Browsing by Subject "bakteeri-infektiot"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2015)Tidigare studier har visat en högre frekvens av bakterieinfektioner hos patienter med diabetes, men de specifika riskfaktorerna har varit oklara. Målet med vår studie var att underöka incidensen av bakterieinfektioner och deras koppling till kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati hos patienter med typ 1 diabetes. Vi undersökte frekvensen av bakterieinfektioner hos patienter med typ 1 diabetes (n=4748) och deras kontrollpatienter som hade justerats för ålder och kön (n=12 954). Vi använde landsomfattande register ur vilka vi samlade information på årliga uppköp av antibiotika och epikrisdiagnoser mellan 1996 och 2009. Diabetesnefropati klassificerades enligt graden av albuminuri. Resultat: Frekvensen av bakterieinfektioner som krävde sjukhusvård och det årliga antalet uppköp av antibiotika var högre hos patienter med typ 1 diabetes, jämfört med kontrollpatienterna. Resultaten korrelerade även med svårighetsgraden av diabetesnefropati. Mängden årliga uppköp av antibiotika korrelerade med graden av kronisk hyperglykemi. Studien visar för första gången sambandet mellan bakterieinfektioner, kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Bakteerit voivat kasvaa plantonisesti eli vapaana nesteessä tai ne voivat kasvaa kiinnittyneenä elolliseen tai elottomaan alustaan. Alustassaan kasvavia mikrobiyhteisöjä kutsutaan biofilmeiksi. Yli 99,9 % bakteereista kasvaa biofilmeissä. Biofilmi muodostuu mikrobeista, joita voi olla yhtä tai useampaa lajia. Bakteerit tuottavat ympärilleen soluväliainetta, joka koostuu erilaisista ekstrasellulaarisista polymeerisistä materiaaleista (EPS) kuten polysakkarideista, proteiineista ja DNA:sta. Biofilmit ovat huomattava ongelma ihmis- ja eläinlääketieteessä, sillä ne ovat osallisena noin 80 %:ssa kaikista ihmisten mikrobiologisissa infektioissa. Biofilmeissä kasvavat bakteerit ovat 10–1000 kertaa resistentimpiä kuin planktoniset bakteerit. Biofilmien resistenssimekanismeja ovat muun muassa heterogeenisyys (monimuotoisuus), lisääntynyt mutaationopeus, antimikrobisia aineita ulospumppaavat pumput ja hidas kasvunopeus. Biofilmit on yhdistetty moniin vaikeasti parannettaviin infektioihin. Eläimillä ne ovat osallisina muun muassa haava- ja vierasesineinfektioiden, osteomyeliitin (luuydintulehdus), utaretulehduksen, keuhkotulehdusten ja monien muiden sairauksien taudinaiheutuksessa. Biofilmien diagnosointi on haastavaa, sillä perinteisillä osoitus- ja hoitomenetelmillä ei saavuteta hyviä tuloksia. Biofilmien diagnosointiin voidaan käyttää mikroskopointia, erilaisia värjäyksiä, viljelymenetelmiä ja DNA-pohjaisia menetelmiä. Näissä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Biofilmien hoito on vaikeaa. Sen vuoksi on tärkeää kyetä ehkäisemään niiden muodostumista. Tärkein keino niiden ehkäisyssä on käyttää hoitotoimenpiteissä aseptisia menetelmiä, jolloin bakteerit eivät pääse kolonisoitumaan. Joskus voidaan käyttää antibiootteja biofilmien muodostuksen ehkäisyyn, sillä planktoniset bakteerit ovat herkkiä antibiooteille toisin kuin biofilmissä kasvavat bakteerit. Antibioottien ehkäisevä käyttö voi kuitenkin suosia resistenttien bakteerikantojen kehittymistä. Vierasesineinfektioiden ehkäisyssä voidaan käyttää erilaisilla antimikrobisilla aineilla päällystettyjä vierasesineitä. Antibiootit eivät ole tehokas keino hoitaa biofilmejä. Niiden hoitoon voidaan käyttää mekaanista poistoa, lääkehunajaa tai erilaisia fysikaalisia menetelmiä kuten ultraääntä
Now showing items 1-2 of 2