Browsing by Subject "kirjallisuuskatsaus"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan eron jälkeistä vainoa uhrin kohtaamisen näkökulmasta. Tutkielmassa eron jälkeistä vainoa lähestytään erityisesti naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan muotona ja puuttumista vaativana sosiaalisena ongelmana. Tutkielman menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tarkoituksena on selvittää millaisena ilmiönä eron jälkeinen vaino näyttäytyy aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa ja millaisia edellytyksiä se aiheuttaa uhrin kohtaamiselle. Kohtaaminen ymmärretään tässä tutkielmassa yksittäisen uhrin ja ammattilaisen välisinä vuorovaikutustilanteina ja työskentelynä, mutta myös laajemmin yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kompetenssina vastata vainoon ja sen uhreiksi joutuvien tarpeisiin. Katsauksen aineiston muodostavat 25 vainoa ja eron jälkeistä vainoa käsittelevää tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu tieteellisissä aikakauslehdissä aikavälillä 2000–2019. Aineistonhaku suoritettiin elektronisista tietokannoista ja osittain manuaalisesti. Aineiston analyysin perusteella muodostettiin neljä pääteemaa. Teemat ovat vainon ominaispiirteet, vainon tunnistaminen, vainoarjen seuraukset ja monialainen interventio. Valitussa tutkimuskirjallisuudessa eron jälkeinen vaino näyttäytyi haasteellisena ja kompleksisena ilmiönä. Vainoa edelsi tyypillisesti parisuhteen aikana alkanut väkivalta, mikä yhtäältä hankaloitti suhteesta irtautumista ja toisaalta muodosti eroamisesta merkittävän riskitekijän väkivallan jatkumiselle. Vainon luonteelle oli tyypillistä dynaamisuus ja asteittainen vakavoituminen äärimmillään jopa kuolemaan johtavaksi väkivallaksi. Vainon tunnistaminen näyttäytyi haastavana tehtävänä asettaen odotuksia niin uhrille itselle kuin laajemmin yhteiskunnalle ja siihen sisältyvälle palvelu- ja viranomaisjärjestelmälle. Odotukset liittyivät kiinteästi yhteiskunnalliseen asenneilmapiiriin, kulttuurisiin uskomuksiin ja stereotypioihin sekä vallitsevaan ymmärrykseen naisiin kohdistuvasta väkivallasta, lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta ja ”oikeanlaisesta” uhriudesta. Vainon uhrin tunnistetuksi ja kohdatuksi tuleminen edellytti ajattelun taustalla vaikuttavien myyttien purkamista, ammattilaisten tietämystä vainon luonteesta sekä väkivaltaa ja sukupuolia koskevien asenteiden tarkastelua. Aineistossa eron jälkeisen vainon seuraukset uhrille näyttäytyivät traumaattisina ja vakavina. Vaino vaikutti uhrin fyysiseen, psyykkiseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Selviytymisstrategiat, joihin uhri joutui turvautumaan, eristivät häntä, siirsivät hänelle vastuun vainoamisesta ja loukkasivat hänen perusoikeuksiaan ja vapauksiaan. Uhrien kuvaamista tarpeista keskeisimpinä näyttäytyivät tarpeet tulla vakavasti otetuksi, uskotuksi ja suojelluksi. Kohtaamisia ja tarpeisiin vastaamista leimasivat usein ammattilaisten tiedon ja sensitiivisyyden puute, riittämättömät palvelut sekä vainoon puuttumisen haasteet oikeudellisesta näkökulmasta. Aineiston perusteella eron jälkeinen vaino ilmiönä ja sen uhreiksi joutuvien kohtaaminen vaatii moniammatillista ja toimialojen rajat ylittävää yhteistyötä. Riskinarvioinnin, interventioiden ja uhrien suojaamisen tulee perustua huolelliseen tilanteen kartoittamiseen, jossa huomioidaan ilmiön monet ulottuvuudet. Aineistossa osoitettiin uhrien tarvitsevan monimuotoista, erilaisiin ja erityisiin tarpeisiin keskittyvää, kokonaisvaltaista tukea vainosta selviytymisessä.

The interest in the use of games in education is increasing and game-based learning is seen as an effective way to teach knowledge and skills and to motivate students. Nowadays, the amount of games designed especially for teaching and learning purposes, the learning games, is growing and research on the impact of their use is increasing. However, the existing research data on the use of learning games is still inadequate and a pedagogical model for their use has not yet been developed. This study aims to give an overview of the research on learning games and show gaps in the research field. Furthermore, it focuses on the pedagogical use of the learning games. The research method used was qualitative meta-analysis, which allowed both the qualitative as well as quantitative studies to be synthesized. A systematic model was used to collect the research data. Prior to the data collection, key words and databases were defined. Moreover, the articles had to meet predefined inclusion criteria. Finally, the research data consisted of 35 empirical studies on learning games, which were published between 1998 and 2013 and examined the use of learning games of students under 18 years old. A special coding matrix was developed in order to code both quantitative and qualitative information. At the synthesizing stage, the coded information was grouped and compared. Based on the results of this study, the learning game research focuses on the use of learning games of over seven year old students. The studies, especially, concentrated in mathematics and were mostly single teaching experiments. From the pedagogical point of view, teacher's role was highly important when integrating learning games into teaching. Moreover, evidence supporting the use of learning games in small groups was found to enhance learning and joint knowledge creation. The pedagogical models of learning games found in the research data were often ambiguous. Thus, in the future, the research of learning games should pay more attention to the underlying pedagogical models of learning games. In addition, it should focus more on developing a pedagogical model where playing the game is merely part of the greater teaching process.

Tutkielmani käsittelee lasten turvallisuuden takaamisen kuvauksia eurooppalaisissa miesten väkivallan katkaisuohjelmissa sekä lasten kokemuksia vanhempien välisestä parisuhdeväkivallasta. Kontekstina on sukupuolistunut väkivalta, lisäksi käsittelen psykologian ja kriminologian selitysmalleja väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja sen seurauksille. Eurooppalaiset miesten väkivallan katkaisuohjelmat noudattavat yhtenäisiä laatukriteerejä, jotka pohjaavat Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, niin sanottuun Istanbulin sopimukseen, ja erityisesti sen artiklaan 16. Keskeistä väkivallan katkaisuohjelmissa on uhrien turvallisuuden takaaminen ja väkivaltatyön monitoimijainen toteuttaminen. Tavoitteenani on nostaa esiin väkivallan katkaisuohjelmien merkitystä perheväkivallan lopettamiseksi sekä kuvata, miten lapset kokevat aikuisten välisen parisuhdeväkivallan. Metodina käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineistona oli 23 tieteellistä artikkelia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten lasten turvallisuuden takaamista kuvaillaan ja 2) miten lapset kuvailevat kokemaansa perheväkivaltaa. Vastaan tutkimuskysymyksiini aineiston temaattisen analyysin avulla. Turvallisuuden takaamista kuvaillaan yhtäältä väkivallan katkaisuohjelmien käytäntöjen ja kehittämisen kautta ja toisaalta lasten omina keinoina suojautua väkivallalta ja vastustaa kontrollia. Väkivallan katkaisuohjelmien käytännöt ja kehittämisen jaoin neljään alateemaan: 1) vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen, 2) työntekijöiden haasteena riskinarviointi, 3) isien tehtävänä empatiakyvyn lisääminen ja 4) äitien rooli turvallisuuden arvioijina ja takaajina. Lasten kuvaukset perheväkivaltakokemuksistaan jaoin kahteen teemaan: lasten ymmärrykseen väkivallan luonteesta ja seurauksista itselle. Tutkimus osoittaa, että lapset kokivat olevansa parisuhdeväkivallan rinnakkaisuhreja. He kuvasivat isien käyttämää väkivaltaa vivahteikkaasti ja tarkkanäköisesti. Lapset erottivat tilannesidonnaisen väkivallan harkitusta parisuhdeterrorista. Perheissä koettu isien käyttämä väkivalta aiheutti lapsille muun muassa ylivireyttä, ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa. Lapset suojasivat itseään esimerkiksi rajoittamalla itseilmaisuaan ja välttämällä kontaktia isän kanssa. Lasten turvallisuuden takaaminen ja heidän kokemustensa huomioiminen jäivät miesten väkivallan katkaisuohjelmissa heikoiksi. Ohjelmissa toteutettiin riskinarviointia väkivallan jatkumisesta tai uusiutumisesta, mutta tämän tutkimuksen perusteella on mahdotonta sanoa, mihin tarkoitukseen näitä tietoja käytettiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella on suositeltavaa, että väkivallan katkaisuohjelmien vaikuttavuutta tulisi arvioida myös lasten ja puolisoiden näkökulmista. Riskin- ja vaikuttavuuden arviointia tulisi kehittää siten, että strukturoituja menetelmiä voisi hyödyntää sekä miesten kanssa työskennellessä että suunnitellessa perheväkivallan uhrien turvallisuuteen vaikuttavia toimia.

Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutuksia metsälinnustolle ja metsäalan toimijoiden näkemyksiä linnuston huomioimisen mahdollisuuksista käytännön metsäoperaatioissa. Työ tehtiin yhteistyössä Metsäteho Oy:n kanssa, ja se perustui Metsätehon julkaiseman Metsänkäsittely ja linnusto -oppaan sisältöön, sekä jatkoi Metsätehon tekemän kirjallisuuskartoituksen (Haikoski & Savilaakso 2020) syventämistä kirjallisuuskatsaukseksi. Tarkoituksena oli selvittää tutkimustiedon kautta niitä toimenpiteitä ja elinympäristöjen rakennepiirteitä, joita metsälinnusto erityisesti vaatii säilyäkseen elinvoimaisena. Lisäksi selvitettiin delfoi-menetelmällä toteutetulla kyselyllä metsäalan toimijoiden näkemyksiä nykyisistä talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteistä, niiden toimivuudesta ja kehittämisestä. Kirjallisuutta aiheesta on vaihtelevasti, mutta kuitenkin sen verran, että tietyistä metsälinnuston vaatimista tärkeistä rakennepiirteistä sai käsityksen. Useammassa tutkimuksessa nousi esille aiemmin maatalousmailla tyypillisten lajien esiintyminen hakkuuaukoilla ja nuorissa taimikoissa. Metsätalous vaikuttaisi tarjoavan näille lajeille korvaavan elinympäristön, sillä maatalouden muutokset ovat vähentäneet näille lintulajeille sopivia elinympäristöjä. Metsälajien elinympäristövaatimuksista selkeimpänä erottui peitteisyyden tärkeys niin aluskasvillisuudessa kuin latvustossakin. Hakkuuaukon koolla ei tutkimustiedon perusteella olisi niin suurta merkitystä linnustolle, vaan ennemmin sillä paljonko puustoa ja peitteisyyttä lisäävää kasvillisuutta aukolle säästetään. Reunavaikutus lisäsi joissain tapauksissa lintujen pesinnän epäonnistumista pesäpredaation vuoksi. Metsän kerroksellisuus ja metsikön sisäinen monimuotoisuus, jota sekapuustoisuus, läpimitoiltaan ja iältään erilaisten puiden esiintyminen, sekä eriasteisen pysty- ja maalahopuun muodostuminen ja esiintyminen erityisesti luovat, ovat useille linnuille välttämättömiä. Kirjallisuus antaa kuvaa jonkin verran myös konkreettisista määristä, joita linnuston huomioiminen edellyttäisi. Nämä tulokset liittyvät esimerkiksi lehtipuiden osuuteen, ennakkoraivauksen kattavuuteen, lahopuun ja suuriläpimittaisen puun määrään, kulotusten määrään ja kiertoaikojen pituuteen, joista erityisesti petolinnuista, kolopesijöistä, metsäkanalinnuista ja varpuslinnuista löytyi julkaisuja. Erityisesti sateenvarjolajeja koskevat tulokset ovat hyödyllisiä myös muuta lintulajistoa huomioitaessa. Metsäalan toimijoille tehty kysely perustui ensin pienemmälle joukolle tehtyyn teemahaastatteluun ja siinä esille nousseisiin asioihin. Kyselyyn vastasi yhteensä 28 erilaisissa tehtävissä olevaa henkilöä, aina ylemmistä toimihenkilöistä korjuuvastaaviin, suunnittelijoihin, hakkuukoneen kuljettajiin ja metsureihin. Kysely toteutettiin anonyyminä, eikä vastaajista kerätty muuta tietoa kuin heidän työtehtävänsä. Täten vastauksista kyettiin erottamaan myös, esiintyikö eri tehtävissä työskentelevien ryhmien välillä eroavaisuuksia. Vastauksien perusteella voi metsäalan toimijoiden olevan myötämielisiä talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteitä kohtaan. Vastaajaryhmäkohtaisia eroja löytyi hieman, ja näkemyksissä esiintyi jonkin verran myös erimielisyyttä. Esille nousi, että tutkimusta ja luotettavaa tietoa kaivattaisiin lisää päätöksenteon tueksi. Myös metsänomistajien informoiminen, sekä erityisesti metsäkoneenkuljettajien koulutuksen monipuolistaminen koettiin tärkeäksi. Kesäaikaisen puunkorjuun kohdentaminen karummille kohteille, sekä suunnittelijan maastohavaintojen tekeminen olivat vastausten mukaan tärkeitä toimenpiteitä, joita jo nykyään toteutetaan. Käytännön rajoitteita tuli myös ilmi; energiapuun korjuun ajoittaminen lintujen pesimäajan ulkopuolelle laskisi hakkuutähteiden laatua merkittävästi sekä lisäisi kaluston ja työvoiman kausivaihtelua.

Tutkielman tarkoituksena on arvioida tietotekniikan käytön kognitiivisia vaikutuksia lukion fysiikan ja matematiikan opetuksessa. Tutkielma on pääasiallisesti kirjallisuuskatsaus, mutta siihen sisältyy myös haastatteluaineiston analyysi. Kirjallisuusosiossa selvitämme, millaisia toimenpiteitä Suomessa on lukiokoulutuksen digitalisaation suhteen tehty, ja pyrimme muodostamaan kokonaiskuvan digitalisaation nykytilasta. Lisäksi perehdymme tietotekniikan opetuskäyttöä käsittelevään kognitiivisen psykologian tutkimukseen. Määrittelemme oppimisen kognitiivisena prosessina ja käsittelemme tunnetilojen, motivaatiotekijöiden ja psykologisten perustarpeiden merkitystä sen kannalta. Seuraavaksi käymme läpi tutkimustietoa hakukoneiden, sähköisten tekstilajien, sähköisten oppimisympäristöjen ja symbolisen laskennan vaikutuksista muistin, luetunymmärtämisen, ongelmanratkaisun ja keskittymiskyvyn kaltaisiin kognitiivisiin toimintoihin. Myös tietotekniikan käytön sekä fysiikan ja matematiikan oppimistulosten välinen suhde on tutkielman kannalta keskeinen näkökulma. Kokeellisessa osiossa analysoimme tietotekniikan opetuskäyttöä koskevaa haastatteluaineistoa kirjallisuusosiossa käsiteltyjen havaintojen perusteella. Haastatteluaineisto koostuu viiden suomalaisen lukiossa työskentelevän fysiikan ja matematiikan opettajan haastattelujen yleiskielisistä litteroinneista. Analyysin tavoitteena on avata tutkimuskirjallisuudesta näkökantoja reaalimaailman luokkahuoneisiin. Lisäksi kuulemme opettajien subjektiivisia näkemyksiä digiloikan toteuttamisesta, onnistumisesta ja tulevaisuuden visioista. Tiivistämme tutkimuskirjallisuuden ja haastatteluaineiston pohjalta tekemämme havainnot viideksi nyrkkisäännöksi, joiden tavoitteena on tuoda tietotekniikasta opetustilanteisiin mahdollisimman paljon lisäarvoa hilliten samalla sen haittavaikutuksia. Säännöissä korostuu erityisesti sähköisten oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen oikeaoppinen suunnittelu sekä niiden luokkahuonekäyttö. Nämä viisi sääntöä määrittelemme seuraavasti: 1. tuetaan opiskelijan itsesäätelyä, 2. luodaan valinnanvapauden illuusio, 3. rakennetaan osaamista jo perusasteella, 4. rajataan tietotekniikalle apuvälineen rooli, ja 5. vältetään digitalisaation pitämistä itseisarvona.