Browsing by Subject "Islam"

Islamin eräs keskeisimpiä teologisia oppeja on tawhid: On olemassa vain yksi Jumala, ja Hän on kaikkien olentojen lopullinen perusta. Tästä syystä Jumalan ykseyden kieltäminen tai jonkin muun asettaminen Jumalan rinnalle ovat syntejä, joita Jumala ei koskaan anna anteeksi. Tawhidin puolustaminen on ollut yleinen tehtävä muslimifilosofeille ja teologeille islamin syntymästä lähtien. Avicennasta lähtien yleistyi kuvailla Jumalaa Välttämättömänä olentona ja johtaa muut jumalalliset ominaisuudet Jumalan välttämättömästä olemassaolosta. Tämä tarkoittaa, että Avicennalla on selvä käsitteellinen ero Jumalan välttämättömän olemassaolon ja sen seuraamusten välillä. Ei siis pitäisi olla yllättävää, että distinktioiden olemassaolon kieltävä näkemys ei ole hyväksyttävä muslimifilosofille - kuten Avicennalle - koska se kyseenalaistaisi Jumalan ainutlaatuisuuden. Kirjassaan the Parmenidean Ascent, Michael Della Rocca tulkitsee Parmenidesta tavalla, joka hylkää kaikkien distinktioiden olemassaolon. Käyttämällä riittävän syyn periaatetta ja kieltämällä ei-olemassaolon todellisuuden, Della Rocca muotoilee argumentin absoluuttiselle monismille, joka on filosofinen näkemys, joka hylkää metafyysisen realismin hylkäämällä kaikki distinktiot. Tämä on merkittävä haaste kaikille, jotka hyväksyvät Jumalan erillisenä olentona kaikista muista olennoista ja erityisesti Avicennalle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon epätodellisena. Aion ratkaista Parmenideen haasteen Avicennan metafysiikalle - tai mille tahansa metafyysiselle järjestelmälle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon todellisuuden - kolmen tekijän avulla. Ensimmäinen on Della Roccan absoluuttisen monismin itsensä kumoava luonne. Toiseksi Avicennan implisiittinen ja tahaton sitoutuminen ei-olemassaoloon. Ja kolmanneksi se tosiasia, että Avicenna voi välttää loputtoman regression ongelman, perustamalla selitysten ketjut olemusten itseidentiteetin välttämättömyyteen. Johtopäätökseni on, että absoluuttista monismia ei voida perustellusti hyväksyä, ja Avicennalla on implisiittisiä ja eksplisiittisiä elementtejä metafyysisessä järjestelmässään, jotka voivat oikeuttaa täysin erilaisen johtopäätöksen - maailmassa on moninaisuutta - verrattuna absoluuttisen monismiin - maailmassa ei ole moninaisuutta.

Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten Suomen Uutisten jihad- ja islamaiheista uutisointia vuosina 2019 ja 2020. Pyrin diskurssianalyysin keinoin luomaan kuvan siitä, miten oikeistopopulistisen puolueen äänenkannattajana toimiva julkaisu käsittelee kyseisiä aiheita. Diskurssianalyysin avulla olen pyrkinyt erottelemaan aineistossa esiintyviä retorisia keinoja ja luomaan kokonaiskuvan siitä, millaista sosiaalista todellisuutta Suomen Uutiset pyrkii jihadin ja islamin osalta rakentamaan. Diskurssianalyysin lisäksi hyödynnän laadullista sisällönanalyysia, ja tutkimuskirjallisuutena toimivat erilaiset islamin ja median suhdetta tarkastelevat teokset ja tutkimukset. Perussuomalaiset on tullut tunnetuksi maahanmuuttokriittisenä ja islamvastaisena sekä paikoin jopa rasistisena puolueena. Vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen puolueen kannatus on kasvanut, ja kyselytutkimusten mukaan se on hetkittäin noussut jopa suosituimmaksi puolueeksi. Vuonna 2015 puhjennut Euroopan pakolaiskriisi lisäsi erityisesti islamilaisilta alueilta tulevien pakolaisten määrää. Samoihin aikoihin tapahtui myös äärijärjestö ISISin nousu. Muun muassa nämä tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet perussuomalaisten islamia koskevaan retoriikkaan. Tutkimusaineistosta käy ilmi kriittinen, paikoin jopa avoimen vihamielinen suhtautuminen islamia ja muslimeita kohtaan. Suomen Uutisilla on tapana korostaa islamin ja turvapaikanhakijoiden uhkaa Suomen ja Euroopan turvallisuudelle uutisoimalla tiuhaan erilaisista jihadismiin liittyvistä tapahtumista. Tämä uutisointi keskittyy usein vanhojen terrori-iskujen läpikäymiseen ja uusien uhkakuvien luomiseen. Kyse on populisteille tyypillisestä pelon politiikasta, jonka avulla pyritään omien tavoitteiden oikeuttamiseen, tässä tapauksessa tiukemman maahanmuuttopolitiikan ajamiseen ja kovempien rangaistusten vaatimiseen. Aineistosta on löydettävissä kolme keskeistä diskurssia, jotka ovat me vastaan muut -ajatusmalli, islam ja turvapaikanhakijat turvallisuusuhkana sekä äärioikeiston toimien vähättely. Nämä tarkoittavat poliittisten vastakkainasettelujen luomista erityisesti perussuomalaisten ja vasemmiston välille, muslimien ja turvapaikanhakijoiden yhdistämistä jihadismiin sekä äärioikeistolaisen väkivallan uhan vähättelyä islamistisen terrorin rinnalla. Näiden kolmen diskurssin varaan Suomen Uutiset rakentaa islamia ja jihadia koskevan uutisointinsa pyrkien täten ajamaan perussuomalaisen puolueen maahanmuuttokriittistä ja islaminvastaista linjaa. Havainto on merkittävä, sillä kyseisten diskurssien kykyä vaikuttaa tietystä uskonnollisesta vähemmistöstä luotuihin mielipiteisiin ei tule vähätellä. Kielen voima perustuu sen kykyyn muokata sosiaalista todellisuutta, ja tätä kykyä Suomen Uutiset uutisoinnissaan myös hyödyntää.

The thesis is intended to be like a snapshot on a particular aspect of China, India and Iran that has not yet received much scholarly attention: the perceptions of their Generation Y, or “Millennials”, populations. It aims to describe what Generation Y is like in China, India, and Iran, what they think and how they describe their own countries, why they developed in this way, and how that is connected to their home country’s historical, religious, and political context. The work aims to avoid the common research mistake of being Western-centric, and instead, points out Millennials’ reciprocal similarities and differences in each country. You will find three sections. The first section is a general introduction about Millennials in the three countries, a review of the existing literature on the topic. The second section is about how the government has been using religion in order to strengthen nationalism a unite these countries. I will be analysing the development of Asian values in China, Hindu nationalism in India and political Islam in Iran, and I will review these countries’ history to explain how the three movements developed like they did. Finally, I will show the output of my interviews in the last section. I have been interviewing around sixty young people divided by country and social attributes and I let them speak about their home countries. The section will point out the main themes that came up during the interviews and we will see how they are connected to the concepts we discussed before.

Since the early 2000s, European nation-states have exhibited an increasing tendency to prohibit the use of Islamic veils. This has typically been justified by claiming that Muslim practices such as veiling symbolize the oppressive, non-secular, fanatical, and ultimately non-European nature of Islam. Historically, Europe has indeed tended to essentialize and Other Muslims, that is, construct simplified “us vs. them” understandings of “Western” and “Muslim” identities. In the more recent decades, however, globalization and growing cultural diversity have brought up concerns over the future of such understandings. I therefore argue that veiling bans are much less about the veils per se and more about what increasing, visible diversity means for familiar constructions of “European”, “Finnish”, and “Muslim” identities. As a result of these concerns, a demand for minorities and immigrants to demonstrate loyalty to the local “national” culture has become prevalent. While a national ban like the one in France and several other European countries has not (yet) been implemented in Finland, there have already been political discussions of whether such a ban should be ratified. Moreover, surveys and polls have shown that Islam is persistently viewed as a foreign religion that is inherently different from “Finnishness”, suggesting that the debate over Muslim minorities’ place in Finland will continue to come up. The decisions that are made will affect how religious minorities are approached. Therefore, in this thesis, I analyze how Finnish people justify bans on Muslim women’s veils in their comments under Helsingin Sanomat online news articles, examining what Islamic veils are perceived to mean. The analysis will further demonstrate how such comments work to (re)construct exclusionary Finnish identity. The key research question which I answer is: How do readers of Helsingin Sanomat online news articles justify the banning of Islamic headscarves in their comments? The qualitative content analysis of overall 209 comments from the time period of 2016–2022 reveal that Muslim women’s veils were perceived to challenge “Finnishness” because they were thought to symbolize oppression, partiality, resistance to integration, danger, extremism, and even poor health. The findings therefore demonstrate that Muslim identity is constructed as the foreign and illiberal opposite to liberal Finnish identity, and denying Muslim women certain fundamental rights, such as freedom of religion, is justified by arguing that it is a way to protect the otherwise liberal, enlightened “local” societies. It is argued, then, that as long as Muslim women continue to veil themselves, they cannot be accepted into the “in-group”. Overall, the findings of this thesis provide a nuanced understanding of how Islam, Muslims and especially veiled Muslim women are perceived by Finnish individuals in particular, especially from an intersectional perspective.

Globalisaation seurauksena islam on levinnyt entisestään länsimaihin, ja siitä onkin tullut nopeimmin kasvava uskonto Euroopassa. Tästä Lähi-idän suurimmasta ja alinomaa kasvavasta uskonnosta on muodostunut tunnelatautunut puheenaihe länsimaissa, ja siihen liittyy usein poliittista vastakkainasettelua lännen ja islamin välillä: halutaan erottaa meidät niistä toisista. Islam ei kuitenkaan ole enää kaukainen ilmiö vaan se on aiempaa merkityksellisempi myös monelle suomalaiselle. Se ei ole ainoastaan maahanmuuttajien uskonto vaan yhä useampi kantasuomalainen on vaihtanut uskontonsa islamiin. Islamiin aikuisiällä kääntyneet ihmiset eivät kuitenkaan koe kääntyneensä uuteen uskontoon vaan kokevat palanneensa luonnolliseen tilaansa, islamiin. Tässä maisterintutkielmassa pyritään tarkastelemaan, millainen islamiin palanneiden suomalaisten uskonnollisen kääntymisen muutosprosessi on ja miten se on vaikuttanut yksilön sosiaalisiin suhteisiin ja jokapäiväiseen elämään. Tutkielman tavoitteena on saada moninaisempaa kuvaa islamista sekä islamiin palanneista suomalaisista, jotta tämä ilmiö tulisi holistisemmin ymmärretyksi. Maisterintutkielma toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, ja tutkielman aineisto koostui kuuden islamiin palanneen suomalaisen teemahaastattelusta. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana käytettiin Rambon (1993) muutosprosessiteoriaa, joka jakaa uskonnollisen kääntymisen seitsemään vaiheiseen: kontekstiin, kriisiin, etsintään, kohtaamiseen, vuorovaikutukseen, sitoutumiseen ja seurauksiin. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jonka perusteella aineistosta syntyi kolme yläluokkaa. Luokat kuvaavat islamiin palanneiden elämäntilanteita, uskonnollisen kääntymisen muutosprosessia sekä sen vaikutuksia. Tutkimustulokset osoittivat, että haastatteluun osallistuneet islamiin palanneet olivat hyvin heterogeeninen ryhmä, joiden muutosprosesseissa oli tiettyjä yhtäläisyyksiä mutta samalla jokaisen prosessi ja kertomus oli kuitenkin hyvin ainutlaatuinen. Islamiin palaaminen näyttäytyi tutkimuksessa jatkuvana sosiokulttuurisena ja psykologisena prosessina, joka vaikutti yksilön ajatteluun, käyttäytymiseen ja jokapäiväiseen elämään. Muutosprosessien taustalla vaikuttivat moninaiset syyt ja elämäntapahtumat, joihin liittyi lapsuuden traumoja mutta myös hyvin vakaita elämäntilanteita. Tutkimustuloksien perusteella haastateltavat voitiin jakaa kahteen ryhmään: asteittain ja äkillisesti islamiin palanneisiin. Asteittain islamiin palanneiden prosessia voisi luonnehtia myös rationaaliseksi ja Rambon muutosprosessia kronologisemmin mukailevaksi. Islamiin äkillisesti palanneiden prosessi näyttäytyi puolestaan enemmän tunneperusteisena päätöksenä. Haastateltavien muutosprosessiin vaikuttivat niin elämäntilanteeseen liittyvät muutostarpeet kuin akuutit elämänkriisit ja eksistentiaaliset kysymyksetkin. Tärkeinä prosessiin vaikuttavina tekijöinä näyttäytyivät erityisesti erilaiset kohtaamiset ja ihmissuhteet muiden muslimien kanssa. Johtopäätöksenä voitaisiin todeta, että tutkimukseen osallistuneet islamiin palanneet kävivät läpi monimuotoista prosessia. Islamin koettiin merkitsevän kokonaisvaltaista elämäntapaa, joka toi toiselle elämään tasapainoa, toiselle rauhaa, kolmannelle positiivista elämän pohjaa. Islamin koettiin vaikuttaneen omaan henkiseen kasvuun ihmisenä ja antaneen keinoja omien pulmakohtien työstämiseen. Huomionarvoista oli myös, kuinka ympäröivä maailma, eritoten vieraat ihmiset ilmensivät hyvin ikäviä asenteita. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset sekä vieraat ihmiset alkoivat kohdella haastatteluun osallistuneita naisia ulkomaalaisina sen jälkeen, kun he olivat ottaneet huivin käyttöön. Nämä ennakkoluulot ja negatiivinen käyttäytyminen kuvastavat sitä, ettei valtaväestö osaa vielä suhtautua suomalaiseen muslimiin. Tästä johtuen on tärkeää lisätä tietoa islamista ja tuoda esiin muslimien sekä islamiin palanneiden moninaisia ääniä, jotta tieto ja ymmärrys tätä uskontoa kohtaan lisääntyisivät myös Suomessa.

The purpose of this thesis is to examine Somalis who live in Finland through their memories. These memories are interpreted as subjective experiences emphasizing the significance of the past and religion in these memories. On the other hand, these memories are understood as a part of collective social memory of Somalis. This study also constructs a comparative perspective for practising Islam in Somalia and Finland. The methodological framework is based on theories of social memory, oral history and narrative analysis. The empirical data is collected by interviewing Somalis living in Finland. The interviews were conducted by using the method of half-structured thematic interview. The data consists of seven interviews. The interviewees are in the focus of this study since their experiences are considered as the main sources of information for this study. The empirical data of the study reveals that Somalis have maintained strong relations to Somalia. The relationship to Somalia is mainly constructed on positive memories. Memories from Somalia have acquired a significant role in the lives of the interviewees. Those memories will define their relation to both past and the present. In the context of religious memories, Islam is described as a way of living which provides advice and defines the terms of everyday life. As a part of those religious memories, the transmitting of Islamic and Somali values plays a significant role in the lives of Somalis in Finland. In such transmitting process of the values, the social religious memory has acquired a significant role. In the context of Islam in Finland, the religious education of children is mentioned as one of the most important features of the Islamic faith by the interviewees. In general, the practice of Islam does not create any major problems for the interviewees in Finland. The interviewees describe their practice of Islam quite similar when compared to their religious life in Somalia. The empirical data also points out the fact that the meaning of Islam has not changed after moving to Finland.

This master’s thesis explores the development of religious interpretation among Finnish women who have converted to Islam and examines whether this development can be analyzed by dividing it into different stages. Another topic of interest in this work is how the diverse interpretations of Islam that converts embrace reflect the development of Finnish Islam in general. The theoretical premise is Islam researcher Anne Sofie Roald’s theory on the process of religious development that converts go through. The theory categorizes the post-conversion process in four stages: love/zealotry, disappointment, maturity/acceptance, and secularization. The applicability of this theory is examined with the methods of qualitative content analysis by mirroring it to the research data that consists of semi-structured interviews with seven Finnish Muslim convert women. The interviews focus on the women’s ideas on how their lives and interpretations of religion have changed after conversion, how they interpret Islam today and what the meaning of Islam is for their lives from a broader perspective. Other themes discussed in the interviews are gender roles and the impact that being Finnish and being Muslim have on one another. Based on the research data there are considerable differences in the religious interpretations of the converts, as the informants represent different theological and interpretational currents within Islam. Based on the data the interpretations of Islam can be roughly divided to conservative and liberal. Whether or not the informants feel that they are a part of the Finnish Muslim community follows this line of division as well. The interview data paints a rather conservative picture of the Finnish Muslim community, for the more liberal converts feel that it is difficult for them to find a place in it for their interpretations. Along with the issue of belonging to the Finnish Muslim community, gender roles and the position of women emerge as themes that divide the informants. Regardless of the different interpretative emphases, there are many things that unite the women in their experience of Islam, such as the idea of the importance of practicing Islam, a personal relationship with God and having faith in the power of this relationship to carry them through hardships. According to the research data, Islamophobia has increased in Finland in the past years. Despite this, ‘Finnish’ and ‘Muslim’ do not appear as mutually exclusive identities to the informants, but rather the women see parallels between them. A recurring theme in many interviews is the inability of born Muslims to separate between their culture and Islam. The process theory that categorizes the post-conversion religious development of Muslim converts into four different stages turns out to be a useful tool for analysis, but it also becomes subject to criticism. When brought under closer scrutiny the theory appears to suggest that secularization is an inevitable result of religious development. The findings of this research do not support such a conception. An alternative process model based on the research data of this study is proposed in the conclusions, consisting of three post-conversion stages: commitment to Islam, disappointment and the reaction to that disappointment, whether that means a renewed commitment to a certain interpretation of Islam or a widening of the convert’s perspective that leads to exploring different ideas of what it means to be Muslim.