Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Aesthetics"

Sort by: Order: Results:

  • Nyman, Sanna (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä estetiikan pro gradu-tutkielma tarkastelee filosofista keskustelua arjen estetiikan ja postfenomenologisen teknologisen välittymisen teorian yhdistelmässä. Tutkielmassa kysytään, millaista arjen estetiikkaa voi syntyä erilaisissa teknologiaympäristöissä, millaisia vaikuttamisen kanavia niissä on havaittavissa ja myös sitä, millaista on erilaisissa teknologian käytön ulottuvuuksissa mahdollistuva osallisuus. Arjen estetiikassa on nostettu esiin kysymyksiä jatkuvasti teknologisemmaksi muotoutuvasta ympäristöstämme, mutta varsinaisia fuusioita arjen estetiikasta ja teknologian filosofiasta erityisesti uusissa teknologian käytön konteksteissa on vielä jokseenkin vähän. Tämä työ esittää arjen estetiikan potentiaalisena työkaluna näiden ilmiöiden laajemmalle ymmärtämiselle. Arjen estetiikka on filosofisen estetiikan alue, joka tutkii arjen ilmiöitä. Se sitoutuu arjen todellisuuteen, mutta tavoittelee siinä myös lisää esteettisyyttä. Arjen estetiikalla voidaan usein parantaa arjen laatua ja sen huomiot voivat kiinnittyä esimerkiksi arjen valintojen vaikuttimiin. Estetiikan ulottuvuus voi korostua teknologisten ilmiöiden muokatessa arkea yhä enemmän. Erityisesti tämä näkyy yksilöllisten valintojen mahdollisuuksien lisääntyessä. Arjen estetiikan kentältä on alkanut nousta esiin huomioita esimerkiksi siitä, että olisi tärkeää tuntea paremmin erilaisia teknologian käytön konteksteja, jotta valintojen mahdollisuudet säilyisivät. Estetiikan taustasta nousee myös eettisiä kysymyksiä suhteessa kaikkien elinympäristöjen säilyttämiseksi elinvoimaisina. Postfenomenologinen teknologian tutkimus on kasvava kenttä, joka yhdistää filosofista analyysiä ja käytännön tutkimusta. Sen lähtökohtana on ajatus ihmisen ja teknologian luontevasta yhteydestä. Postfenomenologian mukaan ihmisen ja teknologian suhde on sellainen, jota sekä ihminen että teknologia molemmat konstituoivat. Postfenomenologian taustasta ammentava teknologisen välittymisen teoria hahmottelee lisää tilaa ihmisen kokemukselle ja ilmiöihin vaikuttamiselle. Ihmisellä ei ole erityisarvoa suhteessa muuhun ympäristöönsä, mutta fenomenologian taustaa vasten ihmisen kokemus on maailmallisesti omanlaistaan. Ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja käyttää sitä sekä kokea sen kanssa asioita merkityksellisesti. Toimintaan tulee myös sitoutua vastuullisen reflektiivisesti. Estetiikan kysymykset parantavat tuon reflektiivisyyden mahdollisuuksia. Sekä estetiikassa että postfenomenologiassa voidaan laajentaa keskustelua myös useiden muiden tieteenalojen yhteyteen. Yhdistelemällä erilaista tutkimusta hahmottelen lisää tilaa sekä ymmärrykselle että käytännölliselle ja eettiselle teknologiaympäristöjen optimoinnille. Teknologialla halutaan ennen muuta parantaa arjen laatua ja kysymykset siitä, miten ja miksi asioita tehdään, ovat tärkeitä kysymyksiä nyt ja myös tulevaisuudessa.
  • Tolvanen, Laura (2022)
    Tutkielmassa tarkastelen kivijalkatoimintaan perustuvan galleriatoiminnan merkitystä 2020-luvulla. Selvittelen fyysisen galleria- ja taidekokemuksen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia digitaaliseen kokemukseen verrattuna. Siinä missä fyysiset tilat olivat ennen välttämättömyys taiteen kokemiselle ja välittämiselle, pandemia ja digitaalisen kokemisen läpimurto ovat osoittaneet, että tapa kokea taidetta ja teoksia on keskellä muutosta, ja taidetta voi kokea muullakin tavalla kuin perinteisessä fyysisessä galleriassa asioiden. Virtuaalinen todellisuus, kasvukaudesta nauttiva verkkomyynti, NFT-taide sekä etäyhteyksin toimivat tapahtumat ovat ottaneet merkittävän edistysaskeleen taidemaailmassa 2020-luvulla. Tarkastelen kaupallisen galleriatoiminnan teosten välittämiseen liittyviä aspekteja sekä esittelen dataa digitaalisesta taiteen myynnistä. Lähestyn taiteen sosiologiaa Pierre Bourdieun, Sarah Throntonin ja David Hallen teorioiden pohjalta ja tutkin galleriatoimintaa Pauliina Laitisen ja Brian O’Dohertyn teosten pohjalta. Esittelen Denis Duttonin käsitteen autenttisuudesta ja pyrin argumentoimaan digitaalisen taiteen autenttisuuden puolesta. Esittelen tutkimuksessa myös kaupallisuuteen ja markkinointiin liittyviä tutkimuksia, jotka osoittavat yhtäläisyyksiä ja haasteita fyysisen ja digitaalisen taiteen kokemisen välillä. Esittelen myös digitaalisen taiteen kokemisen muotoja, jotka ovat keittyneet huomattavasti viime vuosina. Taiteen kokemisessa tärkeitä elementtejä ovat kokemus yhteisöllisyydestä ja kokemuksen jakamisesta, sekä tieto siitä, että koettava teos on autenttinen ja alkuperäinen. Digitaalinen taide on helposti lähestyttävämpää, sillä se ei ole paikkasidonnaista ja erilaiset verkkoalustat edistävät taiteen autonomiaa sekä taitelijalähtöisyyttä. Yksi tutkielman lähtökohdista on ajatus siitä, että taiteen pitää kuulua kaikille, ja sen tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla. Näin ollen tutkielma on pyrkinyt lähestymään digitaalisuuden ja fyysisyyden dynamiikkaa meloristisesti; Toisaalta kummassakin ulottuvuudessa on paljon myönteisiä tekijöitä, toisaalta myös haasteita. Vaikka tutkimus osoitti eroavaisuuksia, yhdistettynä fyysisyys ja digitaalisuus ovat vaikuttava väline edistää hyvinvointia ja demokratiaa. Teknologian tuomat ulottuvuudet ovat jo osa inhimillistä toimintaa, ja ne ovat tulleet pysyväksi elementiksi fyysisen todellisuutemme rinnalle.
  • Pentikäinen, Arttu (2022)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia ympäristöestetiikan alle kytkeytyvää luonnonympäristöjen estetiikkaa metsän syvätiedon näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää syvätiedon olemusta ja sen sijoittumista ympäristöestetiikan sisällä sekä kognitivistiseen että ei-kognitivistiseen kontekstiin. Syvätiedon käsitteen avulla tutkielmassa pyrittiin myös kyseenalaistamaan ympäristöestetiikan alan jyrkkää kahtiajakoisuutta. Tämä tutkielma on teoreettis–käsitteellinen filosofinen tutkimus, joka sijoittuu ympäristöestetiikan tieteenalaan. Teoreettis-käsitteelliselle tutkimukselle on ominaista, että taustateorioiden merkitys on suuri. Niiden avulla tulkitaan ja selitetään tutkittavaa ilmiötä. Teoreettis–käsitteellisessä tutkimuksessa tiettyä ilmiötä kuvailevaa käsitteistöä tai käsitettä ei ole alan tutkimuksessa tai käsite on epäselvä. Tässä tutkielmassa käytetään syvätieto-käsitettä, joka käsitetään ympäristöesteettisenä ilmiönä ja kokemuksena. Syvätieto kuvaa metsässä ja luonnonympäristöissä tapahtuvaa vaikeasti käsitteellistävää kokemusta sanattomasta totuudesta. Ympäristöestetiikka on nuori tieteenala, joka tarkastelee ympäristön esteettistä kokemusta. Tieteenalan suuntauksia on useita ja ne kehittyvät alati. Teoreettis-käsitteellisessä tutkimuksessa tutkimuskohdetta tai -kohteita ei havainnoida välittömästi vaan ilmiötä selitetään alaan liittyvän tutkimuksen avulla. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ympäristöestetiikan tieteenalalle ominainen vahva jaottelu kognitivistisiin ja ei-kognitivistisiin suuntauksiin. Akateemisen estetiikan sivuhaarana ympäristöestetiikka kytkeytyy myös taiteen filosofiaan, minkä vuoksi tässä tutkielmassa teoreettisena viitekehyksenä toimii Immanuel Kantin teoria kauneudesta ja havaitsemisen ”vapaasta leikistä” subjektin ja objektin välillä sekä Kantin teoria makuarvostelman intressittömyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös Arnold Berleantin luonnonestetiikkaa, sekä jo aiemmin ympäristöestetiikassa tutkittuja, syvätietoa muistuttavia ilmiöitä. Tutkimuksen aineisto koostuu muusta ympäristöesteettisestä ja -filosofisesta diskurssista. Tutkielmassa hyödynnetään syvätieto-käsitteen rinnalla esimerkiksi Ronald Hepburnin, Arnold Berleantin, Emily Bradyn, Stan Godlovitchin, Cheryl Fosterin, Allen Carlsonin ja Holmes Rolston III:n ympäristöesteettistä filosofiaa. Ympäristöestetiikan tieteenalan dikotomisen luonteen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan syvätietoa juuri kognitivistisen ja ei-kognitivististen teorioiden valossa. Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat: Mitä metsän syvätieto on? Kuinka syvätieto sijoittuu olemassa olevaan ympäristöesteettisen tieteenalan diskurssiin? Tutkimuksesta ilmeni, että metsän syvätieto on ympäristöesteettinen ilmiö ja tieteenalana ympäristöestetiikka soveltuu sen tutkimiseen. Syvätiedon ilmiön käsitteellistäminen hyötyy sekä kognitivististen että ei-kognitivististen suuntausten teorioista. Kuitenkin ympäristöestetiikan teorioiden liian vahva kahtiajakautuminen voi olla haitallista syvätiedon kaltaisten, vaikeasti selitettävien ilmiöiden tutkimiselle. Vertailemalla kognitivistisia ja ei-kognitivistisia suuntauksia selvisi, että ympäristöestetiikan tieteenala tarvitsee teorioidensa valossa lisää käsitteistöä kuvaamaan polarisaation väliin jäävää mystisyyttä ja kokemuksellista, sanatonta totuutta.
  • Pentikäinen, Jussi (2021)
    Tutkielmassa perehdytään Emmanuel Levinasin (1906–1995) taidefilosofiaan fenomenologisen filosofian kontekstissa. Levinas on tunnettu erityisesti etiikastaan sekä ”toiseuden” ja ”kasvojen” käsitteistään. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Levinasin vähemmälle huomiolle jäänyt taidefilosofia tarjoaa sekin mielekkään tutkimuskohteen, jonka kautta voidaan lähestyä keskeisiä modernin estetiikan ongelmia. Ennen siirtymistä taidetta käsitteleviin kirjoituksiin, tutkielmassa käydään lävitse Levinasin filosofian keskeisimmät käsitteet ja vaikutteet. Esille nostetaan Levinasin yhteys 1900-luvun alkupuoliskon fenomenologiseen filosofiaan. Keskeisimmät hahmot tässä perinteessä ovat Edmund Husserl (1859–1938) ja Martin Heidegger (1889–1976). Fenomenologisen filosofian lisäksi Levinasin ajattelua tutkitaan modernin taiteen ja etenkin kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkielman lopussa käsitellään Levinasin taidefilosofian yhteyttä moderniin taiteeseen ja estetiikkaan. Esille nostetaan kysymys taiteen eettisestä potentiaalista Levinasin etiikassa, jossa kyseessä on ensimmäinen filosofia.
  • Ritvasalo, Timi (2022)
    Tutkielma käsittelee Joseph Margolisin (1924–2021) relativismiin perustuvaa taideteosten ontologiaa. Ontologia yhdistää toisiinsa sekä realismin että sosiaalisen konstruktivismin. Maailma on olemassa itsenäisenä, mutta sen ymmärtämisessä on aina kyse myös historiaan sidotuista yhteisöllisistä käytännöistä. Maailman itsenäisyyttä ja sosiaalisia käytäntöjä ei tarkastelussa voi periaatteellisella tasolla erottaa toisistaan. Relativismi on ollut osa länsimaista filosofiaa jo Antiikin Kreikasta asti, mutta marginaalisessa asemassa. Varsinkin Aristoteles ja Platon kritisoivat vahvasti aikalaistensa relativismia, ja kuten Margolis osoittaa, relativismin kritiikki on pysynyt samanlaisena vuosisadasta toiseen. Margolis osoittaa omalla relativistisella ajattelullaan, ettei Antiikin Kreikasta kumpuava kritiikki pysty tekemään relativismista käyttökelvotonta, vaan relativismi on lähtökohtaisesti yhtä hedelmällinen filosofinen ajattelusuunta kuin mikä tahansa muukin. Tutkielma lähtee liikkeelle Margolisin relativistisen ontologian peruskäsitteistöstä ja relativismin historiasta osana filosofiaa. Ontologian yleispiirteistä siirrytään tarkastelemaan taideteoksia osana Margolisin filosofista systeemiä. Taideteokset muodostavat erityisen ontologisen ryhmän Margolisin ajattelussa, sillä ne ovat esimerkkitapauksia fyysisen todellisuuden ja kulttuurisen todellisuuden symbioottisuudesta. Viimeisessä luvussa tarkastellaan legitimaation rakentumista osana virtaavaa ontologiaa, jossa taideteosten tulkinta tapahtuu historiallisten käytäntöjen ja näiden käytäntöjen uudelleentulkinnan ristipaineessa.
  • Paavola, Laura (2020)
    Tutkielmani keskittyy 2010-luvun alussa internetissä syntyneeseen elektronisen musiikin genreen, joka tunnetaan nimellä vaporwave. Tyylisuuntaukselle on ominaista käyttää musiikissaan sampleja 1980–1990-luvun kaupallisesta kulttuurista, esimerkiksi mainoksien ääniraitoja, muzakia sekä laajasti kyseiselle ajalle ominaista pop-, stadion rock- ja R&B musiikkia, joihin tekijöillä on monimerkityksellinen, nostalginen suhde. Samplet ovat usein lyhyitä katkelmia, joita tekijät hidastavat ja toistavat useita kertoja peräkkäin. Tämän lisäksi musiikin tekstuuria manipuloidaan lisäämällä kaikua tai kerrostamalla samplet soimaan yhtäaikaisesti. Lopputuloksena on musiikillinen tuotos, jossa ilmapiiri on muuttunut alkuperäisestä–usein energisestä ja myönteisestä–aavemaiseksi ja kolkoksi. Tutkielmani pohtii tätä ilmapiirin muuttamista tietoisena tyylikeinona atmosfäärin käsitteen kautta ja kysyy mikä on auraalin atmosfäärin merkitys vaporwaven estetiikassa. Täten ”atmosfääri” esteettisfenomenologisena käsitteenä nousee keskeiseksi sen selvittäessä musiikillista ilmapiiriä affektiivisena kommunikoimisen keinona semanttisen rekontekstualisoimisen rinnalla. Aluksi esittelen vaporwaven diskursiivista ulottuvuutta Eduard Navasin remix-teorian kautta. Remix diskurssin herättäjänä irrottaa sampleja alkuperäisestä kulttuurisesta kehyksestään ja asettaa sen uuteen valoon säilyttäen samalla allegorisen suhteen alkuperäiseen kappaleeseen, mikä liittää vaporwaven luontevasti postmodernin taiteen tekemisen jatkumolle. Valaistaakseni asiaa jatkan luomalla katsauksen aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin, joissa erittelen genrestä esitettyjä tulkintoja. Tutkielmani teoreettisessa pohjassa yhdistän Gernot Böhmen atmosfäärin käsitteen Leonard B. Meyerin teoriaan tunteen ja merkityksen välittymisessä musiikissa. Määritelmällisesti atmosfääri kuvaa välitilaa, jossa objektin ekstaattiset ominaisuudet sävyttävät subjektin kokemusta. Ekstaattisilla ominaisuuksilla Böhme viittaa siihen, miten havaintomaailman ärsykkeet tulevat olevaiseksi kokemuksessa. Böhmen atmosfäärin ontologiaa käsittelevä teoria ei ottanut mielestäni tarpeeksi subjektin kokemuksen taustalla olevia tendenssejä huomioon, jonka vuoksi tukeudun Meyerin affektin lakiin tarkastellakseni yksityiskohtaisemmin kokevan subjektin ja musiikillisen stimulaation välistä suhdetta. Tutkielmani päättää case-analyysi, jossa sovellan löydöksiäni heittäytymällä kuulokokemuksen vietäväksi ja analysoimalla affektiivisin termein Macintosh Plus -nimisen artistin kappaletta リサフランク420 / 現代のコンピュー (2011), sekä alkuperäistä Diana Rossin It’s your move -kappaletta (1984). Analyysin pohjalta esittelen tulkintani atmosfäärin merkityksestä affektiivisena kommunikoimisen keinona. Tutkielmani osoittaa, että vaporwaven estetiikassa samplaaminen ja tyylille ominainen tekstuurin manipuloiminen muuttaa olennaisesti alkuperäisen kappaleen tunnelmaa, jossa Meyerin affektin laissa esille tullut premissi tulee Macintosh Plussan teoksessa tarkoituksellisesti haastetuksi tämän purkaessa alkuperäisen kappaleen vaivattomasti virtaavaa kulkua samplaamisen kautta hämäräksi, jopa käsittämättömäksi. Tämän johdosta vaporwave tyylisuuntauksena voi perustellusti katsoa haastavan kohteensa kulttuurista alkuperää, ja esittävän affektiivisuutensa kautta monimerkityksellisiä huomioita tekijöidensä elinaikana syntyneestä kulttuuri-ilmapiiristä.
  • Perenius, Greta (2021)
    Estetiikan pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan immersiivistä videopelikokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Pokémon-pääpelisarjan Blue ja Sword-nimikkeiden kautta. Keskeisenä kysymyksenä on miten pelaajan mahdollisuus osallistua ja toteuttaa itseään virtuaalisessa pelimaailmassa synnyttää vaikutelman toiminnanvapaudesta ja kuinka tämä koettu vapaus vaikuttaa uppoutumiskokemukseen. Tarkoitus on kartoittaa ja analysoida videopelielementtejä, jotka tukevat tai mahdollistavat pelaajalähtöisen toiminnan ja vapauden vaikutelman syntymisen pelikokemuksessa. Toinen keskeinen näkökulma tutkimuksessani liittyy kysymykseen peliteknologian kehittymisen vaikutuksesta pelaajan kokemukseen toiminnanvapaudesta. Onko teknologian kehittymisen myötä mahdollista luoda immersiosta syvempää? Tutkimusmenetelmänä käytän vertailevaa pelitutkimusta. Vertailen kahden eri aikakauden Pokémon-pelejä toisiinsa ja analysoin konkreettisten videopeliesimerkkien avulla erilaisten teknisten ja sisällöllisten tekijöiden vaikutusta immersiiviseen kokemukseen. Tutkimukseni kohteena ovat sekä videopelien objektiivisesti havaittavat piirteet että subjektiivinen pelikokemukseni, jota tutkimuksessani reflektoin immersion olemuksen ymmärtämiseksi. Omakohtaista pelikokemustani reflektoimalla tarkoitukseni on fenomenologis-hermeneuttista analyysia hyödyntämällä selvittää pelaajan toiminnanvapauden, osallisuuden ja uskottelun vaikutusta erilaisten pelisisältöjen- ja elementtien hahmottumiseen ja tulkintaan pelaajan kokemuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että pelaajan aktiivisella panoksella, omaehtoisella toiminnalla ja valinnanvapaudella on suuri merkitys pelaajan kokemaan läsnäolon tunteeseen ja osallisuuden kokemukseen niin aktuaalisessa pelitilassa kuin fiktiivisessä maailmassakin tarinan protagonistina. Lisäksi väitän, että immersiivinen pelikokemus ei koskaan ole täydellinen, mutta alati kehittyvän teknologian myötä läsnäolon ja osallisuuden kokemusta voi merkittävästi syventää ja rikastuttaa merkityksellisemmän pelikokemuksen aikaan saamiseksi.