Browsing by discipline "Ryska språket och litteraturen, ryska som modersmål"

Tässä työssä tutkin konnotaatiota eli sanan perusmerkitykseen liittyviä assosiatiivisia sivumerkityksiä, jotka vaikuttavat kielellisten ilmausten tyyliin ja tulkintaan. Työn teoreettisessa osassa tarkastelen mm. konnotaatioiden eri tyyppejä ja niiden funktiota ja käyttöä teksteissä. Tutkielmassa selvitän tarkemmin lintua tarkoittavien substantiivien konnotaatiota analysoimalla niiden käyttöä osana vertailurakennetta. Venäjän kielessä vertailun ilmaiseminen on mahdollista usealla eri tavalla, mutta tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan rakenteita, joissa lintua tarkoittava substantiivi esiintyy kak-konjunktiolla alkavassa vertailurakenteessa. Lisäksi tutkimus on rajattu niihin vertauksiin, jotka kuvaavat ihmisten käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Tutkimusaineistona olen käyttänyt Venäjän kansalliskorpuksesta kokoamaani nykykieltä edustavaa aineistoa. Korpuksen semanttista annotaatiota hyödyntämällä selvitin ensiksi, mitä lintua tarkoittavia substantiiveja korpuksessa esiintyy, minkä jälkeen kokosin erillisillä hauilla kaikki vertailurakenteet, joissa esiintyy jokin 45 löytämästäni substantiivista. Työn teoriaosassa käsittelen seikkaperäisesti konnotaation eri lajeja ja pohdin mm. konnotaatioihin liittyvien emotionaalisten ja arvottavien merkitysten keskinäissuhdetta sekä konnotaatioiden suhdetta sanojen leksikaalisiin merkityksiin. Pääpaino on tyylillisissä konnotaatiossa, joihon liittyy usein myös kulttuurispesifejä piirteitä. Viimeksi mainitut heijastavat aikaisempien sukupolvien kokemuksia ja ajatusmaailmaa ja erityisen selvästi ne ilmenevät sananlaskuissa ja muissa kiteytyneissä ilmauksissa käytetyissä vertauksissa. Monet kielenkäytössä vakiintyneet vertaukset luetaan venäläisessä kielitieteessä fraseologian piiriin, mistä johtuen tarkastelen tutkimusaineistoa monin paikoin myös fraseologian oppien näkökulmasta. Tutkittaessa konnotaation käsitettä kansalliskulttuurisella tasolla käy ilmi, että konnotaatioita esiintyy kaikissa kielissä, mutta ne voivat erota toisistaan. Lintuihin liittyvät konnotaatiotkaan eivät ole kaikissa kielissä ja kulttuureissa yhteneväisiä, mistä johtuen niiden kääntäminen saattaa tuottaa hankaluuksia. Työn empiirisessä osassa analysoin korpusaineistosta esiin nousevia ilmiöitä sekä kvalitattivisesti että kvantitatiivisesti. Kvantitatiivista analyysiä edustaa mm. vertausten ideografinen ja syntaktinen luokittelu. Analyysi tuo esille mm. vapaiden ja kiteytyneiden vertausten välillä ilmeneviä yhtäläisyyksiä ja eroja. Korpusaineisto osoittaa, että lintuaiheisille vertauksille on tyypillistä niiden muuntautuminen ja että eri substantiivien välillä on suuria eroja niiden käytössä vertailurakenteessa. Aineiston perusteella tavallisimmpia lintuja, joihin ihmisiä verrataan venäläisessä kielenkäytössä, ovat kana, hanhi ja papukaija.

Čehovin sulautetun kerronnan tapa yhdisti yhdeksi kokonaisuudeksi novellin henkilön, tekijä-kertojan ja lukijan maailmat. Omissa novelleissaan Čehov pyrki hillittyyn ja objektiivisesti neutraaliin kerrontatapaan. Čehovin mukaan kirjailijan päätehtävänä on herättää kysymyksiä, ja lukijan vastaavasti löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Tuotantonsa viimeisissä novelleissa Čehov kuvasi omia päähenkilöitään monitahoisesti. Čehovin teoksissa tärkeänä aihealueena esiintyvä kysymys ihmisen oman paikan löytämisestä yhteiskunnassa on tänä päivänä edelleen ajankohtainen. Lisäksi Čehovin myöhäisvaiheen teoksille on ominaista sen hetkisten merkittävien ilmiöiden ja tapahtumien käsittely teoksissaan. Samalla Čehov penää yksilön vastuuta oman elämäntilanteen muuttamisesta ja sen kehittämisestä parempaan suuntaan. Čehovin päähenkilö on yleensä tavallinen ihminen, joka kamppailee omien huoliensa ja arkipäiväisten asioiden parissa. Čehovin poetiikan ongelmiin alettiin kiinnittää suurta huomiota 1970-luvulla. Kataev, Polockaja, Čudakov, Suhih ja muut tutkijat ovat ottaneet uuden lähestymistavan kirjailijan poetiikan tutkimukseen. Čehovia tutkitaan laajasti sekä Venäjällä että ulkomailla. Monia tutkijoita kiinnostaa se, miten Čehov kirjoitti kertomuksiaan. Myös kirjailijan teksti, persoona ja elämä kiinnostavat tutkijoita. Tämän tutkimuksen kohteena ovat novellien "O ljubvi", "Dušečka", "Dama s sobačkoj" ja "Nevesta" päähenkilöt. Kaikki nämä novellit kuuluvat Čehovin myöhäistuotantoon. Työssä käsitellään seuraavia aihealueita: millaisia ihmistyyppejä ovat Čehovin novelleissa esiintyvät päähenkilöt, miten heidän sisäinen ja ulkoinen maailmansa rakentuvat, kuinka heidän ja novellien muiden henkilöiden välille muodostuu vuorovaikutussuhteita ja miten novellien kerronta on rakennettu. Čehovin tuotannon tematiikasta ei voida vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä, sillä hänen tuotannostaan käydään tässä tutkimuksessa vain murto-osa läpi. Tutkimuksen kohteena olevien novellien perusteella voidaan huomata, että Čehov käyttää kerronnan kuvaamiseen erilaisia keinoja, kuten monia erilaisia tyyliopillisia, fraseologisia ja sanastollisia yksiköitä sekä sanojen ja tilanteiden toistoa. Novellien teksteissä on runsaasti satiirisia kuvauksia. Toisaalta niiden satiirinen vivahde ja ironia on luonteeltaan toisenlaista kuin aikaisemmissa samantyyppisissä kuvauksissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Čehovin novellien teksti on varsin monimuotoista ja -tulkintaista. Nämä Čehovin novellit eivät sisältönsä osalta poikkea muusta Čehovin myöhäisvaiheen tuotannosta. Tämä korostuu päähenkilöiden ongelmanratkaisukyvyssä ja päämäärätietoisuudessa sekä on nähtävissä Čehovin näiden hahmojen ympärille rakentamaan oman maailmankuvan kautta. Čehovin myöhäistuotannolle on ominaista hänen luomansa maailma, jossa ei ole moraalia ja logiikkaa ja jossa sattumalla on suuri rooli.

Tutkimus perustuu Suomen television Yle-kanavalla helmikuussa 2014 näytettyihin suoriin lähetyksiin Sotshin talviolympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioista. Näyttelijä Ville Haapasalo selosti suomalaisille tv-katsojille seremonioiden aikana ruudussa tapahtuvaa toimintaa. Kahteen seremonioiden lähetykseen, joista kumpikin kesti noin kolme tuntia, sisältyi venäjänkielisiä puheita, joiden pituus molemmissa lähetyksissä oli noin 20 minuuttia. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat alkupuheet, niiden litteroinnit sekä Haapasalon puheet ja niiden litteroinnit. Venäjänkielisten puheiden aikana Haapasalon toiminta oli muutakin kuin selostamista. Tutkielmassa määritellään mm. käsitteet tulkkaus, referointi ja selostus ja selvitetään, mitkä niiden piirteistä ovat ominaisia Haapasalon puheelle seremonioiden venäjänkielisten osioiden aikana. Tutkielmassani osoitan, että Haapasalon toiminta täyttää tulkkauksen määritelmän ja sen jälkeen selvitän tarkemmin, minkälaisesta tulkkauksesta on kyse. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat maallikkotulkkaus ja translatorinen toiminta. Ville Haapasalo on selvästikin maallikkotulkki, mutta lisäksi hän on myös kokenut translatorinen toimija. Hänen tulkkauksensa ei ole ammattitulkkausta vaan se limittyy monin tavoin hänen varsinaiseen ammattitoimintaansa. Tutkielman päämääränä on selvittää konkreettisen esimerkkiaineiston pohjalta, millainen on Ville Haapasalon tulkkaustyyli eli mitä strategioita ja taktiikoita hän käyttää selvitäkseen tulkkauksesta. Tutkimus havainnollistaa, kuinka maallikkotulkin ominaispiirteet ilmentyvät Ville Haapasalon tulkkauksessa. Haapasalo ei noudata tulkkausalalla vallitsevia konventioita, mikä tarkoittaa sitä, että hän ei tunne niitä tai jättää tietoisesti noudattamatta niitä, koska ei koe omaa rooliaan tulkin rooliksi. Hänen tapauksessaan yhdistyvät selostajan ja tulkin roolit, joilla on erilaiset tehtävät ja tavoitteet, mikä taas johtaa niiden päällekkäisyyteen ja jopa ristiriitaan. Haapasalon tulkkaus on myös mediatulkkausta, jolla on omat haasteensa sen erikoisluonteen johdosta. Tutkielmassani osoitan, että roolien päällekkäisyys, mediassa tapahtuvasta toiminnasta johtuva julkisuus ja toiminnan maallikkous voivat itsessään olla riskejä viestinnän onnistumiselle. Tulkkauksen onnistumista arvioidaan tutkielmassa mm. propositioanalyysilla. Propositioanalyysissa lasketaan ja verrataan propositioiden määriä alkupuheessa ja sen tulkkauksessa. Sen jälkeen selvitetään, mitkä tulkkauksen propositiot vastaavat alkupuheen propositioita. Propositioanalyysin yhtenä heikkoutena on propositioiden keskinäinen eriarvoisuus. Propositioanalyysin tulosten perusteella Haapasalon tulkkaus ei yllä määrällisesti ammattitulkkien suoritusten tasolle. Haapasalon tulkkauksen onnistumista arvioidaan myös sen perusteella, kuinka hyvin hän onnistuu soveltamaan ammattitulkkauksessa käytettyjä ns. otannan keinoja, jotka tarkoittavat keskeisimmän eli avaininformaation valitsemista tulkkaukseen. Tämän kriteerin mukaan Haapasalon suoritus tulkkina on lähellä ammattitulkin suoritusta. Tulkkausstrategioista Haapasalon suoritukselle ovat tyypillisiä puheen tiivistäminen, otannan soveltaminen ja redundantin informaation poisjättäminen. Näistä piirteistä rakentuu Haapasalon henkilökohtainen tulkkaustyyli. Haapasalo on valinnut välitettäväksi keskeisimmän informaation ja viestit menevät perille niiden oikeissa merkityksissä. Tapauksen erikoisluonne, jossa edellä mainitut haasteet korostuvat, ei siis ole vaikuttanut alkupuheiden merkitysten välittymiseen, vaikka muodollisesti tulkkaus ei vastaakaan ammattitulkkauksen alalla vallitsevia tulkkauksen normeja. Muita Haapasalon tulkkaustyylille ominaisia piirteitä ovat mm. puhekielisyys, itsevarma esiintyminen ja referointi, joista jälkimmäinen voi johtua selostajan ja tulkin roolien päällekkäisyydestä.

Gradussa oli tarkoituksena selvittää, minkälaista talvisotakirjallisuutta julkaistiin Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana, esitellä keskeisiä talvisotakirjailijoita ja analysoida talvisotakaunokirjallisuutta sen henkilöhahmojen sekä toistuvien temaattisten motiivien kautta. Työssä käytettiin keskeisinä lähteinä seuraavia teoksia: Pavel Petrovin Venäläinen talvisotakirjallisuus. Bibliografia 1939-1945, Valentin Kiparskyn Suomi Venäjän kirjallisuudessa sekä kertomuskokoelmia Noč v blindaže, Zima na fronte, Front ja Frontovoj bloknot, kahta novellia Morjaki idut na lyžah ja Noč v blindaže , lehtijulkaisuja ja runokokoelmia Bojevyje dni sekä Vo slavu rodiny. Tutkimus osoitti, että vaikka neuvostoarmeija kärsi monista ongelmista ja puutteista talvisodassa, niitä ei kuvata sodanajan kaunokirjallisuudessa. Myös talvisodan voimasuhteita on kuvattu kaunokirjallisuudessa usein siten, että Neuvostoliitto jyrää suomalaisjoukot, silloinkin kun neuvostosotilaita on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisia. Monet vihollisille suunnatut propagandateemat, kuten neuvostoarmeijan mahtavuus ja sotavankien ystävällinen kohtelu, kohdistettiin myös omille neuvostojoukoille kaunokirjallisuuden avulla. Talvisodan aikana julkaistiin sekä populaari- että kaunokirjallisuutta. Muistelmakirjallisuus oli rajoitettua ja draamatuotantoon talvisodalla on ollut hyvin vähän vaikutusta. Runouden erityisyys proosaan verraten on siinä käytetty kuvakieli. Proosassa kertojan luottamusta herättävä Neuvostoliiton ideologiaa tukeva rooli on keskeinen. Kertomus- ja runokokoelmien analyysin perusteella havaitaan henkilöhahmojen eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä proosassa ja runoudessa. Proosassa henkilöhahmoja esiintyy paljon runsaammin kuin runoudessa, mutta runojen sankarit voivat olla elottomia, kuten turkiksia tai sota-aluksia. Henkilöhahmoille on yhteistä heidän rohkeutensa, voimansa ja nokkeluutensa. Myös toistuvat temaattiset motiivit ovat proosassa ja runoudessa samankaltaisia, kuten kotirintaman rooli, huumori, kunnia ja urhoollisuus. Proosassa huumori erottuu lähinnä "veitikka"- ja viihdyttäjähenkilöhahmoissa, runoudessa monipuolisemmin ja räikeämmin. Proosassa ja runoudessa molemmissa yleisin nimitys suomalaisille on vrag(vihollinen) tai belofinn (valkosuomalainen). Erityisesti runoudessa nimityksissä käytetään kuvakieltä ja symboliikkaa, esimerkiksi puhumalla vihollisista erilaisina eläiminä. Joitakin teemoja, kuten uskontoa, ei joko tuoda esille kaunokirjallisuudessa tai siihen suhtaudutaan halveksivasti ja ironisesti. Työ paljasti, että monista sotavuosien talvisotakirjailijoista löytyy hyvin vähän tai ei ollenkaan tietoja. Talvisotakirjallisuuteen ovat vaikuttaneet sodanajan sensuuri ja propaganda ja Neuvostoliiton ideologia. Sotateema esiintyy melko yksipuolisesti kaunokirjallisuudessa, mutta paljon materiaalia on varmasti jäänyt löytämättä ja julkaisematta. Kaunokirjallisuutta ei voi pitää historiallisena faktana, mutta se kertoo paljon sodan luonteesta ja ajatuksista ja asenteista, joita haluttiin iskostaa neuvostoarmeijalle ja kansalle.

Tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen /u/-foneemin edustumia eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä sekä käsitellään foneemin edustumiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä esiintyy /u/-foneemin kvalitatiivista reduktiota. Tutkimuksen kohteena on nykyaikainen puhuttu kirjakieli, johon tässä tutkielmassa viitataan sanaparilla spotaani puhe. Spontaanissa puheessa tapahtuu nykyään nopeita muutoksia, ja tutkielmaa tehtäessä olemassa olleet spontaania puhetta käsittelevät tutkimukset ovat reaalitilannetta jäljessä, mikä tekee tästä tutkielmasta ajankohtaisen. Tutkielmassa käytetyt menetelmät perustuvat Moskovan fonologisen koulukunnan oppirakennelmaan. Tutkielman näkökulmasta tärkeät käsitteet ovat tavoiteartikulaatio ja artikulaatioliike. Tavoiteartikulaatio on puheen staattinen ulottuvuus. Se kuvaa foneemin ideaalia ääntämistä. Tavoiteartikulaatio jää arkipuheessa saa-vuttamattomaksi artikulaatioreduktion sekä koartikulaatio- ja akkommodaatioilmiöiden vuoksi. Artikulaatioliike liittyy puheen dynaamiseen ulottuvuuteen. Se on liike, jonka avulla puheessa toteutuu tavoiteartikulaatio. Artikulaatioliike jaetaan kolmeen vaiheeseen: ekskursioon, pääasennon vaiheeseen ja rekursioon. Kolmas keskeinen käsite on artikulaatioreduktio, joka tarkoittaa äänteiden kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia muutoksia. [u]-vokaalin kvalitatiivinen reduktio on ensisijaisesti labiaalisaatiopiirteen menettämistä. Tutkielman pohjana on empiirinen tutkimus. Aineistona tutkimukselle toimii venäjän puhutun kielen korpus Veselye istorii iz žizni ’iloisia juttuja elämästä’. Korpus koostuu neljästäkymmenestä monologista, joista tähän tutkielmaan on valittu yhdeksän miesten äänittämää tarinaa. Monologeista on poimittu kaikki /u/-foneemin sisältävät 197 sananmuotoa. Foneettisten piirteiden analysointiin kehitetyn PRAAT-ohjelman avulla äännevirrasta on etsitty ja merkitty katkelmia, joissa esiintyy /u/-foneemi. Sen jälkeen on merkitty segmentit, jotka ovat artikulaatioliikkeen pääasennon vaiheita. Foneettisen segmentaation jälkeen /u/-foneemin sisältävät kohdat on leikattu ja foneemin kahden ensimmäisen formantin (F1 ja F2) arvot on mitattu. Mittayksikkönä on hertsi. Formanttiarvoja on verrattu eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä painollisissa ja painottomissa tavuissa esiintyvien allofonien kesken. Lähtökohtana on ollut se, että formanttien arvot, varsinkin F2:n arvot, pienenevät labiaalivokaalia (kuten [u]) äännettäessä. Aineistoanalyysin ja formanttiarvojen vertaamisen perusteella on tehty seuraavat johtopäätökset: /u/-foneemi muuttuu kvalitatiivisesti vähiten painottomissa tavuissa vokaalien jälkeen sekä etuliitteissä. Suurin kvalitatiivinen muutos (delabiaalisaatio) tapahtuu velaaristen liudentumattomien konsonanttien jälkeen. /u/-foneemia edeltävän konsonantin laatu ei osoittaudu relevantiksi foneemin kvalitatiivisen muutoksen kannalta: formanttiarvot ovat melkein samoja liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien jälkeen. Sen lisäksi on havaittu, että saman informantin eri konteksteissa lausumissa identtisissä sananmuodoissa /u/:n edustumat saattavat saada erilaisia formanttiarvoja. Se osoittaa, että /u/-foneemin kvalitatiivista muutosta edistäviä tekijöitä ja säännöllisyyksiä täytyy etsiä segmenttisen fonetiikan keinojen lisäksi myös supersegmenttisen fonetiikan keinoin. Osassa tapauksista /u/-foneemi saa epätyypillisen edustuman: sen formanttiarvot osuvat muiden vokaalien formanttialueelle. Puheen kuulijat kuitenkin tunnistavat ja tulkitsevat ko. vokaalit /u/:ksi. Tätä ilmiötä on mahdotonta selittää ainoastaan segmenttisen fonetiikan avulla. Se avaa mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tämän ohella täytyisi suorittaa vastaava toisten foneemien analyysi ja verrata saatuja tuloksia tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.

Venäläisen emigranttirunoilijan Georgi Ivanovin (1894–1958) tuotantoa on tutkittu paljon ja perusteellisesti erityisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Hänen käyttämiensä säkeiden ja säkeistöjen rakenteen systemaattinen analyysi on kuitenkin vielä tekemättä. Tutkimuksessani lähestyn Georgi Ivanovin tuotantoa säeteoreettisen analyysin näkökulmasta. Työssäni nojaan modernin venäläisen kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin kuvata runoilijoiden säe- ja säkeistörakenteiden repertuaaria ja hyödynnän V. Žirmunskin, B. Tomaševskin ja V. Holševnikovin tutkimuksissaan työstämää venäläisen säeteorian termistöä. Kartoittaessani ja kuvatessani Ivanovin runojen rytmin elementaarisen organisaation tasojen erityispiirteitä – runomittaa, poljentoa, riimiä ja säkeistöjen muotoa – käytän tilastotieteellisiä esitystapoja. Selittäessäni ja tulkitessani tutkimuksen tuloksia tukeudun M. Gasparovin venäläisen säkeen historiaa valaiseviin teoksiin. Tutkimukseni aineistona on Georgi Ivanovin alkuperäisistä runoteksteistä koottu tekstikorpus. Tutkimuksen kohteena on Ivanovin runojen rakenne. Tavoitteenani on luoda alkusysäys Ivanovin runojärjestelmän kokonaisvaltaiselle kuvaukselle ja tutkimukselle kartoittamalla runoilijan teoksille ominaisia runomittaan ja säejakoon kuuluvia poljennollisuuden ja soinnillisuuden säännönmukaisuuksia, seuraamalla hänen käyttämiensä metristen muotojen evoluutiota ja kommentoimalla tuloksia yleisemmin kirjallisuustieteen menetelmin. Tutkimuksessani keskityn pääosin säkeen rakenteeseen, säkeistön rakennetta kuvaan työssäni vain yleispiirteisesti. Tarkasteltaessa yksittäisiä runosysteemejä synkroninen tutkimus tarjoaa vain staattisen kuvan runoilijan käyttämien metristen muotojen suhteista. Synkronisen analyysin tulokset osoittavat, että pääpiirteittäin Georgi Ivanovin säe mukautuu hyvin venäläisten 1900-luvun alkupuolen runojen metriseen viitekehykseen. Keskiarvojen takana vastaavien indikaattoreiden välillä on kuitenkin Ivanovin 50-vuotisen tuotannon ajalla havaittavissa suuria eroja. Runoilijanuran eri vaiheiden tarkastelu erillisinä jaksoina luo käsityksen hänen käyttämiensä metristen muotojen kehityksen dynamiikasta ja omaperäisyydestä. Järjestelmällinen diakroninen säerakenteen analyysi tekee eksplisiittiseksi Ivanovin metrisen repertuaarin dynamiikan. Näin paljastuu sen joustavuus, muuttuvuus ja omaperäisyys suhteessa venäläiseen – niin vallankumousta edeltäneeseen ja emigranttiajan kuin neuvostoliittolaiseenkin – runouteen. Tutkimuksessa analysoimani säe- ja säkeistörakennetta kuvaava tilastollinen aineisto osoittaa, että Georgi Ivanovin runojen metrinen valikoima muuntautuu samalla lailla ja samanaikaisesti runojen filosofian, teemojen, kuvaston, lyyristen ilmausten subjekti-objekti-rakenteen ja sanaston kehittyessä.

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää aineistosta valmiita fraaseja, jotka ilmaisevat kieltäytymistä ja joita äidinkielen puhujat käyttävät aktiivisesti arkielämässä, ja analysoida niitä kieliopillisen fraseologian näkökulmasta. Tutkittavat fraasit ovat idiomaattisia – niiden komponenteilla on useimmiten kiinteä sanajärjestys ja kullakin ilmauksella on usein sille ominainen tietty prosodia. Puhuja ei muodosta niitä produktiivisesti, vaan ne ovat valmiiksi tallennettuina hänen päässään. Idiomaattisuudesta johtuen kyseisten ilmausten ymmärtäminen ja hallinta tuottavat ulkomaalaisille vaikeuksia, tähän liittyen tarkastelen työssä myös niiden suomenkielisiä vastineita. Tutkimusaineisto koostuu Ljudmila Ulitskajan kaunokirjallisissa teoksissa ja niiden suomennoksissa esiintyvistä dialogeista, joissa on käytetty kieltäytymistä ilmaisevaa rutiini-ilmausta. Idiomaattinen voi olla paitsi kokonainen fraseologisoitunut lause myös kiinteän kokonaisuuden muodostava kahden tai useamman sanan yhtymä, esimerkiksi, venäjän Ну вот еще (jota vastaa suomessa lauseen muotoinen rutiini-ilmaus No johan nyt keksit. Venäläisessä kielentutkimuksessa tällaisia rutiini-ilmauksia kutsutaan kommunikatiiveiksi. Niitä käytetään puheessa ilmaisemaan tunteita, kieltoa tai myöntymistä tai puhujan arviota toisen puhujan sanomasta. Tutkielman empiirisessä osassa analysoin aineistosta poimittuja esimerkkejä fraseologian näkökulmasta soveltamalla niihin erilaisia lähdekirjallisuudessa kuvattuja teorioita ja käsitteitä. Kaikki esimerkit ilmaisevat tavalla tai toisella kieltäytymistä, mutta eroavat toisistaan esimerkiksi rakenteensa, kiinteiden komponenttiensa tai prosodisten ominaisuuksiensa suhteen. Tutkimusmetodina käytän vertailevaa analyysia ja käsitteellistämistä sekä eri kriteereihin perustuvaa luokittelua ja ryhmittelyä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monipuolisuudestaan huolimatta kieltäytymistä ilmaisevilla rutiini-ilmauksilla esiintyy monia toistuvia piirteitä kuten esimerkiksi kielteiset partikkelit tai kysymysintonaatio. Niiden tarjoaman mallin pohjalta venäjää vieraana kielenä opiskelevat voivat tunnistaa ja oppia helpommin vastaavanlaisia idiomeja. Eri tutkijoiden esittämien kuvausten ja lähestymistapojen vertailun avulla on ollut mahdollista saada monipuolinen kuva tutkittavien ilmausten erityispiirteistä. Tutkielman liitteenä on kieltäytymistä ilmaisevien rutiini-ilmausten lista, jonka olen laatinut tutkimusaineistossani esiintyvien sekä lähdekirjallisuudessa mainittujen ilmausten perusteella.

Tutkielmassa analysoidaan Čingiz Ajtmatovin Plaha-romaania venäläisen perestroikakirjallisuuden kontekstissa. Tavoitteena on luonnehtia lyhyesti Ajtmatovin elämän ja tuotannon päävaiheet; määritellä Plaha-romaanin rooli ja paikka Ajtmatovin tuotannossa sekä venäjänkielisessä kirjallisuudessa; esitellä perestroikan aikana tapahtuneita prosesseja kirjallisuudessa; käsitellä Plaha-romaanin keskeiset teemat (kansanrunous-mytologisia, eskatologisia, raamatullisia) ja syventyä esimerkiksi ihmisen ja luonnon yhteentörmäykseen. Tutkielma pyrkii käsittelemään myös Ajtmatovin romaanin rakenteellisia erikoisuuksia sekä päähenkilöiden hahmoja. Näin voidaan rekonstruoida romaanissa esiin tulevat ajankohtaiset piirteet, jotka tekevät mahdolliseksi määritellä sen perestroikaromaaniksi. Tutkimuskohteena työssä on Čingiz Ajtmatovin tuotanto sekä Plaha-romaani teksti. Tutkielma erittelee niitä uusia tendenssejä, joita Ajtmatov toi proosallaan perestroikakirjallisuuteen ja jotka puolestaan määräsivät tuon aikakauden kirjallisuuden suuntauksia. Tässä nojataan suhteelliseen laajaan Ajtmatov-aiheiseen kirjallisuuskritiikkiin. Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat seuraavanlaisia: Plaha on teos, joka voidaan luonnehtia perestroikaromaaniksi, sillä se nostaa esiin uusia tendenssejä, jotka ilmestyivät venäjänkieliseen kirjallisuuteen uudistuspolitiikan myötä. Ennen kaikkea tämä näkyy nk. kiellettyjen aiheiden kautta. Romaanissa käsitellään huumeiden käyttöä, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, ekologisia ongelmia, yksilön roolia historiassa sekä uskonnollista aihepiiriä. Tämän lisäksi voidaan todeta, että sekä sisällön että muodon osalta Ajtmatov on luonut uudentyyppisen romaanin, joka kokoaa yhteen realistisia, myyttisiä, kansanrunollisia elementtejä neuvostokirjallisuudessa tuolloin vallinneen sosialistisen realismin vastakohdaksi. Kriitikot ovat aiheellisesti kutsuneet Ajtmatovin uuden kirjallista tyyliä ”mystiseksi realismiksi”, koska todellisuuden ja nykyajan ongelmia, joista aikaisemmin ei yleensä ollut tapana puhua, käsitellään romaania korkeampien moraalisten, uskonnollisten ja luonnollisten normien valossa.

Kyseisen pro gradun tavoitteena on analysoida Valentin Rasputinin Jäähyväiset Matjoralle –teos ja selittää sen keskeinen aihe: miksi kyseistä teosta voidaan pitää maalaisproosan ekologisena manifestina. Teoksen juoni käydään läpi, kirjailijan nostamat aiheet tutkitaan ja kootaan yhtenäiseksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Pro gradun toisessa ja kolmannessa luvussa käsitellään kirjailijan elämäkertaa. Tässä keskitytään Rasputinin journalistikoulutukseen ja –työhön sekä huomataan niiden vaikutus hänen myöhempään kirjailijanuraan. Neljännessä luvussa käydään läpi maalaisproosan genreä kokonaisuudessaan, sen syntymistä, keskeisiä edustajia ja lajin käsittelemiä teemoja ja aiheita. Varsinainen tutkimus tehdään pro gradun viidennessä luvussa. Siinä vastataan johdannossa asetettuun kysymykseen. Samalla selvitetään, että teoksen keskeiset hahmot ovat vanha, väistyvä sukupolvi ja erityisesti naiset. Teoksen keskeinen päähenkilö, vanha nainen Darja Pinigina, analysoidaan. Tässä kappaleessa esitän ja selitän näkemykseni, että Matjora-saaren uppoamisen juoni vastaa Raamatun maailmanlopun mallia. Pro gradun lopussa käydään läpi tutkimuksen tulokset. Olen päätynyt tulokseen, että kirjailijan esittämät aiheet pakottavat lukijan pohtimaan, millaisiin peruuttamattomiin seurauksiin ihmisen harkitsematon sekaantuminen luontoon voi johtaa tulevaisuudessa. Pienen Matjora-saaren uppoamisen avulla Rasputin näyttää esimerkin raamatullisesta maailmanlopusta. Teosta voidaan pitää maalaisproosan ekologisena manifestina, koska siinä pohditaan aktiivisesti ihmisen ja saaren suhdetta, ihmisen toimintaa ja sen seurauksia Darja Piniginan ajatusten kautta. Tutkimuksessa on käytetty Valentin Rasputinin elämää ja tuotantoa sekä maalaisproosaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksessa nojataan pääosin kirjallisuudentutkija Valentin Kurbatovin, Svetlana Semjonovan ja Al’fija Smirnovan teoksiin.

Tutkielman aiheena on kohteliaisuuksien ilmaiseminen venäläisessä Internet-kommunikaatiossa. Työssä selvitetään, mikä on kohteliaisuuksien paikka ja rooli venäläisessä kulttuurissa ja miten niitä käytetään erilaisten foorumien ja verkkoyhteisöpalveluiden keskuste-luissa. Tarkoituksena on osoittaa ja kuvata Internetissä ilmaistujen kohteliaisuuksien tärkeimmät erikoispiirteet ja analysoida niille ominaista sanastoa ja rakenteita. Tutkielman aineistona on 365 VKontakte-verkkoyhteisöpalvelun valokuviin liittyvää myönteis-tä kommenttia, joista on erotettu 436 kohteliaisuutta. Työssä käytetään kvalitatiivisia metodeja, joiden avulla on mahdollista osoittaa kohteliaisuuksien monipuolisuus ja monimuotoisuus In-ternetissä. Verkkoyhteisöpalvelusta valittiin harkintaa ja satunnaisvalintaa yhdistelemällä kym-menen naista ja kymmenen miestä. Jokaisen henkilön verkkosivustolla käytiin läpi vuonna 2013–2014 laitettuja valokuvia ja niiden kommentteja, joista valittiin ainoastaan myönteiset. Aineiston pohjalta laadittiin kohteliaisuuksien kieliopillinen luokittelu ja analysoitiin niitä mor-fologisella, leksikaalisella ja syntaktisella tasolla. Tutkimuksen perusteella olettamus Internet-kohteliaisuuksien monimuotoisuudesta sai vahvis-tusta. Kohteliaisuuksina voi toimia niin yksi ainoa sana kuin kokonainen lausekin. Myönteistä arviota voi ilmaista lähes jokaisella lauseen jäsenellä. Aineiston kohteliaisuuksissa erotettiin 15 yleistä lausekerakennetta ja niissä havaittiin runsaasti Internet-kielen erikoispiirteitä sanaston ja oikeinkirjoituksen alueella. Sen lisäksi työssä tarkastellaan välimerkkien ja erilaisten hymiöiden käyttöä, joiden avulla kirjoitettaessa voi välittää tunteita ja arvioita. Työn lopputuloksena voi todeta, että Internet-kohteliaisuudet ovat rakenteeltaan ja sanastoltaan monipuolisia ja niissä hyödynnetään tehokkaasti kielen eri rekisterien tarjoamia mahdollisuuksia oikeinkirjoituksen, kieliopin, sanaston ja tyylivalintojen alueella.