Browsing by study line "Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö"
Now showing items 1-20 of 49
-
(2021)Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Laura Väisänen Työn nimi: ”Äidit ovat kristikunnan äitejä”: Kristillisen naisen roolit Kotiliedessä vuosina 1960–1963 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: Avainsanat: Kotiliesi, aikakauslehdet, 1960-luku, rooliodotukset, Suomen kirkkohistoria, naispappeus, naisteologit, naiset, kristillinen kasvatus, uuskansankirkollisuus, yhteiskunnallinen äitiys Säilytyspaikka: E-thesis, Helsingin yliopisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Kotiliesi oli aikansa suurin naistenlehti ja se julistautui olevansa kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia odotuksia Kotiliesi asetti naiselle kristinuskoon liittyvillä alueilla vuosina 1960–1963. Tutkin, mitä Kotiliesi odotti naiselta hengellisellä alueella kotona, millaista toimintaa se odotti naiselta kirkon piirissä ja millaisia kristillisiä roolimalleja Kotiliesi naiselle tarjosi. Ennalta odotin lehden olevan melko konservatiivinen naisiin kohdistuvissa odotuksissaan, mutta kävi ilmi, että konservatiivisten arvojensa lisäksi Kotiliesi myös voimakkaasti puolusti naisen roolin uudistamista kirkon piirissä. Tämä näkyi esimerkiksi naisteologien aseman uudistamisvaateissa ja naispappeuden ajamisessa. Tutkimusta varten luin kaikki Kotiliedet vuosilta 1960–1963 ja valitsin aineistokseni artikkelit, joissa oli hengellisyyteen liittyviä lukijoihin kohdistuvia odotuksia. Tutkin Kotilieden naiselle antamaa roolia maternalistiselta pohjalta nousevan yhteiskunnallisen äitiyden kehyksessä, jolla tarkoitetaan naisen roolin samaistamista äitiyteen ja perheenemännyyteen ja näkemystä sukupuolten eri luonteista. Kotiliesi odotti naisen ottavan Raamatun kertomuksen Martan ja Marian tapaan haltuunsa, sekä käytännöllisen, että hengellisen kristillisyyden. Käytännöllinen kristillisyys saattoi tarkoittaa esimerkiksi ompeluseuroja lähetystyön hyväksi tai seurojen emännöintiä. Hengellisellä puolella Kotiliesi toivoi naisten rakentavan aktiivisesti omaa hartauselämäänsä ja sivistävän itseään. Esikuvaksi naisille lehti tarjosi esimerkiksi pappilan emäntiä ja naisteologeja. Keskeinen Kotilieden naiselta odottama asia oli kotien hengellisestä ilmapiiristä ja lasten kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Uuskansankirkollisuus lisäsi kirkon erityistyömuotoja ja maallikoiden vaikutusta. Tutkimuksessani selvisi, että Kotilieden linja oli aatteen mukainen ja se katsoi, että erityisesti naiset sopisivat äidillisyyteen ja hoivaan liitettyjen ominaisuuksien vuoksi toteuttamaan uusia työmuotoja, kuten naistyötä. Toisaalta nämä työmuodot olivat sellaisia, joiden piiriin Kotiliesi patisti myös maallikkonaisia ja uskoi erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisen myötä uusiin oloihin siirtyneiden yksinäisten naisten hyötyvän seurakuntayhteydestä. Kotilieden mukaan kristillinen ihannenainen oli rohkea, aktiivinen ja osallistuva sekä valmis uusiin haasteisiin myös kirkossa. Lehti katsoi naisen olevan yhteiskunnallisen äitiyden hengessä erittäin pätevä erityisesti äitiyteen liitetyissä ominaisuuksissa, kuten hoivan ja kasvatuksen alalla. Lehti katsoi, että nämä ominaisuudet tekisivät naisesta sopivan myös vaativampiin tehtäviin ja uusiin aluevaltauksiin naisteologina tai kirkon kansainvälisissä tehtävissä. Samoilla syillä lehti kannatti myös naispappeutta. Lehti toivoi, että naiset osallistuisivat aktiivisesti keskusteluun naispappeuden puolesta ennen vuoden 1963 kirkolliskokousta ja sen aikana. Lehti kuitenkin odotti naisten olevan nöyriä ja kärsivällisiä ja ajavan muutoksia maltillisesti. Lehti suhtautui torjuvasti pelkkään naisasian ajamiseen ja sen mielestä oli tärkeää, että naiset pitivät kiinni kirkon ykseydestä. Naisen oli tarkoitus täydentää miehen työtä, ei korvata sitä. Lehti oli uudistushenkinen, mutta ei radikaali ja sen kannat heijastelivat tarkasti kirkossa samaan aikaan meneillään olleita keskusteluja naisen roolista.
-
(2024)Työ on vertaileva sisällönanalyysi, joka tarkastelee pohjoisen mytologian käyttöä elokuvaviihteessä. Työn aineistona toimii pohjoisen mytologian puolella Eddan jumalrunot, jotka ovat osa pohjoisen mytologian keskeisimpiä lähteitä. Elokuva-aineistona toimii Marvel- elokuvayhtiön Thor - ja Avengers -elokuvat, jotka pitävät sisällään pohjoisen mytologian hahmoja ja teemoja. Näiden aineistojen pohjalta tutkimuksen tehtävä on selvittää, kuinka paljon Marvel on ottanut elokuvissaan vaikutteita Eddan jumalrunoista. Eddan jumalrunojen lisäksi työssä on hyödynnetty myös muita pohjoisen mytologian lähteitä jumalrunojen tulkinnan apuna, sekä eri tutkijoiden tulkintaa pohjoisesta mytologiasta. Aineistossa olevat jumalrunot ovat Aale Tynnin suomenkielisiä käännöksiä, ja työssä on hyödynnetty Tynnin lisäämiä tulkintoja runoista. Tutkimus tarkastelee erityisesti mytologian ja elokuvissa esiintyvien hahmojen ja hahmoihin liittyvien elementtien yhtäläisyyksiä. Koska tutkimusaineistoon kuuluu erityisesti jumalhahmoista kertovat jumalrunot, tutkimuksen hypoteesi on, että jumalrunojen rooli on merkittävä nimenomaan elokuvissa esiintyvien hahmojen rakennuksen kannalta. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Eddan jumalrunoja on käytetty erityisesti hahmojen rakennuksessa. Runoja ja elokuvia vertailtaessa huomattiin, että yhdistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi hahmojen rooli suhteessa muihin hahmoihin, ja hahmoihin liitettävät elementit. Itse tarinoissa on huomattavia eroja, mutta yhdistäviä yksityiskohtia on runsaasti. Elokuvat kuitenkin hyödyntävät mytologiaa kokonaisuutena, joten jumalrunot toimivat osana tätä kokonaisuutta. Tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että erityisesti Marvelin jumalhahmojen rakentumisen kannalta Eddan jumalrunoilla on tärkeä rooli osana elokuvien käyttämää pohjoisen mytologiaa.
-
(2023)Koronakriisin puhjettua hämmennys, sairauden pelko ja poikkeusolot asettivat suomalaiset jaettuun, vaikeaan tilanteeseen. Poikkeustilan vaikutukset eivät jakautuneet tasaisesti suomalaisten kesken, vaan haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt kärsivät tilanteessa eniten. Tähän ajanjaksoon liittyi paljon avuntarvetta ja auttamishalua yksilötasolla sekä yhteiskunnan eri sektoreilla. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten auttamiskäyttäytymistä koronakriisin ensimmäisen aallon aikana keväällä 2020. Tutkimusongelma on, miten suomalaiset aktivoituivat auttamaan koronakriisin aikana. Tutkimuksen aineistona käytettiin osana kansainvälistä tutkimusprojektia kerättyä aineistoa. Aineisto on tilastollisesti edustava otos yli 15-vuotiaista mannersuomalaisista. Aineistoa käsiteltiin määrällisin menetelmin SPSS-ohjelmalla etenkin ristiintaulukointia hyödyntäen. Tutkimuksen tulkinnallinen viitekehys on solidaarisuus ja altruismi. Tulokset ovat pääsääntöisesti linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan auttaminen oli sitä yleisempää, mitä läheisempi suhde on autettavan ja auttajan välillä. Kriisin aikana yleisin auttamisen muoto on tutun henkilön auttaminen. Ryhmän sisäinen solidaarisuus selittää tuttujen auttamisen suosiota, koska kukin yksilö kuuluu yleensä useampiin solidaarisiin ryhmiin samanaikaisesti. Ryhmän sisäiseen solidaarisuuteen vaikuttaa ryhmän normatiivinen perusta. Ryhmät voivat perustua toiminnallisuuteen, yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen, erityissuhteelle, tai yhteisen tavoitteen saavuttamiselle. Tämä näkökulma kuvaa koronakriisiä osuvasti. Tavoitteelliseen auttamistoimintaan osallistuttiin joko virallisia tai epävirallisia kanavia pitkin. Rahallinen auttaminen oli yleisempää kuin organisoituun ja epäviralliseen toimintaan osallistuminen.
-
(2022)Tämä tutkimus on diskurssianalyysi, joka tarkastelee islamilaisia ääriliikkeitä Yle Uutisten ja Suomen Uutisten verkkouutisartikkeleissa vuoden 2021 Afganistanin kriisin aikana. Kriisin taustalla oli Talibanien maa-alueiden valloitus ja lopulta vallankaappaus, joka tapahtui elokuussa 2021. Tutkimus selvittää, millaisia diskursseja islamilaisista ääriliikkeistä muodostuu vuoden 2021 Afganistanin kriisiin liittyvässä uutisoinnissa ja miten nämä diskurssit rakentavat ja ylläpitävät kuvaa islamista. Vertailen myös medioiden esittämiä kuvauksia toisiinsa. Tutkimuksen aineisto koostuu 28 artikkelista, joista 18 on julkaistu Yle Uutisten internetsivuilla ja kymmenen Suomen Uutisten verkkosivuilla. Artikkeleista 26 on uutisartikkeleita ja kaksi reportaasia. Tutkimuksen metodina käytetään diskurssianalyysia. Analyysin avulla muotoutui kuusi diskurssia, jotka koostuivat aineistosta löytyneistä islamilaisiin ääriliikkeisiin liittyvistä toistuvista teemoista ja viittauksista. Diskurssit ovat valtakamppailudiskurssi, uhkadiskurssi, julkisuusdiskurssi, epävakausdiskurssi, naisvihadiskurssi sekä väkivallan uskonto -diskurssi. Valtakamppailu- ja naisvihadiskurssi esiintyi vain Talibania käsittelevissä uutisissa. Muut diskurssit esiintyivät myös muita äärijärjestöjä koskevissa uutisissa. Aineistossa islamilaiset äärijärjestöt kuvataan väkivaltaisina ja brutaaleina toimijoina, jotka eivät piittaa muusta kuin omista intresseistään. Taliban esiintyy aineistossa keskeisimpänä äärijärjestönä, mutta aineistossa puhutaan myös Isiksestä, Isis-K:sta ja al-Qaidasta. Aineistossa islam kuvataan hyvin yksinkertaistettuna ja yhtenäisenä uskontona, jossa vallitsee tiukat normit ja määräykset. Islamiin liittyviä käsitteitä käytetään epämääräisesti erityisesti islamilaisen lain kohdalla. Median luoma kuva islamista noudattaa tutkimuksen perusteella stereotyyppistä ja yleistynyttä kaavaa, jota tuntuu olevan haastavaa muuttaa. Islamilaisia ääriliikkeitä koskevassa aineistossa islam näyttäytyy vanhoillisena ja väkivaltaisena uskontona, joka ei kuulu moderniin länsimaalaiseen yhteiskuntaan.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.
-
(2022)Tutkimuskysymykseni oli, millaisia kokemuksia lukion ja perusopetuksen yläluokan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajilla on draaman käytöstä opetustyössään. Rajasin draaman tarkoittamaan kokemuksellista oppimista, kokemukseen perustuvia työtapoja ja roolityöskentelyä. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta haastattelusta, joista tein kuusi lukion ja kaksi perusasteen yläluokkien opettajille. Suoritin haastattelut koronapandemiasta johtuen Zoomin välityksellä keväällä 2021. Tässä haastattelututkimuksessa metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Pidän aineistoani erittäin laadukkaana. Haastatelluilla opettajilla oli usealla takanaan yli 25 vuoden kokemus uskonnon aineenopettajana ja he olivat työhönsä syvästi paneutuneita, innostavia, itseään kehittäviä ja palkittuja opettajia. Aineistoni toi esille, että heillä oli paljon kokemusta draamallisesta toiminnasta. Erilaisia harjoitteita oli hyödynnetty minuutin mittaisista hetkistä koko kurssin kestävään ja koko kouluyhteisön osallistavaan kokonaisuuteen. Draamallisen työtavan käyttäminen oppitunneilla paljastui ajoittain haastavaksi, mutta oikeissa olosuhteissa toteutettuna erittäin palkitsevaksi keinoksi opettaa, opiskella ja oppia. Koulussa tapahtuva kiusaaminen tai oppilaiden välille syntyneet jännitteet vähensivät draamallista toimintaa oppitunneilla. Eniten draamallista toimintaa vastustivat oppilasmateriaalin ääripäät: suorituskeskeiset ja ahkerat oppilaat kokivat sen ajan hukkaamisena ja toisessa ääripäässä opiskelijat vastustivat niin opettajaa kuin opetettavaa ainettakin. Draamallisten toimintatapojen käyttäminen molempien ääripäiden kanssa oli kuitenkin perusteltua. Draama toi oppitunneille vaihtelua, vuorovaikutusta, iloa, hauskuutta, heittäytymistä ja loi positiivista, opiskelua tehostavaa ilmapiiriä. Kokemuksellisuuteen perustuva opettaminen jätti voimakkaan muistijäljen oppilaisiin ja toimi siksi erittäin tehokkaana tapana oppia. Aineistoni paljasti, että ylioppilaskirjoitusten kasvanut vaikutus jatkokoulutuspaikan saamiseksi oli tuonut lukioon stressaantuneen ilmapiirin jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Lukiosta on tulossa digitaalisten tehtävien tekemiskeskus, josta puuttuvat yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tällainen kehitys on hälyttävää ja yksi keino ehkäistä pelkkää lyhytnäköistä suorituskeskeisyyttä on lisätä draamallisia menetelmiä opetukseen.
-
(2022)Pro gradu -työssäni tutkin katolisen nunnan Jeanne de Jussien kuvausta Geneven reformaatiosta sen alkuvuosina 1526–1535. Pääkysymykseni on miten Jussie kuvasi vastustajiansa, eli reformaattoreita. Vastaan samalla miten hän kuvasi omansa, eli katoliset. Tutkin, millaisia tapoja Jussie käytti kuvatessaan ihmisiä, ja eroaako se silloin kun oli kyse “meistä” ja “muista”. Päälähteeni on Jeanne de Jussien kirjoittama Lyhyt kronikka. Se on kirjoitettu ranskaksi, ja oletettavasti aloitettu pian sen kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja se on valmistunut vuoteen 1547 mennessä. Teoksen on kääntänyt englanniksi Carrie F. Klaus ja se on julkaistu sarjassa The Other Voices in Early Modern Europe. Kronikassa Jussie kuvasi miten reformaation aiheuttamat levottomuudet alkoivat Genevessä. Keskiössä on miten reformaatio uhkasi katolisia, ja erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunnia. Reformoidut olivat kuvauksessa “kurjia koiria”, ja katoliset rohkeita, hyviä ja uskollisia. Menetelmiini kuuluvat lähteen syväluku ja sisällön analyysi, sillä pro gradu -työni perustuu vahvasti sille, mitä kirjoituksista löytyy. Vastatakseni kysymyksiini, tarkastelen tekstissä erityisesti kohtia, joissa Jussie kuvasi muiden toimintaa. Apukysymyksinäni ovat: Kuka tai ketkä olivat toimijoita? Miten toimittiin? Kehen tai keihin toiminta vaikutti ja miten? Miten Jussie suhtautui siihen? Kronikassa Jeanne de Jussie kuvasi monipuolisesti reformaation vaikutuksia erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunniin. On selvää, että reformaatio oli Jussiesta suuri virhe, ja erityisesti reformaattorit olivat suuria pahantekijöitä. Reformoitujen rangaistukset ja pahoinpitelyt edustivat jopa taivaallista oikeutta. Sitä vastoin katolisiin kohdistuvat rikkeet olivat väärin ja kohdistuivat myös Jumalaa vastaan. Jeanne de Jussien kuvaukseen vaikutti voimakkaasti se, kenestä hän kirjoitti. Katoliset olivat hyviä ja luotettavia, reformoidut petollisia ja ilkeitä. Katolisille oli sallittu asiat, jotka reformoitujen tekemänä olivat häpeällisiä ja jopa rangaistuksen arvoisia. Reformoidut toiseutettiin alistaen heidät vain pahantekijöiksi ja heidät esitettiin aina negatiivisessa valossa.
-
(2022)Tässä tutkimuksessa tarjoan jäsennellyn kokonaiskatsauksen siihen, millaisia mahdollisuuksia hengellisen väkivallan ennaltaehkäisemiselle ja jälkihoidolle suomalainen tutkimuskirjallisuus tarjoaa. Tutkimuskysymykseni on ”Miten hengellisen väkivallan kokemusten syntymiseen ja kehittymiseen on suomalaisen tutkimuskirjallisuuden mukaan mahdollista vaikuttaa?”. Tutkimuskysymykseen vastatakseni olen suorittanut integratiivisen kirjallisuuskatsauksen, jonka aineiston valintakriteereinä olen käyttänyt akateemista vertailukelpoisuutta, relevanssia ja yleistettävyyttä. Ensisijainen aineistoni koostuu kustannetusta kirjallisuudesta sekä akateemisesti pätevistä artikkeleista. Toissijainen, kriteerit maltillisemmin täyttävä aineistoni koostuu opinnäytetöistä. Aineistosta löydetyt interventiomahdollisuudet olen tyypitellyt ennaltaehkäisyksi, monitoroinniksi ja jälkihoidoksi. Tutkimukseni tuloksena olen tunnistanut seitsemän ennaltaehkäisyn teemaa, kaksi monitoroinnin teemaa sekä neljä jälkihoidon teemaa. Teemat ovat ennaltaehkäisyn osalta (1) Hengellisen väkivallan vastainen teologia ja praksis, (2) Hybristisen vallankäytön estäminen, (3) Syyllisyyden ja häpeän hoitaminen, (4) Hyveellisen dialogin ja avoimuuden kulttuuri, (5) Helvetti- ja demonipuheen sekä muun pelottavan sisällön rajaaminen, (6) Tietoisuus hengellisen väkivallan ilmiöstä ja (7) Yhteisön valitsemisen taidot. Monitoroinnin osalta teemat ovat (8) Kritiikkiin sitoutuminen ja totuuden kohtaaminen sekä (9) Valvonta- ja palautejärjestelmät. Jälkihoidon osalta teemat ovat (10) Yksilöllinen kohdatuksi tuleminen, (11) Kohdatuksi tuleminen vertaisryhmässä, (12) Itsestä huolehtiminen ja itseilmaisu, sekä (13) Minäpystyvyys ja voimaantuminen.
-
(2024)Martin Heidegger (1889–1976) luetaan menneen vuosisatamme merkittävimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin filosofeihin. Omintakeisen filosofisen tyylinsä vuoksi Heideggeria on pidetty myös yhtenä länsimaisen filosofian ristiriitaisimmista ajattelijoista. Heidegger työsti urallaan erityisesti olemisen kysymystä, mutta pyrki selvittämään myös muun muassa kielen olemusta sekä taiteen ja tekniikan teemoja. Heidgeggerilta ammentavien ajattelijoiden kirjo on laaja. Hänen filosofiansa on vaikuttanut vahvasti muun muassa moderniin ranskalaiseen filosofiaan, sekä useisiin hermeneutiikan ja dekonstruktion teoreetikoihin. Heideggerilta ovat ammentaneet myös lukuisat teologit ja hänen vaikutuksensa on ulottunut aina rakennustaiteeseen, kirjallisuustieteeseen, sekä taiteen - ja musiikin tutkimukseen asti. Filosofisessa työssään Heidegger keskittyi ensisijaisesti työstämään pääteoksessaan Sein und Zeit, (Aika ja Oleminen), 1927, erityiseksi fenomenologiseksi tutkimuskohteeksi asettamaansa olemisen kysymystä. Sen hän väitti unohtuneen kysymisen kohteena filosofian traditiossa. Pääteoksessa Heidegger toteutti olemiskysymyksen työstöä eksistentiaalianalytiikkana . 1930-luvulta eteenpäin Heidegger alkoi pohtimaan olemisen kysymystä taiteen ja kielen teemojen sisällä. Hän piti luentosarjan Der Underspruch zur Kunst, (Taideteoksen alkuperä), 1935–1936, jossa työsti eteenpäin olemisen kysymystä. Hän esitti ajatuksen olemisen kätkeytyvästä luonteesta sekä taideteoksen liikkeellisyydestä ja totesi teoksessa ilmenevän totuuden tapahtuman. Samaisella vuosikymmenellä hän alkoi tarkas-telemaan kielen olemusta runoilijoiden runouden kautta. Kieli ja runous kielen erityisenä muotona vahvistuivatkin Heideggerin filosofisen ajattelun edetessä yhä kiinteämmin osaksi olemiskysymyksen työstöä. Kielen teeman sisällä hän rakensi eteenpäin myös Taideteoksen alkuperässä löytämäänsä tapahtuman teemaa. Vastaan tutkimuksessani seuraaviin kysymyksiin; 1.) miten Heideggerin olemisen kysymys muuttui hänen ajattelu-urallaan varhaisfilosofiasta myöhäisfilosofiaan, 2.) miten vuoden 1935–1936 Taideteoksen alkuperässä esitelty tapahtuman teema vastasi olemisen kysymykseen hänen myöhemmässä ajattelussaan, sekä 3.) miten Heideggerin olemisen kysymys tuli ratkaistuksi kielen teeman sisällä. Tutkimuksen kulku etenee seuraavasti: Kappaleessa kaksi pohjustan varsinaista tutkimustani ja esittelen Heideggerin filosofian peruspiirteitä yleisellä tasolla. Ku-vaan muun muassa hänen varhaista elämänhistoriaa sekä teologisia vaikutteita. Kappaleessa kolme esittelen miten olemisen kysymys asettui Heideggerin fenomenologisen tutkimuksen kohteeksi. Lisäksi esittelen opettajansa Husserlin fenomenologiasta eriävän fenomenologisen metodin muotoilun. Kappaleessa neljä siirryn esittelemään olemisen kätkeytyvää luonnetta, jota Heidegger pohti limittäin olemisen totuuden ja teoksen tapahtumallisuuden kysymysten äärellä luentosarjassaan Taideteoksen alkuperä. Tätä seuraten kappaleessa viisi esittelen kattavasti Heideggerin kielen teeman alla toteuttamaa olemiskysymyksen työstöä, sillä keskustelut runouden kanssa jatkoivat olemisen kätkeyty-vän luonteen selvittämistä ja rakensivat eteenpäin myös olemisen tapahtumallisuuden teemaa. Kappaleessa kuusi esittelen Heideggerin ajallisen ja tapahtumallisen silmänräpäyksen teeman, sillä se toimii siltana paluulle pääteoksen ajan ja olemisen kysymykseen, jota esittelen vuoden 1962 luennon Zeit und Sein (Aika ja Oleminen) myötä. Luennossa vanha tapahtuman teema saa tarkennetun muodon. Lopuksi kappaleessa seitsemän, Heideggerin esityksien Logos, 1951 ja Alētheia, 1954 esiintyneiden kokoavien lauselmien myötä, kuljetan tutkielmani lopulta Heideggerin kuuluisaan lausahdukseen ”kieli olemisen kotina,” jossa olemisen kysymyksen ajallinen rakenne – tapahtuma – lopulta manifestoituu.
-
(2023)Tutkielmani tavoitteena on narraatiokriittistä metodia hyödyntäen tutkia Vanhan testamentin kohdissa 1. Moos. 6:1-4; 4. Moos. 13, 1.Sam.17, 1.Sam.21:1-10 ja 1.Sam.22:6-10 esiintyviä jättiläishahmoja, joihin kuuluvat Goljat ja ja נפלים-hahmot. Tutkimuskysymykseni on, miten kyseisiä jättiläisiä kuvataan kertomuksissa ja millaisia merkityksiä ne voivat saada. Narraatiokriittisessä lähestymistavassa keskeistä on tekstien tutkiminen kirjallisuutena ja kokonaisina teoksina. Lähestymistavassa sovellan Adele Berlinin esittämiä Vanhan testamentin kertomusten kirjallisia piirteitä, jotka keskittyvät kertomusten hahmojen ja eri näkökulmien hahmottamiseen. Lähetysmistavan haasteena on esimerkiksi sen suhde historialliallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen. Tutkimuksen haasteena on נפלים-hahmojen kertomuksellisen materiaalin niukkuus, sekä sanaan tulkintaan liittyvät haasteet. Kertomusten ymmärtäminen vaatii sanojen ja tekstien tulkinnallisten ongelmien taustoitusta, joita kartoitan muuhun tutkimukseen tukeutuen. Tutkimuksestani käy ilmi, että tarkasteltavina olevien kertomusten jättiläiset ovat 1.Moos.6:1-4 ja 4.Moos.13 tapauksissa niukasti kuvattuja. 1.Moos.6:1-4 jättiläisten merkitys ei avaudu kertomuksessa eksplisiittisesti ja 4.Moos.13 jättiläiset toimivat kertomuksessa lähinnä kerronnallisena välineenä, eikä ensisijaisesti hahmoina. Goljat on tarkastelluista jättiläisistä laajemmasti kuvattu, muiden hahmojen ja kertomuksen kertojan kautta. Kuvaus on kuitenkin yksipuolinen sotilaallisuuden ja israelin kansan vastustamisen kautta ja oleellisimmin Goljat hahmottuu kontrastien kautta suhteessa Daavidiin.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Paavalin kristologiaan ja eskatologiaan tekstijakson 1.Kor. 15:20–28 avulla. Tutkielmassa ei keskitytä yksinomaan vain 1.Kor. 15:20–28, vaan sen rinnalle otetaan muitakin Paavalin kirjeiden kohtia, joiden nähdään auttavan tarkasteltavan tekstijakson tulkinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan tekstijakson sanoja ja niiden merkityksiä. Lisäksi tekstijaksossa keskitytään Paavalin käyttämiin Vanhan testamentin kohtiin. Näitä kohtia ovat erityisesti psalmi 8 ja 110, joihin Paavali eksplisiittisesti tekstijaksossa viittaa. Lisäksi keskitytään siihen, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan, että kaiken lopussa Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Isälle. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään käsitykseen siitä, että Paavalille eskatologiset tapahtumat ovat jo alkaneen Kristuksen ylösnousemuksessa ja että Paavalilla on varsin korkea kristologinen käsitys. Kirjoittaessaan, että Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Paavali tarkoittaa tätä Kristuksen luodussa asemassa, eikä hänen ikuisessa Jumalan Pojan asemassaan. Näin ollen päädytään käsitykseen siitä, että Paavalin ajattelussa on nähtävissä kaksitasoinen ymmärrys Kristuksesta, jossa Paavali näkee Kristuksen saman aikaisesti luotuna ja ikuisena Jumalan Poikana. Tekstijakson konteksti on täysin maallinen ja Kristuksen kuninkuuden luovuttamisella Paavali viittaa hänen rooliinsa luotuna messiaana. Luotuna messiaana Kristus täyttää psalmien 8 ja 110 sanoman ja palauttaa epäjärjestykseen ajautuneen luomakunnan Jumalan tahdon mukaiseen järjestykseen, jossa Jumala on kaikki kaikessa. Kaiken tämän Paavali näkee toteutuvan Pojan välityksellä, jonka takia Isän eskatologinen identiteetti on riippuvainen Pojan tehtävästä.
-
(2023)Käsittelen tutkielmassani, miten nuoret haastateltavat asennoituvat uskontojen ja katsomusten moninaisuuteen, kohtaamiseen ja dialogiin. Määrittelen katsomuksen joksikin merkittäväksi asiaksi, joka ohjaa ihmisen elämää. Kerroin, että se voi olla uskonto tai uskonnottomuus, tai mahdollisesti myös jotain muuta. Toisaalta käytännössä uskonto-käsitteen vakiintuneisuuden takia se on myös ohjannut haastateltavien ajattelua. Haastattelupuheessa käsitellään tilanteita, joissa uskontoja tai katsomuksia on läsnä useita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, kun toisen ihmisen katsomus tulee esiin välillisesti luetun tai kuullun tiedon kautta, tai katsomukset vaikuttavat keskustelussa muiden kanssa. Uskonnonopetus on tutkielmani taustaympäristö, ja sijoitin haastatteluväittämät sinne. Uskonnon tunnilla katsomusten moninaisuus on usein luontevasti läsnä, toisin kuin vapaa-ajalla välttämättä ei. Lähtökohtani on laadullinen asennetutkimus, ja olin kiinnostunut nuorten asenteista kyseisiä ilmiöitä kohtaan.12 haastateltavani olivat 15-22 –vuotiaita, ja he olivat olleet elämänsä varrella uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksessa. Pyrin muodostamaan kantaa ottamiseen kannustavia asenneväittämiä. Sovelsin diskurssianalyysia etsiäkseni haastatteluista tulkintarepertuaareja, jotka heijastavat kulttuurissa jaettuja puheen resursseja. Keskeisimmät tulokset olivat suvaitsevaisuus- ja kriittisyys -repertuaarit. Uskonnon opetusryhmien yhdistäminen, omien mielipiteiden esittäminen uskonnon tunnilla, tiedonjako ja keskustelu ymmärrettiin kaikki suvaitsevaisuuden kautta. Kerrottiin, että uskonnot aiheuttavat maailmassa sotia ja erilaisissa tilanteissa vastakkainasettelua, jota pitäisi vähentää. Monipuolinen tieto eri uskonnoista ja kulttuureista ja tietoisuuden lisääminen ihmisten erilaisuudesta korostui. Katsomuksia koskevalla tiedolla ajateltiin voivan vähentää pelkoja, ennakkoluuloja ja syrjintää. Uskontoihin suhtauduttiin enimmäkseen kunnioittavasti, toisaalta kriittinen ja vertaileva asenne tuli myös esiin. Katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät näkemykset näyttäytyvät paljolti suhteellisina, jolloin yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa. Niin monipuolinen tiedonjako katsomuksiin kuin yhteinen keskustelu niihin liittyen nähtiin myös ajattelun laajentamisen ja haastamisen kautta. Näkökulmien monipuolisuudesta nähtiin tärkeäksi tulla tietoiseksi. Ääripäässä olevien oppilaiden näkemysten toivottiin monipuolistuvan. Uskonto- ja katsomusdialogi koettiin mahdollisuutena lisätä yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tai keinona kehittää ajattelua. Toisaalta se nähtiin hankalana ja väittelyä synnyttävänä asiana.
-
(2022)Tässä tutkielmassa selvitän, millaista uskontotieteen identiteettiin, tehtävään ja metodologiaan liittyvää retoriikkaa esiintyy 2000-luvun alussa julkaistuissa uskontotieteellisissä kirjoissa. Käyttämäni aineisto muodostuu teoksista Attitudes and Interpretations in Comparative Religion (Gothóni 2000), How Religion Works. Towards A New Cognitive Science Of Religion (Pyysiäinen 2001),Styles and Positions. Ethnographic perspectives in comparative religion (toimittaneet Pesonen, Sakaranaho, Sjöblom ja Utriainen 2002) ja How to Do Comparative Religion. Three Ways, Many Goals (toimittanut Gothóni 2005). Hyödynnän aiheen jäsentämisessä Jürgen Habermasin tiedonintressijaottelun mukaista uskontotieteen kolmijakoa ymmärtävään, selittävään ja kriittiseen tutkimukseen. Tutkielman menetelmänä käytän retorista analyysia, joka tarkoittaa erityistä kiinnostusta kirjoittajan käyttämiin kielellisiin vaikuttamisen keinoihin ja tekstin oletettuun yleisöön. Lähtökohtanani on, että tieteellinen teksti ei koskaan ole vain neutraali esitys, vaan aina aktiivista argumentaatiota, joka pyrkii sekä vakuuttamaan lukijansa että luomaan käsitystä tutkimuskohteestaan, tutkijan tieteenalasta ja todellisuudesta ylinpäänsä. Erittelen, miten kirjoittajat määrittelevät uskontotieteen tutkimuskohteen ja tehtävän ja miten he arvottavat eri tutkimussuuntauksia ja menetelmiä. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, millaisia vastakkainasetteluita teksteissä esiintyy ja millaisia oletettuja vasta-argumentteja kirjoittajat pyrkivät tekstissään horjuttamaan. Tutkimus osoittaa, että vaikka uskontotieteen yleisesityksissä tutkimussuunnat jaetaan pintapuolisesti kolmen tiedollisen tavoitteen mukaan, argumentaation todelliset jakolinjat harvemmin todellisuudessa jakautuvat tiedonintressien mukaan. Ymmärtävä ja kriittinen tutkimusote ovat niin suhteeltaan uskontoon, tieteeseen kuin tutkijan rooliinkin usein lähellä toisiaan, kun taas selittävä tutkimussuunta eroaa selvästi kahdesta muusta lähes kaikilla ulottuvuuksilla. Selittävän tutkimussuunnan retoriikkaa määrittää visio uuden uskontotieteen paradigman aikakaudesta, jota määrittelee nimenomaan uskonnon selittäminen kognitiotieteen keinoin, kun taas kahdelle muulle suuntaukselle uskontotieteen moninaisuus ja monimenetelmäisyys on arvokasta itsessään.
-
(2022)Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsomusaineiden opettajien suhtautumista yhteiseen katsomusaineeseen, keskittyen erityisesti ortodoksisen uskonnon opettajien näkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty talvella 2021–2022. Sähköisesti jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 65 katsomusaineiden opettajaa. Kyselylomakkeeseen halukkuutensa osoittaneista opettajista valikoitui kaksi haastateltavaa tutkielmaa varten. Kolmas haastateltava löytyi toisen haastateltavan kautta. Kaikki kolme haastateltavaa olivat ortodoksisen uskonnon opettajia. Kyselylomakkeen vastauksissa ja haastatteluissa tarkasteltiin sitä, miten katsomusaineiden opettajat suhtautuvat yhteiseen katsomusaineeseen ja miten ortodoksisen uskonnon opettajien ajatuksen nykyistä ja yhteistä katsomusopetusmallia kohtaan suhteutuvat muiden opettajien näkemyksiin. Aineiston analyysissa saatiin selville, että kyselyyn vastanneet katsomusaineiden opettajat kokivat katsomusopetusjärjestelyiden muuttuvan tulevaisuudessa. Opettajien mielestä nykyisen mallin järjestämiseen ja eri katsomuksia edustavien oppilaiden tasa-arvoisuuteen katsomusopetuksessa liittyy haasteita. Katsomusaineiden opettajat olivat pienellä enemmistöllä sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla tulevaisuudessa toimiva tapa järjestää katsomusopetus. Opettajat kokivat, että yhteinen katsomusaine voisi vastata nykyisen mallin haasteisiin, mutta vastauksissa ilmeni myös huoli vähemmistöuskontojen asemasta yhteisessä mallissa. Ortodoksisen uskonnon opettajien näkemykset poikkesivat muiden opettajien näkemyksistä voimakkaasti. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät nykyistä mallia parhaana ratkaisuna katsomusopetuksen järjestämiseksi ja vastustivat yhteistä mallia. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden oikeutta oman uskonnon opetukseen, ja he kokivat, että nykyinen malli on tasa-arvoinen juuri vähemmistöuskontojen oppilaiden näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opettajat olivat sitä mieltä, että oppilailla tulee olla oikeus oman katsomus- ja kulttuuriperinteen mukaiseen opetukseen pätevän opettajan johdolla.
-
(2023)Maisterintutkielmani tarkoitus on tuoda uusi näkökulma katsomusaineiden opetusta käsittelevälle tutkimuskentälle. Se tarkastelee asiantuntijoiden julkisessa mediassa esittämää argumentaatiota liittyen katsomusaineiden opetuksen uudistamiseen. Tahdon tutkimuksellani korostaa paitsi argumentaatiotaitojen niin myös kriittisen lukutaidon merkitystä yhteiskunnassamme. Kohdehenkilöinä tutkimuksessa ovat Arto Kallioniemi, Arno Kotro, sekä Suaad Onniselkä. Tutkimustani ohjaava kysymys on, minkälaisilla argumenteilla he osallistuvat katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta käytävään keskusteluun. Lisäksi tutkimuskysymyksenäni on pohtia, millaista heidän esittämänsä argumentointi on. Aineistoni koostuu kohdehenkilöiden julkiseen mediaan tekemistä kannanotoista vuosina 2018–2022. Tutkimukseni on laadullinen ja metodinani käytän argumentaatioanalyysia. Selvitän metodin avulla, miten kohdehenkilöt perustelevat esittämiään väitteitä ja miten heidän argumenttinsa kestävät tarkempaa tarkastelua. Tutkimukseni tuloksena Kallioniemi puolustaa argumenteissaan yhteistä katsomusainetta. Hänen argumenttiensa vahvuus vaihteli. Kotro vastustaa yhteistä katsomusainetta ja pyrkii erityisesti puolustamaan elämänkatsomustiedon asemaa omana oppiaineenaan. Hänen argumenttinsa olivat usein vahvoja. Onniselkä vastustaa yhteistä katsomusainetta. Hänen huolenaan siinä on vähemmistöuskontojen, erityisesti islamin alta vastainen asema. Onniselän argumentit olivat usein heikkoja ja ne olisivat tarvinneet lisäperusteluita tai tarkennuksia. Tutkimukseni tulosten varjossa ensisijainen johtopäätös on, että katsomusaineiden opetuksen muutoksesta käytävässä keskustelussa edes asiantuntijat eivät välttämättä argumentoi vakuuttavasti. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että lukijan tulee soveltaa kriittistä lukutaitoa myös tällaisten auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden kohdalla. Erityisesti näiden havaintojen vuoksi tutkimukseni on merkityksellinen.
-
(2023)Tämän maisteritutkielman tarkoituksena on luoda katsaus katsomusaineiden nykyistä opetusmallia ja integroitua katsomusopetusta käsittelevään tutkimukseen. Tavoitteeni on selvittää tässä tutkielmassa, millaisia valmiuksia edellä esitetyt opetuksen mallit antavat katsomusten väliseen dialogiin. Tutkimustehtävän merkityksellisyys perustuu siihen, että katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja integroidusta katsomusopetuksesta on käyty yhä runsaammin keskustelua tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi dialogin edistäminen on esitetty eräänä keskeisistä kehittämistehtävistä katsomusopetuksessa. Tutkimuskysymykseni ovat tällöin seuraavat tutkimuskirjallisuuden pohjalta: 1) Millaisia valmiuksia peruskoulun eriytetty katsomusaineiden opetus ja integroitu katsomusopetus antavat katsomusten väliseen dialogiin? 2) Mitä eroja on eriytetyn katsomusaineiden opetuksen ja integroidun katsomusopetuksen antamilla valmiuksilla katsomusten väliseen dialogiin? Tutkielmani metodina toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Tämä toteutui keräämällä yhteen tutkittavaa aihetta käsittelevää suomalaista tutkimuskirjallisuutta. Tutkielmassani sovelsin temaattista analyysia, jossa aineistoista löytynyt tutkimustieto koottiin eri teemojen alle. Näitä eri tutkimuksia tarkasteltaessa pyrkimyksenä oli luoda monipuolinen kokonaiskuva tutkimastani ilmiöstä. Tutkielmassani selvisi, että integroitu katsomusopetus näyttäisi tarjoavan laajemmin valmiuksia katsomusten väliseen dialogiin. Molemmissa malleissa esiintyy kuitenkin tältä osin sekä mahdollisuuksia että omanlaisiaan haasteita. Tutkielman lopuksi ehdotettiin tarvetta laajemmalle jatkotutkimukselle, jotta dialogia koskevista opetuksellisista seikoista voitaisiin saada vielä kattavampi ymmärrys osana katsomusaineiden opetuksen kehittämistä.
-
(2022)Tämä tutkielma tarkastelee kirkon ja uskonnon esiintymistä keskustan, kokoomuksen, ruotsalaisen kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattien puolue- ja periaateohjelmissa vuodesta 1945 vuoteen 2020. Tutkielma pyrkii selvittämään, miten kirkko ja uskonto näkyvät kyseisissä puolue- ja periaateohjelmissa. Lisäksi tutkielma pyrkii etsimään vastauksia siihen, miten kirkon ja uskonnon asema näissä ohjelmissa on muuttunut. Kolmanneksi tutkimus tarkastelee sitä, miksi kirkon ja uskonnon näkyvyys poliittisissa yleisohjelmissa on muuttunut. Tutkielman lähdeaineistona on 37 poliittista yleisohjelmaa, jotka ovat luettavissa Pohtiva-tietokannassa. Tutkielma vertailee sekä historiallista muutosta rajatussa aikakehyksessä että puolueiden välisiä eroja. Tutkielma on perusluonteeltaan laadullinen, mutta se hyödyntää vertailussa kvantitatiivisia keinoja. Kvantitatiiviset keinot tarkoittavat tässä tapauksessa käsitteiden esiintyvyyden määrällistä tarkastelua. Tutkielman tulosten perusteella uskonto ja kirkko olivat näkyvästi esillä useissa sotien jälkeen julkaistuissa puolueohjelmissa. Erityisesti porvarilliset puolueet näkivät tarpeelliseksi aiheen käsittelyn ohjelmissaan. Sosiaalidemokraatit suhtautuivat ohjelmissaan kirkkoon ja uskontoon kriittisemmin. 1960-luvun uusvasemmistolainen henki herätti erityisesti nuorissa kirkkokriittisyyttä. Tällöin useat porvarilliset puolueet puolustivat ohjelmissaan kirkon ja kristinuskon asemaa Suomessa. 1970-luvulla ohjelmatyöskentelyyn panostettiin erityisen paljon ja keskustelua käytiin muun muassa uskonnonopetuksen asemasta. Kirkon ja uskonnon näkyvyys poliittisissa yleisohjelmissa alkoi hiljalleen vähentyä 1980-luvun kuluessa. 1990-luvulla muutos oli jo merkittävä. Tällöin kirkollis-uskonnollisten aiheiden käsittely oli erittäin vähäistä ja osassa ohjelmista näitä ei käsitelty lainkaan. Yhteiskunnan maallistumiskehitys alkoi vaikuttaa ohjelmien sisältöön ja kirkollis-uskonnolliset kysymykset siirtyivät lama-aikana politiikan taka-alalle. Jo 1990-luvulla alkanut vähäisen esiintyvyyden linja jatkui tutkimusjakson loppuun eli vuoteen 2020 saakka. Säädösuudistusten myötä puolueiden käsitys uskonnonvapaudesta yhtenäistyi tällä vuosituhannella ja puolueohjelmissa oli nähtävissä merkkejä jaetusta uskonnonvapauden ihanteesta. Samaan aikaan maltillinen suhtautuminen kirkollis-uskonnollisiin kysymyksiin tuli valtavirraksi. Vielä 1960–1970-luvuilla suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon oli suomalaisille niin merkittävä kysymys, että sitä kannatti käsitellä laajasti poliittisissa yleisohjelmissa. Näiden kysymysten vaikutus poliittiseen keskusteluun on nykyisellä vuosituhannella käynyt niin vähäiseksi, että puolueet eivät ole enää nähneet tarpeelliseksi tarkastella seikkaperäisesti kirkkoa tai uskontoa ohjelmissaan.
-
(2023)Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja sen toimintaan osallistutaan melko passiivisesti. Isostoiminta on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kirkosta eronneet entiset isoset antavat isostoiminnalle jälkeenpäin. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen vaikutus isostoiminnalla on ollut kirkosta eronneiden entisten isosten kasvuun ja kehitykseen? 2. Miten isostoimintaan osallistuminen on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa kirkkoon ja mahdollisesti päätökseensä erota kirkosta? Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli 168 kirkosta eronneelta entiseltä isoselta saatua sähköistä kyselylomakevastausta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Isosena oppi itsestä, toisista ja elämästä. Joukkoon kuuluminen, arvostuksen ja vastuun saaminen ja uudet taidot vahvistivat vastaajien itsetuntoa. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen puolestaan heikensivät sitä joidenkin vastaajien kohdalla. Leirit ja muu mieleinen ja turvallinen toiminta sekä työntekijöiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Osa näki yhteyden isostoiminnan ja kirkosta eroamisen välillä. Jotkut arvelivat, että ilman myönteisiä kokemuksia isostoiminnasta he olisivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Eroamiseen puolestaan myötävaikuttivat jonkin verran tai selvästi henkilökohtaiset pettymykset työntekijöitä, seurakuntalaisia tai toimintaa kohtaan sekä se, että isosajat saivat pohtimaan uskon asioita ja kirkon jäsenyyttä, joita ei välttämättä muuten olisi tullut pohdittua. Kirkon opetus tuli tutummaksi ja osa tajusi, etteivät he uskoneet lainkaan tai uskoivat, mutta eivät kuten kirkko opettaa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia kirkosta eronneita entisiä isosia, mutta tutkittavien kokemukset antavat tärkeitä näkökulmia nuorten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.
-
(2023)Maisterintutkielmassa tarkastellaan koronaviruspandemian mukanaan tuoman koronadenialistisen puheen yhteyttä nykyaikaiseen suomalaiseen antisemitismiin. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin antisemitismi ilmenee koronadenialistisessa puheessa ja millaista kuvaa antisemitistiset lausunnot luovat juutalaisista. Tutkielman aineisto koostuu Me Kansa -kansanliikkeen verkkosivujen koronapandemiaa käsittelevistä blogijulkaisuista vuosilta 2020-2022.Tälle aikavälille sijoittuu 110 blogijulkaisua, joista 17 on valittu tarkempaan analyysiin. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin kautta on nähtävissä kolme diskurssia: maailmanhallintadiskurssi, uhkadiskurssi ja holokaustidiskurssi. Maailmanhallintadiskurssi on aineistoa hallitseva diskurssi, sillä siinä esitetyt ajatukset tulevat ilmi myös muissa diskursseissa. Maailmanhallintadiskurssissa esitetään juutalaiset häikäilemättömän halukkaina hallitsemaan maailmaa ja koronapandemia nähdään yhtenä keinona sen saavuttamiseksi. Uhkadiskurssissa ja holokaustidiskurssissa korostetaan etenkin koronapandemian ja siihen liittyvien koronarajoitusten luomaa uhkaa ihmisten vapaudelle. Aineistolla on vahvat kytkökset salaliittoteorioihin, sillä diskurssit toisintavat vanhoja salaliittoteorioita nykypäivään mukautettuina. Tämä näkyy diskurssien kautta muotoutuneesta juutalaiskuvasta, jossa juutalaiset nähdään ensisijaisesti ahneina, vallanhimoisina ja häikäilemättöminä oman edun tavoittelijoina.
-
(2024)Tässä tutkielmassa esitellään Eleonore Stumpin (1947–) tomistinen sovituskäsitys, jota hän kutsuu mariaaniseksi tulkinnaksi sovituksesta. Tutkimuksen päälähteenä on Stumpin kirja Atonement (2018), joka lähestyy aihetta filosofisen teologian näkökulmasta. Stump hyödyntää filosofisen kysymyksenasettelun lisäksi modernin neurotieteen tuloksia ja narratiivista lähestymistapaa. Sovituksella (at onement) tarkoitetaan aiemmin erillään olleiden tuomista yhteen. Stumpille sovitus tarkoittaa kaikkea sitä, mitä Kristuksen elämä, kärsimys ja kuolema merkitsevät ja saavat aikaan ihmisten pelastuksen kannalta. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on vieraantunut itsestään ja toisista. Paratiisi ei tunnu enää kodilta eikä toinen ihminen eikä Jumala turvalliselta. Sovituksessa on kyse siitä, miten ihminen voisi olla jälleen kuin kotonaan Jumalan kanssa ja myös rauhassa itsensä ja toisten kanssa ilman syyllisyyttä ja häpeää. Tutkielman taustaluvussa esitellään historiallisia sovituskäsityksiä, mikä auttaa myöhemmin ymmärtämään Stumpin sijoittumista sovitusteologian kentälle. Stump vertailee pääasiassa hyvitysteorioita, mutta vertailua tehdään myös sijaiskärsimys- ja moraaliesimerkkiteorioihin. Ensimmäisessä pääluvussa esitellään ja analysoidaan Stumpin ajattelun tomistista perustaa ja Stumpin tulkintaa Akvinolaisen sovituskäsityksestä. Toinen pääluku puolestaan keskittyy Stumpin oman sovituskäsityksen esittelyyn ja analyysiin. Metodina tutkielmassa on systemaattinen analyysi. Stumpin mukaan sovituskäsityksen on ratkaistava synnin ongelma sekä menneisyyden että tulevaisuuden suhteen. Jo tehty synti aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää, ja nykyisyydessä ihmisellä on edelleen taipumus tehdä syntiä, vaikka menneet synnit olisikin jo saatu anteeksi. Stump hyödyntää muun muassa pyhän Tuomas Akvinolaisen käsitystä rakkaudesta, jonka kautta myös syyllisyys ja häpeä käsitteinä ymmärretään. Tomistinen rakkaudesta sisältää kaksi puolta: hyvän tahtominen toiselle ja tahtominen olla yhteydessä toisen kanssa. Stumpin laaja käsitys sovituksesta käsittää yksityiskohtaiset kuvaukset ihmisen antautumisesta, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä ja sinnikkyydestä. Kristuksen sovitustyön lisäksi sovituksessa näkyy kaikkien Jumalan persoonien toiminta: Isä antaa anteeksi ja Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen.
Now showing items 1-20 of 49