Browsing by study line "Lantbruksekonomi"

Lack of finance is a major constraint for the smallholder soybean farmers in northern Ghana. The area is affected by soil degradation, poverty, and food insecurity, while a majority of the people in the area get their livelihood from agriculture. As a possible solution for the three problems, a natural biofertilizer and biocontrol agent, rhizobium bacteria, can be introduced to the rhizospheres of the soybean. This is usually done by applying rhizobium bacteria to the seeds of a legume prior to planting. This rhizobial inoculation technology improves plant growth, nutrient availability and uptake, as well as yields, thereby increasing the income and food security of the smallholder farmers. A credit to be invested in rhizobium inoculation technology would provide smallholder farmers with the opportunity to improve soil fertility and increase farm productivity, improving their food security and enabling them to earn additional income. The private market for rhizobial inoculants is nascent, but many of the farmers report financial constraints. To create a functioning market and to realise the social and environmental benefits of soybean cultivation and rhizobium inoculation technology, it is important to understand the causes of credit constraints of smallholder farmers and how to reduce them. In this thesis, I study the prevalence and the determinants of credit constraints among smallholder soybean farmers by applying a logistic regression model to a sample of 133 smallholder farmers in northern Ghana. I first define credit constrained status of the farmers and conclude that the prevalence of observable credit constraints in the sample is 57.1%. I conclude that there are two broad categories of variables affecting a farmer’s status as credit constrained. The first of these is the type of guarantees that a farmer can offer to the lender. Such guarantees are represented by membership in a farmers' association (and hence access to possible joint guarantees), existing assets such as ownership of cows, and a farmer's experience in soybean production (reflecting knowledge of good investment decisions in the sector). The second category relates to the supply of credit and the factors affecting it. The factors affecting credit supply identified in this study are regional disparities and loans targeted to a certain group, such as women. By influencing the supply and conditions of credit, the financial constraints of smallholder farmers can be alleviated. Such policy interventions, combined with other leverage points such as social learning and access to information, contribute to the adoption of desirable farming practices. Because of the many benefits of rhizobial inoculation in soybean production, its adoption could be promoted by offering credit directed particularly for the adoption of this technology. This would benefit not only the farmers but have broader benefits in the form of climate change adaptation and mitigation

Maatalouden rakennemuutos ja liiketoimintaympäristön muuttuminen edellyttävät nykypäivän maatiloilta uudenlaisia kyvykkyyksiä. Miksi toiset tilat selviävät muutoksessa paremmin kuin toiset tilat? Strategiatutkimus lähestyy kysymystä käyttäen selittäjänä dynaamisten kyvykkyyksien teoriaa. Kyvykkyyksien avulla selvitetään, miten maatilayrittäjä aistii muutoksen liiketoimintaympäristössään ja miten hän tarttuu havaittuun muutokseen miettien tilansa jatkuvaa uudistamista. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää yrittäjää, joiden päätuotantosuuntana oli emolehmät. Yrittäjät olivat päätoimisia yrittäjiä tai emolehmätuotanto oli eriytetty tilan muista toiminnoista, joten tuotannon kannattavuuden arvioiminen oli konkreettisempaa. Teemahaastatteluna toteutetut haastattelut tehtiin kyselylomakkeen pohjalta, joka oli muotoiltu Teecen (2007b) ajatusten perustalle dynaamisista kyvykkyyksistä. Miten tunnistetaan, tartutaan sekä otetaan muutos käytäntöön suomalaisilla emolehmätiloilla. Yrittäjän päätöksiin tutkimuksessa vaikuttivat tilan resurssit, strategia sekä yrittäjän oma arvomaailma tilan historiaan kytkettynä. Yrittäjät olivat kyllä avoimia uudelle, keräsivät tietoa toimintaympäristöstään sisä- ja ulkopuolelta mutta käytännön toteutuksen suhteen monella tilalla oli parannettavaa. Pitkän- ja lyhyen aikavälin suunnitelmia olisi hyvä tehdä myös paperille asti. Tavoitteena tutkielmassa ei ole tehdä yleistettäviä päätelmiä emolehmätuotannon johtamistavoista. Tulosten avulla voidaan havainnoida vain, miten pieni määrä emolehmätiloja tekee päätöksiä tuotantonsa suhteen. Tulevaisuuden tutkimuksissa tulisikin perehtyä laajemmin dynaamisten kyvykkyyksien vaikutuksiin yleensä maatilojen johtamisessa.

Syftet med avhandlingen är att med ekonometrisk analys undersöka vilka faktorer som påverkar prisbildningen på vete under åren 2000–2022 och om det är någon skillnad mellan de förklarande variablerna under stabilare tidsperioder jämfört med volatila tidsperioder. I undersökningen användes prisdata samlat ur Europeiska kommissionens - och världsbankens datamaterial, samt data på lagernivåer samlat ur USDAs rapporter och pristermin data ur CFTCs rapporter. All data som användes hade månatliga observationer mellan januari 2000 och december 2022. De förklarande variablerna valdes på basis av tidigare forskning och teori. Undersökningen gjordes genom att forska i variablernas korrelation, stationaritet och genom ekonometrisk tidsserieanalys. Ekonometrisk tidsserieanalys gjordes i fyra omgångar. En analys för hela tidsperioden mellan åren 2000–2022 med hjälp av dummyvariabler, samt tre analyser för åren 2007–2008, 2010–2013 och 2020–2022. Undersökningen visar att det är skillnad mellan variablerna under de tidsperioder som valdes att forskas i. Också modellernas förklaringskraft varierade i de olika ekonometriska tidsserieanalyserna. Under tidsperioden 2000-2022 visade sig alla förklarande variabler sig vara signifikanta (oljepris, naturgaspris, ureapris, valutakursen och veteslutlagren), förutom spekulanternas innehav av pristerminer. Dummyvariablerna som representerade de olika tidsperioderna visade sig också alla vara signifikanta. Det fanns icke-stationaritet i observationerna för de valda variablerna, men detta lyckades fångas upp genom att tillföra en tidsvariabel i modellen.

Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.

Maatalouden rakennekehityksen seurauksena työkoneet ovat kasvaneet, mikä on johtanut peltojen tiivistymiseen. Jankkuroinnin avulla voidaan poistaa pellolle syntyneitä tiivistymiä, jonka seurauksena maan kapillaarinen vedennousu sekä vedenläpäisykyky paranevat. Kapillaari-ilmiön toimiessa kasvukauden kuivina ajanjaksoina vesi nousee kohti maanpintaa. Vastaavasti maan vedenläpäisykyvyn toimiessa vesi ei kerry maan pintakerrokseen, vaan valuu maan syvempiin kerroksiin. Parantuneen vesitalouden ansiosta pelto kestää paremmin sään ääriolosuhteita, mikä lisää viljelyvarmuutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus jankkuroinnilla on maan vesitalouteen, satotasoihin ja kattaako satotason nousu jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Tutkimuksen aineisto kerättiin kasvukausien 2019–2021 ajan. Mittaukset suoritettiin neljällä eri kosteusanturilla, jotka asennettiin kahteen eri syvyyteen, toiset jankkuroidulle ja toiset jankkuroimattomalle osalle koelohkoa. Näiden yhteyteen asennettiin sääasema. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, koska mittaustulosten ollessa vain yhdeltä maalajilta tuloksia ei voida yleistää koskemaan muita maalajia. Mittaustulosten perusteella luotiin kasvumalli, jonka avulla laskettiin neljälle eri kasvilajille satotasot. Tulosten perusteella kasvukaudet olivat keskimääräistä kuivempia, mikä näkyi pellon kosteudessa ja sadantadatassa. Jankkuroinnin ansiosta maan kapillaari-ilmiö toimi kuivissa olosuhteissa ja tämä näkyi pellon syvemmässä kerroksessa. Parantuneen vedenläpäisykyvyn seurauksena jankkuroidun pellon muokkauskerros kuitenkin kuivui enemmän kuin jankkuroimattoman koelohkon muokkauskerros. Jankkurointi nosti kasvukausien keskisatoa, vaikka joidenkin kasvien kohdalla yksittäisenä kasvukautena jankkuroimaton koeala tuotti paremman sadon. Kohonneiden satotasojen ansioista sadonlisä kattoi jankkuroinnista aiheutuneet kustannukset. Jankkuroinnin omistus- ja toteutustapoja vertaillessa yhteisomisteisen laitteen hankkiminen osoittautui kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta jankkuroinnin tuovan viljelyvarmuutta, joka näkyy kannattavuuden paranemisena.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tuotantofunktiomuodolla saadaan kuvattua parhaiten kauran satovastetta typpilannoituksen suhteen. Tutkimuksessa arvioidaan, millainen vaikutus typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen typpilannoitukseen kauralla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sadannan ja lämpösummankertymän vaikutusta typpilannoitteen tuottamaan satovasteeseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan yleisesti kauran viljelyä Suomessa, mitä mahdollisuuksia kauran viljelyssä on sekä perehdytään kauran typpilannoitukseen. Lisäksi teoriaosuudessa käydään läpi, mitkä tekijät vaikuttavat kauran sadonmuodostukseen ja millaisia laatuvaatimuksia elintarvike- ja rehukauran käyttötarkoituksille on. Teoriaosiossa käydään myös läpi klassinen tuotantofunktion määritelmä ja sen teoriaa. Lisäksi tarkastellaan tuotantofunktiota yhden panoksen näkökulmasta ja miten voittofunktio määritetään. Teoriaosassa vertaillaan eri tutkimuksissa käytettyjä tuotantofunktioita. Tutkimuksen aineistona käytetään Yara Suomi Oy:n Kotkaniemen tutkimusaseman suorittamien typpiporraskokeiden tuloksista. Typpiporraskokeita on vuosilta 2009–2020. Kokeita oli suoritettu koeruuduilla Vihdin Ojakkalassa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä ja funktiomuotoina: kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitcherlich-funktiota, lineaarinen funktio tasanteella, eli LRP-mallia ja kvadraattinen funktio tasanteella eli QRP-mallia. BIC-testisuureen perusteella parhaiten kauran typpilannoituksen satotuottoa kuvasi Mitcherlich-funktio vuosidummy-muuttujalla. Toiseksi ja kolmanneksi parhaimmat tuotantofunktiot, QRP-malli ja kvadraattifunktio eivät kuitenkaan olleet kaukana Mitcherlich-funktiosta, kun BIC-testisuureita vertailtiin. Sademäärän ja lämpösummankertymän vaikutus typpilannoituksen tuottamaan satovasteeseen oli merkitsevyydeltään niin alhainen, että niiden käytöstä päätettiin luopua tässä tutkimuksessa. Syyksi arvioitiin, että kokeiden ja säädatan keräämiseen käytetty mittausjakso oli liian lyhyt tuottamaan merkitseviä tuloksia. Sään vuotuisen vaihtelun vaikutus satotasoon otettiin huomioon dummy-muuttujilla. Taloudellisesti optimaalista lannoitustasoa vertailtiin vuosien 2013, 2017, 2018 ja 2022 vuosien typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella. 2018 vuoden hintasuhteella tuotantofunktioiden välinen ero lannoitusoptimeissa oli selvästi suurin. Typpilannoitus suositukset eri tuotantofunktioiden ja hintasuhteiden välillä oli 123–282 kg/ha. Neliöjuurifunktion antamat typpilannoitussuositukset olivat epärealistisen korkeat alemmilla hintasuhteilla. Tarkasteltujen vuosien perusteella lannoitus oli kuitenkin jokaisena vuotena taloudellisesti kannattavaa. Korkeimpia typen ja kauran hintasuhteita lukuun ottamatta optimaaliset lannoitetasot ylittivät ympäristökorvauksen lannoiterajat LRP-funktiota lukuun ottamatta.

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa uusia suuntauksia ja uudistumisen mahdollisuuksia Keski-Suomen elintarvikejalostukselle. Tulevaisuuden mahdollisuuksia selvitettiin tutkimalla, millaisia elintarviketrendit ja kulutusmuutokset voisivat olla Suomessa vuosina 2031–2036 sekä millaisia muutoksia elintarvikealalla tai -ketjussa voisi tapahtua samalla aikajänteellä. Edeltävien lisäksi selvitettiin tulisiko Keski-Suomen toimintaympäristössä tapahtua rakenteellisia muutoksia, jotta esiin nousseet mahdollisuudet olisivat toteutettavissa. Näihin tietoihin perustuen rakennettiin Keski-Suomen elintarvikejalostukselle tulevaisuuskuvia, joissa tulevaisuuden mahdollisuudet ja muutokset nostettiin esiin. Tutkimus tehtiin toimeksiantona Keski-Suomen ELY-keskukselle. Tulevaisuuden kehityssuuntia tutkittiin haastattelemalla kahdeksaa ruoka-alan ja kuluttajakäyttäytymisen asiantuntijaa teemahaastatteluilla. Haastatteluissa nousi esiin, että seuraavien 10–15 vuoden aikana tulee tapahtumaan ruokamurros, mutta sen voimakkuus, muutostahti sekä osittain sisältökin on vielä avoin. Kuluttajan roolin nähtiin voimistuvan, joka korostaa trendien ja kuluttajien preferenssien tuntemisen tärkeyttä. Tuloksista muodostui kuusi laajempaa ruokatrendeihin liittyvää kokonaisuutta. Osa näistä kokonaisuuksista oli pitkäaikaisia trendejä ja osa vielä tällä hetkellä alkuvaiheessa olevia, mutta joilla on mahdollisuudet nousta laajemmiksi trendeiksi tulevaisuudessa. Elintarvikealan -ja ketjun tulevaisuuden kehityksessä tunnistettiin useita suuntauksia, jotka olivat osittain vastakkaisiakin. Lisäarvotuotteiden viennin nähtiin myös olevan tärkeä mahdollisuus kotimaisille toimijoille. Tulosten ydinmuuttujista koostettiin tulevaisuustaulukko tulevaisuuskuvien rakentamista varten. Tulevaisuustaulukon avulla rakentui kolme tulevaisuuskuvaa, jotka olivat Maltillinen kehitys, Keski-Suomi esiin ja Kehityksen perässä. Kahdessa ensimmäisessä tulevaisuuskuvassa kehitys on ollut Keski-Suomen elintarvikejalostuksen kannalta suotuisaa ja uusia mahdollisuuksia on syntynyt elintarvikealalle. Näitä mahdollisuuksia on myös päästy hyödyntämään etenkin Keski-Suomi esiin -tulevaisuuskuvassa. Kehityksen perässä -tulevaisuuskuvassa kotimainen elintarvikejalostus ei ole pystynyt vastaamaan tulevaisuuden muuttuvaan kysyntään ja Keski-Suomen elintarvikeketjun toiminta on supistunut voimakkaasti. Keski-Suomen elintarvikejalostuksella voidaan nähdä olevan vahvat mahdollisuudet vastata tulevaisuuden elintarvikkeiden kysyntään ja ruokamurrokseen. Maakuntaan tunnistettiin laajasti erilaisia mahdollisuuksia ja useimmin parhaimmat mahdollisuudet nähtiin saavutettavan hyödyntämällä nykyisiä vahvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat paikallisen kulttuuriin liittyvät ruoat, hyvinvointi, luomu- ja luonnontuotteet, marjat sekä kotimainen kala. Maakunnan elintarvikejalostuksen monipuolisuutta hyödyntämällä voisi myös nousta aivan uusia tuotteita tai toimintatapoja elintarvikejalostukselle. Toisaalta monen alatoimialan yhtäaikainen muutos vaatii yhteisen tahtotilan toimijoiden välille ja resursseja kehitykseen. Yleisemmin tärkeitä kehitysalueita elintarvikejalostukselle ovatjalostusasteen nosto, vastuullisuus, yhteistyön tiivistäminen yritysten välillä, kuluttajalähtöisyys, ajan hermolla oleminen ja markkinointi.Tulevaisuuden ruokamurros voi haastaa etenkin pienyrityksiä, joiden resurssit ovat rajallisemmat.

Med växande gårdsenheter samt ibruktagandet av ny teknik hoppas man kunna skapa ett konkurrenskraftigt lantbruk i Finland. Gårdar med mjölkningsrobot ökar i Finland, målet med strukturutvecklingen är att uppnå en högre lönsamhet på dessa gårdar. Detta genom växande enheter som kan uppnå lägre styckekostnader per producerat mjölk kg och investera i ny teknik som automatisering. Denna studie ser över mjölkproduktionen i Finland på en mikro- eller gårdsnivå, för att reda ut hur tidigare resultat stämmer överens med data från gårdar. Avhandlingens syften är att se över gårdarnas kraftfoderanvändning för att reda ut om det finns skillnader i ”management practices” och om dessa påverkar kornas dygnsproduktion på gårdarna. Samt att reda ut hur faktorer som påverkar AMS kapaciteten, påverkar kornas dygnsproduktion. Dessutom görs en uträkning på gårdarnas resultat med hänsyn till mjölkens mängd, kvalitetsfaktorer samt kraftfoderanvändning. Data som används i denna avhandling är så kallad cross section data från finländska mjölkgårdar. Det innebär att data består av sampel från olika gårdar under en viss tidsperiod. Till antal är gårdarna 53, alla gårdar är i konventionell AMS produktion med fri ko trafik. Alla gårdar använder sig av Lely AMS. Gårdarna är uppdelade i olika grupper som representerar 7 olika produktionsklasser. Indelningen sker enligt levererad mängd mjölk per AMS per år. I de fall gården har fler än 1 AMS räknas medeltal för den levererade mängden mjölk per AMS. Klasserna är 650 tusen, 700 tusen, 750 tusen 800 tusen, 850 tusen, 900 tusen och 950 tusen kg levererad mjölk per AMS per år. Det genereras dummyvariabler för att mäta effekten av antal ams (ams2, ams3, ams4) samt dummys för att mäta hur väl kapaciteten används på gårdar med fler robotar (freeams2, freeams3, freeams4). Variablerna för kraftfoder hade överhuvudtaget ingen stark korrelation med kornas dygnsproduktion. Variablerna för mjölkningshastighet samt mjölkningar per ko / dag, visade sig ha den starkaste positiva korrelationen med kornas dygnsproduktion. De 5 bästa gårdarna hade ett ekonomiskt resultat på 162 004 – 139 186 €. De producerade mellan 530 196 – 401 382 kg mjölk och använde mellan 82 754 – 48 917 kg kraftfoder (eller mellan 0,163 – 0,107 kg kraftfoder/mjölk kg). Mjölkens kvalitet växlade mellan 4,649 – 4,05 % fettandelar och 3,245 – 3,813 % proteinandelar. Slutsatserna som kan dras är att AMS kapaciteten och dess utnyttjande tycks vara den viktigaste faktorn för samplens gårdar. Samt att de lyckats optimera användningen av AMS kapaciteten. Även mindre enheter kan alltså vara effektiva och konkurrenskraftiga. Ett fokusområde för producenter är att jobba för höjd mjölknings hastighet i besättningen samt högt antal mjölkningar per ko per dag (mjölkningsfrekvens). Detta stöder tidigare resultat om dessa faktorers påverkan på kornas dygnsproduktion. Avhandlingens resultat fastställer att just mjölkningens hastighet och frekvens var de mest betydande faktorerna för dygnsproduktionen per ko, på sampelns gårdar. Det går inte dra slutsatser om robot mängdens påverkan på produktion och kapacitet. Även om gårdar med fler än 1 AMS är överrepresenterade i den ekonomiska jämförelsen. Det finns för få gårdar med fler än 1 AMS i samplen. Vidare forskning på gårdar som just utvidgat, eller på gårdar med större besättningar eg. i Estland kunde vara intressant för att reda ut möjliga fördelar med produktionsökning, skala fördelar och tillvägagångssätt att snabbt uppfylla den potentialen större kapacitet hämtar med sig. Gårdarna har skillnader i sin kraftfoder användning. Samtidigt har kraftfodret en mycket svag korrelation till kornas dygnsproduktion, dock är användningen nödvändig som eg. lockbete för korna att använda mjölkningsbåset. Skillnader i användningen av insatsen är alltså inte länkad till kornas dygnsproduktion, utan skillnaderna verkar bero på management practices. Vore det intressant att se hur en minskning av kraftfodergivan via AMS skulle påverka kornas dygnsproduktion och det ekonomiska resultatet. Fördelen för större enheter kan ligga i eg. kostnadsstrukturen för foderkedjan samt producerat foder. Dessutom finns det potential att skala fördelar kan uppnås i och med större enheter. Dock är det en mindre finansiell risk och möjlighet till snabbare återbetalning om en mindre enhet lyckas optimera AMS kapaciteten, detta i och med mindre behov av eget och lånat kapital. Förslag för fortsatt forskning vore att mäta graden av teknisk- och kostnadseffektivitet på finska gårdar med AMS. Samt att jämföra denna på olika storleks gårdsenheter. Dock krävs mer komplett data uppsamlad från gårdarnas bokföring, insatsanvändning och specifika data om djuren i gårdarnas besättningar.

Kustannuskriisillä on ollut vaikutusta sianlihantuotantoketjuun. Kohonneiden kustannusten vuoksi tuottajien olisi hyvä kiinnittää huomiota tuottoja vähentäviin ja kustannuksia lisääviin tekijöihin mahdollisuuksiensa mukaan. Teurashylkäykset ovat tuoton menetys, johon tuottajat voivat joltain osin vaikuttaa. Teuraslaadulla on suuri merkitys koko tuotantoketjun kannattavuudelle, koska teurashylkäykset aiheuttavat tappiota niin alkutuotannolle kuin teurastamollekin. Jos tulevaisuudessa olisi mahdollista tuottaa konkreettisia lukuja sikatiloille teurashylkäysten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, tuottajat voisivat motivoitua parantamaan teuraslaatuaan. Tällä olisi positiivinen taloudellinen vaikutus, joka samalla edesauttaisi sikojen hyvinvointia. Hännänpurenta on yleinen ongelma sianlihantuotannossa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat, joissa noudatetaan EU:n lainsäädäntöä eikä typistetä häntiä. Hännänpurennan arvioinnin merkitystä lisää se, että häntäpurruilta sioilta löytyy usein normaalia enemmän muitakin teurashylkäyksiä ja vuodesta 2023 eteenpäin tilat voivat saada hyvinvointikorvausta, jos teuraslinjalla alle 5 %:lla sioista on häntävaurioita. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella teurashylkäysten vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä tilastollisin menetelmin lihasikateurasaineiston pohjalta. Tutkimuksen aineistona oli suomalaisen teurastamon 1.8.-30.11.2022 teurastettujen verkostojen lihasikojen teurasdata, joka käsittää 16 verkostoa, 57 sikalaa ja 109 121 lihasikaa. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Logistisen regression avulla tutkittiin teurashylkäysten ja lihantarkastusmerkintöjen todennäköisyyksiä sekä eri verkostojen välillä että kunkin verkoston sisällä, sekä hännänpurennan yhteyttä muihin teurashylkäyksiin/lihantarkastusmerkintöihin ja rodun vaikutusta hännänpurentaan. Lineaarisen regression avulla tukittiin teurashylkäyskilojen, -kustannuksien, päiväkasvun ja kuolleisuuden vaihtelua verkostojen välillä, teurashylkäyskilojen ja -kustannuksien vaihtelua verkostojen sisällä sekä lihakkuutta suhteessa rotuun. Verkostojen välillä oli eroja. Teurashylkäysten todennäköisyyksissä, kiloissa ja kustannuksissa oli yli kaksinkertainen ero pienimmän ja suurimman hylkäysten todennäköisyyden välillä. Myös verkostojen sisällä oli vaihtelua tilojen kesken, eli omalla toiminnalla ja olosuhteilla on ollut vaikutusta teurashylkäyksiin. Osa verkostoista oli kaikkien hylkäysperusteiden osalta huonoimpien tai parhaimpien joukossa. Sama ilmiö havaittiin myös yksittäisten verkostojen tiloja verrattaessa. Tutkimustulosten perusteella hännänpurennalla oli yhteyttä muiden teurashylkäysten esiintymiseen. Eniten sillä oli yhteyttä keuhkotulehdusten esiintymisen kanssa. Tanskalaisen rodun teurailla oli parempi lihakkuus ja vähemmän hännänpurentaa kuin hollantilaisnorjalaisen rodun teurailla.

This master's thesis explores the possibility of utilizing blockhain technology in Finnish food production chains. The blockchain technology is a distributed database that decentralizes network operations into an efficient operating environment, without a centralized institution. The innovation in blockchain technology lies in the concensus protocols of the blockchain, whose cryptographic security system ensures that once placed, information cannot be forged from there. In that reason interest in blockchain technology has grown in the world since the introduction of financial institutions and as a result, research in agriculture and food production has grown around the phenomenon. With blockchain technology, the food trace tracking data is written to the blockchain, whereby the security of the data is guaranteed and the safety of the food is ensured. At the same time, the blockchain technology decentralized system connects real-time food supply chain to all parties in real time, reliably, securely, openly, transparently to create value at the entire supply chain level. The aim of this study is to give an overall picture of the phenomenon, such as what blockchain technology is, how it can be applied in the food production chain and to whom it could provide value. The phenomenon is new in the Finnish food supply chains and because of this the study is carried out interdisciplinary in the treatise as a literature review and with the help of the strategy of the Blue Sea strategy. It is possible to survey the phenomenon and the functionality of the theory widely and comprehensively by connecting different research methods. By combining different research methods, it is possible to map the phenomenon and the functionality of the theory extensively and comprehensively. In the scoping mapping, the research materials have been collected with the help of a mapping literature review. The collected research material has been compiled from the Helka database of the University of Helsinki and partly with the help of Google choolar. The material of the dissertation consists of 20 scientific articles related to the utilization of blockchain technology in agriculture or in the food production chain. Based on the research results, blockchain technology is in its infancy due to technological barriers. Even though in Finland has developed the world's best monitoring systems to ensure food safety, at the same time, however, the supply chain is not open, transparent and fair between the parties. For this reason, blockchain technology has a huge potential to revolutionize the current production chain if exploited by favorable strategies and policies in its deployment. Technology needs strategies to guide development in agriculture and its exploitation requires favorable political climate to support it. Further research would be needed for example on how the use of blockchain technology in feed futures trading, such as how a transparent, real-time and open ecosystem of blockchain technology affects feed price fixing.