Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "hypoglykemia"

Sort by: Order: Results:

  • Neurobiologiset mekanismit ketamiinin masennuslääkevaikutuksen taustalla 
    Molari, Joonas (2018)
    Currently, there is an undeniable need for more effective treatments of depression. The efficacy of traditional antidepressant drugs becomes apparent after multiple weeks of treatment. New advancements in depression treatments have been made, as glutamatergic NMDA-receptor antagonist ketamine is seen to ameliorate symptoms rapidly, even only hours after drug administration. Understanding ketamine’s mechanism of action as an antidepressant could enable the development of more effective antidepressant drugs. The critical molecular level component in ketamine’s antidepressant effect is considered to be the activation of TrkB tyrosine receptor kinase B, which subsequently leads to the initiation of signaling pathways, which regulate synaptic plasticity. So far, it has not been examined; whether there is a difference in ketamine’s antidepressant effect based on the dosing-time of day. The aim of the present study was to find out if there is a variation between ketamine’s effect on synaptic plasticity and the circadian phase in which the drug is administered. Ketamine’s (200 or 50 mg/kg, i.p.) effects were studied in C57BL/6J–mice during light phase (mouse’s inactive phase) and dark phase (mouse’s active phase) of the day. The phase of the day didn’t affect the activity of TrkB signaling in its related parts (pTrkBTyr816, pGSK3βSer9, p-p70S6KTyr421/Ser424 and p-p44/42MAPKThr202/Tyr204) in prefrontal cortex samples which were analysed in Western blot assay. Ketamine increased dose-dependently the phosphorylation of GSK3βSer9 and p70S6KTyr421/Ser424 as well as decreased p-p44/42MAPKThr202/Tyr204 at 30 minutes after drug administration in both phases of the day. Ketamine (200 mg/kg, i.p.) also lowered the glucose concentration measured from the trunk blood. To examine the effect of hypoglycemia on the activity of TrkB signaling another experiment was conducted. The hypoglycemia induced by insulin detemir (6 IU/kg, i.p.) didn’t affect any measured protein phosphorylation at 60 minutes after drug administration. The results of this study support the notion of ketamine’s rapid and dosedependent induction of neuroplasticity. The possible role of hypoglycemia in ketamine's neuropharmacology should be investigated in future studies.
  • Sokerirasituskokeen aikana todettu hypoglykemia 
    Salento, Vesa (2020)
    Tausta: Diabetestä ja sen esiasteita seulotaan glukoosirasituskokeella. Osalla tutkittavista veren glukoosipitoisuus tippuu kokeen aikana poikkeuksellisen alas. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia ilmiötä selittäviä tekijöitä tutkittavilla, joilla ei ole diabetestä. Menetelmät: Aineistona käytettiin PPP-Botnia tutkimukseen osallistuneet 18–75-vuotiaat väestörekisteristä satunnaispoiminnalla valitut miehet ja naiset. Perustutkimukseen 2004-2008 osallistui 5208 henkilöä ja seurantatutkimukseen 2011-2015 heistä 3850 henkilöä. Tutkimukseen kuuluu 2 tunnin glukoosirasitus, jonka aikana 0, 30 ja 120 min kohdalla otetaan verinäyte. Pituus, paino, vyötärönympärys, verenpaine ja rasvaprosentti mitataan ja tutkittavat täyttävät kyselylomakkeen elintavoista. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosipitoisuuden mukaisesti: HYPO (< 3.0 mmol/l), INT (≥ 3.0, < 5.0 mmol/l) ja NGT (≥ 5.0 mmol/l). Tulokset: Hypoglykemiaryhmää verrattaessa normoglykemiaryhmään miehiä oli enemmän (70.4% vs 43.8%), he olivat nuorempia (keski-ikä 45.3 vs 52.2), pidempiä (175.5 cm vs 169.0 cm) ja rasvaprosentiltaan alhaisempia (25.3 vs 31.7). Tupakointi oli ryhmässä myös yleisempää (26.7% vs 12.1%). Lisäksi normaali glukoosinsieto oli hypoglykemiaryhmässä yleisempää (93.7% vs 77.0%). Hypoglykemiaryhmä todettiin myös insuliiniherkemmäksi. Pohdinta: Hypoglykemiaryhmän henkilöt olivat insuliiniherkempiä ja lisäksi esidiabetestä oli heidän ryhmässään suhteellisesti vähemmän. Tupakoivia oli hypoglykemiaryhmässä enemmän vaikka aiemmin tupakoivien on todettu aiheuttavan insuliiniresistenssiä. Erityisesti hoikkien ja pitkien miesten osuus hypoglykemiaryhmässä oli korostunut. Tässä tutkimuksessa todettu hypoglykemia ei näytä siis liittyvän suurentuneeseen diabetesriskiin.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO