Browsing by Subject "Euroopan parlamentti"

Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, miten kolme demokratiamallia – osallistava, deliberatiivinen ja kilpailullinen demokratia – ilmenevät Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa Euroopan tulevaisuuskonferenssista. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan miten Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien ideologinen tausta, Euroopan parlamentin rakenteet ja mahdolliset koalitioasetelmat vaikuttavat täysistuntokeskusteluissa nouseviin teemoihin ja poliittisten ryhmien kantoihin eri demokratiamalleista. Tutkimusta eri demokratiamallien sekä suoran demokratian kannatuksesta on suhteellisen vähän erityisesti Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin kontekstissa. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan uutta näkökulmaa poliittisten ryhmien suhtautumisesta eri demokratiamalleja kohtaan. Tutkielma tarkastelee myös euroskeptisyyden ja populististen äärioikeistoryhmien vaikutusta siihen, miten eri demokratiamalleja käsitteellistetään ja miten erilaiset teemat nousevat esille Euroopan tulevaisuuskonferenssin täysistuntokeskusteluissa. Tutkielma on kiinnostava ja ajankohtainen, sillä Eurooppa sekä Euroopan unioni kohtaavat jatkuvasti uusia haasteita. Demokratiavajeen voidaan nähdä olevan yksi näistä haasteista ja sitä myös tämä aloite, eli Euroopan tulevaisuuskonferenssi pyrki paikkaamaan EU-tasolla. Tutkielman aineistona toimii Euroopan parlamentin kolme täysistuntokeskustelua, joissa käsiteltiin Euroopan tulevaisuuskonferenssia. Tutkielman aineistona on 200 täysistuntopuheenvuoroa. Analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä kolme eri demokratiamallia. Tutkielma käyttää myös taustatutkimuksena aiempaa tutkimusta euroskeptisyydestä sekä Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä. Aineistosta nousee esille yhteensä 13 eri kategoriaa, joista viisi sijoittuu osallistavan demokratian kehyksen alle, kaksi deliberatiivisen demokratian kehyksen alle ja kaksi kilpailullisen demokratian viitekehyksen alle. Loput neljä kategoriaa nousivat aineistosta teoreettisen viitekehyksen ulkopuolelta. Tutkielma osoittaa, että poliittiset ryhmät noudattavat vasemmisto-oikeisto jakoa demokratiamallien kannatuksessa. Oikeistopuolueet tai poliittiset ryhmät tukivat ennemmin kilpailullista demokratiaa verrattuna vasemmisto- ja/tai liberaalipuolueisiin. Vasemmistoon suuntautuvat poliittiset ryhmät kannattavat vahvemmin suoraa demokratiaa eli tutkimuksen kontekstissa osallistavaa ja deliberatiivista demokratiaa. Euroskeptiset poliittiset ryhmät puolestaan eivät tukeneet osallistavaa tai deliberatiivista demokratiaa ja osoittivat myös eniten vastustusta Euroopan tulevaisuuskonferenssia kohtaan. Puolestaan euromyönteiset ja vakiintuneen aseman saaneet puolueet olivat myötämielisempiä Euroopan tulevaisuuskonferenssia kohtaan. Tulokset osoittavat, että erilaiset jännitteet Euroopan parlamentissa kuten myös poliittisen ryhmän tausta vaikuttavat siihen, miten ryhmät tukevat eri demokratiamalleja ja millaisia teemoja täysistuntokeskusteluissa esitetään.

Tutkielma tarkastelee kansallisen intressin ilmenemistä Euroopan unionin ympäristölainsäädännön osalta suomalaisten europarlamentaarikoiden äänestyskäyttäytymisessä Euroopan parlamentissa kaudella 2009–2014 sekä kansallisen intressin heijastumista erityistapauksena erottuvasta rikkidirektiivistä ja siitä käydystä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkielma keskittyy lainsäädännön osalta EU:n ympäristölainsäädäntöön, sillä se on laaja ja koherentti kokonaisuus, hyvin ajankohtainen ja sen merkityksen voi odottaa kasvavan tulevaisuudessa. Euroopan parlamentti on taas kansallisen intressin näkökulmasta kiinnostava tarkastelukohde, sillä se on ylikansallinen toimija, joka on poliittisesti järjestäytynyt ylikansallisiin ryhmiin, vaikka europarlamentaarikot ovat kansallisesti valittuja. Aihe on ajankohtainen myös Suomessa syksyllä 2022 EU:n ennallistamisasetuksesta käydyn julkisen keskustelun valossa. Tutkielma tarkastelee kansallista intressiä kahden lähestymistavan kautta. Se perustuu mekaaniseen äänestyskäyttäytymisen määritelmään havainnoidessa kansallisen intressin ilmentymistä Euroopan parlamentissa sekä rikkidirektiivin kautta sisällölliseen kansallisen intressin analyysiin. Äänestyskäyttäytymisen analyysissä hyödynnetään Wojciech Słomczyńskin ja Dariusz Stolickin, Christel Koopin, Christine Rehin ja Edoardo Bressanellin sekä Tapani Raunion ja Wolfgang Wagnerin menetelmiä kansallisen intressin tunnistamisessa. Rikkidirektiivin laadullisen tarkastelun menetelmällinen lähtökohta on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Viitekehyksenä kansallisen intressin laadulliselle määritelmälle hyödynnetään David W. Clintonin ja Scott Burchillin kansallisen intressin käsitteitä kansainvälisessä politiikassa. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Europarlamentaarikoiden äänestyskäyttäytymisen osalta aineistona toimivat Euroopan parlamentin täysistuntojen äänestyslistat ympäristölainsäädännön äänestyksissä kaudella 2009–2014. Rikkidirektiivistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien uutisarkiston rikkidirektiiviä käsittelevistä artikkeleista aikavälillä 2009–2022 sekä suomalaisten europarlamentaarikoiden puheenvuoroista rikkidirektiivin täysistunnossa. Keskeisenä ensimmäisenä tuloksena aineistosta erottuu pieni kansallisen intressin merkitys Euroopan parlamentissa ympäristölainsäädännön osalta: on harvinaista, että suomalaiset europarlamentaarikot äänestävät joukkona omaa ylikansallista ryhmäänsä vastaan. Tutkielman toisena keskeisenä tuloksena erottuu vahva kansallisen intressin ilmeneminen rikkidirektiivin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Rikkidirektiivi nähdään pääosin erittäin haitallisena Suomelle ja sen hyötyjä korostavat näkemykset ovat vähemmistössä. Rikkidirektiivin haitallisuuden näkemyksessä ilmenee erityisesti Clintonin näkemys kansallisesta intressistä ulkoisten uhkien torjumisena. Kansallisen intressin käsitteen täydellisen vangitsemisen haastavuus voidaan havaita myös aineistosta, jota tukee Burchillin ajatus kansallisesta intressistä sosiaalisena konstruktiona. Kansallinen intressi rikkidirektiivin keskustelussa ilmenee aineistosta nousseiden teemojen avulla, joita ovat huoli teollisuuden kustannusvaikutuksista, huoli Suomen kilpailukyvyn heikkenemisestä, epäoikeudenmukaiseksi koettu lainsäädäntö, työllisyysvaikutukset, hallituksen tuki- ja kompensaatiotoimet, Suomen maantieteellinen erityisasema, direktiivin terveys- ja ympäristöhyödyt, hyödyt suomalaisille yrityksille ja liiketoiminnalle sekä Suomen EU- vaikuttamisen oikea-aikaisuus. Rikkidirektiivi toimii myös laajempana esimerkkinä Suomen EU- vaikuttamisen onnistumisesta ja toimintatavoista: aineistossa havaitaan kritiikkiä Suomen EU- vaikuttamisen oikea-aikaisuudesta, mikä noudattaa samaa linjaa esillä olleen viitekehyksen kanssa. Rikkidirektiivi näyttäytyy poikkeuksellisena ympäristölainsäädäntönä Suomessa siitä käydyn julkisen keskustelun erityisen laajuuden ja kansallisen intressin ilmenevyyden vuoksi, mutta se on myös linjassa parlamentin äänestyskäyttäytymistä käsittelevän aiemman tutkimuksen kanssa. Kymmenen vuoden takainen rikkidirektiivin keskustelu tarjoaa perspektiiviä lähihistoriasta ja tutkielma pyrkii tuomaan näkökulmaa kansallisen intressin käsitteen näkymiseen ja sen ilmenemismuotoihin käytännössä.

Ranskankielinen maisterintutkielmani käsittelee Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa käytettyjä ranskan- ja saksankielisiä fraseologismeja sekä niiden suomenkielisiä tulkkeita. Fraseologiantutkimuksen painopiste on kauan ollut kaunokirjallisuudessa, minkä vuoksi politiikan kielen tutkimus on ajankohtaisten kriisien vuoksi osoittautunut mielekkääksi tutkimuskohteeksi fraseologiassa. Tutkimuksessani tarkastelen fraseologismien kielellisiä funktioita Roman Jakobsonin jaottelun pohjalta ja funktioiden välittymistä suomenkielisiin tulkkeisiin. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä ovat fraseologismit? Minkälaisia fraseologismeja Euroopan parlamentin täysistuntojen puheenvuoroissa esiintyy ja mitä kielellisiä funktioita niillä on? Miten fraseologismeja on tulkattu suomeen? Aineistoni käsittelee aiheeltaan voimakkaita mielipiteitä ja kannanottoja herättäviä keskusteluja 24. helmikuuta 2022 alkaneesta Venäjän ja Ukrainan välisestä sotilaallisesta konfliktista. Kielinä ranska ja saksa ovat EU:n tärkeimmät työkielet ja suomen lisäksi osa oman opintopolkuni ydintä. Aluksi käsittelen fraseologismien ominaispiirteitä ja luonnetta teoreettisesta näkökulmasta yleisellä tasolla. Fraseologismit ovat kiteytettynä useampisanaisia ilmauksia, joiden merkitys tai rakenne ei vastaa osiensa summaa vaan muodostavat oman kielellisen yksikkönsä. Aineistosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että kiteytyneisyyden aste saattaa vaihdella paljonkin eri ilmaustyyppien välillä. Tutkimustulokseni osoittavat, että täysistuntokeskusteluissa, etenkin kriisitilanteissa, käytetään runsaasti kuvaannollista kieltä ja hyvin erityyppisiä fraseologismeja. Aineistoni suurimpina fraseologismityyppeinä ovat nominaaliset puhutteluilmaukset, metaforiset fraseologismit ja terminologiset fraseologismit. Eri ilmaustyyppejä käytetään moniin eri tarkoituksiin varsinkin tutkielmani kontekstissa, jossa sotilaallinen konflikti aiheuttaa puhujissa voimakkaita tunnetiloja. Ensimmäisen ilmaustyypin pääfunktiona on faattinen funktio, toisen emotiivinen ja poeettinen funktio ja kolmannen referentiaalinen funktio. Tulkit onnistuvat pääsääntöisesti säilyttämään lähdepuheenvuoron kielellisen funktion, vaikka eivät aina tulkkauksen rajoitteista johtuen löydäkään idiomaattista muotovastinetta. Etenkin metaforisten fraseologismien ymmärtäminen saattaa olla tulkeille vaikeaa, mikä johtaa epäselvyyksiin tulkkauksessa. Siksi sekä kääntäjien että tulkkien on syytä kehittää omien työkielten, etenkin vieraan B-työkielen, fraseologismien osaamista. Todettakoon lopuksi, että työtä fraseologian ja kuvaannollisen kielen tutkimiseksi laajemminkin kannattaa jatkaa idiomaattisen kielenkäytön juurruttamiseksi myös osaksi asiatekstikääntäjän ja tulkin ammattiosaamista ja valmistautumista toimeksiantoihin.

Poliittisten puolueiden kantojen vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tutkivassa tieteellisessä kirjallisuudessa on tähän asti pitkälti keskitytty Yhdysvaltoihin, muiden toimijoiden jäädessä tarkastelun ulkopuolelle. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään tätä tyhjiötä analysoimalla Euroopan seitsemännen ja kahdeksannen parlamentin puolueryhmien poliittisten kantojen näyttäytymistä parlamentin harjoittamassa Venäjä-politiikassa, Venäjän miehitettyä Krimin ja ryhdyttyä tukemaan Itä-Ukrainassa toimivia venäjämielisiä ryhmittymiä. Tutkielma ottaa kantaa siihen, onko poikkeuksellista yhtenäisyyttä kuvaava ”rally around the flag” -efekti havaittavissa puolueryhmien käyttäytymisessä. Peilaamalla analyysin tuloksiin tutkielma arvioi myös ilmausten ’tavalliseen tapaan’ (engl. ”business as usual”) ja ’politiikka päättyy rantaviivalla’ (engl. ”politics stops at the water’s edge”) paikkansapitävyyttä. Euroopan parlamentti muodostaa erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen, koska se antaa kattavan kuvan eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintyvistä poliittisista näkemyksistä. Analysoimalla parlamentin käyttäytymistä suhteessa Venäjään voidaan ennustaa Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä. Ukrainan kriisin kontekstissa Euroopan parlamentin ulkopolitiikka koostuu europarlamentaarikoiden puheenvuoroista, parlamentin nimenhuutoäänestyksistä, sekä päätöslauselmista. Tutkielmassa puolueryhmien kannat määritellään tarkastelemalla puolueryhmien argumentaatiota ryhmäpuheenvuoroissa. Puolueryhmien yhtenäisyyttä ja koalitioitumista arvioidaan analysoimalla parlamentissa suoritettuja nimenhuutoäänestyksiä. Yhtenäisyyden ja koalitioitumisen mittaamiseen sovelletaan Simon Hixin kehittämää AI-indeksiä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu sosioekonomisesta vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudesta ja atlanttis–eurooppalaisesta-ulottuvuudesta. Analyysin tulokset vahvistavat, että puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen noudattaa vasemmisto–oikeisto-ulottuvuutta ja koalitiomalleja. Puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien suhteen ei merkittävästi eroa muusta ulkopolitiikasta, ja puoluejäsenyys vaikuttaa europarlamentaarikon äänestyskäyttäytymiseen enemmän kuin kansalaisuus. Puolueryhmät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ryhmäpuheenvuoroissa, eli ”rally around the flag”-efekti on havaittavissa. Eli puheenvuorojen suhteen ’politiikka päättyy rantaviivalla’ -ilmaus pitää paikkansa. Toisin sanoen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien käsittely on puheenvuorojen poikkeuksellista yhtenäisyyttä lukuun ottamatta edennyt parlamentissa ’tavalliseen tapaan’.