Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Religionspedagogik och fostran"

Sort by: Order: Results:

  • Väisänen, Laura (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Laura Väisänen Työn nimi: ”Äidit ovat kristikunnan äitejä”: Kristillisen naisen roolit Kotiliedessä vuosina 1960–1963 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: Avainsanat: Kotiliesi, aikakauslehdet, 1960-luku, rooliodotukset, Suomen kirkkohistoria, naispappeus, naisteologit, naiset, kristillinen kasvatus, uuskansankirkollisuus, yhteiskunnallinen äitiys Säilytyspaikka: E-thesis, Helsingin yliopisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Kotiliesi oli aikansa suurin naistenlehti ja se julistautui olevansa kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia odotuksia Kotiliesi asetti naiselle kristinuskoon liittyvillä alueilla vuosina 1960–1963. Tutkin, mitä Kotiliesi odotti naiselta hengellisellä alueella kotona, millaista toimintaa se odotti naiselta kirkon piirissä ja millaisia kristillisiä roolimalleja Kotiliesi naiselle tarjosi. Ennalta odotin lehden olevan melko konservatiivinen naisiin kohdistuvissa odotuksissaan, mutta kävi ilmi, että konservatiivisten arvojensa lisäksi Kotiliesi myös voimakkaasti puolusti naisen roolin uudistamista kirkon piirissä. Tämä näkyi esimerkiksi naisteologien aseman uudistamisvaateissa ja naispappeuden ajamisessa. Tutkimusta varten luin kaikki Kotiliedet vuosilta 1960–1963 ja valitsin aineistokseni artikkelit, joissa oli hengellisyyteen liittyviä lukijoihin kohdistuvia odotuksia. Tutkin Kotilieden naiselle antamaa roolia maternalistiselta pohjalta nousevan yhteiskunnallisen äitiyden kehyksessä, jolla tarkoitetaan naisen roolin samaistamista äitiyteen ja perheenemännyyteen ja näkemystä sukupuolten eri luonteista. Kotiliesi odotti naisen ottavan Raamatun kertomuksen Martan ja Marian tapaan haltuunsa, sekä käytännöllisen, että hengellisen kristillisyyden. Käytännöllinen kristillisyys saattoi tarkoittaa esimerkiksi ompeluseuroja lähetystyön hyväksi tai seurojen emännöintiä. Hengellisellä puolella Kotiliesi toivoi naisten rakentavan aktiivisesti omaa hartauselämäänsä ja sivistävän itseään. Esikuvaksi naisille lehti tarjosi esimerkiksi pappilan emäntiä ja naisteologeja. Keskeinen Kotilieden naiselta odottama asia oli kotien hengellisestä ilmapiiristä ja lasten kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Uuskansankirkollisuus lisäsi kirkon erityistyömuotoja ja maallikoiden vaikutusta. Tutkimuksessani selvisi, että Kotilieden linja oli aatteen mukainen ja se katsoi, että erityisesti naiset sopisivat äidillisyyteen ja hoivaan liitettyjen ominaisuuksien vuoksi toteuttamaan uusia työmuotoja, kuten naistyötä. Toisaalta nämä työmuodot olivat sellaisia, joiden piiriin Kotiliesi patisti myös maallikkonaisia ja uskoi erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisen myötä uusiin oloihin siirtyneiden yksinäisten naisten hyötyvän seurakuntayhteydestä. Kotilieden mukaan kristillinen ihannenainen oli rohkea, aktiivinen ja osallistuva sekä valmis uusiin haasteisiin myös kirkossa. Lehti katsoi naisen olevan yhteiskunnallisen äitiyden hengessä erittäin pätevä erityisesti äitiyteen liitetyissä ominaisuuksissa, kuten hoivan ja kasvatuksen alalla. Lehti katsoi, että nämä ominaisuudet tekisivät naisesta sopivan myös vaativampiin tehtäviin ja uusiin aluevaltauksiin naisteologina tai kirkon kansainvälisissä tehtävissä. Samoilla syillä lehti kannatti myös naispappeutta. Lehti toivoi, että naiset osallistuisivat aktiivisesti keskusteluun naispappeuden puolesta ennen vuoden 1963 kirkolliskokousta ja sen aikana. Lehti kuitenkin odotti naisten olevan nöyriä ja kärsivällisiä ja ajavan muutoksia maltillisesti. Lehti suhtautui torjuvasti pelkkään naisasian ajamiseen ja sen mielestä oli tärkeää, että naiset pitivät kiinni kirkon ykseydestä. Naisen oli tarkoitus täydentää miehen työtä, ei korvata sitä. Lehti oli uudistushenkinen, mutta ei radikaali ja sen kannat heijastelivat tarkasti kirkossa samaan aikaan meneillään olleita keskusteluja naisen roolista.
  • Kovanen, Veera (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.
  • Pyykkönen, Heidi (2022)
    Tutkimuskysymykseni oli, millaisia kokemuksia lukion ja perusopetuksen yläluokan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajilla on draaman käytöstä opetustyössään. Rajasin draaman tarkoittamaan kokemuksellista oppimista, kokemukseen perustuvia työtapoja ja roolityöskentelyä. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta haastattelusta, joista tein kuusi lukion ja kaksi perusasteen yläluokkien opettajille. Suoritin haastattelut koronapandemiasta johtuen Zoomin välityksellä keväällä 2021. Tässä haastattelututkimuksessa metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Pidän aineistoani erittäin laadukkaana. Haastatelluilla opettajilla oli usealla takanaan yli 25 vuoden kokemus uskonnon aineenopettajana ja he olivat työhönsä syvästi paneutuneita, innostavia, itseään kehittäviä ja palkittuja opettajia. Aineistoni toi esille, että heillä oli paljon kokemusta draamallisesta toiminnasta. Erilaisia harjoitteita oli hyödynnetty minuutin mittaisista hetkistä koko kurssin kestävään ja koko kouluyhteisön osallistavaan kokonaisuuteen. Draamallisen työtavan käyttäminen oppitunneilla paljastui ajoittain haastavaksi, mutta oikeissa olosuhteissa toteutettuna erittäin palkitsevaksi keinoksi opettaa, opiskella ja oppia. Koulussa tapahtuva kiusaaminen tai oppilaiden välille syntyneet jännitteet vähensivät draamallista toimintaa oppitunneilla. Eniten draamallista toimintaa vastustivat oppilasmateriaalin ääripäät: suorituskeskeiset ja ahkerat oppilaat kokivat sen ajan hukkaamisena ja toisessa ääripäässä opiskelijat vastustivat niin opettajaa kuin opetettavaa ainettakin. Draamallisten toimintatapojen käyttäminen molempien ääripäiden kanssa oli kuitenkin perusteltua. Draama toi oppitunneille vaihtelua, vuorovaikutusta, iloa, hauskuutta, heittäytymistä ja loi positiivista, opiskelua tehostavaa ilmapiiriä. Kokemuksellisuuteen perustuva opettaminen jätti voimakkaan muistijäljen oppilaisiin ja toimi siksi erittäin tehokkaana tapana oppia. Aineistoni paljasti, että ylioppilaskirjoitusten kasvanut vaikutus jatkokoulutuspaikan saamiseksi oli tuonut lukioon stressaantuneen ilmapiirin jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Lukiosta on tulossa digitaalisten tehtävien tekemiskeskus, josta puuttuvat yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tällainen kehitys on hälyttävää ja yksi keino ehkäistä pelkkää lyhytnäköistä suorituskeskeisyyttä on lisätä draamallisia menetelmiä opetukseen.
  • Salkunen, Johanna (2022)
    Pro gradu -työssäni tutkin katolisen nunnan Jeanne de Jussien kuvausta Geneven reformaatiosta sen alkuvuosina 1526–1535. Pääkysymykseni on miten Jussie kuvasi vastustajiansa, eli reformaattoreita. Vastaan samalla miten hän kuvasi omansa, eli katoliset. Tutkin, millaisia tapoja Jussie käytti kuvatessaan ihmisiä, ja eroaako se silloin kun oli kyse “meistä” ja “muista”. Päälähteeni on Jeanne de Jussien kirjoittama Lyhyt kronikka. Se on kirjoitettu ranskaksi, ja oletettavasti aloitettu pian sen kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja se on valmistunut vuoteen 1547 mennessä. Teoksen on kääntänyt englanniksi Carrie F. Klaus ja se on julkaistu sarjassa The Other Voices in Early Modern Europe. Kronikassa Jussie kuvasi miten reformaation aiheuttamat levottomuudet alkoivat Genevessä. Keskiössä on miten reformaatio uhkasi katolisia, ja erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunnia. Reformoidut olivat kuvauksessa “kurjia koiria”, ja katoliset rohkeita, hyviä ja uskollisia. Menetelmiini kuuluvat lähteen syväluku ja sisällön analyysi, sillä pro gradu -työni perustuu vahvasti sille, mitä kirjoituksista löytyy. Vastatakseni kysymyksiini, tarkastelen tekstissä erityisesti kohtia, joissa Jussie kuvasi muiden toimintaa. Apukysymyksinäni ovat: Kuka tai ketkä olivat toimijoita? Miten toimittiin? Kehen tai keihin toiminta vaikutti ja miten? Miten Jussie suhtautui siihen? Kronikassa Jeanne de Jussie kuvasi monipuolisesti reformaation vaikutuksia erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunniin. On selvää, että reformaatio oli Jussiesta suuri virhe, ja erityisesti reformaattorit olivat suuria pahantekijöitä. Reformoitujen rangaistukset ja pahoinpitelyt edustivat jopa taivaallista oikeutta. Sitä vastoin katolisiin kohdistuvat rikkeet olivat väärin ja kohdistuivat myös Jumalaa vastaan. Jeanne de Jussien kuvaukseen vaikutti voimakkaasti se, kenestä hän kirjoitti. Katoliset olivat hyviä ja luotettavia, reformoidut petollisia ja ilkeitä. Katolisille oli sallittu asiat, jotka reformoitujen tekemänä olivat häpeällisiä ja jopa rangaistuksen arvoisia. Reformoidut toiseutettiin alistaen heidät vain pahantekijöiksi ja heidät esitettiin aina negatiivisessa valossa.
  • Elmolhoda, Mikael (2022)
    Tässä tutkimuksessa tarjoan jäsennellyn kokonaiskatsauksen siihen, millaisia mahdollisuuksia hengellisen väkivallan ennaltaehkäisemiselle ja jälkihoidolle suomalainen tutkimuskirjallisuus tarjoaa. Tutkimuskysymykseni on ”Miten hengellisen väkivallan kokemusten syntymiseen ja kehittymiseen on suomalaisen tutkimuskirjallisuuden mukaan mahdollista vaikuttaa?”. Tutkimuskysymykseen vastatakseni olen suorittanut integratiivisen kirjallisuuskatsauksen, jonka aineiston valintakriteereinä olen käyttänyt akateemista vertailukelpoisuutta, relevanssia ja yleistettävyyttä. Ensisijainen aineistoni koostuu kustannetusta kirjallisuudesta sekä akateemisesti pätevistä artikkeleista. Toissijainen, kriteerit maltillisemmin täyttävä aineistoni koostuu opinnäytetöistä. Aineistosta löydetyt interventiomahdollisuudet olen tyypitellyt ennaltaehkäisyksi, monitoroinniksi ja jälkihoidoksi. Tutkimukseni tuloksena olen tunnistanut seitsemän ennaltaehkäisyn teemaa, kaksi monitoroinnin teemaa sekä neljä jälkihoidon teemaa. Teemat ovat ennaltaehkäisyn osalta (1) Hengellisen väkivallan vastainen teologia ja praksis, (2) Hybristisen vallankäytön estäminen, (3) Syyllisyyden ja häpeän hoitaminen, (4) Hyveellisen dialogin ja avoimuuden kulttuuri, (5) Helvetti- ja demonipuheen sekä muun pelottavan sisällön rajaaminen, (6) Tietoisuus hengellisen väkivallan ilmiöstä ja (7) Yhteisön valitsemisen taidot. Monitoroinnin osalta teemat ovat (8) Kritiikkiin sitoutuminen ja totuuden kohtaaminen sekä (9) Valvonta- ja palautejärjestelmät. Jälkihoidon osalta teemat ovat (10) Yksilöllinen kohdatuksi tuleminen, (11) Kohdatuksi tuleminen vertaisryhmässä, (12) Itsestä huolehtiminen ja itseilmaisu, sekä (13) Minäpystyvyys ja voimaantuminen.
  • Numminen, Susanna (2022)
    Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsomusaineiden opettajien suhtautumista yhteiseen katsomusaineeseen, keskittyen erityisesti ortodoksisen uskonnon opettajien näkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty talvella 2021–2022. Sähköisesti jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 65 katsomusaineiden opettajaa. Kyselylomakkeeseen halukkuutensa osoittaneista opettajista valikoitui kaksi haastateltavaa tutkielmaa varten. Kolmas haastateltava löytyi toisen haastateltavan kautta. Kaikki kolme haastateltavaa olivat ortodoksisen uskonnon opettajia. Kyselylomakkeen vastauksissa ja haastatteluissa tarkasteltiin sitä, miten katsomusaineiden opettajat suhtautuvat yhteiseen katsomusaineeseen ja miten ortodoksisen uskonnon opettajien ajatuksen nykyistä ja yhteistä katsomusopetusmallia kohtaan suhteutuvat muiden opettajien näkemyksiin. Aineiston analyysissa saatiin selville, että kyselyyn vastanneet katsomusaineiden opettajat kokivat katsomusopetusjärjestelyiden muuttuvan tulevaisuudessa. Opettajien mielestä nykyisen mallin järjestämiseen ja eri katsomuksia edustavien oppilaiden tasa-arvoisuuteen katsomusopetuksessa liittyy haasteita. Katsomusaineiden opettajat olivat pienellä enemmistöllä sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla tulevaisuudessa toimiva tapa järjestää katsomusopetus. Opettajat kokivat, että yhteinen katsomusaine voisi vastata nykyisen mallin haasteisiin, mutta vastauksissa ilmeni myös huoli vähemmistöuskontojen asemasta yhteisessä mallissa. Ortodoksisen uskonnon opettajien näkemykset poikkesivat muiden opettajien näkemyksistä voimakkaasti. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät nykyistä mallia parhaana ratkaisuna katsomusopetuksen järjestämiseksi ja vastustivat yhteistä mallia. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden oikeutta oman uskonnon opetukseen, ja he kokivat, että nykyinen malli on tasa-arvoinen juuri vähemmistöuskontojen oppilaiden näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opettajat olivat sitä mieltä, että oppilailla tulee olla oikeus oman katsomus- ja kulttuuriperinteen mukaiseen opetukseen pätevän opettajan johdolla.
  • Peltola, Jyri (2022)
    Tämä tutkielma tarkastelee kirkon ja uskonnon esiintymistä keskustan, kokoomuksen, ruotsalaisen kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattien puolue- ja periaateohjelmissa vuodesta 1945 vuoteen 2020. Tutkielma pyrkii selvittämään, miten kirkko ja uskonto näkyvät kyseisissä puolue- ja periaateohjelmissa. Lisäksi tutkielma pyrkii etsimään vastauksia siihen, miten kirkon ja uskonnon asema näissä ohjelmissa on muuttunut. Kolmanneksi tutkimus tarkastelee sitä, miksi kirkon ja uskonnon näkyvyys poliittisissa yleisohjelmissa on muuttunut. Tutkielman lähdeaineistona on 37 poliittista yleisohjelmaa, jotka ovat luettavissa Pohtiva-tietokannassa. Tutkielma vertailee sekä historiallista muutosta rajatussa aikakehyksessä että puolueiden välisiä eroja. Tutkielma on perusluonteeltaan laadullinen, mutta se hyödyntää vertailussa kvantitatiivisia keinoja. Kvantitatiiviset keinot tarkoittavat tässä tapauksessa käsitteiden esiintyvyyden määrällistä tarkastelua. Tutkielman tulosten perusteella uskonto ja kirkko olivat näkyvästi esillä useissa sotien jälkeen julkaistuissa puolueohjelmissa. Erityisesti porvarilliset puolueet näkivät tarpeelliseksi aiheen käsittelyn ohjelmissaan. Sosiaalidemokraatit suhtautuivat ohjelmissaan kirkkoon ja uskontoon kriittisemmin. 1960-luvun uusvasemmistolainen henki herätti erityisesti nuorissa kirkkokriittisyyttä. Tällöin useat porvarilliset puolueet puolustivat ohjelmissaan kirkon ja kristinuskon asemaa Suomessa. 1970-luvulla ohjelmatyöskentelyyn panostettiin erityisen paljon ja keskustelua käytiin muun muassa uskonnonopetuksen asemasta. Kirkon ja uskonnon näkyvyys poliittisissa yleisohjelmissa alkoi hiljalleen vähentyä 1980-luvun kuluessa. 1990-luvulla muutos oli jo merkittävä. Tällöin kirkollis-uskonnollisten aiheiden käsittely oli erittäin vähäistä ja osassa ohjelmista näitä ei käsitelty lainkaan. Yhteiskunnan maallistumiskehitys alkoi vaikuttaa ohjelmien sisältöön ja kirkollis-uskonnolliset kysymykset siirtyivät lama-aikana politiikan taka-alalle. Jo 1990-luvulla alkanut vähäisen esiintyvyyden linja jatkui tutkimusjakson loppuun eli vuoteen 2020 saakka. Säädösuudistusten myötä puolueiden käsitys uskonnonvapaudesta yhtenäistyi tällä vuosituhannella ja puolueohjelmissa oli nähtävissä merkkejä jaetusta uskonnonvapauden ihanteesta. Samaan aikaan maltillinen suhtautuminen kirkollis-uskonnollisiin kysymyksiin tuli valtavirraksi. Vielä 1960–1970-luvuilla suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon oli suomalaisille niin merkittävä kysymys, että sitä kannatti käsitellä laajasti poliittisissa yleisohjelmissa. Näiden kysymysten vaikutus poliittiseen keskusteluun on nykyisellä vuosituhannella käynyt niin vähäiseksi, että puolueet eivät ole enää nähneet tarpeelliseksi tarkastella seikkaperäisesti kirkkoa tai uskontoa ohjelmissaan.
  • Mustaparta, Jaana Susanna (2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lukion elämänkatsomustiedon, evankelisluterilaisen uskonnon ja filosofian oppikirjojen diskursseja. Mitkä diskurssit ovat oppikirjoissa esillä ja mitkä jääneet huomiotta? Tutkimus vastaa erityisesti kysymykseen: millaisia eutanasiaan liittyviä diskursseja oppikirjojen sisällöissä ja teksteissä on? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Norman Faircloughin teoreettisiin lähtöoletuksiin ja diskurssikäytänteiden malliin sekä diskurssianalyysiin. Valitut menetelmät ovat kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmiä. Tutkimusaineistonani ovat yhdeksän elämänkatsomustiedon, kolmekymmentäyksi evankelisluterilaisen uskonnon ja neljätoista filosofian oppikirjaa. Elämänkatsomustiedon oppikirjoissa aineistoa on yhteensä seitsemän sivua ja yksi e-kirjan sähköinen luku, evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa 25 sivua ja filosofian oppikirjoissa 52 sivua, kahden e-kirjan kaksi lukua sekä kaksi videota. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että oppikirjoista löytyy diskursseja itsemääräämisoikeudesta, itsemurhaturismista sekä utilitarismista eli hyötyajattelusta ja eutanasian merkityksellistämisestä tiettyyn ikäryhmään. Lisäksi huomiotta jääneinä diskursseina ovat lapset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset, saattohoito ja eutanasia terveydenhoidollisena toimenpiteenä. Tekstigenret ovat argumentoivia, narratiivisia, deskriptiivisiä ja ohjailevia tekstityyppejä. Aktiivisen eutanasian esittäminen oppikirjoissa myönteisenä on ristiriitaista, koska aktiivinen eutanasia on Suomessa rikos. Sanaan eutanasia on liitetty useita eri käsitteitä. Opetushallituksen vuonna 2015 voimaan saattama päätös poistaa etiikan aihealueen käsittely pois katsomusaineista ja siirtää se pakolliseksi filosofian oppiaineeseen näkyy erityisen selvästi evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Oppikirjat ovat oman aikansa tuotteita, joissa näkyy yhteiskunnassa kulloinkin vaikuttavat ilmiöt. Oppikirjat tuottavat diskursseja näistä ilmiöistä.
  • Salo, Tuomas (2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen analyysin avulla Missouri -synodin eskatologian keskeiset sisällöt ja painotukset. Erityisesti tutkimus tarkastelee Missouri -synodin teologisia käsityksiä lopunajoista. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia eskatologioita Missouri -synodi torjuu omista teologisista lähtökohdistaan käsin. Lähteinä ovat neljä Missouri -synodin vuosien 1989–2017 välillä julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää teosta. Kaksi lähdettä ovat kirkon teologisen toimielimen Commission on Theology and Church Relations julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää dokumenttia The” End Times” A study on eschatology and millennialism (1989) ja A Lutheran Response to the “Left Behind” Series (2004). Lisäksi lähteinä ovat osana Missouri -synodin Confessional Lutheran Dogmatics -sarjaa julkaistu John R. Stephensonin Eschatology (1993) ja Missouri-synodin uusi dogmatiikan kokonaisesitys Confessing the Gospel (2017). Missouri -synodin raamattukäsitys ja hermeneutiikkaa ohjaavat ennakkokäsitykset ohjaavat kirkon käsityksiä lopunajoista. Raamatun sanainspiraatio-oppi, kristuskeskeinen ja soteriologiaa eli pelastusoppia painottava raamatunlukutapa ovat Missouri -synodin eskatologian kannalta keskeisiä ennakko-oletuksia. Missouri -synodin eskatologia on amillenialistista. Millenialistinen eskatologia ei Missouri -synodin mukaan ota riittävässä määrin huomioon koko Raamatun ilmoitusta, vaan tietyt profeetalliset näyt ja niiden oletettu kirjaimellinen toteutuminen saavat ylikorostetun painoarvon. Missouri -synodin mukaan Kristuksen ensimmäisessä saapumisessa maailmaan toteutuivat Vanhan testamentin eskatologiset profetiat. Millenialistinen erityisesti dispensationalistinen eskatologia siirtää Missouri -synodin näkökulmasta eskatologian keskuksen Kristuksesta Israeliin. Jyrkkä erotus Israelin ja kirkon välillä ja oppi poliittisesta maanpäällisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta Jerusalemissa ovat Missouri -synodin mukaan dispensationalismin virheellisiä teologisia ennakko-oletuksia. Missouri -synodi tarkastelee eskatologiaa kaksinaisesti toteutuneen ja tulevan eskatologian näkökulmista. Missouri -synodin mukaan viimeiset ajat alkoivat Kristuksen saapuessa ensimmäisen kerran. Missouri-synodi tarkoittaa alkaneella eskatologialla eskatologisten ennustusten täyttymystä Kristuksen inkarnaatiossa, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Lisäksi alkaneella eskatologialla tarkoitetaan kaikkea sitä omaisuutta ja siunauksia mitä kristitty omistaa jo nyt, mutta mikä täysin koetaan vasta kun Kristus saapuu toisen kerran. Tulevalla eskatologialla Missouri-synodi tarkoittaa Kristuksen jo suorittaman Saatanan, synnin ja kuoleman kukistamisen lopullista ilmi tulemista ja täyttymystä historian lopulla. Missouri -synodi jakaa eskatologian mikrokosmiseksi- ja makrokosmiseksi eskatologiaksi. Mikrokosminen eskatologia käsittelee ihmiselämän loppuun liittyviä aiheita. Makrokosminen eskatologia käsittelee maailmanloppua ja viimeisiä tapahtumia. Missouri -synodi käsittelee makrokosmisessa eskatologiassaan: Kristuksen tulevan paluun merkkejä, Kristuksen paluuta, kuolleitten ylösnousemusta, viimeistä tuomiota, maailman loppua, ikuista kadotusta ja uutta luomakuntaa. Missouri -synodin mukaan Nikean uskontunnustus sisältää hyvän tiivistyksen siitä, mikä on ollut kristillisen kirkon perinteinen näkemys tulevien lopunaikojen tapahtumista tunnustaessaan: ”ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. ”Ja: ” odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”
  • Kiiskilä, Roosa (2022)
    Tämä tutkielma tarkastelee nuorten havaitsemia uskonnollisissa sisältöjä sosiaalisessa mediassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista uskonnollinen sisältö on sosiaalisessa mediassa, miten uskonnolliset sisällöt ovat läsnä sosiaalisessa mediassa ja mitä sisällöt kertovat uskonnon notkistumiseksi kutsutusta ilmiöstä. Tutkielman aineisto on kerätty kolmivaiheisen kyselytutkimuksen avulla. Aineistonkeruun otantana toimivat kahden helsinkiläisen lukion opiskelijat. Yhtenä kyselytutkimuksen vaiheena vastaajat tekivät seurantaa sosiaalisessa mediassa. Seurannassa oli tarkoituksena tarkastella omaa sosiaalista mediaansa, ja siellä havaittavia uskonnollisia sisältöjä. Aineisto koostuu 24 vastaajan vastauksista. Mediaseuranta osuus keräsi 35 vastausta, joista 24 sisälsi havainnon uskonnollisesta sisällöstä. Näiden havaintojen tarkastelu on keskeisessä asemassa tässä tutkielmassa. Tutkielmassa esitellään tutkimuksen kannalta keskeisiä taustailmiöitä, uskontoa ja sosiaalista mediaa. Koska tutkimuksen otantana ovat nuoret, tarkastellaan näitä taustailmiöitä myös nuorten näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen teorian varaan. Uskonto mediayhteiskunnassa tarjoaa tarkastelunäkökulman uskonnollisten sisältöjen ilmenemiselle. Affordanssiteoria puolestaan auttaa avaamaan sitä, miten uskonnolliset sisällöt ovat läsnä sosiaalisessa mediassa, sekä miten ne hyödyntävät erityisesti sosiaalisen median affordansseja, käyttömahdollisuuksia. Notkean modernin uskonnollisuuden teorian valossa avataan sitä, notkistuuko uskonto samalla tavalla sosiaalisessa mediassa kuin mitä on havaittavissa digitaalisen maailman ulkopuolella. Tutkielman keskisimpinä tuloksina voidaan pitää vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vastaajat kohtasivat ja kertoivat kohtaavansa uskonnollista sisältöä sosiaalisessa mediassa. Kohdattu sisältö on sisällön lajiltaan useimmiten videoita tai kuvia, ja niihin liittyy tyypillisesti myös jonkinlainen tekstisisältö. Kohdatut sisällöt ilmentävät havaintojen valossa useimmiten sisällön tuottajien elettyä uskonnollisuutta, mikä on ristiriidassa vastaajien vastauksista tulkittavien ennakko-olettamien kanssa, joiden mukaan institutionaalista uskontoa havaittaisiin eniten. Uskonnollisen sisällön läsnäolo on vaihtelevaa myös kohtaamistiheyden kannalta. Vastaajat pitivät uskonnollisia sisältöjä pääasiassa neutraaleina. Juhlat, tapahtumat ja opettavainen sisältö korostuivat ennakko-olettamissa ja näkyvät myös havainnoissa. Uskonnollisissa sisällöissä hyödynnettiin sosiaalisen median affordansseja monella tavalla, keskeisimpänä tuloksena tämän osalta voi pitää sitä, että sisältöjen tyyppi näyttäisi vaihtelevan alustasta riippuen. Keskimäärin kaikkia sosiaalisen median affordansseja on hyödynnetty uskonnollista sisältöä luotaessa jollain tavalla. Uskonnon notkistuminen sosiaalisessa mediassa näyttäisi tulosten valossa olevan ilmiö, jota tapahtuu, mutta yksiselitteisesti tämä tutkimus ei tarjonnut vastausta siihen, ilmeneekö notkistumista enemmän kuin kiinteää uskontoa.
  • Mäkelä, Meiju (2022)
    Lähetyshiippakunta on luterilainen kirkko, jonka juuret ovat Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mainittujen kirkkojen uusimpia katekismuksia kastetta, rippiä ja ehtoollista koskien. Johdannon jälkeisessä luvussa käydään läpi kastetta, rippiä ja ehtoollista sivuavaa opillista taustaa. Luvussa aletaan tarkastella jo lähteitä niiltä osin kuin se palvelee tutkielman tehtävää. Kolmannessa luvussa teemana on kaste ja pelastus. Neljännessä luvussa pureudutaan avaintenvaltaan, rippiin ja virkaan. Käytännön seurakuntaelämän kannalta ne ovat relevantteja, sillä virka hoitaa armonvälineitä. Lisäksi seurakuntalaisten käytännön elämään vaikuttaa avaintenvallan mahdollinen toteuttaminen. Viidennessä luvussa keskitytään jumalanpalveluksen merkitykseen ja ehtoolliseen. Jumalanpalveluksessa armonvälineet ovat läsnä. Lopuksi kuudennessa luvussa esitetään yhteenveto. Tutkielman menetelmänä on systemaattinen analyysi. Katekismusten suurimmat erot voidaan havaita jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle osallistumisen keskeisyydessä sekä virkaa ja rippiä käsittelevissä kohdissa.
  • Romunen, Perttu (2022)
    Tutkielma käsittelee Pohjois-Amerikan jääkiekkoliiga NHL:n käytäntöä, jossa kotijoukkueen pukuhuoneen keskellä lattiaa sijaitseva logo on koskematon. Kirjoittamattoman säännön mukaan logon päälle astumista pidetään epäkunnioittavana tekona. Käytäntö tulee näkyväksi suurelle yleisölle median kautta ja media nimittää käytäntöä esimerkiksi pyhäksi ja taikauskoksi. Tutkimuskysymyksiä tutkielmassa on kaksi: 1. Millä tavoin media välittää (pyhää) käytäntöä NHL-joukkueiden pukuhuoneiden logon koskemattomuudesta? 2. Minkälaisia kehyksiä ilmiölle luodaan mediateksteissä? Tutkielman teoreettisina käsitteinä ovat pyhä, rituaali, symboli ja medioituminen. Tutkielman aineisto koostuu median teksteistä tuotetusta media-aineistosta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään journalismiin keskittyvää kehysanalyysia. Empiirisen aineiston pohjalta käytäntö näyttäytyy pyhänkaltaisena sosiaalisena järjestyksenä, jossa logosta on tullut ikään kuin pyhä, jota varjellaan profaanilta säännöin ja määräyksin olla koskettamatta siihen. Rituaalinomainen toisteinen käytös suuntautuu joukkueen logoon, eli symboliin. Ilmiötä voidaan lähestyä medioituneena, sillä median vaikutus tuottaa ilmiön sosiaaliselle ulottuvuudelle raamit suuren yleisön tietoisuuteen. Media kehystää aihetta valitsemalla käytäntöön liittyvästä havaittavasta todellisuudesta jotkut osat keskeisiksi viesteiksi ja näkökulmiksi teksteissä. Median välittämiä hallitsevia kehyksiä aineistossa ovat pyhän kehys, taikauskon kehys, perinteen kehys, kunnioituksen kehys ja käytännön kehys.
  • Hollo, Tuukka (2022)
    Tutkimuksessa käsitellään keskustelua reformoidun epistemologian (RE) piirissä. RE tunnetaan erityisesti amerikkalaisen filosofi Alvin Plantingan työstä, jota on uskonnon epistemologiassa sovellettu viime vuosina laajasti eri tieto- ja oikeutusteorioihin. RE ei olekaan ainoastaan Plantingan eksternalistista reliabilismia edustava teoria, vaan sitä on sovellettu laajasti uskonnollisiin perususkomuksiin. Se ei myöskään sido kannattajaansa teologisesti kalvinismiin. Tutkimuksen metodina on systemaattinen kirjallisuus- ja käsiteanalyysi. Tutkimuksessa esitetään, millaiseen historialliseen kontekstiin RE:n synty sijoittuu. Klassisen foundationalismin kritiikki sekä uskontoja vastaan esitetyt argumentit, esimerkiksi Freudin ja Marxin toimesta, liittyvät sen alkuvaiheisiin. Plantingan käsitys RE:n luonteesta toimii pohjana myös nykyiselle keskustelulle. Hänen käsitykseensä kuuluu olennaisesti asianmukaisten perususkomusten analysointi, eräänlaisena jumala-aistina toimiva sensus divinitatis sekä varranttiuden kriteerit. Olennaisena osana tutkimuksessa arvioidaan sensus divinitatikseen liittyviä filosofisia ja teologisia määritelmäkysymyksiä. Koska RE on nykyisin sateenvarjokäsite useille teorioille, tulee kritiikki sitä vastaan kohdentaa oikein. Tämä tapahtuu osoittamalla kritiikki kulloinkin sovellettavaan tietoteoriaan tai siihen, miten tätä teoriaa sovelletaan teistisiin perususkomuksiin. Kohdentamaton kritiikki RE:a vastaan ei kerro, miksi teoria olisi epätosi. Kritiikin suhteen on olennaista tutkia myös internalismin ja eksternalismin välillä käytyä debattia. Molempia näkemyksiä puolustetaan RE:n alla. Tutkimuksessa esitetään, miten tämä tapahtuu. Molemmissa käsityksissä kohdataan myös ongelmia, joita olisi pystyttävä ratkaisemaan. RE nojaa usein kognitiiviseen kykyyn sensus divinitatikseen. Tutkimuksessa käsitellään kognitiivisen uskontotieteen (KU) valossa, millaisia perusteita tällaisen mekanismin olemassaololle on. KU:n piirissä sen olemassaolo on kyseenalaistettu, mutta sitä on myös puolustettu. Mikäli uskomusten etiologia voidaan kognitiotieteiden valossa tuntea ja tämän prosessin luotettavuus kyseenalaistaa, vaikuttaa siltä, että kyseinen kognitiivinen mekanismi on vähintäänkin epäluotettava, jos se on olemassa. KU:n debunkkausargumentit pyrkivätkin osoittamaan, että uskoa jumaliin ei voida pitää tiedollisesti oikeutettuna, koska ne muodostuvat epäluotettavasti eivätkä tähtää totuuteen. Näin KU haastaa RE:n käsityksen siitä, että mieli voisi muodostaa tiedollisesti oikeutettuja uskonnollisia uskomuksia sensus divinitatiksen avulla. Esitän myös kokonaan uusia epistemologisia huomioita debunkkauskeskusteluun ja uskomusten rationaalisuuden arviointiin. Johtopäätöksenä seuraa, että RE on vahvalla pohjalla, koska se soveltuu moniin eri epistemologisiin teorioihin. Näillä teorioilla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoutensa. Kuitenkin KU:n havainnot jumala-aistin luonteesta heikentävät RE:a, ja perususkomusten oikeutus kokemusten tai näyttämistilojen perusteella voidaan kyseenalaistaa. Niinpä RE:n eri teorioilla on taakkanaan monia kysymyksiä, joihin on pystyttävä antamaan perustellut vastaukset, mikäli sitä halutaan uskottavasti puolustaa.
  • Härmä, Juha (2022)
    Tutkielmassani tarkastellaan taiteilija Jyrki Nissisen sanoittamien äänikappaleiden sisältöä erityisesti uskonnon-, eksistentialismin- ja yliluonnollisuuden käsitteiden kautta. Tutkielman aihe valikoitui omasta kiinnostuksestani Nissisen musiikkia kohtaan, sillä olen seurannut taitelijan uraa läheltä noin 15 vuoden ajan. Soitan myös itse yhdessä yhtyeessä, jonka kappaleita tutkielmassani tarkastellaan. En ole kuitenkaan itse osallistunut kappaleiden sanoitus- tai sävellystyöhön. Tutkielman aluksi käyn läpi työni kannalta olennaiset keskeiset käsitteet sekä Nissisen henkilöhistoriaa. Tämän jälkeen määrittelen taitelijan eri yhtyeiden elinkaarta, sillä mielestäni työni kannalta on olennaista, että lukijat saavat selkeän kuvan siitä, mitkä ovat Nissisen taiteelliset lähtökohdat. Työtäni varten kävin läpi taitelijan musiikillisen tuotannon vuosina 1999–2018. Aineistokseni muotoutui yhteensä 194 kappaletta usealta eri yhtyeeltä. Analyysimmenetelmänä työssäni on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, jonka pohjalta muodostin kategoriat. Näiden avulla siirryn analysoimaan kappaleiden sisältöä näiden kategorioiden avulla. Työni loppuosioissa teen johtopäätökset sekä yhteenvedon tekemistäni löydöksistä.
  • Kuntanen, Essi-Elina (2022)
    Tässä tutkimuksessa tutkitaan Argula von Grumbachin toimintaa reformaation aikakautena 1520-luvun Saksassa. Von Grumbach tuli julkisuuteen kirjeidensä kautta, jotka ottivat kantaa reformaation teologisiin kysymyksiin. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, miten vallan ja vastarinnan retoriikka näkyvät von Grumbachin viidessä kirjeessä. Retorisilla keinoilla tarkoitetaan kielellisen vaikuttamisen keinoja, joita kirjeissä käytetään. Tarkastelen, miten von Grumbach perustelee ja oikeuttaa toimintaansa naisena. Tutkimuksessa tuodaan esille myös niitä taustatekijöitä, jotka vaikuttivat von Grumbachin toimintaan ja toisaalta niitä tekijöitä, jotka rajoittivat hänen toimintaansa. Näistä taustatekijöistä tuodaan esille myös säädyn ja sukupuolen vaikutus. Kirjeissä ilmenevien retoristen keinojen lisäksi tarkastellaan sitä, miten von Grumbachin kirjeet noudattavat aikakauden kirjeiden kirjoittamissääntöjä. Työn päälähteenä ovat viisi von Grumbachin kirjoittamaa kirjettä vuodelta 1523. Kirjeet ovat käännetty Peter Mathesonin teoksessa Argula von Grumbach, A Woman`s Voice in the Reformation. Kirjeet on valittu sillä perusteella, että ne sisältävät kirjeitä sekä julkisille että yksityisille tahoille. Valintakriteereinä on myös se, että kirjeet on kohdistettu sekä von Grumbachin sukulaiselle että yhteisön päättäjille. Kirjeissä lähestytään sekä reformaation vastustajia että reformaation kannattajia. Käytetyn kirjallisuuden kautta tuon esille naisten toimijuutta reformaation ajalla sekä reformaation ajan retoriikkaa. Käytetyn kirjallisuuden avulla pyritään myös havainnollistamaan aikakauden yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta naistoimijuuteen. Argula von Grumbachin kirjeiden ja tutkimuskirjallisuuden kautta selviää, että von Grumbachin toimintaa mahdollisti hänen aatelinen säätytaustansa. Von Grumbach tunsi kirjeiden kirjoittamiseen liittyvät säännöt ja aatelinen tausta oli luonut hänelle pääsyn kirjojen pariin. Von Grumbach tuntee myös Raamatun hyvin ja hän perustelee toimintansa oikeutusta lukuisin raamatullisin perusteluin. Von Grumbach kannattaa reformaation pääperiaatteiden toteutumista kaikkien kristittyjen elämässä sukupuolesta riippumatta. Yleisen pappeuden perusteella jokaisella kristityllä on hänen mielestään oikeus ja velvollisuus puhua Jumalan sanaa. Hän rikkoo aikakauden sukupuolirooleja asettumalla miestään sekä päättäviä tahoja vastaan. Von Grumbachin käyttämät retoriset eli kielellisen vaikuttamisen keinot ovat moninaiset. Hän kehottaa ja käskyttää kirjeidensä vastaanottajia muuttamaan toimintatapojaan sekä arvostelee aikakautensa uskonnollisia päättäjiä sekä oman säätynsä edustajia
  • Teiniranta, Tuomo (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin käytettyjä tavaroita koskevia ajattelutapojen muutoksia. Vaikka käsittelen tutkielmassani käytettyjen hyödykkeiden historiaa jopa 1600-luvulta, on tutkimukseni pääkohde siinä, miten käytettyjä hyödykkeitä koskevat ajatusmallit ovat muuttuneet 1900-luvun alun jälkeen. 1900-luvulla maailma muuttui enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Sillä oli myös vaikutus ihmisten tapaan kuluttaa. Käytettyjä tavaroita on kierrätetty niin kauan kuin tavaroita on ollut. Aikojen saatossa käytetyn tavaran kierrätystä on toteutettu niin perheen sisällä kuin myös vieraille ihmisille. Käytetyn tavaran myyntiä on toteutettu sekä ammattimaisesti välikäsien kautta että suoraan kuluttajalta toiselle. Käytettyä tavaraa on myyty, sitä on myös annettu lahjaksi ja avuksi. Syitä käytetyn tavaran ostamiselle, myymiselle ja kierrättämisellä on monia. Käytettyjen tavaroiden markkinat ovat olleet aina monimuotoisia eikä niistä voi tehdä yleistyksiä. Se on kuitenkin varmaa, että käytetyt hyödykkeet ovat koskeneet niin rikkaita kuin köyhiäkin. Vaikka käytettyjä tavaroita on kierrätetty aina, on ajatusmallit niitä kohtaan muuttuneet aikojen saatossa.
  • Nuutinen, Sari (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen, mitä Paavali tarkoittaa sanalla σάρξ (”liha”) sen esiintyessä vastakohtana sanalle πνεῦμα (”henki”) tekstijaksoissa Gal. 5:13–24 ja Room. 7:14–8:13. Samalla tutkin, millaista ihmiskäsitystä tekstijaksot heijastavat. Taustaksi tutkin muita Paavalin aitoina pidettyjä kirjeitä sekä pääosin tutkimuskirjallisuuden kautta myös muuta aikalaiskirjallisuutta erityisesti juutalaisuuden sisällä. Paavalin kirjeissä sana σάρξ voi merkitä lihaa, ruumista tai sen osaa, aineellisuutta, biologista sukulaisuutta tai syntyperää, ihmistä kokonaisuutena tai ihmiskuntaa Jumalan vastakohtana. Sanan käyttötavat Paavalilla vastaavat pitkälti ”liha”-sanan käyttötapoja Vanhassa testamentissa. Lisäksi hän toisinaan asettaa ”lihan” vastakkain Hengen (πνεῦμα) kanssa, jolloin sana saa negatiivisen sävyn. Galatalaiskirjeessä ”liha” edustaa ulkoisiin seikkoihin – erityisesti ympärileikkaukseen – perustuvaa suhdetta Jumalaan, minkä vastakohtana on Jumalan Hengen vaikuttama usko Kristukseen. Paavali kuvaa ilmaisuilla ”lihan himo” (ἐπιθυμία σαρκός) ja ”lihan teot” (τὰ ἔργα τῆς σαρκός) elämää, jota ohjaavat pelkät ruumiilliset ja inhimilliset päämäärät Jumalan Hengen sijasta. Roomalaiskirjeessä ”liha” ja ”lihallisuus” kuvaavat ajallisessa ruumiissaan elävän ihmisen heikkoutta ja alttiutta synnille. Kristukseen uskovien ei tule ohjautua tämän alttiuden mukaan vaan elää Jumalan mielen mukaista elämää Hengen avulla. Koska σάρξ-sanassa kietoutuvat yhteen Paavalin sille antamat eri merkitykset, on haastavaa löytää tutkimissani tekstikohdissa hyvää käännösvaihtoehtoa ”liha”-sanan tilalle. Paavalin ihmiskäsityksessä on sekä monistisia että dualistisia piirteitä. Hän viittaa ”lihalla” koko ihmiseen syntiinlankeemuksen alaisena olentona: alttius synnille vaikuttaa sekä ruumiin että mielen toiminnassa. Kuitenkin ajallinen ruumis näyttäytyy erityisen alttiina synnille, koska sen tarpeet voivat vääristyä himoiksi. Vasta ylösnousemusruumiissa ihminen on vapaa himoista. Paavalin ihmiskäsitys on sikäli pessimistinen, että hän näkee kaikkien ihmisten olevan synnin vankeja ilman Kristusta. Ihmisen kääntyessä Kristukseen uskovaksi tilanne kuitenkin muuttuu ja Jumalan Henki asettuu asumaan häneen. Uskova kokee edelleen ”lihan himoja” eli vääristyneitä haluja, mutta hän voi vastustaa niitä Hengen avulla.
  • Tuikkanen, Joona-Jukka (2022)
    Tutkimus käsittelee vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) ja sen amerikkalaisen sisarliikkeen Laestadian Lutheran Churchin tapaa harjoittaa lähetystyötä. Lähetystyön tarkastelussa käytetään viitekehyksenä kahta Länsi-Afrikan maata; Togoa ja Ghanaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, minkälaista kuvaa vanhoillislestadiolaiset lehdet Päivämies sekä Siionin Lähetyslehti haluavat antaa Togossa ja Ghanassa tehdystä lähetystyöstä, mitä se kertoo SRK:n ja LLC:n lähetystyökäsityksestä ja kuinka SRK:n lähetystyökäsitys vertautuu Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyökäsitykseen. Vertailussa hyödynnän David Boschin lähetyshistorian paradigmoja. Tutkimuksessa myös arvioidaan SRK:n Länsi-Afrikan lähetystyöhön kohdistunutta kritiikkiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin vanhoillislestadiolaisia Päivämies ja Siionin Lähetyslehti -lehdistä niitä vuodesta 1995 vuoteen 2021 julkaisuja, jotka käsittelevät Togoa tai Ghanaa. Lehtien sisältö on jaettu temaattisesti taloudellista tukea, uskon samankaltaisuutta, kulttuurieroja, lähetystyötä ja kielenkäyttöä käsitteleviin osioihin. Lehtien sisällön lisäksi tutkimuksen kokonaiskuvan muodostamisessa on käytetty apuna togolaisen vanhoillislestadiolaisen kontaktihenkilön Nicolas Koffi Dehin omia havaintoja. Vanhoillislestadiolaisuuden Afrikan lähetystyön kritiikkiä käsittelevä materiaali on kerätty Omat Polut ja Uusi Suomi -sivustojen blogikirjoituksista. SLS:n lähetystyönkäsitys on saatu heidän vuonna 2015 julkaisemastaan teologisesta asiakirjasta Elämään ja oikeudenmukaisuuteen: Suomen Lähetysseuran toiminnan teologinen perusta ja yhteistyön periaatteet. Tutkimuksessa selvisi, että Päivämies ja Siionin Lähetyslehti kuvaavat Togon ja Ghanan lähetystyötä onnistuneena hankkeena vakiinnuttaa vanhoillislestadiolaisuutta Länsi-Afrikkaan. Lehdissä painottuu paikallisten halukkuus ja innokkuus uskoa juuri SRK:n ja LLC:n opettamalla tavalla. Kulttuurisia eroja korostetaan silloin, kun ne ovat uskon edistämisen kannalta positiivisia ja sivuutetaan, jos ne ovat ongelmallisia. Suurimpana haasteena lähetystyölle lehdet ilmoittavat olevan varojen puutteet sekä paikallisten matala elintaso, jotka ovat toimivan infrastruktuurin rakentamisen esteenä. Artikkeleiden yhtenä tarkoituksena on paitsi lähetystyön etenemisen raportointi myös taloudellisen tuen kerääminen SRK:n lähetystyölle. SRK:n ja LLC:n lähetystyö edustaa valistuksen modernia paradigmaa, jossa uskonto pyritään siirtämään toiseen kulttuurin mahdollisimman tarkasti kulttuuriset eroavaisuudet sivuuttaen. Vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivinen seurakuntakäsitys vahvistaa SRK:n ja LLC:n halukkuutta säilyttää uskonnon harjoittamistapa mahdollisimman samanlaisena kaikkialla maailmassa. SLS puolestaan edustaa postmodernia ekumeenista paradigmaa, jossa lähetystyössä pyritään huomioimaan ja hyväksymään kulttuurisen kontekstin vaikutukset uskon ymmärtämiseen. Uskonnon harjoittamiseen, ymmärtämiseen ja opillisiin korostuksiin liittyvät eroavaisuudet nähdään haasteen sijasta mahdollisuutena laajentaa yhteistä ymmärrystä uskosta.