Browsing by Subject "exosome"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista sairauksista kehitysmaissa. M. tuberculosis-bakteerin tiedetään kykenevän väistämään potilaan immuunipuolustusta ja hyödyntämään makrofagien sekä muiden puolustussolujen ominaisuuksia. M. tuberculosis kykenee lisääntymään makrofagien sisällä. Eksosomit ovat solunulkoisia rakkuloita, joita kaikki solut erittävät. Eksosomeilla tiedetään olevan myös immunomodulatorisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää in vivo-malli eksosomien immunomodulatoristen ominaisuuksien mallintamiseen seeprakaloissa, hyödyntämällä seeprakalojen omaa Mycobacterium marinum-patogeeniä. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen monosyyttilinjan soluja (THP-1), lämpötapettuja M. marinum-bakteereja ja seeprakalojen poikasia. THP-1 -soluja käsiteltiin lämpötapetuilla M. marinum bakteereilla viidellä eri bakteerikonsentraatiolla. Lisäksi tutkimuksessa oli yksi bakteereilla käsittelemätön THP-1 -soluviljelmä. Kaikista THP-1 -soluviljelmistä eristettiin ultrasentrifugaatiolla kyseisten solujen tuottamia eksosomeja. Eristettyä eksosomeja mikroinjektoitiin kuorittujen seeprakalan poikasten ruskuaispussin blood circulation valley -suoneen, jotta nähtäisiin aiheuttavatko ne muutoksia kalojen tulehduksenvälittäjäaineiden geenien ilmentymisessä eli geeniekspressiossa. Noin puolen vuorokauden jälkeen kalaryhmästä poistettiin kuolleet yksilöt ja elossa olevat kerättiin talteen RNA-eristystä varten. Eristetty RNA käännettiin DNA:ksi ja reaaliaikaisella polymeraasiketjureaktiolla, qPCR:llä, mitattiin kohdegeenien ekspressioita. Tutkimuksessa havaittiin valittujen tulehdusvälittäjäaineiden geenien ilmentymisen lisääntymistä seeprakaloissa. Geenin ilmentymstaso oli sitä suurempi, mitä suuremmalle bakteerimäärälle THP-1 -solut oli altistettu ennen eksosomien eristystä. Kaikkein korkeimmat tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiotasot nähtiin altistamattomien solujen eksosomeilla injektoitujen kalojen ryhmissä. Kontrolliksi valitussa geenissä ei havaittu vastaavaa geeniekspression kasvua. Näiden tutkimustulosten perusteella lämpötapetulla M. marinumilla käsiteltyjen THP-1 -solujen eksosomeilla näyttäisi olevan kyky aiheuttaa samankaltaisia muutoksia tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiossa kuin seeprakalojen suoralla M. marinum infektiolla. Tulosten vahvistamiseen tarvitaan vielä lisätutkimuksia.
-
(2014)Microvesicles (MVs) are lipid bilayered membranous vesicles containing functional lipids, proteins, RNA and DNA that are produced by most cells. The physiological significance of MVs has become evident, and increased MV counts and the contents of MVs are nowadays also associated with different pathophysiological phenomena. The goal of the field is to use MVs as diagnostic and therapeutic tools. To achieve this, the understanding of the mechanisms of the functions of MVs should be understood better and additionally, reliable methods for the quantification and characterization of MVs should be developed and standardized. The aim of the study was to determine differences in platelet-derived MVs produced by different activation mechanisms. The second aim was to set up and optimize a protocol based on the reaction of sulphur, phosphate and vanillin (SPV) for measuring lipid content of MVs. The third aim was to study the effect of thrombin and proteinase inhibitor PPACK to the vesiculation of platelets. Platelets were isolated from the whole blood of healthy volunteers and vesicles were produced by platelet agonists mediating thrombogenic activation (thrombin and collagen, TC), pathophysiological activation (lipopolysaccharide, LPS) and Ca-ionophore (A23187) as positive control for vesiculation. Quantification and size determination of produced MVs was done using Nanoparticle Tracking Analysis (NTA). MVs were characterized by protein content using bicinchonic acid assay (BCA) and by lipid content using SPV-reaction. MVs had great activation-dependent differences in the lipid and the protein content. Activation with Ca-ionophore produced the most MVs, but the lipid and protein content was only a fraction from (patho)physiologically induced MVs. Only TC increased vesiculation. Vesicle subpopulations had significant difference in lipid content. Thrombin and proteinase inhibitor PPACK mediated inhibition of platelet formation in all of the activations, but the effect was not statistically significant. The mechanism of inhibition was likely to be proteinase inhibitor mediated. The isolation of vesicle populations using differential centrifugation proved to isolate studied populations only partially and the quantification method with NTA was susceptible to concentrated samples. SPV protocol reacted with different intensity to different lipids. In the future, quantification and isolation methods for MVs and the subpopulations of MVs should be improved. Additionally, to understand the physiologically relevant mechanisms of platelet-derived vesicle formation, the inhibitor experiments with PPACK should be continued, because the number of replicates was too low to see significant effects due to a large donor-dependent deviation. Since MVs are heterogenous cellular multitools affecting varying (patho)physiological phenomena, optimization and standardization of methods should be continued in order to study MVs properly.
Now showing items 1-2 of 2