Browsing by discipline "Scandinavian Languages (Second Domestic Language)"

Tutkielma käsittelee toisen aloittamia korjauksia ruotsinkielisissä ryhmäkeskusteluissa. Tutkielmassa analysoidaan strategioita, joita keskustelijoilla on käytössään intersubjektiivisuuden ylläpitoon arkikeskusteluissa. Havaintoja verrataan pääasiassa angloamerikkalaisiin tutkimustuloksiin. Ruotsinkielisiä toisen aloittamia korjauksia ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä kattavasti. Tutkielma perustuu keskusteluanalyyttiseen metodiin ja pohjautuu Schegloffin, Jeffersonin ja Sacksin (1977) esittelemään korjauskäsitteeseen. Tutkielman esittelemä jäsentelymalli perustuu Kendrickin (2015), Couper-Kuhlen ja Seltingin (2018) ja Lindströmin (2008) aikaisempiin analyyseihin toisen aloittamista korjauksista. Materiaali koostuu arkisista ryhmäkeskusteluista, joita on yhteensä nauhoitettuna noin 3 tuntia ja 21 minuuttia sekä Ruotsista että Suomesta. Osallistujat ovat toisilleen ennestään tuttuja ja he ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki naisia. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 36 korjauksen aloitusta ja nämä aloitukset jaetaan avoimiin (öppna), kysyviin (utfrågande), toistaviin (upprepande) ja tulkitseviin (uttolkande) korjauksen aloituksiin sekä selityksen pyyntöihin (begäran om förklaring). Useampi alakategoria esitellään näiden kategorioiden alla. Tutkielman keskeinen havainto on, että avoin korjauksen aloitus va sa du keskellä vuorovaikutustilannetta lausutaan ympäröivää puhetta nopeammalla tempolla. Yksittäiset kysyvät sanat ja äännähdykset kuten huh tai häh ja avoin korjaus va ovat harvinaisia materiaalissa, mikä on selkä ero angloamerikkalaisiin tutkimuksiin verrattuna. Ongelmakohdan toistot sekä selityksen pyynnöt ovat sen sijaan tavallisia ja materiaalissa esiintyy useampi muoto tulkitsevista korjauksen aloituksista.

Pro gradu -tutkielmassani aiheena on ruotsalainen ja suomenruotsalainen kulttuuri oppikirjasarjassa. Ensinnäkin tutkin, millaista kulttuuritietoa oppikirjasarjat esittelevät. Toiseksi tutkin sitä, kuinka oppikirjasarjat painottavat suomenruotsalaista ja ruotsalaista kulttuuria sekä sitä millaisia asioita kulttuureista esitellään. Kolmanneksi tutkin millaisia eroja oppikirjasarjojen välillä esiintyy. Valitsin tutkittaviksi oppikirjoiksi vuosikurssien 6-9 B-ruotsin oppikirjasarjat På gång ja Megafon. Tutkimuksessani tutkin erillisiä kulttuuriaukeamia. Menetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi, joka on aineistolähtöinen. Käytin myös luokittelua tutkimuksessani. Oppikirjojen analysoinnin perusteella loin kuusi kategoriaa, joihin tulokseni ja analyysini perustuvat. Kategoriani ovat henkilöt, teokset ja tuotteet, tavat ja aktiviteetit, maantieteelliset paikat, kielelliset erot sekä muut. Kaikissa kategorioissa esiintyy huomattavasti enemmän ruotsalaista kulttuuria kuin suomenruotsalaista kulttuuria. Molemmissa oppikirjasarjoissa esitellään paljon erilaisia henkilöitä, kuten kirjailijoita, artisteja, urheilijoita sekä mediapersoonia. Vaikka molemmat kirjasarjat esittelevät laajasti erilaisia suomenruotsalaisia ja ruotsalaisia henkilöitä, painottavat molemmat kirjasarjat ruotsalaisia henkilöitä. Kategoria teokset ja tuotteet sisältää enimmäkseen teoksia ja tuotteita henkilöiltä, jotka esitellään samalla kulttuuriaukeamalla. Kategoria sisältää enimmäkseen lauluja, elokuvia ja kirjoja, mutta myös esimerkiksi vaatemerkkejä ja ruotsalaisia keksintöjä. Kirjasarjojen välillä esiintyy pieniä eroja valittujen teosten ja tuotteiden välillä. Kategoriassa tavat ja aktiviteetit esitellään laajasti erilaisia tapoja ja aktiviteetteja, kuten juhlapäiviä, juhlia, perinneruokia, nähtävyyksiä ja matkamuistoja. Tässä kategoriassa ilmenee eniten eroja kirjasarjojen välillä, mutta se voi johtua myös siitä, että kategoria on niin laaja ja sisältää hyvin erilaista kulttuuritietoa. Suomenruotsalaisia tapoja ja aktiviteetteja esitellään molemmissa kirjasarjoissa hyvin vähän ja molemmat kirjasarjat keskittyvät ruotsalaisien tapojen ja aktiviteettien esittelyyn. Molemmat kirjasarjat esittelevät monipuolisesti ruotsalaisia maantieteellisiä paikkoja, kuten kaupunkeja, saaria, järviä, jokia ja maakuntia. Suomenruotsalaisia maantieteellisiä paikkoja esitellään hyvin suppeasti molemmissa kirjasarjoissa. Tässä kategoriassa suurin ero oppikirjojen välillä on, että oppikirjasarja På gång esittelee suomenruotsalaisia maantieteellisiä paikkoja, jotka sijaitsevat Ahvenanmaalla, kun taas Megafon esittelee täysin ruotsinkielisiä kuntia ja kaupunkeja Suomessa. Ainoastaan oppikirjasarja Megafon esittelee kulttuuriaukeamilla kielellisiä eroja suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä. Megafon esittelee yksittäisiä sana eroja ruotsinruotsin ja suomenruotsin välillä sekä tyypillisiä suomenruotsalaisia sanoja ja sanontoja. Kategoria muut sisältää enimmäkseen kulttuuritietoa koskien mediaa. Oppikirjasarjojen välillä ei ole suuria eroja ja suurimmat erot esiintyvät kategoriassa tavat ja aktiviteetit. Oppikirjasarja På gång ei esittele kielellisiä eroja suomenruotsin ja ruotsinrotsin välillä tutkimillani kulttuuriaukeamilla, kun taas oppikirjasarja Megafon esittelee eroja melko paljon. Suurin ero kirjasarjojen välillä on se, että På gång kirjasarjassa kulttuuriaukeamat ovat ruotsiksi, mutta Megafonissa suomeksi. Molemmat kirjasarjat esittelevät kulttuuritietoa tuotenäkökulmasta.

Tutkielmani tarkoituksena on ottaa selvää mitä digitaalisia työkaluja ruotsinopettajat käyttävät opetuksessaan ja miten he suhtautuvat niiden käyttämiseen. Selvitän myös, mihin opetuksen osa-alueisiin ja kuinka usein ruotsinopettajat käyttävät digitaalisia työkaluja. Lisäksi otan selvää, millaisia hyviä ja huonoja puolia sekä uhkia ja mahdollisuuksia ruotsinopettajat kokevat digitaalisten työkalujen tuovan opetukseen. Uudet opetussuunnitelmien perusteet (2014 & 2015) painottavat vahvasti digitaalisten työkalujen asemaa opetuksessa. Ylioppilaskokeiden sähköistymisen lisäksi Lukion opetussuunnitelmassa (2015) edellytetään, että jokaisella opiskelijalla on oma, opiskeluun käytettävä tietokone. Lukion ja perusopetuksen opetussuunnitelmien lisäksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lyhyesti digitalisaation kehittymistä Suomessa sekä avataan opetuksen digitalisoitumisen kannalta olennaisia, kansainvälisesti käytettyjä käsitteitä. Lisäksi esittelen niin kansainvälisiä kuin Suomessa tehtyjä, aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Tutkimukseni aineisto koostuu 50 ruotsinopettajan sähköisestä lomakevastauksesta, joita täydennän yhdellä haastattelulla, johon osallistui kaksi ruotsinopettajaa. Sähköinen lomake, joka toimi myös haastattelun pohjana, sisälsi 16 monivalintakysymyksiä sekä neljä avointa kysymystä. Vastaukset sähköisen lomakkeen monivalintakysymyksiin on analysoitu määrällistä menetelmää käyttäen, joita haastattelun vastaukset laadullisesti täydentävät. SWOT-analyysi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin ja vastauksissa nostan anonyymisti esiin ruotsinopettajien vastauksia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että ruotsinopettajat käyttävät aktiivisesti ja monipuolisesti digitaalisia työkaluja opetuksessaan. Lisäksi ruotsinopettajat suhtautuvat digitaalisten työkalujen käyttöön positiivisesti, vaikka selkeä enemmistö haluaisikin säilyttää perinteiset oppikirjat. Ruotsinopettajien kokemus omista taidoista hyödyntää digitaalisia työkaluja opetuksessa vaihtelee, mutta suurin osa haluaisi saada lisää koulutusta. Suurimpina vahvuuksina digitaalisten työkalujen käytössä ruotsinopettajat mainitsevat vaihtelun ja monipuolisuuden, kun taas suurimpina heikkouksina he kokevat aikaresurssit ja laitteiden epävarman toimivuuden. Digitaalisten työkalujen mahdollisuuksina ruotsin opetuksessa arvioidaan olevan oppilaiden motivointi sekä eriyttäminen. Ruotsinopettajien omat taidot ja aikaresurssit puolestaan koetaan suurimpina uhkina.

Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti ja tämä tarkoittaa muutoksia myös koulumaailmassa. Perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat astuivat voimaan vuonna 2016, mikä on tuonut mukanaan uusia vaatimuksia ja näkökulmia myös oppimiseen. Opetusmenetelmät, jotka aikaisemmin ovat olleet ehkä enemmän opettajakeskeisiä, vaihdetaan vähitellen enemmän oppilaskeskeisempiin menetelmiin, joissa oppilailla on suurempi ja aktiivisempi rooli koko oppimisprosessissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka challenging learning – haastava opetus – toimii käytännössä sekä minkälaisia mielipiteitä ja käsityksiä oppilailla ja opettajalla on menetelmästä filosofinen dialogi (Philosophy For Children, PC4) ruotsin kielen ja kirjallisuuden opettamisessa perusopetuksessa. Tavoitteena on myös tutkia kokevatko oppilaat ja opettaja menetelmän antavan oppilaille enemmän haasteita kuin mitä tavallisemmin käytetyt opetusmenetelmät antavat. Haastava opetus, joka on alun perin lähtöisin Englannista, on kasvatustieteellinen suuntaus, jossa oppilaille ei tarjota valmiita vastauksia vaan jossa heidän täytyy oppia ajattelemaan itse. Tämä toteutetaan tarjoamalla oppilaille erilaisia haasteita ja rohkaisemalla heitä monipuolisesti. Tutkimuksen aineisto käsittää oppilaille suunnatun lomakekyselyn, johon on vastannut 26 yhdeksännen luokan oppilasta sekä kaksi heidän opettajalleen tehtyä haastattelua. Materiaali on kerätty Etelä-Suomessa yhdestä suomenruotsalaisesta koulusta. Analyysimenetelmänä käytetään pääasiassa laadullisesti suuntautunutta fenomenografista analyysia, jota täydennetään määrällisillä kuvioilla ja taulukoilla Tutkimustulokset osoittavat, että oppilaiden mielipiteet filosofisesta dialogista menetelmänä ovat melko positiivisia ja suurin osa oppilaista on sitä mieltä, että menetelmä kokonaisuutena on hyvä. Suurin osa oppilaista kokee, että menetelmä tarjoaa heille osittain enemmän haasteita. Oppilaat eivät koe menetelmää erityisen tehokkaaksi oppimista ajatellen, koska suurin osa on sitä mieltä, että he oppivat ainoastaan jotakin tai eivät kovinkaan paljon kun menetelmää käytetään oppitunnilla. Oppilaat suhtautuvat kuitenkin positiivisesti ajatukseen, että menetelmää käytettäisiin opetuksessa useammin. Opettaja kokee filosofisen dialogin menetelmänä, joka saa oppilaat osallistumaan opetukseen melko hyvin. Erityisen hyvin menetelmä aktivoi oppilaita, jotka normaalisti eivät osallistu erityisen aktiivisesti ruotsin kielen ja kirjallisuuden opetukseen tai jotka ovat muuten hieman heikompia. Menetelmää voidaan opettajan mukaan käyttää sekä oppilas- että opettajakeskeisesti. Sitä voidaan myös käyttää monella eri tavalla, mikä tekee erilaisten oppimisstrategioiden käytön sekä opetuksen yksilöllistämisen helpommaksi. Sekä oppilaiden että opettajan rooli tässä menetelmässä on hyvin toisenlainen normaaliin verrattuna ja siksi menetelmä vaatii osittain erilaisia valmisteluja opettajalta ennen oppituntia.

Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.

Tutkielma käsittelee suomenruotsissa esiintyviä suomenkielisiä substantiiveja sekä suomen ja suomenruotsin välistä koodinvaihtoa. Tutkielmassa pyritään etsimään mahdollisia säännönmukaisuuksia suomenruotsiin upotettujen suomenkielisten substantiivien suvussa ja taipumisessa. Tavoitteena on myös ottaa selvää, mitä suomenruotsiin upotettuja suomenkielisiä substantiiveja käytetään kirjallisessa ja/tai suullisessa ilmaisussa. Lisäksi tutkielmassa keskustellaan koodinvaihdosta ja lainasanoista kielitieteellisinä ilmiöinä. Tutkielman aineistona käytetään Korp-tietokantaa, joka sisältää 56 korpusta kirjoitettua suomenruotsia. Lukumäärä koostuu verkkoteksteistä (2), viranomaisteksteistä (4), kauno- ja tietokirjallisuudesta (6), lehtiteksteistä (30) ja lehtikirjoituksista (14). Toisena niin sanottuna vertailuaineistona käytetään Talko-tietokantaa, joka sisältää noin 1 000 suomenruotsalaisten käymää keskustelua. Kunkin keskustelun pituus on 40–60 minuuttia ja kustakin keskustelusta on litteroitu noin 20 minuutin mittainen osuus tietokantaan haettavaksi. Tutkielmassa käytetään 27:n suomenruotsissa esiintyvän suomenkielisen substantiivin sanavartaloita hakusanoina edellä mainituissa tietokannoissa. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen, sillä tuloksia analysoidaan esimerkkilauseiden avulla. Toisaalta metodi on osittain kvantitatiivinen ja vertaileva, koska hakusanoista lasketaan prosenttiosuuksia ja aineistoja vertaillaan keskenään. Molemmat tutkimusaineistot osoittavat, että suomenruotsalaiset käyttävät suomenkielisiä substantiiveja pääsääntöisesti en-sukuisina tai niin, että substantiivit eivät kuulu kumpaankaan ruotsin kielen suvuista vaan esiintyvät virkkeissä perusmuodossa. Suomenruotsiin upotetut suomenkieliset substantiivit näyttävät myös usein mukautuvan ruotsin kielioppiin ja taivutusmalleihin. Toisaalta monikon epämääräinen muoto saa joidenkin hakusanojen kohdalla kaksi eri taivutusmuotoa. Puhutun ja kirjoitetun kielen erot ovat pienet. Suomenkieliset substantiivit esiintyvät kuitenkin perusmuodossa hieman useammin puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tarkastella kielipolitiikkaa sekä implisiittisiä ja eksplisiittisiä asenteita kieliin kahdessa ruotsalaisessa korkeakoulussa diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysin lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tutkielmassa keskitytään siihen, kuinka näiden korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kielistä ja mikä korkeakoulujen virallinen kanta on suhteessa kieliin. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu kolmesta ohjausdokumentista sekä neljästä videoidusta ja nauhoitetusta keskustelusta. Aineisto on kerätty osana DYLAN-projektia (Language Dynamics and Management of Diversity) vuonna 2008 ja sen keräämisestä on vastannut ko. korkeakoulujen henkilökunta. Helsingin yliopiston osuudessa keskityttiin kielelliseen monimuotoisuuteen pohjoiseurooppalaisessa korkeakoulutuksessa. Tutkielman aineistona käytetyistä dokumenteista yksi on Södertörnin korkeakoulusta ja kaksi Mälardalenin korkeakoulusta. Tutkielman keskustelumateriaalista kaksi ryhmäkeskustelua ovat Södertörnin korkeakoulusta. Mälardalenin korkeakoulusta on yksi ryhmäkeskustelu sekä syvähaastattelu. Korkeakoulujen työntekijät ovat toimineet kaikissa keskusteluissa keskustelunvetäjinä. Tutkielman analyysi on kaksiosainen. Analyysin ensimmäinen osa koostuu politiikka-analyysista, jossa korkeakoulujen kielipolitiikkaa määrittävät ohjausdokumentit kategorisoidaan Michael O’Haren policy-typologian perusteella, mikä luo kokonaiskuvan korkeakoulujen kielipolitiikoiden lähtökohdista. Analyysin toinen osa on diskurssianalyyttinen haastatteluanalyysi, jossa keskitytään ruotsin kielen diskurssipartikkeleihin ju, väl ja nog. Diskurssipartikkelit kuvastavat muun muassa puhujan asennetta sekä viestittävät siitä, miten puhujan sanoma tulee ymmärtää. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysi on tutkimuskeino ja se muodostaa tutkielman viitekehyksen kielipolitiikan tarkastelulle. Tutkielman kielellinen analyysi tehdään tarkastelemalla edellä mainittuja diskurssipartikkeleita sekä niiden funktioita keskusteluissa. Tutkielman analyysin ensimmäinen osa, kielipolitiikkaa määrittävien ohjausdokumenttien analyysi osoittaa, että englannin kielen merkitys nousee vahvasti esille korkeakoulujen ohjausdokumenteissa, mutta myös aineistoina käytetyissä opiskelijoiden ja henkilökunnan keskusteluissa eikä muiden vieraiden kielien juuri nähdä tuovan lisäarvoa. Näin ollen korkeakoulujen viralliset dokumentit vastaavat opiskelijoiden ja henkilöstön käsitystä korkeakoulujen kielellisestä todellisuudesta. Tutkielman analyysin toinen osa, ruotsin kielen diskurssipartikkeleiden ju, väl ja nog analyysi osoittaa, että osallistujat ovat varovaisia esittämään mielipiteitään keskusteluissa ja he käyttävät diskurssipartikkeleita pehmentääkseen sanomaansa. Näistä kolmesta diskurssipartikkelista ju on aineiston yleisin. Osallistujat käyttävät sitä muun muassa viestittääkseen muille osallistujille sanomansa totuudenmukaisuudesta.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin ja kuinka kaunokirjallisuutta käytetään ruotsi toisena kielenä opetuksessa suomalaisissa lukioissa. Näiden lisäksi pyrin selvittämään syitä, miksi opettajat käyttävät tai eivät käytä kaunokirjallisuutta. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan opettajille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa ja tutkimuksessani olen jakanut käsitteen kaunokirjallisuus kolmeen kategoriaan: lyriikka, proosa ja draama. Käsittelen näitä kategorioita erikseen selvittäessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kyselylomake sisältää avoimia ja suljettuja mielipidekysymyksiä ja se on lähetetty opettajille elektronisena kevään 2017 aikana. Aineistoni koostuu 36 opettajan vastauksista. Kyselyyn vastanneet opettajat jakaantuvat ikävuosittain tasaisesti 25- ja yli 55-vuotiaiden välille. Myös opettajien työssäolovuodet jakaantuvat tasaisesti yhdestä vuodesta yli 31 vuotta opettaneiden välille. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Analyysissä on käytetty sisällönanalyysimenetelmää. Teoriaosassa käsittelen kaunokirjallisuuden käyttöä toisen kielen opetuksessa. Selvitän kaunokirjallisuuden käytön hyötyjä ja haasteita sekä kaunokirjallisuuden erilaisia käsittelytapoja. Tämän lisäksi tarkastelen suomalaisten nuorten lukutapoja omalla äidinkielellään. Tutkimukseni osoittaa, että kaunokirjallisuutta käytetään varsin vähän ruotsi toisena kielenä opetuksessa. Lyriikkaa käytetään kategorioista eniten ja draamaa vähiten. Suurimmat syyt kaunokirjallisuuden vähäiselle käytölle ovat aikapula, oppilaiden huono kielitaito ja sekä oppilaiden että opettajien puuttuva kiinnostus kaunokirjallisuutta kohtaan. Opettajat, jotka käyttävät kaunokirjallisuutta, käsittelevät sitä monin eri tavoin. Aineistosta löytyy esimerkkejä tavoista, joissa kaunokirjallisuutta tarkastellaan lukijan, kontekstin, kielen ja tekstin kautta. Kukaan opettajista ei kuitenkaan käytä kaikkia tarkastelutapoja yhdessä. Keskustelussa tuon esille opettajien kokemukset siitä, ettei nykyisessä lukiomaailmassa ehdi tai voi ottaa kaunokirjallisuutta osaksi opetusta. Esitänkin, että kaunokirjallisuutta voisi käyttää eriyttävästi vahvempien opiskelijoiden kanssa tai ainakin käsittelyssä eriyttää tehtäviä eritasoisten oppilaiden välillä. Lisäksi, jos lukemista halutaan edistää myös ruotsi toisena kielenä tunneilla, tulisi se ilmetä Opetussuunnitelman perusteista, jolloin siitä tulisi pakollinen osa kielenopiskelua. Myös oppikirjoilla on suuri rooli kaunokirjallisuuden käyttämisessä. Tämä ilmeni opettajien vastatessa käyttävänsä kaunokirjallisuutta, joka löytyy oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden käyttö saattaisi lisääntyä lisäämällä kaunokirjallisia tekstejä ja tehtäviä niihin liittyen oppikirjoihin.

Tutkielmassa tarkastellaan moderneja suomenruotsalaisia lastenkirjoja sukupuolinäkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten lastenkirjojen nais- ja miespuolisia henkilöhahmoja kuvataan koskien ulkonäköä, käyttäytymistä, ominaisuuksia sekä ammatteja ja harrastuksia. Henkilöhahmojen kuvauksia verrataan stereotyyppisiin käsityksiin naisista ja miehistä. Tavoitteena on tutkia, vahvistavatko vai rikkovatko henkilöhahmojen kuvaukset stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Tutkielman aineistona on neljä vuosina 2010−2014 julkaistua suomenruotsalaista lastenkirjaa: Ellens annorlunda fest (2010), Singer (2012), Johanssons och dyngbaggarna (2014) ja Yokos nattbok (2014). Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta lisäksi siinä lasketaan, kuinka monta mies- ja naispuolista henkilöhahmoa kirjoissa esiintyy. Tällä tavoin selvitetään, onko jompikumpi sukupuoli vahvemmin edustettuna kirjoissa kuin toinen. Tulokset osoittavat, että kirjojen nais- ja miespuolisilla henkilöhahmoilla esiintyy sekä stereotyyppisiä että ei-stereotyyppisiä piirteitä. Monet kirjoissa esiintyvät miehet ja pojat näyttävät tunteitaan ja käyttäytyvät empaattisesti muita ihmisiä kohtaan, mikä rikkoo stereotyyppistä käsitystä miehestä. Suurinta osaa kirjojen naispuolisista hahmoista voidaan puolestaan kuvata sanoilla empaattinen, emotionaalinen, pelokas ja epävarma, jotka vastaavat stereotyyppisiä naisellisia ominaisuuksia. Kirjoissa esiintyy kuitenkin myös muutamia itsenäisiä, aktiivisia ja vahvoja tyttöjä ja naisia, jotka rikkovat stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että miespuoliset hahmot ovat tyypillisesti vahvemmin edustettuina lastenkirjallisuudessa kuin naispuoliset hahmot. Tämä tulos ei kuitenkaan päde tässä tutkielmassa, sillä analysoiduissa lastenkirjoissa keskeisinä henkilöinä oli enemmän tyttöjä kuin poikia. Lisäksi kaikissa kirjoissa päähenkilönä oli tyttö tai tyttöjä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että tarkastelluissa lastenkirjoissa esiintyy joitakin hahmoja, jotka voivat toimia hyvinä esikuvina lapsille, sillä hahmojen kuvaukset ovat ainakin osittain ei-stereotyyppisiä. Kirjoista löytyy kuitenkin myös piirteitä, jotka välittävät stereotyyppisiä sukupuolimalleja, koskien esimerkiksi vanhempien rooleja, sillä näissä lastenkirjoissa päävastuu kotitaloustöistä ja lastenhoidosta on perheiden äideillä. Lastenkirjojen tarkastelu sukupuolinäkökulmasta on tärkeää, jotta voidaan välttää sellaisia kirjoja, jotka välittävät ainoastaan stereotypioiden mukaisia sukupuolimalleja. Stereotyyppisten sukupuolikäsitysten sijaan lapsille tulee tarjota monipuolisia malleja siitä, millaisia naiset, miehet, tytöt ja pojat saavat olla.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.