Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Handelsrätt"

Sort by: Order: Results:

  • Tiilikainen, Santeri (2021)
    Viime vuosikymmeninä aktivistisijoittajiksi kutsuttu institutionaalisten sijoittajien kategoria on noussut merkittäväksi toimijaksi globaaleilla markkinoilla. Epäortodoksisista toimintatavoistaan tunnetut aktivistisijoittajat eivät tyydy vain äänestämään yhtiökokouksessa, vaan pyrkivät ajamaan yhtiön arvoa kohottavia muutoksia esimerkiksi painostamalla yhtiön johtoa epävirallisissa keskusteluissa ja käynnistämällä yhtiön nykyistä suuntaa kritisoivia kampanjoita lehdistössä. Aktivistit eivät ole yritysvaltaajia, vaan hankkivat useimmiten vain muutaman prosentin vähemmistöosuuden kohdeyhtiöstään. Aktivistisijoittaminen voidaan nähdä enimmäkseen positiivisena ilmiönä, mutta joidenkin aktivistien osalta huomiota ovat herättäneet tapaukset, joissa aktivisti on vaatinut kohdeyhtiötään esimerkiksi toteuttamaan yhtiön pitkän aikavälin kannattavuudelle, työntekijöille tai ympäristölle haitallisia lyhytnäköisiä liiketoimia, taikka ajanut yhtiön tahallaan epäedulliseen tilanteeseen, tavoitteenaan hyötyä tästä itse monimutkaisten rahoitusjärjestelyiden avulla. Toistaiseksi tämä on myös ollut sallittua, sillä yhtiöoikeuden vakiintuneen kannan mukaan osakkeenomistaja – ja varsinkin aktivistisijoittajan kaltainen vähemmistöomistaja – saa itsekkyysoikeutensa nojalla tavoitella yhtiössä ainoastaan omaa etuaan. Tällä tutkimuksella on kuitenkin tarkoitus haastaa perinteinen käsitys siitä, ettei osakkeenomistajilla voisi olla velvollisuuksia alati kasvavien oikeuksien vastapainoksi. Tutkimuksessa vastaukseksi aktivistisijoittajien kyseenalaisiin toimenpiteisiin ehdotetaan osakkeenomistajan yleisen lojaliteettivelvollisuuden omaksumista. Tutkimuksessa pohditaan mahdollisuutta luoda osakkeenomistajan lojaliteettivelvollisuus osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n yleislausekkeen laajentavalla tulkinnalla, kokonaan osakeyhtiölaista irrallisena oikeusperiaatteena tai de lege ferenda, säätämällä asiasta osakeyhtiölaissa. Lisäksi tutkitaan ehdotetun lojaliteettivelvollisuuden käyttökelpoisuutta ja tehokkuutta keinona torjua aktivistisijoittajien arveluttavia transaktioita. Erityisen ulottuvuuden tutkimukseen tuo se, että lojaliteettivelvollisuus asetetaan tässä vähemmistöosakkeenomistajalle, kun tähän asti se vähäinenkin huomio mitä osakkeenomistajan lojaliteetille on kotimaisessa tutkimuksessa osoitettu, on kiinnittynyt määräysvaltaa käyttäviin enemmistöomistajiin.
  • Zhang, Xiaodan (2021)
    In 2013, the Company Law has revised the capital system, enacting the capital subscription system and giving more freedom to corporate autonomy. However, there are still some conflicts arising under such system, especially for conflicts on the allocation of voting rights of shareholders who have not contributed subscribed capitals in full. Therefore, it is necessary to conduct a research and discuss how to deal with such conflicts by analyzing the capital systems in different countries and relevant cases in China. This article focuses on how to better allocate shareholders’ voting right under capital subscription system after fully considering its benefits and problems. To solve this problem, it contains the following aspects: (1) Introduction of shareholders’ voting rights and capital subscription system; (2) Discussion of the current situation and existing problems of shareholders’ voting rights under capital subscription system; (3) In-depth analysis of current theory and cases in China; (4) Comparison of capital systems, such as authorized capital system in the U.K and compromise capital system in Japan, in other countries; (5) Suggestion on how to better allocate shareholders’ voting rights to solve existing problems.
  • Ligi, Karina (2021)
    The year 2021 marks 36 years since the landmark Mitsubishi ruling – confirming the arbitrability of competition law-based claims, and overturning the then prevailing American Safety decision, which denied the arbitrability of competition law disputes. Mitsubishi was not only a landmark ruling in the U.S., but it also induced a similar change in Europe, firstly with the encouragement of the Commission and then followed by the CJEU in Eco Swiss. However, the development and clarification of EU competition arbitration has been relatively slow and scarce. That is due to the nature of EU competition law, which has a lot of open terminology, the lack of arbitration mentioned in the legislation, and often the unwillingness of CJEU to clarify important concepts due to lack of information. Also, arbitration proceedings are confidential by nature – which historically has been one of the main arguments against arbitrability of competition disputes – therefore, the development and clarification of EU competition arbitration has only come up in limited circumstances, mostly in the recognition and enforcement phase of the arbitral award or when the losing party has challenged the award. The current position is that competition law is an arbitrable subject-matter in the EU. That position is mostly based on the application of Articles 101 and 102 TFEU, which mostly arise in arbitration proceedings. However, when stepping out of the confined boundaries of those Articles, and considering whether Article 106 TFEU on exclusive right; Articles 107-108 TFEU on EU state aid; EUMR on concentrations or follow-on damages actions based on EU competition law infringements are also arbitrable, the answer is more ambiguous. In theory, the answer is yes, subject to limitations of the Commission’s exclusive competence, but in practice, the arbitrability of those EU competition law issues poses many challenges on arbitrators. This thesis explores the jurisdictional issues and limitations on arbitrators’ to arbitrate EU competition rules, related claims and follow-on action damages.
  • Saarinen, Miia (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arvopapereiden liikkeeseenlaskijan kovenanttisitoumuksia koskevan tiedonantovelvollisuuden oikeudellista ulottuvuutta. Sääntelyrakenteen tarkastelussa huomion keskiössä pidetään sisäpiiritiedon arviointia johtuen erityisesti kovenanttien luonteesta. Tämän pohjalta tutkimuksessa pyritään ottamaan kantaa sijoittajansuojaan ja sen toteutumiseen. Tutkimukseen liittyy tältä osin myös hyvin rajattu de lege ferenda –mielenkiinto, mutta tutkimuksessa ei tehdä laajaa de lege ferenda –analyysia sijoittajansuojan kehittämisestä. Tutkielma on ensisijaisesti pluralistista metodia hyödyntävä lainopillinen tutkimus vallitsevan oikeuden sisällöstä. Vaikkakin lainoppi on luonut kehykset tutkimukselle, on tutkimuksen näkökulmaa laajennettu myös taloudelliseen argumentaatioon, mikä ilmentää tutkimuksen pluralistista metodia. Tutkimuksen kohteena on kaksi eri velkainstrumenttiä, pankkilainarahoitus sekä joukkolainarahoitus. Tutkimuskohteessa erityistä problematiikkaa liittyy kovenanttien mahdollisiin rikkoutumistilanteisiin, joiden voidaan katsoa olevan erityisen herkkiä sisäpiiritiedon muodostumiselle. Kovenantin rikkoutumisesta aiheutuvista seuraamuksista sovitaan rahoitusinstrumenttikohtaisesti, pois lukien velkojen ristiineräännyttämistilanteet. Kovenantin rikkoutuminen voi instrumenttiin liitettyjen ehtojen mukaisesti muodostaa velan irtisanomisperusteen tai johtaa korvaukseen ja/tai neuvotteluihin luoton jatkosta. Tutkimuksessa kovenanttitiedottamista koskevan oikeudellisen sääntelykehyksen todetaan de lege lata olevan pirstaloitunut ja monisyinen. Johtopäätös tukee myös aiemmin oikeuskirjallisuudessa esitettyä väittämää siitä, että arvopaperimarkkinas ntelylle tunnusomaista on juurikin poikkeuksellinen monitasoisuus ja EU-tasoinen harmonisaatio. Kovenanttitiedottamista koskevat olennaiset säännökset sisältyvät erityisesti markkinoiden väärinkäyttöasetukseen, arvopaperimarkkinalakiin ja itsesääntelynormistoihin, minkä lisäksi erityisesti kirjanpitolautakunnan lausunnoilla on katsottava olevan vahva tulkintaa ohjaava vaikutus. Pörssin sisäpiiriohjeesta on johdettavissa sisäpiiritiedon arvioinnille se tärkeä lähtökohta, jonka mukaan erityistä merkitystä on annettava rahoitusvälineen lajille. Lisäksi tutkimuksessa todetaan sisäpiiritiedon arvioinnissa täsmällisyys- ja olennaisuusvaatimuksilla olevan olennainen, usein jopa ratkaiseva merkitys. Velkainstrumentistä riippumatta kovenantteja koskevassa informaatiossa erityisen olennaisena on pidettävä rahoitusinstrumentin irtisanomisperusteita, eli toisin sanoen sitä, onko kovenantin rikkoutuminen määritetty velan irtisanomisperusteeksi. Liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuudessa korostuu siten tapauskohtainen arviointi, sillä ei ole pidettävä itsestään selvänä sitä, että kovenantin rikkoutuminen muodostaisi luotonantajalle velan irtisanomisperusteen tai johtaisi rahoitussopimuksen ehtojen uudelleen neuvottelemiseen tai velan ennenaikaiseen eräännyttämiseen. Näin ollen sisäpiiritiedon tapauskohtaisessa arvioinnissa rahoitusinstrumentin ehdot muodostavat lähtökohdan sen perusteella, muodostaako kovenantin rikkoutuminen velan irtisanomisperusteen. Sijoittajansuojan näkökulmasta tutkimuksessa todetaan kullakin tiedonantovelvollisuutta sääntelevällä normilla olevan sijoittajansuojallinen ulottuvuus. Yhtiön taloudellisen tilanteen ja kovenanttisitoumusten osalta sijoittajansuojaa toteuttavat erityisesti markkinoiden väärinkäyttöasetus, arvopaperimarkkinalaki ja itsesääntely sekä toisaalta Finanssivalvonta toimivaltaisena valvontaviranomaisena. Sijoittajan tiedonsaantitarpeen voidaan kuitenkin perustellusti katsoa olevan korostunut yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyessä, mistä johtuen myös kirjanpitolautakunnan ratkaisukäytännöllä on merkittävä sijoittajansuojaa toteuttava funktio.
  • Mikkola, Vivian (2022)
    Avoin innovaatio on saanut jalansijaa kilpailun kiristyessä markkinoilla. Taustalla vaikuttavasta kilpailuasetelmasta huolimatta se on kuitenkin myös tiivistänyt yritysten ja erilaisten organisaatioiden välistä yhteistyötä. Tämän trendin vaikutuksesta innovaatioita on syntynyt ja syntyy yhä enemmän yritysrajat ylittävien kokoonpanojen toiminnan seurauksena, mikä puolestaan nostaa esiin kysymyksen tällaisten keksintöjen ja immateriaalioikeuksien omistussuhteiden järjestämisestä. Tutkimukseni tarkoituksena onkin hahmottaa, millainen on vallitseva oikeustila ja ne oikeudelliset raamit, joiden sisällä avoimen innovaation tuloksista voidaan sopia. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee avoimeen innovaatioon vaikuttavaa oikeudellista kehikkoa. Selvittäessäni innovaatioalustojen ja niillä toimivien yritysten oikeudellista liikkumavaraa käyn läpi ajanjakson, joka kattaa keksinnön syntymisen, oikeuksien siirron keksijältä tämän työnantajalle ja työnantajalla olevat mahdollisuudet sopia keksinnön omistussuhteista. Toinen tutkimuskysymys koskee nimenomaan sitä, millaisia vaihtoehtoja avoimen innovaation seurauksena syntyneen IPR:n omistamiselle on. Tässä yhteydessä pyrkimyksenä on sekä löytää eri vaihtoehtojen vahvuudet ja heikkoudet, että tutkia näiden vaihtoehtojen yhteensopivuutta avoimen innovaation arvomaailman kanssa. Koen perustelluksi kiinnittää omistusmallivaihtoehtojen käsittelyn yhteydessä erityistä huomiota avoimen innovaation arvomaailmaan, sillä avoin innovaatio eroaa prosessina huomattavasti perinteisestä suljetusta innovaatiotoiminnasta: avoimen innovaation toimiminen ja onnistuminen edellyttää muun muassa siihen osallistuvien keskinäistä luottamusta, avoimuutta ja yhteistyötä. Sen vuoksi kyseisille arvoille tulisi mielestäni antaa painoarvoa myös varsinaisen innovaatioprosessin päätyttyä sen seurauksena syntyneitä oikeuksia jaettaessa. Tutkimukseen valitut omistusmallit edustavat erityyppisiä päävaihtoehtoja, joita voidaan käyttää omistussuhteita järjestettäessä. Jos nämä vaihtoehdot sijoitettaisiin kuvitteelliselle janalle, näkisin sen vahvinta luottamusta ja yhteistyötä edellyttävässä ääripäässä yhteisomistussuhteen ja toisessa päässä ainakin yhteistyön kannalta yksinomistuksen ja lisenssien myöntämisen. Näiden välille puolestaan jäisivät erilaiset IPR:n hallinnointia varten perustettavat yritys- ja yhtiömuodot. Erilaisia omistusmalleja vertaillessa ilmeni, että niillä jokaisella on liittymäkohtia avoimen innovaation arvomaailmaan – toisilla hieman enemmän, toisilla vähemmän. Olisikin hienoa voida todeta jonkin omistusmallin kuvastavan kyseisiä arvoja parhaiten ja olevan siksi sopivin vaihtoehto, jos yritykset haluavat sopia myös omistussuhteista avoimen innovaation hengessä. Ei kuitenkaan ole mielekästä tehdä päätelmiä yksin tältä pohjalta. Yksittäisen yrityksen toiveisiin valittavasta omistusjärjestelystä vaikuttaa nimittäin vahvasti sen IPR-strategia. Pääpiirteissään voidaan todeta, että yritys haluaa ja sen kannattaa pyrkiä saamaan oikeuksien yksinomistus silloin, kun ne kuuluvat sen ydinliiketoimintaan. Jos oikeudet sen sijaan liittyvät ainoastaan muihin tukitoimintoihin, voi myös vähemmän vaikutusvaltaa jättävä vaihtoehto kuten lisenssisuhde tai rooli joint venturen passiivisena osakkaana olla aivan riittävä. Täysin suoraviivaisia ohjeita tosin on mahdotonta antaa, sillä voi olla sekä tilanteita, joissa yritys haluaisi saada patentin täysin omistukseensa mutta halukkaita onkin useampia, että tilanteita, joissa yritykselle hyvin riittäisi pelkkä lisenssin avulla saavutettava käyttöoikeus, mutta muita kyseisestä immateriaalioikeudesta kiinnostuneita ei ole, joten yrityksen ainoaksi vaihtoehdoksi jää oikeuden omistaminen ja ylläpitäminen. Joka tapauksessa erilaisten vaihtoehtojen olemassaolosta huolimatta on syytä menetellä yhteistyösopimuksen asettaman oikeuksien jakamista koskevan järjestyksen mukaan ja kartoittaa uuden IPR:n osalta osallistujayritysten kiinnostus, sillä ei ole mielekästä väittää tietyn omistusmallin olevan hyvä ratkaisu kaikkiin tilanteisiin. Sitä paitsi saman IPR:n osalta tilanne saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena riippuen siitä, kenen keksijäyrityksistä näkökulma valitaan. Tämä voi kuitenkin tarjota ratkaisun avaimet yritysten neuvotellessa IPR:n omistussuhteista: esimerkiksi tilanteessa, jossa yhdellä yrityksistä on suuremmat intressit saada IPR hallintaansa, saattaa muille riittää se, että he saavat lisenssin turvin käyttää teknologiaa osana toimintaansa. Silloin IPR:n ylläpitokustannukset ja IPR:ään liittyvät taloudelliset ja muut riskit jäävät käytännössä sen omistajan vastuulle, vaikka vaakakupin toisessa päässä painavatkin luonnollisesti omistajan vapaudet käyttää IPR:ää haluamallaan tavalla. Loppupäätelmänä avoimen innovaation arvojen voikin nähdä ruokkivan toisiaan ja samalla suojaavan hedelmällistä toimintaa niin innovaatioprosessin aikana kuin sen jälkeenkin sitä vahvemmin, mitä läheisemmästä yhteistyösuhteesta on kyse. Silti arvomaailman huomioon ottaminen voidaan varmistaa vielä paremmin ottamalla IPR:n omistusta ja jakamista koskeviin sopimuksiin maininta sen synnyn taustalla vaikuttaneesta avoimesta innovaatiosta. Tilannekohtaiseen ratkaisuun voi vaikuttaa myös se, mitä arvoja innovaatioyhteistyötä tehneet haluavat korostaa: siinä missä yhteisomistussuhde ja joint venture vaikuttaisivat painottavan erityisesti yhteistyön tärkeyttä, korostavat IPR holding-yhtiö sekä yksinomistus luottamuksen merkitystä ja patenttipoolit puolestaan avoimuutta. Näin eri omistusmallivaihtoehdot tarjoavat mahdollisuuksia myös tiettyjen arvojen painottamiseen.
  • Segercrantz, Theresa (2022)
    Ett specialförvärvsbolag, eller ett SPAC-bolag, är ett bolag som genom en börsnotering samlar kapital för att kunna bekosta ett eller fler företagsförvärv. Bolaget har i sig ingen verksamhet före sin börsnotering, och är således endast ett skal före de förvärvar en verksamhet genom uppköp eller sammanslagning med ett annat bolag. SPAC-bolag blev aktuella i Finland och Norden under 2021, då de första finska SPAC-bolagen såg dagens ljus. Som fenomen har det existerat i drygt 40 år, fastän de blivit extremt populära först under de senaste åren. I Finland regleras SPAC-bolagen endast av Nasdaqs allmänna regler som primärt gäller tidsrymd för företagsförvärvet och mängd kapital som skall förvaras på ett separat escrow-konto. ESMA har också utfärdat riktlinjer om vad de europeiska SPAC-bolagen borde utfärda i sina prospekt, utöver det som stadgas i prospektförordningen, men i övrigt lämnat det åt varje land att själva välja hur man reglerar bolagen vidare. I dagsläget är inte SPAC-bolagen desto mer reglerade i Finland, varken i lag eller i bolagsstyrningskoden. SPAC-bolagen har bidragit till delade åsikter gällande huruvida de är ett bra eller dåligt tillägg på marknaden. Kritik har riktats bland annat mot de så kallade sponsorerna, vilka är de aktieägare som grundar och finansierar själva skalbolaget till en början. Dessa har kritiserats eftersom de, speciellt i USA, ansetts oförutsebara och att de har en möjlighet att göra enorm vinst, delvis på de andra aktieägarnas bekostnad. Ett resultat av denna oförutsebarhet har varit diskussion gällande en reglering av sponsorernas rättigheter, för att göra SPAC-konstellationen säkrare. Denna avhandlings syfte är att analysera ifall problemen som uppstår i SPAC-bolagen kan lösas med reglering i antingen lagen eller bolagsstyrningskoden. De första två finska SPAC-bolagen har i sig inte gett någon orsak till en starkare reglering. Tvärtom, har de i sina bolagsordningar reglerat strängare än vad de skulle behöva i enlighet med existerande rättsregler. Vidare, skall aktiebolagslagen till sin natur vara allmän och dispositiv, så ett införande av SPAC-reglering i denna skulle strida mot lagens natur. I detta skede bildar SPAC-bolagen heller inget hot mot den finska värdepappersmarknaden och är i övrigt en mycket marginell del av den, vilket leder till att det heller inte är relevant att införa en SPAC-reglering i värdepappersmarknadslagen. För att stärka SPAC-bolagens ställning inom de finska regelverken, kunde ett erkännande av dem som fenomen införas i nästa upplaga av bolagsstyrningskoden. Vidare reglering krävs inte för tillfället, men då bolagsformen blir mer välkänd, skulle det vara på sin plats att den erkänns. Vidare, kunde i nästa upplaga också införas ett erkännande av begreppet stewardship, för att motivera majoritetsaktieägare och institutionella aktieägare till ett aktivare deltagande i upprätthållandet av god bolagsstyrning. Stärkandet av stewardship i Finland skulle indirekt gynna SPAC-bolagen, eftersom sponsorn kan tänkas jämställas med en majoritetsaktieägare. För tillfället finns inte behov för strängare reglering för SPAC-bolagen, men ett erkännande av dem som en del av den finska värdepappersmarknaden vore på sin plats.
  • Joensuu, Rosa (2022)
    Use of selective distribution has increased in response to growth of online sales. However, the question regarding when and how selective distribution systems can be used in order to protect brand image has remained somewhat unclear. This research seeks to answer two questions. Firstly, whether the nature of the product can justify the use of selective distribution, and secondly, should luxury brands be protected over other brands. Court of Justice of the European Union (CJEU) has weighed the matter in some rulings, but room for interpretation remains. The research is divided into seven chapters. The legislative framework in the EU is presented in Chapter 2. The European Commission has adopted new Vertical Block Exemption Regulation and new Vertical Guidelines on 10 May 2022. This new regulation will be presented and referred to through the research. Chapter 3 presents objectives of using selective distribution. Chapter 3 also discusses the economic and consumer perspectives of the subject. Method of the research is legal-dogmatic. Competition effects of selective distribution are discussed in Chapter 4. In Chapter 5, the concept of “aura of luxury” is addressed and the chapter aims to provide an overview of what in fact is “luxury”. Chapter 5 also presents brand desirability and consumer commitment to brands in order to outline the factors that make consumers desire branded goods. Case law is presented in Chapter 6 in order to give insight on how the matter has been assessed by the CJEU. Chapter 6 leads to the conclusions of the seventh and last chapter.
  • Kallela, Karla (2021)
    3D printing has been described as a revolutionary technology challenging copyright law to the core. 3D printing essentially enables the fast reproduction of objects and enables transforming digital items into physical ones effortlessly. This thesis examines the copyright status of a computer-aided design (CAD) file, which functions as the blueprint and instructions for a 3D printer. Such a file carries information about the design it contains, and a 3D printer may read these instructions and produce the digital item in physical, three-dimensional form. The core of this thesis is to examine whether a CAD file fits within the scope of application of copyright law and further inspects the repercussions of copyright protection being granted for such files. Moreover, the writer suggests practical interpretations and changes as to how copyright law should be interpreted for the regime to be better adapted to technological change in the future. In this thesis, the writer concludes that based on the Finnish Copyright Act (404/1961) and Directive 2001/29/EC as well as applicable case law developed by the Court of Justice of the European Union (CJEU), there is nothing precluding treating such a file as subject matter which may be protected under the national (and EU) copyright regime. This interpretation is in fact encouraged from the basis of applicable case by the CJEU, such as cases C-5/08 Infopaq, C-355/12 Nintendo, C-310/17 Levola and C‑683/17 Cofemel. For something to constitute protectable subject matter, the focal point is for the expression to be contained with sufficient precision and objectivity and more importantly, that the expression constitutes the intellectual creation of its author. With regard to the repercussions of this protection, it is clear that should a CAD file be protected by way of a copyright, a 3D item produced from such a file should either constitute a reproduction or derivative work of such a file. Further, the writer suggests that in order to provide a clear framework for operators in the field, a position paper similar to the one adopted by the European Communities Trade Mark Association in April 2021 as regards design law and 3D printing should be developed. In addition, it is recommended that rightholders take proactive measures in safeguarding their works by adapting business models so that their authentic products are offered by way of different licensing models to combat piracy, similar to the solution developed in the music industry after peer-to-peer online sharing posed troubles for the industry. In the event of the true mass commercialization of 3DP, a centralized body to monitor the industry should be developed, one that establishes functioning licensing models to benefit rightholders. Finally, the FCA should be interpreted in a truly technologically neutral manner. It is likely that such an interpretation will however not fix all the issues copyright law is posed with, and thus, a cohesive copyright reform may be necessary in the future.
  • Ekström, Ida Linnéa (2022)
    När verk som åtnjuter upphovsrättsligt skydd delas på fildelningsnätverk utan rättsinnehavarens samtycke måste rättsinnehavaren verkställa rättigheten för att ha möjlighet att kräva kompensation av den som nyttjat verket. Rätten kan verkställas genom att begära åtkomst till nätverksanvändarnas personuppgifter. Entiteten som verkställer upphovsrätt är i de flesta fall inte den verkliga rättsinnehavaren utan så kallade upphovsrättstroll som har förvärvat rätten genom andra medel. Behandlingen av de förmodade gärningsmännens personuppgifter måste ha en laglig grund (artikel 6 i den allmänna dataskyddsförordningen), av vilka en möjlig grund är att behandlingen är nödvändig för ändamål som rör den personuppgiftsansvariges eller en tredje parts berättigade intressen. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur verkställandet av upphovsrätt bemöts när ett upphovsrättstroll är den verkställande entiteten samt att undersöka lagenligheten av behandlandet av användarnas personuppgifter i den nämnda kontexten, med fokus på den personuppgiftsansvariges berättigade intressen. Avhandlingen diskuterar även balansgången mellan upphovsrätt och dataskydd i konfliktsituationer samt hur proportionalitetsprincipen påverkar verkställandet av rättigheterna. Som forskningsmetod tillämpas den rättsdogmatiska metoden med inriktning på rationell argumentation, vilken möjliggör framförandet av argument och slutsatser genom rationell dialog. En central källa är Mircom v Telenet-avgörandet som tillför värdefulla insikter till diskussionen kring avhandlingens tema. Rättspraxis från bland annat Förenta staterna och Kanada presenteras även för att tillföra kontrast. Den centrala lagstiftningen i koppling till temat är EU direktivet om säkerställande av skyddet för immateriella rättigheter (2004/48/EG) och den allmänna dataskyddsförordningen (EU 2016/679). I tillägg till det presenteras synpunkter angående verkställighet av upphovsrätt, upphovsrättstroll, dataskydd och balansgången mellan rättigheterna som diskuterats i olika publikationer och i litteratur. Trots att upphovsrättstrollens verksamhet i allmänhet bemöts negativt både i domstolar och av publiken stöder sig domstolarna ofta på verkligt bevis av missbruk av rätten till verkställighet som trollen besitter, vilket i många fall inte är lätt att påvisa. En möjlig lösning kunde vara att fastställa tydligare bestämmelser angående rättighetsmissbruk i upphovsrättssektorn, som skulle förbjuda missbruk utan att avlägsna rättsinnehavarens möjlighet att överflytta verkställningsansvaret till en annan entitet. Angående lagenligheten av behandlingen av personuppgifter kan det konstateras att behandlingen kan godkännas på basis av berättigat intresse, men att behandlingen förutsätter utförandet av en balansgång mellan rättigheterna utgående från bland annat fallets specifika omständigheter och parternas verkliga intressen, i enlighet med proportionalitetsprincipen. Balansgången påverkas ytterligare av att rättigheterna i denna kontext föranleds av rättighetsmissbruk, vilket leder till tolkningssvårigheter angående vilken rättighet som kan anses mer vägande.
  • Jokiharju, Teemu (2020)
    Kapitalismin ongelmakohdat saavat jatkuvasti enenevässä määrin osakseen kriittistä tarkastelua niin tiedeyhteisöltä, medialta kuin yrityssektoriltakin. Kritiikin ytimessä on ajatus siitä, että yritykset aiheuttavat voitontuottamiseen tähtäävällä toiminnallaan suuren osan yhteiskunnassa esiintyvistä sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista ongelmista, ja että tällaisten negatiivisten ulkoisvaikutusten tuloksena yritysten ja niiden omistajien katsotaan vaurastuvan yhteiskunnan kustannuksella. Osakkeenomistajien varallisuusarvon maksimointi kytkeytyy olennaisesti osakeyhtiöinstituution peruslähtökohtiin, ja näin ollen kapitalismin kritiikin voidaan katsoa kohdistuvan osaltaan niihin seikkoihin, joiden vuoksi osakeyhtiömuoto on poikkeuksellisen suosittu liiketoiminnan harjoittamisen väline yrityssektorin keskuudessa. Vastapuheenvuorona kritiikille Michael E. Porter ja Mark R. Kramer esittivät vuosina 2006 ja 2011 julkaistuissa artikkeleissaan teorian nimeltä creating shared value (”CSV”). CSV:llä tarkoitetaan menettelytapoja, jotka parantavat samanaikaisesti yhtiön kilpailukykyä sekä taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita niissä yhteisöissä, joissa yhtiö toimii. Yhtiöoikeuden näkökulmasta keskeisin ero yritysvastuun (corporate social responsibility, ”CSR”) ja CSV:n välillä on se, että siinä missä CSR nähdään voitonmaksimoinnista erillisenä ja sitä mahdollisesti rajoittavana tekijänä, CSV näkee toiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten huomioimisen elintärkeänä tekijänä osakkeenomistajien voitonmaksimoinnin kannalta. Tutkielman tarkoituksena on analysoida, onko CSV yhteensovitettavissa Suomen nykyisen osakeyhtiösääntelyn kanssa. Tutkielmassa tulkitaan OYL 1:5:n sisältöä ja selvitetään, onko CSV voitontuottamistarkoituksen kriteerit täyttävää toimintaa, jonka voimassa oleva osakeyhtiösääntely mahdollistaa. Tavoitteena on selvittää, missä määrin OYL 1:5 sallii muiden sidosryhmien kuin osakkeenomistajien intressien huomioimisen yhtiön päätöksenteossa silloin, kun sidosryhmien huomioon ottamisen tarkoitus on pitkällä aikavälillä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Näissä kysymyksissä perehdytään oppiin valistuneesta arvonmaksimoinnista. Toiseksi tarkoituksena on analysoida, missä määrin voimassa oleva yhtiön hallinnoinnin viitekehys yhtäältä mahdollistaa ja toisaalta kannustaa yhtiön johtoa CSV-liiketoimintaan eli käytännössä yhtiön toiminnan yhteiskuntavaikutusten ja sidosryhmien etujen huomioon ottamiseen liiketoiminnallisessa päätöksenteossa. CSV tarkoittaa usein uudistuksia yhtiön organisaatiossa ja innovointia; tällaisia toimia rajoittavia rajapintoja ovat lähtökohtaisesti yhtiön toiminnan tarkoitus sekä yhtiön toimiala. Toisaalta yhtiön johdon välinpitämättömyys sidosryhmiä ja yhteiskuntaa kohtaan voi johtaa tappioihin yhtiölle. Tällaisessa tapauksessa päätöksenteon rajapintana on OYL 1:8:n johdon huolellisuusvelvollisuus sekä OYL 22:1:n mukainen johdon vahingonkorvausvastuu yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Lähestymiskulmana on käytännöllinen lainoppi: tarkoituksena on testata yhtiöoikeuden piirissä muodostettuja systematisointeja ja teorioita CSV:n mukanaan tuomien liike-elämän ongelmatilanteiden kontekstissa. Tavoitteena on siten esittää OYL:n yleisiä periaatteita koskevia tulkintasuosituksia. Tulkinnassa noudatetaan oikeuslähdeoppia: lähtökohtana on lain sanamuodon tulkinta, jota tuetaan erityisesti lain esitöissä esitetyillä kannanotoilla. Oikeuskäytäntöön viitataan siltä osin, kuin sitä on käsiteltävistä kysymyksistä annettu. Tulkinnan apuna hyödynnetään sekä kotimaista että ulkomaista oikeuskirjallisuutta, minkä lisäksi erityisesti voitontuottamistarkoituksen analyysin yhteydessä tulkinta-aineistoon on otettu mukaan myös liiketaloustieteellistä aineistoa. Esitän tässä tutkielmassa muutaman keskeisen väitteen. Väitän, että vaikka yhtiön etu samastetaan usein osakkeenomistajien etuun, kyse on enemmänkin tosiasiallisesta kuin käsitteellisestä yhteydestä. Yhtiön residuaalikassavirran omistajina osakkeenomistajat lähtökohtaisesti hyötyvät aina yhtiön arvon kasvattamisesta, ja yhtiön etu johtaa siten lähtökohtaisesti osakkeenomistajien etuun. Osakkeenomistajien etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhtiön etu, sillä esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeenomistajat pyrkivät toimimaan opportunistisesti suhteessa yhtiön velkojiin, osakkeenomistajien intressissä voi olla sellainen toiminta, joka tosiasiassa tuhoaa yhtiön arvoa. Pidän järkevänä tulkintana sitä, että yhtiön arvoa tuhoava toiminta ei voi missään tilanteessa olla yhtiön edun mukaista. Toiseksi väitän, että OYL 1:5:n tulkinnassa keskeinen oppi valistuneesta arvonmaksimoinnista on eräänlainen CSV-liiketoimintamallin oikeudellinen vastinpari. Esitän lisäksi, että valistunut arvonmaksimointi on paitsi mahdollinen ja mielekäs, myös pääsääntöisesti ainoa rationaalinen tapa tulkita OYL 1:5:n tosiasiallista sisältöä. Näin ollen CSV-liiketoiminnan periaatteet ja osakeyhtiön toiminnan tarkoitus nykymuodossaan eivät ole ristiriidassa keskenään. Kolmanneksi väitän, että OYL:n yhtiön johdon toimintaa määrittävä sääntely mahdollistaa CSV:n harjoittamisen lähes ongelmitta ja myös kannustaa siihen de jure, muttei välttämättä de facto. Näin ollen vastuu CSV-periaatteiden integroimisesta yhtiön liiketoimintaan siirtynee jossain määrin osakkeenomistajakollektiiville, mikä voidaan toisaalta nähdä myös ilmentymänä riskin ja kontrollin osakkeenomistajille yleisestikin allokoivasta osakeyhtiöinstituution taustaperiaatteesta.
  • Jääskeläinen, Santeri (2021)
    The Directive (2019/2121) on cross-border conversions, mergers and divisions entered into force on 1 January 2020, bringing cross-border conversions and divisions finally under the same legal framework that already existed for cross-border mergers. The Directive is the last in a long line of regulatory efforts spanning many decades seeking to further facilitate the cross-border activity of corporations within EU and thus enhancing the working of the Single Market. This thesis seeks to critically examine the new Directive and the reasons behind its adoption. The thesis provides evidence that there indeed existed a real need for new legislation further harmonising cross-border operations within EU. The normative analysis of the legal reality before the adoption of the new Directive shows evidence that the freedom of establishment as granted by the Treaty on the Functioning of the European Union was, especially with relation to cross-border conversions and divisions, quite illusory without proper procedural framework set in place. The analysis also shows that while the rules concerning cross-border mergers were already harmonised to a degree, there were still clear deficits in the legislation that hindered companies’ possibilities to fully utilise the opportunities granted by the Single Market. The adoption of the new Directive is thus a tremendous achievement, if not just for the fact that it brings cross-border conversions and divisions under EU level legislation for the first time. Further analysis of the Directive shows that it also contains many sensible amendments made to the old legislation, one of which is the newly constructed framework concerning the protection of different stakeholders. Sadly, the analysis shows that the new Directive is not completely without problems. The Directive contains numerous inconsistencies in how it regulates the different operations, and the new rules set out for the scrutiny of legality are likely to further complicate cross-border operation procedures. The Directive also does not solve the problems relating to different corporate laws between Member States, even though it offers rules harmonising the operation procedures. The thesis concludes offering some possible solutions to these most glaring problems with the new Directive.
  • Virtanen, Filippa (2021)
    I Europa uppkom den immaterialrättsliga konsumtionsprincipen under tidigt 1900-tal. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen å sin sida erkändes genom EU-domstolens rättspraxis på 1970-talet, då genom rättsfallet Centrafarm mot Winthrop. Den varumärkesrättsliga konsumtionen har sedermera föreskrivits i såväl det första varumärkesdirektivet som den första EU-varumärkesförordningen. Även om den varumärkesrättsliga konsumtionen har en lång historia har dess tillämpning inte varit lika entydig. Det faktum att konsumtionsprincipens tillämpning inte varit entydig beror på en rad olika faktorer. Den främsta faktorn är dock att den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen påverkar samtliga parters – varumärkesinnehavarens, konsumentens och den inremarknadens – intressen, vilket gör att tillämpningens balansgång är svår. För att möjliggöra den inre marknaden inom EU och uppfylla dess strävan efter fri rörlighet kom den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen till. Konsumtionsprincipen innebär således en begränsning av varumärkesinnehavarens intressen, med andra ord dess ensamrätt, till fördel för den inre marknaden. Den inre marknadens grundläggande princip om fri rörlighet för varor kunde inte uppfyllas utan föreskrivelser om konsumtion som begränsade den monopol som bildas av varumärkesrättslig ensamrätt. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincip som vi i dagsläget känner till bygger på en huvudregel och ett undantag. Enligt huvudregeln har en varumärkesinnehavare inte rätt att förbjuda tredje parts användning av varumärket för varor som av varumärkesinnehavaren eller någon annan med dennes samtycke har släppt ut på marknaden under varumärket inom EU. Konsumtionsprincipens huvudregel är den regel som möjliggör att till exempel en bil fritt kan säljas vidare under sitt ursprungliga varumärke, även om den tredje part som återförsäljer bilen inte är innehavare av varumärket. Huvudregeln består är två centrala rekvisit som bör uppfyllas för att konsumtion ska vara för handen. Dels krävs varumärkesinnehavarens samtycke till att den varumärkesbelagda varan släpps ut på marknaden om någon än varumärkesinnehavaren släpper ut varan, dels krävs att den varumärksbelagda varan har släppts ut på marknaden inom EES-området. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipens undantag innebär däremot att en varumärkesinnehavare under vissa omständigheter har rätt att förbjuda tredje parts användning, trots att den varumärkesbelagda varan varit föremål för konsumtion. I praktiken innebär konsumtionsprincipen således att en tredje part har rätt att använda den varumärkesbelagda varan eftersom varumärkesinnehavarens ensamrätt till varumärket, enligt huvudregeln, är konsumerad. Däremot innebär konsumtionsprincipens undantag att en varumärkesinnehavare har rätt att förbjuda tredje parts användning, trots konsumtion, om denne har en skälig grund för sitt förbud. Undantaget bygger således på ett rekvisit som kräver att en skälig grund ska vara för handen. Syftet med denna avhandling är att reda ut den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipens undantag. För att reda ut undantagets innebörd kommer särskilt rekvisitet ”skälig grund” att analyseras i ljuset av rättspraxis. Eftersom konsumtionsprincipens undantag blir tillämpligt i fall där den varumärkesbelagda varan varit föremål för konsumtion är det viktigt att även redogöra för konsumtionsprincipens huvudregel. Därmed behandlar avhandlingen även en så kallad preliminär forskningsfråga som gäller just konsumtionsprincipens huvudregel. Den preliminära forskningsfrågans syfte är att reda ut när en varumärkesinnehavares ensamrätt till ett varumärke anses ha konsumerats. Avhandlingen undersöker även en huvudsaklig forskningsfråga som strävar efter att reda ut i vilka scenarion som konsumtionsprincipens undantag kan bli tillämplig. Den huvudsakliga forskningsfrågan strävar särskilt efter att specificera vilka grunder som, utifrån rättslitteratur och rättspraxis, har ansetts utgöra en i lagens mening skälig grund och således befoga varumärkesinnehavarens förbud, trots att varumärket varit föremål för konsumtion.
  • Heikkonen, Iiris (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan ei-ammattimaisen sijoittajan (”sijoittaja”) oikeusasemaa ja oikeutta vahingonkorvaukseen sellaisissa arvopaperikaupan teknisisissä häiriötilanteissa, joissa sijoittajalle aiheutuu vahinkoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavissa tilanteissa kaikki sijoittajat ovat luonnollisia henkilöitä. Sijoittajan oikeusasemaa tarkastellaan kotimaisen lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden ja FINEn Sijoituslautakunnan ja sen edeltäjän Arvopaperilautakunnan ratkaisusuosituskäytännön valossa. Lautakuntien ratkaisut ovat suositusluontoisia, eli ne eivät ole sitovia tuomioita. Ratkaisusuosituspyynnön tekeminen lautakuntaan on kuitenkin sijoittajan näkökulmasta matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Tutkielmassa tarkastellaan nimenomaisesti teknisluontoisia häiriötilanteita sähköisissä järjestelmissä. Tarkastelu on jäsennelty sen mukaan, missä järjestelmässä tekninen häiriö tapahtuu. Tekninen häiriö voi tapahtua sijoittajan käyttämässä verkkopankissa. Näissä tapauksissa vahingonkorvausta arvioidaan sijoittajan ja välittäjän välisessä sopimussuhteessa. Tapausten arvioinnissa korostuu osapuolten välisen sopimuksen ehdot ja osapuolten toiminnan huolellisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan ja systematisoidaan ei-ammattimaisen sijoittajan oikeudellista asemaa häiriötilanteissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mikä on ei-ammattimaisen sijoittajan oikeudellinen asema arvopaperikaupan teknisissä häiriötilanteissa; ja 2. Minkälainen oikeus ei-ammattimaisella sijoittajalla on vahingonkorvaukseen kärsimästään taloudellisesta vahingosta arvopaperikaupan teknisissä häiriötilanteissa?
  • Sundqvist, Jere (2021)
    Alkuperäislääkevalmistaja ja useat markkinoille pyrkivät rinnakkaislääkevalmistajat tekevät tyypillisesti patenttisovintosopimuk-sia, joissa sovitaan siitä, että rinnakkaisvalmistaja lopettaa alkuperäisvalmistajan patenttia koskevan oikeudenkäynnin ja lykkää valmisteensa myynnin aloittamista, kunnes riidanalaisen patentin suoja-aika on umpeutunut. Vastaavasti voidaan sopia myös, että alkuperäisvalmistaja lisensoi riidanalaisella patentilla suojatun keksinnön rinnakkaisvalmistajalle, joka maksaa alkuperäis-valmistajalle rojaltimaksuja keksinnön kaupallisesta hyödyntämisestä. Kuvattu asetelma on usein kilpailuoikeudellisesti ongel-maton. Jos alkuperäisvalmistaja on houkutellut rinnakkaisvalmistajan sitoutumaan toimintavapautta rajoittaviin sovintosopimusehtoihin esimerkiksi maksamalla tälle merkittäviä rahamääriä, kyse voi olla kilpailuoikeudellisesti ongelmallisesta käänteismaksusovin-nosta, jonka avulla osapuolet voivat poistaa patentinloukkausoikeudenkäyntiin liittyvän epävarmuuden ja korvata sen käänteis-maksusovinnon tuomalla varmuudella. Näin alkuperäislääkevalmistaja säilyttää monopoliasemansa ja rinnakkaisvalmistaja saa käänteismaksun myötä korvauksen, joka voi vastata jopa rinnakkaisvalmistajan odotettavissa olleita voittoja, jos alallepääsy olisi onnistunut. EU-kilpailuoikeudessa ”riittävän houkuttimen” sisältävät käänteismaksusovinnot on katsottu tarkoitukseen (by object) perustu-viksi kilpailunrajoituksiksi, jotka sellaisenaan osoittavat riittävää haitallisuutta. Houkutin on tyypillisesti ollut rahaa tai muuta hel-posti havaittavissa olevaa vastiketta, jolloin käänteismaksusovinnon katsominen by object -kilpailunrajoitukseksi on ollut verrat-tain suoraviivaista. Kun käänteismaksusovinto on katsottu by object -kilpailunrajoitukseksi, kilpailuviranomaisen ei ole ollut tar-peen analysoida sovinnon tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia. Haitallisen vaikutuksen (by effect) analysoiminen on lähtökohtai-sesti tarpeen vain, jos on ensin todettu, ettei sopimuksen tarkoituksena ole ollut kilpailun rajoittaminen. EU-kilpailuoikeudessa on yleistymässä käytäntö, jossa perinteiset helposti havaittavat käänteismaksusovinnot on korvattu jär-jestelyillä, joissa ”riittävä houkutin” on kätketty erilaisiin alkuperäisvalmistajan ja rinnakkaisvalmistajan välisiin kaupallisiin sopi-muksiin tai muihin vastaaviin järjestelyihin, kuten täysin transaktiottomiin käänteismaksuihin. Tutkielmassa tutkitaan tällaisten epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointikriteereitä sekä mahdollisesti yleistyvän by effect -analyysin mielekkyyttä viime kädessä patenttioikeudellisten sovintojen arvioinnissa. Tutkielmassa on myös pohdittu epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointia ja oikeustilaa de lege ferenda -näkökulmasta.
  • Villmann, Getter (2021)
    Abstract Faculty: Faculty of law Degree programme: Master’s degree programme Study track: Commercial law Author: Getter Villmann Title: ESG Due Diligence in a Share Purchase Transaction from an Investor’s Perspective Level: Master’s thesis Month and year: April 2021 Number of pages: XVIII + 79 Keywords: ESG, ESG due diligence, sustainable investing, mergers and acquisitions Where deposited: The Helsinki University Library Additional information: Supervisor: Jukka Mähönen Abstract: Sustainable or responsible investing has increased its popularity among investors throughout the last decade. Thus, nowadays, a growing amount of investors systematically include environmental, social and governance (ESG) factors as a part of their investment processes. In the context of a share purchase transaction, ESG integration during the investment phase is best achieved through a comprehensive ESG due diligence review performed by the purchaser to support its investment decision. This thesis aims to find answers to the following research questions: (i) what are the benefits and drivers for investors to perform an ESG due diligence review; (ii) how is ESG due diligence process conducted; and (iii) what are the effects of ESG due diligence findings to a share purchase agreement and the proposed transaction. Despite the accompanying financial and time costs, as a conclusion of this thesis, it was identified that performing an ESG due diligence review is beneficial for the investor in several ways. The main benefits of ESG due diligence review are risk mitigation and future ESG related opportunities, impacts on valuation, and higher return opportunities in the long-term perspective. Based on the ESG due diligence findings, an investor can make an informed decision whether to move forward with the share purchase transaction or not. These findings can also be reflected in the share purchase agreement through liability provisions and other terms to help the purchaser mitigate risks. The research suggests that in most cases the ESG integration benefits outweigh the cost issues and other ESG barriers. As indicated by this thesis, ESG due diligence is often performed with the help of external advisors as a desk review. As there is no clear standardisation concerning relevant ESG issues, the scope of ESG due diligence review depends on what is considered material in each particular case. The materiality of ESG issues depends on various circumstances, inter alia, the sector and location of the investment target, investor’s previous knowledge about the target and investor’s other preferences. The conclusions section of this thesis also includes suggestions on how ESG assessments could be developed in the future.
  • Kosonen, Sanni; Kosonen, Sanni (2022)
    ESG-tekijät eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät ovat olleet pinnalla viime vuosina. ESG-liitännäisten ongelmien esiinnousu viimevuosina on tuonut paljon aloitteita ja tavoitteita koskien näiden ongelmien ratkaisua. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, tulee myös pääomavirrat ohjata kestäviin kohteisiin ja pääomamarkkinat valjastaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös sijoittajien kiinnostus ESG-tekijöitä kohtaan on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja ESG-tiedon saatavuudesta markkinoille onkin kovaa vauhtia tulossa välttämättömyys. Vaikka vastuullista sijoittamista ja ESG-tietoa koskeva sääntely on lisääntynyt viime vuosina EU:ssa, sääntely ei ole kuitenkaan yltänyt kaikille markkinoiden sääntelyosa-alueille. Esitesääntely on yksi arvopaperimarkkinaoikeudellinen sääntelyosa-alue, jota ei toistaiseksi ole päivitetty vastaamaan ESG-tietojen lisääntynyttä tarvetta. Esitesääntely soveltuu, kun arvopapereita tarjotaan tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Esitteiden julkaisu- ja sisältövaatimukset perustuvat esiteasetukseen. Esitteiden tarkoitus on antaa sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Tällä hetkellä esitesääntely velvoittaa kuitenkin ESG-tietojen esittämiseen vain hyvin rajallisesti, minkä johdosta käsillä on informaatioepäsymmetrinen tilanne sijoittajien tietotarpeen ja tämän hetkisen esitesääntelyn välillä. Tilanne, jossa sijoittajat eivät pysty ottamaan riittävästi huomioon ESG-liitännäisiä riskejä ja mahdollisuuksia, vähentää markkinoiden tehokkuutta ja voi aiheuttaa rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Tämän hetkinen esitesääntely ei vastaa näin ollen sijoittajien eikä markkinoiden tarpeita. Komissio onkin tunnistanut sijoittajien tarpeen ESG-tiedoille ja todennut tarkastelevansa vuoden 2022 aikana tarvetta ESG-liitännäisten tietovaatimusten lisäämistä niin sanottujen ESG-arvopaperien osalta. Huomattavaa on, että komission ehdotus koskisi nimenomaisesti erillistietovaatimuksia ESG-arvopapereille, eikä esitesääntelyn muuttamista kokonaisuudessaan. Kun otetaan kuitenkin huomioon sijoittajien kiinnostuksen lisääntyminen ESG-tekijöihin ja esitesääntelyn funktio tarjota sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun päätöksen tekemiseksi, herää kysymys siitä tulisiko ESG-tietojen antamista edellyttää kaikissa tilanteissa, kun esite tulee laadittavaksi. Tutkielmassa tarkastellaan ESG-tietojen julkaisuvaatimuksia esitesääntelyssä tällä hetkellä, sekä mahdollisia vaihtoehtoja ESG-tietovaatimuksien lisäämiseksi esitesääntelyyn. Tutkimustehtävänä on tarkastella sitä millainen esitesääntelyn tulisi olla, jotta kestävyyttä koskevan sääntelyn sekä esitesääntelyn tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Osana ESG-tietoa koskevan sääntelykehikon uudistamista EU:ssa on valmisteilla uusi yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi (Corporate Sustainable Reporting Directive, CSRD). CSRD:n ehdotuksen keskeisimpiä muutoksia ovat raportoitavien tietojen yksityiskohtaisempi täsmentäminen sekä sen edellyttäminen, että raportointi on tehtävä EU:n pakollisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti. EU:n kestävyysraportointistandardit tulevat olemaan yhdenmukaiset tiedonantovelvoiteasetuksen ja taksonomia-asetuksen kanssa. Olennaista kestävyysraportointia koskevassa uudistuksessa onkin yhteys näiden asetusten kanssa. CSRD:n tavoite onkin yhdessä tiedonantovelvoiteasetuksen, taksonomia-asetuksen sekä muun ESG-tietoa koskevan sääntelyn kanssa luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys ja kestävyystietojen virta koko rahoituksen arvoketjussa. CSRD:n ehdotuksen esittämät uudet kestävyysraportointivaatimukset voisivat toimia hyvänä lähtökohtana myös esitesääntelyn ESG-tietovaatimuksille. Jotta pääomavirrat saataisiin ohjattua kestäviin kohteisiin ja muut kestävyyssääntelyä koskevat tavoitteet saavutettaisiin, tulisi esitesääntelyn myös olla osa tätä ESG-tiedon yhtenäistä oikeudellista kehystä.
  • Lehtinen, Anni (2021)
    Tutkielman tarkoitus on kartoittaa esteettisiä pistoshoitoja käsittäviin kuluttajapalveluihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Tutkielmassa käsiteltävät pistoshoidot ovat ensinnä hyaluronihappopistokset, joilla voidaan täyttää ja muotoilla kasvojen piirteitä. Hyaluronihappopistoksia ei pidetä vallitsevassa oikeustilassa lääkeaineina, eikä niiden esteettisessä tarkoituksessa tapahtuvaan injektiomuotoiseen antamiseen edellytetä tai myönnetä lupaa, koska ne eivät ole Valviran käsityksen mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa. Toiseksi tutkielmassa käsitellään botuliinitoksiinipistoksia. Botuliinitoksiini on lääkeaine, jota saa ainoastaan lääkemääräyksellä. Botuliinitoksiinin pistäjän tulee Valviran mukaan olla joko lääkäri tai lääkärin valvonnassa oleva terveydenhuollon ammattihenkilö. Botuliinitoksiinin pistäminen on terveydenhoitoa, joten siihen sovelletaan lähtökohtaisesti terveydenhuollon toimintaa sääntelevää lainsäädäntöä. Kuten muihinkin kuluttajapalveluksiin, myös kasvojen pistoshoitoihin liittyy erilaisia potentiaalisia kuluttajaoikeudellisia ongelmakohtia. Tutkielman käydään läpi pistoshoitoihin soveltuva lainsäädäntö sekä hyaluronihapon että botuliinitoksiinin osalta. Lisäksi tutkitaan markkinointiin liittyviä näkökohtia, kuten terveyspalvelujen markkinointia sekä muita aihealueen kannalta relevantteja markkinointiin liittyviä seikkoja. Kolmannessa luvussa käydään läpi KSL 8 luvun tarkoittamia palveluksen virhetilanteita. Koska pistoshoitoihin – tai henkilöön kohdistuviin palveluihin ylipäätään – liittyen ei ole erityistä kuluttajaoikeudellista sääntelyä, sovelletaan näihin palveluihin KSL 8 luvun virhesääntelyä soveltuvin osin. Viimeiseksi käydään läpi kuluttajaturvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Tutkielma on osunut tietynlaiseen siirtymävaiheeseen, koska KSL:n uutta 9 a lukua koskeva ehdotus odottaa pääsyä eduskunnan käsittelyyn. Toiseksi myös aivan vastikään voimaan tullut lääkinnällisistä laitteista annettu laki vaikuttaa suuresti alan sääntelykokonaisuuteen
  • Lassas, Fredrik (2021)
    Specialförvärvsbolag (“SPAC-bolag”) är bolag som grundas utan egen operativ verksamhet med avsikten att genomföra ett företagsförvärv. Bolaget ansamlar medel från investerare genom ett offentligt erbjudande för att finansiera ett efterföljande företagsförvärv. Företaget skall inom en förutbestämd tidsperiod på 36 månader genomföra förvärvet, och ifall detta misslyckas skall bolaget likvideras och bolagets aktier avlistas från börsen. I förvärvet väljs ett eller flera privata operativa bolag ut som målbolag, som sedan fusioneras med det börsnoterade SPAC-bolaget. Genom fusionen tas det onoterade företaget således upp till offentlig handel utan att genomgå en traditionell börsnoteringsprocess. I SPAC-affärsmodellen har de grundande aktieägarna, även kallade sponsorer, ofta en betydande maktposition i bolaget såväl genom sitt betydande aktieinnehav som genom nära förhållande med bolagets ledning. Detta har lett till att bolagsmodellen kommit att kritiseras inom den internationella rättslitteraturen för att strida mot vissa grundläggande aktiebolagsrättsliga principer såsom principen om aktieägarnas likställighet. Likväl har det nya marknadsfenomenet gett upphov till frågor kring SPAC-bolagets informationsplikter gentemot investerarna, i och med den osäkerhet som råder kring SPAC-bolagen. Bottnande i dessa problemområden undersöker avhandlingen således hur fenomenet SPAC passar in i den finska värdepappersmarknads- och aktiebolagsrätten. Särskilt granskas SPAC-bolagets natur, vilka krav på informationsplikt som finns för SPAC-bolag, samt hur vissa corporate governance -relaterade frågor gällande ledningens och aktieägarnas inbördes ställning och gränsdragning skall komma att tolkas inom SPAC-kontexten. Som stöd för granskningen utförs en praktisk fallstudie av ett nyligen börsnoterat finskt SPAC-bolag, Virala Acquisition Company. Slutsatserna som dras i avhandlingen är att SPAC-bolag inte skiljer sig avsevärt från traditionella börsbolag vad kommer till reglering. Avgörande är de strukturella val man i det enskilda fallet valt att implementerat i bolagets SPAC-modell. Den främsta skillnaden bolagsformerna emellan följer av att bolaget inte har någon egentlig operativ verksamhet, utan endast letar efter ett lämplig målbolag att förvärva och fusioneras med. Således kan SPAC-bolag ur investerarnas synvinkel ses som en form av private equity för småsparare, medan man ur målbolagens synvinkel kan se SPAC-bolag som en icke-konventionell finansieringskanal. Eftersom SPAC-bolagen skall anses erbjuda nya lösningar på gamla problem skall ytterligare reglering ännu inte anses behövlig, även om det står klart att det är för tidigt att förutspå hur SPAC-fenomenet kommer utvecklas och vilka praktiska följder fenomenet kommer få på den finska värdepappersmarknaden.
  • Sinivuori, Karolina (2022)
    Människan har sedan länge använt sig av tecken för att särskilja sin egendom och sina handelsvaror från andras. Betydelsen och värdet av dessa tecken har ändrat avsevärt under de senaste århundraden i takt med förändringar i samhället och på marknaden. Varumärken förekommer nuförtiden överallt och är bland de mest inflytelserika symbolerna i världen. Det varumärkesrättsliga skyddet och varumärkesfunktionerna har utvecklats och utvidgats betydligt inom Europa. Idén om varumärken har funnits redan länge men först under den industriella revolutionen ansågs det finnas ett behov att skydda varumärken rättsligt för att kunna särskilja tillverkarens varor från konkurrenternas och mot förfalskningar. Varumärkets funktion var att skydda innehavarens varor i handeln för att särskiljas från konkurrenterna. Varumärket fungerade som en indikator av kommersiellt ursprung och detta var och är ännu idag varumärkets grundläggande funktion. Den optimala nivån på varumärkesskyddet har redan länge varit omtvistat i Europa. EU-domstolens rättspraxis påbörjade en utvidgning av varumärkesrätten genom att utvidga de varumärkesrättsliga funktionerna. EU-domstolen utvecklade de så kallade nya moderna funktionerna, nämligen reklam-, kommunikations- och investeringsfunktionen. Dessa nya moderna funktioner har väckt mycket diskussion och meningsskiljaktigheter. I samband med utvidgningen av funktionerna har även rättigheterna anknutna till varumärken utvecklats och deras räckvidd har blivit bredare. För samhället och marknaden idag är varumärken betydande speciellt för varors och tjänsters försäljningskraft och för att locka till sig en konsumentkrets. Tack vare utvidgningen av varumärkesfunktionerna skyddas varumärken från mer än bara förväxling. Kända varumärken skyddas även i situationer där det inte finns en förväxlingsrisk i och med att de nya moderna funktionerna även skyddar varumärkets kommunikativa värde, det vill säga renommé. Utvecklingen av skyddet har följt med utvecklingen av den moderna marknaden, men har skyddet blivit för brett? Det moderna varumärkets roll som kommunikationsverktyg är komplext och har fört med sig utmaningar framförallt vad gäller tolkningen av när varumärkesintrång har skett. Till de framtida utmaningarna hör bland annat kopplingen mellan brands och varumärken, skyddsomfånget för icke-traditionella varumärken och utnyttjande av lyxvarumärkens starka skydd. Under de senaste åren har även diskussionen gällande sambandet mellan de grundläggande fri- och rättigheterna och varumärkesskyddet återupplivats. Speciellt yttrandefrihetens inverkan på balansen mellan de konkurrerande parternas intressen har fått synlighet. För de immateriella rättigheterna, men speciellt för varumärkesrätten är balansen mellan de konkurrerande parterna grundläggande. Den moderna varumärkesrätten borde sträva efter att skapa ett system som på bästa sätt balanserar alla parters intressen. Syftet med avhandlingen är att redogöra för hur varumärkessystemet och -funktionerna utvecklats hittills samt att beskriva framtidsutsikten för skyddsomfånget och skapandet av balansen.
  • Vuorenlinna, Jenny (2021)
    Namn på produkter med en särskild anknytning till geografisk plats kan idag skyddas i EU genom systemet för registrering av geografiska ursprungsbeteckningar. Skydd kan beviljas för produkter som härstammar från ett visst geografiskt område och som till följd av detta fått en särskild kvalitet eller ett särskilt rykte. I nuläget omfattar EU:s system för skydd av geografiska ursprungsbeteckningar livsmedel, jordbruksprodukter, vin och spritdrycker. För andra produktklasser finns inget motsvarande skydd. Detta har lett till en diskussion i EU om att utvidga det rådande systemet till att omfatta även andra produkter än jordbruksprodukter, vilket kunde möjliggöra skydd för exempelvis traditionella hantverk. En utvidgning av det nuvarande skyddssystemet till att omfatta andra produkter än jordbruksprodukter har ansetts vara en lösning på det idag fragmenterade rättsläget, där dessa produkter skyddas genom nationella kvalitetsordningar, olika varumärkesrättsliga lösningar eller annan produktspecifik reglering. Samtidigt kan en utvidgning av systemet för geografiska ursprungsbeteckningar också medföra potentiella negativa effekter. Avhandlingens syfte är därför att utreda vilka alternativa rättsliga instrument som i nuläget kan skydda geografiskt anknutna produkter som faller utanför EU:s system för geografiska ursprungsbeteckningar. I avhandlingen utreds möjligheten till skydd genom EU:s reglering om otillbörliga förfaranden i affärsverksamhet samt unionens varumärkeslagstiftning, eftersom dessa delar många funktioner med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar. Den redan befintliga lagstiftningen verkar kunna ge ett grundläggande skydd för geografiskt anknutna produkter. Skyddets omfattning är ändå inte jämförbart med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar, som i vissa situationer åtnjuter ett mer omfattande skydd än varumärken, även om dessa skyddsformer på många punkter är jämförbara. Regleringen av geografiska ursprungsbeteckningar bygger på en mångfald av bakomliggande intressen, så som konsumentskydd, reglering av konkurrens samt jordbruksrelaterade frågor. Av dessa orsaker anses ofta reglering av otillbörliga affärsmetoder eller varumärkesrätten medföra ett otillräckligt skydd för geografiskt anknutna produkter. Det finns emellertid skäl att behålla en restriktiv inställning till en utvidgning av skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar i EU. Därmed bör även alternativa instrument för att skydda icke-jordbruksprodukter beaktas i utredningen av ett möjligt framtida skyddssystem för andra produkter än jordbruksprodukter.