Browsing by study line "Religionspedagogik och fostran"

Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Laura Väisänen Työn nimi: ”Äidit ovat kristikunnan äitejä”: Kristillisen naisen roolit Kotiliedessä vuosina 1960–1963 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: Avainsanat: Kotiliesi, aikakauslehdet, 1960-luku, rooliodotukset, Suomen kirkkohistoria, naispappeus, naisteologit, naiset, kristillinen kasvatus, uuskansankirkollisuus, yhteiskunnallinen äitiys Säilytyspaikka: E-thesis, Helsingin yliopisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Kotiliesi oli aikansa suurin naistenlehti ja se julistautui olevansa kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia odotuksia Kotiliesi asetti naiselle kristinuskoon liittyvillä alueilla vuosina 1960–1963. Tutkin, mitä Kotiliesi odotti naiselta hengellisellä alueella kotona, millaista toimintaa se odotti naiselta kirkon piirissä ja millaisia kristillisiä roolimalleja Kotiliesi naiselle tarjosi. Ennalta odotin lehden olevan melko konservatiivinen naisiin kohdistuvissa odotuksissaan, mutta kävi ilmi, että konservatiivisten arvojensa lisäksi Kotiliesi myös voimakkaasti puolusti naisen roolin uudistamista kirkon piirissä. Tämä näkyi esimerkiksi naisteologien aseman uudistamisvaateissa ja naispappeuden ajamisessa. Tutkimusta varten luin kaikki Kotiliedet vuosilta 1960–1963 ja valitsin aineistokseni artikkelit, joissa oli hengellisyyteen liittyviä lukijoihin kohdistuvia odotuksia. Tutkin Kotilieden naiselle antamaa roolia maternalistiselta pohjalta nousevan yhteiskunnallisen äitiyden kehyksessä, jolla tarkoitetaan naisen roolin samaistamista äitiyteen ja perheenemännyyteen ja näkemystä sukupuolten eri luonteista. Kotiliesi odotti naisen ottavan Raamatun kertomuksen Martan ja Marian tapaan haltuunsa, sekä käytännöllisen, että hengellisen kristillisyyden. Käytännöllinen kristillisyys saattoi tarkoittaa esimerkiksi ompeluseuroja lähetystyön hyväksi tai seurojen emännöintiä. Hengellisellä puolella Kotiliesi toivoi naisten rakentavan aktiivisesti omaa hartauselämäänsä ja sivistävän itseään. Esikuvaksi naisille lehti tarjosi esimerkiksi pappilan emäntiä ja naisteologeja. Keskeinen Kotilieden naiselta odottama asia oli kotien hengellisestä ilmapiiristä ja lasten kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Uuskansankirkollisuus lisäsi kirkon erityistyömuotoja ja maallikoiden vaikutusta. Tutkimuksessani selvisi, että Kotilieden linja oli aatteen mukainen ja se katsoi, että erityisesti naiset sopisivat äidillisyyteen ja hoivaan liitettyjen ominaisuuksien vuoksi toteuttamaan uusia työmuotoja, kuten naistyötä. Toisaalta nämä työmuodot olivat sellaisia, joiden piiriin Kotiliesi patisti myös maallikkonaisia ja uskoi erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisen myötä uusiin oloihin siirtyneiden yksinäisten naisten hyötyvän seurakuntayhteydestä. Kotilieden mukaan kristillinen ihannenainen oli rohkea, aktiivinen ja osallistuva sekä valmis uusiin haasteisiin myös kirkossa. Lehti katsoi naisen olevan yhteiskunnallisen äitiyden hengessä erittäin pätevä erityisesti äitiyteen liitetyissä ominaisuuksissa, kuten hoivan ja kasvatuksen alalla. Lehti katsoi, että nämä ominaisuudet tekisivät naisesta sopivan myös vaativampiin tehtäviin ja uusiin aluevaltauksiin naisteologina tai kirkon kansainvälisissä tehtävissä. Samoilla syillä lehti kannatti myös naispappeutta. Lehti toivoi, että naiset osallistuisivat aktiivisesti keskusteluun naispappeuden puolesta ennen vuoden 1963 kirkolliskokousta ja sen aikana. Lehti kuitenkin odotti naisten olevan nöyriä ja kärsivällisiä ja ajavan muutoksia maltillisesti. Lehti suhtautui torjuvasti pelkkään naisasian ajamiseen ja sen mielestä oli tärkeää, että naiset pitivät kiinni kirkon ykseydestä. Naisen oli tarkoitus täydentää miehen työtä, ei korvata sitä. Lehti oli uudistushenkinen, mutta ei radikaali ja sen kannat heijastelivat tarkasti kirkossa samaan aikaan meneillään olleita keskusteluja naisen roolista.

Koronakriisin puhjettua hämmennys, sairauden pelko ja poikkeusolot asettivat suomalaiset jaettuun, vaikeaan tilanteeseen. Poikkeustilan vaikutukset eivät jakautuneet tasaisesti suomalaisten kesken, vaan haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt kärsivät tilanteessa eniten. Tähän ajanjaksoon liittyi paljon avuntarvetta ja auttamishalua yksilötasolla sekä yhteiskunnan eri sektoreilla. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten auttamiskäyttäytymistä koronakriisin ensimmäisen aallon aikana keväällä 2020. Tutkimusongelma on, miten suomalaiset aktivoituivat auttamaan koronakriisin aikana. Tutkimuksen aineistona käytettiin osana kansainvälistä tutkimusprojektia kerättyä aineistoa. Aineisto on tilastollisesti edustava otos yli 15-vuotiaista mannersuomalaisista. Aineistoa käsiteltiin määrällisin menetelmin SPSS-ohjelmalla etenkin ristiintaulukointia hyödyntäen. Tutkimuksen tulkinnallinen viitekehys on solidaarisuus ja altruismi. Tulokset ovat pääsääntöisesti linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan auttaminen oli sitä yleisempää, mitä läheisempi suhde on autettavan ja auttajan välillä. Kriisin aikana yleisin auttamisen muoto on tutun henkilön auttaminen. Ryhmän sisäinen solidaarisuus selittää tuttujen auttamisen suosiota, koska kukin yksilö kuuluu yleensä useampiin solidaarisiin ryhmiin samanaikaisesti. Ryhmän sisäiseen solidaarisuuteen vaikuttaa ryhmän normatiivinen perusta. Ryhmät voivat perustua toiminnallisuuteen, yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen, erityissuhteelle, tai yhteisen tavoitteen saavuttamiselle. Tämä näkökulma kuvaa koronakriisiä osuvasti. Tavoitteelliseen auttamistoimintaan osallistuttiin joko virallisia tai epävirallisia kanavia pitkin. Rahallinen auttaminen oli yleisempää kuin organisoituun ja epäviralliseen toimintaan osallistuminen.

Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.

Pro gradu -työssäni tutkin katolisen nunnan Jeanne de Jussien kuvausta Geneven reformaatiosta sen alkuvuosina 1526–1535. Pääkysymykseni on miten Jussie kuvasi vastustajiansa, eli reformaattoreita. Vastaan samalla miten hän kuvasi omansa, eli katoliset. Tutkin, millaisia tapoja Jussie käytti kuvatessaan ihmisiä, ja eroaako se silloin kun oli kyse “meistä” ja “muista”. Päälähteeni on Jeanne de Jussien kirjoittama Lyhyt kronikka. Se on kirjoitettu ranskaksi, ja oletettavasti aloitettu pian sen kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja se on valmistunut vuoteen 1547 mennessä. Teoksen on kääntänyt englanniksi Carrie F. Klaus ja se on julkaistu sarjassa The Other Voices in Early Modern Europe. Kronikassa Jussie kuvasi miten reformaation aiheuttamat levottomuudet alkoivat Genevessä. Keskiössä on miten reformaatio uhkasi katolisia, ja erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunnia. Reformoidut olivat kuvauksessa “kurjia koiria”, ja katoliset rohkeita, hyviä ja uskollisia. Menetelmiini kuuluvat lähteen syväluku ja sisällön analyysi, sillä pro gradu -työni perustuu vahvasti sille, mitä kirjoituksista löytyy. Vastatakseni kysymyksiini, tarkastelen tekstissä erityisesti kohtia, joissa Jussie kuvasi muiden toimintaa. Apukysymyksinäni ovat: Kuka tai ketkä olivat toimijoita? Miten toimittiin? Kehen tai keihin toiminta vaikutti ja miten? Miten Jussie suhtautui siihen? Kronikassa Jeanne de Jussie kuvasi monipuolisesti reformaation vaikutuksia erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunniin. On selvää, että reformaatio oli Jussiesta suuri virhe, ja erityisesti reformaattorit olivat suuria pahantekijöitä. Reformoitujen rangaistukset ja pahoinpitelyt edustivat jopa taivaallista oikeutta. Sitä vastoin katolisiin kohdistuvat rikkeet olivat väärin ja kohdistuivat myös Jumalaa vastaan. Jeanne de Jussien kuvaukseen vaikutti voimakkaasti se, kenestä hän kirjoitti. Katoliset olivat hyviä ja luotettavia, reformoidut petollisia ja ilkeitä. Katolisille oli sallittu asiat, jotka reformoitujen tekemänä olivat häpeällisiä ja jopa rangaistuksen arvoisia. Reformoidut toiseutettiin alistaen heidät vain pahantekijöiksi ja heidät esitettiin aina negatiivisessa valossa.

Tutkielmani tavoitteena on narraatiokriittistä metodia hyödyntäen tutkia Vanhan testamentin kohdissa 1. Moos. 6:1-4; 4. Moos. 13, 1.Sam.17, 1.Sam.21:1-10 ja 1.Sam.22:6-10 esiintyviä jättiläishahmoja, joihin kuuluvat Goljat ja ja נפלים-hahmot. Tutkimuskysymykseni on, miten kyseisiä jättiläisiä kuvataan kertomuksissa ja millaisia merkityksiä ne voivat saada. Narraatiokriittisessä lähestymistavassa keskeistä on tekstien tutkiminen kirjallisuutena ja kokonaisina teoksina. Lähestymistavassa sovellan Adele Berlinin esittämiä Vanhan testamentin kertomusten kirjallisia piirteitä, jotka keskittyvät kertomusten hahmojen ja eri näkökulmien hahmottamiseen. Lähetysmistavan haasteena on esimerkiksi sen suhde historialliallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen. Tutkimuksen haasteena on נפלים-hahmojen kertomuksellisen materiaalin niukkuus, sekä sanaan tulkintaan liittyvät haasteet. Kertomusten ymmärtäminen vaatii sanojen ja tekstien tulkinnallisten ongelmien taustoitusta, joita kartoitan muuhun tutkimukseen tukeutuen. Tutkimuksestani käy ilmi, että tarkasteltavina olevien kertomusten jättiläiset ovat 1.Moos.6:1-4 ja 4.Moos.13 tapauksissa niukasti kuvattuja. 1.Moos.6:1-4 jättiläisten merkitys ei avaudu kertomuksessa eksplisiittisesti ja 4.Moos.13 jättiläiset toimivat kertomuksessa lähinnä kerronnallisena välineenä, eikä ensisijaisesti hahmoina. Goljat on tarkastelluista jättiläisistä laajemmasti kuvattu, muiden hahmojen ja kertomuksen kertojan kautta. Kuvaus on kuitenkin yksipuolinen sotilaallisuuden ja israelin kansan vastustamisen kautta ja oleellisimmin Goljat hahmottuu kontrastien kautta suhteessa Daavidiin.

Käsittelen tutkielmassani, miten nuoret haastateltavat asennoituvat uskontojen ja katsomusten moninaisuuteen, kohtaamiseen ja dialogiin. Määrittelen katsomuksen joksikin merkittäväksi asiaksi, joka ohjaa ihmisen elämää. Kerroin, että se voi olla uskonto tai uskonnottomuus, tai mahdollisesti myös jotain muuta. Toisaalta käytännössä uskonto-käsitteen vakiintuneisuuden takia se on myös ohjannut haastateltavien ajattelua. Haastattelupuheessa käsitellään tilanteita, joissa uskontoja tai katsomuksia on läsnä useita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, kun toisen ihmisen katsomus tulee esiin välillisesti luetun tai kuullun tiedon kautta, tai katsomukset vaikuttavat keskustelussa muiden kanssa. Uskonnonopetus on tutkielmani taustaympäristö, ja sijoitin haastatteluväittämät sinne. Uskonnon tunnilla katsomusten moninaisuus on usein luontevasti läsnä, toisin kuin vapaa-ajalla välttämättä ei. Lähtökohtani on laadullinen asennetutkimus, ja olin kiinnostunut nuorten asenteista kyseisiä ilmiöitä kohtaan.12 haastateltavani olivat 15-22 –vuotiaita, ja he olivat olleet elämänsä varrella uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksessa. Pyrin muodostamaan kantaa ottamiseen kannustavia asenneväittämiä. Sovelsin diskurssianalyysia etsiäkseni haastatteluista tulkintarepertuaareja, jotka heijastavat kulttuurissa jaettuja puheen resursseja. Keskeisimmät tulokset olivat suvaitsevaisuus- ja kriittisyys -repertuaarit. Uskonnon opetusryhmien yhdistäminen, omien mielipiteiden esittäminen uskonnon tunnilla, tiedonjako ja keskustelu ymmärrettiin kaikki suvaitsevaisuuden kautta. Kerrottiin, että uskonnot aiheuttavat maailmassa sotia ja erilaisissa tilanteissa vastakkainasettelua, jota pitäisi vähentää. Monipuolinen tieto eri uskonnoista ja kulttuureista ja tietoisuuden lisääminen ihmisten erilaisuudesta korostui. Katsomuksia koskevalla tiedolla ajateltiin voivan vähentää pelkoja, ennakkoluuloja ja syrjintää. Uskontoihin suhtauduttiin enimmäkseen kunnioittavasti, toisaalta kriittinen ja vertaileva asenne tuli myös esiin. Katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät näkemykset näyttäytyvät paljolti suhteellisina, jolloin yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa. Niin monipuolinen tiedonjako katsomuksiin kuin yhteinen keskustelu niihin liittyen nähtiin myös ajattelun laajentamisen ja haastamisen kautta. Näkökulmien monipuolisuudesta nähtiin tärkeäksi tulla tietoiseksi. Ääripäässä olevien oppilaiden näkemysten toivottiin monipuolistuvan. Uskonto- ja katsomusdialogi koettiin mahdollisuutena lisätä yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tai keinona kehittää ajattelua. Toisaalta se nähtiin hankalana ja väittelyä synnyttävänä asiana.

Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan katsomusaineiden opettajien suhtautumista yhteiseen katsomusaineeseen, keskittyen erityisesti ortodoksisen uskonnon opettajien näkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty talvella 2021–2022. Sähköisesti jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 65 katsomusaineiden opettajaa. Kyselylomakkeeseen halukkuutensa osoittaneista opettajista valikoitui kaksi haastateltavaa tutkielmaa varten. Kolmas haastateltava löytyi toisen haastateltavan kautta. Kaikki kolme haastateltavaa olivat ortodoksisen uskonnon opettajia. Kyselylomakkeen vastauksissa ja haastatteluissa tarkasteltiin sitä, miten katsomusaineiden opettajat suhtautuvat yhteiseen katsomusaineeseen ja miten ortodoksisen uskonnon opettajien ajatuksen nykyistä ja yhteistä katsomusopetusmallia kohtaan suhteutuvat muiden opettajien näkemyksiin. Aineiston analyysissa saatiin selville, että kyselyyn vastanneet katsomusaineiden opettajat kokivat katsomusopetusjärjestelyiden muuttuvan tulevaisuudessa. Opettajien mielestä nykyisen mallin järjestämiseen ja eri katsomuksia edustavien oppilaiden tasa-arvoisuuteen katsomusopetuksessa liittyy haasteita. Katsomusaineiden opettajat olivat pienellä enemmistöllä sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla tulevaisuudessa toimiva tapa järjestää katsomusopetus. Opettajat kokivat, että yhteinen katsomusaine voisi vastata nykyisen mallin haasteisiin, mutta vastauksissa ilmeni myös huoli vähemmistöuskontojen asemasta yhteisessä mallissa. Ortodoksisen uskonnon opettajien näkemykset poikkesivat muiden opettajien näkemyksistä voimakkaasti. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät nykyistä mallia parhaana ratkaisuna katsomusopetuksen järjestämiseksi ja vastustivat yhteistä mallia. Ortodoksisen uskonnon opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden oikeutta oman uskonnon opetukseen, ja he kokivat, että nykyinen malli on tasa-arvoinen juuri vähemmistöuskontojen oppilaiden näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opettajat olivat sitä mieltä, että oppilailla tulee olla oikeus oman katsomus- ja kulttuuriperinteen mukaiseen opetukseen pätevän opettajan johdolla.

Tämän maisteritutkielman tarkoituksena on luoda katsaus katsomusaineiden nykyistä opetusmallia ja integroitua katsomusopetusta käsittelevään tutkimukseen. Tavoitteeni on selvittää tässä tutkielmassa, millaisia valmiuksia edellä esitetyt opetuksen mallit antavat katsomusten väliseen dialogiin. Tutkimustehtävän merkityksellisyys perustuu siihen, että katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja integroidusta katsomusopetuksesta on käyty yhä runsaammin keskustelua tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi dialogin edistäminen on esitetty eräänä keskeisistä kehittämistehtävistä katsomusopetuksessa. Tutkimuskysymykseni ovat tällöin seuraavat tutkimuskirjallisuuden pohjalta: 1) Millaisia valmiuksia peruskoulun eriytetty katsomusaineiden opetus ja integroitu katsomusopetus antavat katsomusten väliseen dialogiin? 2) Mitä eroja on eriytetyn katsomusaineiden opetuksen ja integroidun katsomusopetuksen antamilla valmiuksilla katsomusten väliseen dialogiin? Tutkielmani metodina toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Tämä toteutui keräämällä yhteen tutkittavaa aihetta käsittelevää suomalaista tutkimuskirjallisuutta. Tutkielmassani sovelsin temaattista analyysia, jossa aineistoista löytynyt tutkimustieto koottiin eri teemojen alle. Näitä eri tutkimuksia tarkasteltaessa pyrkimyksenä oli luoda monipuolinen kokonaiskuva tutkimastani ilmiöstä. Tutkielmassani selvisi, että integroitu katsomusopetus näyttäisi tarjoavan laajemmin valmiuksia katsomusten väliseen dialogiin. Molemmissa malleissa esiintyy kuitenkin tältä osin sekä mahdollisuuksia että omanlaisiaan haasteita. Tutkielman lopuksi ehdotettiin tarvetta laajemmalle jatkotutkimukselle, jotta dialogia koskevista opetuksellisista seikoista voitaisiin saada vielä kattavampi ymmärrys osana katsomusaineiden opetuksen kehittämistä.

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja sen toimintaan osallistutaan melko passiivisesti. Isostoiminta on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kirkosta eronneet entiset isoset antavat isostoiminnalle jälkeenpäin. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen vaikutus isostoiminnalla on ollut kirkosta eronneiden entisten isosten kasvuun ja kehitykseen? 2. Miten isostoimintaan osallistuminen on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa kirkkoon ja mahdollisesti päätökseensä erota kirkosta? Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli 168 kirkosta eronneelta entiseltä isoselta saatua sähköistä kyselylomakevastausta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Isosena oppi itsestä, toisista ja elämästä. Joukkoon kuuluminen, arvostuksen ja vastuun saaminen ja uudet taidot vahvistivat vastaajien itsetuntoa. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen puolestaan heikensivät sitä joidenkin vastaajien kohdalla. Leirit ja muu mieleinen ja turvallinen toiminta sekä työntekijöiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Osa näki yhteyden isostoiminnan ja kirkosta eroamisen välillä. Jotkut arvelivat, että ilman myönteisiä kokemuksia isostoiminnasta he olisivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Eroamiseen puolestaan myötävaikuttivat jonkin verran tai selvästi henkilökohtaiset pettymykset työntekijöitä, seurakuntalaisia tai toimintaa kohtaan sekä se, että isosajat saivat pohtimaan uskon asioita ja kirkon jäsenyyttä, joita ei välttämättä muuten olisi tullut pohdittua. Kirkon opetus tuli tutummaksi ja osa tajusi, etteivät he uskoneet lainkaan tai uskoivat, mutta eivät kuten kirkko opettaa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia kirkosta eronneita entisiä isosia, mutta tutkittavien kokemukset antavat tärkeitä näkökulmia nuorten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Suomalaisten koulujen kulttuuri-, katsomus- ja kielikentät moninaistuvat vauhdilla, ja kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuuden (kukaki-tietoisuus) tutkimus on lisääntynyt peruskoulujen kontekstissa nopeasti. Tässä maisterintutkielmassa tutkin sitä, miten lukiokoulutuksen kontekstissa katsomusaineiden oppikirjat ilmentävät kukaki-tietoisuutta ja miten ne ohjaavat kukaki-tietoiseen opetukseen ja oppimiseen. Tutkimuksen teoreettisen katsauksen pohjalta olen luonut kukaki-tietoisuudesta kolme synteesikehikkoa, joita peilaan oppikirja-analyysistä nouseviin empiirisiin havaintoihin. Tutkimuksen metodi on siis teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu viidestä lukiokoulutuksen katsomusaineiden oppikirjasta: kolmesta evankelisluterilaisen uskonnon ja kahdesta elämänkatsomustiedon oppikirjasta. Tutkimustulokset osoittavat, että kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuuteen ohjaavat ja niihin liittyvien tietojen ja taitojen oppimista haittaavat tekijät ilmenevät oppikirjoissa neljän yhtenevän pääteeman kautta. Nämä neljä teemaa ovat (1) käsitteiden määrittely, (2) monikulttuurinen osaaminen ja katsomuslukutaito, (3) oppikirjan oletettu lukija ja (4) esitystavat ja representaatiot. Tämä tutkimus valottaa laajasti ja syväluotaavasti tutkittujen katsomusaineiden oppikirjojen vahvuuksia ja kehityksen kohteita kukaki-tietoisuuden saralla. Tutkimuksen yhtenä vahvuutena onkin sen anti oppikirjojen kehitystyölle. Tämän tutkimuksen tuloksista ei voi kuitenkaan tehdä päätelmiä oppikirjoja käyttävien lukioiden tai opettajien opetuksen kukaki-tietoisuudesta. Jatkotutkimukselle onkin tarvetta ja tärkeää olisi tutkia esimerkiksi lukion opettajien ja opiskelijoiden näkemyksiä oppikirjojen koetusta kukaki-tietoisuudesta.