Browsing by study line "Lantbruksekonomi"
Now showing items 1-20 of 71
-
(2023)Vuoden 1945 maanhankintalailla perustettiin Suomeen noin 90 000 uutta tilaa tai tonttia, asuttamiseen käytettiin noin 2,5 miljoonaa hehtaaria maata. Sen tarkoituksena oli saada työtä ja asuntoja siirtoväelle sekä rintamamiehille. Maanhankintalain nojalla maatalous pientilavaltaistui ja sitä siirtyi heikkotuottoisimmille alueille, kuten Pohjois- ja Itä-Suomeen. Siirtoväestä valtaosa asutettiin Etelä-Suomeen, koska se vastasi siirtoväen entisen kotiseudun olosuhteita. Tutkielmassa verrataan Hämeen läänin maatalouden tunnusluvuissa vuosina 1945–1950 tapahtuneita muutoksia Uudenmaan, Vaasan, Mikkelin sekä Turun ja Porin lääneihin. Maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää vuoden 1945 maanhankintalain vaikutuksia tuon ajan Hämeen läänin maatalouteen ja alueen maanluovuttajiin, näiden viljelyn jatkuvuuteen ja tilojen tuottavuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuden ja asiantuntijan haastattelun tuella Hämeen läänissä vuosien 1941 ja 1950 välillä maatalouden tunnusluvuissa tapahtuneita muutoksia, kuten teknologian määrää, tuotannon ja tilojen rakennetta. Tutkielmassa on tarkastelussa maanluovuttajia silloisen Hämeen läänin alueelta. Henkilökohtaisten haastattelujen ja arkistopohjaisen tiedon perusteella on pyritty selvittämään, miten maanluovutukset vaikuttivat viljelmien toimintaan ja tulevaisuuteen. Verrokkilääneistä viljelmien keskikoko laski eniten Hämeen läänissä maanhankintalain vaikutuksesta. Verrokkilääneistä Hämeen lääniin perustettiin eniten maanhankintalain mukaisia tiloja, josta on seurannut tilojen keskikoon huomattava lasku. Teknologinen kehitys on seurannut paljolti läänin viljelmien keskikokoa. Lypsykoneita on ollut sitä enemmän yhtä lehmää kohden, mitä korkeampi on läänin tilojen keskikoko. Vuoden 1941 perusteella traktoreidenkin yleisyys on perustunut läänin viljelmien keskikokoon. Sato- ja tuotostasot ovat nousseet tilakoon noustessa. Suuremmat tilat ovat pystyneet hyödyntämään paremmin tuotantopanoksia. Hämeessä myös navetoiden yksikkökoot laskivat ja maidontuotantoa siirtyi asutustiloille. Maanhankintalailla sovellettu ”kielipykälä” johti osittain siihen, että Hämeeseen muodostui asutustoimintaa enemmän kuin esimerkiksi Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääniin. Kielipykälä rajoitti suomenkielisen väestön asuttamista ruotsinkielisille alueille. Maanhankintalain toimeenpanoon lunastettiin yksityisomisteista maata progressiivisen asteikon mukaan. Mitä suurempi tila oli, sitä enemmän sen piti asutuskäyttöön maata luovuttaa. Hämeen läänin maanluovuttajat joutuivat eriarvoiseen asemaan kielipykälän vuoksi. Monilla ruotsinkielisillä alueilla suuret tilat jäivät luovutusten ulkopuolelle, mutta Hämeen läänissä ei ruotsinkielisiä alueita ollut. Maanluovutuksista seurasi usein suoraan taloudellisia menetyksiä, kuten tuotannon ja tuottavuuden alentumista. Joissain tapauksissa tuotannon loppumista. Lisäksi osalle maanluovuttajista lunastetut alueet korvattiin valtion velkasitoumuksilla, joiden arvon inflaatio söi 10-vuodessa vain murto-osaan niiden todellisesta arvosta. Tämä oli lisäämään keskustelua valtion ”agraariryöstöstä”. Velkasitoumuksien arvon alenemisen riskit ovat maanhankintalakia valmistellessa tiedetty, koska aihe on ollut tuolloin poliittisessa keskustelussa. Suurempien maanluovuttajien kohdalla vaikutukset voivat olla edelleen nähtävissä, jos peltoala ei ole tänäkään päivänä noussut maanhankintalakia edeltävälle tasolle. Tällaisten tilojen kohdalla maanluovutukset johtivat elämäntavan muutokseen ja suuriin taloudellisiin menetyksiin. Valtaosa yksityisistä luovuttajista kuului 25–50 peltohehtaarin kokoluokkaan. Maanluovutusten aiheuttamat rakenteelliset vaikutukset ovat nähtävillä tämän kokoluokan tilojen kautta, vaikka yksittäisiä tapauksia tarkastellessa ovat vaikutukset olleet suurimmat yli 50 peltohehtaarin viljelmillä. Maanhankintalaki on vaikuttanut toimeenpanevasti moneen muutokseen, kuten 1950-luvulla ilmenneeseen maataloustuotteiden ylituotantoon, joka johti tuotannon tarkempaan sääntelyyn. Lain toimeenpanon myötä myös maataloutta siirtyi aiempaa enemmän Pohjois- ja Itä-Suomeen. Tilojen keskikoko laski ja maataloudesta tuli osa aluepolitiikkaa. Rakenteellisesti vaikutukset ovat edelleen nähtävillä, mutta yksittäisten tilojen kohdalla on tunnistettavuus usein hautautunut lukuisten maanhankintalain jälkeen tulleiden lakien, kiintiöiden, mietintöjen ja sopimusten taakse.
-
(2024)Suuri osa maidon hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannossa märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyvästä metaanista. Suomessa metaani muodostaa noin puolet maidontuotannon hiilijalanjäljestä. Alkutuotannon metaanipäästöjä voidaan vähentää tilatasolla muun muassa ruokinnallisin ja eläinten jalostukseen liittyvin keinoin. Jalostuksen kautta voidaan saavuttaa päästövähennyksiä, mutta jalostustyö on suhteellisen hidasta. Nopeampia päästövähennyskeinoja on etsitty lypsylehmien ruokinnan kautta, erityisesti rehun lisäaineista, kuten 3-nitroksipropanolista eli 3-NOPista. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa, millaisia taloudellisia vaikutuksia 3-NOP-lisäaineen käyttöönotosta seuraa maitotilalla, ja arvioida, mikä on saavutettavien päästövähennysten suhde kustannuksiin. Lisäksi pohditaan lisäaineen käytön soveltuvuutta erilaisia ruokintajärjestelmiä käyttäville tiloille. Tutkielmassa määritetään 3-NOPin käytöllä saavutettavien metaanipäästövähennysten taloudellinen arvo päästökaupan hintojen perusteella ja 3-NOPia sisältävän dieetin vaikutus tilan kokonaishiilijalanjälkeen, ja pohditaan eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yrittäjien haluun sitoutua aineen käyttöön. Tehdyissä tutkimuksissa 3-NOPin metaaninvähennyspotentiaalin on todettu olevan suurempi seosrehuruokinnassa kuin erillisruokinnassa. Kun saavutettu päästövähennys arvotetaan ETS:n päästökaupan hintojen perusteella, lisäaineen käytön kustannuksen kattava päästövähennys on huomattavasti helpompi saavuttaa seosruokinnassa kuin erillisruokinnassa. Mikäli päästökaupan hiilidioksidin hinta nousee ennusteiden mukaan, seosrehuruokinnassa saavutetuilla päästövähennyksillä on suhteellisen helppoa päästä tilanteeseen, jossa vähennyksen arvo kattaa lisäaineen käytöstä syntyneet kustannukset. Erillisruokinnan tapauksessa vaaditaan kuitenkin Bovaerin markkinahinnan huomattava lasku, jotta päästään vastaavaan tilanteeseen. Nykytilanteessa Bovaerin, tai sitä vastaavan rehun lisäaineen, käytön yleistyminen kaikille maitotiloille voi olla haasteellista. Niille tiloille, joilla lisäaineen käyttöönotto kuitenkaan ei vaadi muutoksia käytössä oleviin tuotantojärjestelmiin, 3-NOPia sisältävä lisäaine soveltuu nyt jo yhdeksi päästövähennyskeinoksi, jolla maitotilan kokonaispäästöjä voidaan pienentää merkittävästi. Suurimman haasteen 3-NOP-lisäaineen ja muiden päästövähennyskeinojen käytölle luo niiden aiheuttamat kustannukset, jotka täytyy saada korvattua maatilayrityksille jonkin ansaintalogiikan tai kannustinjärjestelmän kautta.
-
(2024)Luonnonmukaisen maatalouden merkitys on kasvanut viimeisimmällä Euroopan unionin maatalouspolitiikan ohjelmakaudella. Luonnonmukaisen maatalouden on tarkoitus vastata myös Suomen pellolta pöytään -strategian vihreän kehityksen tavoitteisiin, joihin sisältyy muun muassa kemiallisten torjunta-aineiden käytön sekä ravinnehävikin merkittävä vähentäminen tuotannosta sekä biodiversiteetin ylläpito ja rikastaminen. Suomen kansalliseen Luomu 2.0 -ohjelmaan on kuluvalle ohjelmakaudelle kirjattu useita luomuketjua kehittäviä tavoitteita, joilla pyritään vahvistamaan luonnonmukaisen maatalouden jalansijaa, niin tuotantomuotona kuin markkinoiden toimijana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen kansallisen maatalouspolitiikan tavoitetta luonnonmukaisesti viljellyn peltopinta-alan kasvamisesta 25 %:in vuoteen 2030 mennessä. Tutkimuksessa kartoitetaan viime vuosien tilastoihin sekä asiantuntijahaastatteluihin perustuen, onko Suomen mahdollista saavuttaa tavoite sekä mitkä ovat suurimmat esteet tavoitteen saavuttamisen tiellä. Kasvaneen peltopinta-alan myötä luonnonmukainen maatalous pystyy jossain määrin vastaamaan sille asetettuihin ympäristö- sekä biodiversiteettitavoitteisiin, mutta viime vuosien luomusta poistuneiden tilojen määrän kasvu ja peltopinta-alan viestii lasku viestivät tarpeesta selvittää mistä muutos johtuu. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena asiantuntijahaastatteluin sekä tutkimuksessa hyödynnettiin kuluneen 10 vuoden ajalta tilastoja tilamäärien sekä peltopinta-alan kehityksestä Suomessa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme maatalouspolitiikan taustoja sekä luonnonmukaisen maatalouden osaa siinä, sekä pyrimme selvittämään miksi luonnonmukainen maatalous on merkityksellisessä osassa uusinta ohjelmakautta. Analysoinnissa hyödynnettiin niin sisällönanalyysiä kuin backcasting-menetelmää, jotta pystymme saamaan kokonaisvaltaisen kuvan siitä, millainen tilanne on nyt ja minkälaisia tekijöitä vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen nyt ja tulevaisuudessa, sekä ymmärtämään vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustulokset osoittivat 25 % peltopinta-alan tavoitteen saavuttamisen tiellä olevan useita esteitä. Luonnonmukainen maatalous on viljelijöille kiinnostava ja ajankohtainen tuotantotapa, mutta maatalouspolitiikan kuluvan ohjelmakauden muuttuneet tukiehdot sekä tarkastusmaksut vaikuttivat tilojen halukkuuteen jatkaa luonnonmukaisessa tuotannossa. Myös markkinoiden kasvun hidastuminen sekä viennin pieni volyymi olivat asiantuntijoiden mukaan suuria tekijöitä alan kehittymisen hidasteena. Luomuketjun toimijoiden välinen yhteistyö vaatisivat kehittämistä. Asiantuntijoiden mielestä viljelijät ovat joustavia kokeilemaan uusia mahdollisuuksia, mutta markkina sekä kuluttajien valinnat ohjaavat päätöksentekoa ja suuria linjoja tilatasolla
-
(2024)Maataloussektori on aikaisemmin ollut ainoastaan energian kuluttaja, mutta nykyään se on myös energian tuottaja. Viljelijät ovat viime aikoina investoineet energian tuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Auringon tuottamaa energiaa olisi mahdollista hyödyntää Suomessa lämmön ja sähkön tuotannossa paljon nykyistä enemmän ja sillä voitaisiin täydentää monia energiatarpeita koko maatalous- ja elintarvikeketjussa. Vuoden 2021 jälkeen sähkön kokonaishinnan vaihtelu on ollut suurta, joten investointi aurinkopaneeleihin voi olla kiinnostava vaihtoehto uusiutuvana energian lähteenä maatiloilla. Tämän tutkielman tavoitteena oli arvioida tapaustutkimuksena aurinkopaneeli-investoinnin kannattavuutta eteläpohjalaisella kalkkunatilalla. Kannattavuuden arviointiin käytettiin nykyaikaisia investointimenetelmiä, minkä lisäksi kartoitettiin kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä herkkyysanalyysin avulla. Erityisesti tutkielmassa pyrittiin selvittämään, onko investointi kannattava, mitkä ovat investoinnin kannattavuuteen vaikuttavat tekijät, sekä miten investointituen määrä vaikuttaa investoinnin kannattavuuteen. Tutkielman tuloksissa investoinnin nettonykyarvoksi muodostui 12 240 €, sisäiseksi korkokannaksi 18,96 %, pääoman tuottoasteeksi 18,98 % ja takaisinmaksuajaksi 5,27 vuotta. Investointilaskelmien tuloksiin vaikutti positiivisesti investoinnin arvioitu pitkä käyttöikä. Aurinkopaneelijärjestelmällä pystyttäisiin tuottamaan osa tilan käyttösähköstä itse ja tuotettua sähköenergiaa päätyisi myös myyntiin ajoittain, kun sähkön tuotanto tilalla on suurempaa kuin tilan kulutus. Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi tutkielmassa muodostuivat investointituen määrä, ostosähkön hinta ja aurinkopaneelijärjestelmän energiantuottomäärä. Investointituen määrällä oli tutkielmassa suuri vaikutus investoinnin kannattavuuteen. Investointituki kasvatti investoinnin nettonykyarvoa, sisäistä korkokantaa sekä pääomantuottoastetta ja lyhensi investoinnin takaisinmaksuaikaa merkittävästi. Tutkielman investointilaskelmien sekä herkkyysanalyysien mukaan investointia aurinkopaneelijärjestelmään voidaan pitää tilalle kannattavana. Investointi mahdollistaa energiaomavaraisuuden lisäämisen ja sähkön käytöstä aiheutuvien kustannuksien alenemisen.
-
Challenges in Implementing Climate Smart Agricultural practices in Zambia to enhance food security (2024)This thesis delves into the challenges impeding the implementation of climate smart agricultural practices in Zambia, with a specific focus on enhancing food security amidst the escalating impacts of climate change on agriculture. Employing qualitative research design methodology and utilizing SWOT Analysis as an analytical tool, the study investigates the current best practices within the sector and formulates a strategic approach for future endeavours. Interviews with key stakeholders in the agricultural sector explore their experiences and perspectives, centring on identifying obstacles to the adoption of climate smart agricultural practices among Zambian smallholder farmers. The findings underscore several challenges, including limited access to essential inputs, high initial costs, and socio-economic factors influencing farmers' decision-making processes. The research reveals the intricate relationship between climatic changes and shifts in agricultural practices, emphasizing the need for tailored strategies and policies. Implications extend to policy formulation and enhancement, with recommendations emphasizing technology integration, community engagement, and policy improvements to overcome identified challenges. Finally, this research provides valuable insights into the complexities of implementing climate smart agriculture in Zambia, contributing to the foundation for future studies and guiding practical interventions to enhance food security in the face of climate change. The identified challenges and recommended strategies offer a comprehensive perspective for policymakers, researchers, and practitioners seeking sustainable solutions for agricultural development in Zambia.
-
(2023)Lack of finance is a major constraint for the smallholder soybean farmers in northern Ghana. The area is affected by soil degradation, poverty, and food insecurity, while a majority of the people in the area get their livelihood from agriculture. As a possible solution for the three problems, a natural biofertilizer and biocontrol agent, rhizobium bacteria, can be introduced to the rhizospheres of the soybean. This is usually done by applying rhizobium bacteria to the seeds of a legume prior to planting. This rhizobial inoculation technology improves plant growth, nutrient availability and uptake, as well as yields, thereby increasing the income and food security of the smallholder farmers. A credit to be invested in rhizobium inoculation technology would provide smallholder farmers with the opportunity to improve soil fertility and increase farm productivity, improving their food security and enabling them to earn additional income. The private market for rhizobial inoculants is nascent, but many of the farmers report financial constraints. To create a functioning market and to realise the social and environmental benefits of soybean cultivation and rhizobium inoculation technology, it is important to understand the causes of credit constraints of smallholder farmers and how to reduce them. In this thesis, I study the prevalence and the determinants of credit constraints among smallholder soybean farmers by applying a logistic regression model to a sample of 133 smallholder farmers in northern Ghana. I first define credit constrained status of the farmers and conclude that the prevalence of observable credit constraints in the sample is 57.1%. I conclude that there are two broad categories of variables affecting a farmer’s status as credit constrained. The first of these is the type of guarantees that a farmer can offer to the lender. Such guarantees are represented by membership in a farmers' association (and hence access to possible joint guarantees), existing assets such as ownership of cows, and a farmer's experience in soybean production (reflecting knowledge of good investment decisions in the sector). The second category relates to the supply of credit and the factors affecting it. The factors affecting credit supply identified in this study are regional disparities and loans targeted to a certain group, such as women. By influencing the supply and conditions of credit, the financial constraints of smallholder farmers can be alleviated. Such policy interventions, combined with other leverage points such as social learning and access to information, contribute to the adoption of desirable farming practices. Because of the many benefits of rhizobial inoculation in soybean production, its adoption could be promoted by offering credit directed particularly for the adoption of this technology. This would benefit not only the farmers but have broader benefits in the form of climate change adaptation and mitigation
-
(2023)Gypsum treatment of fields has proven to be a promising method of agriculture water protection. The purpose of this study is to investigate the drivers and barriers of gypsum treatment adoption among innovator and early adopter farmers. Based on the literature review, the factors affecting adoption of gypsum treatment are divided to farm, farmer, practice, program and context characteristics. The quantitative data of this study was gathered as a part of the KIPSI project from farmers that have or had suitable arable fields for gypsum treatment in the Archipelago Sea catchment area in spring 2020. The research data is analyzed with statistical methods including exploratory factor analysis, one-way analysis of variance, Kruskal-Wallis test, Chi-square test and Mann-Whitney U test. The results show that what determines the applying gypsum treatment of fields are practice, program and context characteristics such as information about the long term effects of gypsum, peer references, gypsum treatment being cost-free to the farmer, practical elements of the program, gypsum treatment’s environmental benefits and improving environmental image of agriculture. Farmer’s attitudes towards gypsum treatment play a role as well. On the other hand, farm or farmer sociodemographic characteristics such as farmer age, education, fulltime farming, share of rented land or total field area of the farm do not affect to the adoption of gypsum treatment. Out of the farm characteristics, only cereal farming is emphasized among the farmers that applied or are likely to apply gypsum treatment in the future in comparison to the farmers that are unlikely to apply gypsum treatment in the future. Exploratory factor analysis revealed four motivation factors to apply gypsum treatment of fields: water protection, fertilization and gaining new experiences, land improvement and protection of local waters and cost-effectiveness and recommendation of acquaintances. Water protection motivated farmers have positive views and attitudes towards gypsum treatment and agriculture water protection. Strong fertilization and gaining new experiences motivation is associated with cereal farming and the strong land improvement and protection of local waters motivation with large total field area of farm and younger age. Exploratory factor analysis revealed five motivation factors to not apply gypsum treatment of fields: doubts about the method, need for peer experiences and information about the long-term effects of gypsum, practical reasons, urgency and a view that the state of the waters is not weak and unsuitability of fields. Farmers having strong doubts about the method motivation have cautious attitude towards gypsum. They have also large field area as like the strong practical reasons motivated, who are also often fulltime farmers. Strong need for peer experiences and information about the long-term effects of gypsum motivation is associated with cereal farming. As this study focused on gypsum treatment, further research could expand to studying the acceptance as well as drivers and barriers of applying other agricultural water protection measures, such as structural lime treatment of fields.
-
(2023)Maatalouden rakennemuutos ja liiketoimintaympäristön muuttuminen edellyttävät nykypäivän maatiloilta uudenlaisia kyvykkyyksiä. Miksi toiset tilat selviävät muutoksessa paremmin kuin toiset tilat? Strategiatutkimus lähestyy kysymystä käyttäen selittäjänä dynaamisten kyvykkyyksien teoriaa. Kyvykkyyksien avulla selvitetään, miten maatilayrittäjä aistii muutoksen liiketoimintaympäristössään ja miten hän tarttuu havaittuun muutokseen miettien tilansa jatkuvaa uudistamista. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää yrittäjää, joiden päätuotantosuuntana oli emolehmät. Yrittäjät olivat päätoimisia yrittäjiä tai emolehmätuotanto oli eriytetty tilan muista toiminnoista, joten tuotannon kannattavuuden arvioiminen oli konkreettisempaa. Teemahaastatteluna toteutetut haastattelut tehtiin kyselylomakkeen pohjalta, joka oli muotoiltu Teecen (2007b) ajatusten perustalle dynaamisista kyvykkyyksistä. Miten tunnistetaan, tartutaan sekä otetaan muutos käytäntöön suomalaisilla emolehmätiloilla. Yrittäjän päätöksiin tutkimuksessa vaikuttivat tilan resurssit, strategia sekä yrittäjän oma arvomaailma tilan historiaan kytkettynä. Yrittäjät olivat kyllä avoimia uudelle, keräsivät tietoa toimintaympäristöstään sisä- ja ulkopuolelta mutta käytännön toteutuksen suhteen monella tilalla oli parannettavaa. Pitkän- ja lyhyen aikavälin suunnitelmia olisi hyvä tehdä myös paperille asti. Tavoitteena tutkielmassa ei ole tehdä yleistettäviä päätelmiä emolehmätuotannon johtamistavoista. Tulosten avulla voidaan havainnoida vain, miten pieni määrä emolehmätiloja tekee päätöksiä tuotantonsa suhteen. Tulevaisuuden tutkimuksissa tulisikin perehtyä laajemmin dynaamisten kyvykkyyksien vaikutuksiin yleensä maatilojen johtamisessa.
-
(2024)Food waste is a global problem which has economic, environmental, and social impacts. More than 30% of food intended for human consumption is lost or wasted annually which amounts to a billion tons of food and $ 940 billion in economic losses every year. Traditional "best before" dates and "use by" dates cause confusion among the consumers. The static nature of traditional best before dates and use by dates and absence of any digital label cause enormous amount of food waste. Insufficient consumer knowledge about several types of labeling dates causes rejections of expired food products which are still safe for human consumption. The aim of this research is to understand how consumers would select and evaluate food products that are close to the best-before day and when the food is expired but the sensors would say it is still good. In this research, a survey is conducted to see if the dynamic best before label sensor creates any additional value to the consumers related to the expiry date. Choice-based conjoint (CBC) analysis is used to determine how consumers value the dynamic best before label. The result of the study shows that consumers are more likely to buy a product if dynamic label is used in the packaging. The results of initial research are quite promising, but future researchers can study further by increasing samples sizes to get more data and by calculating willingness to pay (WTP). Finnish food companies can also investigate further to see how the introduction of dynamic labelling system works in practice in Finland and contribute to fight against food waste.
-
(2021)Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikkoa. Maataloudessa käytettävien tuotantopanosten hinnat ovat kehittyneet epäedulli-seen suuntaan eikä maatalousyrittäjillä ole keinoja vaikuttaa niihin. Maataloustuotteiden, kuten maidon, hinnat määräytyvät markkinoilla. Keskeisin keino kannattavuuden lisäämiseen on tuotos-panossuhteeseen eli tuottavuuteen vaikuttaminen. Samaan aikaan Suomessa on käynnissä maatalouden rakennekehitys, jonka seurauksena tilakoot suurenevat ja tilamäärä vähenee. Tilojen työmäärän lisääntyessä kaikkea ei voida tehdä enää yrittäjän tai yrittäjäpariskunnan kesken, vaan palkataan työntekijöitä tai hankitaan uutta tuotantoteknologiaa, kuten koneita. Maataloustyöntekijöiden osaamistarve kasvaa. Maatalousyrittäjillä tulisi olla osaa-mista henkilöstöjohtamisesta. Lean on virtaustehokkuuteen ja asiakaskeskeisyyteen liittyvä toimintastrategia. Kaiken perusta on ymmärtää arvo, jota luodaan asiak-kaalle. Leanissa tuotantoprosesseja hiotaan niin, että prosesseista tulee sujuvia: tuotetaan enemmän tuotetta pienemmillä resursseilla ja samalla tuotteen laatu paranee. Leanissa tuotantoprosesseja tarkastellaan yhdessä työntekijöiden kanssa ja niistä pyritään löytä-mään arvoa tuottamattomia toimintoja ja poistaa niitä. Leanissa on viisi keskeistä periaatetta, joiden mukaan toimitaan. Henkilöstön käytettävissä on yli 50 lean-työkalua ja tekniikkaa, jotka esimerkiksi parantavat viestintää ja työnjakoa, ohjaavat tekemään jatkuvia parannuksia ja keskittyvät standardisointiin sekä ylläpitävät järjestystä. Työntekijät ovat merkittävässä roolissa, sillä leanin keskiössä on henkilöstö, heidän osallistumisensa ja sitouttamisensa. Lean vastaa hyvin edellä esiteltyihin kannattavuuden ja henkilöstöjohtamisen haasteisiin. Erityisesti maitotiloille on järjestetty viimeisen viiden vuoden aikana lean-koulutuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko lean käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Tavoitteena oli saada tietoa, miten leanin käyttöönotto on sujunut, minkälaisia lean-työkaluja on käytössä tiloilla sekä kuinka lean on vaikuttanut tilojen talouteen ja työhyvinvointiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina neljälle maatalous-yrittäjälle, joista kolme oli maitotilallisia ja yksi emolehmätilallinen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi lean-johtamismenetelmä, jota tarkasteltiin strategisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lean-johtamismenetelmä soveltuu käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Johtopäätöstä tukee se, että leanin nähtiin vaikuttaneen jokaisella tilalla talouteen sekä työhyvinvointiin positiivisesti. Tutkimuksessa käsitellyt lean-työkalut sopivat tarkasteltuihin tuotantomuotoihin hyvin. Yksittäisiä haasteita työkalujen käytöstä nousi kuitenkin esiin. Käytössä olevien työkalujen määrässä havaittiin myös tilojen välisiä eroja. Työkalujen määrä oli pienin tilalla, jossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. Tutkimus toteu-tettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten liitto ry:n kanssa, jolle saadut tutkimustulokset antavat tietoa siitä, mikä on leanin nykytila maito- ja emolehmätiloilla sekä miten lean-koulutuksia ja -asiantuntijapalveluita tulisi kehittää tulevaisuudessa.
-
(2023)Syftet med avhandlingen är att med ekonometrisk analys undersöka vilka faktorer som påverkar prisbildningen på vete under åren 2000–2022 och om det är någon skillnad mellan de förklarande variablerna under stabilare tidsperioder jämfört med volatila tidsperioder. I undersökningen användes prisdata samlat ur Europeiska kommissionens - och världsbankens datamaterial, samt data på lagernivåer samlat ur USDAs rapporter och pristermin data ur CFTCs rapporter. All data som användes hade månatliga observationer mellan januari 2000 och december 2022. De förklarande variablerna valdes på basis av tidigare forskning och teori. Undersökningen gjordes genom att forska i variablernas korrelation, stationaritet och genom ekonometrisk tidsserieanalys. Ekonometrisk tidsserieanalys gjordes i fyra omgångar. En analys för hela tidsperioden mellan åren 2000–2022 med hjälp av dummyvariabler, samt tre analyser för åren 2007–2008, 2010–2013 och 2020–2022. Undersökningen visar att det är skillnad mellan variablerna under de tidsperioder som valdes att forskas i. Också modellernas förklaringskraft varierade i de olika ekonometriska tidsserieanalyserna. Under tidsperioden 2000-2022 visade sig alla förklarande variabler sig vara signifikanta (oljepris, naturgaspris, ureapris, valutakursen och veteslutlagren), förutom spekulanternas innehav av pristerminer. Dummyvariablerna som representerade de olika tidsperioderna visade sig också alla vara signifikanta. Det fanns icke-stationaritet i observationerna för de valda variablerna, men detta lyckades fångas upp genom att tillföra en tidsvariabel i modellen.
-
(2022)Increased awareness in health issues and nutritional elements has derived consumers to pay premium prices for functional products and producers have developed differentiated products to match these heterogenous preferences. The assessment of the versatile food commodity markets has long intrigued the attention of researchers and it is well-established that the hedonic pricing method is a prominent approach in determining an attribute's cost and perceived value to customers. With the method of hedonic pricing, this study aims to determine how those values form the online prices of bread. Specifically, it examines the marginal prices of bread sold on e-commerce platforms in Finland and whether those change over time. Moreover, this study aims to analyze the extent to which complex data extraction methods add value to prior hedonic pricing methodologies. To test the null hypotheses that estimated marginal prices have no relationship to online prices of bread, and the marginal prices of bread attributes do not significantly change during the data collection period, a semi-logarithmic hedonic price function with HAC standard errors was specified. In the empirical part, the hedonic price function was estimated for the whole sample and each data day. Daily price quotes for the analysis were extracted from the largest Finnish grocery retailer's e-commerce platform via web scraping. The results showed that the estimated relationships between price and marginal prices were significant but that the effects on the price did not significantly change during the data collection period. The results suggest that Finnish consumers value taste over health and place a high value on stomach-friendly and domestic bread. These findings are a valuable source for better understanding regular bread purchasing decisions and producer product differentiation strategies. Although web scraping was the only alternative to obtain detailed, up-to-date product data in the Finnish context, daily scraping seemed unnecessary as bread prices remained stable. However, daily scraping combined with the hedonic pricing method yielded valuable information regarding the holiday season’s pricing strategies of Finnish retailers. On this basis, web scraping should be included in hedonic pricing applications on food products and the whole food commodity research field.
-
(2021)Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.
-
(2024)Tiivistelmä – Referat – Abstract The dairy sector in Finland and the EU has experienced several important shocks during the past decade, causing increased instability and dramatic price movements. It has put pressure on different market participants as well as on policy makers while simultaneously driving a growing interest for price transmission studies. However, gaps in the research field persists and this study addresses this void by focusing on the characteristic of Finnish raw milk prices and their relation to the prices of key trading partners, including Sweden, Denmark, Estonia, Germany and France. Considering descriptive statistics and graphical representations, the assumption that Finnish milk prices exhibit relative independence seems plausible. This seemingly independent behavior challenges theoretical foundations related to market equilibrium while prompting questions about market efficiency Employing econometric time series analysis, this study covers the 2013-2023 timeframe and pursues two main objectives: identifying a potential long-run cointegration relationship and studying short-run impacts of other countries' milk prices on Finnish prices. The Engle-Granger two-step framework is used for the cointegration analysis, confirming the hypothesis that Finnish milk prices operate autonomously, lacking a long-run equilibrium with other EU countries. Although some previous papers suggests that milk prices in the EU generally seem interconnected, Finland has not been the focus of such studies. The finding of this paper aligns with literature suggesting weaker cointegration in dairy markets compared to other agricultural sectors in the EU. The paper discusses potential explanations, considering structural characteristics of the dairy sector, dairy trade features, and broader market inefficiencies influencing price transmission. However, additional research is warranted to comprehend practical implications, particularly concerning market efficiency and the competitive status of participants in the domestic dairy sector. Short-run influences are modeled by applying a dynamic ordinary least squares regression with lagged price variables. The outcomes reveal rather unexpected results, with main trading partners such as Sweden, Denmark, and Germany, exerting no significant influence on Finnish prices. In contrast, France and Estonia seem to exhibit considerable influence on Finnish milk prices. Caution is advised in interpreting the short-run impacts, addressing the possible shortcomings of such regression for example regarding potential arbitrariness in the indications of the model. Ultimately, the results of this study point at some general implications, suggesting that price transmission is not solely a consequence of physical trade, and that the intricate characteristics of the dairy sector clearly challenge the direct application of economic theories like the law of one price to agricultural commodities. The need for a nuanced understanding of price dynamics in the dairy market is underscored as an important element of policy and market efficiency considerations.
-
(2024)Climate change poses a significant threat to agricultural production worldwide (FAO, 2017; IPCC, 2021), and Uganda is particularly vulnerable to these changes. This research aims to study preferences (crops and practices) and transition costs for adopting more climate resilient agriculture methodologies in Uganda's West Nile Region. To ensure the reliability and validity of the results, a triangulation approach was implemented, employing a mix of methodologies and data sources. An extensive literature review, survey, focus group discussions and key informant interviews were adopted. Key findings underline cassava as the most cultivated food crop, potatoes as one of the most cultivated cash crops, and crop rotation and agroforestry as the most climate-resilient practices adopted. High investment costs and lack of labour represented critical barriers to the adoption of innovative practices, in particular apiculture and plant nurseries. Farmers recognised the important role of including different crops and different strategies to implement climate resilience and improve yields. Further studies are necessary to assess the long-term efficiency of these strategies, including their impacts on pest and disease management and soil fertility. Overall, this research provides valuable insights for further development of an ongoing climate-resilient project in the region.
-
(2023)Maatalouden rakennekehityksen seurauksena työkoneet ovat kasvaneet, mikä on johtanut peltojen tiivistymiseen. Jankkuroinnin avulla voidaan poistaa pellolle syntyneitä tiivistymiä, jonka seurauksena maan kapillaarinen vedennousu sekä vedenläpäisykyky paranevat. Kapillaari-ilmiön toimiessa kasvukauden kuivina ajanjaksoina vesi nousee kohti maanpintaa. Vastaavasti maan vedenläpäisykyvyn toimiessa vesi ei kerry maan pintakerrokseen, vaan valuu maan syvempiin kerroksiin. Parantuneen vesitalouden ansiosta pelto kestää paremmin sään ääriolosuhteita, mikä lisää viljelyvarmuutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus jankkuroinnilla on maan vesitalouteen, satotasoihin ja kattaako satotason nousu jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Tutkimuksen aineisto kerättiin kasvukausien 2019–2021 ajan. Mittaukset suoritettiin neljällä eri kosteusanturilla, jotka asennettiin kahteen eri syvyyteen, toiset jankkuroidulle ja toiset jankkuroimattomalle osalle koelohkoa. Näiden yhteyteen asennettiin sääasema. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, koska mittaustulosten ollessa vain yhdeltä maalajilta tuloksia ei voida yleistää koskemaan muita maalajia. Mittaustulosten perusteella luotiin kasvumalli, jonka avulla laskettiin neljälle eri kasvilajille satotasot. Tulosten perusteella kasvukaudet olivat keskimääräistä kuivempia, mikä näkyi pellon kosteudessa ja sadantadatassa. Jankkuroinnin ansiosta maan kapillaari-ilmiö toimi kuivissa olosuhteissa ja tämä näkyi pellon syvemmässä kerroksessa. Parantuneen vedenläpäisykyvyn seurauksena jankkuroidun pellon muokkauskerros kuitenkin kuivui enemmän kuin jankkuroimattoman koelohkon muokkauskerros. Jankkurointi nosti kasvukausien keskisatoa, vaikka joidenkin kasvien kohdalla yksittäisenä kasvukautena jankkuroimaton koeala tuotti paremman sadon. Kohonneiden satotasojen ansioista sadonlisä kattoi jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Jankkuroinnin omistus- ja toteutustapoja vertaillessa yhteisomisteisen laitteen hankkiminen osoittautui kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta jankkuroinnin tuovan viljelyvarmuutta, joka näkyy kannattavuuden paranemisena.
-
(2023)Kuivuusriskin on havaittu kasvaneen ja Lounais-Suomen alueen maatalouden olevan erityisen herkkä uusille ääriolosuhteille. Maatiloilla ei ole kehitetty yleisesti riskienhallintamenetelmiä kuivuusriskin hallintaan. Yksi vaihtoehtoinen riskienhallintamenetelmä kuivuusriskin hallintaan on keinokastelu, joka on vielä erittäin vähän käytetty menetelmä. Tämä tutkimus keskittyy selvittämään syitä kastelun vähäiselle käytölle sekä mahdollisuuksille kastelun käytön lisäämisessä kuivuusriskin hallinnassa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kysyttiin monivalintakysymyksillä mielipiteitä kuivuusriskin ja kastelun suhteen. Toisessa osassa pyydettiin arvioimaan keskimääräisiä satotasoja kastelun avulla ja ilman kastelua. Tuloksia analysoitiin Mann-Whitney- ja Kruskal-Wallis-testeillä sekä visuaalisesti kolmiojakaumalla ja laatikko-janakuvion avulla. Arvioitujen satotasojen avulla arvioitiin myös kastelun kannattavuutta riskienhallintamenetelmänä. Kyselyn ensimmäisen osion tulosten perusteella kastelun työläys ja huono kannattavuus olivat suurimpia syitä kastelun vähäiselle käytölle. Kyselyn toisen osion perusteella kastelulla pystyttiin hyvin tasaamaan satovaihteluita viljakasveilla, perunalla ja palkokasveilla. Kastelu ei ollut keskimäärin kannattavaa viljakasveilla muuta kuin tilanteissa, joissa kastelun muuttuvat ja kiinteät kustannukset olivat matalaa tasoa. Kyselyn vastausprosentti oli alhainen mikä heikentää tulosten luotettavuutta. Johtopäätöksenä kastelun havaittiin olevan potentiaalinen riskienhallintamenetelmä kuivuusriskin hallintaan. Valinta kastelun ottamisesta käyttöön riskienhallintamenetelmänä tulee tehdä tilakohtaisesti, jolloin on parhaiten tiedossa kastelun antama satovaste ja kustannukset. Jatkotutkimusmahdollisuuksina tutkimuksesta esiin nousi vähemmän työllistävien kastelukeinojen löytäminen sekä parempi tutkittu tieto kastelun antamasta satovasteesta eri viljelykasveilla.
-
(2023)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tuotantofunktiomuodolla saadaan kuvattua parhaiten kauran satovastetta typpilannoituksen suhteen. Tutkimuksessa arvioidaan, millainen vaikutus typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen typpilannoitukseen kauralla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sadannan ja lämpösummankertymän vaikutusta typpilannoitteen tuottamaan satovasteeseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan yleisesti kauran viljelyä Suomessa, mitä mahdollisuuksia kauran viljelyssä on sekä perehdytään kauran typpilannoitukseen. Lisäksi teoriaosuudessa käydään läpi, mitkä tekijät vaikuttavat kauran sadonmuodostukseen ja millaisia laatuvaatimuksia elintarvike- ja rehukauran käyttötarkoituksille on. Teoriaosiossa käydään myös läpi klassinen tuotantofunktion määritelmä ja sen teoriaa. Lisäksi tarkastellaan tuotantofunktiota yhden panoksen näkökulmasta ja miten voittofunktio määritetään. Teoriaosassa vertaillaan eri tutkimuksissa käytettyjä tuotantofunktioita. Tutkimuksen aineistona käytetään Yara Suomi Oy:n Kotkaniemen tutkimusaseman suorittamien typpiporraskokeiden tuloksista. Typpiporraskokeita on vuosilta 2009–2020. Kokeita oli suoritettu koeruuduilla Vihdin Ojakkalassa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä ja funktiomuotoina: kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitcherlich-funktiota, lineaarinen funktio tasanteella, eli LRP-mallia ja kvadraattinen funktio tasanteella eli QRP-mallia. BIC-testisuureen perusteella parhaiten kauran typpilannoituksen satotuottoa kuvasi Mitcherlich-funktio vuosidummy-muuttujalla. Toiseksi ja kolmanneksi parhaimmat tuotantofunktiot, QRP-malli ja kvadraattifunktio eivät kuitenkaan olleet kaukana Mitcherlich-funktiosta, kun BIC-testisuureita vertailtiin. Sademäärän ja lämpösummankertymän vaikutus typpilannoituksen tuottamaan satovasteeseen oli merkitsevyydeltään niin alhainen, että niiden käytöstä päätettiin luopua tässä tutkimuksessa. Syyksi arvioitiin, että kokeiden ja säädatan keräämiseen käytetty mittausjakso oli liian lyhyt tuottamaan merkitseviä tuloksia. Sään vuotuisen vaihtelun vaikutus satotasoon otettiin huomioon dummy-muuttujilla. Taloudellisesti optimaalista lannoitustasoa vertailtiin vuosien 2013, 2017, 2018 ja 2022 vuosien typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella. 2018 vuoden hintasuhteella tuotantofunktioiden välinen ero lannoitusoptimeissa oli selvästi suurin. Typpilannoitus suositukset eri tuotantofunktioiden ja hintasuhteiden välillä oli 123–282 kg/ha. Neliöjuurifunktion antamat typpilannoitussuositukset olivat epärealistisen korkeat alemmilla hintasuhteilla. Tarkasteltujen vuosien perusteella lannoitus oli kuitenkin jokaisena vuotena taloudellisesti kannattavaa. Korkeimpia typen ja kauran hintasuhteita lukuun ottamatta optimaaliset lannoitetasot ylittivät ympäristökorvauksen lannoiterajat LRP-funktiota lukuun ottamatta.
-
(2023)Kasvinsuojelu on yksi modernin maatalouden tuottavuuden ehdoista, mutta kasvinsuojelun onnistuminen vaatii maatalousyrittäjiltä osaamista sekä tietoon ja harkintaan perustuvaa päätöksentekoa. Kasvinsuojelu on EU:ssa ajankohtainen aihe ja Euroopan unionin Pellolta Pöytään -strategia on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja niiden aiheuttamia riskejä 50 % vuoteen 2030 mennessä. Tutkimuksessa tarkastellaan maatalousyrittäjien kasvinsuojeluun liittyvää päätöksentekoprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten maatalousyrittäjät suhtautuvat EU:n suunnittelemaan vihreän kasvun politiikkaan ja mitä vaikutuksia sillä on päätöksentekoon. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu päätöksentekomalliin, jossa on huomioitu integroidun kasvinsuojelun periaatteet. Viitekehykseen on lisätty myös maatalousyrittäjän lyhyen ja keskipitkän aikavälin johtamistoimet sekä päätöksentekoprosessi. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa maatalousyrittäjää. Yhteistä kaikille maatalousyrittäjille on, että he tekevät yhteistyötä jonkin kasvinsuojelualan yrityksen kanssa. Maatalousyrittäjät harjoittavat nk. tavanomaista tuotantoa ja tähtäävät hyvään taloudelliseen tulokseen mm. hyödyntämällä laajasti erilaisia kasvinsuojeluaineita. Tutkimuksessa huomattiin päätöksentekoprosessiin vaikuttavan markkinat, politiikka, sääolosuhteet sekä sato-odotukset. Riskiä ja mahdollista katetuottoa punnittiin useaan otteeseen kasvukauden aikana katetuoton maksimoimiseksi. EU:n vihreän kasvun politiikkaan maatalousyrittäjät suhtautuivat huolestuneesti. Maatalousyrittäjät olivat valmiita tekemään toimia ympäristön kohentamiseksi, mutta samalla olivat huolissaan kannattavuuden heikentymisestä. Maatalousyrittäjät haluaisivat siirtymän tapahtuvan markkinaperusteisesti eikä pakotetusti.
-
(2022)Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa uusia suuntauksia ja uudistumisen mahdollisuuksia Keski-Suomen elintarvikejalostukselle. Tulevaisuuden mahdollisuuksia selvitettiin tutkimalla, millaisia elintarviketrendit ja kulutusmuutokset voisivat olla Suomessa vuosina 2031–2036 sekä millaisia muutoksia elintarvikealalla tai -ketjussa voisi tapahtua samalla aikajänteellä. Edeltävien lisäksi selvitettiin tulisiko Keski-Suomen toimintaympäristössä tapahtua rakenteellisia muutoksia, jotta esiin nousseet mahdollisuudet olisivat toteutettavissa. Näihin tietoihin perustuen rakennettiin Keski-Suomen elintarvikejalostukselle tulevaisuuskuvia, joissa tulevaisuuden mahdollisuudet ja muutokset nostettiin esiin. Tutkimus tehtiin toimeksiantona Keski-Suomen ELY-keskukselle. Tulevaisuuden kehityssuuntia tutkittiin haastattelemalla kahdeksaa ruoka-alan ja kuluttajakäyttäytymisen asiantuntijaa teemahaastatteluilla. Haastatteluissa nousi esiin, että seuraavien 10–15 vuoden aikana tulee tapahtumaan ruokamurros, mutta sen voimakkuus, muutostahti sekä osittain sisältökin on vielä avoin. Kuluttajan roolin nähtiin voimistuvan, joka korostaa trendien ja kuluttajien preferenssien tuntemisen tärkeyttä. Tuloksista muodostui kuusi laajempaa ruokatrendeihin liittyvää kokonaisuutta. Osa näistä kokonaisuuksista oli pitkäaikaisia trendejä ja osa vielä tällä hetkellä alkuvaiheessa olevia, mutta joilla on mahdollisuudet nousta laajemmiksi trendeiksi tulevaisuudessa. Elintarvikealan -ja ketjun tulevaisuuden kehityksessä tunnistettiin useita suuntauksia, jotka olivat osittain vastakkaisiakin. Lisäarvotuotteiden viennin nähtiin myös olevan tärkeä mahdollisuus kotimaisille toimijoille. Tulosten ydinmuuttujista koostettiin tulevaisuustaulukko tulevaisuuskuvien rakentamista varten. Tulevaisuustaulukon avulla rakentui kolme tulevaisuuskuvaa, jotka olivat Maltillinen kehitys, Keski-Suomi esiin ja Kehityksen perässä. Kahdessa ensimmäisessä tulevaisuuskuvassa kehitys on ollut Keski-Suomen elintarvikejalostuksen kannalta suotuisaa ja uusia mahdollisuuksia on syntynyt elintarvikealalle. Näitä mahdollisuuksia on myös päästy hyödyntämään etenkin Keski-Suomi esiin -tulevaisuuskuvassa. Kehityksen perässä -tulevaisuuskuvassa kotimainen elintarvikejalostus ei ole pystynyt vastaamaan tulevaisuuden muuttuvaan kysyntään ja Keski-Suomen elintarvikeketjun toiminta on supistunut voimakkaasti. Keski-Suomen elintarvikejalostuksella voidaan nähdä olevan vahvat mahdollisuudet vastata tulevaisuuden elintarvikkeiden kysyntään ja ruokamurrokseen. Maakuntaan tunnistettiin laajasti erilaisia mahdollisuuksia ja useimmin parhaimmat mahdollisuudet nähtiin saavutettavan hyödyntämällä nykyisiä vahvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat paikallisen kulttuuriin liittyvät ruoat, hyvinvointi, luomu- ja luonnontuotteet, marjat sekä kotimainen kala. Maakunnan elintarvikejalostuksen monipuolisuutta hyödyntämällä voisi myös nousta aivan uusia tuotteita tai toimintatapoja elintarvikejalostukselle. Toisaalta monen alatoimialan yhtäaikainen muutos vaatii yhteisen tahtotilan toimijoiden välille ja resursseja kehitykseen. Yleisemmin tärkeitä kehitysalueita elintarvikejalostukselle ovatjalostusasteen nosto, vastuullisuus, yhteistyön tiivistäminen yritysten välillä, kuluttajalähtöisyys, ajan hermolla oleminen ja markkinointi.Tulevaisuuden ruokamurros voi haastaa etenkin pienyrityksiä, joiden resurssit ovat rajallisemmat.
Now showing items 1-20 of 71