Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Puumala virus"

Sort by: Order: Results:

  • Niskanen, Silja; Jääskeläinen, Anne; Sironen, Tarja; Vapalahti, Olli (2016)
    Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama munuaisoireinen verenvuotokuume, jonka oirekuva vaihtelee lievästä vakavaan. Puumala-virus kuuluu jyrsijöiden, hyönteissyöjien ja lepakoiden levittämiin hantaviruksiin, jotka aiheuttavat munuaisoireista verenvuotokuumetta Euroopassa ja Aasiassa ja hantavirus-sydän-keuhko-oireyhtymää Amerikan mantereella. Puumala on Euroopan yleisin hantavirus ja sitä tavataan Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Sen kantajana toimii metsämyyrä (Myodes glareolus), jonka kannan vaihteluita myyräkuumeinsidenssi seuraa ollen noin 560–3800 vuosittain. Suomalaisista noin 5 % on Puumala-seropositiivisia, joskin luku on jopa 11 % Itä-Suomessa. Myyräkuumeen itämisaika on noin kahdesta neljään viikkoa. Tauti alkaa äkillisesti kuumeella ja päänsäryllä, joita seuraavat vatsa- ja selkäkivut, pahoinvointi ja oliguria. Taudin alussa noin kolmasosalla esiintyy myopiaa, joka on patognomonista myyräkuumeelle. Verenkuvassa näkyvät kohonnut CRP ja leukosyytit sekä trombosytopenia. 0,1 % potilaista menehtyy ja kuolinsyynä on useimmiten verenvuotoshokki tai aivolisäkkeen verenvuoto. 5 % potilaista päätyy dialyysiin ja jotkut kärsivät useamman vuoden ajan taudin sairastamisen jälkeen kohonneista verenpainearvoista. Myyräkuumeen laboratoriodiagnostiikka perustuu tällä hetkellä IgM-luokan vasta-aineiden osoittamiseen verestä. Potilaat serokonvertoituvat jo taudin ensimmäisinä päivänä, joten serologia on varsin käyttökelpoinen diagnostisena menetelmänä. Halusimme kuitenkin selvittää, onko myyräkuumetta mahdollista diagnosoida reaaliaikaisella PCR-testillä, joka osoittaisi Puumala-viruksen RNA:ta ja viremian potilaan verestä jo aivan taudin alkuvaiheessa. Keräsimme yhteensä 238 seeruminäytettä, jotka oli lähetetty HUSLAB-laboratorioon eri sairaaloista ja terveyskeskuksista rutiininomaista myyräkuumediagnostiikkaa varten. Lisäksi tutkittiin muille hantaviruksille positiiviset näytteet (Saaremaa, Tula, Tobografov, Dobrava ja Hantaan) sekä 20 negatiivista kontrollinäytettä. Näytteet tutkittiin rutiininomaisen IgM-testin lisäksi sekä kehittämällämme reaaliaikaisella qRT-PCR-menetelmällä (PUUV-qRT-PCR) että kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä, josta positiiviset näytteet lähetettiin eteenpäin sekvensoitaviksi. qRT-PCR-menetelmässä standardinäytteenä toimi Sotkamo-kannan RNA:n S-juoste. Diagnostiikassa positiivisiksi osoittautui 31 näytettä. Näistä 30 oli positiivisia serologisella menetelmällä. Yksi näyte jäi siis positiiviseksi ainoastaan PUUV-qRT-PCR:ssä. 30 IgM-positiivisesta näytteestä 28 oli positiivisia PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Diagnostinen sensitiivisyys oli 93.3% (95% CI: 77.93%-99.18%). Tutkimme positiivisen näytteen antaneiden potilaiden tiedot HUSLAB:n potilastietokannasta. Kävi ilmi, että vasta-ainenegatiivisesta, PUUV-qRT-PCR-positiivisen näytteen antaneesta potilaasta oli otettu näyte jo aivan taudin alkuvaiheissa, jolloin viremia on korkealla tasolla, mutta IgM-luokan vasta-aineet eivät ole vielä nousseet. Kyseisestä potilaasta otettiin vielä myöhemmin toinen näyte, joka oli positiivinen sekä IgM-testillä että PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Kaksi PUUV-qRT-PCR-menetelmällä negatiiviseksi jäänyttä IgM-positiivista potilasta oli puolestaan tutkittu 1-2 viikkoa oireiden alusta, jolloin viremia oli jo näin ollen ehtinyt laskea. Kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä tutkittuna 25 näytteestä oli osoitettavissa Puumala-viruksen RNA:ta. Nämä näytteet sekvensoitiin ja kannat järjestettiin fylogeeniseen puuhun eri suomalaisten kantojen oheen, mikä osoitti PCR-menetelmän löytävän varsin laajasti suomalaisia Puumala-viruskantoja. Negatiiviset kontrollinäytteet ja muille hantaviruksille positiiviset näytteet jäivät PCR-menetelmillä negatiivisiksi, joten menetelmän spesifisyys oli 100 %. Reaaliaikainen qRT-PCR-testi osoittautui sekä herkäksi että tarkaksi ja voisi toimia diagnostiikassa täydentävänä tutkimuksena serologisten menetelmien ohella. Se voisi joissain tapauksissa osittaa taudin jo ennen vasta-aineiden ilmaantumista. Haasteita viruksen RNA:n osoittamiselle diagnostiikassa asettaa Puumalan varsin suuri geneettinen varianssi. Todennäköisesti testimme on varsin spesifinen suomalaisille kannoille, mutta tutkimuksia erilaisilla Puumala-kannoilla tarvitaan vielä. Vastaavia tuloksia on saatu kahdessa ruotsalaistutkimuksessa, jossa reaaliaikainen PCR-testi osoittautui herkäksi ja tarkaksi, mutta varsin spesifiseksi ruotsalaisille kannoille.
  • Savolainen, Kia (2019)
    Co-­infection, a state in which the host is infected with more than one micro-­ or macroparasite at a time, is the norm in the wild because of a wide range of interacting organisms and parasites. Bank vole is a reservoir host of Puumala hantavirus (PUUV), a pathogen causing Nephropathia Endemica, an endemic disease in Finland. The helper T cell (Th)1/Th2 polarization theory, which is established in the laboratory, but less-­studied in the wild, suggests that there is a trade-­off between Th1 response against microparasites and Th2 response against macroparasites. I studied whether helminth or hantavirus infection, individually and synergistically, have effect on the immune responses of wild bank voles and whether there is a trade-­off between Th1 and Th2 responses. My hypothesis was that helminth infection would reduce the bank voles’ ability to mount an effective immune response against viral infections and make them more susceptible to chronic Puumala virus infection. I measured mRNA levels of transcription factors Tbet (Th1 response) and Gata3 (Th2 response) in the splenocytes of wild-­caught bank voles after stimulating the cells with different immune stimulants. I also measured the constitutive levels of Tbet and Gata3 in bank voles’ spleens. The splenocytes of PUUV-­infected bank voles were less responsive to stimulations than those of PUUV-­negative ones. The reduced ability of splenocytes from PUUV-­infected voles to respond to stimulation can be because of the virus itself affecting the T cell function or alternatively due to an inherent defect in immune cells making them more susceptible to PUUV infection. The constitutive expression of Gata3 in spleen correlated positively with gastrointestinal nematode load in PUUV-­infected voles but not in PUUV-­negative voles. This can be because of mounting an immune response against helminths reduces the bank voles’ ability to resist the viral infection in accordance with the trade-­off between Th1 and Th2 responses or as previous studies have shown, Gata3 can act as a marker of infection tolerance in bank voles. Because of a small sample size and a heterologous group of studied bank voles, more research is needed on co-­infection immunology in bank voles and other wild animals.