Browsing by study line "Saksan kieli ja saksankielisten maiden kulttuuri"

In der vorliegenden Masterarbeit wird bilinguale Erziehung finnisch-estnischer und finnisch-deutscher Familien in Finnland untersucht. Das Ziel der Arbeit war es, herauszufinden, wie bilinguale Erziehung in ausgewählten Familien in der Praxis umgesetzt wird und welche Ansichten und Meinungen die Eltern zweisprachiger Familien zur Bilingualität haben. Die Forschungsfragen konzentrierten sich auf die Sprachgebrauchssituationen in zweisprachigen Familien, die Sprachverteilung innerhalb der Familien, Informationsbeschaffung bezüglich Zweisprachigkeit und zweisprachiger Erziehung sowie die wahrgenommenen Vorteile und Herausforderungen einer bilingualen Erziehung und die Eintragung mehrerer Muttersprachen ins finnische Bevölkerungsregister. Die Datenerhebung erfolgte durch eine qualitative Befragung mittels Fragebogen und vertiefender halbstrukturierter Interviews. An der Studie nahmen zwei finnisch-estnische und zwei finnisch-deutsche Familien teil. Alle Elternteile füllten den Fragebogen separat aus. Basierend auf ihren Antworten wurden die Mütter aller Familien als Interviewpartnerinnen ausgewählt. Die Forschungsdaten wurden im Anschluss mit Hilfe einer qualitativen Inhaltsanalyse ausgewertet. Die Inhalte wurden in Kategorien gruppiert, die jeweils ein für die Forschungsfragen relevantes Thema repräsentieren. Die Ergebnisse geben einen Einblick in die zweisprachige Erziehung der ausgewählten Familien sowie die jeweiligen Meinungen und Ansichten der Elternteile im Hinblick auf Zweisprachigkeit. Die befragten Elternteile sehen klare Vorteile der bilingualen Erziehung; dabei bezogen sie sich in der Befragung vor allem auf einen allgemein verbesserten Spracherwerb, die Entwicklung von Denkvermögen und Kommunikationsfähigkeiten, soziale Vorteile und internationale Perspektiven sowie die Förderung der Nähe zwischen Eltern und Kindern. Als Herausforderungen nannten die Eltern unter anderem die vermischte Verwendung der Sprachen, Missverständnisse, etwaige psychische Belastung und Ermüdung, eine langsamere Wortschatzentwicklung und doppelte Arbeit sowie Sorgen bezüglich Mobbings und Kommunikationsschwierigkeiten. In allen Familien haben sich die Mütter über bilinguale Erziehung informiert. Sie taten dies zum Beispiel bei Nahestehenden, bei einer Beratungsstelle, bei Kinderbetreuer:innen oder beim Kinderbetreuungspersonal im Kindergarten und über das Internet. Nur in einer Familie hat auch der Vater Informationen zur zweisprachigen Erziehung eingeholt. Die Mütter befinden eine Eintragung von mehr als einer Muttersprache ins finnische Bevölkerungsregister als (eher) positiv, wohingegen die Hälfte der befragten Väter dem Thema skeptisch gegenübersteht.

Maisterintutkielman aiheena on lastenkirjallisuuden sukupuolikuva ja stereotyypit. Tutkimukseen valikoitui kolme lastenkirjaa: yksi saksalainen (Rico, Oskar und die Tieferschatten), yksi amerikkalainen (Neropatin päiväkirjat, Lunta tupaan) ja yksi suomalainen (Tatu ja Patu: Tapaus Puolittaja) lastenkirja. Kaksi viimei- sintä kirjaa on suosituimpien lainattujen lastenkirjojen joukossa Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen kirjastoissa, joten kirjat ovat suosittuja ja niillä on aktiivinen lukijakunta. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia ja analysoida kirjojen henkilöiden antamaa sukupuolikuvaa ja sitä, millaisia mahdollisia stereotypioita kirjoissa esiintyy sukupuoleen, identiteettiin ja toisaalta kulttuuriin liit- tyen. Näitä seikkoja analysoimalla on pyritty tutkimaan myös sitä, millaisia vaikutuksia näillä on lukijan ja yhteiskunnan kannalta. Tutkielma hyödyntää teema-analyysia, sisältäen sisällön- ja tekstianalyysin kei- noja metodina ja tutkimusmenetelmänä. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä lastenkirjallisuudessa esiintyvät stereotypiat ja henkilöhahmot ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjojen hahmojen välillä on vaih- televuutta, kuten teemoissakin, mutta perinteiset poikakuvaan liittyvät asetelmat ovat silti selkeästi nähtä- vissä, kuten se, että kirjojen päähenkilöille, eli pojille, on tyypillistä huumorintaju, seikkailunhalu sekä itse- varma olemus. Näitä on kuitenkin myös pyritty myös tuomaan esille ja rikkomaan tietynlaisilla tietoisilla valinnoilla esimerkiksi vaatetuksen tai avoimen tunteiden näyttämisen suhteen.

In the linguistic research of the last decades one can observe a development towards image-centricity. However, there is no clarity about what is meant by the word image. The varying lexicalization of the complex phenomenon in different languages (Bild in German, image/picture in English) additionally contributes to the confusion. Building on the idea of linguistics as cultural studies, in this study the concept of the image is approached as a cultural phenomenon constituted on a linguistic basis. Following the objective of contrastive lexical semantics, the goal of the work is to investigate language-bound differences in image concepts and word fields, and to identify lexical/conceptual gaps in German- and English-language image theories. Due to the traditionally central role of the German language in philosophy and the long tradition of German-language image research (Bildwissenschaft), the German concept of Bild (image/picture) has a special relevance, which also stimulates international discussions about the German word Bild. As can be seen from the research literature, words are not only used as a vehicle of theorization, but the image sciences (Bildwissenschaften) deal intensively with various aspects of the word Bild, its etymology, word formation, semantics, and word history as well as its equivalents in English and other languages. In order to trace the lexical influences and semantic problems, the considerations of the image theorists are supplemented and commented on with linguistic sources. As a general summary of Chapter 2, it could be said that etymologies and word histories offer a (with time growing) selection of word (sub) meanings for various theoretical needs, which can be used as required to emphasize suitable readings and thus etymologically substantiate one's own argumentation, so to speak. Subsequently, the question of an intuitively used word field concept arises, which serves as an invitation to further discussion of the lexeme Bild from the point of view of lexicology and word field theory using on corpus-based resources of contemporary German. Chapter 3 introduces the central concepts of lexical semantics and presents the background as well as fundamental methodological considerations and newer, especially ideologically critical approaches to word field research. Building on these thoughts, in Chapter 4 a philosophically oriented (i.e. not a conventional) word field analysis is carried out based on the procedure of word field modelling proposed by Lutzeier (2007) and Staffeldt (2017). In other words: the word field analysis is adapted for the linguistic foundation of image sciences. The complexity of the German concept of the image is reflected in the analysis of the selected sub-areas of the word field around Bild in the reading 'artistic representation' ('künstlerische Darstellung'). The role of encyclopedic knowledge in word field modelling is discussed using as an example the new digital art form of NFTs (Non-Fungible Tokens), which challenge not only the conventional understanding of the image/picture (Bild), but also legislation and the art market. This raises questions of image migration as well as the agency and subject status of the image, which require further consideration. An important challenge for research is to look not only at the different modes and media, but also at what surrounds the media: the system in which the media are embedded. In contrast to the considerations of the image theorists that sculptures can also be referred to with the word Bild in German, in the analyzed work "Blinder Gallerist" (König 2019), the word Bild is largely used 1) to refer to two-dimensional artworks, and 2) to be synonymic with the word Gemälde (painting). Thus, the use is in line with the discussed translations of the research texts as well as the results of the word field analysis. In the contemporary German language the word Bild in the reading 'artistic representation' is mainly used in the meaning 'painting' and Skulptur (sculpture) is to be understood as a cohyponym to Bild. How to deal with expressions for which there are no equivalents in other languages is a central challenge for a global image science. As demonstrated here, a comparison of language-related research questions may prove useful, since concepts that are diffuse in one language can be made clearer using another language. In addition to the Western concepts, the image science (Bildwissenschaft) discourse not only increasingly discusses selected aspects of image concepts outside the Indo-European language area, but also strives for a dialogue and polylogue, which counters the challenges of an inter-/transcultural and dia-/polylogical image science. The research must include not only translinguistic aspects, but also the multi- or transmodality of communication instead of building on a hegemony of one mode, medium, language, or scientific discipline. Thus, the desiderata that can be formulated as a result of this study can be described as translinguistic multimodality research.

Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena on koirien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää minkälaisia nimiä koirille annetaan ja millä perusteella nimiä annetaan. Teoriaosuus esittelee yleisesti nimistöntutkimusta tutkimusalana sekä määrittää käsitteet erisnimi ja yleisnimi. Teoriaosuudessa esitellään myös erisnimien nimikategorioita ja perehdytään tarkemmin eläinten erisnimien nimenantoperiaatteisiin. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään koirien nimenantoon liittyviä periaatteita Suomessa ja Saksassa, sekä perehdytään Eva Schaabin koiranimitutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu 200 suomalaisesta ja 200 saksalaisesta koirannimestä ja nimenantoon liittyvistä lisätiedoista. Aineisto kerättiin verkkokyselynä maaliskuussa 2018. Tutkimusosuus jakautuu kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä osassa analysoidaan nimien esiintymisfrekvenssiä ja esitellään kunkin aineiston nimet, jotka esiintyvät useammin kuin kerran. Tässä osiossa myös verrataan, löytyykö saksankielisistä ja suomenkielisistä aineistoista samoja nimiä. Toisessa osassa aineiston nimet jaotellaan eri nimikategorioihin ja selvitetään, mitkä nimikategoriat ovat yleisimpiä. Tuloksia verrataan Eva Schaabin tutkimustuloksiin. Kolmannessa osassa tutkitaan koirien nimenantoperiaatteita ja selvitetään, mitkä ovat yleisimmät nimenantoperiaatteet. Aineistojen tutkimustulokset ovat suomalaisen ja saksalaisen aineiston välillä kaikissa kolmessa osatutkimuksessa melko samankaltaisia. Suomalaisen aineiston suosituimmat nimet ovat Luna, Sulo ja Urho ja Saksan Balou ja Lilly. Kukin nimi esiintyy kolme kertaa. Luna on viidellä nimellä suosituin, kun aineistoja tarkasteltiin yhdessä. Suurimman nimikategorian muodostavat molemmissa aineistoissa erisnimet (Suomi 70,5 %, Saksa 70 %). Merkittävin ero esiintyy henkilönimissä (Suomi 52,5 %, Saksa 40,5 %). Nimenantoperiaatteet jaoteltiin vastauksien perusteella 24 eri kategoriaan. Suurin saksalaisen ja toiseksi suurin suomalaisen aineiston nimikategoria on koiran ulkonäköön tai ominaisuuksiin viittaava kategoria (Saksa 49 nimeä, Suomi 29 nimeä). Suurin kategoria (30 nimeä) suomalaisen aineiston koiranimissä on kategoria, jonka mukaan koiralle valittiin vain jokin sopivalta kuulostava nimi.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä aiheet nousevat keskeisimmiksi aiheiksi Suomessa vaihdossa olleiden saksalaisten opiskelijoiden vaihtoblogeissa. Tämän lisäksi tutkielma tarkastelee kuinka blogien kirjoittajat kuvailevat positiivisia ja negatiivisia kokemuksiaan vaihtonsa aikana ja millaisia eroja he ovat huomanneet Saksan ja Suomen välillä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä vaihtoblogista, jotka on julkaistu vuosien 2014 ja 2018 välillä. Blogien kirjoittajat ovat suomalaisissa korkeakouluissa vaihdossa olleita saksalaisia opiskelijoita, jotka kuvailevat arkeaan ja opintojaan vaihtonsa aikana. Tutkielman keskeiseen teoriataustaan kuuluu median ja sosiaalisen median käsitteet, multimodaaliset piirteet sosiaalisessa medioissa sekä blogit. Lisäksi teoriataustaan kuuluu vaihtovuosi ja vaihto-ohjelmat pääpiirteineen sekä liikkuvuus Suomen ja Saksan välillä. Sekä opiskelijavaihtojen että sosiaalisen median alustojen suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sosiaalisessa mediassa blogit ovat tyypillinen tapa jakaa kokemuksia vaihdosta niin tutuille kuin muillekin aiheesta kiinnostuneille. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Blogien aiheille luotiin 11 kategoriaa. Blogeja analysoitiin kvantitatiivisesti aiheiden suosittuusjärjestyksen selvittämiseksi, minkä jälkeen aiheita analysoitiin yksitellen kvalitatiivisesti. Aiheita, Saksan ja Suomen välisiä eroja sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia analysoitiin kvalitatiivisesti lainauksia hyödyntäen. Analyysissa tarkasteltiin blogien tekstejä, kuvia ja videoita sekä niiden suhdetta toisiinsa. Tutkimustulokset osoittavat, että blogien suosituimmat aiheet ovat suosittuusjärjestyksessä luonto, sää ja eläimet, suomalainen kulttuuri ja tavat, ystävät sekä tapahtumat. Näitä aiheita suosittuudessa seuraavat opinnot, matkat ulkomaille ja matkailu Suomessa. Aiheista vähiten mainintoja puolestaan keräsivät vaihtokaupunki, asuminen, suomalaiset ja perhe. Blogien kirjoittajat kertoivat blogeissaan enemmän positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista. Positiivisina asioina he kokivat odotukset täyttävät kokemukset, kuten revontulien näkemisen, sekä ystävien kanssa vietetyn ajan ja monipuoliset matkailumahdollisuudet. Negatiivisina asioina blogien kirjoittajat puolestaan kokivat arkiset ongelmat, kuten kommunikaatio-ongelmat paikallisten kanssa ja huonon sään, sekä tärkeiden vaihtokokemusten kokematta jäämisen. Keskeisimmät blogien kirjoittajien mainitsemat erot Saksan ja Suomen välillä liittyivät erilaisiin toimintatapoihin, matalaan hierarkiaan, koulutukseen sekä säähän.

Työn tavoitteena on selvittää mitä humoristisia kommunikatiivisia keinoja Haribo Saksa käyttää Instagram-julkaisuissaan. Työssä keskitytään erityisesti erilaisiin kielileikkeihin, jotka ilmenevät julkaisuissa 26.2.2020-12.3.2021 välisenä aikana sekä minkä teemojen pohjalta kielileikit ovat rakennettu. Apuna kielileikkien kategorisoinnissa käytetään Janichin (2013) kielileikkien luokittelua sanaleikkeihin, referenssileikkeihin sekä kontekstileikkeihin. Työssä keskitytään erilaisiin sanaleikkeihin sekä referenssileikkeihin. Sanaleikit ovat Janichin (2013) luokittelua mukaillen luokiteltu työssä sananmuodostukseksi, sanan vaihdoksi, äänteen lisäykseksi, homoifooniksi sekä kontaminaatioksi. Myös referenssileikit ovat Janichin (2013) luokittelun mukaan jaettu polyseemeihin, personifiointiin, kontekstikombinaatioihin sekä viittauksiin kuvan ja tekstin välillä. Analyysimateriaaliksi on rajattu pelkästään kuvajulkaisut, joissa ilmenee vähintään yksi kielileikki. Osa Haribon tuotteiden nimistä on rakennettu sanaleikkejä käyttäen, ja siksi myös julkaisut, joissa ilmenee pelkästään tuotteen nimi, ilman humoristista yhteyttä julkaisun kuvaan, ovat rajattu pois. Myöskään videojulkaisuja ei analysoida. Analyysimateriaali on kerätty näyttökaappauksina haribo_deutschland Instagram-käyttäjältä 24.2.2021-6.4.2021 välisenä aikana ja yhteensä analysoitavia julkaisuja on 69. Työssä keskeisessä roolissa kielileikkien lisäksi ovat Instagram, mainonta sekä multimodaalisuus. Clueleyn (2017: 3) mukaan mainokset voivat muistuttaa ulkoisesti esimerkiksi taidetta tai uutisia, joten mainoksen määrittäväksi tekijäksi sopii paremmin sen tavoite vaikuttaa ihmisiin, ja saada yleisö esimerkiksi ostamaan mainostettua tuotetta. Tämän perusteella Haribo Saksan julkaiseman Instagram-sisällön voi luokitella mainonnaksi. Stöckl et al. (2011) määrittelevät multimodaalisuuden käsitteenä kommunikatiivisille tilanteille, jotka sisältävät useita eri moodeja (esimerkiksi kieltä, kuvia tai ääntä). Tässä työssä analysoidut Haribo Saksan Instagram-julkaisut sisältävät sekä kieltä että kuvia, joten ne ovat multimodaalisia. Multimodaalisuus on tärkeä osa analysoitavien sanaleikkien ymmärtämistä, sillä analysoidut sanaleikit syntyvät juuri kuvan, sekä kuvatekstin tai kuvassa olevan tekstin yhteydestä. Työssä yhdistyy sekä laadullinen että kvantitatiivinen analyysi. Julkaisut analysoidaan ensin laadullisesti, kun määritellään mikä kielileikki ja teema on kyseessä. Sitten julkaisut analysoidaan kvantitatiivisesti, kun eritellään kuinka usein mikäkin kielileikki tai teema on ilmennyt analysoitavissa postauksissa. Analysoiduista 69 julkaisusta löytyi 20 sanaleikkiä ja 54 referenssileikkiä. Löytyneiden kielileikkien suurempi määrä kuin analysoitavien postausten määrä selittyy sillä, että yksi julkaisu voi sisältää useamman kielileikin. Sanaleikeistä yleisin oli sananmuodostus, joka löytyi yhdeksästä julkaisusta. Referenssileikeistä suurimman ryhmän muodosti kontekstikombinaatiot, joita löytyi 44. Teemat kielileikkien taustalla on jaettu makeisen ulkonäköön, nimeen, väriin ja makuun. Löytyi myös teemoja, jotka eivät sovi tähän jaotteluun ja ne muodostavat oman ryhmänsä. Yleisin teema, jonka pohjalta analysoidut sanaleikit sekä referenssileikit oli rakennettu, oli makeisen ulkonäkö. Tämä selittyy osin sillä, että mikäli kielileikin teema olisi voinut olla sekä ulkonäkö että esimerkiksi maku, on ensisijaisena pidetty ulkonäköä.

Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.

Tutkielman tavoitteena on selvittää kulttuurin ja maantuntemuksen esiintymistä saksankielisten kielisuihkujen materiaaleissa. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ”Mitkä maantuntemuksen osa-alueet tulevat esiin materiaaleissa?”, ”Kuinka monipuolisesti ja millä tavoin kulttuurin- ja maantuntemusta opetetaan kielisuihkuissa?” sekä ”Miten kielisuihkuja voitaisiin käytännössä parantaa, etenkin kulttuurin ja maantuntemuksen näkökulmasta?”. Tutkielmassa tarkastellaan kahta eri materiaalipakettia: Saksaa leikitellen: materiaalipaketti saksankielisille kielisuihkuille (Pentikäinen 2016) ja Saksaa Felixin ja Franzin kanssa (Goethe-Instituutti Lontoo, 2015). Menetelmänä käytetään oppimateriaalianalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta osasta. Koska kielirikasteiseen opetukseen, voi sekoittua monia käsitteitä, kuten kaksikielinen opetus ja varhennettu tai varhainen kieltenopetus, selitetään tutkielman toisessa kappaleessa aluksi käsitteiden eroja. Lisäksi käydään läpi varhennetun kieltenopetuksen hyviä ja huonoja puolia (esim. pienten lasten heikompi kognitiivinen kypsyys, yleinen kiinnostus kaikkea uutta kohtaan), sen tavoitteita (esim. tutustuminen uuteen kieleen ja sen kulttuuriin, rohkaiseminen kohdekielenkäyttöön) sekä sille ominaisia opetusmetodeja (esim. toiminnallisuus, aistit). Kolmas kappale käsittelee kielikylvyn, kielisuihkun ja CLIL-opetuksen välisiä eroja ja niiden tilannetta sekä Suomessa että Sveitsissä. Neljäs kappale käsittelee kulttuuria, maantuntemusta, kieli- ja kulttuuritietoisuutta ja niiden esiintymistä vieraan kielenopetuksessa. Kirjallisuuden perusteella nousivat esille mm. kulttuurin ja maantuntemuksen monimutkaisuus, maantuntemuksen eri osa-alueet (kuten maa ja kansa, historia tai koulutus ja tiede) ja pedagogisia työskentelytapoja, esimerkiksi kognitiivinen tai kommunikatiivinen lähestymistapa sekä etenkin toiminnallisuuden korostaminen myös maantuntemuksen opettamisessa. Tutkielman yksi keskeisimmistä tuloksista on kulttuurin- ja maantuntemuksen jääminen hieman irralliseksi itse kielenoppimisesta. Molemmista materiaaleista löytyy kuitenkin kulttuuripiirteitä yli puolesta eri maantuntemuksen kategoriasta, mutta usean osa-alueen osuus jää pieneksi. Piirteet ovat vaihtelevia, mutta eivät niinkään monipuolisia, sillä kulttuurinen moninaisuus sekä saksan osavaltioiden että saksankielisten maiden välillä jää heikoksi. Myös kieli- ja kulttuuritietoisuuden osuus jää vähäiseksi, mutta kohdemaasta luodaan kuitenkin positiivinen ja ennakkoluuloton kuva oppilaille. Molemmissa materiaaleissa on onnistuttu käsittelemään samoja teemoja eri näkökulmista. Pienille lapsille ominaiset metodit (kuten toiminnallisuus) tulevat esille jokseenkin, mutta kulttuuriset piirteet tulevat usein esille vain keskusteluissa. Osa tunneista kuitenkin sisälsi kielisuihkuille ja pienille lapsille ominaisia leikillisiä ja motivoivia metodeja ja teemat sopivat hyvin kohderyhmälle. Teemat vastaavat useamman lapsen kiinnostuksen kohteita. Valittujen materiaalien perusteella voidaankin päätellä kielisuihkujen päällimmäiseksi tavoitteeksi ”vain” lasten motivoiminen kieltenopiskeluun.

Syftet med denna avhandling är att undersöka muntliga övningar i läroböcker för tyska som främmande språk i Finland och Sverige. Som undersökningsmaterial används den finska läroboken Plan D 1-2 och de svenska läroböckerna Alles Deutsch 6 och Alles Deutsch 7 som är avsedda för nybörjarnivå i grundskolan. Förmågan att kommunicera muntligt på främmande språk är viktigt både i vardagen och i arbetslivet då en stor del av kommunikationen sker muntligt. På grund av detta är det viktigt att ett högt värde sätts på muntlig kommunikation i undervisningen redan från början. Avhandlingen fokuserar på läroböcker eftersom de har en stor inverkan på vad som undervisas på lektionerna och på vilka sätt. I avhandlingen behandlas muntlig språkfärdighet och dess roll i undervisningen i främmande språk. Det granskas vilka övningsformat och övningstyper av muntliga övningar det förekommer i läroböckerna. Ytterligare undersöks vilka egenskaper av undervisningsmetoderna som använts under de senaste århundradena syns i muntliga övningarna för att se deras inflytelse på dagens läroböcker. Undervisningsmetoderna i fråga är grammatik- och översättningsmetoden, direktmetoden, audiolingvala och audiovisuella metoden samt den kommunikativa metoden. Slutligen granskas det ifall det finns några skillnader mellan de finska och svenska läroböckerna gällande muntliga övningar. Resultaten visar att de undersökta läroböckerna har små skillnader gällande övningsformat, övningstyper och egenskaper av undervisningsmetoderna, men inga radikala skillnader finns att se. Det är ett förväntat resultat eftersom läroböckerna är avsedda för samma nivå och läroplanerna i Finland och Sverige ställer liknande mål för undervisningen gällande muntlig kommunikation i främmande språk. Gemensamt för båda läroböckerna är att övningar vars funktion är att förbereda för kommunikation dominerar i de första kurserna, medan övningar som strukturerar och bygger upp kommunikation utgör majoriteten i de andra kurserna. Fastän en relativt stor andel av övningarna i de undersökta läroböckerna är muntliga och kommunikation anses som en viktig del av undervisningen, visar det sig att de flesta muntliga övningar förekommer i form av imitation och dialogmönster, dvs. den audiolingvala metoden är dominerande. Detta betyder att fri textproduktion och övningar som simulerar kommunikation inte får lika mycket plats.

Die vorliegende Arbeit beschäftigt sich mit den Themen referierende Ausdrücke und referentielle Bewegung in der Pressekonferenzen der deutschen Fußballbundesliga. Unter referierende Ausdrücke werden in dieser Arbeit die sprachliche Bezugnahme auf gemeintes Objekt verstanden. Solche Ausdrücke, die in dieser Arbeit vorkommen, sind z.B. die Personalpronomina und definite Kennzeichnungen. Der Begriff referentielle Bewegung bezieht sich auf die Weisen wie sich die Information von einem Satz zum nächsten entfaltet. Ziel der Untersuchung ist zu zeigen, mit welchen referierenden Ausdrücke die Trainer auf ihre Mannschaft Bezug nehmen und die referentielle Bewegung in einem längeren Abschnitt in einer Pressekonferenz. Die referierende Ausdrücke können z.B. die Verwendung des Personalpronomens wir oder definite Kennzeichnungen wie die Mannschaft oder die Jungs sein. In der Arbeit wird auch mit Hilfe der referentiellen Bewegung die Formen der referierenden Ausdrücke in einem längeren Ausschnitt untersucht. Es wird auch analysiert, welche kommunikative Funktion die Verwendung verschiedener referierender Ausdrücke, die sich auf dasselbe Objekt beziehen, hat. Für die Arbeit wurde ein Korpus erstellt. Das Korpus setzt sich aus vier transkribierten Pressekonferenzen aus der deutschen Fußballbundesliga zusammen. Zeitlich haben alle Spiele während der Rückrunde 2023 stattgefunden. Die Pressekonferenzen sind auf der Videoplattform YouTube frei verfügbar. Die für die Arbeit ausgewählten Pressekonferenzen dauerten insgesamt 81 Minuten und insgesamt umfasst das Korpus 13 530 Wörter. Die theoretischen Grundlagen der Arbeit besteht aus der Referenztheorie, Quaestio-Theorie und zur QuaestioTheorie gehörende referentielle Bewegung. Eine der wichtigsten Werke zum Thema Referenztheorie in dieser Arbeit ist das Buch Sprechakte (1971) von Searle. Über das Thema Quaestio-Theorie hat Stutterheim (1997) in ihrem Buch Einige Prinzipien des Textaufbaus geschrieben. Es wurde mit Hilfe des Korpus die verschiedenen referierenden Ausdrücke, die die Trainer verwenden gezeigt. Auch wurden die Funktionen erläutert, warum die Trainer verschiedene referierende Ausdrücke verwenden. Aus den gewonnenen Erkenntnissen lassen sich die Schlussfolgerungen ziehen, dass es Variationen in der Auswahl der referierenden Ausdrücke gibt und die Auswahl des Ausdrucks die Möglichkeit zur Perspektivwechslung ermöglicht. Besonders wenn es um das Lob geht, wurde gezeigt, dass die Trainer sich selbst von den Spielern distanzieren wollen und verwenden öfter definite Kennzeichnungen wie z.B. die Mannschaft oder die Jungs als das Personalpronomen wir. Die Ergebnisse der Untersuchung zeigen, wie die Verwendung verschiedener referierender Ausdrücke einen großen Unterschied besonders in einem längeren Auszug verursachen kann