Browsing by Subject "huoltovarmuus"

Tämän tutkimuksen aiheena oli traktorien kasvihuonekaasujen vähentäminen ja polttoaineiden huoltovarmuuden parantaminen. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Fossiiliset polttoaineet ovat yksi suurimmista KHK-päästöjen lähteistä maailmassa. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään kansainvälisillä ja kansallisilla ilmastotavoitteilla. Jokaisen sektorin on tehtävä oma osuutensa päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen maataloustraktorit ovat tähän saakka toimineet pelkästään fossiilisella tuontidieselillä. Kriisiytynyt maailmantilanne on tuonut esiin myös tarpeen parantaa polttoaineomavaraisuutta. Jotta voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto epävarmassa maailmantilanteessa, on tuontidieselin tilalle etsittävä vaihtoehtoja. Tutkimuksen aihepiiri oli monitahoinen, johon liittyi yksittäisiä, toisistaan irrallaan olevia tutkimuksia ja tietolähteitä. Siksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui synteettinen katsaustyyppinen-tutkimus. Siinä kerätään aluksi laaja ja monipuolisen aineisto, josta analyysin ja synteesin avulla pyritään saamaan mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä ei-tieteellisiä lähteitä, kuten lehtiartikkeleja sekä sähköpostikeskusteluja, Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Suomessa on mahdollisuuksia korvata fossiilista tuontidieseliä maatalouden traktorien polttoaineena. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin saadaan parannettua sekä polttoaineiden huoltovarmuutta, että vähennettyä traktoreista tulevia KHK-päästöjä. Suomessa valmistettavat uusiutuvat polttoainevaihtoehdot maataloustraktoreille ovat uusiutuva diesel ja biometaani. Uusiutuvaa dieseliä voidaan käyttää samoissa traktoreissa kuin fossiilista dieseliä, joten sitä voidaan käyttää vanhalla traktorikannalla. Uusiutuvan dieselin käytön este on tällä hetkellä sen hinta, joka on selvästi korkeampi kuin fossiilisella dieselillä. Biometaanin käyttöönotto traktorien polttoaineeksi vaatii traktorikannan uusimista. Biometaania varten tarvitaan kaasutraktorit, joiden kehitys on vielä alkuvaiheessa. Markkinoilla on tällä hetkellä vasta yksi biometaanitraktori. Metaanitraktorin hinta on noin 100 000 euroa enemmän kuin vastaavan dieseltraktorin, eikä siihen saa toistaiseksi investointitukea. Kaasutraktorin voi myös valmistaa itse konvertoimalla dieseltraktori kaasukäyttöiseksi. Konvertoimalla vanhan dieseltraktorin kaasutraktoriksi ja tuottamalla biometaanin itse, on mahdollista saada biometaanin käyttö traktorin polttoaineena kannattavaksi, riippuen tilan lähtökohdista. Suomessa on resursseja tuottaa enemmän uusiutuvia polttoaineita, erityisesti biometaania, mutta niiden ottaminen maatalouden traktorikäyttöön edellyttää poliittisia tukitoimia. Nopein keino on kohdentaa tukitoimia uusiutuvan dieselin hintaan, jotta sen valitseminen olisi maanviljelijälle taloudellisesti järkevää. Lisäksi tarvitaan investointitukea uuden kaasutraktorin hankkimiseen sekä biokaasutuotannon lisäämiseen. Tukitoimia tarvittaisiin, jotta saataisiin traktorien vihreä siirtymä käyntiin. Alkuun pääsemisen jälkeen, teknologian kehitys ja uusiutuvien polttoaineiden tuotannon sekä jakeluverkon paraneminen todennäköisesti vaikuttavat myös hintakehitykseen, jolloin tukia voidaan myöhemmin asteittain vähentää.

The obligatory storing of medicines is a vital part of the secure supply of medicines in Finland. Over the past few years, its importance has further increased due to the growing number of medicine shortages. Evaluating the effectiveness of the obligatory storing system is important in order to improve it, but so far research on the matter has been limited. The aim of this study was to investigate how the obligatory storages of pharmaceutical manufacturers and importers are used during medicine shortages in Finland, and to assess the effectiveness of their use in these situations. The material for this study consisted of medicine shortage notifications which had been received by the Finnish, Swedish and Norwegian medicine authorities with a forecasted starting date between January and June 2022. In addition, Finnish exemption permits for lower storage levels from the same time period were investigated. Medicine shortage notifications were grouped based on the obligatory storing status of the medicine. The share of obligatorily stored medicines out of all shortage notifications was the smallest in Finland (10%) when compared to Sweden and Norway. There were no statistically significant differences in any of the countries in the duration of a shortage between obligatorily stored medicines and medicines which are not obligatorily stored. In total, 151 exemption permits had been granted within the time period of the study, 129 (85%) of which did not have a coinciding medicine shortage. This suggests that a patient-affecting shortage had successfully been avoided. The remaining 22 exemption permits were linked to a shortage which started either prior to, or during the validity of the exemption permit. In the Finnish data, 91 notifications concerned obligatorily stored medicines but in 69 (76%) of these cases no exemption permit had been applied for or been granted in relation to the shortage. The results of this study indicate that the obligatory storing of medicines was used to respond to several medicine shortages during the first half of 2022, and in most cases, it seems to have been an effective way to avoid a patient-affecting shortage. However, in some cases the use of an exemption permit was not well-timed, a shortage was experienced despite the releasing of products from the storage, or obligatory storages were not used at all. Based on the results, further research on the practices of obligatory storing and the factors which affect the use of exemption permits is needed to develop the system further and to improve its effectiveness in responding to medicine shortages.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti parrasvaloihin pitkään kyteneet heikkoudet eurooppalaisessa puolustuskyvykkyydessä. Budjettileikkauksista, päällekkäisyyksistä ja yleisestä tehottomuudesta kärsinyt eurooppalainen puolustus on muodostunut heterogeeniseksi ja osiensa summaa heikommaksi kokonaisuudeksi. EU:n pyrkimys kehittää vapaalle kilpailulle perustuvia yhteiseurooppalaisia puolustusmarkkinoita on nojannut vuodesta 2011 lähtien puolustus- ja turvallisuushankintoja säätelevään ”PUTU-direktiiviin” 2009/81/EY, jonka soveltamista jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehokkaasti kiertäneet vetoamalla perussopimusten määräykset ohittavaan SEUT 346 artiklan turvallisuuspoikkeukseen. Tutkielmassa analysoidaankin lainopillisesti ja sisämarkkinaintegraation teleologiset tavoitteet huomioiden EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden sisäistä jännitettä selvittämällä SEUT 346 artiklan soveltamisalaa puolustushankinnoissa. Tutkielman alussa SEUT 346 artiklan tulkintataustaa pohjustetaan perehtymällä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden oikeuttamisperusteisiin sisämarkkinoilla. EUT:n tulkintalinjan kehitystä jatketaan analysoimalla SEUT 346 artiklan rajallinen oikeuskäytäntö, jonka jälkeen kriittinen huomio kiinnitetään PUTU-direktiivin relevantteihin säännöksiin sekä erityisesti sen puutteisiin suomalaisen huoltovarmuusajattelun näkökulmasta. Lopuksi analyysi tuodaan menneisyydestä nykyisyyteen ja teoriasta käytäntöön käsittelemällä Puolustusvoimien strategisia suorituskykyhankkeita SEUT 346 artiklan soveltamiskäytännön näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä SEUT 346 artiklan soveltamisala todetaan de jure varsin suppeaksi, mutta jäsenvaltiot voivat de facto vedota siihen yhä jatkuvalla menestyksellä. EUT:n voidaankin olettaa puuttuvan ainoastaan jäsenvaltioiden selkeästi suhteettomiin toimenpiteisiin, mistä syystä PUTU-direktiivin vaikutus yhteiseurooppalaisten puolustusmarkkinoiden avaamisessa on jäänyt torsoksi. PUTU-direktiivin epäonnistuminen sekä SEUT 346 artiklan kestosuosio on moderni ilmentymä Euroopassa vuosikymmeniä kuiskitun puolustusintegraation perusongelmasta, jossa omien kansalaistensa turvallisuuden priorisoivat jäsenvaltiot eivät ole valmiita tätä perusvelvoitetta uhkaaville integraatiomyönnytyksille. Ilman epätodennäköistä vastuunvaihtoa kansallisen turvallisuuden järjestämisvelvoitteessa jäsenvaltioiden ja hypoteettisen EU-liittovaltion välillä SEUT 346 artiklan rooli puolustushankinnoissa tulee pysymään siis olennaisena myös tulevaisuudessa.