Browsing by Subject "autonomia"

Aims. Accoring to the Self-Determination Theory all human beings have fundamental psychological needs to be competent, autonomous, and related to others. Satisfying all these basic needs is essential to motivation and also affects the psychological well-being of people. The concept of motivation can be examined also from the perspective of social psychology and cognitive science. Combining several theoretical models enables a more in-depth analysis of the phenomenon. This study focuses on reading motivation. The first research question of this thesis is, how much autonomy Finnish primary school teachers provided their pupils when choosing the latest novel to be read in class.Teachers’ arguments for using this particular way of choosing the book will be analyzed in the second research question. The aim was to find out what kind of thoughts about motivation guide teachers’ pedagogical choices when teaching literature. Additionally, the aim was to find out if all the psychological needs were mentioned equally when the term motivation was used in an answer or was one of them highlighted more than the others? Methods. This study is a part of the Lukuklaani research project and it’s data was collected by an online survey in Finnish primary schools during November-December 2017. The total number of answers was 885. This thesis is based on two questions from the questionnaire. One of the questions was closed and the other question was open. The data of this study includes only the Finnish-speaking answers from the research project schools and sample schools. The research method was theory driven analysis, which was based on the quantitative data of the first research question. As a qualitative research the corpus was wide including 583 answers. Results and conclusions. Teachers’ arguments hold a lot of understanding of motivational psychology. Also the fundamental psychological needs of The Self-Determination Theory appear widely in the whole data. Interestingly, the concept of autonomy appeared more than the other aspects of the SDT when teachers were referring to motivation in their answers. According to this study it is relevant to consider how the term motivation differs from the terms of enthusiasm or interest in teachers’ minds.

This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lääkärin kliinistä autonomiaa eli potilaan tutkimusta, diagnoosia ja hoitoa koskevaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kuvataan, määritellään ja perustellaan. Aiemman tutkimuksen perusteella lääkärin kliinisen autonomian käsite on selkiytymätön jopa osalle lääkärikuntaa. Lähteenä tutkimuksessa on Lääkärin etiikka -kirjan 7. painos vuodelta 2013. Kirjan katsotaan edustavan suomalaisten lääkärien ja hammaslääkärien ammattietiikkaa. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia. Tutkielman taustaluku kuvaa lääkärin etiikan historiaa ja kehittymistä, ja perehdyttää sen keskeisiin periaatteisiin. Lääkärin etiikan perusteiden tuntemus on tarpeen, sillä lääkärin kliininen autonomia on sidoksissa lääkärin etiikkaan. Osoittautuu, että lääkärin etiikka on joutunut muuttumaan lääketieteen ja teknologian nopean kehittymisen ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistumisen myötä. Tutkimuksen kolmannessa luvussa selvennetään aiheen kannalta keskeisiä moraalisen toimijuuden, lääkäriprofession eli lääkärien ammattikunnan ja ammattietiikan käsitteitä. Käy ilmi, että lääkärin kliininen autonomia on lääkärin moraalisen toimijuuden ja lääkärin tehtävän toteuttamisen ehto. Neljäs luku on tutkimuksen keskeisin sisältöluku. Luvun alussa muotoillaan lääkärin kliinisen autonomian määritelmä lääkäriprofession, professiososiologian ja lainsäätäjän määritelmiä apuna käyttäen. Pääosa luvusta keskittyy lääkärin kliinisen autonomian tarkasteluun analysoimalla sen suhdetta potilaaseen, lääkärin toimintaympäristöön ja lääkäriprofessioon Lääkärin etiikka -kirjan valossa. Seitsemän tapausesimerkin avulla havainnollistetaan lääkärin kliinisen autonomian merkitystä lääkärin työssä ammattietiikassa annettuja ohjeita ja neuvoja esimerkkeihin soveltaen. Tutkimuksen kuluessa käy ilmi, että lääkärin kliinisen autonomian suhteessa potilaaseen korostuu suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kliinisen autonomian rooli potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden takaajana. Muutoin ammattietiikka ei ole kiinnostunut lääkärin kliinisen autonomian suhteesta potilaaseen eikä sen tarkastelemisesta lääkärin moraalisen toimijuuden ehtona. Tilanteen todetaan muuttuvan, kun huomio siirtyy lääkärin kliinisen autonomian suhteeseen lääkärin toimintaympäristöön. Havaitaan, että ammattietiikka katsoo useiden asioiden voivan vaarantaa lääkärin kliinisen autonomian tai pyrkiä rajoittamaan sitä. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että Lääkärin etiikka -kirja ei riittävästi selkiytä, miten lääkärin kliininen autonomia suhtautuu esimerkiksi resurssien rajallisuuteen tai hoitotapahtuman ulkopuolelta määrättyihin reunaehtoihin, joiden esitetään voivan rajoittaa lääkärin kliinista autonomiaa. Lääkärin kliinisen autonomian määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi ja selkiytettäväksi tältä osin. Lääkärin kliinisen autonomian ja profession suhteen tarkastelu johtaa lopulta johtopäätökseen, että luottamus on lääkäriprofessiolle keskeinen arvo. Luottamuksesta puhuttaessa voidaan erottaa potilas, joka luottaa kliinisen autonomiansa varassa toimivaan lääkäriin, ja yhteiskunta, joka luottaa professioon, jolle se on antanut tehtäväksi tuottaa laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Koska yhteiskunta luottaa professioon, se turvaa lainsäädännön kautta yksittäisen lääkärin kliinisen autonomian. Ammattietiikka korostaa lääkärin vastuuta ja velvoitteita, mikä sitouttaa profession jäseniä ammattikunnan käytänteisiin ja etiikkaan. Sitoutumalla profession velvoitteisiin ja etiikkaan yksittäiset lääkärit toteuttavat käytännössä yhteiskunnan haluamat laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Yksittäisen lääkärin kliininen autonomia on näin välttämätön osa kokonaisuutta, jonka kautta lääkäriprofessio toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää.

Tutkielman tarkoitus on tuottaa tietoa sekä muistisairaan vanhuksen itsemääräämisoikeudesta että sen toteutumisesta. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on dualistinen, kaksikärkinen: ensimmäisessä tutkimustehtävässä selvitetään itsemääräämisoikeuden olemusta, sen alaa ja ulottuvuutta oikeustieteellisessä kontekstissa lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden valossa sekä tehdään rajanvetoa sallitun ja hylättävän intervention välillä. Toinen tutkimustehtävä on tutkia, miten muistisairaan vanhuksen autonomia reaalielämässä toteutuu hänen itsensä ja hänen läheisensä kokemana. Tutkimus on toteutettu yhdistämällä kahta eri tutkimusmetodia: lainopillista metodia selvitettäessä voimassa olevia oikeusnormeja ja niiden soveltamista sekä empiiristä, laadullista tutkimusmetodia tutkittaessa itsemääräämisoikeuden toteutumista reaalielämässä. Muistisairaiden ja heidän läheistensä kokemuksia on kartoitettu yksilöllisesti toteutettuna teemahaastatteluna. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu ja haastatteluaineisto on analysoitu abduktiivisesti. Lähtökohta muistisairaan itsemääräämisoikeudelle on, että vaikka muistisairaus on etenevä, neurologinen sairaus, muistisairaan autonomia ei pääty diagnoosin saamiseen. Toimintakyvyn heiketessä autonomia kaventuu asteittain, mutta oikeutta tehdä itsenäisiä ja itseään koskevia päätöksiä tulee kunnioittaa ja tukea niin pitkään kuin mahdollista. Itsemääräämisoikeuden olemusta on pohdittu erilaisten autonomian määritelmien avulla. Koska tutkielma liittyy vanhuusoikeuden alaan, myös itsemääräämisoikeuteen liittyvät, vanhuusoikeuden keskeiset käsitteet on selvitetty oikeuskirjallisuutta apuna käyttäen. Perinteisen individualistisen autonomian rinnalla käsitellään relationaalista autonomiaa, ja relationaalisen autonomian ilmentymänä tuettua päätöksentekoa, joka mahdollistaa muistisairaan päätösten tekemisen vielä siinäkin vaiheessa, kun oma toimintakyky ei riitä alentuneen kognition vuoksi. Haastattelututkimuksen tuloksia on havainnollistettu purkamalla litteroitua materiaalia haastateltujen autenttiseksi puheeksi. Tällä tietoisella valinnalla on haluttu antaa haastatelluille se, mikä heille kuuluu: ihmisen yksilöllinen ääni. Samasta syystä haastatelluille henkilöille on annettu nimet, joskin keksityt - tunnistamisen välttämiseksi. Tausta-ajatuksena tutkimuksessa oli, että muistisairas ei voi käyttää itsemääräämisoikeuttaan, jos hän ei ole tietoinen itsemääräämisoikeutensa olemassaolosta ja oikeuksiinsa pääsemisen instrumenteista. Tutkimuksessa keskiöön nousi erityisesti kolme asiaa: ensiksi, että lakisääteiset neuvontapalvelut eivät toimi tavalla, joka turvaisi muistisairaiden vanhusten oikeuden oikeaan ja oikea-aikaiseen tietoon heitä koskevissa oikeudellisissa ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Toiseksi, että relationaalisen autonomian ilmentymänä tuettu päätöksenteko on luonteva toimintamalli läheisissä relaatioissa ja kolmanneksi, että yksin asuvat, perheettömät muistisairaat ovat joka suhteessa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Lainsäädännöllisiä kehityskohteita ovat itsemääräämisoikeuslain säätäminen sekä tuettua päätöksentekoa koskevien pykälien lisääminen jo olemassa olevaan lainsäädäntöön. Myös "omaisköyhyyden" ratkaiseminen kolmatta sektoria apuna käyttäen voisi olla selvittämisen arvoista pyrittäessä parantamaan kaikkein haavoittuvimmassa olevien, perheettömien muistisairaiden vanhusten asemaa.

Objectives. The aim of this study was to investigate how flipped learning could be utilized in teaching mathematics in primary school from fourth to sixth grade. Another aim of this study was to examine the benefits and challenges of utilizing flipped learning in teaching mathema-tics from the perspective of both the teacher and the pupil. Flipped learning is a pupil-oriented learning culture which involves supporting the development of autonomy and self-determination of the pupil. Flipped learning enables individual learning pace and also utilizes collaborative learning. Flipped learning investigated in this study has been marginally studied as the majority of flipped learning studies focus on examining flipped classroom method. Methods. This study is a qualitative case study. The participants in this study were class teachers who had utilized flipped learning for the past five years as well as one pupil who had been in flipped learning utilizing class for the past three years. The research material was collected by conducting theme interviews and the results were analyzed with theory-based content analysis. Results and conclusions. The mathematics class investigated in this study utilized flipped learning by means of digital games and weekly achievement plan. The pupils made progress at their own pace and studied in small groups. From the point of view of both the teachers and the pupil, the benefits of flipped learning in this study turned out to be well-being and school satisfaction, the development of studying skills, collaborative learning, clarity of lear-ning objectives and increased motivation. From the point of view of the teachers, the challen-ges presented themselves in maintaining a peaceful working environment as well as concern for the proactivity of the pupils when in need of assistance. From the point of view of the pu-pil, the challenge of flipped learning method appeared as stress involved with scheduling the studies and matching the weekly achievement plan. It can be concluded from these results that in the class investigated in this study, flipped learning resulted in more benefits than chal-lenges although some of the pupils experienced the responsibility involved in flipped learning as burdensome.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää arkkitehtuurin taustalla vallitsevaa ihmiskäsitystä tarkastelemalla kahden eri ihmiseen keskittyvän arkkitehtuuriteorian ihmiskäsitystä ja ihmisen vapautta. Tutkimusta ohjaava tutkimuskysymys on: Minkälainen on Aulis Blomstedtin Canon 60 -teorian sekä Le Corbusierin Le Modulor -teorian käsitys ihmisestä, ihmisen vapaudesta sekä vapauden asteista? Arkkitehtuuri määritellään toiminnaksi ihmisen hyväksi. Ihmisen ympäristöä suunnitellessa ja rakennettaessa arkkitehdilla on oltava jokin perustava oletus toiminnan kohteestaan. Tätä kohdetta edustaa arkkitehtuurin ihmiskäsitys. Vaikka arkkitehti ei toiminnassaan pohtisi taustalla vaikuttavaa ihmiskäsitystä, muodostuu hänen toimintansa ohjaavista periaatteista aina jokin ihmiskäsitys. Ihmiskäsityksen välttämättömästä merkityksestä huolimatta arkkitehtuuria kuvaavat arkkitehtuuriteoriat eivät lähtökohtaisesti erittele arkkitehtuurin taustalla vaikuttavia filosofisia rakennelmia, vaan keskittyvät esteettiseen tai funktionaaliseen tekijöiden erittelyyn. Teorioiden tarkoitus on auttaa ymmärtämään arkkitehtuurin toimintaa ohjaavia tekijöitä, mutta käytäntölähtöinen käsittely keskittyy arkkitehtuurin mitattavien ja ei-mitattavien toiminnan kuvaamiseen. Samoin alan tutkimus jää usein näiden arkkitehtuurin osatekijöiden tasolle, jolloin arkkitehtuuriin taustalla vaikuttavien filosofisten rakenteiden käsittely jää vähemmälle Tutkimuksen päälähteinä toimivat Le Corbusierin The Modulor -teos sekä Aulis Blomstedtin artikkelit Mitta ja suhde, Ihminen arkkitehtuurin mitta sekä Blomstedtin tuotantoa kokoava teos Thougt and form, studies in harmony. Päälähteiden rinnalla tukeudun analyysissä Aulis Blomstedtin elämänvaiheita ja tuotantoa kokoavaan Helena Sarjakosken kirjaa Rationalismi ja runollisuus: Aulis Blomstedt ja suhteiden taide, sillä toisin kuin Le Corbusier, Blomstedt ei ole koonnut teoriaansa yhdeksi viimeistellyksi kokonaisesitykseksi, vaan se on kehittynyt pienissä vaiheissa ja erilaisissa muodoissa, kuten artikkeleissa, näyttelymateriaaleissa ja luennoissa Metodina tämän kysymyksen selvittämiseksi on käytetty systemaattista analyysia, joka rakentuu kahden eritasoisen tekstianalyyttisen menetelmän, käsiteanalyysin sekä taustaoletusten analyysin yhdistelmään. Analyysin alaisena olevat arkkitehtuuriteoriat ovat luonteeltaan soveltavaa aineistoa, jotka koostuvat filosofisista, kaunokirjallista, runollisista, mystisistä sekä matemaattisista esityksistä. Käsiteanalyysin ja taustaoletusten analyysin yhdistelmä soveltuu tähän tehtävään hyvin, sillä sen varassa on mahdollista paneutua teorioissa esiintyviin käsitteisiin sekä sanoittaa teorioihin liittyviä usein lausumattomia tausta-oletuksia. Tällä analyysimenetelmien yhdistelmällä on ollut tarkoitus luoda ymmärrettävä kokonaisuus teorioiden hajanaisesta kokonaiskuvasta sekä niiden taustalla vaikuttavasta ihmiskäsityksestä. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tuloksena voidaan todeta ihmiskäsitysten sekä ihmisen vapauksien tarkastelun osoittavan systemaattisen analyysin välineiden joustavuuden sekä soveltuvuuden arkkitehtuuriteorian tutkimukseen. Le Corbusierin ja Blomstedtin teorioiden ihmiskäsitykset ja niihin liittyvät vapauskäsitteet ovat teorioiden kesken hyvin yhtenäinen. Teoriat sisältävät kahteen osaan jakautuneen, yleiseen sekä arkkitehtia koskevaan, ihmiskäsityksen. Näiden käsitysten ero perustuu arkkitehdin ihmiskäsityksen yleisen käsitystä laajempaan vapauteen.

Goals. The main goal of this study is to find out, how the autonomy supportive pedagogy (ASP, Reeve 2006) suits in Finnish elementary school. Research questions: 1) what challenges and benefits will ASP bring for classroom teacher, 2) how do the applications of ASP differ between the age groups in elementary school, 3) how does ASP look out from colleagues point of view and 4) how do the students sense the autonomy support. Theoretical framework of the study is self-determination theory, which has its base in motivational studies by Deci and Ryan (1985). Methods. The design of the study was case study (Yin 2009) using data- and methodological triangulation. The actual case was a class room teacher applying ASP in his work. The data was collected from that teacher and also from his colleagues, from the school's principal and from the students. Case-teacher's data consists of two focused interviews from 2013 and 2015. Three of his colleagues and the principal had also been focused interviewed during 2015. The student data was collected with a quantitative Learning Climate Questionnaire -survey (n=48). The qualitative data was analysed by theory-based analysis (teorialähtöinen sisällönanalyysi) and the quantitative data by Kruskal-Wallis' non-parametric analysis. Results and conclusions. Main benefits of ASP were the increasing autonomous thinking and responsibility of own tasks. On the contrary, the main challenges were the noise in class and a long period of running the ASP in for the students. For the sixth-graders it can be possible to create an independent environment of "studying" but for the first-graders the main application of ASP was children's play. From the colleagues point of view ASP may increase student's adaptability for changes and also create difficulties for obeying the school rules. The sense of autonomy among the students was not dependent from teachers practical theory with this data.

Sikiötutkimuksilla tarkoitetaan sikiön synnynnäisten kehityshäiriöiden tutkimista raskauden aikana. Viimeisten vuosikymmenien aikana sikiötutkimusten käyttö on yleistynyt runsaasti länsimaissa, ja niiden voidaankin nykypäivänä todeta olevan rutiininomainen osa äitiyshuoltoa myös Suomessa. Olennaisina periaatteina sikiötutkimusten tarjoamisessa pidetään osallistumisen vapaaehtoisuutta ja osallistujien autonomian kunnioittamista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät naiset aina tee autonomista tai tietoon perustuvaa päätöstä sikiötutkimuksiin osallistumisesta, ja sikiötutkimusten rutiininomainen tarjoaminen voi jopa heikentää naisten valinnan vapautta. Maisterintutkielmassa tarkastellaan sikiötutkimuksiin liittyvää päätöksentekoa niihin osallistuneiden naisten näkökulmasta. Tutkielma keskittyy erityisesti tarkastelemaan naisten päätöksenteon autonomiaa ja heidän päätöksilleen antamia perusteluita. Tutkijan kiinnostus tutkielmassa kohdistuu siihen, kuinka naisten päätöksenteon autonomisuus ja sen mahdollisuudet näyttäytyvät heidän vapaamuotoisissa kirjoituksissaan. Tutkija pyrkii tutkielmassa tuotetun tiedon perusteella pohtimaan, kuinka sosiaalityön asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää naisten autonomisen päätöksenteon tukemisessa sikiötutkimusprosessissa. Maisterintutkielman aineisto koostuu kirjoituspyynnön avulla tutkielmaa varten kerätyistä vapaamuotoisista kirjoituksista (9 kpl) sekä Verneri.net sivustolla vapaasti saatavilla olevista kirjoituksista (7kpl), joissa sikiötutkimuksiin osallistuneet naiset käsittelevät kokemuksiaan sikiötutkimuksista ja niiden mukanaan tuomasta päätöksenteosta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena syntyi kolme yläluokkaa, jotka kuvaavat päätöksenteon autonomian jäsentymistä ja kehystymistä sekä päätöksentekoon liittyviä perusteluita ja pohdintoja naisten kertomuksissa. Naisten päätöksenteon autonomian kuvaukset jäsentyivät kolmeen alaluokkaan. Tarjottuun ja käytettyyn autonomiaan, ohitettuun päätöksenteon kuvaukseen ja epäselvään autonomiaan sekä evättyyn tai kyseenalaistettuun autonomiaan. Tarjotun ja käytetyn autonomian alaluokassa naiset kuvasivat vapaata, vapaaehtoista ja aktiivisesti tehtyä päätöstään. Autonomian kuvausten tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti vaihtelua tietoon perustuvan päätöksenteon kriteerien täyttymisessä, erityisesti päätöksen perustaksi annetussa tiedossa sekä siinä, kuinka neutraalisti tai ohjailevasti päätöksentekomahdollisuutta naisille tarjottiin. Ohitetun päätöksenteon kuvauksen ja epäselvän autonomian alaluokassa päätös sikiötutkimuksiin osallistumisesta ohitettiin ikään kuin “itsestään selvyytenä”, asiana, jota ei tarvinnut sen kummemmin perustella. Tämä herättää kysymyksen, ymmärsivätkö naiset tutkimuksiin osallistumisen vapaaehtoiseen ja valinnaisen luonteen. Evätyn tai kyseenalaistetun autonomian alaluokkaa yhdisti naisen tai vanhempien päätöksentekijän roolin aktiivinen kyseenalaistaminen, jopa evääminen, terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Naisten kertomuksista nousi esiin myös useita päätöksentekotilannetta kehystäviä taustatekijöitä, joilla voitiin nähdä olevan vaikutusta naisten päätöksenteon autonomiaan. Tällaisia taustatekijöitä olivat naisten sikiötutkimusprosessin aikana kokemat tunteet, sikiötutkimusprosessille ominainen kiireen ja epävarmuuden ilmapiiri sekä päätöksenteon sosiaalinen ja yhteiskunnallinen konteksti. Maisterintutkielman tuloksissa kuvataan lisäksi naisten sikiötutkimuksia koskeville päätöksilleen antamia perusteluita, ja päätöksentekoon liittyviä pohdintoja. Naisten kertomuksissaan esittämät pohdinnat ja perustelut olivat samankaltaisia, kuin aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty. Maisterintutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityön asiantuntemuksen hyödyntämiselle olisi tarvetta osana sikiötutkimusprosessin yhteydessä naisille ja perheille tarjottavaa tukea. Sosiaalityön yhteiskunnallinen ja sosiaalinen teoriaperusta, teoreettinen näkemys ihmisestä ympäristössään, tunteisiin liittyvä ja eettinen osaaminen, palvelujärjestelmiin liittyvä osaaminen sekä yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioittava arvopohja antavat sosiaalityöntekijöille hyvät valmiudet tarjota sikiötutkimusprosessin yhteydessä naisille tukea, joka edistää heidän autonomian mahdollisuuksiaan.

Introduction. The aim of the present study is to examine using the framework of the self-determination theory to what extent autonomy, competence and relatedness are associated with middle school students' grit. In addition, possible gender differences in grit and basic psychological needs were examined. This study is part of the Growing Mind project, which aims to create ways to develop schools as well as teachers and students at the personal, social and institutional level. The study may help finding ways to increase middle school students’ grit. It is important to support the grit of middle school students since it is associated with better school engagement and academic performance. Methods. The data was collected using online questionnaires from 8th grade students at the Helsinki metropolitan area in the fall of 2022. The data (N=1342, of which 46.1% females, 46.1% males and non-binarity 7.8%) was examined using regression analysis and two independent samples t-test. Gender differences were examined between girls and boys. Results. According to the results, basic psychological needs were positively associated with to students' grit. Basic psychological needs explained 26% of the variation in grit. Gender differences were observed in autonomy, competence, relatedness and grit. Boys reported higher values than girls in all basic psychological needs and grit. Based on the results, we can assume that supporting basic psychological needs is relevant in terms of supporting student’s grit. The national core curriculum for basic education has been assembled according to a learning concept that emphasizes active agency, promoting activities that support basic psychological needs. Thereby the results support the use of the practices of the national core curriculum for basic education, which emphasize the students' active agency and aspirations and skills to improve and learn together with others.

Tausta: Perinnöllisyystutkimuksen kehittymisen on katsottu johtavan siihen, että tulevaisuudessa perimää koskevalla riski-informaatiolla saattaisi olla keskeinen rooli terveydenhuollossa. Perimää koskeva riski-informaatio perustuu todennäköisyyksiin ja sen avulla saattaa olla mahdollista ennustaa tulevaa terveydentilaa ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät huomioiden. Riski-informaatio voi mahdollistaa yksilöllisten terveyskäyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden räätälöimisen. Tutkimuksen kontekstissa on keskusteltu siitä, tulisiko yllättävistä, perinnölliseen riskiin viittaavista löydöksistä kertoa tutkittaville. Kertominen saattaa parhaassa tapauksessa pelastaa ihmishenkiä, mutta myös aiheuttaa huolta yksilölle ja tämän lähipiirille. Metodit ja tutkimuskysymykset: Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2000-luvun alkupuolella Suomessa tehtyyn laajaan terveystutkimukseen osallistuneiden kokemuksia tutkimusprosessista, jonka yhteydessä heille kerrottiin terveystutkimuksen yhteydessä havaitusta, perinnölliseen rytmihäiriöalttiuteen (pitkä QT-aika -oireyhtymä) viittaavasta geenimuutoksesta. Metodologisena lähestymistapana käytetty tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA) on fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja idiografiaan pohjaava laadullinen lähestymistapa yksilön kokemusmaailman tutkimiseen. Tutkittavien kokemusmaailman kuvauksen ja tulkinnan kautta on etsitty vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten haastateltavat kokivat tilanteen, jossa heille kerrottiin pitkä QT-aika -oireyhtymään viittaavasta löydöksestä? 2) Millaisia kokemuksia haastateltavilla on kertomista seuranneesta ajanjaksosta ja toimenpiteistä? 3) Millaisia näkemyksiä haastateltavilla on siitä, miten perinnöllisiin sairauksiin viittaavista löydöksistä kerrottaessa tulisi toimia? Tulokset ja johtopäätökset: Haastateltavien sisäistä ja välistä kokemusmaailmaa leimaa ristiriitaisuus kaikissa aineistosta esiin nousevassa neljässä kattoteemassa: 1) ristiriitaiset kokemukset pitkä QT-aika tutkimusprosessista, 2) perimästä kertominen kontekstuaalisena kysymyksenä, 3) perimää koskevan tiedonkäsittelyn kompleksisuus ja 4) autonomia. Ristiriitaiset kokemukset pitkä QT-aika -tutkimusprosessista kertovat siitä, että vaikka valtaosa tutkittavista on tyytyväisiä tutkimusprosessiin ja kiitollinen sen kautta saadusta riski-informaatiosta, tutkimusprosessin kulkuun liittyvät seikat synnyttävät ristiriitoja yksilöiden sisäisessä kokemusmaailmassa. Sisäistä ristiriitaa kokeneet toivovat mahdollisuutta jatkoseurantaan ja lisäinformaation saamiseen esimerkiksi asiantuntijakontaktien ja perinnöllisyysneuvonnan muodossa. Epävarmaan geenitestin tuloksen odotusaikaan verrattuna geenitestin tuloksen saaminen ja perimää koskevan informaation henkilökohtaisen merkityksen ymmärtäminen vähentää huolta, mahdollistaa minäkäsitykseen kohdistuvan uhan työstämisen ja hallinnan tunteen palauttamisen, ja sen koetaan tukevan elämäntapoihin ja elämänsuunnitteluun liittyvissä valinnoissa. Kaikki haastateltavat kannattavat perimästä kertomista kontekstuaalisena kysymyksenä, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Kysymys siitä, miten perimästä kerrotaan, näyttää tämän tutkimuksen pohjalta olevan keskeisempi, kuin kysymys siitä, pitäisikö perimästä kertoa. Perimää koskeva tiedonkäsittelyn kompleksisuus viittaa siihen, että todennäköisyyksiin perustuvan riski-informaation käsittely on haastavaa. Autonomia ja siihen liittyvä puhe hallinnasta nousevat esiin eri konteksteissa. Sairauden perinnöllisyyden vuoksi autonomia koetaan toisinaan rajallisena, ja omat vaikutusmahdollisuudet tulevaan terveydentilaan toisaalta tunnustetaan ja toisaalta kyseenalaistetaan.