Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i konstforskning"
Now showing items 1-20 of 82
-
(2022)Tässä tutkimuksessa esitän matemaattisen mallin kuulohavainnossa syntyvien ääniobjektien kuvaamiseen neliulot-teisessa topologisessa avaruudessa. Aluksi analysoin kolmea musiikkiesimerkkiä niiden havaittavien ulottuvuuksien kautta. Musiikkiesimerkit ovat lyhyet katkelmat teoksista Syrinx (Debussy 1913), jousikvartetto nro. 12 op. 127 (Beethoven 1825) sekä Les objets obscurs (Parmerud 1991). Tarkoituksena on saavuttaa ymmärrys ääniobjektista moniulotteisena havaintona sekä luoda käsitteistö tutkimuksen jatkoa varten. Ääninäytteitä käsittelen kuulomaise-ma-analyysin, spektromorfologian ja ääniobjektin aikaskaalojen näkökulmista havaintoanalyyttisesti ja käsitteellisesti. Käytän havainnoivina menetelminä kriittistä kuuntelua ja signaalianalyysia. Erottelen ja raportoin näistä ääninäytteistä kaikki kuuloaistilla havaittavat eriytyneet ääniobjektit. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa luon itse siniäänistä koostuvan ääniobjektin. Tätä ääniobjektia analysoin ensimmäisen analyysiluvun metodologian ja käsitteistön puitteissa. Lisäksi taulukoin objektin MIDI -datasta datajoukon. Näitä havaintorakenteellisen analyysin tuloksia ja datajoukkoa käytän aineistona kolmannessa analyysivaihees-sa. Tämän aineiston avulla yhdistän äänihavainnon, ääniobjektin ja siihen liittyvän analyyttisen käsitteistön tutkimuksen matemaattiseen ulottuvuuteen, eli topologiseen kuvaukseen. Kolmannessa analyysivaiheessa luon tästä itse tuotetusta ääniobjektista topologisen representaatiomallin. Ensin käsittelen itse tuotetun ääniobjektin havaintorakenteellista jäsentymistä joukko-opin näkökulmasta. Eli sitä, mitkä havaintorakenteellisten yksiköiden väliset suhteet ovat joukko-operaatioiden, kuten yhdisteen, leikkauksen ja erotuksen näkökulmista. Sen jälkeen esittelen sen neliulotteisen topologisen avaruuden, jossa ääniobjektien representaatio mahdollistuu. Lopuksi kuvaan itse tuotetun ääniobjektin havaintoperusteisen rakenteen topologisesti aiemmin luodussa neliulotteisessa avaruudessa. Tutkimuksen tuloksena voin sanoa, että tämä topologinen malli vaikuttaa toimivalta äänitapahtumien havaittujen ulottuvuuksien kuvaamiseen. Tämä malli voi toimia lähtökohtana laskennallisen musiikkianalyysimenetelmän kehityksessä.
-
(2023)Laadullinen haastattelututkimukseni tarkastelee, millaisia ovat tämän päivän alakoululaisen mu-siikinkuuntelutottumukset. Käsittelin aihetta tutkimalla kuunteluun käytettyä aikaa, musiikillisia mieltymyksiä sekä tarkastelemalla kuuntelulähteiden suosiota ja reittejä, joita pitkin alakoululai-set löytävät uutta musiikkia. Tutkimukseni aineisto kerättiin neljällä ryhmähaastattelulla, jossa haastateltiin Jätkäsaaren peruskoulun ensimmäisen, toisen, viidennen ja kuudennen luokan oppilaita luokka-asteittain omana ryhmänään kevätlukukaudella 2022. Kyselyyn osallistui jokai-selta luokka-asteelta neljä oppilasta ja yhteensä vastaajia oli 16. Tutkimukseni keskeisin löydös liittyy pienempien alakoululaisten ja alakoulun vanhimpien lasten kuuntelukäyttäytymisten eroavaisuuksiin: lapsen varttuessa kohti teini-ikää musiikin merkitys selkeästi kasvaa, musiikin kulutuksen määrä lisääntyy, ja useimmiten omat mieltymykset löyty-vät. Nuorempien vastaajien musiikin kuuntelu näyttäisi olevan luonteeltaan sosiaalista ja sen määrittyvän pitkälti kotiympäristön kautta. Kuitenkin jo viidennestä luokasta eteenpäin musiikista tulee lapselle henkilökohtaisempaa ja itse valitun, ”oman musiikin” merkitys korostuu. Nykyinen tutkimus musiikkimieltymyksistä keskittyy paljolti nuoriin aikuisiin ja nuoriin, johon voi olla syynä se, että musiikkimieltymyksien mielletään olevan tuolloin jossain määrin vakiintuneita. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin tehdä oletus siitä, että musiikkimieltymysten vakiintumis-ta saattaisi tapahtua jo luultua aiemmin. Katsottaessa alakoululaisten kuuntelutottumuksia, voidaan todeta alakoululaisten olevan varsin hajanainen ja heterogeeninen joukko. Vaihtelua musiikin kuuntelun tavoissa esiintyy paitsi nuo-rempien ja vanhempien oppilaiden välillä, mutta myös vertailujoukkojen sisällä. Lasten musiikin kuuntelutottumuksia tutkimalla saamme tietoja niistä suuntaviivoista, joihin musiikinkulutus on mahdollisesti kehittymässä. Digitaalisiin palveluihin painottuva musiikin kulutus ja niihin liittyvä interaktiivisuus muokkaavat musiikillisia maailmojamme ja tarjoavat loputtoman määrän mah-dollisuuksia musiikillisten maailmojen kehittymiselle. Koululaiset ovat omaksuneet selkeästi pal-veluiden ominaisuudet, mutta myös iso osa palveluiden potentiaalista jää käyttämättä.
-
(2023)Maisterintutkielmani lähtökohtana on porvarisrouva Alexandra Edelfeltin (o.s. Brandt) (1833–1901) säveltämä kahdentoista laulun nuottikäsikirjoitus, jota säilytetään Turussa Sibelius-museossa. Tutkin Edelfeltiä säveltäjänä tämän nuottikirjan pohjalta musiikkifilologisesta sekä nais- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Koska Edelfeltistä ei tiedetä yleisesti juuri mitään, sisältyy tutkielmaani hänen tiivistetty elämäkertansa. Kuvailen häntä myös henkilönä tulkitsemalla käytettävissäni olevia lähteitä. On lisäksi oleellista ymmärtää, millaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä hän eli, joten olen myös tarkastellut taiteellisesti luovien naisten elämää 1800-luvulla. Nostan esimerkinomaisesti esiin kolme muuta taiteellisesti lahjakasta naista samalta aikakaudelta luodakseni vertailupohjaa Edelfeltin omalle elämälle. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa elänyt Alexandra Edelfelt ei voinut elämässään harjoittaa taiteellista kutsumustaan, joten hän kanavoi taiteelliset ambitionsa täysimääräisesti poikaansa taidemaalari Albert Edelfeltiin. Voidaankin perustellusti kysyä, olisiko tämä yltänyt niin merkittävään maineeseen, jollei äiti olisi tukenut häntä vankkumattomasti ja valanut epätoivonkin hetkinä uskoa poikaansa. Alexandra Edelfelt sai tyypillisen porvaristytön kasvatuksen, johon kuului musiikin ja kielten opiskelu. Edelfeltin taiteellinen lahjakkuus huomattiin jo varhain, ja hän tuli jo nuorella iällä kotikaupunkinsa Porvoon tietoisuuteen loistavana pianistina ja säveltäjänä. Julkisesti hän ei koskaan esiintynyt, mutta hänen maineensa leviämistä edesauttoi kiinteä perhetuttavuus Porvooseen muuttaneiden Runebergien kanssa. Johan Ludvig Runeberg oli kuuluisuus, jonka luona kaikki merkittävät Porvoossa vierailleet henkilöt kävivät, ja koko kaupunki tiesi, mitä Runebergien kotona tapahtui. Alexandra Edelfelt sävelsi 1850-luvun molemmin puolin pianosäestyksellisiä lauluja ja kirjoitti ne muistikirjaan, jota tänä päivänä säilytetään Sibelius-museossa. Tämä lied-kirja sisältää kahdeksan kokonaista ja neljä keskeneräistä laulua ajoittuen vuosille 1848–1853. Vuonna 1852 Edelfelt meni naimisiin, ja kuinka kuvaavaa onkaan, että kaikki sen jälkeen kirjoitetut laulut jäivät keskeneräisiksi. Olen tarkastellut lied-kirjaa kokonaisuutena ja lisäksi valinnut joukosta yhden laulun, Wainas söfsång, lähempään tarkasteluun. Tarkasteluni on luonteeltaan hyvin pitkälle musiikkifilologista, ja sen tukena olen käyttänyt funktionaalista musiikkianalyysia sekä laulun tekstin ja musiikin välisen vuorovaikutuksen arviointia. Jo yhden laulun syvällinen tarkastelu osoittaa, että Edelfeltillä oli vahva draaman taju ja erinomaiset kyvyt musiikilliseen ilmaisuun. Tutkimus osoittaa, että patriarkaalinen yhteiskunta on naisen elämän rajoittamisella aiheuttanut vahinkoa paitsi naisille itselleen ja heidän lähipiirilleen niin myös koko yhteiskunnalle ainakin käyttämättä jääneiden resurssien hukkaamisen muodossa.
-
(2024)Tämä tutkielma käsittelee jääkiekkomusiikkia Liiga-sarjassa pelaavan HIFK:n kahdessa kotiottelussa vuonna 2024. Otteluista toinen toteutettiin yhteistyöotteluna Radio Rockin kanssa. Tutkin erityisesti sitä, miltä HIFK:n tavanomainen kotiottelu kuulostaa ja miten puolivaltakunnallisen, kaupallisen radiokanavan kanssa toteutettu ottelun musiikkiyhteistyö vaikuttaa ottelutapahtuman musiikilliseen kokonaisuuteen. Toissijaisesti tutkin ottelu-DJ:n työnkuvaa ja sitä, miten FT Kaj Ahlsvedin väitöskirjassaan jääkiekkomusiikista kymmenen vuotta sitten tekemät havainnot soveltuvat nykyjääkiekkoon ja kuinka omassa kandidaatintutkielmassani Pohjois-Amerikan National Hockey Leaguessa jääkiekkomusiikista tekemäni havainnot soveltuvat suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin. Tutkielma on laadullista kulttuurista musiikintutkimusta ja tutkimusaineisto on tuotettu etnografisesti otteluissa havainnoimalla. Lisäksi tutkielma hyödyntää aineistonaan neljää yhteistyöottelun musiikkiyhteistyön kannalta oleellisen henkilön teemahaastatteluja sekä listoja otteluiden eri vaiheessa soitetuista musiikkikappaleista. Tutkielman analyysiosio piirtää kuvan sekä HIFK:n tavanomaisen kotiottelutapahtuman että yhteistyöottelun musiikillisista kokonaisuuksista ja vertailee niitä keskenään. Tutkielman tuloksena selvisi, että HIFK:n tavanomaisen kotiottelun musiikki painottuu ulkomaiseen rock-musiikkiin, mutta ottelutapahtumassa soitetaan myös pop- ja rap-musiikkia. Yhteistyöottelussa soi aikakaudellisesti tavanomaista ottelumusiikkia vanhempi musiikki ja kokonaisuus muuttui huomattavasti rock-painotteisemmaksi. Radio Rockin musiikkiprofiili oli yhteistyöottelussa hyvin esillä, mutta näyttäytyi niin ikään hieman aikakaudellisesti todellisuutta vanhempana ja rock-painotteisempana. Kanavalla paljon soivan metallimusiikin rooli oli yhteistyöottelussa Radio Rockin musiikkiprofiilia vähäisempi. Ahlsvedin 2010-lukua koskevat havainnot suomalaisesta jääkiekkomusiikista soveltuvat paremmin nykyiseen suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin kuin Pohjois-Amerikassa 2020-luvulla tehdyt havainnot sikäläisestä jääkiekkomusiikista.
-
(2023)Keinotekoisia hermoverkkoja käytetään nykyään hyvin monentyyppisissä eri tiedonkäsittelyn kohteissa. Keinotekoisilla hermoverkoilla voidaan analysoida esimerkiksi puhetta, kuvia ja musiikkia. Nykyiset keinotekoiset hermoverkkomallit muistuttavat biologista esikuvaansa esimerkiksi solujen välisiltä kytkennöiltä, mutta keinotekoisten hermosolujen sisäinen toiminta ja tiedon välittäminen solusta toiseen saattaa erota varsin paljon biologisesta esikuvasta. Esimerkiksi musiikkikappaleiden ja muiden sarjojen opettamiseen saatetaan tarvita tuhansia opetuskertoja. Tutkielman pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten biologisiin hermosoluihin perustuvaa verkkomallia voidaan käyttää musiikintutkimuksessa. Tutkielmassa mallinnetaan biologisen tiedon pohjalta yksinkertainen keinotekoinen hermoverkkomalli ja tutkitaan mallin soveltuvuutta nuotinnetun musiikin analysointiin. Biologisten hermosolujen toimintaan perehdytään alkaen signaali- ja molekyylitasolta. Mallinnetun keinotekoisen hermoverkon toimintaa tutkitaan syöttämällä mallille nuotinnettuja musiikkikappaleita ja analysoimalla, miten verkkomalli suoriutuu nuotinnettujen musiikkikappaleiden oppimisesta, tunnistamisesta ja toistosta. Verkkomallin toimintaan perehdytään nuottiesimerkkien, musiikkikappaleiden ja muun sarjallisen tiedon avulla. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että tutkielman osana luotu biologisia hermosoluja mallintava hermoverkkomalli soveltuu nuotinnettujen musiikkikappaleiden oppimiseen, tunnistamiseen ja toistoon. Pitkällä tähtäimellä biologisten hermosolujen tutkimisesta saattaa olla hyötyä esimerkiksi musiikin analysoinnissa, soittamisessa ja säveltämisessä. Tutkielma kuuluu tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen piiriin ja ammentaa metodologiansa biologiasta ja laskennallisesta musiikkitieteestä.
-
(2024)The Boulet Brothers’ Dragula is a drag reality TV competition featuring subversive drag acts that draw inspiration from horror cinema. The Show itself, constructed around the horror-host drag persona duo The Boulet Brothers, portends to represent transgressive drag that is marginalised within the contemporary popular drag scene in the United States. This thesis proposes that Dragula is a manifestation of an ongoing discourse centred on queer affinity for horror as a source of subversive self-determination. It hypothesises that increased representation in mainstream media, including horror, has prompted the queer community to evaluate how this representation and unprecedented visibility affects them. Dragula turns to the canon of American horror cinema and a dark past of queer life in the United States to return a sense of autonomy to queer representation, particularly to drag. With a theoretical framework based on Disidentifications: Queers of color and cultural performance by José Esteban Muñoz and Queer retrosexualities: the politics of reparative return by Nishant Shahani, this thesis uses the lenses of disidentification and reparative retrospection to approach a better understanding of queer affinity for horror and the subversive potential to be found in camp approaches to the genre. In addition, Heather O. Petrocelli's empirical research on queer horror film spectatorship, Queer For Fear: Horror cinema and queer spectatorship is consulted to support analyses. The method used is a close reading of two spin-off episodes from the franchise, Halloween House Party from Titans (2022) and Resurrection (2020). The analysis is divided into three parts, beginning with a brief summary of Dragula's background and the series as a whole, then proceeding to analyse Halloween House Party and how it creates an alternative 'past' with the use of set design and contrasting imagery between monster drag and Americana. The analysis of Resurrection and its more documentarian narrative sheds light on the self-awareness of queer horror fans and the importance of recorded media as legacy. I argue that the allusive mise-en-scène of the episodes shows that Dragula deliberately creates conflicting nostalgic images of the present to explore queer visibility, and problematise the mainstream conception of ‘good’ representation. The main findings point to Dragula using a camp approach to American horror film history and iconography, so that it could, through disidentification and reparative nostalgia, envision a future in which mainstream representation of the queer community would not be determined by normative conceptions of commercial viability. Moreover, the way that Dragula operates suggests that the iconography and associated feelings of nostalgia and self-determination function as a form of tertiary memory for the queer horror fandom, supporting the development of a sense of community.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä estetiikan pro gradu-tutkielma tarkastelee filosofista keskustelua arjen estetiikan ja postfenomenologisen teknologisen välittymisen teorian yhdistelmässä. Tutkielmassa kysytään, millaista arjen estetiikkaa voi syntyä erilaisissa teknologiaympäristöissä, millaisia vaikuttamisen kanavia niissä on havaittavissa ja myös sitä, millaista on erilaisissa teknologian käytön ulottuvuuksissa mahdollistuva osallisuus. Arjen estetiikassa on nostettu esiin kysymyksiä jatkuvasti teknologisemmaksi muotoutuvasta ympäristöstämme, mutta varsinaisia fuusioita arjen estetiikasta ja teknologian filosofiasta erityisesti uusissa teknologian käytön konteksteissa on vielä jokseenkin vähän. Tämä työ esittää arjen estetiikan potentiaalisena työkaluna näiden ilmiöiden laajemmalle ymmärtämiselle. Arjen estetiikka on filosofisen estetiikan alue, joka tutkii arjen ilmiöitä. Se sitoutuu arjen todellisuuteen, mutta tavoittelee siinä myös lisää esteettisyyttä. Arjen estetiikalla voidaan usein parantaa arjen laatua ja sen huomiot voivat kiinnittyä esimerkiksi arjen valintojen vaikuttimiin. Estetiikan ulottuvuus voi korostua teknologisten ilmiöiden muokatessa arkea yhä enemmän. Erityisesti tämä näkyy yksilöllisten valintojen mahdollisuuksien lisääntyessä. Arjen estetiikan kentältä on alkanut nousta esiin huomioita esimerkiksi siitä, että olisi tärkeää tuntea paremmin erilaisia teknologian käytön konteksteja, jotta valintojen mahdollisuudet säilyisivät. Estetiikan taustasta nousee myös eettisiä kysymyksiä suhteessa kaikkien elinympäristöjen säilyttämiseksi elinvoimaisina. Postfenomenologinen teknologian tutkimus on kasvava kenttä, joka yhdistää filosofista analyysiä ja käytännön tutkimusta. Sen lähtökohtana on ajatus ihmisen ja teknologian luontevasta yhteydestä. Postfenomenologian mukaan ihmisen ja teknologian suhde on sellainen, jota sekä ihminen että teknologia molemmat konstituoivat. Postfenomenologian taustasta ammentava teknologisen välittymisen teoria hahmottelee lisää tilaa ihmisen kokemukselle ja ilmiöihin vaikuttamiselle. Ihmisellä ei ole erityisarvoa suhteessa muuhun ympäristöönsä, mutta fenomenologian taustaa vasten ihmisen kokemus on maailmallisesti omanlaistaan. Ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja käyttää sitä sekä kokea sen kanssa asioita merkityksellisesti. Toimintaan tulee myös sitoutua vastuullisen reflektiivisesti. Estetiikan kysymykset parantavat tuon reflektiivisyyden mahdollisuuksia. Sekä estetiikassa että postfenomenologiassa voidaan laajentaa keskustelua myös useiden muiden tieteenalojen yhteyteen. Yhdistelemällä erilaista tutkimusta hahmottelen lisää tilaa sekä ymmärrykselle että käytännölliselle ja eettiselle teknologiaympäristöjen optimoinnille. Teknologialla halutaan ennen muuta parantaa arjen laatua ja kysymykset siitä, miten ja miksi asioita tehdään, ovat tärkeitä kysymyksiä nyt ja myös tulevaisuudessa.
-
(2021)Tutkielmani tarkastelee miten ja millä eri tavoin yhdysvaltalainen elokuvantekijä Paul Thomas Anderson käyttää elokuva- ja populaarimusiikkia ilmentämään oidipaalisten mieshahmojensa psykologiaa ja mielentiloja. Tutkielmani osoittaa kuinka Andersonin filmografiassa ja mieshahmoissa ilmenee selkeitä temaattisia yhteyksiä, joita voidaan tulkita freudilaisen Oidipus-teorian avulla. Andersonin elokuvien mieshenkilöt hahmottuvat postfeministisessä kontekstissa, keskellä miehisyyden kriisiä. Useat hahmot kamppailevat hegemonisen maskuliinisuuden ja patriarkaatin ilmentymistä vastaan, joka johtaa heidät sisäiseen kaaokseen. Tutkimukseni keskittyy analysoimaan tapoja, kohtauksia ja jaksoja, joissa musiikin avulla kuvataan tai vahvistetaan mieshenkilöiden mielentiloja ja/tai sisäistä kamppailua. Tutkimus sijoittuu osaksi elokuva- ja populaarimusiikintutkimusta, tarjoten omanlaisensa uuden ja omaperäisen näkökulman suomalaiseen mies- ja elokuvatutkimukseen.
-
(2006)I denna avhandling studeras fotografen Max Petrelius modernism i hans modebilder under perioden 1962-1973. Alla fotografierna är svartvita och de förvaras i arkivet på Finlands Fotografiska Museum. Petrelius ansetts ha varit en av de viktigaste finska modefotograferna och han var känd för sin svartvita estetik på 1960-talet. Denna avhandling kan klassifieras som visuell kulturforskning där vardagslivet på 1960-talet studeras ur en visuell synvinkel. Perspektivet är i huvudsak historiskt. Intervjuer och bildanalyser har varit centrala studiemetoder. Modefotografiet är starkt beroende av kontexten. I första kapitlet behandlas finskt 1960-tal fram till 1970-talets mitt kulturhistoriskt sett. Det var en period då många slutliga förändringar skedde i det finska samhället. Här redogörs kort för förändringar inom samhället, konfektion och modetidskrifter under 1960-talet samt för de viktigaste synpunkterna hur man skall betrakta och analysera ett modefotografi. I andra kapitlet ges en kort kort överblick av internationella och finska modefotografins historia efter andra världskriget till och med 1970-talets krisår. Ett kort stycke av svensk fotografihistoria presenteras via Rolf Winqvist och Atelje Uggla i Stockholm, där Petrelius snappade upp intryck och teknisk kunskap under åren 1959-60. Det tredje kapitlet belyser Petrelius livsverk med en betoning på hans aktiva tid som modefotograf. I texten löper parallellt med mina intervjuer en intervju av Petrelius från 1969. Samarbetet med designern Vuokko Nurmesniemi var mycket viktigt för hans karriär och behandlas skilt. I fjärde kapitlet analyseras 22 av Petrelius stora produktion av modefotografier under teman som jag ansett har visat en finsk modernism på 1960-talet; kontraster och grafiskhet, kraftiga bildvinklar och skarp avgränsning, överdriva rörelser samt rytm i bilden, naturens kontext av finsk design, montage och serier. Petrelius modernistiska handstil var ett montage av dublicerade negativ på samma bild. Hans mörkrumsteknik formade det slutliga fotografiet. Allmänt sett innehåller dessa fotografier en förenkling av bilden och en stilisering av motiv. Analysen är till grunden formalistisk men här frågas också i hurudant kulturellt sammanhang modebilden förekommit och använts. Modebilden har indelats i elementen plagget, modellen, poseringen samt rekvisitan. Grunderna i fotografering konstateras i korthet vid sidan om analyseringen. Hälften av de analyserade modebilderna är fotograferade för modereportagen i damtidningar, andra hälften för Vuokko Nurmesniemi och hennes brand. De flesta fotografier är från andra hälften av 1960-talet, då grafiskheten var som starkast. Sista kapitlet är en sammanfattning av innehållet i Petrelius modernistiska modefotografier. Petrelius betydelse för finskt fotografi har varit hans modernistiska tekniker, den starka formalismen i de grafiska fotografierna, hans förmåga att tänka bilden som en del av en serie samt rollen som lärare av nya modefotografer. Han var också en av de 1960-talets fotografer som introducerade rörelser i modefotografiet och använde naturen som en bakgrund. Här diskuteras kort internationella modebilders influens på Petrelius samt modefotografiets anseende som konstfotografi.
-
(2019)Länsimainen populaarimusiikki sisältää lukuisia toisistaan paljonkin poikkeavia musiikkityylejä siitä huolimatta, että monesti näiden tyylien katsotaan kuuluvan samaan populaarimusiikin kategoriaan. Tämän johdosta populaarimusiikissa on runsaasti erilaisia tyylikohtaisia musiikillisia käytäntöjä mm. harmoniaan ja melodiaan liittyen, jotka yhdessä luovat kappaleiden tonaalisuutta eli eräänlaista sävelsuhteiden koherenssia. Tutkimukseni selvittää, millaisilla harmonisilla keinoilla tonaalisuutta muodostetaan populaarimusiikissa. Tavoitteeni on siis kartoittaa harmonisia säännönmukaisuuksia eri tyyleissä ja eri aikakausina. Aineistona tutkimuksessa on 1058 kappaletta, jotka ovat olleet levymyyntiin perustuvan Billboard Hot 100 -listauksen ensimmäisellä sijalla vuoden 1960 ja vuoden 2019 maaliskuun välillä. Tämän vuoksi analysoin kaikkien kappaleiden sointuprogressiot sekä muut harmonian kannalta oleelliset elementit kuten sävellajin ja moodin. Laadin näiden harmonisten elementtien yleisyydestä taulukon vuosikymmenten mukaan, joka havainnollistaa elementtien kehitystä kuuden vuosikymmenen aikana. Analysoin lisäksi eri populaarimusiikin tyyleille tyypillisiä sointuprogressioita muutamin kappalekohtaisin esimerkein. Analyysissa ilmeni varsin selvää muutosta harmonisten elementtien yleisyydessä vuosikymmenten välillä. Esimerkiksi mollikappaleet ovat lisääntyneet paljon 1960-luvulta lähtien. Erilaisten sointuprogressioiden yleisyyden suhteen on havaittavissa sekä tyylikohtaisia että aikakausiin liittyviä eroja, jotka myös liittyvät toisiinsa. Erityisesti vain yhteen sointuprogressioon perustuvat kappaleet ovat yleistyneet 2000-luvulta lähtien. Tutkimustulokset osoittavat, että eri tyyleihin liittyy niille tyypillisiä harmonisia keinoja, mutta myös aikakausi vaikuttaa näiden keinojen käyttöön. Eri tyyleissä otetaan enemmän tai vähemmän vaikutteita muista tyyleistä. Tulokset luovat laajan katsauksen siitä, miten harmoniaa on organisoitu populaarimusiikissa, ja ne toimivat pohjana tarkemmalle aikakausi- ja tyylikohtaiselle populaarimusiikin tutkimukselle.
-
(2024)Tutkielmassa tutustutaan elokuvaväkivaltaan sekä animaatioväkivaltaan, sen historiaan sekä Hayao Miyazakiin, joka on japanilainen animaatio ohjaaja, joka on ollut mukana perustamassa Studio Ghibliä. Tutkielmassa tehdään katsaus hänen ajatusmaailmaansa ja väkivallan estetiikkaansa. Väkivaltaan, niin yleisesti kuin elokuvallisesti, tutustutaan pääasiassa Henry Baconin ja Stephen Princen tutkimuksien kautta ja ohjaaja Miyazakin ajatusmaailmaa avataan hänen haastatteluihin, luentoihin ja mietteisiin perustuvissa kirjoissa Starting point ja Turning point. Tutkielmassa analysoidaan kolmea Miyazakin elokuvaa, Prinsessa Mononokea, Henkien kätkemää ja Liikkuvaa linnaa niiden sisältämän väkivallan kautta. Elokuvista on tehty vertailtavampia metrisen tyylimittauksen avulla, mitaten väkivallan kestoa ja kohtien määrää. Väkivallan määrää elokuvassa on verrattu elokuvan kestoon.Väkivaltaa sisältäviä kohtia on analysoitu lähilukua ja tyylianalyysin keinoja käyttäen, pyrkien löytämään elokuvista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia elokuvien tavassa käyttää ja näyttää väkivaltaa, pyrkien myös löytämään yhdistäviä teemoja hänen elokuvistaan. Miyazakin väkivallan estetiikassa väkivalta näytetään realistisesti ja juonta edistävänä elementtinä. Hänen tapansa esittää sotaa on kritisoiva eikä sitä esitetä ihannoivasti, vaan välttämättömyytenä. Miyazaki ymmärtää, että väkivaltaa on pakko näyttää jopa lapsille, jotta elokuva on realistinen ja oikean tuntuinen. Verta voi näyttää, kunhan se ei roisku vaan tuo jonkinlaisen lisän elokuvalle. Hän käsittelee elokuvissaan usein orpolapsia, sotalentokoneita sekä tuo esille luonnonsuojelullisia elementtejä, korostaen myös luonnon ja ihmisten tasapainoa. Välillä väkivalta on välttämättömyys, jotta tarina saadaan kerrottua.
-
(2023)Tutkin tässä työssä orientalismin musiikillisia ilmenemismuotoja varhaisessa raskaassa rockissa. Tutkimuskohteeksi olen valinnut kolme tunnettua 1970-luvun jälkipuolella julkaistua heavy rock -kappaletta: Led Zeppelin -yhtyeen Kashmir (1975) ja Rainbow-yhtyeen kappaleet Stargazer (1976) ja Gates of Babylon (1978). Kappaleet ovat esittäjiensä tunnetuimpia. Siksi ne ovat myös merkittäviä esimerkkejä 1970-luvulla julkaistusta itämaisvaikutteisesta heavy rockista. Tutkin kappaleita analyyttisesti kuunnellen, alkuperäisäänitteistä laatimiani transkriptioita tarkastellen sekä vertaillen kappaleissa esiintyviä itämaisuuteen viittaavia piirteitä aiempiin orientalistismin merkkeihin musiikissa. Keskeisimpänä tutkimuskirjallisuutena käytän Ralph P. Locken (2009) ja Derek B. Scottin (1998) eksotismia, orientalismia ja länsimaista taidemusiikkia käsitteleviä tekstejä. Hyödynnän näissä tutkimuksissa luetteloituja länsimaisen musiikkiperinteen tapoja ilmentää itämaisuutta. Tämän lisäksi tarkastelen 1960-luvun psykedeelisen rockin ja orientalismin suhdetta Jonathan Bellmanin (1998), David R. Reckin (1985) sekä Brian Irelandin ja Sharif Gemien (2019) teksteihin tukeutuen. Raskaan rock-musiikin tyylipiirteitä ja varhaisvaiheita avaan Esa Liljan (2009), Will Straw’n (1984) ja Edward Macanin (1997) kirjoitusten avulla. Tutkimieni yhtyeiden ja muusikoiden taustoja hahmottelen yhtyehistoriikkien, haastattelujen ja elämäkertojen avulla. Orientalismin määrittelyssä nojaan Edward Saidin tutkimuksiin. Tuloksina esitän, että tutkimieni kappaleiden itämaisuutta ilmentävät piirteet rakentuvat pitkälti samanlaisten keinojen varaan, joilla itämaisuutta on ilmaistu aiemmissakin orientalistisissa tyyleissä. Monia länsimaisen taidemusiikin parissa vakiintuneita itämaisuuden merkkejä – kuten esimerkiksi staattisia urkupisteitä, eksoottisia asteikkoja, harvaa soinnutusta ja toisteista rytmiikkaa – on sovellettu niissä kuitenkin innovatiivisesti teknologiaa ja moderneja instrumentteja hyödyntäen. 1960-luvun itämaisvaikutteisen rock-musiikin vaikutus kappaleissa on myös ilmeinen, olivathan useat äänitteillä toimineista muusikoista ja musiikintekijöistä aktiivisia jo 1960-luvun musiikkikentällä. Monet kappaleissa esiintyvistä itämaihin viittaavista piirteistä ovat myös jatkaneet elämäänsä myöhempien rock- ja metalliyhtyeiden äänitteillä sulautuen osaksi raskaan rock-musiikin perussanastoa. Tutkielma vahvistaa käsitystä, jonka mukaan Led Zeppelinin ja Rainbow’n 1970-luvulla julkaisemat orientalistiset kappaleet ovat toimineet tärkeänä tekijänä itämaisten sävyjen juurtumisessa myöhempään raskaaseen rockiin ja metallimusiikkiin.
-
(2021)Tutkimus käsittelee mieshenkilöiden maskuliinisuutta Hamilton: An American Musical -musikaalissa. Analyysissä keskitytään erityisesti musikaalin päähenkilöön Alexander Hamiltoniin, mutta myös muita mieshenkilöitä käsitellään sillä osin kun he jollain olennaisella tapaa peilaavat Hamiltonin maskuliinisuutta. Mieshenkilöiden maskuliinisuutta tarkastellaan erityisesti luonteen, ideaalien, valtionrakennuksen, hallitsemisen ja sodankäynnin kautta. Hamilton -musikaali kertoo Yhdysvaltain perustajaisän ja ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin vaiherikkaan tarinan. Hamilton on lähtöisin köyhistä oloista, mutta peräänantamattomuudella, älykkyydellä ja taidolla nousee niin sotasankariksi, menestyneeksi asianajajaksi kuin arvostetuksi valtionmieheksi. Intohimoisen luonteensa vuoksi hän kuitenkin helposti riitautuu työtovereidensa kanssa ja lopulta kaunainen entinen ystävä surmaakin hänet kaksintaistelussa. Uutteruudellaan Hamilton jättää huomattavan perinnön. Tutkimuksen metodi on draamantutkimus. Tutkimuksen aineisto on Hamiltonin libretto. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta sekä Judith Butlerin käsitys sukupuolen performatiivisuudesta. Tutkimuksessa käy ilmi, että Hamiltonia kuvataan pitkälti superlatiivien kautta. Hän yleensä tekee asiat suuremmalla sydämellä ja suuremmalla volyymillä kuin muut mieshenkilöt, mikä korostaa hänen maskuliinisuuttaan, sillä työ ja suoritukset koettiin varsinkin Hamiltonin aikaan maskuliinisena alana. Hamiltonin alati esiin tulevan konfliktiherkkyyden taas voi nähdä niin maskuliinisena kuin maskuliinisuudesta vieroittavana tekijänä. Hamiltonin maskuliinisuudesta nousee esiin myös useita kulttuurisesti symboliseen aseman nousevia piirteitä kuten oman onnensa seppänä oleminen. Lisäksi suuret teot ja aktiivisuuden ihanne ovat keskeisessä asemassa Hamiltonin maskuliinisuutta arvioitaessa. Tutkimuksen johtopäätelmistä selviää, että Hamiltonin maskuliinisuuden esilletuominen sopii hyvin yhteen hegemonisen maskuliinisuuden periaatteiden kanssa ja hänen maskuliinisuutensa ilmentymissä huomaa hyvin sukupuolen performatiivisuuden periaatteet. Yksi näistä hegemonisen maskuliinisuuden periaatteista, joka teoksessa on runsaasti läsnä, on hegemonisen maskuliinisuuden ekspansioinistinen luonne. Tutkimuksesta myös käy ilmi, että – niin ikään hegemoniselle maskuliinisuudelle ominainen – kilpailullisuudella on keskeinen ja monipuolinen rooli maskuliinisuuden ilmemisessä.
-
(2023)Maisterintutkielma käsittelee elokuvaohjaaja Damien Chazellen elokuvia Whiplash (2014) ja La La Land (2016). Audiovisuaaliseen estetiikkaan, elokuvakerrontaan ja teemoihin keskittyvän lähiluvun keinoin analysoin sitä, miten Chazelle kuvaa elokuvissaan taiteilijuutta ja taiteen tekemistä. Koska elokuvat sijoittuvat jazzin maailmaan, tarkastelen myös jazzin kuvausta elokuvissa sekä sen merkitystä Chazellen elokuvakerronnalle ja audiovisuaaliselle estetiikalle. Tärkeintä aineistoani ovat paitsi mainitut elokuvat, myös Chazellea ja hänen elokuviaan käsittelevät sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit ja haastattelut sekä YouTuben videoesseet, joissa Chazellen elokuvia ja etenkin Whiplashia on analysoitu huomattavan paljon. Siinä missä taiteilijakuvaukset perinteisesti keskittyvät neroihin, joille on suotu miltei ylimaallisia kykyjä, Chazelle kuvaa taiteen tekemistä nimenomaan työn tekemisen ja harjoittelun kautta. Keskeinen teema sekä Whiplashissa että La La Landissa on unelmien törmääminen todellisuuden kanssa. Elokuvien päähenkilöiden taiteellinen kunnianhimo vaatii uhrauksia esimerkiksi ihmissuhteiden ja mielenterveyden osalta, ja vaikka kummankin elokuvan lopussa unelmat käyvät ainakin jossain määrin toteen, loppuja on vaikea pitää onnellisina. Pikemminkin ne herättävät avoimen kysymyksen siitä, ovatko elokuvien hahmot tehneet oikean tai mielekkään valinnan valitessaan taiteensa ”hinnalla millä hyvänsä”. Chazelle lainaa elokuvissaan keinoja eri elokuvagenreistä kuvatessaan taiteilijuutta. Whiplash, joka kuvaa jazzia kilpailun ja suorittamisen kautta, toimii paljolti sota- tai urheiluelokuvan logiikalla. La La Land, jossa jazziin suhtaudutaan nostalgisesti, lainaa kulta-ajan Hollywoodin musikaaleista sekä Jacques Demyn 1960-luvun musikaalituotannosta. Jazz on paitsi keskeinen osa molempien elokuvien tarinaa, myös niiden tyyliä määrittelevä tekijä. Etenkin Whiplashin kameratyöskentelyssä ja leikkauksessa on paljon piirteitä, jotka ovat tulkittavissa jazzmaisiksi.
-
(2019)Tässä tutkielmassa tarkastelen rumpukomppien hienorytmisiä ominaisuuksia UK garage -artisti Burialin (William Emmanuel Bevan) musiikissa. UK garage on elektronisen tanssimusiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 90-luvulla. Bevan on käyttänyt musiikkinsa tuottamiseen Sound Forge -äänieditoria, jossa ei ole sekvensseriä. Hän on toisaalta tehnyt ainakin Unite-kappaleen sekvensserisellä ohjelmalla. Tutkielmassa selvitetään miten sekvensserin käyttämättömyys ilmenee rumpuiskujen kestoissa ja vertautuu sekvensserillä luotuihin rytmeihin. Aineistona on kahden tahdin mittaiset näytteet yhdeksästä Burialin sekä yhdestä El-B:n kappaleesta. El-B on eräs Bevanin suurimmista musiikillisista vaikutteista rytmiikan osalta. Rumpuiskujen ajalliset poikkeamat metrisestä pulssista on mitattu Ableton Live -ohjelman avulla. Mittaustuloksista on muodostettu kuvaajat, joissa x-akselilla on musiikin metrinen pulssi ja y-akselilla iskun ajallinen poikkeama millisekunneissa. Java-ohjelmointikielellä kirjoitetun ohjelman avulla mittaustuloksista on myös laskettu peräkkäisten kuudestoistaosien väliset swing-suhteet. Ohjelman avulla on saatu kunkin näytteen swing-suhteiden keskiarvo, varianssi, keskihajonta ja pienin sekä suurin arvo. Systemaattista rytmistä fraseerausta löytyi kaikista näytteistä. Burialin kappaleissa swing-suhde vaihteli suoran 1:1 ja jopa yli 3:1 välillä. Swingiä oli enimmäkseen peräkkäisten kuudestoista- osien välillä, mutta joissain tapauksissa myös kahdeksasosien välillä. El-B:n ja Burialin rumpukomppien rytmiikka oli hyvin samankaltaista. Sekvensserin avulla tehdyt kappaleet erottuivat iskujen tarkkuudessa ja vaikuttaa siltä, että Unite-kappaleen lisäksi myös Lambeth on tehty sekvensserin avulla. Useassa näytteessä etenkin bassorummun iskuissa toistui tanssimusiikille tyypillinen kuvio, jossa isku on ensin painollisella tahdinosalla ja sitten seuraavan painollisen osan kuudestoistaosa-kohoiskulla. Mittausten tekemistä ja swing- suhteiden arvioimista vaikeutti hi-hat-symbaalien hitaasti voimistuvat alukkeet. Tämä tutkimus antaa metodologisen mallin niille tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita musiikin hienorytmisiä ominaisuuksia.
-
(2024)Tarkastelen tutkielmassani Suomen Länsi-Lapissa sijaitsevan Kantomaanpään kylän äänimaisemaa. Päätutkimuskysymykseni on: millainen on Kantomaanpään äänimaisema 2020-luvulla? Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisista äänistä äänimaisema muodostuu, miten paikalliset ihmiset sen kokevat, miten se on muuttunut 1900-luvun puolivälin jälkeen ja millaisia muutoksia on mahdollisesti odotettavissa tulevaisuudessa. Tutkimus on laadullista ja hyödyntää etnografisia menetelmiä. Aineisto koostuu haastatteluista ja tutkijan tekemistä kuunteluhavainnoinneista, jotka on koottu kenttäpäiväkirjaan. Aineiston analyysissä hyödynnetään Farinan (2014) määritelmän mukaisia geofonian, biofonian ja antropofonian käsitteitä, joilla viitataan elottoman ja elollisen luonnon synnyttämiin sekä teknologisin välinein tuotettuihin ääniin. Lisäksi analyysissä käytetään Schaferin (1978) esittämiä signaalin, äänimaamerkin ja perusäänen käsitteitä. Tutkimuksessa hahmottuu kuva Kantomaanpään muuttuvasta äänimaisemasta ja sen osatekijöistä. Tutkimus osoittaa, että suomalaisen maaseudun äänimaisema on muuttunut merkittävästi viimeisten noin 70 vuoden aikana. Asukkaat kokevat kylän hiljentyneen, millä viitataan erityisesti yhteisön ja yksilöiden kannalta merkityksellisten äänten häviämiseen ja toisaalta kylän elinvoimaisuuden hiipumiseen. Tutkimuksessa nousee esiin äänimaisemien subjektiivisuus ja merkitys paikallisille ihmisille sekä niihin vaikuttavien tekijöiden monimuotoisuus.
-
(2022)Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.
-
(2021)Tutkielmassani analysoin Frank Wedekindin näytelmää Kevään herääminen ja siitä tehtyä musikaaliadaptaatiota. Analyysini kohteena on teosten yksi päähenkilöistä, Wendla, jonka naiskuvaa pohdin kolmen sekä näytelmästä, että musikaalista löytyvien avainkohtien avulla. Keskeisimpänä lähteenäni hyödynnän Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta, josta hän puhuu muun muassa kirjoissaan Bodies That Matter (1993) ja Gender Trouble (1999). Tutkin, miten sukupuolen performatiivisuus näkyy Wendlassa ja miten se vaikuttaa hänen tarinaansa. Wendlan kokemaa väkivaltaa tutkin käyttäen apunani Kara Reillyn kirjoitusta James Robert Allardin ja Mathew R. Martinin toimittamasta teoksesta Staging Pain, 1580-1800: Violence and Tauma in British Theater (2009). Tutkimukseni on tekstianalyysiä ja kuuluu draaman tutkimuksen alaan. Analyysissäni huomasin, kuinka Wendla toteuttaa niitä sukupuolen performatiivisuuksia, joita hän on oppinut äidiltään, mutta hänestä on löydettävissä kapinahenkeä muuttaa asioita. Teosten naiskuva on raadollinen ja todentuntuinen, koska Wendla on monitasoinen hahmo, eikä yksiselitteinen. Hän on nuori ihminen, joka etsii vastauksia hämmentäviin ja pelottaviin asioihin, joita hän ei ymmärrä. Hänen tarinakaarensa on se, joka aloittaa ja sulkee näytelmän ja musikaalin, tehden hänestä hyvin olennaisen hahmon, joka on tutkimisen arvoinen.
-
(2024)Ironia on oleellinen osa nuorten ja nuorten aikuisten ylläpitämien ja marginaalissa toimivien, internet-pohjaisten mikrogenrejen musiikkia ja estetiikkaa, mutta musiikin sisältämät ironiset merkitykset eivät aina kuitenkaan aukea kaikille sen kuuntelijoille. Tässä tutkimuksessa selvitän minkälaista ironiaa näissä mikrogenrejen kappaleissa on löydettävissä ja millä tavoin se ilmenee, sekä analysoin millaisia affekteja ironialla voidaan saada aikaan kuuntelijoissa. Lisäksi pohdin, mitä kaikkea nämä ironiset merkitykset ja nostalgiset elementit mikrogenrejen musiikissa voivat kertoa nuorten tekijöiden ja kuuntelijoiden ajatusmaailmasta. Analysoin tutkimuksessani kahden eri mikrogenren, hyperpopin ja vaporwaven ironisia ulottuvuuksia lähilukemalla kahta eri kappaletta, jotka pitävät molemmat sisällään intertekstuaalisen referenssin 1980-luvun populaarimusiikkiin. Tapausesimerkkeinä toimivat hyperpop-artisti SOPHIE kappaleella ”Immaterial”, sekä vaporwave-mikrogenreä edustava artisti Macintosh Plus kappaleella ”ブート”. Erittelen kappaleiden sisältämiä ironisia signaaleja ja klassisia ironian tyyppejä, sekä analysoin millaisia affektiivisen ironian tasoja kappaleet pitävät sisällään. Tutkimuksessani kävi ilmi, että nostalgiset viittaukset ja lainaukset mikrogenrejen musiikissa toimivat usein ironian välineinä, ja nuoret voivat oikeuttaa heitä edeltäviin aikakausiin tuntemansa nostalgian eli ”hauntologiset tunnerakenteet” menneen aikakauden populaarimusiikin uudelleenkäsittelyn, -tulkinnan ja kuuntelemisen kautta. Laajemmassa mittakaavassa ironian ja vilpittömyyden, sekä nostalgian ja utopioiden välinen oskillointi voi vihjata suuremmasta ajanhengen muutoksesta postmodernista metamodernistiseen.
-
Käännösiskelmä, laulettavuus ja domestikaatio: : Kuusamo ja Tervetuloa länteen, Andrej adaptaatioina (2023)Käännösiskelmiä on tutkittu aiemmin lähinnä historiallisesta näkökulmasta, eikä aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan paneuduttu adaptaatioon, laulettavuuteen ja domestikaatioon laululyriikan kannalta. Kyseiset osatekijät taustoittavat kappaleen kääntämishetken ajankuvaa ja eroavuuksia kielten ja kulttuurien välillä mielenkiintoisella tavalla. Haluankin tutkimuksessani korostaa käännöskappaleiden haasteellisuutta sanoituksellisesti ja sovituksellisesti. Tutkimuksessani tarkastelen kahden käännöskappaleen, Kuusamon ja Tervetuloa länteen, Andrej:n adaptaatioita. Adaptaatiossa yhdistyvät alkuperäistekstille uskollinen kääntäminen sekä vapaampi variointi. Domestikaatio on yksi adaptaation keinoista, ja yleinen metodi käännöskappaleissa. Tutkimustavoitteisiini kuuluu kappaleen kääntämisen osa-alueiden eritteleminen kehittämälläni mallilla. Aiempiin vastaavanlaisiin teorioihin pohjautuva ja niitä yhdistelevä oma mallini sallii minun tutkia käännöskappaleita uudenlaisella tavalla, jonka toivon olevan kokonaisvaltainen, laulettavuuden huomioonottava kokonaisuus. Tutkimuksessani yhdistyvät kulttuurinen musiikkianalyysi ja käännöstieteellinen tutkimus. Molemmissa tutkimissani käännöskappaleissa on pyritty mahdollisimman luonnolliseen lopputulokseen laulettavuuden kannalta. Alkuperäiskappaleiden säkeiden tavumääriä on noudatettu tarkasti ja loppusointuisuus on huomioitu. Kummankin kappaleen tekstissä esiintyy mittavasti domestikaatiota paikan- ja henkilöiden nimistä kulttuuritermistöön. Myös musiikin domestikaatiossa on havaittavissa jonkin verran genrellisiä, tempollisia ja instrumentaalisia muutoksia.
Now showing items 1-20 of 82