Browsing by master's degree program "Kaupunkitutkimuksen ja suunnittelun maisteriohjelma"

This research studies the environmental aesthetics of boredom in the light of post-soviet neighborhoods. While belonging to the grey zone in aesthetics, boredom is an integral part of mundane life that challenges us to notice the uniqueness of our everydayness. Even though mass housing provided an economically feasible solution for sheltering millions of people, it lacks the qualities that meet contemporary living and energy standards. Soviet mass housing architecture and microdistrict designs were led by the economic conditions in the first place. Mass housing was not meant to speak, whereas the residents should not be silenced because of it. We tend to preserve what we find aesthetically pleasing (Nassauer, 1997), yet, what is aesthetically pleasing and what about other values? In this project, preservation is essential for building a contemporary-oriented mindset that could lead to more sustainable and inclusive neighborhoods. The project aims to tackle the issue of Soviet districts through the eyes of its residents, contrasting the more often used top-down approach. Here I challenge the residents' perception of their neighborhood and create a moment for reflection. By offering this space, I amplify the voices of the real experts, the ones knowing their microdistrict inside out. Environmental aesthetics is a relatively new concept within the contemporary urban planning scholarship, giving a fresh take on subjective experiences of urban settings that unveil profoundly rooted and often disguised problems. The interdisciplinarity in the research is met by merging disciplines such as sociology, urban aesthetics, urban history, and philosophy. The term boredom belonging to positive or negative aesthetic values is questioned the same as the legacy of Soviet mass housing later in the research. The ideology behind Soviet blocks is discussed, creating a common ground for diverse readers. Inclusivity is brought with resident participation through the visual research method - photovoice. To avoid biased data, the resident experiences are supported with the city planner's point of view and secondary quantitative data. The findings include Laumas microdistrict resident photovoice analysis, putting the Laumas microdistrict residents as the primary information providers. Taking pictures of their everyday surroundings, residents are given space to show how they see their microdistrict, outlining the values they are proud of or giving perspective of what needs to be changed. Instead of one-sided creation, the curation is inclusive and more reflective of the urban environment's already existing residents' values of their neighborhood. Resident aesthetic preferences open broader discussion on the maintenance issues of microdistricts facing nowadays. Topics are various, but the primary outcomes discussed built environment aesthetics, renovation, communication, identity, resident initiative, automobile domination, and natural environment aesthetics. In the final part of the study, some possible directions for changing microdistrict are pointed out, and further research questions are presented. The project is incomplete until it reaches a broader audience and provides knowledge to politicians, city planners, and other residents.

Objectives. This master's thesis explores the rejections of A-Kruunu housing offers and housing wishes. The research aims to find different dimensions of housing wishes and reasons for housing offer rejections through exploratory factor analysis, as well as to investigate the correlations between housing wishes and the reasons for rejections. In addition to these, the frequency of stress factors that caused the search for new housing is studied. The results of this study can be used to reduce the number of rejections of housing offers and develop the rental process of A-Kruunu. Methods. The research was carried out using quantitative methods. The research was first started by getting to know academic literature. The data was then collected using a self-made survey. The sample of the study consisted of people who had rejected a housing offer from AKruunu, and the study was carried out in December 2022. A total of 212 people answered the survey. Housing wishes and the reasons for housing offer rejections were investigated using exploratory factor analysis. Two separate factor analyses were performed: one on housing wishes and one on the reasons for housing offer rejections. Finally, the correlations between the results of the two factor analyses were evaluated with a correlation matrix formed from Pearson's correlation coefficient. Results and conclusions. The most common stress factors behind housing wishes were the size of the apartment, too expensive living expenses, and the need to change the current city or town. The study found four factors for both housing wishes and reasons for housing offer rejections. The factors regarding housing wishes found in the study were "Urban Location", "Quality", "Safety Network", and "Flexible Housing". The factors regarding reasons for housing offer rejections were "Unsuitable Location", "Unsuitable Apartment", "Something Better Available Elsewhere", and “Life Situation". The "Quality" wish for housing and the "Unsuitable Apartment" reason for rejection moderately correlated. A weak correlation was found between the "Safety network" living ideal and the "Unsuitable Location" reason for rejection, as well as the "Quality" living ideal and the "Life Situation" reason for rejection.

In densely built areas, neighbourhood parks have a close relationship with the residents and are an integral part of their everyday activity. However, the presence of the park itself does not ensure its use. Some of the major factors that affect park use are park facilities, proximity, location, environment quality, and park design. Despite all, the extent to which the park is used can only be determined once the park comes to use. Therefore, this thesis aims to research the factors that affect the park use and park activities based on users’ activity and their experiences in the park environment by conducting a post-occupancy evaluation in Hyväntoivonpuisto Park in Jätkäsaari. By analysing the questionnaire data collected in Jätkäsaari, Helsinki, Finland in 2022, through the PPGIS method, this thesis aims to examine what kind of activities take place in Hyväntoivonpuisto park, and how do the park location and design facilitate these activities. The types of activities in the park will be discussed in terms of Jan Gehl’s categories of activities. Additionally, this thesis aims to research the relation between users’ aesthetic experiences, their perception of safety, and their activity in the Hyväntoivonpuisto park. Furthermore, it aims to reveal the collective public image of Hyväntoivonpuisto park by operationalising Kevin Lynch’s theory of ‘the city and its elements’. The data for this study was collected using the PPGIS (Public participation Geographical Information Systems) method using Maptionnaire. The PPGIS study website consisted of 11 pages, with mapping tasks, open-ended questions, and general nonspatial questions. The data collection for the study was conducted between 17th March and 12th April 2022. There were 218 survey participants, among which responses from 200 participants were suitable for analysis. The survey participants marked a total of 934 locations. The data analysis was done using QGIS (Quantum GIS) and Microsoft Excel. This thesis found that the location and the design of the park do influence the type of activities that take place in the Hyväntoivonpuisto park. The aesthetic value of the park has a stronger influence on park activity in park areas that are left open for spontaneous activities and has a smaller impact on park facilities with specified uses. When people's perceptions of their safety are positive, they had a beneficial impact on park use, but when they were negative, they had little impact on park activities. Additionally, the design features strongly influence the public image of the park, and especially nodes and landmarks strongly define the identity of the park.

Maisterintutkielmani on etnografinen tutkimus itäisessä Helsingissä sijaitsevassa Meri-Rastilassa, johon on uudessa asemakaavamuutoksessa suunniteltu purkavaa uusrakentamista. Purkaminen koskee pääasiassa 1990-luvulla rakennettuja asuintaloja, joiden tilalle suunnitellaan tiiviimpää asuinrakentamista. Tutkimusalueeni on kaksi purku-uhan alla olevaa taloyhtiötä, joista toinen on Helsingin kaupungin vuokrataloyhtiö ja toinen yksityisomisteinen taloyhtiö. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, millaista on elää tällaisten kaupunkiuudistusten keskellä. Tutkin asukkaiden paikkakiintymystä ja sitä, onko tämä paikkakiintymys muuttunut purkusuunnitelmien myötä. Lisäksi tutkin, mikä on asukkaiden kokemus osallisuudesta purkamista koskevassa päätöksenteossa sekä toteutuuko prosessi sosiaalisesti kestävällä tavalla. Käytin tutkimusmenetelminä puolistrukturoituja haastatteluita asukkaiden kanssa sekä kuvaelisitaatiota, jossa pyysin asukkaita ottamaan kuvia arjestaan. Lisäksi olen tehnyt omia havaintojani alueelta. Tutkimusaineistonani toimivat tekemäni asukashaastattelut kahdeksan asukkaan kanssa sekä heidän ottamansa valokuvat. Analysoin aineistoni käyttämällä sisältöanalyysin menetelmää ja teemoittelemalla litteroitua aineistoa ja kuvia. Käsittelen aineistoani osallisuuden, sosiaalisen kestävyyden ja paikkakiintymyksen käsitteiden kautta. Osallisuudella tarkoitan erityisesti asukkaiden osallisuutta heitä koskevassa kaavoitustyössä ja päätöksenteossa. Sosiaalista kestävyyttä kaupunkisuunnittelussa voidaan tarkastella sekä suunnittelun kohteen, eli rakennetun ympäristön laadun kautta että suunnitteluprosessin kautta, eli sen, kuinka hyvin asukkaat ovat mukana päätöksenteossa. Omassa työssäni keskityn erityisesti suunnitteluprosessiin. Paikkakiintymyksen kautta kuvaan niitä siteitä, joita asukkaat ovat muodostaneet niin fyysiseen kuin sosiaaliseen asuinympäristöönsä. Tutkimukseni paljastaa pitkän kaavoitusprosessin negatiiviset vaikutukset asukkaisiin. Asukkaat elivät epätietoisuudessa siitä, tulisiko purkaminen todella tapahtumaan ja jos, niin koska ja minkälaisia vaikutuksia sillä olisi heidän elämäänsä. Lähes kaikki asukkaista vastustivat purkamista, useimmiten vedoten alueen pienimittakaavaisen ja luonnonläheisen identiteetin menettämiseen. Pitkä prosessi on jo nyt vaikuttanut negatiivisesti joidenkin asukkaiden paikkakiintymykseen ja erityisesti paikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Asukkaat eivät ole olleet osallisina omia kotejaan koskevassa päätöksenteossa ja sosiaalisen kestävyyden kannalta asukkaiden osallistamisessa olisi vielä kaupunkisuunnittelussa parannettavaa. Paikkakiintymyksen kannalta tärkeään asemaan nousi tutkimuksessani mikromiljöiden merkitys tiedonvaihdon ja merkitysten luonnin paikkoina. Esitän tutkimuksessani ratkaisuksi sosiaalisesti kestävään kaupunkisuunnitteluun kulttuurisuunnittelun menetelmiä. Kulttuurisuunnittelussa alueen paikalliset yhteisöt ja kulttuurit nähdään resursseina, ja paikallisyhteisöt otetaan mukaan suunnittelutyöhön yhteiskehittäjinä. Kääntämällä katse rakennuksista ihmisiin, myös kaavatyön sosiaaliset vaikutukset on helpompi tunnistaa ja huomioida.

Cities are facing pressure to overcome critical challenges that force us to rethink our unsustainable mobility patterns. Therefore, the transportation sector is going through major changes. Mobility as a Service (MaaS) is one of the innovations trying to change how we travel, a concept that originates from Finland. MaaS is a concept that brings all the transport providers and modes into one platform. A distinctive feature of MaaS is the possibility to buy tickets for the entire journey, removing the need to go through multiple websites and ticket schemes. However, MaaS is still an emerging concept and therefore it lacks official definition. Finland has been in the forefront of this transportation reform with new legislation that supports the creation of MaaS. The public sector has traditionally had a central role in the provision of transport services where regulation and subsidies are needed. However, the new legislation strongly advocates market-based services, and thus the public sector needs to reconsider their position. Therefore, it is important to understand how the Finnish public sector and the parties actually executing the law sees MaaS, its impacts and their role in MaaS. The thesis is qualitative in nature and 20 public sector representatives were interviewed from 17 different organizations. The organizations consist of governmental organizations, interest groups, regional organizations and cities that vary in size. The interview analysis has been guided by concept of emerging technology. Emerging technology is characterized of being technology that can change multiply sectors at the same time but simultaneously has not yet demonstrated its value. The results showed that there is big variety how public sector representatives define MaaS. Additionally, the respondents felt there is a lot of challenges related to MaaS, such as working business model, lack of services, technical challenges, area of demand among others. Positive side was if MaaS would make transport more efficient and provide savings for the public sector. User wise it was clear that MaaS needs to be effortless for the user in order to compete with private cars. Overall the respondents saw more opportunities for MaaS than possible negative effects, but the lack of widespread MaaS scheme makes it hard to evaluate any effects. However, MaaS raised also suspicions among some respondents. As for the legislation, it did not gather any positive feedback outside of government officials, especially the openness of the drafting process received criticism. The results also showed that there is contradicting view on the roles among the different groups of representatives. In conclusion it should be taken into consideration how future policies are formed as now the experienced exclusion of drafting the legislation might have hindered the cooperation and created suspicion towards the whole concept. Additionally, it is clear there is insecurities inside the public sector caused by uncertainties related to MaaS. Implementation has been slow since public sector feels the government has told them to do something, they do not have ability to do. Nevertheless, generally the public sector is still welcoming MaaS. Especially cities hoped that MaaS would enable them to cut their service in low dense areas. However, there is still no will to financially support MaaS, it seen that it is a job for private sector to take the risks.

Tavoitteet. Työn tavoitteena oli selvittää, mitä Vantaan Kivistön julkisilta kaupunkitiloilta haluttiin ja miten näitä tavoitteita ilmaistiin vision laadinnan aikana. Tähän sisältyi perehtyminen siihen, mitä suunnittelijat olivat ajatelleet kaupunkitiloissa tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja miten näitä ajatuksia tuotiin mukaan fyysiseen suunnitteluun. (visio) Tavoitteena oli myös selvittää, mihin nämä ajatukset pohjautuvat ja miten niitä on nostettu esiin visiotasolla sekä kuinka visiotason ajatuksia konkretisoitiin tarkemmassa suunnittelussa ja lopulta toteuttamisessa. Olivatko suunnittelun tavoitteet selkeitä vai oliko löydettävissä keskinäisiä ristiriitoja? (jalkauttaminen) Lopuksi tavoitteena oli tutkia, miltä Kivistössä jo toteutuneet kaupunkitilat loppukäyttäjän eli kadulla oleskelevan tai liikkuvan ihmisen näkökulmasta konkreettisesti vaikuttavat, tuntuvat ja näyttävät, ja täyttävätkö julkiset tilat niille visiossa asetetut ja jalkautuksen aikana muokkautuneet tavoitteet. (todellisuus) Menetelmät. Kyseessä oli tapaustutkimus. Kivistö valikoitui tutkimuksen kohteeksi alueen poikkeuksellisuuden takia: alue on rautatieasemien ympärille rakentuva uusi muusta kaupunkirakenteesta varsin erillinen kaupunkisaareke, joka rakentuu nykyiselle metsä- ja peltoalueelle. Siksi kaupunkirakenne on täytynyt luoda lähes tyhjästä, ja suunnitteluvalinnoilla ja taustalla vaikuttavilla suunnittelijoiden ajatuksilla on suuri merkitys: kaikki rakennettu alueella on lähtöisin pienen suunnittelijajoukon työpöydiltä. Tämän takia oli mahdollista luoda kokonaiskuva alueen suunnitteluun vaikuttaneista ajatuksista ja kasata niitä yksiin kansiin. Työ aloitettiin dokumenttianalyysillä, jossa tutustuttiin saatavilla oleviin suunnittelumateriaaleihin noin viimeisen 20 vuoden ajalta. Tämän jälkeen haastateltiin kaksitoista asiantuntijaa Vantaan kaupungilta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Seuraavaksi selvitettiin, miten visioita on jalkautettu todellisuuteen havainnoimalla tiloja ja niiden reunuksia, rakennuksia ja kivijalkakerroksia, paikan päällä. Tässä yhteydessä pohdittiin, miten aiemmat tavoitteet kaupunkitilasta olivat toteutuneet. Lopuksi pohdittiin vision ja toteutuksen tavoitteet suhteutuvat nykypäivän suunnittelutietoon siitä, miten julkisesta kaupunkitilasta voi tehdä fyysisin keinoin sosiaalista elämää tukevaa. Tämä johtuu siitä, että asiantuntijahaastatteluissa kävi selväksi, että ajatustasolla oleskeltava, nautittava, miellyttävä kaupunki oli usein tavoitteena. Tulokset ja johtopäätökset. Kaupunkisuunnittelun visioita on haasteellista määritellä, koska niissä pyritään kiteyttämään monimutkaisia ja toisinaan ristiriitaisiakin tavoitteita. Toisaalta visioiden laatiminen on välttämätöntä, jotta ainakin teoriassa tavoite alueen kehittämiselle voidaan sanoittaa ja siitä voidaan sopia. Ilman visiointia voi suunnittelu herkästi tapahtua aina kuten ennenkin (business as usual) ja uusien ajatusmallien ja suunnitteluratkaisujen löytäminen käy hankalaksi. Kivistön vuoden 2010 visio sisälsi voimakkaan näkemyksen kaupungin rakentamisesta, mutta tätä kaupunkia tai muutakaan termistöä ei osattu määritellä tarkemmin. Lisäksi tavoitteita lisättiin prosessin aikana ja tällöin niiden välillä oli huomattaviakin ristiriitoja ja vision kokonaisuus jäi epäselväksi. Kaupunkitilojen sosiaalisen elämän ajateltiin syntyvän itsestään, ilman, että fyysisellä kaupunkirakenteella olisi siihen merkittävää vaikutusta. Kun visiossa oli epäselvyyttä, oli suunnittelussa mahdollista perustella monenlaisia ratkaisuja visioon viitaten. Yhdelle kävelijän suosiminen oli esimerkiksi suoria ja tasaisia, toiselle mielenkiintoisia ja aktiivisia katutiloja. Pääsääntöisesti nähtävissä oli kaksi eri blokkia, joiden käsitys hyvästä kaupunkielämästä tai julkisen tilan roolista olivat ristiriidassa. Toteutussuunnittelussa ja toteutuksessa haasteeksi koituvat usein prosessiin liittyvät konfliktit. Viestikapulan antaminen seuraavalle on haastavaa: hiljainen tieto tai edellisen suunnittelijan ajatukset eivät kokonaisuudessaan välity seuraavalle, ja usein päätöksiä lopulta tekee yksittäinen ihminen, jolla on aina omat näkemyksensä. Syynä ongelmiin voivat olla kaupunkisuunnittelun monimutkaisuus tai erilaiset käsitykset siitä, mikä on julkisen tilan rooli: onko kadun tarkoitus välittää mahdollisimman paljon liikennettä, vai luoda siitä mielenkiintoinen kävelijälle. Jälkimmäinen, kaupunkielämään positiivisesti suhtautuva näkemys on saanut viimeisen vuosikymmenen aikana enemmän jalansijaa Vantaankin suunnittelussa.

The use of fossil fuels is a significant contributor to greenhouse gas emissions, making the transition to zero-carbon energy systems and the improvements in energy efficiency important in climate change mitigation. The energy transition also puts the citizen in a more influential position and changes the traditional dynamics between energy producers and consumers when citizens produce their own energy. Furthermore, due to the opportunity and capacity of the demand side, the energy transition places a greater emphasis on energy planning at the local level, which requires new solutions and changes in the management of the energy system. One rising phenomenon is the potential of bottom-up developments like energy communities. Within the building sector, housing cooperatives have started to emerge as energy communities, offering a way to address the energy transition through bottom-up-driven energy actions that provide renewable energy and other benefits to the local community. This master thesis examines housing cooperatives' energy communities and their role in the energy transition. The research addresses the shared renovation project in Hepokulta, Turku, seen from the energy community perspective. Furthermore, the research highlights the importance of niche development in sustainable transition, acknowledging energy communities as socio-technical niches where development is partly embedded in renewable energy technology and partly in new practices. The concept of energy community is therefore analysed through the lens of Strategic Niche Management, which focuses on expectations, networks, and learning. This research aims to analyse how residents in Hepokulta perceive the energy community project through the niche processes and how the development of energy communities might affect urban development. Analysing the residents' perceptions provide insight into the energy community characteristics and the relationship between residents and the project development processes. Additionally, the analysis identifies matters that could be changed to improve the development. The thesis is a mixed methods research combining quantitative and qualitative data, which was collected through a survey sent to the eight housing cooperatives in Hepokulta. The research showed that residents perceive the shared project in Hepokulta as essential for the area's development. Moreover, many residents overlooked the social aspects of the development, highlighting the absence of the energy community perspective in the renovation. The findings suggest some weaknesses within the three niche processes, including the early involvement of residents and communication. Furthermore, although the residents perceived themselves as important actors and the literature emphasised the importance of the demand side in future energy systems, the research revealed that the connection between project development and the residents is still lacking. However, the analysis indicates that introducing additional actors could help the energy community develop. External assistance could, for instance, benefit the housing cooperatives by facilitating improvements in the decision-making processes, the network between actors, and the sharing of information and skills.

Violence against women causes serious health and psychological impacts and is pervasive in society. This is partly due to gender and social norms. These have been addressed through educational campaigns, aiming to overcome pluralistic ignorance - when people wrongly believe that they feel differently from their peers, even though they are behaving in the same way. Pluralistic ignorance can prevent people intervening or reporting gender-based violence. This project proposes that public space can also play a role in overcoming pluralistic ignorance, through the medium of street political messages, such as stickers and graffiti. To show that this is possible, fieldwork exploring the existing feminist street messaging in Kallio and interviews based on this data were conducted. The interviews asked what role street media can play in spreading feminist messages, what the advantages and disadvantages of street media are and whether the existing street messaging in the Kallio district can help with overcoming pluralistic ignorance around gender-based violence issues. Four key aspects of theory are used in the thesis. Firstly, an exploration of gender-based violence literature found that domestic violence is a difficult topic to get people to engage with and that using outreach tools can spark important conversations. Secondly, a sociological study of pluralistic ignorance found that educational campaigns are the main route taken to address gender-based violence issues and that there is a gap in studies of pluralistic ignorance when considering the role of everyday public life in addressing these issues. Thirdly, public space is explored, determining that it can play a key role in feminist activism because it provides an open forum and an anonymity which prevents the activist from being verbally abused or silenced. Finally, street media were explored. This found that the eye-catching and unexpected nature of the media can catch people’s attention. In the fieldwork, seventy feminist street messages were found in Kallio, with a variety of agendas. The majority were in sticker form and located on posts on the streets of Kallio. Interviews conducted with activists and a community group determined the importance of stickers in spreading feminist messages. Street messaging had advantages of being easy to spread, having high outreach, anonymity and as conversation starters. Identified disadvantages included illegality, the potential to provoke people or trigger trauma, limited space for text and that messages can often be too niche for a general audience. The study concludes that street messaging can help overcome pluralistic ignorance by acting as a conversation starter and as a confidence boost to people. However, the results indicate that street media alone will not be enough to address pluralistic ignorance and that wider conversation is needed to have a real impact.

Around the world, cities are using branding as a discursive and strategic practice to adjust to intensified, ongoing competition of tourists, investments, events and skilled labour. Simultaneously, in the era of the societal turning point, sustainability issues have become a global topic, and cities have begun to brand themselves as ‘pioneer’ in sustainability. Gradually, place branding’s potential as a strategic instrument of urban development and change has been understood, and therefore, it is increasingly applied in urban governance. This thesis focuses on this change in place branding and explores the relationship between place branding and sustainable development in the context of Helsinki’s branding. More specifically, I study how place branding can be harnessed as a transformative and strategic tool to further sustainable urban development. The theoretical foundation is built on place branding literature that takes into consideration the diverse and transformative role of place branding. I reinforce the place branding theory with the concept of imaginary, which are visions of the future utilised to steer decision-making and further policies. The imaginaries can act as technologies of governance, through which cities delegate responsibility for the citizens to guide them towards a specific aim, for instance, ‘Sustainable Helsinki’. My research data consists of strategies and a website produced by the City of Helsinki. The material addresses sustainable development and the City’s branding cuts through all content. I analyse the content through frame analysis to find how Helsinki frames itself in terms of sustainable development and if any imaginaries attempt to steer the citizens to take responsibility for their sustainability actions. My research findings confirm the increasingly common perception in place brand research according to which place branding can be used as a comprehensive strategic tool in urban development. In Helsinki, place branding has moved over from mere city marketing towards a governance strategy whose objective is to both manage perceptions about places and shape the place according to the city strategies or policies. Also, what stood out was the emphasis on economic sustainability, which was visible even in sections that addressed the other two dimensions – environmental or social. This finding highlights how Helsinki’s branding is heavily influenced by the common narratives of economic success and international competition. Central findings in my research were that Helsinki uses competitive and cooperative ways of portraying itself in sustainable development and succeeding in global competition. In both of these frames, Helsinki uses imaginaries of ‘Sustainable Helsinki’, but in different ways. In the competitive tone of voice, the delegation of responsibility is more implying and indirect since the focus is on the objective, not the process. In cooperative framing, the imaginaries are more straightforwardly asserting responsibility to people and businesses. My research shows that there are several ways to guide people through place branding, but in Helsinki’s case, the city is appealing to the freedom and independence of its locals.

Innovaatio- ja tietotalouteen perustuvassa globaalissa maailmassa kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat nousseet merkittäväksi ryhmäksi sekä kaupunkien kilpailukyvyn että globaalisen liikkuvuuden näkökulmasta. Myös Suomessa kansainvälisyyttä on pyritty edistämään niin poliittisin kuin taloudellisin keinoin. Pelkkä opiskelijoiden houkutteleminen ja opiskelupaikkojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä ulkomailta tulevien opiskelijoiden sitouttamiseksi ja täällä pitämiseksi. Kansainvälisten opiskelijoiden kaupunkiin kiinnittäminen ja paikalliseen elinkeinoelämään integroituminen vaatisikin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon ihmisen elämän eri osa-alueet. Asuminen on olennainen osa kaupunkiin muuttavan ihmisen arkea. Yhtenä elämän perusasiana se vaikuttaa muun muassa ihmisen sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen ja sitä kautta paikkaan kiinnittymiseen. Samalla se tarjoaa myös puitteet kodille, jonka kautta kaupunkia eletään ja aistitaan. Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla kodin rakentuminen ja muokkautuminen uuden ympäristön pohjalta korostuu, vaikuttaen olennaisesti halukkuuteen kiinnittyä uuteen paikkaan. Tämä tutkielma kysyykin, miten kansainväliset tutkinto-opiskelijat rakentavat ja kokevat kotia Helsingissä asuessaan. Kodin kokemista ja rakentumista tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa yhdistyvät sekä humanistisen maantieteen käsitys kodin kolmesta perusulottuvuudesta, että Kochanin (2016) kolmiosainen kodin konsepti. Tässä yhdistelmässä kodin kolme pääulottuvuutta ja kolme alaulottuvuutta asettuvat vuorovaikutukselliseen suhteeseen toisiinsa nähden siten, että pääulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) muodostavat toisensa lävistävän pohjan, johon alaulottuvuudet (kaupunkikoti, materiaalinen koti ja peritty koti) asettuvat. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä haastattelemalla seitsemää Helsingissä asuvaa tutkintoon tähtäävää kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa. Tulosten perusteella kansainväliselle opiskelijalle kodin rakentuminen ja kodin kokeminen Helsingissä kiteytyvät kolmeen toisiaan täydentävään tekijään: tärkeät sosiaaliset suhteet, kodin materiaalinen ulottuvuus sekä kodin ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutteinen suhde. Tutkielma valottaa kansainvälisten opiskelijoiden kodin monitasoista luonnetta, jossa niin subjektiivinen yksilötaso, normatiivinen kaupunkitaso kuin yleinen valtiotaso yhdistyvät. Kansainvälisen opiskelijan koti on siten yhtä aikaa sekä yksilölleen tärkeä tunteiden täyttämä paikka että ulkopuolelta tulevien muutosvoimien muovaama dynaaminen ilmiö. Tutkielma alleviivaa sekä yksilön että yhteiskunnan roolia kansainvälisen opiskelijan paikkaan kiinnittymisessä ja kodin tunteen syntymisessä.