Browsing by study line "Latinalaisen Amerikan tutkimus"

I study the conflict between the state and the social movement in Oaxaca, Mexico since 2006. The recent phase is the resistance to the national educational reform. My research question is: what are the main issues to advance and views of the Indigenous teachers and citizens on the grassroot level in the Oaxacan social movement and in its conflict with the Mexican state? My method is an Indigenous collaborative method, which is holistic and relational and includes dialogue. My research results consist of three thematic findings. I conducted semi-structured collaborative ethnographic interviews in 2013 and 2016 with fourteen people, 8 men and 6 women, 9 of whom were teachers, all from one of the following Indigenous cultures: Zapotec, Mazatec, Mixe, Afro Mexican and Mixtec. Within the Indigenous discourse emphasis is on the non-fragmented, holistic nature, the metaphysical and pragmatic, language, place, values, and relationships. Indigenous pedagogies are intergenerational, relational and land based. Schools should offer differentiated educational plans in the bioregions and should care for the interdependence between language, culture, and territory, and consider multispecies thinking. The first thematic finding was that the Oaxacan teachers have the special knowledge needed: concerning environmental issues, Indigenous epistemology, pedagogies, and learning systems, all in the Sección 22 proposed land-based PTEO -educational reform plan. The second important theme was the cultural changes in Oaxaca connected to the Guelaguetza Popular making it an Indigenous celebration and the Indigenous women’s empowerment in the context of taking over the Canal 9 TV station. The third finding is that the teachers and other actors in the social movement have a strong social commitment, which is the optimal goal for a teacher to have. But there cannot be reciprocal cooperation if the governments of Oaxaca and Mexico do not start respecting the national and international law, especially concerning the human rights.

Tässä syventävien opintojen tutkielmassa analysoin Argentiinan senaatissa 8. elokuuta 2018 käytyä keskustelua abortin laillistamisesta. Aiemman tutkimuksen mukaan abortin laillistamista ovat Latinalaisessa Amerikassa ajaneet lähinnä institutionalisoituneet vasemmistopuolueet, joten olin kiinnostunut siitä, miksi lakiuudistus sai Argentiinassa kannatusta yli puoluerajojen. Edeltäviin tutkimuksiin perustuen alkuperäinen hypoteesini oli, että kansan-terveydelliset perustelut olisivat ne, joiden avulla hegemoniset abortin laillistamista vastustavat argumentit voitaisiin ylittää. Myös Uruguayn vuoden 2012 lakimuutos ja sen ympärillä käyty keskustelu näyttivät tukevan tätä hypoteesia. Aineistonani on lakimuutosta kannatteiden senaattorien puheenvuorot (32 kpl). Tutkimuskysymykseni on neli-osainen: 1. Mihin diskursseihin argentiinalaiset senaattorit vetosivat puolustaessaan lakialoitetta?; 2.Millaisia merkityksiä abortin laillistamiselle annettiin?; 3. Millaista tulevaisuuden Argentiinaa senaattorit rakensivat puheissaan?; 4. Mitä seurauksia diskursiivisilla valinnoilla on argentiinalaiselle yhteiskunnalle? Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia hahmotellessani aineiston eri diskursseja ja diskurssianalyysia varsinaiseen tulkintaan. Aineistosta tutkin diskursiivista kamppailua hyödyntäen Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan valta-analyysin hahmotelmaa, jonka mukaan analyysissä voidaan pohtia diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita, sitä miten tietyt diskurssit muotoutuvat hegemonisiksi sekä hegemonisten diskurssien käyttöön kytkeytyviä ideologisia seurauksia ja muutoksen mahdollisuutta. Tutkimukseni perusteella kansanterveysargumentti nousee kyllä esiin lakiesityksen kannattajien puheissa, mutta vielä vahvemmin abortin laillistaminen kiinnitetään osaksi keskustelua kirkon ja valtion erottamisesta ja lainsäätäjien yhteiskunnallisesta roolista. Kaikkein tärkein löytöni on kuitenkin sukupolvidiskurssi, joka luo nuorille naisille uudenlaista aktiivista poliittista subjektiutta perinteisen maternalistisen kärsivän äidin roolin tilalle. Hegemonisina pitämistäni diskursseista aborttilain uudistajat välttävät kokonaan moraalifilosofista sikiön ja naisen oikeuksien vastakkainasettelua ja kiertävät argumentin perustuslainvastaisuudesta kyseenalaistamalla lakien merkityksen yhteiskunnassa sekä huomauttaen lakien muuttuvan yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena. Abortin näkeminen tragediana sen sijaan näyttäytyy niin hegemonisena ajatuksena, etteivät abortin laillistamista kannattaneet senaattoritkaan kyseenalaista tätä. Tällä tragedia-konsensuksella on väistämättä negatiivisia seurauksia, sillä se osoittaa, ettei äitiyden kulttuurisesta mandaatista kieltäytyminen ole vielä täysin hyväksyttävää argentiinalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkielmassani tarkastelen pakkomuuton ja identiteettikysymysten representaatioita meksikolaisessa elokuvassa Ya no estoy aquí (2019). Tarkastelen elokuvan representaatioita pakkomuutosta ja siihen linkittyvistä teemoista, joihin lukeutuu esimerkiksi Meksikon poliittinen tilanne, väkivalta, päihteet, yhteiskunnallinen marginalisaatio ja segregaatio. Lisäksi tutkin yksilön kohtaamia identiteettikysy-myksiä ja niiden heijastumista siirtolaiskokemukseen. Tavoitteenani on selvittää, millaisia meksiko-laisen pakkomuuton ja yksilön identiteettikysymysten representaatioita elokuvassa esiintyy, ja miten elokuvassa representoidut identiteettikysymykset ja pakkomuutto vaikuttavat toisiinsa. Tutkielmani on tapaustutkimus, joka käsittelee pakkomuuton juurisyitä ja prosessia, paluumuuttoa, sekä niiden vaikutuksia yksilön identifikaatioihin. Lähestyn aineistoani lähiluvun ja diskurssianalyy-sin kautta tutkimalla elokuvaa yksityiskohtaisesti ja edeten diskursiivisempaan suuntaan. Työni teoreettinen viitekehys nojaa Stuart Hallin ja Leena-Maija Rossin teorioihin identiteeteistä, identifikaatioista ja representaatioista. Lisäksi viittaan useisiin Latinalaiseen Amerikkaan erikoistu-neisiin tutkijoihin, jotka akateemisella annillaan avaavat kompleksisen alueen historiallisia kehitys-kulkuja ja nykypäivää. Tutkimukseni havainnollistaa, kuinka pakkomuuton prosessi muovaa yksilöllisiä identifikaatioita ja kuulumisen kokemuksia suhteessa esimerkiksi paikkoihin, tiloihin, ihmisiin ja kieleen. Elokuvan representaatioiden ytimessä on inhimillisyys, joka konkretisoituu päähenkilö Ulisesin kautta. Ulises identifikaatioineen muuttuu merkittävästi elokuvan representoiman pakkomuuttokokemuksen aikana. Kuitenkin Ulisesin kohtaamia identiteettikysymyksiä määrittää hänen nuori ikänsä ja sosioekonomi-sesti marginalisoitu asemansa. Tutkielmani osoittaa, että tässä tapaustutkimuksessa pakkomuuton seurauksena määrittyvät uudelleen niin identifikaatiot ja niiden merkitykset, kuin kuulumisen koke-mukset ja käsitykset.

Venezuela on ollut säännöllisesti esillä medioissa ympäri maailman maan pitkään jatkuneen poliittis-taloudellis-sosiaalisen kriisinsä vuoksi. Suhtautuminen tähän kriisiin on jakanut kansainvälisen yhteisön kahtia, eikä tilanteen ratkaiseminen ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut. Tässä syventävien opintojen tutkielmassa analysoin Venezuelan kriisiä koskevaa uutisointia keväällä 2019 kolmessa sanomalehdessä: espanjalaisessa El Paísissa, kolumbialaisessa El Tiempossa ja yhdysvaltalaisessa The New York Timesissa. Kyseisten lehtien kotimaat ovat olleet aktiivisesti mukana Venezuelan kriisin ratkaisemisessa, ja niillä on vahvat siteet Venezuelaan niin poliittisesti kuin kulttuurillisestikin. Tutukimusmetodeinani käytin kehys- ja kenttäanalyysia. Kehysanalyysin avulla selvitin, millaisia teemoja Venezuelan kriisiin liittyvässä uutisoinnissa nousi esiin ja pohdin, miksi juuri nämä teemat nousivat keskeisiksi. Kenttäanalyysiä hyödynsin selvittäessäni, kuka näitä kehyksiä tuottaa, eli ketkä saivat äänensä kuuluviin uutisoinnissa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Mitkä ovat kaikista suosituimmat kehykset Venezuelan kriisiä koskevassa uutisoinnissa keväällä 2019 El Paísissa, El Tiempossa ja The New York Timesissa ja miksi? 2. Miten Espanjan, Kolumbian ja Yhdysvaltojen asettuminen tukemaan virkaa tekeväksi presidentiksi julistautunutta oppositiojohtaja Juan Guaidóta näkyy maiden suurimpien sanomalehtien uutisoinnissa? 3. Kuka uutisoinnissa pääsee ääneen, missä laajuudessa ja miksi? Löysin 43:sta uutisartikkelista koostuvasta aineistostani viisi geneeristä kehystä: Rauhan ja konfliktin kehys, uskottavuuden kehys, maailmanjärjestyksen kehys, inhimillisyyden kehys ja syiden ja seurausten kehys. Kenttäanalyysin avulla tunnistin erilaisia puhujia, jotka voidaan jakaa neljään kategoriaan: 1. poliitikot 2. asiantuntijat 3. tavalliset kansalaiset ja 4. nimeämättömät informantit. Tarkastelemani uutisointi tuki aineistona toimivien lehtien kotimaiden poliittisia intressejä. Tutkimukseni paljasti, että kaikki valitsemani lehdet asettuivat selkeästi tukemaan Guaidóta ja pyrkivät esittämään hänet uskottavana hallitsijakandidaattina, kun taas Venezuelan sosialistipresidentti Nicolás Maduro esitettiin epäuskottavana ja hänestä luotiin jopa demonisoitua kuvaa. Tästä huolimatta Maduro tukijoukkoineen pääsi kuitenkin itse kertomaan näkemyksensä kevään 2019 tapahtumista. Analysoimieni lehtien välillä on havaittavissa eroja siinä, mitä ne uutisoinnissaan painottavat. The New York Times korostaa kansainvälisen yhteisön näkemyksiä kriisin suhteen ja nostaa esiin sen taloudelliset vaikutukset antaen samalla runsaasti puhetilaa Venezuelan kansalaisille. El Tiempo painottaa asiantuntijoiden näkemyksiä ja jättää kansainvälisen yhteisön sekä Venezuelan kansalaisten näkökulmat vähemmälle huomiolle. El País tuo esiin kansalaisten kärsimystä dramaattisella tarinankerronnalla ja on lehdistä ainoa, joka siteeraa uutisoinnissa myös nimeämättömiä informantteja Monet tutkimustuloksistani ovat linjassa aiemman kehittyvää maailmaa koskevaa uutisointia analysoivan tutkimuksen kanssa. Tarkastelemani uutisointi oli pääasiassa negatiivista, eikä Venezuelan kriisin syitä taustoitettu lähes lainkaan, jolloin kuva globaalin etelän monisyisistä ongelmista jää varsin yksipuoliseksi. Lisäksi kaikista köyhimmät kansanosat eivät saaneet ääntään kuuluviin, vaan poliitikot ja asiantuntijat puhuivat näiden puolesta. Positiivista kuitenkin on, että kokonaisuudessaan Venezuelan kansalaiset saivat siteeraustilasta yli puolet.