Browsing by Subject "etätyö"

Etätyö yleistyi maaliskuussa 2020 äkillisesti COVID-19 pandemian seurauksena maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksesta. Etätyö on ollut ennen koronapandemiaa harvinaista lääketeollisuudessa, joten etätyötä lääketeollisuudessa on tutkittu hyvin vähän. Etätyön on arvioitu jäävän pysyväksi ratkaisuksi, joten on ajankohtaista tutkia etätyön soveltuvuutta ja tehokkuutta lääketeollisuudessa. Etätyöntekijöiden tuottavuus kasvaa yleensä huomattavasti. Työpaikalla koetaan jatkuvasti keskeytyksiä, melua ja muita häiriötekijöitä, joiden lisäksi työmatkat kuormittavat työntekijöitä. Etätyöntekijät säästyvät suurimmalta osalta näistä ongelmista, jolloin suurempi osa heidän työpäivästään kuluu varsinaiseen työntekoon. Valtaosa etätyöntekijöistä tekee etätyötä osan työajastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokemuksia etätyöstä, etätyön soveltuvuutta ja etätyön tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä lääketeollisuudessa. Tutkimus on toteutettu Orion Oyj:n Suomen toimipisteissä. Tutkimuksen toteuttamistapa oli kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen kyselytutkimuksen yhdistelmä. Yhdistämällä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia kysymyksiä pyrittiin saamaan tarkempia tietoja kuin pelkällä kvantitatiivisella tutkimuksella voitaisiin saada. Kysely oli avoinna 15.11.–26.11.2021. Vastausprosentiksi saatiin 34,9 %. Etätyön merkittävimmiksi hyödyiksi havaittiin työ- ja vapaa-ajan joustavampi yhteensovittaminen ja se, että etätyössä keskittyminen on parempaa. Kommunikaation koetaan onnistuvan hyvin etätyössä, mutta kasvokkain tapahtuvaa kommunikaatiota pidetään myös tärkeänä. Esimerkiksi kehitys- ja ideointipalaverit olisi hyvä järjestää mahdollisuuksien mukaan kasvokkain. Lisäksi hiljaisen tiedon siirtyminen on vähäisempää etätyössä. Etätyö soveltuu hyvin tutkimus- ja tuotekehitystyöhön, eikä sen koeta heikentävän merkittävästi kykyä innovoida. Tulosten perusteella etätyötä haluttaisiin tehdä enemmän kuin 40 % työajasta ja etätyötä pidetään tehokkaana työskentelytapana. Kyselyssä ei selvitetty, minkälaisia etätyömääriä vastaajat ovat tehneet vahvan etätyösuosituksen aikana. Osa vastaajista on saattanut olla muita enemmän lähitöissä, mikä voi vaikuttaa tuloksiin. Saadut tulokset olivat kuitenkin samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Suurin osa tähän kyselyyn osallistuneista oli erittäin kokeneita ja työnsä hyvin osaavia työntekijöitä, mikä voi lisätä etätyömyönteisyyttä tuloksissa.

Koronaviruspandemian johdosta monet tieto- ja asiantuntijatyötä tekevät siirtyivät etätöihin keväällä 2020. Mediassa käsiteltiin tuolloin paljon etätyötä ja annettiin neuvoja etätyötä tekeville. Tämä tutkielma käsittelee etätyöhön liittyviä normeja mediassa tarkastelemalla, miten etätyötä käsittelevissä Helsingin Sanomien artikkeleissa rakennetaan diskursiivisesti yhteiskuntaluokkaa ja hyvää kansalaisuutta. Luokka määritellään Pierre Bourdieun ja Beverley Skeggsin ajatuksia mukaillen symbolisten ja kulttuuristen käytäntöjen tuotteena sekä erontekojen ja arvottamisen mekanismina. Tutkielmassa tarkastellaan luokkaa erityisesti keskiluokkaisuuden näkökulmasta ja lähdetään oletuksesta, että keskiluokkaisuus on laajasti normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisuutta käsitteellistetään ihmisiin kohdistuvina ideaaleina ja niihin vastaamisena sekä määrittelyinä hyvästä ja huonosta kansalaisuudesta. Kansalaisuutta tarkastellaan erityisesti uusliberaalia kansalaisuutta käsittelevän tutkimuksen näkökulmasta, jossa hyvän kansalaisuuden nähdään olevan yksilöllistä, vastuullista, itseään kehittävää ja joustavaa. Tutkielman aineistona on 33 Helsingin Sanomien etätyötä käsittelevää verkkoartikkelia, jotka on julkaistu keväällä 2020. Menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla analysoidaan luokkaan ja hyvään kansalaisuuteen liittyviä normeja ja valtadiskursseja. Menetelmä on teoriasidonnainen, eli analyysi on vuoropuhelua aineiston sekä luokkaa ja kansalaisuutta käsittelevän teorian ja aiemman tutkimuksen välillä. Analyysissä etätyötä tekevät hyvät kansalaiset määrittyvät hyvin keskiluokkaisiksi. Keskiluokkaisuutta rakennetaan sekä etätyöläisten kuvaamisen kautta että erilaisten etätyöhön liittyvien normien ja oletusten luomisen kautta. Ensinnäkin etätyöläisillä kuvataan ja oletetaan olevan keskiluokkaiset resurssit ja elämät, jolloin etätyöstä luodaan keskiluokkaisia normeja. Lisäksi etätyöläisten perhe-elämä näyttäytyy keskiluokkaisena. Luokkaa myös häivytetään sivuuttamalla pandemiaan ja etätyöhön liittyvää eriarvoisuutta sekä luomalla keskiluokkaisuudesta normia. Toiseksi etätyötä tekevän kansalaisen ideaaliksi rakentuu kunnollinen kansalainen, jolla on kunnollisuutta noudattavat elämäntavat ja joka hallitsee itseään sekä elämäänsä tehokkaasti. Nämä piirteet näyttäytyvät myös keskiluokkaisina ideaaleina sekä mahdollisina vain keski- ja yläluokkaisille. Lisäksi hyvään kansalaisuuteen liitetään neuvotteluja armollisuuden diskurssin avulla, jolloin luodaan rajanvetoja ideaalin, hyväksytyn ja huonon kansalaisuuden välillä. Tutkielma vahvistaa käsitystä keskiluokkaisuudesta normina sekä keskiluokkaisesta kunnollisuudesta hyvän kansalaisuuden mallina suomalaisessa yhteiskunnassa. Johtopäätöksissä pohditaan myös median roolia diskurssien tuottajana sekä hyvän kansalaisuuden ja keskiluokkaisuuden ideaalien potentiaalisia vaihtoehtoja.

Koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen kriisin vuoden 2020 keväällä. Turvatakseen kansalaisten terveyden ja terveydenhuollon kantokyvyn moni maa siirtyi poikkeusoloihin ja muodosti yhteiskunnan ympärille sulkutilan. Näin kävi myös Suomessa. Koronapandemia toi useita konkreettisia muutoksia ihmisten arkeen: moni joutui siirtymään etätöihin ja laittamaan vanhan harrastuksensa tauolle. Nopeat rakenteelliset muutokset poikkeusolojen myötä tarkoittivat, että monen tuli sopeutua varsin äkkiä arjen uusin toimintatapoihin. Kotiympäristö oli monen muutoksen kourissa. Siinä, missä etätöihin siirtyminen muutti kodin työympäristöksi, korostui kodin rooli myös vapaa-ajanviettoympäristönä. Ihmisten sulkeuduttua koteihin heidän vapaa-ajanviettotapansa muuttuivat. Kotoilu nosti esille sekä uusia että vanhoja harrastuksia. Mediassa alettiin puhua neuloosista, kun yhä useampi kuluttaja oli syventynyt käsitöiden harrastamiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten kuluttajat neuvottelevat käsityöläisyyttään työn ja vapaa-ajan jännitteellisessä suhteessa. Jännitteellisellä suhteella viitataan koronapandemian aiheuttamiin muutoksiin ihmisten työ- ja vapaa-aikaan. Aihetta lähestyttiin neoliberalistisesta aikalaiskuvasta käsin. Tutkielma sijoittuu kuluttajatutkimuksen kentällä vapaa-aikatutkimuksen areenalle. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja taustateorian roolissa toimi Robert A. Stebbinsin vakavan harrastamisen teoria. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, jotka sijoittuivat ajalle 5.3.–19.5.2021. Vastaajien sukupuolta tai ikää ei selvitetty. Tutkimusjoukkona oli kahdeksan työsuhteessa olevaa henkilöä. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja järjesteltiin erilaisiin ryhmiin käyttäen apuna konseptilähtöistä analyysiä. Tutkielman tuloksista oli havaittavissa, että kuluttajien työ- ja vapaa-aika oli kokenut koronapandemian aikana useita muutoksia. Etätöihin siirtymisen myötä rajat työn ja vapaa-ajan välillä hälvenivät, ja työt tulivat helpommin vapaa-ajalle. Työt myös muuttuivat hektisemmiksi. Neoliberalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna etätöihin siirtyminen oli voitto neoliberalismille, sillä etätöiden myötä monen työpäivä piteni ja työn organisointi siirtyi työntekijän vastuulle. Toisaalta vapaa-aika vei osan myös työajasta, kun kuluttajat alkoivat neuloa työajalla. Kuluttajat joutuivat neuvottelemaan sekä töidensä että vapaa-aikansa ympärillä, sillä vapaa-ajalla täytyi järjestellä omat ajanviettotapansa uudelleen ja huolehtia siitä, etteivät työt ota liikaa aikaa vapaa-ajalta. Monelle kuluttajalle neulominen näyttäytyi vakavana harrastuksena ja toi heidän elämään monipuolista sisältöä. Neulominen esimerkiksi kasvatti kuluttajien toimijuutta ja liitti heidät osaksi yhteisöjä. Yhteisöjen sisällä kuluttajat saattoivat kuitenkin kilpailla keskenään ja kadehtia toistensa käsityötaitoja. Tämän voitiin nähdä ilmentävän neoliberalistista ideologiaa. Kuluttajat myös neuvottelivat käsityöharrastustaan sukulaissuhteidensa kautta, ja erityisesti äidit näyttävät toimivan väylänä kohti käsityöharrastusta. Jatkotutkimuksissa voisi olla syytä tutkia työelämän rakenteiden muuttumista koronapandemian jälkeen työnantajien näkökulmasta sekä toisaalta nykyisten haastateltavien sopeutumista koronan jälkeiseen työelämään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää kunta-alan tietotyöläisten kokemuksia työyhteisöviestinnästä ja työyhteisön yhteisöllisyydestä koronaepidemian synnyttämän laajan etätyön aikana. Tutkimusaiheeni valikoitui sen ajankohtaisuuden vuoksi. Koronapandemia pakotti lähestulkoon kaikki tietotyöläiset etätöihin ympäri maailmaa maaliskuussa 2020. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti myös oma kokemus etätyön vaikutuksista työyhteisöön. Tarkasteluun päätyi kolme pääkaupunkiseudulla toimivaa kuntaa ja niiden hallinnoissa työskenteleviä tietotyöläisiä. Pääkaupunkiseudulla koronaepidemia on ollut sen puhkeamisesta lähtien eniten tartuntoja, jonka vuoksi voidaan olettaa, että pääkaupunkiseudulla etätyö toteutettiin laaja-alaisimmin. Kunta-alalla etätyötä ei juurikaan tehty ennen koronaepidemiaa, jonka vuoksi kunnan tietotyöläiset tarjosivat oivallisen kohteen tutkia etätyön synnyttämiä kokemuksia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla 7.4.-3.5.2021 välisenä aikana. Haastateltavina toimi kymmenen kolmen eri pääkaupunkiseudun kunnan hallinnossa työskentelevää tietotyöläistä. Kolme haastateltavista toimi esimiesasemassa ja seitsemän työntekijöinä. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavaa sisältöanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu aiemmista työyhteisöllisyyteen, työyhteisöviestintää ja etätöitä koskevasta tutkimuksesta, tieteellisistä artikkeleista ja kirjallisuudesta. Aineiston analyysi osoitti, että koronaepidemian tuoma laaja etätyö heijastuu erityisesti koko organisaation väliseen yhteisöllisyyteen. Kuntaorganisaatioissa työsuhteet ovat usein pitkiä, jonka vuoksi työyhteisöissä on keretty luomaan tiiviitä ystäväsuhteita, jotka pysyivät myös koronaepidemian tuomassa etätyössä. Yhteisöllisyys nähtiin kuitenkin yleisesti heikentyneen koko organisaatiotasolla. Yhteisöllisyyden muutoksiin liitettiin myös kokemus viestinnän muuttumisesta asiapitoisemmaksi ja kokouskäytäntöjen muokkaantuminen byrokraattisemmaksi kuin aikaisemmin toimistolla. Etätyön aikana viestintä on tiivistynyt, jonka seurauksena vapaammat kohtaamiset ovat vähentyneet tai poistuneet lähes kokonaan vuorovaikutustilanteista. Johtopäätöksenä todettiin, että viestintä ja vuorovaikutus ovat merkittäviä yhteisöllisyyden ylläpitämisessä. Erityisesti esihenkilöille asetettiin viestinnän ja vuorovaikutuksen ylläpitämisestä vastuu. Toisaalta jokainen haastateltavista olevista työntekijöistä tunnisti oman henkilökohtaisen vastuun ja merkityksen työyhteisön viestinnän ylläpitämisessä ja sitä kautta yhteisöllisyyden edistämisessä. Jatkotukimusta laajan etätyön merkityksestä työyhteisön yhteisöllisyyden ja viestinnän näkökulmasta tarvitaan, sillä aihe on suhteellisen tuore eikä tutkimusta aiheesta ole vielä riittävästi.

The COVID-19 pandemic drove knowledge workers to work remotely from their homes starting from spring 2020. The purpose of this study is to identify the stressors and resource factors that are reflected in knowledge workers’ experiences when changing to work remotely. In addition, this thesis aims to identify the changes that both individuals and organizations have made in their practices and activities in order to support well-being at work during a pandemic. In this thesis, the experiences of the interviewees are examined from the perspective of the job demands and resources model. In addition, the theoretical framework of the study is also based on self-determination theory which looks at the effect of satisfaction of the basic psychological needs on the experience of work-related well-being. The study was conducted qualitatively and the research material consisted of ten semi-structured interviews. The participants of this research were knowledge workers in different fields, and they had all moved to do their work remotely because of the COVID-19 pandemic. The interview questions focused on the use of technology and its changes, differences in social interaction, and the support received by the organization during the remote work period. Both the workload and resource factors were noticeable from the research results. In this study, workload factors were divided into psychosocial, cognitive, and physical. The workload factors were related to the challenges of interaction and communication experienced in remote communication, the longing for physical interaction, the challenges of reconciling work and other life, the challenges of recovering from work, and the challenges of physical ergonomics. The job resources in remote work consisted of the support received from the work community, the increased flexibility and efficiency of work, the accessible leadership perspective, and the facilitation of reconciling work and family life. Individuals and organizations adapted their work practices and activities so that the workload requirements were reduced and the resource factors were strengthened. Individuals created new practices to address communication challenges in remote work, sought to increase a sense of relatedness in the work community, paid more conscious attention to their own recovery from work, and tried to avoid the occurrence of cognitive stress by influencing their own attitudes. Organizations identified the workload factors of remote work and adapted their practices by providing support to employees to minimize cognitive, psychosocial, and physical strain. This research provides targeted information on the effects of the transition of knowledge workers well-being at work following the COVID-19 pandemic. In addition, this research will provide more information about workload and resource factors in remote work and the ways in which individuals and organizations can influence the occurrence of these factors in remote work.

Tässä tutkielmassa käydään läpi työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeuden laajuutta uusien työn tekemisen muotojen – etätyön ja alustatalouden osalta. Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa keskiössä on työntekijä, jota työsuojelulainsäädännöllä suojataan. Työsuojeluvelvoitteet taas koskevat työnantajaa. Mitä tietoja työsuojeluviranomaisen on mahdollista saada etätyöntekijältä? Entä itsensätyöllistäjältä? Valtiosääntöoikeudellisesti tiedonsaantioikeuteen liittyy rajoittavasti perusoikeuksina kotirauha ja henkilötietojen suoja osana yksityisyyden suojaa. Perustuslakivaliokunta taas on perustellut kotirauhan suojan piiriin ulottuvia tarkastusoikeuksia niin oikeudella elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen kuin julkisen vallan velvoitteella huolehtia työvoiman suojelusta. Työsuojelua koskevasta lainsäädännöstä keskeisin on työturvallisuuslaki, jonka osalta tutkielmassa keskitytään etätyön ja alustatalouden kannalta relevantteihin säännöksiin. Työturvallisuuslaki on tutkielman keskeisin säädös yhdessä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain ja varsinkin sen tiedonsaantia ja tarkastusoikeutta koskevan 4 §:n kanssa. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijän työsuojelua muutamien esimerkkitilanteiden kautta etätyötä ja alustataloutta koskevan lainsäädännön reunaehtojen asettamissa rajoissa. Tutkielman johtopäätöksenä on, että tilanne on lainsäädännöllisesti epäselvä, eikä työntekijän työsuojelu toteudu uusien työn tekemisen muotojen osalta niin kuin työturvallisuuslaki edellyttää. Tutkielmassa esitetään kannanottona, että joko kotirauhan suojan kynnystä olisi madallettava tai työntekijän työsuojeluvastuusta olisi säädettävä laissa.

Goals. The aim of the study was to determine whether the classteachers’ relatedness was protectively associated with burnout during the phases of the corona pandemic. The aim was to examine whether the association between classteachers' relatedness and burnout varied according to the way of working or the stages of a corona pandemic. Relatedness was examined through the communal dimension of the self-determination theory. Relatedness was examined through the dimensions of satisfaction and frustration. Classteachers’ relatedness is associated with lower levels of burnout. The corona pandemic has brought new challenges and demands to teaching example new learning environments. The uncertainty surrounding the pandemic and the adaptation to new ways of working have increased the workload of classteachers. It is important to look at the links between relatedness, burnout, and way of working in order to protect classteachers’ well-being even in exceptional times. Methods. The data (N = 1286) was collected in cooperation with the OAJ at three measurement times in spring 2020, autumn 2020, and spring of 2021. Measurement times examined the different phases of the corona pandemic. Teachers filled out a questionnaire that measured relatedness, burnout, and way of working. Remote work percentage was divided into ways of working, which were classified as remote work, hybrid work, and face-to-face work. The relationship between relatedness and burnout was examined using hierarchical regression analysis. In addition, the interaction terms examined whether there was a variation according to the way of working or the phases of the corona pandemic. Results and conclusion. The relationship between classteachers' relatedness and burnout was protective during the corona pandemic. In addition, there was variation in the relationship between relatedness and burnout according to the way of working and the different stages of the corona pandemic. Hybrid work was associated with greater level of exhaustion than face-to-face work. In the spring of 2021, classteachers with high levels of relatedness satisfaction expected less exhaustion than in spring 2020. According to previous studies, the study confirms the importance of relatedness in protecting classteachers' from burnout. It would be important to continue to examine the effects of the corona pandemic on the well-being of teachers to better safeguard the well-being of teachers in similar exceptional times in the future.