luvun 4 lopussa tarkastelen eri renarratiivien yhtäaikaista esiintymistä puhujan lausumissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että renarratiiveja мол, де, дескать, грит, якобы, как бы, вот, типа ja такой käytetään paitsi epäsuorassa kerronnassa myös suorassa kerronnassa sekä kerrontatyyppien erilaisissa sekamuodoissa. Renarratiiviset якобы, дескать ja мол sisältävät useimmiten itsessään modaalisen merkityksen, kun taas renarratiivien грит, типа ja как бы kohdalla modaalikomponentin ilmentyminen edellyttää kontekstin, prosodisten keinojen, mimiikan ja eleiden tarjoamaa tukea, toisin sanoen niiden modaalinen merkitys on konkreettisesta käyttöyhteydestä kumpuava tulkinta. Tutkimus osoittaa myös, että tietyissä olosuhteissa renarratiivit voivat ilmaista lainatun puheen sisältöön kohdistuvaa epävarmuutta, sen todenperäisyyden tai muodon kyseenalaistamista sekä vaikutelman tai arvion siteerattavan henkilön eleistä, ilmeistä ja muista ei-verbaalisen käyttäytymisen muodoista.
-
(2016)Tutkielman aiheena on kohteliaisuuksien ilmaiseminen venäläisessä Internet-kommunikaatiossa. Työssä selvitetään, mikä on kohteliaisuuksien paikka ja rooli venäläisessä kulttuurissa ja miten niitä käytetään erilaisten foorumien ja verkkoyhteisöpalveluiden keskuste-luissa. Tarkoituksena on osoittaa ja kuvata Internetissä ilmaistujen kohteliaisuuksien tärkeimmät erikoispiirteet ja analysoida niille ominaista sanastoa ja rakenteita. Tutkielman aineistona on 365 VKontakte-verkkoyhteisöpalvelun valokuviin liittyvää myönteis-tä kommenttia, joista on erotettu 436 kohteliaisuutta. Työssä käytetään kvalitatiivisia metodeja, joiden avulla on mahdollista osoittaa kohteliaisuuksien monipuolisuus ja monimuotoisuus In-ternetissä. Verkkoyhteisöpalvelusta valittiin harkintaa ja satunnaisvalintaa yhdistelemällä kym-menen naista ja kymmenen miestä. Jokaisen henkilön verkkosivustolla käytiin läpi vuonna 2013–2014 laitettuja valokuvia ja niiden kommentteja, joista valittiin ainoastaan myönteiset. Aineiston pohjalta laadittiin kohteliaisuuksien kieliopillinen luokittelu ja analysoitiin niitä mor-fologisella, leksikaalisella ja syntaktisella tasolla. Tutkimuksen perusteella olettamus Internet-kohteliaisuuksien monimuotoisuudesta sai vahvis-tusta. Kohteliaisuuksina voi toimia niin yksi ainoa sana kuin kokonainen lausekin. Myönteistä arviota voi ilmaista lähes jokaisella lauseen jäsenellä. Aineiston kohteliaisuuksissa erotettiin 15 yleistä lausekerakennetta ja niissä havaittiin runsaasti Internet-kielen erikoispiirteitä sanaston ja oikeinkirjoituksen alueella. Sen lisäksi työssä tarkastellaan välimerkkien ja erilaisten hymiöiden käyttöä, joiden avulla kirjoitettaessa voi välittää tunteita ja arvioita. Työn lopputuloksena voi todeta, että Internet-kohteliaisuudet ovat rakenteeltaan ja sanastoltaan monipuolisia ja niissä hyödynnetään tehokkaasti kielen eri rekisterien tarjoamia mahdollisuuksia oikeinkirjoituksen, kieliopin, sanaston ja tyylivalintojen alueella.
Now showing items 1-20 of 34