Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Agricultural Economics"

Sort by: Order: Results:

  • Ihanainen, Reetta (2022)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa uusia suuntauksia ja uudistumisen mahdollisuuksia Keski-Suomen elintarvikejalostukselle. Tulevaisuuden mahdollisuuksia selvitettiin tutkimalla, millaisia elintarviketrendit ja kulutusmuutokset voisivat olla Suomessa vuosina 2031–2036 sekä millaisia muutoksia elintarvikealalla tai -ketjussa voisi tapahtua samalla aikajänteellä. Edeltävien lisäksi selvitettiin tulisiko Keski-Suomen toimintaympäristössä tapahtua rakenteellisia muutoksia, jotta esiin nousseet mahdollisuudet olisivat toteutettavissa. Näihin tietoihin perustuen rakennettiin Keski-Suomen elintarvikejalostukselle tulevaisuuskuvia, joissa tulevaisuuden mahdollisuudet ja muutokset nostettiin esiin. Tutkimus tehtiin toimeksiantona Keski-Suomen ELY-keskukselle. Tulevaisuuden kehityssuuntia tutkittiin haastattelemalla kahdeksaa ruoka-alan ja kuluttajakäyttäytymisen asiantuntijaa teemahaastatteluilla. Haastatteluissa nousi esiin, että seuraavien 10–15 vuoden aikana tulee tapahtumaan ruokamurros, mutta sen voimakkuus, muutostahti sekä osittain sisältökin on vielä avoin. Kuluttajan roolin nähtiin voimistuvan, joka korostaa trendien ja kuluttajien preferenssien tuntemisen tärkeyttä. Tuloksista muodostui kuusi laajempaa ruokatrendeihin liittyvää kokonaisuutta. Osa näistä kokonaisuuksista oli pitkäaikaisia trendejä ja osa vielä tällä hetkellä alkuvaiheessa olevia, mutta joilla on mahdollisuudet nousta laajemmiksi trendeiksi tulevaisuudessa. Elintarvikealan -ja ketjun tulevaisuuden kehityksessä tunnistettiin useita suuntauksia, jotka olivat osittain vastakkaisiakin. Lisäarvotuotteiden viennin nähtiin myös olevan tärkeä mahdollisuus kotimaisille toimijoille. Tulosten ydinmuuttujista koostettiin tulevaisuustaulukko tulevaisuuskuvien rakentamista varten. Tulevaisuustaulukon avulla rakentui kolme tulevaisuuskuvaa, jotka olivat Maltillinen kehitys, Keski-Suomi esiin ja Kehityksen perässä. Kahdessa ensimmäisessä tulevaisuuskuvassa kehitys on ollut Keski-Suomen elintarvikejalostuksen kannalta suotuisaa ja uusia mahdollisuuksia on syntynyt elintarvikealalle. Näitä mahdollisuuksia on myös päästy hyödyntämään etenkin Keski-Suomi esiin -tulevaisuuskuvassa. Kehityksen perässä -tulevaisuuskuvassa kotimainen elintarvikejalostus ei ole pystynyt vastaamaan tulevaisuuden muuttuvaan kysyntään ja Keski-Suomen elintarvikeketjun toiminta on supistunut voimakkaasti. Keski-Suomen elintarvikejalostuksella voidaan nähdä olevan vahvat mahdollisuudet vastata tulevaisuuden elintarvikkeiden kysyntään ja ruokamurrokseen. Maakuntaan tunnistettiin laajasti erilaisia mahdollisuuksia ja useimmin parhaimmat mahdollisuudet nähtiin saavutettavan hyödyntämällä nykyisiä vahvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat paikallisen kulttuuriin liittyvät ruoat, hyvinvointi, luomu- ja luonnontuotteet, marjat sekä kotimainen kala. Maakunnan elintarvikejalostuksen monipuolisuutta hyödyntämällä voisi myös nousta aivan uusia tuotteita tai toimintatapoja elintarvikejalostukselle. Toisaalta monen alatoimialan yhtäaikainen muutos vaatii yhteisen tahtotilan toimijoiden välille ja resursseja kehitykseen. Yleisemmin tärkeitä kehitysalueita elintarvikejalostukselle ovatjalostusasteen nosto, vastuullisuus, yhteistyön tiivistäminen yritysten välillä, kuluttajalähtöisyys, ajan hermolla oleminen ja markkinointi.Tulevaisuuden ruokamurros voi haastaa etenkin pienyrityksiä, joiden resurssit ovat rajallisemmat.
  • Dannbäck, Oskar Johan William (2021)
    Med växande gårdsenheter samt ibruktagandet av ny teknik hoppas man kunna skapa ett konkurrenskraftigt lantbruk i Finland. Gårdar med mjölkningsrobot ökar i Finland, målet med strukturutvecklingen är att uppnå en högre lönsamhet på dessa gårdar. Detta genom växande enheter som kan uppnå lägre styckekostnader per producerat mjölk kg och investera i ny teknik som automatisering. Denna studie ser över mjölkproduktionen i Finland på en mikro- eller gårdsnivå, för att reda ut hur tidigare resultat stämmer överens med data från gårdar. Avhandlingens syften är att se över gårdarnas kraftfoderanvändning för att reda ut om det finns skillnader i ”management practices” och om dessa påverkar kornas dygnsproduktion på gårdarna. Samt att reda ut hur faktorer som påverkar AMS kapaciteten, påverkar kornas dygnsproduktion. Dessutom görs en uträkning på gårdarnas resultat med hänsyn till mjölkens mängd, kvalitetsfaktorer samt kraftfoderanvändning. Data som används i denna avhandling är så kallad cross section data från finländska mjölkgårdar. Det innebär att data består av sampel från olika gårdar under en viss tidsperiod. Till antal är gårdarna 53, alla gårdar är i konventionell AMS produktion med fri ko trafik. Alla gårdar använder sig av Lely AMS. Gårdarna är uppdelade i olika grupper som representerar 7 olika produktionsklasser. Indelningen sker enligt levererad mängd mjölk per AMS per år. I de fall gården har fler än 1 AMS räknas medeltal för den levererade mängden mjölk per AMS. Klasserna är 650 tusen, 700 tusen, 750 tusen 800 tusen, 850 tusen, 900 tusen och 950 tusen kg levererad mjölk per AMS per år. Det genereras dummyvariabler för att mäta effekten av antal ams (ams2, ams3, ams4) samt dummys för att mäta hur väl kapaciteten används på gårdar med fler robotar (freeams2, freeams3, freeams4). Variablerna för kraftfoder hade överhuvudtaget ingen stark korrelation med kornas dygnsproduktion. Variablerna för mjölkningshastighet samt mjölkningar per ko / dag, visade sig ha den starkaste positiva korrelationen med kornas dygnsproduktion. De 5 bästa gårdarna hade ett ekonomiskt resultat på 162 004 – 139 186 €. De producerade mellan 530 196 – 401 382 kg mjölk och använde mellan 82 754 – 48 917 kg kraftfoder (eller mellan 0,163 – 0,107 kg kraftfoder/mjölk kg). Mjölkens kvalitet växlade mellan 4,649 – 4,05 % fettandelar och 3,245 – 3,813 % proteinandelar. Slutsatserna som kan dras är att AMS kapaciteten och dess utnyttjande tycks vara den viktigaste faktorn för samplens gårdar. Samt att de lyckats optimera användningen av AMS kapaciteten. Även mindre enheter kan alltså vara effektiva och konkurrenskraftiga. Ett fokusområde för producenter är att jobba för höjd mjölknings hastighet i besättningen samt högt antal mjölkningar per ko per dag (mjölkningsfrekvens). Detta stöder tidigare resultat om dessa faktorers påverkan på kornas dygnsproduktion. Avhandlingens resultat fastställer att just mjölkningens hastighet och frekvens var de mest betydande faktorerna för dygnsproduktionen per ko, på sampelns gårdar. Det går inte dra slutsatser om robot mängdens påverkan på produktion och kapacitet. Även om gårdar med fler än 1 AMS är överrepresenterade i den ekonomiska jämförelsen. Det finns för få gårdar med fler än 1 AMS i samplen. Vidare forskning på gårdar som just utvidgat, eller på gårdar med större besättningar eg. i Estland kunde vara intressant för att reda ut möjliga fördelar med produktionsökning, skala fördelar och tillvägagångssätt att snabbt uppfylla den potentialen större kapacitet hämtar med sig. Gårdarna har skillnader i sin kraftfoder användning. Samtidigt har kraftfodret en mycket svag korrelation till kornas dygnsproduktion, dock är användningen nödvändig som eg. lockbete för korna att använda mjölkningsbåset. Skillnader i användningen av insatsen är alltså inte länkad till kornas dygnsproduktion, utan skillnaderna verkar bero på management practices. Vore det intressant att se hur en minskning av kraftfodergivan via AMS skulle påverka kornas dygnsproduktion och det ekonomiska resultatet. Fördelen för större enheter kan ligga i eg. kostnadsstrukturen för foderkedjan samt producerat foder. Dessutom finns det potential att skala fördelar kan uppnås i och med större enheter. Dock är det en mindre finansiell risk och möjlighet till snabbare återbetalning om en mindre enhet lyckas optimera AMS kapaciteten, detta i och med mindre behov av eget och lånat kapital. Förslag för fortsatt forskning vore att mäta graden av teknisk- och kostnadseffektivitet på finska gårdar med AMS. Samt att jämföra denna på olika storleks gårdsenheter. Dock krävs mer komplett data uppsamlad från gårdarnas bokföring, insatsanvändning och specifika data om djuren i gårdarnas besättningar.
  • Kaskela, Suvi (2021)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä menetelmillä ja missä laajuudessa maanrakennus- ja koneurakointialan PK-yrityksen tulisi mitata ja raportoida ilmastopäästöjään, tunnistaa parhaat käytännöt raportoinnissa, arvioida kohdeyrityksen ilmastopäästöjen taso ja tunnistaa pääasialliset päästölähteet sekä teknistaloudellisesti relevantit toimenpiteet päästöjen vähentämiseen ja lisäksi arvioida onko hiilineutraalisuus kohdeyrityksen kannalta relevantti tavoite. Tutkimuksen pohjaksi muodostettiin katsaus ilmastopäästöjen mittaamista käsittelevään kirjallisuuteen sekä alan tärkeimpiin raportointistandardeihin. Soveltava osa toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena, keskittyen yhteen kohdeyritykseen – Maamark Oy:hyn. Kohdeyritys on pääkaupunkiseudulla toimiva maarakennus- ja koneurakointialan yritys, joka tarjoaa laajan valikoiman maanrakennus- ja koneurakointipalveluita pääkaupunkiseudun kunnille, julkisyhteisöille ja yksityisille toimijoille. Tutkimus osoittaa, että ilmastopäästöjen seurantaan ja raportointiin on vakiintunut selkeitä parhaita käytäntöjä, jotka rakentuvat tyypillisesti elinkaariarviointimenetelmän pohjalle, jonka tärkein sovellus on hiilijalanjälki ja siihen liittyvät laskentamenetelmät. Hiilijalanjäljen raportoinnin vertailtavuutta parantamaan on luotu laajasti hyväksytty The Greenhouse Gas Protocol-standardi, joka antaa suuntaviivat päästölähteiden ja päästöjen kategorisointiin ja tärkeimpiin järjestelmärajauksiin. Hiilijalanjäljen laskentamenetelmänä tässä työssä päädyttiin käyttämään Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämää Y-HIILARI-hiilijalanjälkilaskuria. Maamark Oy:n hiilijalanjälki on nykytilassa vuoden 2020 tasolla noin 428 ton CO2ekv / vuosi, joka vastaa noin 40 keskimääräisen suomalaisen vuosittaisia ilmastopäästöjä, josta noin 70 % muodostuu yrityksen ajoneuvojen ja koneiden polttoaineenkulutuksen päästöistä. Kohdeyrityksen päästöjen pienentämiseen tunnistettiin useita relevantteja vähennysmahdollisuuksia. Suunniteltu uusiutuvien polttoaineiden laajamittainen käyttöönotto, energiatehokkuuden parantaminen ja tuulisähköön siirtyminen mahdollistaisivat Scope 1- ja 2-päästöjen eliminoimisen lähes kokonaan. Samalla päästövähennystoimenpiteet kasvattaisivat yrityksen epäsuoria Scope 3 -päästöjä merkittävästi, uusiutuvien polttoaineiden valmistuksen fossiilisia vaihtoehtoja korkeampien epäsuorien päästöjen kautta kumoten osan suorien päästöjen vähennyksen vaikutuksista. Tarkasteltaessa yrityksen kokonaispäästöjä, suunnitellut toimenpiteet pienentäisivät päästöt 58 % nykytilaa matalammalle tasolle noin kahdessa vuodessa, vuoden 2023 loppuun mennessä. 178 ton CO2ekv / vuosi residuaalipäästöjen ilmastovaikutus voidaan kumota kompensaatiojärjestelyjen avulla, jolloin hiilineutraalisuus on kohdeyrityksen kannalta relevantti keskipitkän aikavälin tavoite. Päästövähennystoimenpiteiden toimeenpanon kertaluontoiseksi investointitarpeeksi arvioitiin 14 100 € ja vaikutukseksi muuttuviin kustannuksiin arvioitiin tulevan lisäystä 31 000–51 200 € / vuosi. Osana päästövähennysohjelmaa kohdeyritys tulee pilotoimaan ja pilotoinnin kokemusten pohjalta laajentamaan hinnoittelumallien kustannusvaikutuksen viemistä palvelujen loppukäyttäjille ja urakkahinnoitteluun. Lisäksi yrityksen johto uskoo, että hiilineutraalisuuden kautta saavutettava edelläkävijäasema maarakennus- ja koneurakointialan ympäristöystävällisyyden edistäjänä sekä kyky raportoida yrityksen päästöt tulevat kasvattamaan merkitystään strategisina kilpailukykyetuina lähitulevaisuudessa.
  • Kymäläinen, Anneli (2022)
    Tämän tutkimuksen aiheena oli traktorien kasvihuonekaasujen vähentäminen ja polttoaineiden huoltovarmuuden parantaminen. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Fossiiliset polttoaineet ovat yksi suurimmista KHK-päästöjen lähteistä maailmassa. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään kansainvälisillä ja kansallisilla ilmastotavoitteilla. Jokaisen sektorin on tehtävä oma osuutensa päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen maataloustraktorit ovat tähän saakka toimineet pelkästään fossiilisella tuontidieselillä. Kriisiytynyt maailmantilanne on tuonut esiin myös tarpeen parantaa polttoaineomavaraisuutta. Jotta voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto epävarmassa maailmantilanteessa, on tuontidieselin tilalle etsittävä vaihtoehtoja. Tutkimuksen aihepiiri oli monitahoinen, johon liittyi yksittäisiä, toisistaan irrallaan olevia tutkimuksia ja tietolähteitä. Siksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui synteettinen katsaustyyppinen-tutkimus. Siinä kerätään aluksi laaja ja monipuolisen aineisto, josta analyysin ja synteesin avulla pyritään saamaan mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä ei-tieteellisiä lähteitä, kuten lehtiartikkeleja sekä sähköpostikeskusteluja, Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Suomessa on mahdollisuuksia korvata fossiilista tuontidieseliä maatalouden traktorien polttoaineena. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin saadaan parannettua sekä polttoaineiden huoltovarmuutta, että vähennettyä traktoreista tulevia KHK-päästöjä. Suomessa valmistettavat uusiutuvat polttoainevaihtoehdot maataloustraktoreille ovat uusiutuva diesel ja biometaani. Uusiutuvaa dieseliä voidaan käyttää samoissa traktoreissa kuin fossiilista dieseliä, joten sitä voidaan käyttää vanhalla traktorikannalla. Uusiutuvan dieselin käytön este on tällä hetkellä sen hinta, joka on selvästi korkeampi kuin fossiilisella dieselillä. Biometaanin käyttöönotto traktorien polttoaineeksi vaatii traktorikannan uusimista. Biometaania varten tarvitaan kaasutraktorit, joiden kehitys on vielä alkuvaiheessa. Markkinoilla on tällä hetkellä vasta yksi biometaanitraktori. Metaanitraktorin hinta on noin 100 000 euroa enemmän kuin vastaavan dieseltraktorin, eikä siihen saa toistaiseksi investointitukea. Kaasutraktorin voi myös valmistaa itse konvertoimalla dieseltraktori kaasukäyttöiseksi. Konvertoimalla vanhan dieseltraktorin kaasutraktoriksi ja tuottamalla biometaanin itse, on mahdollista saada biometaanin käyttö traktorin polttoaineena kannattavaksi, riippuen tilan lähtökohdista. Suomessa on resursseja tuottaa enemmän uusiutuvia polttoaineita, erityisesti biometaania, mutta niiden ottaminen maatalouden traktorikäyttöön edellyttää poliittisia tukitoimia. Nopein keino on kohdentaa tukitoimia uusiutuvan dieselin hintaan, jotta sen valitseminen olisi maanviljelijälle taloudellisesti järkevää. Lisäksi tarvitaan investointitukea uuden kaasutraktorin hankkimiseen sekä biokaasutuotannon lisäämiseen. Tukitoimia tarvittaisiin, jotta saataisiin traktorien vihreä siirtymä käyntiin. Alkuun pääsemisen jälkeen, teknologian kehitys ja uusiutuvien polttoaineiden tuotannon sekä jakeluverkon paraneminen todennäköisesti vaikuttavat myös hintakehitykseen, jolloin tukia voidaan myöhemmin asteittain vähentää.
  • Hyppönen, Niko (2022)
    Maatalouteen tehtävät investoinnit ovat yhteydessä sen rakennekehitykseen. Ne ovat välttämättömiä vapautuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseksi. Investointituen piirissä olevien hankkeiden määrä ja arvo on hieman kasvanut. Maatilat investoivat muun muassa yksikkökustannusten pienentämiseksi, mutta muitakin syitä investoinneille on. Investoinnit sisältävät riskejä ja niihin kohdistuu etenkin rahoituksen kautta merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijät jakautuvat usealle vuodelle ja tuotantosyklille, jolloin investointien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toisaalta investoinneilla voidaan hallita riskejä: pienentää, siirtää, poistaa tai välttää. Tässä tutkimuksessa etsittiin investointisuunnitelman käyttöön yhtäaikaisesti johtaneita riskejä ja muita tekijöitä. Tätä varten kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja maatalouden investointien kirjallisuudesta muodostettiin synteesi. Siinä investointisuunnitelma on lähtökohtaisesti maatilan kokonaisvaltaisen riskienhallinnan väline. Toisaalta kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita voidaan soveltaa investointisuunnitelmassa. Empiirisessä osassa tehty tilastollinen analyysi koostui neljästä vaiheesta, joissa hyödynnettiin ristiintaulukointia ja porrastettua logistista regressioanalyysia. Analyysissä käytetty aineisto oli kerätty keväällä 2021 Luonnonvarakeskuksen Fasari-hankkeessa. Regressioanalyysin avulla aineistosta investointisuunnitelman käyttöä ennustava malli. Mallin mukaan investointisuunnitelma on todennäköisesti tehtynä, jos kotieläimiin kohdistunut riski oli vähintään kohtalainen. Jos maatalousyrittäjä oli kokenut liiallista henkistä kuormitusta, se vähensi investointisuunnitelman käyttöä. Maatalousyrittäjän maatalousalan korkeakoulututkinto ja maatilan suurempi peltopinta-ala lisäsivät investointisuunnitelman käyttöä. Investointisuunnitelma oli käytössä, jos maatilalla oli sukupolvenvaihdos- tai luopumissuunnitelmat tehtynä. Työmäärän ja työvoimaresurssien välinen tasapaino oli investointisuunnitelman käyttöä lisäävä tekijä. Investointisuunnitelman käytöllä ei havaittu yhteyttä virheinvestointeihin. Työmäärän ja työvoimaresurssien tasapaino yhdessä maatalousyrittäjän hyvinvoinnin kanssa luovat edellytyksen investointien suunnittelulle. Maatalousalan korkeakoulututkinto tarjoaa osaamista investointisuunnitelmien tulkintaan ja tekemiseen, mikä on niiden käytölle olennaista. Yleisesti maatalousyrittäjältä vaaditaan laajasti johtamiskykyjä, jonka on aiemminkin havaittu olevan maatilan menestystekijä. Investointisuunnittelu on tämän yksi ilmentymä. Investointisuunnitelmat ovat tärkeitä maatilan elinkaaren kriittisissä vaiheissa, jotta maatila ei pääse taantumaan, vaan kehittää toimintaansa. Jotta maatalouden pienetkin investoinnit suunniteltaisiin osana maatilan strategista johtamista, nämä tunnistetut tekijät ovat tarpeen tiedostaa. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita. Näin on mahdollista, että tulevien maatalouden investointien riskit ovat paremmin hallinnassa. Se tukisi maatalouden rakennekehitystä ja parantaisi ruoantuotannon resilienssiä Suomessa.
  • Muhonen, Matias Erkki Olavi (2022)
    Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.
  • Kyöstilä, Juho (2022)
    Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.
  • Nyholm, Gustav (2022)
    Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.
  • Mäenpää, Juha (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
  • Simula, Sofia (2022)
    Food and Forest Development Finland (FFD) and Tanzania Horticultural Association (TAHA) have a project called “Quality standards for enhanced market access for smallholder farmers in Tanzania” and it aims to improve Tanzanian smallholder farmers access to GLOBALG.A.P. certification. This master’s thesis study is made as a part of the project and the main aim of this study is to answer the following research questions. “What are the strengths, weaknesses, opportunities and threats of GLOBALG.A.P. certification to smallholder farmers in Tanzania?” and secondly, “What is the cost of certification and do farmers get premium price for certified products?”. This study is carried out as a qualitative case study. Data is sourced from a farmer survey in Tanzania and from an interview with Finnish certification specialists. As theoretical basis, Resource-based theory and the concept of competitive advantage is utilized. Previous studies and literature are also reviewed. Horticulture has an important role in Tanzania’s national economy and demand for fruits and vegetables is increasing. Tanzanian fruit and vegetable production is characterized by small-scale farming, poorly organized farm management and issues with market access and product quality. International export markets, especially in Europe, are demanding quality certification by third party. GLOBALG.A.P. (GAP= Good Agricultural Practice) is the largest agri-food certification scheme and the most demanding certification used in fruit and vegetable production. All big multinational retailers are demanding certification to ensure food safety and sustainability of the production. Getting GLOBALG.A.P. certification is a challenging task for smallholders in developing countries such as Tanzania. Farmer surveys were conducted in three different agricultural areas in Tanzania and over 360 farmers are represented in the results. A SWOT analysis was based on the survey results. Results revealed that smallholders have high expectations for the benefits of certification. Expectations of gaining access to local and global markets and for gaining improved negotiating position are confirmed by previous studies. Group certification is also revealed as a strength, as well as improved farm management skills. According to experts and previous studies, increase in prices is not guaranteed with certification. Instead, a wider customer base and economic benefits compared with non-certified farmers are likely to be achieved. GLOBALG.A.P. certification can be seen as a source of competitive advantage to smallholders. The greatest weaknesses of certification are, according to smallholders, the costs of certification, extra work and expensive investments on their farms. Poor infrastructure raises concerns. As external opportunities smallholders expect to gain higher profits, gains in exports and contracts with buyers. They are aiming towards commercial farming. The threats that worry farmers the most, are issues with re-certification, volatile returns in the markets and losing contracts with buyers due to quality issues.
  • Pirhonen, Katri (2021)
    The topic of this master’s thesis is the importance of CSR practices and their impact on corporate image in the outdoor advertising industry, focusing on two research questions: 1. What CSR practices are often adopted in the outdoor advertising companies? 2. Which CSR practices adopted most matter for their customers/business partners and how do the outdoor advertising companies’ CSR practices have an influence on their images? The study uses JCDecaux and Clear Channel as case studies which are the biggest outdoor advertising companies in Finland and belong on the list of biggest outdoor advertising companies worldwide. Desk research was conducted for the first research question by going through the provided CSR (corporate social responsibility) information shared on the case companies’ reports and websites. Following this was an investigation and designed questionnaire for the second research question, its target group being media and marketing agencies that had worked with outdoor advertising campaigns earlier. The questionnaire focused on the respondents’ attitudes towards CSR and on how important they regarded different CSR practices. The respondents were asked to rank the importance on a 5-point Likert scale and explain. These listed practices were from the outdoor advertising industry or from the advertising industry overall. The results of the first research question show that the case companies have a serious approach to CSR with different practices from the three CSR dimensions; environmental, social, and governance. Based on the information found, many CSR practices are highlighted but there could be some improvements made on reporting and sharing the information so that it would be easily accessible. The results of the second research question portray that CSR is regarded as an important matter and the listed CSR practices were rated on average above 3 on a 5-point Likert scale. A common explanation was that the matters are viewed as important on a personal level but when it comes to buying outdoor advertising it all depends on the type of client and campaign. There was a general interest in the information and more transparency and details were wanted. It is believed that the topic of CSR is not very common in Finland yet but that its importance may rise in the future. In the future more outdoor advertising companies could be compared amongst each other and more companies from the media industry could be surveyed and interviewed, which could make the study more comprehensive. The major limitations in the study are the number of contacts reached and the timing being during the Covid-19 situation in Finland.
  • Alanko, Antti (2022)
    Suomalaiset viljelijät tekevät tyypillisesti viljalajista riippuen noin 10–30 prosentille sadosta hintakiinnityksiä. Viljelysopimukset ovat keino viljakaupan toimijoille hankkia raaka-ainetta ja käydä kauppaa kotimaassa ja kansainvälisesti. Tämä tutkimus keskittyy viljelysopimuspäätöksiin vaikuttaviin tekijöihin, joita oletetaan olevan enemmän kuin yleisesti oletettu pelkkä hinta. Tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla tutkijan luomasta kyselystä dataa faktorianalyysillä ja ristiintaulukoinnilla. Lisäksi tuloksia tukee jonkin verran kyselyn avoimista kysymyksistä saadut vastaukset. Tutkimuskyselyyn vastasi 263 viljelijää eri puolilta Suomea. Datasta ajettiin samankaltaisuutta maksivoiva faktorianalyysi ja pääkomponenttianalyysi ja valittiin empiirisin perustein toinen, jolla tehtiin vielä rajatusti vain viljelysopimuksia tekevistä viljelijöistä faktorianalyysi. Tuloksien perusteella viljelijät jakautuvat neljälle eri faktorille, jotka ovat ”hintariski” tai ”hinnanhallinta”, ”sopimusasiat”, ”tilan talous” ja ”tuotannollinen riski”. Tuloksissa ei ollut merkittävää eroa kaikkien viljelijöiden ja vain viljelysopimuksia tekevien viljelijöiden kanssa. Erot tulivat lähinnä suuremmasta määrästä faktorien sisältämissä tekijöissä, joita oli enemmän faktoria kohti vain viljelysopimuksia tekevien viljelijöiden otannassa. Ristiintaulukoinnilla saatiin osoitettua varastokapasiteetilla olevan merkitystä viljelysopimuspäätöksiin. Etäisyys ostajan varastolta osoittautui merkityksettömäksi tekijäksi. Merkittävimpänä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että viljelijät tekevät hintakiinnitettyjä viljelysopimuksia muidenkin syiden kuin hinnan perusteella. Viljelijät saattavat hyödyntää viljelysopimuksia talouden suunnittelussa. Tulokset antavat aihetta pohtia sopimusmallien kehittämistä Suomessa. Tutkimustuloksia joudutaan pitämään suuntaa antavina, koska faktorianalyysin luotettavuus kärsi alhaisista merkitsevyysasteista. Tutkimus kuitenkin antaa suuntaa viljelysopimuspäätöksiin vaikuttavista tekijöistä ja tutkimus tuotti myös useita jatkotutkimusmahdollisuuksia.