Browsing by master's degree program "Master's Programme in Urban Studies and Planning"
Now showing items 1-20 of 34
-
(2021)Tiivistelmä – Referat – Abstract With rising income inequalities and increasing immigration in many European cities, residential segregation remains a key focus for city planners and policy makers. As changes in the socio-spatial configuration of cities result from the residential mobility of its residents, the basis on which this mobility occurs is an important factor in segregation dynamics. There are many macro conditions which can constrain residential choice and facilitate segregation, such as the structure and supply of housing, competition in real estate markets and legal and institutional forms of housing discrimination. However, segregation has also been shown to occur from the bottom-up, through the self-organisation of individual households who make decisions about where to live. Using simple theoretical models, Thomas Schelling demonstrated how individual residential choices can lead to unanticipated and unexpected segregation in a city, even when this is not explicitly desired by any households. Schelling’s models are based upon theories of social homophily, or social distance dynamics, whereby individuals are thought to cluster in social and physical space on the basis of shared social traits. Understanding this process poses challenges for traditional research methods as segregation dynamics exhibit many complex behaviours including interdependency, emergence and nonlinearity. In recent years, simulation has been turned to as one possible method of analysis. Despite this increased interest in simulation as a tool for segregation research, there have been few attempts to operationalise a geospatial model, using empirical data for a real urban area. This thesis contributes to research on the simulation of social phenomena by developing a geospatial agent-based model (ABM) of residential segregation from empirical population data for the Helsinki Metropolitan Area (HMA). The urban structure, population composition, density and socio-spatial distribution of the HMA is represented within the modelling environment. Whilst the operational parameters of the model remain highly simplified in order to make processes more transparent, it permits exploration of possible system behaviour by placing it in a manipulative form. Specifically, this study uses simulation to test whether individual preferences, based on social homophily, are capable of producing segregation in a theoretical system which is absent of discrimination and other factors which may constrain residential choice. Three different scenarios were conducted, corresponding to different preference structures and demands for co-group neighbours. Each scenario was simulated for three different potential sorting variables derived from the literature; socio-economic status (income), cultural capital (education level) and language groups (mother tongue). Segregation increases in all of the simulations, however there are considerable behavioural differences between the different scenarios and grouping variables. The results broadly support the idea that individual residential choices by households are capable of producing and maintaining segregation under the right theoretical conditions. As a relatively novel approach to segregation research, the components, processes, and parameters of the developed model are described in detail for transparency. Limitations of such an approach are addressed at length, and attention is given to methods of measuring and reporting on the evolution and results of the simulations. The potential and limitations of using simulation in segregation research is highlighted through this work.
-
(2020)Urban spatial planning is a cooperative mechanism in ethics which seeks to regulate how land is used, modified and arranged in order to sustain quasi-stable coexistences of dense populations with varied needs and values. Perhaps no needs and values are more varied than those of the many nonhuman animals which live alongside humans in urban spaces. Communicative planning theory (CPT) has emerged over the last 30 years to improve planning’s ethical content by navigating fuller and more diverse multi-interest, multi-stakeholder discourses. The perceived or real absence of significant human-nonhuman animal communications presents a problem for incorporating animals into communicative planning’s anthroponormative frameworks. This thesis adopts a socioecologically hybridized perspective to explore why and how animals may be conceived of as stakeholders in communicative planning, what values and practices produce human-nonhuman animal relationships, and how these translate to outcomes in spatial planning. Using theories which question the viability of the human-animal binary, especially actor network theory (ANT) and Callon’s sociology of translation, I develop my own relational perspective of urban communicative and spatial planning practice that may include nonhuman animals as part of urban spatial planning’s ‘decision-making spaces’. I use this approach in analysis of a spatial planning problem involving three species of nonhuman animals, the Jokeri Light Rail of Helsinki, Finland. From the case study I draw conclusions about how nonhuman animals relate, communicate and negotiate within spatial planning systems in fundamentally distinct ways requiring the development of new communicative apparatus and stakeholder engagement tools. In conclusion, I discuss the ways in which the animal-as-stakeholder concept might be affirmatively used by professional planners to achieve better outcomes for multi-species communities. This means conceiving of urban development not as a battle of human progress against biodiversity conservation, but a multivariable negotiation to reach ‘good enough’ outcomes for a multitude of organisms. I conclude that contemporary spatial planning’s ethical aims of creating quasi-stable urban coexistences demands developing deliberative processes of decision-making with and in a multispecies community.
-
(2023)The outsourced emissions, particularly from transport and construction, pose a challenge for cities like Helsinki in achieving carbon neutrality. Helsinki, epitomizing this struggle, unveiled the 'Carbon-neutral Helsinki 2035 Action Plan' in 2018, aiming to achieve carbon neutrality by 2030. However, this plan, primarily employing a production-based emissions accounting method, neglects the crucial aspect of outsourced emissions. This thesis undertakes a focused examination of the outsourced emissions in Helsinki's transport sector, utilizing a consumption-based emissions accounting method, with a particular focus on emissions originating from car traffic. To ensure a comprehensive evaluation of emissions, this study employs a fleet-based life-cycle assessment (LCA) methodology, providing a holistic perspective encompassing the entire life cycle of vehicles. This approach diverges from conventional product-centric LCAs, incorporating the dynamic interplay between production, usage, and disposal. The study's outcomes are contrasting against the City of Helsinki's Business-As-Usual scenario, emphasizing electrification and technological advancements to reduce emission intensity. Key research questions include uncovering disparities between consumption-based and production-based methodologies, assessing the feasibility of Helsinki's emission reduction goals, and exploring differences between fleet-based and traditional LCA approaches. The thesis is organized into eight chapters, delineating the analytical framework, City of Helsinki's emission mitigation efforts, methodology, data, results, and concluding insights. The consumption-based methodology illuminates substantial disparities in emissions compared to the production-based approach, posing formidable challenges for Helsinki's emission reduction aspirations. The study emphasizes the imperative of actively curtailing the number of vehicles and promoting alternative modes of transportation to achieve meaningful reductions. The fleet-based LCA methodology not only provides a nuanced understanding of emissions but also highlights the necessity of considering evolving technologies and lifecycles. To make significant strides in emissions reduction, Helsinki must adopt a comprehensive and transparent approach, surpassing mere reporting standards and actively contributing to global climate efforts. The study underscores the urgency for cities to transcend greenwashing tactics, aligning policies with public sentiment, and committing to tangible actions for a sustainable future.
-
(2019)Cities are facing pressure to overcome critical challenges that force us to rethink our unsustainable mobility patterns. Therefore, the transportation sector is going through major changes. Mobility as a Service (MaaS) is one of the innovations trying to change how we travel, a concept that originates from Finland. MaaS is a concept that brings all the transport providers and modes into one platform. A distinctive feature of MaaS is the possibility to buy tickets for the entire journey, removing the need to go through multiple websites and ticket schemes. However, MaaS is still an emerging concept and therefore it lacks official definition. Finland has been in the forefront of this transportation reform with new legislation that supports the creation of MaaS. The public sector has traditionally had a central role in the provision of transport services where regulation and subsidies are needed. However, the new legislation strongly advocates market-based services, and thus the public sector needs to reconsider their position. Therefore, it is important to understand how the Finnish public sector and the parties actually executing the law sees MaaS, its impacts and their role in MaaS. The thesis is qualitative in nature and 20 public sector representatives were interviewed from 17 different organizations. The organizations consist of governmental organizations, interest groups, regional organizations and cities that vary in size. The interview analysis has been guided by concept of emerging technology. Emerging technology is characterized of being technology that can change multiply sectors at the same time but simultaneously has not yet demonstrated its value. The results showed that there is big variety how public sector representatives define MaaS. Additionally, the respondents felt there is a lot of challenges related to MaaS, such as working business model, lack of services, technical challenges, area of demand among others. Positive side was if MaaS would make transport more efficient and provide savings for the public sector. User wise it was clear that MaaS needs to be effortless for the user in order to compete with private cars. Overall the respondents saw more opportunities for MaaS than possible negative effects, but the lack of widespread MaaS scheme makes it hard to evaluate any effects. However, MaaS raised also suspicions among some respondents. As for the legislation, it did not gather any positive feedback outside of government officials, especially the openness of the drafting process received criticism. The results also showed that there is contradicting view on the roles among the different groups of representatives. In conclusion it should be taken into consideration how future policies are formed as now the experienced exclusion of drafting the legislation might have hindered the cooperation and created suspicion towards the whole concept. Additionally, it is clear there is insecurities inside the public sector caused by uncertainties related to MaaS. Implementation has been slow since public sector feels the government has told them to do something, they do not have ability to do. Nevertheless, generally the public sector is still welcoming MaaS. Especially cities hoped that MaaS would enable them to cut their service in low dense areas. However, there is still no will to financially support MaaS, it seen that it is a job for private sector to take the risks.
-
(2024)Urban population growth imposes a challenging task on urban transportation systems. Traditional car-centric development has already left its mark on cities with increased travel time, congestion, air pollution and road accidents. However, modern developments in electrification and the automation of public transport can play an important role in shifting to sustainable travel modes. Introducing automated shuttle buses could revolutionise current transportation systems in this context. These buses could act as feeders and connectors to high-speed public transport, allowing energy-efficient operation. Nevertheless, the automated shuttle bus is a novel solution, and there are still gaps in our understanding of its integration with public transport services. This thesis aims to fill the identified gaps by assessing the effects of a connected and automated shuttle bus travelling on a lane shared with a tram and investigating traffic management interventions. The study area is in Hervanta, Tampere. The primary method was conducting traffic simulations with the microsimulation tool PTV Vissim. Multimodal traffic data was analysed and incorporated into the simulation to investigate the impacts of an automated shuttle in a real urban setting. Additionally, the effects of two traffic management interventions, tram warning and Green Light Optimized Speed Advisory (GLOSA), used by the shuttle bus were assessed. Scenario-based analysis showed that a slow-moving automated shuttle bus in a shared lane with a tram increases the tram’s travel time. A tram warning application in the shuttle bus ensures unimpeded flow of the tram and reduces its travel time. However, it increases the travel time of the shuttle, which has to wait at a bus stop while the tram operates in the shared lane. By contrast, the GLOSA system does not significantly alter traffic performance if only the shuttle receives a speed suggestion at the intersection. In summary, automated shuttle buses could improve urban transportation challenges through last-mile mobility solutions, while advanced traffic warning services would make them complementary to the public transport system. Nevertheless, as shuttles are in the early stage of integration into public transport, further research is needed to ensure a successful transition to connected, intermodal and shared transport.
-
(2023)Tavoitteet. Työn tavoitteena oli selvittää, mitä Vantaan Kivistön julkisilta kaupunkitiloilta haluttiin ja miten näitä tavoitteita ilmaistiin vision laadinnan aikana. Tähän sisältyi perehtyminen siihen, mitä suunnittelijat olivat ajatelleet kaupunkitiloissa tapahtuvasta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja miten näitä ajatuksia tuotiin mukaan fyysiseen suunnitteluun. (visio) Tavoitteena oli myös selvittää, mihin nämä ajatukset pohjautuvat ja miten niitä on nostettu esiin visiotasolla sekä kuinka visiotason ajatuksia konkretisoitiin tarkemmassa suunnittelussa ja lopulta toteuttamisessa. Olivatko suunnittelun tavoitteet selkeitä vai oliko löydettävissä keskinäisiä ristiriitoja? (jalkauttaminen) Lopuksi tavoitteena oli tutkia, miltä Kivistössä jo toteutuneet kaupunkitilat loppukäyttäjän eli kadulla oleskelevan tai liikkuvan ihmisen näkökulmasta konkreettisesti vaikuttavat, tuntuvat ja näyttävät, ja täyttävätkö julkiset tilat niille visiossa asetetut ja jalkautuksen aikana muokkautuneet tavoitteet. (todellisuus) Menetelmät. Kyseessä oli tapaustutkimus. Kivistö valikoitui tutkimuksen kohteeksi alueen poikkeuksellisuuden takia: alue on rautatieasemien ympärille rakentuva uusi muusta kaupunkirakenteesta varsin erillinen kaupunkisaareke, joka rakentuu nykyiselle metsä- ja peltoalueelle. Siksi kaupunkirakenne on täytynyt luoda lähes tyhjästä, ja suunnitteluvalinnoilla ja taustalla vaikuttavilla suunnittelijoiden ajatuksilla on suuri merkitys: kaikki rakennettu alueella on lähtöisin pienen suunnittelijajoukon työpöydiltä. Tämän takia oli mahdollista luoda kokonaiskuva alueen suunnitteluun vaikuttaneista ajatuksista ja kasata niitä yksiin kansiin. Työ aloitettiin dokumenttianalyysillä, jossa tutustuttiin saatavilla oleviin suunnittelumateriaaleihin noin viimeisen 20 vuoden ajalta. Tämän jälkeen haastateltiin kaksitoista asiantuntijaa Vantaan kaupungilta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Seuraavaksi selvitettiin, miten visioita on jalkautettu todellisuuteen havainnoimalla tiloja ja niiden reunuksia, rakennuksia ja kivijalkakerroksia, paikan päällä. Tässä yhteydessä pohdittiin, miten aiemmat tavoitteet kaupunkitilasta olivat toteutuneet. Lopuksi pohdittiin vision ja toteutuksen tavoitteet suhteutuvat nykypäivän suunnittelutietoon siitä, miten julkisesta kaupunkitilasta voi tehdä fyysisin keinoin sosiaalista elämää tukevaa. Tämä johtuu siitä, että asiantuntijahaastatteluissa kävi selväksi, että ajatustasolla oleskeltava, nautittava, miellyttävä kaupunki oli usein tavoitteena. Tulokset ja johtopäätökset. Kaupunkisuunnittelun visioita on haasteellista määritellä, koska niissä pyritään kiteyttämään monimutkaisia ja toisinaan ristiriitaisiakin tavoitteita. Toisaalta visioiden laatiminen on välttämätöntä, jotta ainakin teoriassa tavoite alueen kehittämiselle voidaan sanoittaa ja siitä voidaan sopia. Ilman visiointia voi suunnittelu herkästi tapahtua aina kuten ennenkin (business as usual) ja uusien ajatusmallien ja suunnitteluratkaisujen löytäminen käy hankalaksi. Kivistön vuoden 2010 visio sisälsi voimakkaan näkemyksen kaupungin rakentamisesta, mutta tätä kaupunkia tai muutakaan termistöä ei osattu määritellä tarkemmin. Lisäksi tavoitteita lisättiin prosessin aikana ja tällöin niiden välillä oli huomattaviakin ristiriitoja ja vision kokonaisuus jäi epäselväksi. Kaupunkitilojen sosiaalisen elämän ajateltiin syntyvän itsestään, ilman, että fyysisellä kaupunkirakenteella olisi siihen merkittävää vaikutusta. Kun visiossa oli epäselvyyttä, oli suunnittelussa mahdollista perustella monenlaisia ratkaisuja visioon viitaten. Yhdelle kävelijän suosiminen oli esimerkiksi suoria ja tasaisia, toiselle mielenkiintoisia ja aktiivisia katutiloja. Pääsääntöisesti nähtävissä oli kaksi eri blokkia, joiden käsitys hyvästä kaupunkielämästä tai julkisen tilan roolista olivat ristiriidassa. Toteutussuunnittelussa ja toteutuksessa haasteeksi koituvat usein prosessiin liittyvät konfliktit. Viestikapulan antaminen seuraavalle on haastavaa: hiljainen tieto tai edellisen suunnittelijan ajatukset eivät kokonaisuudessaan välity seuraavalle, ja usein päätöksiä lopulta tekee yksittäinen ihminen, jolla on aina omat näkemyksensä. Syynä ongelmiin voivat olla kaupunkisuunnittelun monimutkaisuus tai erilaiset käsitykset siitä, mikä on julkisen tilan rooli: onko kadun tarkoitus välittää mahdollisimman paljon liikennettä, vai luoda siitä mielenkiintoinen kävelijälle. Jälkimmäinen, kaupunkielämään positiivisesti suhtautuva näkemys on saanut viimeisen vuosikymmenen aikana enemmän jalansijaa Vantaankin suunnittelussa.
-
Exploring the Barriers to Energy-Efficiency Renovations of Housing Associations in Helsinki, Finland (2024)Mass urbanization has led to rising global energy usage, greenhouse gas emissions, and building energy inefficiency. Helsinki has set a target of achieving carbon neutrality by 2030, making it essential to modernize the old building infrastructure. This thesis focuses on the challenges of implementing energy-efficiency renovations (EERs) in housing associations in Helsinki, emphasizing the critical role of government intervention and stakeholder involvement. The study employs a comprehensive mixed-methods approach, utilizing an Integrated Meta-Theoretical Framework to analyze the techno-economic, socio-technical, and political aspects affecting EERs. The research uses qualitative and quantitative data collection methods, including surveys and expert interviews, to gather diverse perspectives on the challenges and solutions of EERs. This systematic approach aims to provide a balanced understanding of the interconnected factors influencing EERs, enabling effective interventions to support Helsinki’s climate objectives. The study identifies significant obstacles such as high initial costs, uncertain Return on Investment (ROI), technical limitations, resident resistance, lack of awareness, and inadequate government incentives. Statistical techniques and data analysis were used to quantify the impact of these barriers, and thematic analysis was used to interpret qualitative responses, providing a detailed view of the underlying issues. Recommendations include enhancing governmental support with robust financial incentives, implementing regulatory reforms to simplify renovation processes, and targeting educational programs to change homeowner perceptions toward the long-term benefits of EERs. These findings and recommendations can potentially advance urban sustainability and environmental policy, providing actionable strategies to accelerate the adoption of EERs in Helsinki and similar urban settings, thereby advancing broader sustainability and climate goals.
-
(2021)This master’s thesis is an ethnographic study about everyday urban encounters and social interaction. It explores how residents in the suburban housing estate of Kontula in East Helsinki negotiate social and cultural difference in their everyday lives. The study focuses on the semi-public spaces of the local shopping centre and examines residents’ capacity to live with difference. The study contributes to a multi-vocal and historically informed understanding of the processes that shape the social landscapes of a socially mixed and multi-ethnic neighbourhood. The study is based on fieldwork carried out in two phases between August 2019 and February 2020. The study applies anthropological methods of participant observation and qualitative interviews. The eleven research participants are adults between the ages of 30 and 71 who live in the neighbourhood and have extensive personal experience of the shopping centre. Although the interviews were a crucial aspect of the meaning-making process, the study relies primarily on participant observation in constructing an interpretation and analysis of social interaction at an intimate scale. In order to contextualise everyday encounters at the shopping centre, this thesis assesses how Kontula, as a stigmatised territory in the urban margins, encapsulates a complex interplay between moral claims of a “good” and “bad” neighbourhood. While some residents confirm negative stereotypes about the shopping centre and bring attention to local social problems and issues of unsafety, others downplay these problems and instead emphasise how tolerant and sociable the shopping centre is. Observations of stigmatised territories reveal how the participation of marginalised individuals and ethnic minorities at the shopping centre challenges the processes and discourses that constitute them as objects of fear and nuisance. The concepts of conviviality and cosmopolitan canopies are used to analyse local social interactions. The analysis suggests that the capacity to live with difference is enabled by ordinary meeting places, such as pubs and cafés, where residents come into regular social contact and engage with diverse individuals and groups. While the maintenance of ethnic boundaries remains salient in the way residents negotiate the social landscapes, these ordinary spaces of encounter situationally reconfigure categories of “us” and “them” and thus expand local meanings of who belongs. The analysis concludes that the contested meanings of belonging and the everyday negotiation of difference are attributes of an open multi-ethnic society coming to terms with difference and change. The analysis suggests that an equal right to participate and interact in shared urban spaces, rather than community consensus, is the hallmark of a society’s capacity to live with difference.
-
(2020)Violence against women causes serious health and psychological impacts and is pervasive in society. This is partly due to gender and social norms. These have been addressed through educational campaigns, aiming to overcome pluralistic ignorance - when people wrongly believe that they feel differently from their peers, even though they are behaving in the same way. Pluralistic ignorance can prevent people intervening or reporting gender-based violence. This project proposes that public space can also play a role in overcoming pluralistic ignorance, through the medium of street political messages, such as stickers and graffiti. To show that this is possible, fieldwork exploring the existing feminist street messaging in Kallio and interviews based on this data were conducted. The interviews asked what role street media can play in spreading feminist messages, what the advantages and disadvantages of street media are and whether the existing street messaging in the Kallio district can help with overcoming pluralistic ignorance around gender-based violence issues. Four key aspects of theory are used in the thesis. Firstly, an exploration of gender-based violence literature found that domestic violence is a difficult topic to get people to engage with and that using outreach tools can spark important conversations. Secondly, a sociological study of pluralistic ignorance found that educational campaigns are the main route taken to address gender-based violence issues and that there is a gap in studies of pluralistic ignorance when considering the role of everyday public life in addressing these issues. Thirdly, public space is explored, determining that it can play a key role in feminist activism because it provides an open forum and an anonymity which prevents the activist from being verbally abused or silenced. Finally, street media were explored. This found that the eye-catching and unexpected nature of the media can catch people’s attention. In the fieldwork, seventy feminist street messages were found in Kallio, with a variety of agendas. The majority were in sticker form and located on posts on the streets of Kallio. Interviews conducted with activists and a community group determined the importance of stickers in spreading feminist messages. Street messaging had advantages of being easy to spread, having high outreach, anonymity and as conversation starters. Identified disadvantages included illegality, the potential to provoke people or trigger trauma, limited space for text and that messages can often be too niche for a general audience. The study concludes that street messaging can help overcome pluralistic ignorance by acting as a conversation starter and as a confidence boost to people. However, the results indicate that street media alone will not be enough to address pluralistic ignorance and that wider conversation is needed to have a real impact.
-
(2021)Around the world, cities are using branding as a discursive and strategic practice to adjust to intensified, ongoing competition of tourists, investments, events and skilled labour. Simultaneously, in the era of the societal turning point, sustainability issues have become a global topic, and cities have begun to brand themselves as ‘pioneer’ in sustainability. Gradually, place branding’s potential as a strategic instrument of urban development and change has been understood, and therefore, it is increasingly applied in urban governance. This thesis focuses on this change in place branding and explores the relationship between place branding and sustainable development in the context of Helsinki’s branding. More specifically, I study how place branding can be harnessed as a transformative and strategic tool to further sustainable urban development. The theoretical foundation is built on place branding literature that takes into consideration the diverse and transformative role of place branding. I reinforce the place branding theory with the concept of imaginary, which are visions of the future utilised to steer decision-making and further policies. The imaginaries can act as technologies of governance, through which cities delegate responsibility for the citizens to guide them towards a specific aim, for instance, ‘Sustainable Helsinki’. My research data consists of strategies and a website produced by the City of Helsinki. The material addresses sustainable development and the City’s branding cuts through all content. I analyse the content through frame analysis to find how Helsinki frames itself in terms of sustainable development and if any imaginaries attempt to steer the citizens to take responsibility for their sustainability actions. My research findings confirm the increasingly common perception in place brand research according to which place branding can be used as a comprehensive strategic tool in urban development. In Helsinki, place branding has moved over from mere city marketing towards a governance strategy whose objective is to both manage perceptions about places and shape the place according to the city strategies or policies. Also, what stood out was the emphasis on economic sustainability, which was visible even in sections that addressed the other two dimensions – environmental or social. This finding highlights how Helsinki’s branding is heavily influenced by the common narratives of economic success and international competition. Central findings in my research were that Helsinki uses competitive and cooperative ways of portraying itself in sustainable development and succeeding in global competition. In both of these frames, Helsinki uses imaginaries of ‘Sustainable Helsinki’, but in different ways. In the competitive tone of voice, the delegation of responsibility is more implying and indirect since the focus is on the objective, not the process. In cooperative framing, the imaginaries are more straightforwardly asserting responsibility to people and businesses. My research shows that there are several ways to guide people through place branding, but in Helsinki’s case, the city is appealing to the freedom and independence of its locals.
-
(2024)Public consultation has become a legally mandated part of planning practices in many countries, including Finland. At the same time as planners have to adapt their practices to include the public, cities have become more diverse than ever before. How to incorporate urban residents’ different perspectives and social realities in the planning process in a way that leads to socially just outcomes is one of the key questions in twenty-first century urban planning. This thesis examines this topic through a case study of a participatory planning project in Jyväskylä, Finland. One of the City’s aims with the project was to increase the participation rates of residents from immigrant backgrounds. The actions of the municipality are analysed by applying Othengrafen and Reimer’s cultural planning model, in which planning practices are examined as artifacts reflective of their wider cultural context. The thesis finds that the case reflects cultural narratives of immigrant integration as a unidirectional process rather than as an exchange between cultures. The focus is on teaching the immigrant how to become a participant in the Finnish society through the adoption of new practices and behaviours. This can also be regarded as part of gaining cultural citizenship, referring to the performative way in which borders between the national community and others are constructed in twenty-first century Europe.
-
(2024)Kaupungistuminen on tehnyt nykypäivän kaupungeista globaalissa mittakaavassa tärkeitä kestävän kehityksen toimeenpanijoita ja edistäjiä. Paikallisella tasolla kestävän kehityksen toimijoilla tarkoitetaan yleensä julkista, yksityistä, kolmatta sektoria sekä asukkaita. Kaupunkisuunnittelun sosiaalisen kestävyyden haasteista nousevat esiin erityisesti ongelmat osallisuudessa sekä konfliktit asukkaiden ja suunnittelijoiden välillä. Suomessa kaupunkisuunnittelun kumppanuustoiminta on perinteisesti keskittynyt julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen ja sitä kutsutaan yleisesti kumppanuuskaavoitukseksi (Public Private Partnerships). Kestävyyshaasteiden edessä kaupunkisuunnittelussa kaivataan yhä enemmän myös kolmannen sektorin osallisuutta kumppanuuksiin. Tällaista kumppanuutta voidaan kutsua nimellä 4 P:n kumppanuus (Public Private People Partnerships, jossa People edustaa asukasnäkökulmaa kumppanuuksissa. Tässä tutkimuksessa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuudesta käytetään nimitystä laajennettu kumppanuus. Tutkimuksessa perehdytään etenkin siihen, miten laajennetulla kumppanuudella voidaan edistää kaupunkisuunnittelun sosiaalista kestävyyttä ja miten eri toimijat suhtautuvat laajennettuun kumppanuuteen. Tutkimus on tapaustutkimus Kumpulanmäen kaavoitustapauksesta. Kumpulanmäen kaavoitus on esimerkki perinteisestä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuskaavoituksesta. Tarkoituksena on tutkia, miten laajennettu kumppanuus soveltuu perinteiseen kumppanuuskaavoitukseen ja mitä mieltä kumppanuuskaavoituksen ulkopuoliset toimijat, tässä tapauksessa asukkaat, ovat kumppanuuskaavoituksesta. Tutkimusaineisto on kerätty asiantuntijahaastatteluin, haastateltavat koostuvat Kumpulanmäen parissa työskentelevistä suunnittelijoista ja alueen kaupunginosayhdistysten jäsenistä. Haastatteluaineiston analyysi on tehty sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan laajennetulla kumppanuudella on positiivisia vaikutuksia osallisuuden edistämiseen ja konfliktien ennaltaehkäisemiseen kaupunkisuunnittelussa. Laajennettu kumppanuus ja ylipäätään kumppanuus osallisuuden muotona herättää kiinnostusta etenkin asukkaiden keskuudessa. Asukaskumppanuuden käytännön järjestelyt mietityttävät sekä asukkaita että suunnittelijoita. Erityisen tärkeää laajennetun kumppanuuden toimintamallissa on asukkaiden paikallisen asiantuntijuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen.
-
(2021)Liikennehankkeiden suunnittelussa on 1960-luvulta lähtien hyödynnetty kustannus-hyötyanalyysiin perustuvaa vaikutusten arviointia, jonka käytännöt ovat merkittävästi ohjanneet sitä, millaisia väyliä ja millainen liikennejärjestelmä Suomeen on rakennettu. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kustannus-hyötyanalyysi omaksuttiin liikennesuunnittelun lähtökohdaksi sekä miten vaikutusten arvioinnin käytännöt ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet. Suomalainen yhteiskunta on 2020-luvulla hyvin erilainen kuin 60 vuotta sitten, mutta tuolloin omaksuttu kannattavuuslaskenta on edelleen väylähankkeiden suunnittelun keskeisin työkalu. Tutkimuksessa selvitetäänkin, miksi kustannus-hyötyanalyysin asema on pysynyt näin vakaana yhteiskunnan kehittyessä. Metodiikaltaan kyseessä on historiallinen tutkimus, jonka aineisto koostuu liikenneviranomaisten tuottamista alkuperäislähteistä, kustannus-hyötyanalyysia käsittelevästä aikalaiskirjallisuudesta ja liikenteen kysymyksiin pureutuvista lehtijulkaisuista. Kirjallisuus muodostuu niin suomalaisen liikennesuunnittelun kuin yhteiskunnankin kehitysvaiheita selvittäneistä teoksista sekä tarkemmin vaikutusten arviointiin pureutuvista tutkimuksista. Historiallista otetta tarkennetaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Historiallinen institutionalismi ja siihen kytkeytyvä polkuriippuvuusteoria auttavat ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden pysyvyyden ja muutosten välistä suhdetta. Nykymuotoinen liikennesuunnittelu syntyi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen yhteiskuntarakennetta uudistettiin voimakkaasti. Uudenlaisen yhteiskunnan lähtökohdaksi otettiin kaiken toiminnan tehokkuus. Vanhoihin suunnittelukäytäntöihin tyytymättömät tieviranomaiset omaksuivat vaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi tehokkuusajattelua puhtaimmillaan edustavan kustannus-hyötyanalyysin, johon sisällytetyt arvotukset ovat siitä lähtien määrittäneet sujuvuuden liikenteen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Sittemmin merkittävimmin liikenteeseen kytkeytyviä yhteiskunnallisia teemoja ovat olleet liikenneturvallisuus ja ympäristö. Turvallisuustavoitteet onnistuttiin yhdistämään sujuvuutta painottaneeseen suunnitteluun jo 1970-luvulla, mutta ympäristökysymykset ovat vaikuttaneet suunnittelukäytäntöihin hyvin hitaasti vasta 1990-luvulta alkaen. Liikenneviranomaiset kehittivät sotien jälkeen uudenlaisen suunnittelujärjestelmän, joka saavutti nopeasti vakaan aseman sujuvuuteen tähtäävän liikenteen rakentajana. Vastaava ministeriö on läpi vuosikymmenten priorisoinut liikenteen taloudellisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tavoitteet muiden vaikutusten edelle. Vaikutusten arvioinnista ministeriö on rakentanut vahvan instituution, jota merkittävätkään yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole kyenneet juuri muuttamaan. Etenkin julkisen keskustelun keskiöön 2000-luvulle tultaessa nousseet ympäristötavoitteet on ministeriössä ja sen alaisuudessa toimivissa virastoissa jätetty liikenneväylien ja -järjestelmän käytännön suunnittelussa toistaiseksi sivuosaan.
-
(2024)Innovaatio- ja tietotalouteen perustuvassa globaalissa maailmassa kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat nousseet merkittäväksi ryhmäksi sekä kaupunkien kilpailukyvyn että globaalisen liikkuvuuden näkökulmasta. Myös Suomessa kansainvälisyyttä on pyritty edistämään niin poliittisin kuin taloudellisin keinoin. Pelkkä opiskelijoiden houkutteleminen ja opiskelupaikkojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä ulkomailta tulevien opiskelijoiden sitouttamiseksi ja täällä pitämiseksi. Kansainvälisten opiskelijoiden kaupunkiin kiinnittäminen ja paikalliseen elinkeinoelämään integroituminen vaatisikin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon ihmisen elämän eri osa-alueet. Asuminen on olennainen osa kaupunkiin muuttavan ihmisen arkea. Yhtenä elämän perusasiana se vaikuttaa muun muassa ihmisen sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen ja sitä kautta paikkaan kiinnittymiseen. Samalla se tarjoaa myös puitteet kodille, jonka kautta kaupunkia eletään ja aistitaan. Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla kodin rakentuminen ja muokkautuminen uuden ympäristön pohjalta korostuu, vaikuttaen olennaisesti halukkuuteen kiinnittyä uuteen paikkaan. Tämä tutkielma kysyykin, miten kansainväliset tutkinto-opiskelijat rakentavat ja kokevat kotia Helsingissä asuessaan. Kodin kokemista ja rakentumista tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa yhdistyvät sekä humanistisen maantieteen käsitys kodin kolmesta perusulottuvuudesta, että Kochanin (2016) kolmiosainen kodin konsepti. Tässä yhdistelmässä kodin kolme pääulottuvuutta ja kolme alaulottuvuutta asettuvat vuorovaikutukselliseen suhteeseen toisiinsa nähden siten, että pääulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) muodostavat toisensa lävistävän pohjan, johon alaulottuvuudet (kaupunkikoti, materiaalinen koti ja peritty koti) asettuvat. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä haastattelemalla seitsemää Helsingissä asuvaa tutkintoon tähtäävää kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa. Tulosten perusteella kansainväliselle opiskelijalle kodin rakentuminen ja kodin kokeminen Helsingissä kiteytyvät kolmeen toisiaan täydentävään tekijään: tärkeät sosiaaliset suhteet, kodin materiaalinen ulottuvuus sekä kodin ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutteinen suhde. Tutkielma valottaa kansainvälisten opiskelijoiden kodin monitasoista luonnetta, jossa niin subjektiivinen yksilötaso, normatiivinen kaupunkitaso kuin yleinen valtiotaso yhdistyvät. Kansainvälisen opiskelijan koti on siten yhtä aikaa sekä yksilölleen tärkeä tunteiden täyttämä paikka että ulkopuolelta tulevien muutosvoimien muovaama dynaaminen ilmiö. Tutkielma alleviivaa sekä yksilön että yhteiskunnan roolia kansainvälisen opiskelijan paikkaan kiinnittymisessä ja kodin tunteen syntymisessä.
-
(2024)Kaupunkipuilla on valtava merkitys ekosysteemipalveluiden tuottajina kaupungeissa. Julkisilla paikoilla kasvavat puut ovat kuntien ja kaupunkien omaisuutta, jonka hallintaan käytetään puurekistereitä. Puurekisteiden avulla puuomaisuutta voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti taaten hyvinvoivan puuston myös tulevaisuudessa. Kansalaistiede on kansalaisten aktiivista osallistumista tieteen prosesseihin, kuten tutkimusaineiston keruuseen ja analysointiin. Luonnontieteissä kansalaistieteen käyttö on yleistynyt, kun älylaitteet ovat mahdollistaneet helpon tiedonjaon kansalaistieteilijöiden ja tutkijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida kansalaistieteen käyttöä kaupunkipuiden kartoitukseen puurekisteriaineiston keräämistä varten ja selvittää, pystyvätkö vapaaehtoiset kansalaiset tuottamaan tarpeeksi laadukasta kartoitusaineistoa puurekistereihin. Tutkimuksessa osallistettiin kahta vapaaehtoisryhmää, koululaisia ja kesätyöntekijöitä, puiden kartoitukseen rakennetuilla viheralueilla. Kartoituksessa määritettiin puiden sijainti, laji ja rungon halkaisijan paksuus. Vapaaehtoisten suoriutumista arvioitiin vertaamalla vapaaehtoisten puista keräämiä tietoja asiantuntijan samoista puista keräämiin tietoihin. Vapaaehtoisten kartoittamista puuhavainnoista hylättiin 67 %. Hylätyissä havainnoissa havainnon koordinaatit oli virheellisesti asetettu puuttomaan paikkaan, monen puun lähimaastoon tai paikkaan, jossa oli tiheästi puita ja suuri latvuspeittävyys, jolloin ei voitu varmasti sanoa, mitä puuta havainto koski. Vapaaehtoiset onnistuivat puiden lajinmäärityksessä hyvin etenkin kasvisuvun tasolla. Vapaaehtoisryhmien mittaamat rungon halkaisijat erosivat asiantuntijamittauksista yksirunkoisilla puilla. Kaikista vapaaehtoisten mittaamista rungon halkaisijoista 77 % mitattiin onnistuneesti ±2,54 cm:n virhemarginaalin sisään asiantuntijan mittaustuloksesta. Rungon halkaisijan mittaamisessa ja puiden lajinmäärityksessä kansalaistieteilijöiden keräämän tiedon laatu oli pääasiassa riittävä kuntien ja kaupunkien puurekisterien käyttötarkoituksiin. Tutkimuksessa käytetty ilmakuviin perustuva puun koordinaattien merkitseminen toimi vain katualueilla ja muilla harvapuustoisilla alueilla. Puurekisterin tietojen keräysmenetelmää valitessa on tärkeää miettiä, mihin ja kuinka tarkkaa tietoa puista tarvitaan. Vapaaehtoisten työpanosta voisi yhdistää muilla menetelmillä saatuihin sijaintitietoihin tai käyttää puihin liittyvien lisätietojen hankinnassa.
-
(2024)Kaupunkien kasvu, energian kulutuksen lisääntyminen sekä uusiutuvan energian murros ovat aikaansaaneet tuulivoimahankkeiden nopean lisääntymisen Suomessa. Tämän seurauksena tuulivoimahankkeet sijoittuvat entistä syrjäisemmille alueille, jolloin ne ovat merkittävä osa planetaarista urbanisaatiota sekä sen yhtä vaihetta, laajentunutta urbanisaatiota. Planetaarinen urbanisaatio tarkoittaa urbaanin verkoston levittäytymistä kaikkialle yli hallinnollisten tai maantieteellisten rajojen. Laajentunut urbanisaatio taas ilmenee kaupunkikeskusten ulkopuolisille alueille kohdistuvina suurina infrastruktuuri-, teollisuus- ja kehityshankkeina, jotka tukevat keskusten toimintoja ja kasvua. Näin ollen laajentunut urbanisaatio on osa planetaarisen urbanisaation kaikkialle ulottuvaa verkostoa: energia virtaa kaupunkikeskuksista poispäin investointien ja työvoiman muodossa ja jälleen takaisin keskuksiin muun muassa sähkönä ja taloudellisena tuottona. Tutkielmassa perehdytään laajentuneen urbanisaation ilmenemiseen Vaara-Kainuussa tuulivoimaa vastustavien kommenttien kautta. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa tuulivoimaa vastustavista kommenteista yhteys laajentuneen urbanisaation teoriaan sisällönanalyysin teemoittelun avulla. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää millä tavoin laajentunut urbanisaatio ilmenee tuulivoiman yhteydessä tutkimusalueella. Analyysissä tunnistetaan Vaara-Kainuuseen suunnitellun tuulivoiman rooli laajentuneen urbanisaation prosessissa. Lisäksi tutkielman keskeisenä tuloksena havaitaan laajentuneen urbanisaation ajallinen monikerroksellisuus sekä urbanisaation jatkuva muutos alueella. Tuulivoiman saapuminen Vaara-Kainuuseen muuttaa ja vahvistaa alueella jo ennestään muun muassa luontomatkailun muodossa lymyillyttä laajentuneen urbanisaation verkostoa. Näin ollen tuulivoima, yhtenä laajentuneen urbanisaation kerroksena, vahvistaa energian virtaamista planetaarisen urbanisaation verkostossa ja yhdistää alueen entistä tiiviimmin tukemaan kaupunkikeskusten kasvua.
-
(2021)Kaupungeissa on tunnistettu uudenlaista kansalaistoimintaa harjoittavia toimijoita, jotka eivät järjestäydy perinteisten yhdistysten tai järjestöjen kautta, vaan vapaamuotoisemmin neljännellä sektorilla. Tämä ilmiö ei ole käynnissä vain Suomessa, vaan samaan muutokseen on havahduttu myös kansainvälisesti. Kansainvälisessä kontekstissa ilmiö liitetään usein oikeus kaupunkiin – keskusteluun Henri Lefebvren innoittamana ja Suomessa ilmiöön liitetään yleensä keskustelut osallisuudesta. Kaupunkitapahtumat ovat yksi tämän ilmiön ilmentymismuodoista, ja tässä tutkielmassa keskitytäänkin niiden tutkimiseen. Tapaustutkimuksen kohteeksi on valittu viisi Helsingissä järjestettävää tapahtumaa: Ravintolapäivä, Siivouspäivä, Kallio Block Party, Arabian Katufestarit ja Mätäjokifestarit. Ravintolapäivä ja Siivouspäivä järjestetään myös muissa kaupungeissa, jopa ulkomailla asti, mutta tässä työssä keskitytään Helsingin tapaukseen. Tutkimuskohteeksi valittiin nämä viisi tapahtumaa, koska osa niistä edustaa kaupunkiaktivismin uutta aaltoa, kun taas osa on perinteisempiä tapahtumia. Tutkielmassa analysoidaan näitä ja vertaillaan niitä keskenään, sekä keskustellaan sen pohjalta neljännen sektorin käsitteestä. Tutkielma perustuu tapahtumien järjestäjien haastatteluihin ja on siis luonteeltaan laadullinen. Anthony Giddensin rakenteistumisteoriaa käytetään linssinä ymmärtää sitä, kuinka tapahtumat muotoutuvat ja kuinka niiden kautta on mahdollista kytkeytyä yhteiskuntaan. Tutkielmassa huomataan analyysin pohjalta, että tutkitut tapahtumat eroavat toisistaan monin tavoin. Niiden toiminta- ja organisoitumistavat sekä niihin liittyvän omistajuuden hajaumassa huomataan suuria eroja. Ravintolapäivä ja Siivouspäivä määritellään eräänlaiseksi osallistumisen alustaksi, jonka puitteissa osallistuvat kykenevät edistämään omia henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä pyrintöjä muilla elämänaloilla, esimerkiksi järjestöissä. Kallio Block Party ja Arabian Katufestarit määritellään fasilitoiduiksi tapahtumiksi, joissa tapahtumaorganisaatio näyttäytyy jykevämpänä, mutta joissa toiminta ei kuitenkaan jäsenny ensisijaisesti organisaation kautta. Mätäjokifestari on tapahtumista organisaatiokeskeisin, sen sijaitessa toimintatapojensa ja organisaatiomallinsa puolesta tukevasti kolmannella sektorilla. Tapahtuma määritettiin työssä keskusohjatuksi. Näiden tyypittelyiden lisäksi sovellettiin Giddensin rakenteistumisteoriaa sen ymmärtämisessä minkälaisissa prosesseissa tapahtumat rakenteistuvat. Tapahtumien luonteen muotoutumiseen näyttäisikin vaikuttavan sääntöjä ja resursseja, joita aineistosta tunnistetaan, jotka vaikuttavat siihen miten tapahtumien kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Giddensin rakenteistumisteoria tarjoaa myös näkökulman osallisuuteen, kun huomataan kuinka eri tapahtumien puitteissa toteutettu toiminta tulee tulkituksi myös laajemmin yhteiskunnassa. Giddensin rakenteistumisteorian avulla valotetaan myös sitä logiikkaa, jolla uudenlainen, laajemmin ymmärretty osallisuus ymmärretään neljännen sektorin kontekstissa. Keskeinen kontribuutio aikaisemmalle tutkimukselle on tarkentava havainto neljännellä sektorilla, instituutioiden välillä liikkuvien kansalaisten sosiaalisiin positioihin nojaavasta instituutioihin paikantuvien resurssien realisoinnista vapaamuotoisessa yhteistoiminnassa.
-
(2024)Kestävällä liikkumisella on merkittävä rooli kansallisten ja kansainvälisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Suomessa henkilöautoliikenne muodostaa merkittävän osan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (HLT) mukaan auton käyttö on lisääntynyt työmatkoilla viisi prosenttiyksikköä vuosien 2016 ja 2021 välillä. Jotta kestävien kulkumuotojen käyttöä työmatkoilla voitaisiin edistää, tarvitaan tietoa kestävillä kulkumuodoilla tehdyistä työmatkoista, niiden ominaisuuksista sekä eri kulkumuotojen käytölle ominaisista piirteistä. Tämän tutkielman tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen kuva kestävien kulkumuotojen käytöstä, kestävien kulkumuotojen käytön potentiaalista sekä kestävien kulkumuotojen käyttöä heikentävistä tekijöistä niiden käytölle potentiaalisilla työmatkoilla. Pääasiallisena tutkimusaineistona toimii vuoden 2016 HLT-aineisto. Aihetta tarkastellaan kuvailevilla tilastollisilla analyyseillä sekä logistisella regressioanalyysillä. Tarkastelut osoitetaan neljälle suurimmalle suomalaiselle kaupunkiseudulle (Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu). Tutkielman tulokset osoittavat, että autoa käyttö on kestävien kulkumuotojen käyttöä yleisempää kaikilla tarkastelluista kaupunkiseuduista Helsingin seutua lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen joukkoliikennettä käytetään enemmän suuremmilla kaupunkiseuduilla (Helsinki ja Tampere) ja aktiivisia kulkumuotoja pienemmillä seuduilla (Turku ja Oulu). Oulun seutu erottautuu muista seuduista pyöräilyn määrillä. Toteutuneiden työmatkojen perusteella kestävien kulkumuotojen käytölle potentiaalisen pituisiksi työmatkoiksi määriteltiin 1 km, 3,85 km ja 7,5 km työmatkat. Tutkimustulokset myös osoittivat, että eri yhdyskuntarakenteen vyöhykkeiden (YKR-vyöhyke) välisillä työmatkoilla on eroja niillä käytetyissä kulkumuodoissa: kestäviä kulkumuotoja tukevien vyöhykkeiden välisiä työmatkoja kuljetaan autovyöhykkeiden välisiä työmatkoja useammin kestävillä kulkumuodoilla. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että sukupuolella, talouden koolla, ajokortin hallinnalla sekä työpaikan aluetehokkuudella on tilastollisesti merkitsevä yhteys auton käyttöön kestävien kulkumuotojen käytölle potentiaalisilla (7,5 km) työmatkoilla. Tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että kestävien kulkumuotojen käytön edistämiselle on potentiaalia kaikilla tarkastelluista kaupunkiseuduista. Tutkielmassa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kestävien työmatkojen arvioinnin, toimenpiteiden suunnittelun sekä päätöksenteon tukena.
-
(2020)This Master’s thesis examines the prerequisites of successful integration services. In my thesis I examine the Kotoklubi Kaneli integration service organized by the city of Helsinki as part of the integration of immigrant women. The purpose of Kotoklubi Kaneli is to offer experiential learning of the Finnish language for adults and children in the playgrounds and family houses of Helsinki. In my thesis I study the significance of playground services for the integration of immigrant women through the perspective of participants as well as employees (instructors). My research question is: What prerequisites of successful integration services are there in the City of Helsinki’s playground services? Finnish integration politics have reached a turning point and are considered to need reform. According to remarks given to the state of Finland, Finnish integration politics should focus more on better integrating women and children. Discussions and decision making concerning integration often occurs without the participation of target groups. This renders decision making dynamics discriminatory and leads to an imbalance of power. Therefore, my research examines the service through the experiences of its participants. The purpose is to provide information in order to improve the integration services specifically in Helsinki and Finland, but also elsewhere. This thesis represents the field of urban sociology and pioneer research, since research on the integration processes and the significance of social networks for immigrant women is scarce. This thesis also represents a piece of feminist research, as it is research conducted by a woman about women (a predominantly female clientele) and for women (to improve their integration processes). The research data consists of interviews with participants and instructors (n=15). The focus on women is based on the fact that a large proportion of the participants are women, as are all of the interviewed participants in this study. The data has been analysed through content analysis and is based on grounded theory. The analysis groups excerpts from the interviews as significations and entities of significations that describe the studied phenomenon. The theoretical framework that supports the analysis is based mainly on the theories of Mark Granovetter (1973) on weak ties, Judith Lynam’s (1985) research on support networks of immigrant women and the model of different forms of social capital (BR, BO+ and BO–) by Nannestad et al. (2008). The theoretical framework also discusses Otherness, resocialisation and the structure of integration services. The core finding emerging from research is that the prerequisite of successful integration services is the successful realization of an unofficial integration process that is connected to social interaction, wherein a participant or user of a service feels that they are met and accepted without prejudice as their true self. This creates a crucially important atmosphere suitable for learning and integration through the social interaction that is based on trust. Immigrant people are just like anyone who finds themselves in a new environment and whose need for help is ample, but specifically concerns social interaction amidst a lack of relations in a strange environment. My results complement those of earlier studies on the significance of social networks in the integration processes. If the realised quality of the service corresponds with the needs of its target group, people will wish to participate. These participants in turn enable a successful service together with its executors, that is, the employees. The flexibility of the employees is significant in enabling the service, but their work seems to suffer if the service is governed and measured with disregard to the expertise of the employees. The results can be applied in improving integration processes and services for early support.
-
(2024)Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Koska maankäyttö on luontokadon suurin uhanalaisuusajuri, kunnilla on oltava tärkeä vastuu luontokadon torjumiseen tähtäävässä työssä. Ollakseen ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelu tulee toteuttaa lieventämishierarkian mukaisesti, mikä tarkoittaa, että luontohaittoja tulee ensisijaisesti välttää, sitten lieventää tai kunnostaa ja viimeisenä vaihtoehtona kompensoida. Ekologisessa kompensaatiossa (biodiversity offsetting) ihmistoiminnan aiheuttamia luontohaittoja hyvitetään toisaalla, jotta luontoarvojen kokonaistila ei heikenny. Oikealla tavalla ja vasta lieventämishierarkian viimeisenä vaihtoehtona toteutettuna ekologinen kompensaatio voi tukea luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden (No Net Loss of Biodiversity) saavuttamista, jolla tarkoitetaan, että luonnon monimuotoisuuden tila ei heikkene lainkaan nykyisestä tai jopa paranee. Ekologisen kompensaation laskentaa varten määritettävät luontoheikennysten ja -hyvitysten määrät arvioidaan Suomessa tällä hetkellä BOOST-tutkimushankkeen ja Suomen ympäristökeskuksen (2023) määrittelemien numeeristen luontotyyppien arviointimittaristojen mukaisesti. Vaikka osa Suomen kunnista ja kaupungeista on jo lähtenyt edistämään kompensaatiomenettelyn käyttöönottoa, sen laajemmaksi jalkauttamiseksi osaksi kuntakaavoitusta vaaditaan vielä yhä monipuolisempia ja kustannustehokkaampia toteutustapoja. Vastauksena tähän tarpeeseen tutkielmassa pyrittiin ensimmäistä kertaa selvittämään ekologisen kompensaation paikkatietopohjaisen toteutuksen mahdollisuuksia ja soveltamaan menetelmää osaksi työn kohdealueena toimivan Sipoon kunnan maankäytön suunnittelua. Tutkielmassa tarkasteltiin kahdella eri resoluutiolla (16 ja 96 m) logistisen betaregressioanalyysin keinoin avointen paikkatietoaineistojen kykyä selittää maastoinventointiaineiston kohteille arvioituja puuston ekologisen tilan arvoja. Analyysissa määritettiin parhaan ennusteen tuottava tilastollinen malli, mallin ennustekyky sekä kompensaation hyvityskerroin. Tilastomallin perusteella Sipoon kunnan alueelle tuotettiin metsien ekologisen tilan ennustekartta. Tulokset osoittavat, että ekologisen kompensaation vaatima metsäluontokohteiden ekologisen tilan arviointi voidaan tällä hetkellä toteuttaa Suomen ympäristökeskuksen (2018) Zonation-aineistokokonaisuuden avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuen 96 metrin resoluution tarkkuudella ja 87,3 prosentin ennustekyvyllä. Sipoossa metsien ekologisen tilan ennustekarttaa voidaan hyödyntää edistämään kunnan ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelua sekä yleis- että asemakaavatasolla. Se voi toimia apuna hyvitysaluepankkien määrittämisessä kunnan alueella sekä ekologisena perusteena kaavoituksen ohjelmoinnissa. Asemakaavahankkeissa ennustetta voidaan käyttää kaava-alueiden ekologisten arvojen tarkasteluun sekä siihen perustuvaan rakentamisen sijoitteluun. Vaikka avointen paikkatietoaineistojen avulla voidaan jo nyt ennustaa metsien ekologinen tila, ekologisen kompensaation paikkatietopohjainen toteutus vaatii osakseen vielä lisää tutkimusta.
Now showing items 1-20 of 34