Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Yleinen valtio-oppi, politiikan tutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Häivälä, Timo (2016)
    Tunisia’s transformation from autocratic governance to democracy has taken place after the Arab Spring demonstrations in 2011. None of the other Arab Spring countries or Tunisia’s neighbours have succeeded in a similar transformation, despite the popular support for democracy in Arab Barometer surveys. The European Union bases its external relations on the promotion of 'European' values, including democracy, human rights, and the rule of law. Democracy and democratisation are seen as a response to a wide variety of problems, including the spread of terrorist movements and migration movements. The EU’s relationship with Tunisia was formalised in 1995 with an Association Agreement. In 2005, the two parties agreed on an Action Plan which outlined the EU’s expectations for political change in Tunisia. After the Arab Spring, another Action Plan was drafted in 2013, providing an updated version of the roadmap for democratisation in the country. Despite the claims of supporting and fostering democracy, the EU has been criticised in research literature by supporting stable dictatorships over unstable democracies, as well as often implementing democratic norms poorly in its own governance. This study firstly examines the previous research on democratisation and democratic change in the Southern Mediterranean countries, concluding that the research is often based on a narrow conception of (electoral) democracy. Therefore, the framework of embedded democracy is adopted in this study, in order to provide a more multifaceted conception of democracy. The central research question is: 'How can the EU’s democracy promotion strategy in Tunisia in the time period 2005-2015 be understood in the framework of embedded democracy?' Embedded democracy is operationalised with the concepts of linkage and leverage, which refer to instruments in democracy promotion. The two Action Plans and other relevant EU documents are used as source material and the research method is qualitative content analysis. The main findings of the study firstly indicate support for the claim that the EU was not pursuing democratic change in Tunisia before the Arab Spring, but rather supported the stable governance of Zine El Abidine Ben Ali. The only leverage instruments involved changes in Tunisia’s economic system in order to gain better access to the European single market. The linkage instruments used by the EU favoured economic and geopolitical linkage of Tunisia, thereby reinforcing the external factors of embedded democracy. However, the country resembled a form of defective democracy, given the poorly functioning internal regimes of embedded democracy. After the Arab Spring, in the 2013 Action Plan, the EU’s strategy included similarly few leverage instruments although economic sanctions were taken against the ousted president and his allies. Economic and geopolitical linkage were again the most conspicuous instruments. Furthermore, transnational civil society linkage was more prominent in the EU’s strategy after 2011, and internal improvements in the Tunisian democratic system were suggested. Despite the relative success in consolidating democracy, Tunisia’s future is anything but certain. Popular support for democracy is decreasing, the economic situation is deteriorating, and unemployed youths are increasingly attracted to the radical forms of Islam in Tunisia’s neighbouring countries. The supportive external factors of embedded democracy need to be increasingly promoted by the EU while acknowledging both the internal and external threats to the functioning of Tunisian democracy. Without support, Tunisia risks becoming another defective democracy in the region.
  • Lamminmäki, Kalle (2012)
    This thesis examines the work of the Koheesio 2014+ working group established by the Ministry of Employment and the Economy in 2011. The Koheesio 2014+ working group prepares the reform and implementation of European Union (EU) regional policy in Finland in the 2014–2020 programme period. The working group’s task is to prepare a proposal for a Partnership Contract to be signed between the European Commission and Finland. The Partnership Contract sets the criteria for the allocation and administration of the structural policy funds in the 2014–2020 structural fund programme period. This thesis examines how the members of the working group seek to shape the content of the Partnership Contract, what kind of policy strategies they employ to promote their policy goals, and how they seek to advance their arguments within the working group. The paper also assesses whether the Partnership principle is realised in the work of the group, and whether there are any dividing lines within the working group regarding the content of the Partnership Contract. Elite interviews carried out in February 2012 form the empirical part of the thesis. Members of the Koheesio 2014+ Working group were interviewed for this study. The elite interviews were carried out in order to examine the working group’s members’ organisations’ main goals for the next structural fund programme period concerning the European Regional Development Fund and the European Social Fund. The theory of multi-level governance forms the theoretical basis for this study. The theory has often been employed in the study of EU regional policy. The theory is based on the assumption that the state shares decision-making authority with many other policy actors on different levels of government. The partnership principle, which influences structural fund policy-making, is often considered a typical example of the realisation of multi-level governance. The principle also affects the work of the Koheesio 2014+ Working Group. The research is deductive qualitative research. This thesis employs Paul Sabatier's and Hank Jenkins-Smith's Advocacy Coalition Framework (ACF) model for the study of EU regional policy networks in Finland. The ACF model is a policy networks theory that seeks to explain policy change through the analysis of policy networks in a policy subsystem, such as EU regional policy. This thesis examines the Finnish EU regional policy subsystem. In the end I provide an assessment of the applicability of the ACF model to the study of EU regional policy networks in Finland. The interviews indicated that no great divisions exist over the investment priorities for the next programme period. All the members seemed to agree that the investments should be focused on fewer priorities and the bureaucracy slimmed down due to the worsening of the economic conditions. However, the working group had not yet discussed the priorities extensively at the time of the interviews. The reason for this was that the group was divided over the question of how to organise the national structural fund administration. For this reason the research focus had to be narrowed down to the debate over the administrative model, and it subsequently turned out that the administrative model was a watershed dividing the working group's members into two advocacy coalitions. The key finding in this paper is that the ACF model can be applied to the study of EU regional policy networks in Finland. Two advocacy coalitions were identified by employing the ACF model: an advocacy coalition favouring a regional structural fund administrative architecture and an advocacy coalition favouring the centralisation of the structural fund administration. Furthermore, this paper also confirmed a few of the ACF’s criticisms.
  • Thompson Coon, Ben (2020)
    An increasing body of literature predicts AI as a disruptive and transformative of society as we know it today. In this landscape of change the European Union has taken an initiative to push for the development of “AI that corresponds to European Ethical Values and citizens’ aspirations”. This plan is ambitious and reflects the collective consciousness that if left behind Europe might lose its standing as global political and economic powerhouse. The Approach launched by the European Commission centers around the concept of Trustworthy and Ethical AI. This research will examine how the European Union, aware of its limitations, formulates an approach towards AI distinct from others and based on the concepts and values defining what it sees as inherently European. The thesis proposes that the European approach to AI is an exercise in Normative Power and a resurrection of the concept in a new digital age. For this purpose discourse analysis is chosen as the best research method. The research material selected include key documents published by the European Comission process that both outline its core motivations and content, how the strategy is communicated by Comission representatives and in the documents making up the final version of the European Approach to AI. Conducting a discourse analysis from a critical perspective of the selected material to answer the proposed research question is an exercise in looking at how the EU wishes to represent itself. The analysis focuses on the European Commission in aiming to construct Europe as a global leader in the field of Artificial Intelligence. The research will focus on a specific social problem which has a semiotic aspect namely the relationship of role of discourse in the reproduction of different forms of power. The central findings of the research are that indeed the discursive representations necessary for a European identity founded in normative power are present in all the literature that was reviewed and analyzed. Discursive representations are employed by the European Comission. the European Commission actively takes parts in the discursive enactment of Europeanness itself, by framing AI as a challenge that the EU has a better solution to than its rivals. It also engages in acts of positive-self representations and which turn effectively in to indirect negative-othering The Research concludes on the notion that the original concept of Normative Power coined by Ian Manners has not disappeared from European political discourse and lives on in the multitude of policies and documents produced. More research is recommended in the field of Artificial Intelligence as the recommendations and strategies provided by the European Commission are taken from theory in to practice. The European approach to AI is as much defined by what is included in the above analysed documents as what is missing, but whether Brussels prefers the term or not, its AI Strategy is fast becoming a reboot for Normative Power Europe.
  • Päivärinta, Pauliina (2013)
    The crisis of party in political science refers to political parties’ inability to perform their functions in representative democracy. Parties seem to have lost their connection to their supporters as the ideological cleavages of the modern society have faded. However, despite their difficulties, political parties have maintained their institutionally established status in western democracies. The aim of this thesis is to study the challenges of political parties in contemporary Finland and how they have been able to respond to difficulties they have encountered. This thesis was carried out as a qualitative case study by examining the challenges one Finnish party has encountered and its responses to the crisis. The examined case is the National Coalition Party in the first decade of the 21st century. In Finnish context the case represents the leading edge of change and in Western European context it can be seen as a typical case. The research data consists of discussions on the party’s challenges and renewal, minutes of meetings, strategy reports and newspaper articles, the interview of the party secretary and the campaign material. Data and methodological triangulation has been used in order to describe the case as clearly as possible, which in turn could be used as a basis for understanding the responses of Finnish political parties to the crisis of party in general. The main challenges for the National Coalition Party according to its own experience are related to its heterogeneity and faulty image, which made the message of the party unconvincing. In its own view the problems could be solved by responding to the changing society by renewing its politics. The key improvements implemented were renewed ideology, strategy and communications. The renewals risk, however, the authenticity of its message and thus the party has emphasized its ideological roots. The case studied reveals that the need of renewals is relevant to all political parties whose existence relies on social cleavages. At the same time they have to legitimate the changes and stay connected to their traditional ideology and constituency by declaring the authenticity behind their actions.
  • Rehunen, Joni (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen työllisyyspoliittista diskurssia vuosina 2007–2015 kehysanalyysia soveltaen. Tavoitteena on selvittää, millaisissa kehyksissä työllisyyspolitiikasta puhutaan, millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä puolueiden kannanotoissa ja kehyksissä on havaittavissa, ja miten puolueiden positiot ovat muuttuneet ajassa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten eurooppalainen kehys näyttäytyy puolueiden työllisyyspoliittisessa diskurssissa. Kehysanalyysi on yhteiskuntatieteissä käytetty tutkimusmetodi, jolla analysoidaan miten toimijat, ihmiset tai organisaatiot, ymmärtävät tilanteita ja toimintaa. Poliittisten puolueiden näkökulmasta kehykset toimivat muiden poliittisten ryhmien ja äänestäjien suostuttelun välineinä, joilla pyritään edistämään omien tavoitteiden läpimenemistä. Kehykset rajaavat sitä, miten työllisyyspolitiikasta ja työttömyydestä ongelmana puhutaan. Se, mitkä tekijät nähdään ongelman syyksi, rajaa myös niitä keinoja, joilla ongelmaa voidaan lähteä ratkomaan. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista puolueiden kantoja heijastelevista dokumenteista, kuten vaaliohjelmista, erityisohjelmista, keskusteluasiakirjoista ja eduskuntaryhmän raporteista, vuosilta 2007–2015. Tutkielmassa havaitaan, että kokoomuksen että sosialidemokraattisen puolueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan perustuvan keskeisiltä osin aktivointipolitiikkaan. Aktivoinnin muodot poikkeavat jonkin verran toisistaan. SDP:n työllisyyspolitiikkaa harjoitetaan positiivisen aktivoinnin -kehyksessä, joka tähtää työttömän työllistymisedellytysten parantamiseen esimerkiksi koulutuksen kautta. Kokoomus taas harjoittaa työllisyyspolitiikkaa angloamerikkalaisessa työ ensin -kehyksessä, jolle on omaleimaista nopea työllistäminen ja vahva työn vastaanottovelvoite. Johtopäätöksenä todetaan, että viimeisten reilun 20 vuoden ajanjaksolla ei ole nähtävissä merkittäviä siirtymiä puolueiden ideologisissa lähtökohdissa. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta myös, että työllisyyspolitiikkaa ei harjoiteta eurooppalaisessa kehyksessä.
  • Bergenheim, Holger Alexander (2019)
    Avhandlingens syfte är att undersöka alternativa sätt att utveckla den för tillfället mycket sköra afghanska staten till en mer funktionsduglig stat. Detta görs med att, för det första, fastställa den afghanska statens grad av stateness i olika delar av landet. Utifrån en granskning av den teoretiska litteraturen om stateness konstateras det statliga våldsmonopolet samt statlig legitimitet utgöra de två mest centrala aspekterna av stateness, vilket medför att graderna av dessa fastställs. För det andra analyseras utifrån den afghanska statens fastställda grad av stateness förutsättningarna att tillämpa fyra alternativa modeller för utveckling av sköra stater i ett afghanskt sammanhang. Utöver stateness granskas således även teoretisk litteratur om sköra stater och de fyra modellerna, som förespråkar självständig återuppbyggnad, delad suveränitet, territoriell omstrukturering, samt benämning av statslösa zoner. Graderna av det statliga våldsmonopolet samt statlig legitimitet fastställs med hjälp av statistiska analyser av data publicerade av den amerikanska tillsynsmyndigheten för återuppbyggnad i Afghanistan (Special Inspector General for Afghanistan Reconstruction; SIGAR), samt av The Asia Foundation. Förutsättningarna att tillämpa de fyra modellerna för utveckling av sköra stater i ett afghanskt sammanhang analyseras i sin tur utifrån resultaten av den statistiska analysen, samt utifrån kontextuella omständigheter identifierade med hjälp av tidigare forskning. Undersökningen visar att hög statlig territoriell kontroll inte garanterar hög statlig legitimitet i Afghanistan, samtidigt som den afghanska staten å andra sidan har uppnått relativt högt folkligt förtroende i vissa regioner med hög rebellaktivitet och låg statlig kontroll. Den afghanska staten innehar en förhållandevis hög grad av stateness i ungefär en tredjedel av landets provinser, medan graden av stateness är ytterst låg i två provinser. Överlag verkar bristen på ett statligt våldsmonopol vara ett större problem för den afghanska staten än bristen på legitimitet. Av de fyra modellerna för utveckling av sköra stater har modellerna som förespråkar delad suveränitet och benämning av statslösa zoner störst potential att tillämpas i Afghanistan under rådande omständigheter, möjligtvis i kombination med varandra samt med modellen som förespråkar självständig återuppbyggnad. Den sistnämnda modellen kunde potentiellt tillämpas i delar av landet som är under hög statlig kontroll. Förutsättningarna att tillämpa modellen som förespråkar territoriell omstrukturering är i sin tur ytterst dåliga under rådande omständigheter. Det är dock möjligt att omständigheterna förändras som en följd av fredsförhandlingar mellan staten och rebellerna, eller som en följd av decentraliserande reformer.
  • Aaltonen, Joel (2019)
    Alustatalouden tutkimuskirjallisuus on painottunut tarkastelemaan teknologisen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimuskohteen laajentaminen institutionaalisten muutosten tasolle mahdollistaa alustatalouden saamien muotojen taustalla vaikuttavien rakenteellisten syiden tutkimisen. Tutkielma esittää alustatalouden osana 1980-luvulla syntyneen alustakapitalistisen kasautumisregiimin kehitystä. Laajemman yhteiskunnallisen kontekstin käsittely tuo näkyväksi taloudelliseen kehitykseen vaikuttaneita konflikteja ja paineita. Kapitalistisen tuotantomuodon 1970-luvun kriisin aiheuttamien muutosten osoitetaan muodostaneen uudenlaisen uusliberalistisen institutionaalisen tasapainon, joka on ohjannut alustatalouden rakentumista. Tutkielma analysoi henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamallia ja osoittaa sen saaneen muotonsa kasautumisregiimin institutionaalisten paineiden muokkaamana. Tutkielmaa ohjaa regulaatioteoreettiseen perinteeseen pohjautuva analyyttinen kehys. Regulaatiokoulukunnan teoreettista kehitystä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä esitellään ja niiden pohjalta rakennetaan uudenlainen synteesi, joka mahdollistaa ideologisen konfliktin merkityksen painottamisen. Regulaatioteoria esitetään keskitason teoriakokonaisuutena, joka mahdollistaa irtautumisen deterministisistä teoreettisista malleista ja kiinnittää tutkimuksen huomion historiallisiin institutionaalisiin asetelmiin. Teorian mukaisesti kapitalistisen tuotantomuodon kehitys eritellään tutkielmassa pääoman kasautumisen vakaisiin vaiheisiin, jotka rakentuvat institutionaalisten muodostelmien tasapainon varaan. Regulaatioteoreettiseen kehykseen pohjautuen tutkimuksen kohteiksi nousevat kapitalismin vahvat instituutiot: raha, palkkasuhde ja kilpailu. Regulaatioteoria liitetään osaksi historiallisen institutionalismin tutkimuskenttää. Vertaamalla tutkielman teoreettista synteesiä institutionalistiseen tutkimusperinteeseen vahvistetaan tutkimuksen metodologista otetta ja kirkastetaan tutkimusasetelmasta kumpuavia tavoitteita. Tutkielma esittelee ja analysoi alustatalouden sekä alustayritysten tutkimuskirjallisuutta ja sen tuloksia. Alustayritykset esitetään monisuuntaisia markkinoita ja niiden verkostovaikutuksia hyödyntävinä toimintamalleina, joiden kilpailuetu muodostuu niiden datan keräämiseen suunnitellusta infrastruktuurista. Alustataloutta ei tarkastella ainoastaan digitaalisen teknologian synnyttämänä ilmiönä, vaan osana laajempaa taloudellista kehitystä. Alustatalous liitetään osaksi kapitalistisen tuotantomuodon määrittelemää kontekstiaan, jonka pohjalta osoitetaan alustayritysten muodostuneen kilpailemaan määräävästä markkina-asemasta ja tavoittelemaan rakenteellisista syistä toimintansa kasvua liiketoimintavoittojensa kustannuksella. Alustatalouden kasvun ohjaajaksi esitellään uuden pääoman kasautumisen vakaan vaiheen syntyminen 1980-luvulta alkaen. Tutkielma osoittaa uuden institutionaalisen tasapainon rakentuneen 1970-luvun kriisin muotoileman ideologisen muutoksen seurauksena. Institutionaalisten innovaatioiden esitetään ohjanneen taloudellista kehitystä ja luoneen edellytykset alustatalouden saamalle muodolle. Erittelemällä instituutioiden muutoksen vaikutusta taloudelliseen ympäristöön osoitetaan, kuinka ne ovat määrittäneet alustayritysten toimintamallin syntyä. Henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamalli esitellään tyypillisenä esimerkkinä uuden pääoman kasautumisen vaiheen synnyttämien paineiden tuottamista yrityksistä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua hyödyntääkseen sitä laajaan datan keräämiseen. Tutkielma osoittaa taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntien pohjautuvan yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Järjestelmätason analyysin esitetään olevan tarpeellista kehityksen taustalla olevien institutionaalisten kamppailuiden ymmärtämiseksi. Tutkielma identifioi kehityssuuntien taustalla olevan uudenlaisen vakaan pääoman kasautumisen vaiheen ja osoittaa sen institutionaalisen tasapainon vaikuttaneen voimakkaasti alustatalouden kehitykseen. Alustayritys Uberin tarkempi analyysi vahvistaa ymmärrystä instituutioiden luomien paineiden vaikutuksesta taloudelliseen ympäristöön.
  • Saramäki, Sara (2020)
    This thesis provides a unique perspective on transatlantic relations in the post-Cold War era: the role of the parties. Democratic and Republican party platforms from the 1992 American presidential elections until the 2016 elections are analyzed to reveal differences in their policies towards Europe. The 14 party platforms were chosen as the material because they are the most important documents the political parties produce. Moreover, there is only limited amount of previous research on party platforms since the focus has been on the actions of the administration or on the candidate speeches and debates instead. The analysis is carried out on two levels: comparison over time to reveal intra-party ideological change, and comparison between the parties to reveal inter-party polarization over policies towards Europe. The method of the thesis is mainly data-driven qualitative content analysis. The theoretical background is based on research about party polarization and partisan ideological differences over foreign policy. The analysis shows that the policies towards Europe vary within the party platforms over time. Intra-party ideological policy shifts appear more clearly in the Republican party platforms, whereas the Democratic party platforms showcase a more balanced ideological foundation. The incumbent/challenger role of the party as well as events in international politics have also influenced policy shifts over time. Additionally, the analysis reveals that Democratic and Republican party platforms are somewhat polarized in their policies towards Europe. As predicted, the parties concentrate on slightly different policies, regions, and institutions when referring to Europe. Most importantly, because of their ideological differences, the two parties have differing or even opposing moral evaluations about and treatment recommendations for the policies and the actors. To conclude, this thesis provides new information about the partisan perspective on transatlantic relations. Some say the party platforms are neglected documents that receive little public attention. Their policies will rarely be realized as such in the real world because of the balance of power in the American political system and unexpected events in international politics. Nonetheless, this thesis proves that intra-party ideological contestation and inter-party polarization exist in transatlantic relations.
  • Kim, Seongjin (2018)
    This research considers the theory of political solidarity reflected in social movements, and whether the theory is applicable to the Candlelight Protest 2016-2017 in South Korea. The main grounds of this research are to review the theory of political solidarity from previous candlelight protests during 2002 and 2008 before the most recent Protest from 2016 - 2017. For further applications to the theoretical features of solidarity in the context of the Candlelight Protest 2016-2017 in South Korea, critical discourse analyses of the public speeches made by the 18th President Park Geun-Hye play essential roles during the recent and major protest.
  • Kedrin, Ivan (2018)
    The research belongs to the sphere of anti-corruption and attempts to enrich the knowledge on Bosnia and Herzegovina's anti-corruption policy and its features. The research question is associated with the facts that Bosnia and Herzegovina pursues the inconsistent policy in the sphere and analysts notice flaws in the policy. The present research introduces the assumption that anti-corruption reforms in Bosnia and Herzegovina were aimed at decreasing the level of attention to state's internal policy on the part of international organizations and at simplifying and accelerating the admission to the European Union. The current project is linked to neo-institutionalism as methodological framework. The general purpose of the investigation is to identify the conditions and processes related to the choice of such a policy by the government of Bosnia and Herzegovina. Exploring the research question the qualitative content analysis and expert interviews are applied. The qualitative content analysis is used to take into account reports of international organizations monitoring the process of reforms in the country while expert interviews serve as a method for the profound examination of the Bosnian case. Thus, the results anticipated involve a complete analysis of the anti-corruption agenda in Bosnia and Herzegovina and findings giving a valid explanation for the inconsistencies in its implementation.
  • Wickman, Mikaela (2018)
    Arktiska rådet som grundades år 1996 är det enda mellanstatliga samarbetsforumet att handskas specifikt med arktiska frågor. Rådet följer med miljöns tillstånd, utger miljöbedömningar om miljöskydd och hållbar utveckling och ger på basis av dessa policyrekommendationer åt medlemsländerna. Medlemsländerna har i alla fall i princip bundit sig till att följa rekommendationerna men rådet har inte mandat att ge juridiskt bindande rekommendationer eller att se till att de verkställs. Nivån på den nationella implementeringen av Arktiska rådets rekommendationer har visat sig vara svag i medlemsländerna men ett område där de gjort framsteg i är att implementera de rekommendationer som rådet gett om åtgärder att minska på utsläpp av svart kol. Finland är ett medlemsland som klarat sig bra med att implementera dessa rekommendationer. Genom en fallstudie över implementeringsprocessen av Arktiska rådets rekommendationer om åtgärder att minska på utsläpp av svart kol i Finland är studiens syfte att skapa en helhetsbild över händelseförloppet av implementeringen för att på så sätt förklara och förstå implementeringsprocessen i Finland. Bakom implementeringen av Arktiska rådets rekommendationer ligger det en policyprocess och genom att granska den är syftet också att systematiskt analysera vilka implementeringsfaktorer som har främjat respektive försvårat implementeringen. Det finns i regel två modeller för att studera implementering, en beslutsorienterad uppifrån-nermodell och en handlingsorienterad nerifrån-uppmodell. Den syntesmodell av de två modellerna som Sabatier utformat bildar tillsammans med Lundquists modell för implementeringsstyrning fallstudiens teoretiska utgångspunkt. Lundquists styrningsmodell utgår ifrån att man vid analys av implementering måste uppmärksamma hur strukturerna och aktörernas förmågor och beteenden påverkar genomförandet. I ett styrningsperspektiv har policytillämparens egenskaper en betydande roll för att förklara avvikelser mellan beslut och utfall vid implementeringen av policy. Studien visar att Finlands förmåga att förstå vad rekommendationerna om svart kol handlar om har främjat implementeringen, likaså Finlands vilja att tillämpa dem. Implementeringen har underlättats av klara och konsekventa målsättningar och av att Arktiska rådet och Finland anser att utsläpp av svart kol är ett problem och att utsläppen måste minskas. Målformuleringar som i början var otydliga har klarnats vilket tyder på att Arktiska rådet som policyförespråkare lärt sig under processens gång. Den arktiska regionen håller på att genomgå en förändring då klimatförändringen syns som ett betydligt varmare klimat och som smältande av havsisen, och då nya ekonomiska möjligheter i samband med det förväntas uppstå. Som ett resultat har intresset mot det arktiska området ökat. Som det centrala samarbetsorganet vad gäller Arktis har betydelsen av Arktiska rådet ökat.
  • Korhonen, Antto (2011)
    Tutkielmassa selvitetään asiakaslähtöisen toiminnan edellytyksiä työ- ja elinkeinohallinnon alaisissa ELY-keskuksissa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on se, millaiset edellytykset ELY-keskuksilla on tällä hetkellä asiakaslähtöisten toimintatapojen toteuttamiseen ja siten omien asiakaslähtöisyyteen kannustavien strategioidensa noudattamiseen. Tutkielman toinen tutkimuskysymys selvittää sitä, voidaanko asiakaslähtöisyyden edellytysten toteutumisella selittää asiakaspalvelun sisäistä toimivuutta ELY-keskuksissa. Toisin sanoen, kannattaisiko asiakaspalveluaan parantamaan pyrkivien ELY-keskusten panostaa erityisesti joidenkin organisaatioidensa ominaisuuksien kehittämiseen? Asiakaslähtöisyyden käsitettä lähestytään julkishallinnon muutoksen ja uuden julkisen johtamisen näkökulmasta ja teoriaosuudessa korostuvat erityisesti Pirjo Vuokon ja Christian Grönroosin näkemykset aihepiiristä. Asiakaslähtöisyyden käsite määritellään tässä yhteydessä organisaation toimintatavaksi, joka toimiessaan mahdollistaa laadukkaan asiakaspalvelun ja siten organisaation positiivisen tuloksen. Asiakaslähtöisyyden edellytyksiä on empiirisesti tutkittu varsin vähän, joten tutkielmassa luodaan uusi, viisiosainen asiakaslähtöisyyden edellytysten malli, joka viimeistellään faktorianalyysin avulla. Mallissa asiakaslähtöisyyden edellytykset jaetaan johtamisedellytyksiin, strategisiin edellytyksiin, asiakaspalvelun edellytyksiin, työntekijöiden edellytyksiin sekä organisatorisiin edellytyksiin. Näitä ryhmiä ja niiden suhteita tutkitaan ensin kuvailevan analyysin (1. tutkimuskysymys) ja myöhemmin kvantitatiivisen regressioanalyysin avulla (2. tutkimuskysymys). Tutkielman varsinaisena aineistona toimii ELY-keskusten yritysasiantuntijoille suunnattu kysely organisaatioiden uudistumiskyvystä. Tutkielman tekijän ELY-keskuksiin toukokuussa 2010 lähettämään kyselyyn saapui 114 vastausta, mikä tarkoittaa, että noin joka kolmas ELY-keskusten yritysasiantuntijoista vastasi kyselyyn. Tutkielman oheisaineistona toimivat ELY-keskuksia edeltäneiden TE-keskusten toteuttamat asiakaspalautteet ja ulkoiset arvioinnit, joissa ilmenneitä huomioita peilataan uudistumiskykykyselyn tuloksiin. Analyysiluvussa ilmenee, että ELY-keskusten yrityspalveluissa asiakaslähtöisyyden edellytykset toteutuvat tällä hetkellä kohtuullisesti. Strategisella tasolla ja asiakaspalvelussa tilanne on tyydyttävä, työntekijöiden työmotivaation, asiantuntemuksen sekä työyhteisöjen ilmapiirin parissa tilanne on hyvä, mutta organisaatioiden johtamisen kohdalla tilanne on heikko. Johtamisen parissa erityisen ongelmallisilta vaikuttavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin liittyvät tekijät, joilla on aiemmassa tutkimuksessa todettu olevan positiivinen yhteys työorganisaation tulokseen. Positiivista on puolestaan se, että työmotivaatio ja organisaatioiden ilmapiiri vaikuttavat olevan kunnossa ja työntekijöiden yhteistyö toimii ongelmitta. Tutkielman toisen tutkimuskysymyksen vastaukseksi selviää, että ELY-keskusten asiakaspalvelun sisäiseen toimivuuteen vaikuttavat erityisen vahvasti asiakaslähtöisyyden johtamisedellytysten toteutuminen. Nämä samat tekijät, joiden toteutumiseen ELY-keskusten yritysasiantuntijat ovat kaikkein tyytymättömimpiä, ovat myös niitä, jotka kehittyessään vaikuttavat positiivisimmin asiakaspalvelun sisäiseen toimivuuteen. Molempien tutkimuskysymysten vastausten valossa vaikuttaakin ilmeiseltä, että johtamisen kehittäminen ja etenkin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen tulisi nähdä ELY-keskuksissa ensisijaisen tärkeinä tavoitteina.
  • Aho, Suvi (2011)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kahta asukaslähtöisyyteen pyrkivää paikalliskulttuurihanketta. Helsingin kulttuurikeskuksen kulttuuriraide-yhteistyöverkostoa toteutetaan Mellunkylän alueella ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Urbaani luovuus -hanketta Arabianrannan ympäristössä. Mielenkiintoni kohteena ovat paikalliskulttuuritoimintaa järjestävien tahojen ja paikallisaktiivien käsitykset asukaslähtöisyydestä ja hankkeiden tarkoituksesta. Työssä pyritään vastaamaan kahteen pääkysymykseen. Ensinnäkin: miten asukaslähtöisyys tulkitaan Urbaani luovuus -hankkeessa ja kulttuuriraide-verkostossa? Toinen tutkimuskysymykseni kuuluu, miten haastateltavat tulkitsevat kyseisten kulttuurihankkeiden tarkoitusta ja merkitystä? Työssä tarkastellaan paikalliskulttuuriprojekteja niiden keskeisten tekijöiden ja toimijoidennäkökulmista katsottuna. Näin ollen valitsin työni empiirisen osuuden menetelmäksi henkilöhaastattelun. Aineiston analysoinnissa käytetään niin kutsuttua ad hoe -menetelmää, eli yhdistellään vapaasti muun muassa tiivistämisen ja luokittelun tekniikoita. Asukaslähtöiset kulttuurihankkeet nojaavat jonkinlaiseen käsitykseen asukkaiden roolista ja osallisuudesta. Olen valinnut työni tulkintateoriaksi osallisuutta ja moniäänisyyttä korostavan käsitejärjestelmän, joka pohjautuu muun muassa Hannah Arendtin ja deliberatiivisen demokratian teoreetikon Joshua Cohenin ajatuksiin. Niissä korostetaan julkisen yhteistoiminnan ja keskustelevien käytäntöjen merkitystä moniäänisyyden ja inklusiivisyyden takaamisessa. Deliberatiiviset periaatteet ovat toimivia paikalliskulttuurihankkeiden yhteistoimintaprosessin tarkastelussa. Toinen mielenkiinnon kohteeni on kulttuurin instrumentaalinen rooli kaupunkipolitiikassa. Kulttuurisesta suunnittelusta on haettu apua niin kaupunkien kansainvälistymispyrkimyksiin kuin lähiöiden parannukseen. Lähestyn asiaa muiden muassa Charles Landryn tutkimusten pohjalta, joskin pyrin kartoittamaan ennen kaikkea käydyn keskustelun laajuutta. Urbaanissa luovuudessa asukaslähtöisyys ymmärretään pyrkimyksenä päästä tekemisiin asukkaiden kanssa. Metropolia suunnittelee ja toteuttaa alueelle vuorovaikutteisia sisältöjä, joihin asukkaiden toivotaan osallistuvan
  • Eklund, Andreas (2014)
    I världen finns en del stater som av någon orsak inte klarar av att fungera och utvecklas lika dynamiskt som demokratiska stater. Den typen av stater som är i värst skick är de kollapsade staterna som inte har ett enhetligt styre och som är så sönderfallna att de kontrolleras av privata och ofta beväpnade rörelser. Då man talar om att utveckla stater mot mer demokrati brukar man använda begreppet demokratisering som ofta i litteraturen beskrivs som sättet som diktaturer blir mer demokratiska på. De kollapsade staterna brukar man däremot säga att utvecklas genom att helt enkelt bygga upp nya institutioner från grunden. Detta tilltag brukar man ofta benämna som statsbyggande. Avsikten med den här avhandlingen är att inte göra denna åtskillnad mellan statsbyggande och demokratisering utan istället behandla statsbyggande som en variant av demokratisering som sker i kollapsade stater. För att få klart grepp om problematiken och detaljerat redogöra för den skrivs avhandlingen i form av en teoriutvecklande fallstudie där undersökningen gäller statsbygget i Afghanistan åren 2001 – 2013. Behandlingen av statsbyggande som demokratiseringsprocess förs genom en bred diskussion om de grundläggande orsakerna till att demokratiska stater fungerar så som de gör samt hur man kan utveckla demokrati från olika utgångslägen. Genom att sammanföra olika syner på demokrati, demokratisering, effektivitet, legitimitet och social samverkan kan man få en helhetsbild över hur demokratiska, auktoritära och kollapsade stater skiljer sig ifrån varandra och hur auktoritära stater och kollapsade stater demokratiseras på olika sätt. De teoretiska slutsatserna här är att statsbyggande är den mest grundläggande formen av demokratisering och innehåller drag av andra former av demokratisering men skiljer sig genom att man bygger upp både demokratiska principer och gemensamma statliga institutioner från grunden. För att på ett systematiskt sätt kunna analysera Afghanistans statsbygge i enighet med dessa antaganden sammanställs det en analysmodell för statsbyggande som i hög grad baserar sig på litteratur av bland annat Max Weber, Seymour Martin Lipset, Robert Dahl, Guillermo O´Donnell & Philippe Schmitter, Juan Linz & Alfred Stepan, Larry Diamond och Francis Fukuyama. Analysmodellen är indelad i tre aspekter med egna analysenheter. Dessa analysenheter behandlas systematiskt och materialet är bland annat officiella dokument, historiebaserad litteratur, rapporter, tidningsartiklar och andra undersökningar. Afghanistan är som undersökningsobjekt passande eftersom landet under åren 1978 – 2001 totalt föll samman och under åren 1992 – 2001 kontrollerades av privata gerillarörelser där talibanregimen som kontrollerade landet åren 1996 – 2001 blev känd för hela världen för sitt brutala styre. Den första aspekten i analysmodellen är att skapa ett inkluderande politiskt system vilket även långt har gjorts och som även manifesteras i att en demokratisk grundlag skapades år 2004. Gemensamma institutioner har också byggts upp med en militär- och polisstyrka som har en sammanlagd kapacitet på över 300,000 man. Dessutom har utbildningen ökat enormt och antalet barn och speciellt flickor som får utbildning har aldrig varit högre. Afghanerna är i varierande grad nöjda med det nya politiska systemet och demokratins principer stöds av många men samtidigt leder den höga korruptionen till att vissa av landets institutioner och politiker inte har ett särdeles högt förtroende. De frekventa attackerna mot civila, militärer och poliser är också förödande och skadar systemets legitimitet. Utöver detta finns det enorma regionala skillnader som leder till att vissa provinser är betydligt mer välmående än andra. Slutsatserna är att Afghanistan under åren 2001 – 2013 har utvecklats enormt men samtidigt innebär det katastrofala utgångsläget att landet än idag är i ett mycket instabilt skick. Eftersom statsbyggande kan ses som demokratiseringsprocess där man från grunden bygger upp demokrati och institutioner samtidigt leder det till också till en asymmetrisk demokratisering. Detta har i Afghanistan tagit sig i uttryck genom att landet intar drag av både en kollapsad stat, auktoritär stat och demokratisk stat. I praktiken är Afghanistan idag någonting mellan en kollapsad och auktoritär stat som ändå formellt är en demokrati med ett flertal medborgerliga rättigheter.
  • Jokioja, Marika (2016)
    Avhandlingens syfte är att undersöka EU-medborgares åsikter samt deras valbeteende i Europaparlamentsvalen 2014. Europeiska unionen (EU) och tidigare Europeiska gemenskapen (EG) började som elitprojekt mellan Europeiska länder för att förstärka integration och samarbete mellan länderna. Makthavarna konsulterade icke sina medborgare om deras åsikter om samarbetet vilket ju djupare samarbete blivit lett till ett demokratiskt underskott eller legitimitetskris inom EU. För att förbättra denna situation har man inom EU med åren gett allt mer makt till Europaparlamentet (EP) som är det enda direktvalda organet inom EU. Det låga valdeltagandet i Europaparlamentsvalen (EP-val) tyder dock på att EU-medborgare inte stöder eller är intresserade av EU i den mån som EU-eliten hoppas på. Mitt forskningsområde är att undersöka EU- medborgares syn på EU samt om dessa åsikter korrelerar med deras valdeltagande, jag studerar således förhållandet mellan attityder och valdeltagande. Anledningen till valet av forskningsområde är att forskningen kunde vara betydelsefull för att förstå orsaker till EU:s legitimitetskris. Forskningen kunde också ha värde i att ge idéer till frågan om hur man kan öka valdeltagandet i EP-valen. Den teoretiska bakgrunden för analysen behandlar legitimitet, det demokratiska underskottet inom EU, Europaparlamentsval som andrarangsval samt teori om hur man analyserar EU-medborgares åsikter. Som material för att undersöka min forskningsfråga använder jag information från Eurobarometerundersökningen från 2014 samt valstatistik från EP-valet 2014. Jag ser på skillnader mellan hur länderna besvarat Eurobarometerfrågorna samt deras valdeltagande i EU-parlamentsvalet 2014. Dessutom ser jag ifall man kan se indikatorer om att valdeltagande i EP-valen och attityder mot EU går ihop, dvs. betyder lågt valdeltagande att ett lands medborgare har negativa åsikter om EU. Detta gör jag genom att använda både komparativa och statistiska metoder. Jag grupperar EU-länderna enligt olika indikatorer för att få fram skillnader mellan röstbeteende. Dessa indikatorer är ifall ett gammalt eller nytt EU-land, ifall landet har euro som valuta eller inte, ifall landet är nettomottagare eller nettobetalare inom EU, valsättet inom EP-valen och till slut geopolitisk indelning. I SPSS- programmet utför jag statistiska räkningar om hur länderna gruppvis svarat på de valda frågorna och analyserar sedan dessa svar i kombination med deras valdeltagande i EP-valet 2014. Resultaten av analysen visade hur delade medborgare är i de flesta frågorna. Man kan också urskilja vissa mönster som att gamla medlemsländer röstar i EP-val flitigare än nya medlemsländer medan nya medlemsländer ofta har ett större förtroende för EU. Ett visst sorts centrum/periferi mönster går också att urskiljas. Ifall ett land hör till en geopolitisk gruppindelning som geografiskt sätt är längre ifrån Bryssel (centrum), hade dessa länder (periferi) ofta en mer negativ syn på EU. Denna indelning korrelerar också relativt starkt med indelningen i nettomottagare och nettobetalare. Minst tillit till EU hade man i Sydeuropa samt de nya demokratierna, där man också hade lågt valdeltagande, medan man hade mest positiva attityder i Rheinlandstaterna och de nordiska länderna. Denna indelning stämmer dock inte överens med alla länder, till exempel på Malta och Irland röstar man både flitigt och har positiva åsikter om EU. De facto är det överlag de mindre medlemsländerna som enligt resultaten visar sig ha högre tillit till EU än de stora medlemsländerna. Resultaten visade att ett högt valdeltagande inte hade en absolut samvariation med positiva åsikter om EU, och ibland är det till och motsatsen som syntes i resultaten. Slutsatserna av resultaten är att det tillsvidare finns tillräckligt tillit till EU för att det skall fungera och kan anses representera sina medborgare. Det finns stora skillnader mellan områden och länder i åsikter mot EU och man kan ifrågasätta ifall EU klarar av att det finns så stora åsiktsskiljaktigheter utan att det blir större klyftor mellan de olika geopolitiska områdena. Till exempel Storbritannien som har både lågt valdeltagande inom EP-val och mycket negativa åsikter om EU ordnar en omröstning om att lämna unionen ifall den inte lyckas förhandla bättre villkor för dess fortsatta medlemskap. Fortsatt forskning kunde således fokusera på att undersöka kontextuella orsaker till att det finns så stora skillnader mellan olika geopolitiska områden med tanke på attityder och tillit till EU.
  • Rindmar, Sofia (2012)
    I denna avhandling söks en förklaring till varför svenskar i europeisk och nordisk jämförelse visar särskilt positiva attityder till invandrare. Möjliga förklaringar på makronivå, individuell nivå och i den politiska kontexten problematiseras utifrån tidigare forskning på området. Analysen görs med en komparativ ansats, i praktiken så att Sverige jämförs med Danmark, eftersom danskarnas attityder är betydligt mer xenofobiska. Valet av länder baserar sig på principen om Most Similar Systems Design där två möjligast lika länder jämförs för att kunna konstanthålla vissa bakgrundsfaktorer, i detta fall möjliga påverkande faktorer på makronivå såsom landets ekonomi, andel invandrare av befolkningen, migrationshistoria och välfärdssystem. Individuella variabler såsom utbildning, inkomst, ålder, kön och boendeort samt politiska variabler såsom inflytandet av migrations- och integrationspolicy samt högerextrema partiers inflytande operationaliseras på individnivå genom enkätundersökningen European Social Survey från 2010. Som analysmetod tillämpas bland annat variansanalys. Analysresultaten pekar tydligt på att de individuella variablerna inte har någon nämnvärd betydelse för attityderna, men däremot har den politiska kontexten betydelse i den mån att den starka konsensusen i den svenska mångkulturella migrations- och integrationspolitiken avspeglar sig även på individnivå. Skillnaderna mellan anhängarna av etablerade svenska partier är betydligt mindre än i Danmark. Avsaknaden av ett inflytelserikt högerextremt parti i Sverige bidrar också till att upprätthålla den mångkulturella diskursen i integrationspolitiken, och bidrar därmed även till positiva attityder. Anhängare av de etablerade partierna i Sverige förhåller sig i genomsnitt mer positiva till invandrare än anhängare av de etablerade partierna i Danmark. Slutsatsen av analysen är att förklaringar på makronivå och individuell nivå inte gäller i den landspecifika kontext som här analyserats. Det politiska ramverket tycks i större grad förklara skillnaderna mellan svenskar och danskar. Betydelsen av att se det ömsesidiga kausala sambandet mellan politik och attityder diskuteras, såsom även behovet av att placera de politiska förklaringarna i sin juridiska och historiska kontext.
  • Laakso, Johanna (2011)
    Carl Schmittin kuuluisan määritelmän mukaan politiikka on ystävien ja vihollisten välistä erottelua. Modernina aikana valinta siitä, ketkä kuuluvat ystäviin ja ketkä vihollisiin, on kuulunut valtiolle. Liberalismin myötä valtio on kuitenkin ollut yhä haluttomampi tekemään erottelua ystäviin ja vihollisiin. Poliittista ja sen mahdollisuutta on haluttu peitellä, ja ideologioiden ja politiikan sijaan jalustalle on nostettu talous, yksilönvapaudet ja etiikka. Liberaali valtio pyrkii pakenemaan politiikalta ja poliittisten valintojen tekemiseltä harjoittamiensa neutralisaatioiden ja depolitisaatioiden avulla. Poliittiselta ei kuitenkaan Schmittin mukaan voi paeta. Tässä tutkielmassa selvitetään Suomen viholliskuviin nivoutuvaa oikeuskäytäntöä 1930-luvulta nykypäivään Schmittin viholliskäsityksen ja liberalismin kritiikin valossa. Työn aineistona on viisi poliittisia rikoksia (ks. esim. Björne 1977) koskevaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua, joiden pitkän aikaperspektiivin kautta tutkitaan vihollisuudessa ja enakkoratkaisujen poliittisen esittämisessä näkyviä muutoksia. Erityisenä mielenkiintona tutkielmassa on liberalismista kumpuavien perus- ja ihmisoikeuksien sekä yksilöllistymisen vahvistumisen merkitys ja vaikutus vihollisuutta koskevaan oikeuskäytäntöön. Tutkielmassa perehdytään myös schmittiläisten valtiomuotojen yhteyksiin kulloiseenkin lainkäyttöön ja erityisesti poliittisuuden esittämisen avoimuuteen taikka peittämiseen. Aineisto voidaan jakaa kolmeen vihollisuuden kategoriaan. Kaksi vihollisuuden pääkategoriaa, vallankumouksellisuus ja vakoilu vieraan vallan hyväksi, ovat tyypillisiä vihollisen kategorioita itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä ja maailmansotien jälkeen. Kolmas kategoria, terrorismi, perustuu moderneihin uhkakuviin. Poliittisuuden esittäminen aineistossa on yhteydessä ajan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Etenkin ensimmäisissä tapauksissa ennakkoratkaisun tapauskuvauksessa on havaittavissa yhteys kulloiseenkin hallituspohjaan. Kun poliittisuuden esittäminen on erittäin avointa aineiston ensimmäisessä, vuodelta 1931 olevassa porvarihallituksen aikaisessa valtiopetosta koskeneessa ennakkoratkaisussa, on tapauskuvaus vuoden 1934 liberaalin hallituksen aikaan selvästi neutraalimpi; vierasta valtaa, jonka hyväksi vakoilu oli tapahtunut, ei paljasteta, ja politiikan sijasta korostetaan taloutta. Vuoden 1942 tapauksen julkistamisen aikaan Suomi oli avoimessa sodassa Neuvostoliiton kanssa ja poliittisuus onkin jälleen avoimempaa. Sodan jälkeistä aikaa leimasi kuitenkin suomettuminen, jota voidaan pitää liberalistisen valtion taktiikkana siinä missä neutralisaatioita ja depolitisaatioitakin. Vuoden 1984 maanpetosta koskeneessa tapauksessa esillä ovat liberalismin erinäiset taktiikat aina perusoikeuksisti yksilöllistymisen teemaan. Perusoikeuksien nousu on erityisesti esillä vuoden 2010 tapauksessa, jossa taustalla oleva terrorismi pyritään poliittisena käsitteenä peittämään sananvapauden ja kunniansuojan välisen perusoikeuspunninnan alle. Yleisenä kehityskulkuna analyysin perusteella liberalismin depolitisaatioiden ja neutralisaatioiden voikin sanoa juurtuneen suomalaiseen yhteiskuntaan. Oikeuskäytännössä tämä on tarkoittanut ystävän ja vihollisen välisen erottelun kääntymistä päälaelleen; kaikille jakamattomasti ja luovuttamattomasti kuuluvan perus- ja ihmisoikeussuojan myötä valtio tarjoaa suojaa myös potentiaalisilla vihollisille, ja vihollinen ei välttämättä enää ole kansakunnan perinteinen uhkakuva, vaan se voi tulla yhtä hyvin valtion sisältä.
  • Werner, Caroline (2014)
    This thesis explores the politicisation of EU affairs in the German parliament, the Bundestag, in spring 2010. The key objective of the case study is to examine the nature, extent and manner in which the increased potential for politicisation of EU affairs at the national level in the course of the Lisbon Treaty and the euro crisis has materialised in the Bundestag. The relevance of these questions lies in the normative implications for parliamentarism in Germany and the democratic legitimacy of the EU. The theoretical framework discusses the Europeanisation of the Bundestag, that is, the parliaments adaptation to the emerging and continuously evolving EU multi-level polity, from the viewpoint of politicisation; and a theoretical model is developed by drawing the conceptual links between Europeanisation, reparliamentarisation and politicisation. The Europeanisation process is seen as facilitating increasing political contestation of EU issues at the member state level. It will be argued that the European sovereign debt crisis provides a widened window of opportunity for politicisation, despite the executives inclination towards depoliticisation. This thesis draws on the single-case study design, placing special emphasis upon contextuality and ‘thick analysis’. The principal unit of analysis is the plenary assembly of the Bundestag, and embedded units of analysis include the government and legislative actors (five parliamentary groups, government MPs and opposition MPs). The case study covers three plenary debates between March and May 2010, amounting to five hours of discussion. Altogether, 30 speeches have been analysed, following a mixed-method approach of qualitative content analysis (claims analysis complemented by framing analysis) combined with quantitative representations of issue salience. The coding was conducted using Atlas.ti software as a tool. The study finds supporting evidence for all three indicators of politicisation: awareness of, mobilisation around and polarisation of EU affairs. The empirical analysis reveals that polarisation of opinions and demands has occurred on three dimensions, namely ‘policy’, ‘polity’ and ‘politics’, despite a clearly evident cross-partisan pro-European consensus in the Bundestag and despite the tendency of executive actors to employ depoliticising tactics during times of crisis. EU-relevant debates in the Bundestags plenary show political contestation on the left/right dimension and, to a lesser extent, on the pro-/anti-EU dimension. Furthermore, we observe international conflict framing (pitting member states against each other) and transnational conflict framing (based on party political, majority–opposition and executive–legislative cleavages).
  • Tulokas, Iida (2018)
    This Master’s thesis is concerned about the political and normative consequences that rise from viewing migration and refugees as a security threat. The issues of migration and asylum cross thresholds of state sovereignty and human rights. It has been found that liberal democratic states offer moral justifications for controlling entry of aliens, however this is ethically problematic. The unit of analysis is the European Union because the current refugee crisis has challenged the role of the EU as a promoter of human rights and questioned the whole European integration project as well as the meaning of the EU as a community of values. This thesis attempts to answer the following research question: how the European Union has securitized its migration and refugee policy in the Common European Asylum System. Copenhagen School’s securitization theory serves as theoretical framework of this thesis because the deepened and widened understandings of security have allowed other issues than military to be included in security: political, societal, economical, environmental. Construction of security issues has three steps: 1) an issue is described as an existential threat, 2) that require emergency measures and 3) justifying actions outside the normal bounds of political procedure. In order to complement the securitization theory this thesis will utilize Norman Fairclough’s critical discourse analysis in order to deeply study the meanings of discourses that produce the social reality. After the analysis it is concluded that despite ideal assumptions of the EU as a place of refugee and exile, the practices in place show a different picture. It is evident that the focus is on how to protect the EU from refugees, not how to offer protection for refugees. The EU is the referent object that needs protection through exceptional measures and has the legitimacy to justify these actions outside normal policy procedures. This questions the normative role of the EU. Refugees are portrayed as a danger to the society, and they lack active role, which is highlighted in the right to freedom of movement. The EU has securitized migration and refugee policies by hard policy implementation: focus on border control, increase in surveillance and building fences. Thus, it has become evident that state sovereignty triumphs over the respect of human rights.
  • Inkinen, Saara (2012)
    Most authoritarian regimes now organise national-level elections that allow the opposition to compete against the dictator for political power, albeit on unfair and unequal terms. Although the dictator seeks to contain this element of competition in order to thwart opposition victories and enforce his own rule, the decision to organise competitive elections ultimately rests the fate of electoral authoritarian regimes in the hands of the voters. By deciding to cast their ballots either for the dictator or the opposition, individual voters determine the degree of electoral competitiveness – the margin of victory between the dictator and his challengers – and, consequently, whether the elections lead to continued authoritarian rule or potential democratisation. Yet, with the literature predominantly focusing on authoritarian elections from the perspective of the dictator and the opposition, the question of how and why heterogeneous voters make diverging choices at the polls remains poorly understood. Using Beatriz Magaloni’s theory of voter behaviour under electoral authoritarianism, this thesis explores how the electorate’s socio-demographic heterogeneity translates into conflicting preferences, thus giving rise to different types of voting behaviours that lead the voters to either support or oppose the dictator, and what the consequences of this heterogeneity are for the degree of electoral competitiveness at the aggregate level. The relationship between voter heterogeneity and the degree of electoral competitiveness is tested empirically by employing a random effects regression analysis on time-series cross-sectional data that cover the universe of competitive authoritarian elections held at the national level from 1974 to 2006. Based on this analysis, the author shows the composition of the electorate to be systematically linked to the degree of competitiveness, with the voter’s ethnic affiliation and level of income operating as the primary factors mediating vote choice alongside economic growth. The findings are furthermore found to be robust to a number of alternative explanations that involve the strategies of the dictator and the opposition. Finally, the thesis discusses some of the problems and broader implications of the analysis for the study of electoral authoritarian regimes and electoral competitiveness.