Browsing by study line "Skogsekologi och resurshållning"

Since the 1980s, international funding provided by diverse and changing donors has significantly changed Madagascar’s conservation landscape. The various challenges and development needs related to biodiversity conservation and its international funding have long been known to the international community and solutions have been sought. Despite this, deforestation and the destruction of the environment in Madagascar continue. The aim of this study was to identify the perceptions of various stakeholders on the current challenges and development needs for biodiversity conservation and its international funding in Madagascar by using qualitative methods. This study was based on 26 semi-structured interviews. The interviewees represented stakeholders involved in internationally funded biodiversity conservation projects in Madagascar. 14 of these interviews were conducted specifically for this study. The remaining, 12 interviews were from the material collected for the research project “Conservation Legacies: Understanding the Long-term Impacts of Private Foundation Investment in International Biodiversity Conservation”. The qualitative content analysis combining a deductive and inductive approach revealed a number of different challenges and development needs that were strongly interlinked. The identified challenges were related to, for example, weak governance and its different indicators, political instabilities, poverty and internal migration, donor requirements, insufficient amount of funding, funding gaps, dependency of international funding, donor-driven priority setting, lack of coordination, and the challenges posed by the operating environment. The identified development needs included the need for longer funding cycles, flexibility, stronger local participation, more holistic and cross-sectoral approaches, and involvement of private sector. Extensive cooperation across actors and sectors is still needed to tackle the challenges and put development needs into practice. Without this, there is a risk that the objectives for conserving biodiversity and making development aid more effective will not be achieved. Achieving these objectives would be supported by research into how the prioritisation and ownership of biodiversity conservation could be increasingly transferred to the local level, while ensuring that all aspects of sustainable development - social, ecological and economic – are considered.

This Master’s thesis compares different nature and recreation associations in terms of their activity to organize species observation activities and collect species data. The aim is to fill gaps in knowledge concerning on which volunteer groups are actively producing data, and if some of them could be included stronger in biodiversity monitoring and evaluation work. Further, the thesis evaluates how important the Finnish Biodiversity Information Facility (FinBIF) is for different nature and recreation associations as a data sharing channel. The main study material was collected by a qualitative questionnaire that was sent to variety of different nature and recreation associations. As a result, species enthusiast associations, hunting associations and nature conservation associations were shown to be the most active in organizing species observation, that is in accordance with earlier studies such as Santaoja (2013). From other studied groups the Scouts surprisingly showed relatively high interest toward species observation, but they were not active in data sharing. Evaluating associations willingness to use the FinBIF’s services and devises for observation data sharing, revealed, that the FinBIF’s channel was not popular among the studied associations, keeping in mind that the study did not examine FinBIF’s popularity among individual volunteers. In the light of the results, the FinBIF services and the concept of citizen science should be more actively promoted toward nature and recreation associations, especially to the Scouts who would be potential group to co-operate with in biodiversity monitoring and evaluation work.

Opinnäytetyö on tehty osana Suomen metsäkeskuksen esiselvityshanketta Keski-Suomen ensiharvennuksien laadusta. Työssä tarkastellaan Metsäkeskuksen tekemän korjuujäljen laadun seurannan perusteella ensiharvennusmetsiköiden jäävän puuston tunnuksia, pääasiassa runkolukuja. Aineiston avulla simuloitiin OpeMotti-ohjelmistolla puuston kehitys koko kiertoajalle. Mitattuja ensiharvennuskuvioita oli 85, joista simulaatioissa mukana oli 83. Mäntyvaltaisia metsiköitä oli 42, kuusivaltaisia 32 ja koivuvaltaisia 9 kappaletta. Simulaatioiden tuloksista selvitettiin koko kiertoajan muutoksia ensiharvennettujen metsiköiden puuston runkoluvuissa, tilavuudessa, biomassassa ja hiilen sekä hiilidioksidin sidonnassa. Maastomittausten perusteella ensiharvennusten laatu oli heikko. Kaikki kuviot oli harvennettu liian harvoiksi, ja ajouran osuus pinta-alasta oli keskimäärin 28 %. Hakkuuvaurioita tai ajourapainaumia oli alle 3 %. Suositusten mukaisen maastodatan puuttuessa kiertoaikasimuloinnit tehtiin sekä maastodatan että laskettujen suositusarvojen perusteella. Simulaatioita tehtiin yhteensä 166 eri kuviotiedoilla; mitattu data ja suositusdata jokaisesta 83 kuviosta. Simulointien mukaan tarkastettujen ensiharvennettujen kuvioiden runkotilavuus vähenisi kiertoajan aikana 15 % ja biomassan tuotto 14 % verrattuna suositusten mukaisesti ensiharvennettuihin. Vaikka voimakas harvennus hieman nopeutti puuston kasvua, nopeampi kasvu ei korvannut menetettyä puumäärää normaalin kiertoajan aikana. Tulos ei juurikaan muuttunut valtapuulajeittain tarkasteltuna, vaikka puulajien kasvutavat ja -nopeudet erosivat toisistaan. Liian voimakkaat ensiharvennukset saattavat aiheuttaa metsänomistajille tulonmenetyksiä tulevaisuudessa. Simulaatioiden mukaan suositusten mukaan ensiharvennetuista kuvioista voisi saada päätehakkuussa 800–2000 euroa enemmän tuloa hehtaarilta. Suositusten mukaiset kuviot sitoivat hiilidioksidia 15 % ja hiiltä 14 % enemmän kiertoajan aikana. Vaikka esiselvitys oli alueellinen ja verrokkina olleet suositusarvot olivat mallien mukaisia keskiarvoja, tulokset kertovat ensiharvennuksen laadun heikkenemisestä. Ensiharvennuksen voimakkuudella on pitkäaikaiset vaikutukset metsän puuston tilavuuteen ja metsien hiilensidontaan. Koska ensiharvennuksia tehdään liian vähän tarpeeseen nähden, ensiharvennusten oikea-aikainen ja suositusten mukainen tekeminen on hyvin tärkeää. Ongelman korjaamiseen tarvitaan koko metsäalan toimijoiden yhteistyötä, koska syitä ensiharvennusten laadun heikentymiseen on monia.

Suomessa puun teollinen hyödyntäminen on painottunut vahvasti pääpuulajeihimme eli mäntyyn, kuuseen ja koivuun. Ns. erikoispuulajien käyttö on, suhteellisen runsaista puuvaroista huolimatta, ollut hyvin vähäistä. Erikoispuulajien kohdalla puutavaran myyjät ja ostajat eivät ole löytäneet toisiaan riittävän helposti. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus pyritään tulevaisuudessa ratkaisemaan Suomen Sahayrittäjät ry:n, Puuteollisuus ry:n ja Suomen Metsäkeskuksen yhteisellä erikoissahatavaran kauppapaikka -hankkeella. Tämän maisterintutkielman tavoite on selvittää erikoissahatavaran kotimaan markkinoita, paikallista kysyntää ja saatavuutta Suomen metsistä. Aineisto tutkielmaan kerättiin verkkokyselyllä, joka suunnattiin puuta jalostaville yrityksille. Kyselyyn valittiin harkitusti otannalla yrityksiä eri toimialoilta sekä eri puolilta Suomea. Näin pyrittiin saamaan mahdollisimman tarkka kokonaiskuva erikoispuutavaran paikallisesta tarpeesta ja saatavuudesta. Aineisto koostuu 17 vastauksesta. Tutkielman tulokset perustuvat näihin vastauksiin. Tutkielman tulosten perusteella erikoispuulajien kohdalla ongelma on edelleen pirstaloituneet markkinat. Erikoispuulajeja kaupataan hajanaisissa pienissä erissä, eikä riittävän suurta raaka-ainevirtaa puusepänteollisuuden käyttöön ole ollut. Lehtikuusi-, haapa- sekä leppäraaka-aineen osalta kärsitään paikallisesta pulasta. Suurin vaje markkinoilla on kuitenkin laadukkaasta koivuraaka-aineesta, jonka puutteesta kärsitään joka toimialalla. Venäjän tuontikielto on kärjistänyt tilannetta entisestään. Kaikesta päätellen erikoissahatavaran kauppapaikalle on suuri tarve. Puun jalostajat käyttäisivät mielellään kotimaista puuta ulkomaisen sijaan, mutta monen puulajin kohdalla se ei ole toistaiseksi ollut markkinaehtoisesti mahdollista. Kuitenkin puun jalostajat suhtautuivat optimistisesti kotimaisten erikoispuulajien tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Myös ilmastonmuutoksen vaikutus sekä kuluttajien ostokäyttäytymisen kehitys ovat isossa roolissa. Puun suosio rakennusmateriaaleissa on kasvussa, lisäksi kuluttajat muodostavat kotimaisuudelle yhä suuremman lisäarvon.

Urban development can generate substantial greenhouse gas emissions through deforestation and land-use change. This underscores the urgency for effective climate change mitigation strategies. This thesis scrutinizes the feasibility of local forest conservation, specifically at a municipal level, as a strategy to compensate for losses in carbon storage and reductions in carbon sequestration linked to land-use changes. The study uses a case study approach, focusing on a proposed development of a data centre in Espoo's Hepokorvenkallio area in Finland. The proposed construction site spans 19 hectares and consists mainly of a forest earmarked for clearance. As a possible countermeasure, the city is considering conserving the nearby Hynkänlampi forest, covering an area of 79 hectares. The study leverages empirical modelling via long-term forest simulations to assess carbon storage and sequestration dynamics for these two sites under different scenarios. For Hepokorvenkallio, the analysis compares a construction scenario with continued forest management. The findings suggest that land clearing necessary for construction could result in a carbon storage loss of 15,820 tCO2 over a century, thereby indicating a need for compensatory measures. For Hynkänlampi, the modelled forecasts propose that a conserved forest could theoretically offset these losses. However, the offset capacity is notably influenced by the chosen discount rates applied to the carbon storage values. While simulation results for Hynkänlampi indicate a buffer capacity exceeding 10,000 tCO2 with a 0% discount rate, this buffer decreases to approximately 5,800 tCO2 with a 1% discount rate. Beyond the numerical aspects of carbon accounting, the thesis also addresses existing uncertainties and the prevailing regulatory landscape for carbon accounting procedures. Considering Finland's current legal and regulatory framework, the interpretation of this study posits that Espoo could view forest conservation at Hynkänlampi as a viable carbon offsetting measure to mitigate the impacts of land clearing at Hepokorvenkallio.

Northern peatlands store approximately one-third of total global terrestrial carbon (C). These peatlands were partly drained for agriculture and forestry. In drained peatland forest, beside tree stands, ground vegetation is another relevant component concerning C fluxes between the land and the atmosphere. Thus, to explore ground vegetation gross primary production (GPPGV) dynamics, its affecting factors, and impacts of the partial harvest; forest floor net exchange (NEFF) and respiration (RFF) were measured on an hourly interval with an automated closed flux chamber method were analysed. These measurements were conducted in a forestry drained peatland before (pre-harvest, 2013 – 2015) and after (post-harvest, 2016 – 2017) the partial harvest and a control area (2015 – 2017) located in southern Finland. The results showed a similar diurnal pattern of GPPGV in all three scenarios yet, with a considerably varying magnitude between these scenarios. An 83% increase in photosynthetically active radiation (PAR) was observed in 2016 followed by the harvest event. However, a markedly higher GPPGV was obtained in the year 2017 (139.04 mg CO2 m-2 h-1) a year after the partial harvest compared to the year 2016 (42.82 mg CO2 m-2 h-1), thereby indicating a delaying effect of partial harvest induced changes on productivity. A linear mixed effect model with fixed effects of treatment (control and partial harvest) and random effects of chambers further supported this result with a significant effect of partial harvest on GPPGV in 2017 as compared to 2016. Further, a strong positive correlation was found between the daily mean GPPGV and PAR. Additionally, types of vegetation and its share of projection cover (PC) also explained GPPGV variations between flux chambers. An increase in GPPGV after the partial harvest event showed that the ground vegetation can play a considerable role in the C cycle of a managed drained peatland forest beside tree stands. As expected, after the partial harvest more lights reached the ground layer altering productivity. Besides light availability, productivity also depends on the types and phenology of inhabiting vegetation. Thus, exploration and realization of the response of ground vegetation to the partial harvest induced changes may contribute to our understanding of natural regeneration and system recovery processes.

The populations of several birds have declined in Finland and overall, in the boreal zone during the last centuries. There is not only one reason behind this decline in the populations of the birds, because it is a result of many different factors and combinations of these factors. Especially, the nesting success of birds affects the size of the bird population. Artificial nest experiments are commonly used for measuring the nesting success of ground-nesting birds worldwide. Artificial nests are done with eggs of some bird species, and the meaning of this is to mimic the real nests of the chosen ground-nesting birds. Usually, the aim with artificial nests is to figure out the number of predations and the distribution of predator species in the research area. Nowadays artificial nests are often monitored with trail cameras. The credibility and truthfulness compared to the situation of real nests have awakened a lot of discussion among researchers (ex. Skagen et al. 1999, Weldon 2022). Especially, the human scents and subjectivity in the setting stage is believed to decline the credibility and the comparability of artificial nest experiments. This master's thesis, figured out with artificial nests and signposts, does the human scent work as a source of bias in artificial nest experiments. The subjects of this research were decided to be mammal predators because these animals search for food mostly with olfaction. From a scientific perspective, the experienced mammal predator group included both small and medium-sized predators. In this master's thesis, the directions from where the mammal predators came to the experimental setups in relation to where the research came from were analysed. The data of this study was collected from a large area where there is human impact in Finland, during the spring and early summer of 2021. Three kinds of experimental setups were used: experiment nests, control nests and signposts. All experimental setups were monitored with trail cameras during a seven-day period, during this time researchers do not visit the area. The experiment and control nests were made in natural nesting places. Depending on the habitat the nests would have been nests of waterfowl, ring-necked pheasant (Phasianus cochicus) or capercaillie (Tetrao urogallus). The experiment nests were done in the ground by digging as natural nest holes as possible with wood stick, and after this, four pheasant eggs were placed in the nest holes. Control nests were done same way as experiment nests but without any eggs. The signposts were done by setting commercial predator lure made from the scent gland of grey fox (Urocyon cinereoargenteus) with 20cm wood stick to the underside of small flat stone (rain cannot wash the lure away). After this the stick was placed upright next to the stone to spread the smell. The purpose of signposts was to mimic natural territory signs of predators, and to attract predators to the experimental setups. The signposts were made in the same areas as the experiment and control nests. The data consist of 178 experiment nests, 75 control nests and 79 signposts, so in total the data were collected from 332 experimental setups. The modelling of the data was done with R -program and Microsoft Excel. The situation of the first visits (sector analyses) and the survival of experiment nests was analysed by using Generalized linear model (GLM). The situation of all visits was analysed by using G-test (Goodness of Fit). For the analyses, the directions where the mammals came from, were divided into four sector categories. The directions were imagined as a circle around the setup and the circle was divide into four equal-sized sectors (90 degrees each). The sector that the researcher used was always the number one and trail camera was set up in the middle of the sector. There were four most common mammal predators included in the analyses of the directions: raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), red fox (Vulpes vulpes), European pine marten (Martes martes) and European badger (Meles meles). This research showed that despite the common beliefs, scent of a researcher does not lead the mammal predators to the experimental setups. According to the results the cues of human scent did not increase the risk of setups found by predators. Neither the passage of time did not change the relation of used sectors in the situation of the first visits. In the situation of first visits mammal predators preferred side sectors (sector two and four) in the experiment nests and signposts, but in the control nests mammal predator did not prefer any sector. There is obvious need of further research because the reason why mammal predators preferred side sectors stayed unclear. The species-specific analyses showed that raccoon dogs, pine martens and badgers arrived in the experimental setups from random directions. However, as expected red foxes were sceptical and avoided the human used sector and the opposite sector three. This research showed that the predatory behaviour of mammal predators is not completely known and there is still need for further research.

Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” and broom grass, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä ja luudanruoho, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.

Kunnostusojitus on metsänparannuskeino, jolla pyritään lisäämään ojitetun suon kuivatusta puuston kasvun parantamiseksi. Teollisuuden puunhankinnalle se on tärkeää, koska neljännes koko Suomen puuston tilavuudesta kasvaa suometsissä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 22:ta Metsäliitto Osuuskunnan vuosina 2019–2023 toteuttamaa kunnostusojitushanketta Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Kunnostusojitusta oli tehty hankkeilla yhteensä 121 km ja niiden yhteenlaskettu ojitusala oli 489 ha. Tutkimukseen valittiin mukaan tavanomaisia ja erityiskohteita sisältäviä kunnostusojitushankkeita, joilla oli keskenään maantieteellistä ja hankekohtaista vaihtelua. Tutkimuksen teoriatausta pohjautui Metsänhoidon suosituksiin ja muuhun tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin soveltavana havaintoihin ja mittauksiin perustuvana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää, missä asioissa Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat onnistuneet, missä oli kehitettävää, sekä miten kunnostusojitusta voitaisiin jatkossa tehdä paremmin. Tutkimuksen teemat olivat kunnostusojituskelpoisuus, kunnostusojitustarve, kunnostusojituksen tekninen onnistuminen, vesiensuojelurakenteet- ja menetelmät ja luontokohteiden huomiointi. Aineisto koostui kunnostusojitushankkeiden ennakkoanalyyseistä ja maastokäynneistä. Hankkeet kartoitettiin ennakkoon hankeasiakirjojen ja paikkatiedon avulla. Maastokäynnit- ja mittaukset tehtiin elo-syyskuussa 2023, jolloin tarkastettiin erityistä huomiota vaativat kohteet ja suoritettiin ojamittaukset sarkaojista. Koealoja oli yhteensä 209. Tutkimuksen mukaan Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat pääosin hyvällä tasolla ja toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Lähes kaikilla hankkeilla oli selkeät perusteet kunnostusojitustarpeelle ja -kelpoisuudelle. Kunnostusojitusten tekninen toteutus oli keskimäärin Metsänhoidon suositusten mukaisia. Kaikilla hankkeilla edellytykset tavanomaiselle vesiensuojelulle täyttyivät ja luontokohteet oli otettu huomioon rajaamalla ne erilleen hankealueista. Kehitettävää havaittiin ojakohtaisessa perkaustarpeen arvioinnissa, ojasyvyyksissä ja -leveyksissä, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden koissa, allasmaiden maisemoinnissa, sopivien vesiensuojelumenetelmien valinnassa ja toteutuksessa sekä maalajin hienojakoisuuden paremmassa huomioimisessa eroosion välttämiseksi. Paikoin oli toteutettu myös tavanomaisesta poikkeavaa kunnianhimoista vesiensuojelua. Tutkimuksen viiden vuoden tarkastelujaksolla hankkeiden keskimääräinen ojasyvyys ja -leveys oli pysynyt samalla tasolla suositusten rajoissa, mutta ojasyvyydet ja -leveydet olisivat voineet olla yksittäistapauksissa pienempiä. Hankkeilla oli ojien kuivavaraa keskimäärin riittävästi ja vedenpinnan taso oli pysynyt maltillisena, mikä indikoi riittävää veden liikkumista ojissa sekä kuivatuksen onnistumista kasvukauden lopussa. Hankkeilla toteutetuilla kunnostusojituksilla oli saavutettu niiden päämäärä, eli kuivatus paremmalle puuston kasvulle. Tätä tutkimusta voidaan käyttää Metsäliiton kunnostusojitusten laadunhallintajärjestelmän kehittämisessä. Kunnostusojituksia Metsäliiton toimesta voitaisiin tehdä jatkossa paremmin kiinnittämällä enemmän huomiota kunnostusojitusten suunnitteluun, niiden toteutumiseen käytännössä, sekä lisäämällä laadunvalvontaa ja koulutusta.