Browsing by study line "Maatalousekonomia"

Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikkoa. Maataloudessa käytettävien tuotantopanosten hinnat ovat kehittyneet epäedulli-seen suuntaan eikä maatalousyrittäjillä ole keinoja vaikuttaa niihin. Maataloustuotteiden, kuten maidon, hinnat määräytyvät markkinoilla. Keskeisin keino kannattavuuden lisäämiseen on tuotos-panossuhteeseen eli tuottavuuteen vaikuttaminen. Samaan aikaan Suomessa on käynnissä maatalouden rakennekehitys, jonka seurauksena tilakoot suurenevat ja tilamäärä vähenee. Tilojen työmäärän lisääntyessä kaikkea ei voida tehdä enää yrittäjän tai yrittäjäpariskunnan kesken, vaan palkataan työntekijöitä tai hankitaan uutta tuotantoteknologiaa, kuten koneita. Maataloustyöntekijöiden osaamistarve kasvaa. Maatalousyrittäjillä tulisi olla osaa-mista henkilöstöjohtamisesta. Lean on virtaustehokkuuteen ja asiakaskeskeisyyteen liittyvä toimintastrategia. Kaiken perusta on ymmärtää arvo, jota luodaan asiak-kaalle. Leanissa tuotantoprosesseja hiotaan niin, että prosesseista tulee sujuvia: tuotetaan enemmän tuotetta pienemmillä resursseilla ja samalla tuotteen laatu paranee. Leanissa tuotantoprosesseja tarkastellaan yhdessä työntekijöiden kanssa ja niistä pyritään löytä-mään arvoa tuottamattomia toimintoja ja poistaa niitä. Leanissa on viisi keskeistä periaatetta, joiden mukaan toimitaan. Henkilöstön käytettävissä on yli 50 lean-työkalua ja tekniikkaa, jotka esimerkiksi parantavat viestintää ja työnjakoa, ohjaavat tekemään jatkuvia parannuksia ja keskittyvät standardisointiin sekä ylläpitävät järjestystä. Työntekijät ovat merkittävässä roolissa, sillä leanin keskiössä on henkilöstö, heidän osallistumisensa ja sitouttamisensa. Lean vastaa hyvin edellä esiteltyihin kannattavuuden ja henkilöstöjohtamisen haasteisiin. Erityisesti maitotiloille on järjestetty viimeisen viiden vuoden aikana lean-koulutuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko lean käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Tavoitteena oli saada tietoa, miten leanin käyttöönotto on sujunut, minkälaisia lean-työkaluja on käytössä tiloilla sekä kuinka lean on vaikuttanut tilojen talouteen ja työhyvinvointiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina neljälle maatalous-yrittäjälle, joista kolme oli maitotilallisia ja yksi emolehmätilallinen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi lean-johtamismenetelmä, jota tarkasteltiin strategisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lean-johtamismenetelmä soveltuu käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Johtopäätöstä tukee se, että leanin nähtiin vaikuttaneen jokaisella tilalla talouteen sekä työhyvinvointiin positiivisesti. Tutkimuksessa käsitellyt lean-työkalut sopivat tarkasteltuihin tuotantomuotoihin hyvin. Yksittäisiä haasteita työkalujen käytöstä nousi kuitenkin esiin. Käytössä olevien työkalujen määrässä havaittiin myös tilojen välisiä eroja. Työkalujen määrä oli pienin tilalla, jossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. Tutkimus toteu-tettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten liitto ry:n kanssa, jolle saadut tutkimustulokset antavat tietoa siitä, mikä on leanin nykytila maito- ja emolehmätiloilla sekä miten lean-koulutuksia ja -asiantuntijapalveluita tulisi kehittää tulevaisuudessa.

Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa uusia suuntauksia ja uudistumisen mahdollisuuksia Keski-Suomen elintarvikejalostukselle. Tulevaisuuden mahdollisuuksia selvitettiin tutkimalla, millaisia elintarviketrendit ja kulutusmuutokset voisivat olla Suomessa vuosina 2031–2036 sekä millaisia muutoksia elintarvikealalla tai -ketjussa voisi tapahtua samalla aikajänteellä. Edeltävien lisäksi selvitettiin tulisiko Keski-Suomen toimintaympäristössä tapahtua rakenteellisia muutoksia, jotta esiin nousseet mahdollisuudet olisivat toteutettavissa. Näihin tietoihin perustuen rakennettiin Keski-Suomen elintarvikejalostukselle tulevaisuuskuvia, joissa tulevaisuuden mahdollisuudet ja muutokset nostettiin esiin. Tutkimus tehtiin toimeksiantona Keski-Suomen ELY-keskukselle. Tulevaisuuden kehityssuuntia tutkittiin haastattelemalla kahdeksaa ruoka-alan ja kuluttajakäyttäytymisen asiantuntijaa teemahaastatteluilla. Haastatteluissa nousi esiin, että seuraavien 10–15 vuoden aikana tulee tapahtumaan ruokamurros, mutta sen voimakkuus, muutostahti sekä osittain sisältökin on vielä avoin. Kuluttajan roolin nähtiin voimistuvan, joka korostaa trendien ja kuluttajien preferenssien tuntemisen tärkeyttä. Tuloksista muodostui kuusi laajempaa ruokatrendeihin liittyvää kokonaisuutta. Osa näistä kokonaisuuksista oli pitkäaikaisia trendejä ja osa vielä tällä hetkellä alkuvaiheessa olevia, mutta joilla on mahdollisuudet nousta laajemmiksi trendeiksi tulevaisuudessa. Elintarvikealan -ja ketjun tulevaisuuden kehityksessä tunnistettiin useita suuntauksia, jotka olivat osittain vastakkaisiakin. Lisäarvotuotteiden viennin nähtiin myös olevan tärkeä mahdollisuus kotimaisille toimijoille. Tulosten ydinmuuttujista koostettiin tulevaisuustaulukko tulevaisuuskuvien rakentamista varten. Tulevaisuustaulukon avulla rakentui kolme tulevaisuuskuvaa, jotka olivat Maltillinen kehitys, Keski-Suomi esiin ja Kehityksen perässä. Kahdessa ensimmäisessä tulevaisuuskuvassa kehitys on ollut Keski-Suomen elintarvikejalostuksen kannalta suotuisaa ja uusia mahdollisuuksia on syntynyt elintarvikealalle. Näitä mahdollisuuksia on myös päästy hyödyntämään etenkin Keski-Suomi esiin -tulevaisuuskuvassa. Kehityksen perässä -tulevaisuuskuvassa kotimainen elintarvikejalostus ei ole pystynyt vastaamaan tulevaisuuden muuttuvaan kysyntään ja Keski-Suomen elintarvikeketjun toiminta on supistunut voimakkaasti. Keski-Suomen elintarvikejalostuksella voidaan nähdä olevan vahvat mahdollisuudet vastata tulevaisuuden elintarvikkeiden kysyntään ja ruokamurrokseen. Maakuntaan tunnistettiin laajasti erilaisia mahdollisuuksia ja useimmin parhaimmat mahdollisuudet nähtiin saavutettavan hyödyntämällä nykyisiä vahvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat paikallisen kulttuuriin liittyvät ruoat, hyvinvointi, luomu- ja luonnontuotteet, marjat sekä kotimainen kala. Maakunnan elintarvikejalostuksen monipuolisuutta hyödyntämällä voisi myös nousta aivan uusia tuotteita tai toimintatapoja elintarvikejalostukselle. Toisaalta monen alatoimialan yhtäaikainen muutos vaatii yhteisen tahtotilan toimijoiden välille ja resursseja kehitykseen. Yleisemmin tärkeitä kehitysalueita elintarvikejalostukselle ovatjalostusasteen nosto, vastuullisuus, yhteistyön tiivistäminen yritysten välillä, kuluttajalähtöisyys, ajan hermolla oleminen ja markkinointi.Tulevaisuuden ruokamurros voi haastaa etenkin pienyrityksiä, joiden resurssit ovat rajallisemmat.

Tutkielman tavoitteena oli hankkia tietoa karjakohtaisesta elinikäistuottavuudesta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä Suomessa. Aineisto kerättiin valiolaisilta Tuotosseurantaan kuuluvilta maitotiloilta. Varsinainen tutkimusaineisto koostui yli 120 lehmän tiloista ja aineiston lopullinen määrä oli 191 tilaa. Tutkimusosuus koostui kahdesta osiosta. Tilastoanalyysia varten luotiin uusi yhdistetty muuttuja EKM/elinpäivä maitoa meijeriin, jossa yhdistettiin käytettävissä olevia tuotosindi-kaattoreita. Monimuuttujaisen lineaarisen regressioanalyysimallin avulla testattiin valittujen hyvinvointi- ja tuotosindikaattoreiden yhteyttä luotuun vastemuuttujaan. Tilasto-osuuden jälkeen toteutettiin tapaustutkimus haastattelemalla kymmentä yrittäjää heidän korkeiden elin-ikäistuottavuustietojensa taustoista. Tilastoanalyysissa havaittiin lypsytavan, poistettujen lehmien keski-iän, keskituotoksen, kokonaisjalostusarvon, lehmien ja ensikoiden poistoprosenttien ja poikimavälin selittävän reilun kolmasosan tilojen välisestä vaihtelusta tutkimusaineiston tiloilla. Lypsytapa nousi tuloksissa merkittävimmäksi selittäväksi tekijäksi siten, että asemalypsytiloilla EKM/elinpäivä maitoa meijeriin oli keskimäärin noin 1,56 kg suurempi kuin automaattilypsytiloilla. Taustalla voivat olla automaattilypsytilojen vaatimukset lehmien jalka- ja utarerakenteen suhteen. Näiden eläimen rakenteeseen yhdistyvien tekijöiden heikko laatu oli myös tapaustutkimuksessa usein poiston taustalla. Tilakohtaisessa tapaustutkimusosuudessa tärkeimmiksi tekijöiksi elinikäistuottavuuden taustalla nousivat matala hoitokynnys, ennakoiva eläinterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Toisaalta haastatteluissa kävi ilmi myös yrittäjien myönteinen suhtautuminen työhönsä, arvostus lehmiään kohtaan ja korkea motivaatio panostaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tähän tutkimukseen luotua yhdistettyä muuttujaa EKM/elinpäivä maitoa meijeriin voidaan tietynlaisena osatuottavuusmittarina. Sen avulla voidaan kuitenkin tarkastella karjakohtaisen kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmää ja niiden muodostumista. Nykyaikaisen maitotilan toiminnassa voidaankin ajatella yhdistyvän kolme osa-aluetta: taloudellinen kannattavuus, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Toisaalta eri osa-alueet voivat myös tukea toisiaan, kun tilan toiminta on oikein johdettua ja toimenpiteet osataan kohdistaa oikein ja eri osa-alueiden toimintamekanismeista ja kytköksistä toisiinsa on riittävästi tietoa. Vaikka elinikäistuottavuutta ei tässä tutkimuksessa kytketty taloudelliseen kannattavuuteen, voidaan kestävien, pitkäikäisten lehmien ajatella avaavan mahdollisuuksia myös jalostusvalinnan tehostamiseen. Maidontuotantoon voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat, kun uudistustarve pienenee ja jalostukseen käytettävät lehmät voidaan valita suuremmasta joukosta eläimiä. Tutkimus tulee tällaisenaan Valion Voimalehmä-hankkeen käyttöön.

This master's thesis explores the possibility of utilizing blockhain technology in Finnish food production chains. The blockchain technology is a distributed database that decentralizes network operations into an efficient operating environment, without a centralized institution. The innovation in blockchain technology lies in the concensus protocols of the blockchain, whose cryptographic security system ensures that once placed, information cannot be forged from there. In that reason interest in blockchain technology has grown in the world since the introduction of financial institutions and as a result, research in agriculture and food production has grown around the phenomenon. With blockchain technology, the food trace tracking data is written to the blockchain, whereby the security of the data is guaranteed and the safety of the food is ensured. At the same time, the blockchain technology decentralized system connects real-time food supply chain to all parties in real time, reliably, securely, openly, transparently to create value at the entire supply chain level. The aim of this study is to give an overall picture of the phenomenon, such as what blockchain technology is, how it can be applied in the food production chain and to whom it could provide value. The phenomenon is new in the Finnish food supply chains and because of this the study is carried out interdisciplinary in the treatise as a literature review and with the help of the strategy of the Blue Sea strategy. It is possible to survey the phenomenon and the functionality of the theory widely and comprehensively by connecting different research methods. By combining different research methods, it is possible to map the phenomenon and the functionality of the theory extensively and comprehensively. In the scoping mapping, the research materials have been collected with the help of a mapping literature review. The collected research material has been compiled from the Helka database of the University of Helsinki and partly with the help of Google choolar. The material of the dissertation consists of 20 scientific articles related to the utilization of blockchain technology in agriculture or in the food production chain. Based on the research results, blockchain technology is in its infancy due to technological barriers. Even though in Finland has developed the world's best monitoring systems to ensure food safety, at the same time, however, the supply chain is not open, transparent and fair between the parties. For this reason, blockchain technology has a huge potential to revolutionize the current production chain if exploited by favorable strategies and policies in its deployment. Technology needs strategies to guide development in agriculture and its exploitation requires favorable political climate to support it. Further research would be needed for example on how the use of blockchain technology in feed futures trading, such as how a transparent, real-time and open ecosystem of blockchain technology affects feed price fixing.

Tämän tutkimuksen aiheena oli traktorien kasvihuonekaasujen vähentäminen ja polttoaineiden huoltovarmuuden parantaminen. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Fossiiliset polttoaineet ovat yksi suurimmista KHK-päästöjen lähteistä maailmassa. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään kansainvälisillä ja kansallisilla ilmastotavoitteilla. Jokaisen sektorin on tehtävä oma osuutensa päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen maataloustraktorit ovat tähän saakka toimineet pelkästään fossiilisella tuontidieselillä. Kriisiytynyt maailmantilanne on tuonut esiin myös tarpeen parantaa polttoaineomavaraisuutta. Jotta voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto epävarmassa maailmantilanteessa, on tuontidieselin tilalle etsittävä vaihtoehtoja. Tutkimuksen aihepiiri oli monitahoinen, johon liittyi yksittäisiä, toisistaan irrallaan olevia tutkimuksia ja tietolähteitä. Siksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui synteettinen katsaustyyppinen-tutkimus. Siinä kerätään aluksi laaja ja monipuolisen aineisto, josta analyysin ja synteesin avulla pyritään saamaan mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä ei-tieteellisiä lähteitä, kuten lehtiartikkeleja sekä sähköpostikeskusteluja, Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Suomessa on mahdollisuuksia korvata fossiilista tuontidieseliä maatalouden traktorien polttoaineena. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin saadaan parannettua sekä polttoaineiden huoltovarmuutta, että vähennettyä traktoreista tulevia KHK-päästöjä. Suomessa valmistettavat uusiutuvat polttoainevaihtoehdot maataloustraktoreille ovat uusiutuva diesel ja biometaani. Uusiutuvaa dieseliä voidaan käyttää samoissa traktoreissa kuin fossiilista dieseliä, joten sitä voidaan käyttää vanhalla traktorikannalla. Uusiutuvan dieselin käytön este on tällä hetkellä sen hinta, joka on selvästi korkeampi kuin fossiilisella dieselillä. Biometaanin käyttöönotto traktorien polttoaineeksi vaatii traktorikannan uusimista. Biometaania varten tarvitaan kaasutraktorit, joiden kehitys on vielä alkuvaiheessa. Markkinoilla on tällä hetkellä vasta yksi biometaanitraktori. Metaanitraktorin hinta on noin 100 000 euroa enemmän kuin vastaavan dieseltraktorin, eikä siihen saa toistaiseksi investointitukea. Kaasutraktorin voi myös valmistaa itse konvertoimalla dieseltraktori kaasukäyttöiseksi. Konvertoimalla vanhan dieseltraktorin kaasutraktoriksi ja tuottamalla biometaanin itse, on mahdollista saada biometaanin käyttö traktorin polttoaineena kannattavaksi, riippuen tilan lähtökohdista. Suomessa on resursseja tuottaa enemmän uusiutuvia polttoaineita, erityisesti biometaania, mutta niiden ottaminen maatalouden traktorikäyttöön edellyttää poliittisia tukitoimia. Nopein keino on kohdentaa tukitoimia uusiutuvan dieselin hintaan, jotta sen valitseminen olisi maanviljelijälle taloudellisesti järkevää. Lisäksi tarvitaan investointitukea uuden kaasutraktorin hankkimiseen sekä biokaasutuotannon lisäämiseen. Tukitoimia tarvittaisiin, jotta saataisiin traktorien vihreä siirtymä käyntiin. Alkuun pääsemisen jälkeen, teknologian kehitys ja uusiutuvien polttoaineiden tuotannon sekä jakeluverkon paraneminen todennäköisesti vaikuttavat myös hintakehitykseen, jolloin tukia voidaan myöhemmin asteittain vähentää.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää ja kuvata tämänhetkistä maatilan talousjohtamisen neuvonnan neuvontaprosessia ja käytännön tekemistä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää uusia, hyviä toimintamalleja ja tapoja, joilla neuvojat voivat parantaa talousjohtamisen neuvontapalveluja ja omaa osaamistaan. Näin neuvonta pystyy vastaamaan paremmin maatilojen tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkimusongelma voidaan esittää myös kysymysmuodossa seuraavilla kysymyksillä: mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat ja miten neuvoja voi tulevaisuudessa paremmin tukea maatiloja talousjohtamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja haastattelutyyppinä teemahaastattelua. Teemahaastattelun kysymykset ja väittämät oli etukäteen laadittu. Haastattelun neljä eri teemaa olivat johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli ja tulevaisuuden kuvat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla ProAgrian talouden- ja johtamisen asiantuntijoita eri ProAgria-keskuksista. Haastatteluun valittiin kuusi asiantuntijaa, jotka tekevät työkseen talouden- ja johtamisen neuvontapalveluita. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa yksi haastateltavista toimi puheenjohtajana ja vei keskustelua eteenpäin etukäteen laaditun kysymys/väittämälistan pohjalta. Ryhmähaastattelu myös nauhoitettiin videolle, jota tutkija pystyi myöhemmin hyödyntämään litteroidessaan aineistoa. Tuloksia tarkasteltiin tarkemmin kahdesta eri näkökulmasta: talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat sekä maatilan talousjohtamisen tukeminen neuvonnan avulla tulevaisuudessa. Tarkemmassa tarkastelussa hyödynnettiin samoja teemoja kuin ryhmähaastattelussa eli johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli sekä tulevaisuuden kuvat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maatilan talousjohtamisen neuvonta on hyvin haasteellista, koska kaikki asiakkaat eivät ymmärrä talousjohtamista kokonaisuutena vaan pelkästään lukujen ja laskelmien pyörittelynä. Osa asiakkaista ei myöskään tiedosta tarvitsevansa tukea yrityksensä talousjohtamiseen tai heillä ei ole käsitystä, mitä he omalta yritystoiminnaltaan haluavat. Tästä syystä, varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, talousjohtamisen neuvonta painottuu usein laskelmien, kuten taloussuunnitelman tai maksuvalmiuslaskelman, konkreettiseen työstämiseen esimerkiksi investoinnin tai sukupolvenvaihdoksen varalle. Neuvonnan näkökulmasta isoimpana haasteena on, että talousjohtamisen neuvontaa tehdään edelleen hyvin monella eri tavalla ja usein yksin. Laskelmien avaamiseen ja analysointiin sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen käytetty aika vaihtelee paljon neuvojittain. Osa neuvojista ei myöskään välttämättä kysy mielipidettä muilta asiantuntijoilta, kuten kotieläintuotannon tai peltoviljelyn asiantuntijoilta. Käytäntö on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja varsinkin innovatiiviset ja ”uuden sukupolven” talousasiantuntijat hyödyntävät talousjohtamisen neuvontaa tehdessä myös muita asiantuntijoita. He myös näkevät talousjohtamisen neuvonnan laajempana kokonaisuutena, johon kuuluvat kaikki kolme talousjohtamisen eri tasoa: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Neuvonnan käytännöissä myös pyritään yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Yksi iso haaste tällä hetkellä on, että talousjohtamisen neuvonnassa tarvittava tieto on hajallaan monessa eri järjestelmässä ja ohjelmassa, jolloin tietojen kasaamiseen menee paljon aikaa. Lisäksi tiedonmäärä on valtava, jolloin relevantin tiedon saanti ja löytäminen on olleesta. Vaarana on, että analysoinnille ja päätelmien avaamiselle jää vähemmän aikaa. Lisäksi talousneuvojat, varsinkin hyvät talousneuvojat, ovat tällä ylityöllistettyjä kovan kysynnän vuoksi. Neuvonnalta vaaditaan myös todella hyviä sosiaalisia taitoja ja ulosantia, jotta asiakaskokemus on onnistunut ja asiakas saadaan ”hoksaamaan” kehittämisenkohteet. Esitetyt asiat on osattava tuoda esille siten, että asiakas sen ymmärtää oikein ja vielä sisäistää selitetyn asian. On myös hyvin asiakaskohtainen asia, miten syvällistä talousjohtamisen neuvontaa voidaan edes tehdä. Neuvonnan tehtävänä onkin tukea ja auttaa asiakasta eteenpäin, mutta vastuun lopullisesta kehittymisestä ja päätöksistä on kuitenkin aina asiakkaalla eli maatalousyrittäjillä. Myös uudet alalle tulevat neuvojat olisi pysyttävä perehdyttämään hyvin, jotta tietotaito siirtyisi eteenpäin. Perehdyttämisen taso kuitenkin vaihtelee paljon. Talousneuvonnan rinnalle on yhä konkreettisemmin otettava käyttöön myös johtamisen eri oppeja. Lisäksi neuvonta työtä tulisikin tehdä vielä enemmän tiimitoimintana asiakkaan ympärillä. Tiimissä tulisi olla usean eri osa-alueen neuvojia (esim. talous, kasvinviljely, kotieläintuotanto, johtaminen), jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voisi vähentää myös työkuormaa ja laajentaisi katsontakantaa Maatilan talousjohtamisen neuvonta tulevaisuudessa on todennäköisesti hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Tavoitteena on, että tietojen hausta ja koonnista eli ”näpyttelystä” päästäisiin yhä laajemmin analysointiin. Lisäksi talousjohtamisen neuvontaa tulisikin tehdä läpi maatilayrityksen elinkaaren: ennen sukupolvenvaihdosta aina yrityksen elinkaaren loppupäähän saakka. On hyvin tärkeää, että sekä neuvonnalle että asiakkaille talousjohtamisen eri tasoja ja oppeja selkeytetään ja konkretisoidaan. Digitalisaation avulla ”näpyttelystä” päästään yhä paremmin tietojen analysointiin ja reaaliaikaiseen seurantaan. Lisäksi neuvonnan tehtävänä voisi olla jatkossakin tiettyjen teknisten toimenpiteiden tekeminen maatalousyrittäjien puolesta, kuten esimerkiksi investointilaskelmien tekeminen. Neuvonnan rooli tullee muuttumaan enemmän konsultoivaan suuntaan, jopa manageroinniksi saakka. Lisäksi neuvontatyö kansainvälistyy ja yhteistyötä eri organisaatioiden välillä tehdään yhä laajemmin.

Maatalouteen tehtävät investoinnit ovat yhteydessä sen rakennekehitykseen. Ne ovat välttämättömiä vapautuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseksi. Investointituen piirissä olevien hankkeiden määrä ja arvo on hieman kasvanut. Maatilat investoivat muun muassa yksikkökustannusten pienentämiseksi, mutta muitakin syitä investoinneille on. Investoinnit sisältävät riskejä ja niihin kohdistuu etenkin rahoituksen kautta merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijät jakautuvat usealle vuodelle ja tuotantosyklille, jolloin investointien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toisaalta investoinneilla voidaan hallita riskejä: pienentää, siirtää, poistaa tai välttää. Tässä tutkimuksessa etsittiin investointisuunnitelman käyttöön yhtäaikaisesti johtaneita riskejä ja muita tekijöitä. Tätä varten kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja maatalouden investointien kirjallisuudesta muodostettiin synteesi. Siinä investointisuunnitelma on lähtökohtaisesti maatilan kokonaisvaltaisen riskienhallinnan väline. Toisaalta kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita voidaan soveltaa investointisuunnitelmassa. Empiirisessä osassa tehty tilastollinen analyysi koostui neljästä vaiheesta, joissa hyödynnettiin ristiintaulukointia ja porrastettua logistista regressioanalyysia. Analyysissä käytetty aineisto oli kerätty keväällä 2021 Luonnonvarakeskuksen Fasari-hankkeessa. Regressioanalyysin avulla aineistosta investointisuunnitelman käyttöä ennustava malli. Mallin mukaan investointisuunnitelma on todennäköisesti tehtynä, jos kotieläimiin kohdistunut riski oli vähintään kohtalainen. Jos maatalousyrittäjä oli kokenut liiallista henkistä kuormitusta, se vähensi investointisuunnitelman käyttöä. Maatalousyrittäjän maatalousalan korkeakoulututkinto ja maatilan suurempi peltopinta-ala lisäsivät investointisuunnitelman käyttöä. Investointisuunnitelma oli käytössä, jos maatilalla oli sukupolvenvaihdos- tai luopumissuunnitelmat tehtynä. Työmäärän ja työvoimaresurssien välinen tasapaino oli investointisuunnitelman käyttöä lisäävä tekijä. Investointisuunnitelman käytöllä ei havaittu yhteyttä virheinvestointeihin. Työmäärän ja työvoimaresurssien tasapaino yhdessä maatalousyrittäjän hyvinvoinnin kanssa luovat edellytyksen investointien suunnittelulle. Maatalousalan korkeakoulututkinto tarjoaa osaamista investointisuunnitelmien tulkintaan ja tekemiseen, mikä on niiden käytölle olennaista. Yleisesti maatalousyrittäjältä vaaditaan laajasti johtamiskykyjä, jonka on aiemminkin havaittu olevan maatilan menestystekijä. Investointisuunnittelu on tämän yksi ilmentymä. Investointisuunnitelmat ovat tärkeitä maatilan elinkaaren kriittisissä vaiheissa, jotta maatila ei pääse taantumaan, vaan kehittää toimintaansa. Jotta maatalouden pienetkin investoinnit suunniteltaisiin osana maatilan strategista johtamista, nämä tunnistetut tekijät ovat tarpeen tiedostaa. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita. Näin on mahdollista, että tulevien maatalouden investointien riskit ovat paremmin hallinnassa. Se tukisi maatalouden rakennekehitystä ja parantaisi ruoantuotannon resilienssiä Suomessa.

The research question of this thesis focuses on what the main constraints in the agricultural technological innovation in China are. The primary aim is to identity the most serious constraints/predicaments in Chinese agricultural technological innovation, and the most possible/main reasons behind those constraints. Based on the research findings, recommendations for some viable countermeasures and a way out of this bind could be provided for relevant policymakers in the Chinese agricultural sector. This thesis adopted a qualitative analysis based on grounded theory. The objects of analysis/data were 20 articles in Chinese academia selected according to these criteria: high relevance of titles and keywords to the thesis’ purposes; high representativeness of contents that relate to the thesis’ research questions; highly informative articles; high citation rates and influences of the articles. According to the study's findings, there are four major constraints to the advancement of agricultural science and technology innovation: 1) severe lack of financial investment in agricultural research; 2) low rate of conversion of agricultural science and technology achievements; 3) sluggish agricultural technology promotion and diffusion system; and 4) insufficient innovation capacity of scientific research actors, as well as a lack of collaborative innovation among them. This study fills a gap in the literature by conducting a systematic and comprehensive analysis of the barriers to agricultural science and technology innovation in China. The Chinese Ministry of Agriculture should implement deliberate policies and initiatives to promote agricultural innovation in China. Quantitative analysis could be used in future studies to obtain more accurate analysis results.

EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.