Browsing by Subject "Sosiaaliset representaatiot"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa olen selvittänyt ammattikuljettajien sosiaalisia representaatioita robottiautoista, ja sosiaalisten representaatioiden elementtien yhteyttä ammattikuljettajien halukkuuteen käyttää automaattiseen ajoon pystyvää ajoneuvoa työssään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka mahdollistaa ammattikuljettajien keskenään jakamien mielikuvien ja arkikäsitysten tarkastelun. Teoriaa on käytetty erilaisten teknologioiden tutkimuksessa, mutta juuri robottiautoja tai ammattikuljettajia ei teorian piirissä ole tiettävästi aiemmin tarkasteltu. Tutkielmassa tavoitteena oli selvittää, minkälaisia ulottuvuuksia ammattikuljettajien tuottamat assosiaatiot robottiautoista muodostavat, miten ulottuvuudet ovat yhteydessä ammattikuljettajien halukkuuteen käyttää automaattista autoa työssään ja miten ajatus robottiautosta ankkuroituu ja objektivoituu olemassa oleviin konsepteihin, toisin sanoen miten ammattikuljettajat tekevät robottiautosta itselleen tuttua ja ymmärrettävää. Menetelmissä yhdistyi laadullinen ja määrällinen analyysi. Aineisto kerättiin pyytämällä vastaajilta mielikuvia eli assosiaatioita robottiautoista. Enemmistö 1039 vastaajasta oli kuorma-auton ja linja-auton kuljettajia. Assosiaatioita tuli yhteensä 3618 kappaletta. Assosiaatiot luokiteltiin sisällönanalyysillä 23 luokkaan, jonka jälkeen luokkia tarkasteltiin käyttäytymishalukkuutta mittaavan muuttujan kanssa monimuuttujamenetelmin korrespondenssianalyysissa erilaisten ulottuvuuksien löytämiseksi. Assosiaatioluokat voitiin jakaa kahdeksaan pääteemaan, jotka kuvaavat assosiaatioiden aiheita: tekniikan toimivuuteen, turvallisuusuhkaan, moraali- ja vastuukysymyksiin, yhteiskunnalliseen näkökulmaan, koneen ja ihmisen vertaamiseen, kuvailuihin, asenteellisiin ilmaisuihin ja tunneilmaisuihin, liikenneympäristön vaikutusten arvioimiseen ja ajalliseen ulottuvuuteen. Robottiauto rinnastui muun muassa tietokoneeseen ja koneisiin teknisin metaforin ja ihmiseen antropomorfisin vertailuin. Robottiauto koettiin myös paradoksaalisena ja häiritsevänä, joka näkyi mainintoina kuljettajattomasta autosta. Assosiaatioiden luokat yhdessä automaattisen auton käyttöhalukkuuden kanssa esittivät robottiauton a) myönteisenä kehityksenä, johon liittyi halu käyttää automaattista autoa ammattikuljettajan työssä, b) keskeneräisenä teknologiana, jonka puitteissa vastaajat eivät ottaneet vahvasti kantaa automaattisen auton käytön puolesta tai sen käyttöä vastaan, ja c) tarpeettomana ja vaarallisena, poliittisesti motivoituneena hankkeena, johon liittyi voimakas vastustus myös automaattisen auton käyttöä kohtaan. Tulokset osoittavat sosiaalisten representaatioiden olevan yhteydessä halukkuuteen käyttää automaattista autoa ammattikuljettajan työssä, ja valaisevat, minkälaiset ajatukset yhtäältä ovat ammattikuljettajien vastustuksen ja toisaalta automaation hyväksymisen taustalla. Erityisesti robottiautojen uskominen vaarallisiksi ja epäluottamus automaation tarkoitusperiä kohtaan liittyivät automaattisen auton käytön vastustamiseen. Ammattikuljettajien osallistaminen automaattisten järjestelmien käyttöönottoon voi auttaa hälventämään ennakkoluuloja ja kokemusta ylhäältä väkisin annetusta tarpeettomasta teknologiasta.
-
(2020)Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat kotimaisen ns. ’hulluussarjakuvan’ ilmentämät hulluuden ja mielisairauden sosiaaliset representaatiot. Tämän tyyppinen sarjakuvakirjallisuus heijastelee viimeaikaisia trendejä, joissa omakohtaiset vaikeat kokemukset puetaan yhä useammin sarjakuvan ilmaisukieleen. Käytän hulluuden käsitettä eräänlaisena ilmiön kokonaiskenttää kokoavana kansanomaisena kattokäsitteenä eikä sitä tässä yhteydessä ole tarkoitus ymmärtää leimaavassa tarkoituksessa. Teoreettisesti työ asettuu Serge Moscovicin (1961) kehittämän sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehykseen, joka kuvaa arkiajattelun sosiaalisia muodostumisprosesseja. Tieteenteoreettisesti työ edustaa maltillista konstruktionismia. Tutkimus keskittyy hulluuden sosiaalisten representaatioiden historialliseen jatkuvuuteen ja vakauteen liittyviin tekijöihin sekä erityisesti representaation kokonaiskenttää jäsentävään syväkerrostumaan ja sen vaikutuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sarjakuvakerronnassa rakentuvien sosiaalisten representaatioiden ydinaineksen kartoittamista ja representaation syväkerrostuman teorialähtöistä analyysiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset kiteytyvät siihen, a) millaisia hulluuden figuratiivisia ytimiä aineistosta on tunnistettavissa, ja b) onko aineistosta tunnistettavissa sosiaalista representaatiota jäsentävä kantateema. Eksplisiittisiä tutkimuskysymyksiä ylemmällä meta-tasolla tutkimus tiivistyy pohdintaan representaation kokonaiskenttää jäsentävän syväkerrostuman (käsitteellisellä tasolla representaation kantateema) mahdollistamasta liikkumatilasta – tai toisin sanottuna – miten voimakkaasti kantateema rajoittaa erilaisten vaihtoehtoisten representaatioiden ilmentämismahdollisuuksia tämänkaltaisissa erityisen ilmaisuvoimaisissa kulttuurituotteissa. Tutkimusaineiston osalta tutkimus liittyy osaksi visuaalisia aineistoja hyödyntäneiden sosiaalipsykologisten tutkimusten verrattain harvalukuista joukkoa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvun aikana julkaistusta sarjakuvaromaanista (kokonaislaajuus noin 1712 sarjakuvaruutua). Analyysi jakaantuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäinen perustuu teorialähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin ja toinen teorialähtöiseen avainkäsitteiden operationalisointiin ja niistä johdettavaan päättelyyn. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuskirjallisuuden esittämää käsitystä, jonka mukaan hulluuteen liitetyt mielikuvat näyttävät olevan historiallisesti katsoen hyvin vakaita – toisintaen joiltain osin jopa keskiajalle ulottuvia hulluuskäsityksiä. Ainoa selkeästi aiemmasta tutkimuksesta eroava havainto liittyi yhden teoksen ilmentämään tieteisfiktiiviseen ainekseen. Kantateeman osalta voi todeta, että tämän aineiston ilmentämää hulluutta näyttää jäsentävän toiseuttava minän ja toisen väliseen antinomiaan (self/other) perustuva kantateema. Aiemmin hyödyntämättömän aineistotyypin ja verrattain vähän teoretisoidun ja tutkitun teoreettisen konstruktion empiirisestä tarkastelusta johtuen tutkimusta voi kuvata eksploratiiviseksi, eli uutta kartoittavaksi ja mahdollista jatkotutkimusta pohjustavaksi. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kantateeman osalta lähinnä alustavia suuntaviivoja ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostaminen vaatii jatkotutkimusta.
-
(2018)Tässä työssä tarkastellaan sitä, miten valtionhallinnon valmius ja varautumisorganisaatiossa ymmärretään hybridivaikuttaminen. Tutkimuksessa selvitetään, onko haastateltavilla yhteisesti jaettu käsitys hybridivaikuttamisesta, ja minkälaisia aiheita, merkityksiä ja mielikuvia hybridivaikuttamiseen liitetään. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen tiedon muodostumista sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta (Moscovici, 1961). Teorian mukaan ymmärrys tietystä aiheesta rakentuu yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, tietyssä ajassa ja sosiaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään rakenteellista lähestymistapaa (Abric, 1993), joka mahdollistaa representaation rakenteen tarkastelemisen. Rakenteellista lähestymistapaa käytetään tyypillisesti määrällisin menetelmin tehtävässä tutkimuksessa, mutta tässä tutkimuksessa sitä lähestytään laadullisin menetelmin. Työssä pohditaan myös lähestymistavan haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimusta varten haastateltiin 23 valtioneuvostossa työskentelevää valmiuspäällikköä ja valmiussihteeriä. Pari- ja yksilöhaastatteluja tehtiin yhteensä 13. Haastattelumenetelmässä yhdistettiin teema- ja puolistrukturoitua haastattelua. Aineiston luokittelussa käytettiin muun muassa sisältöanalyysia, jossa useamman analyysikerran avulla oli mahdollista löytää aineistossa esiintyviä yhteisesti jaettuja teemoja. Aineistoa peilattiin Abricin sosiaalisen representaation rakenteelle asettamiin kriteereihin, joiden perusteella haastatteluista nousseet teemat oli mahdollista kuvata sosiaalisen representaatioin muodossa. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että haastateltavilla on yhteisesti jaettu käsitys hybridivaikuttamisesta. Tutkimuksen perusteella hybridivaikuttamisen sosiaalisen representaation ytimessä on monimuotoinen ja kokonaisvaltainen yhteiskunnan toimintakykyyn vaikuttaminen sekä tavoitteellinen toiminta. Perifeerisiä elementtejä löytyy useampi ja ne liittyvät muun muassa vaikuttamiskeinoihin, vaikuttamisen kohteisiin, sekä hybridivaikuttamisen hämmentävään luonteeseen. Venäjä nousee perifeeristen elementtien joukkoon ensisijaisena toimijana. Hybridivaikuttaminen ankkuroidaan sodankäynnin ja informaatiovaikuttamisen käsitteisiin, ja sen figuratiiviseksi ytimeksi nousevat pienet vihreät miehet. Tutkimuksen perusteella on nähtävässä, että representaation ydin sekä figuratiivinen ydin ovat jo muodostuneet, mutta käsitykset ilmiön seurauksista, sekä selvemmin aikaan sidotut perifeeriset elementit eivät vielä ole vakiintuneet. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että julkisuudessa käytävällä keskustelulla sekä medialla on nykyaikana merkittävä rooli sosiaalisten representaatioiden rakentumisessa. Hybridivaikuttamisen sosiaalisten representaatioiden tutkimusta on mahdollista hyödyntää esimerkiksi pohjana tulevien koulutusten suunnittelulle.
-
(2023)This study aims to map out how harm is socially represented in Facebook Watch videos with trigger warnings. In contemporary times, psychological terms have become increasingly popular in laypeople’s use. Although the transmission of scientific knowledge to common sense is not a new phenomenon, it has been expediated by the popularity of social media. Consequently, a new understanding of clinical terms, such as trauma and trigger warnings, are reflected in everyday practices, meaning making and communication between people. Historically, trauma was a physical injury, yet diagnostic manuals and shared understanding have shifted toward including psychological and emotional harm as bases of traumatic experiences. Likewise, trigger warnings have spilled from therapy to become a safeguarding practice in a variety of new settings. The thesis is situated primarily within Serge Moscovici’s social representations theory, which is well-geared to examine laypeople’s conceptualization of social phenomena and understand how scientific knowledge becomes a part of common-sense practices. The theory of concept creep by Nick Haslam, and clinical knowledge is applied as a secondary paradigm. The research question is: How is harm socially represented in Facebook Watch videos with trigger warnings? In total, 87 videos were collected from Facebook Watch service to assess how trigger warnings cue the risk of harm and how harmful content is understood. Videos were watched, evaluated, and analyzed through Braun and Clarke’s 6-phase reflexive thematic analysis. Further steps were taken to assess visual, sonic, and affective features to comprehend how the entirety of the content signified harm. As a result of the reflexive thematic analysis, the study identified four main themes for social representations of harm: Clinical reminders, Collision of values, Ambiguous entertainment value, and Collectively unsettling to the society. The results suggest that conceptualizing harm has moved from clinical understanding to subjective perceptions of trauma and harm. Social representations of harm were consistent with recent literature exemplifying the inflated harm concept. Harm was represented as ideas, opinions, values, theories, expressions, critiques, and images which go beyond graphic content. Although a large portion of the data (n=48) exemplified trigger warnings as a safeguarding practice based on clinical triggers or concerns for immature viewers, harm was occasionally portrayed as opposing value systems and polarization. Facebook Watch was found to constitute a powerful shared universe for social actors to create and share social representations of harm through videos, which are potentially affective, persuasive, and occasionally extreme. With the guidance of social representations theory and thematic analysis, the thesis demonstrates the practice of trigger warnings and how harm is socially represented in social media videos. The results indicate that further research efforts should focus on assessing and creating guidelines for safe and inclusive social media platforms for trauma and non-trauma background users. Current guidelines lack specificity and do not provide uniform recommendations for navigating harmful online content. Additionally, the study identifies the conceptualization of harm as a more inclusive and broad practice than outlined in clinical manuals, which ideally should be reflected in more comprehensive social media regulations to meet the users’ needs. Lastly, the study offers foundations and suggestions for further social psychological studies on harm through various methods.
Now showing items 1-4 of 4