Browsing by Subject "lyriikka"

Käsittelen pro gradu-tutkielmassani turkkilais-saksalaista kirjailijaa Nevfel Cumartia ja hänen lyriikkaansa vieraantuneisuuskäsitteiden kautta. Tutkielmaan on pääsääntöisesti valittu runoja, joiden pohjalta subjektiivinen tutkimus oli mahdollista toteuttaa. Runot käsittelevät niin itse kirjailijaa, hänen isäänsä, kuin myös yleisesti toisen sukupolven maahanmuuttokansaa Saksassa, johon myös Cumart kuuluu. Yksi syy, miksi valitsin tutkielmaani runoja Cumartin isästä, oli se, että hän kuuluu ensimmäisen sukupolven eri maiden maahanmuuttajiin, jotka kutsuttiin Saksaan töihin pian toisen maailmansodan jälkeen. Turkkilaisesta isästä kertovat runot heijastavat selkeästi 1950-luvun Saksan maahanmuuttokansan elämää syrjinnän ja muukalaisvihan valossa. Vain harvat maahanmuuttajat pystyivät integroitumaan uuteen ympäristöön. Jotkut heistä reflektoivat jokapäiväistä elämäänsä kirjallisessa muodossa, jotta esimerkiksi identiteettiin, omakuvaan tai rasismiin viittaavia kysymyksiä olisi helpompi prosessoida. Erityisesti toisen maahanmuuttajasukupolven katsotaan kärsivän identiteettiongelmista ja syrjinnästä, sillä he joutuivat taistelemaan kahden kulttuurin välillä. Tämä laukaisi väistämättä vieraantuneisuudentunnetta synnyinmaassa. Nevfel Cumart oli yksi heistä, joka kirjallisuuden kautta löysi paikkansa omassa kotimaassaan, rohkaisten tänä päivänä erityisesti nuoria, joilla on maahanmuuttajataustaa, keskustelemaan aiheesta erilaisissa kirjoituspajoissa, luennoilla ja seminaareissa. Subjektiivista runoanalyysiä tukee teoriassa käsitteet; interkulturalismi, kulttuurienvälinen kirjallisuus, maahanmuutto ja itse vieraantuneisuuskäsitteet. Interkulturalismi on Saksassa vielä varsin nuori käsite ja tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Cumartin lyriikka on interkulturalistista, käsitellen sekä turkkilaista että saksalaista kulttuuria. Maahanmuuttokappale oli välttämätön työn kannalta, jotta Cumartin isän ja myös muiden ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien elämää voisi paremmin ymmärtää. Vieraantuneisuuskäsitteet analyysissä pohjautuvat vieraantuneisuuden tunteeseen ja siihen, mitä kirjalija, hänen isänsä ja toinen maahanmuuttajasukupolvi Saksassa ylipäätään kokivat vieraaksi. Analyysissä korostetaan sitä, mikä on omaa, mikä koetaan omaksi ja mistä ollaan vieraannuttu, mikä on vierasta. Se voi olla ihmiset ympärillä, oma identiteetti tai vieras kulttuuri. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Cumart koki nuoruudessaan maahanmuuttajalapsena kaikenlaisia identiteettiin koskevia ongelmia pelkästään orientaalisen ulkonäkönsä ja ulkomaalaisen nimensä vuoksi. Kiinnostavaa tutkimuksen kannalta on se, että Cumartilla ja hänen isällään on täysin eri lähtökohdat synnyinmaansa suhteen, mutta he lukeutuvat saksalaisten näkökulmasta silti maahanmuuttajiin. Tutkimus on pelkkä pintaraapaisu näinkin laajassa ja ajankohtaisessa aiheessa. Maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat Saksassa aiheina jatkuvasti mediassa ja tutkimusta voisi lähteä laajentamaan vaikkapa tutkimalla toisen sukupolven maahanmuuttajalasten lyriikkaa ja vertailla eri teemoja keskenään. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löytyy? Toistuvatko teemat?

Käännösiskelmiä on tutkittu aiemmin lähinnä historiallisesta näkökulmasta, eikä aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan paneuduttu adaptaatioon, laulettavuuteen ja domestikaatioon laululyriikan kannalta. Kyseiset osatekijät taustoittavat kappaleen kääntämishetken ajankuvaa ja eroavuuksia kielten ja kulttuurien välillä mielenkiintoisella tavalla. Haluankin tutkimuksessani korostaa käännöskappaleiden haasteellisuutta sanoituksellisesti ja sovituksellisesti. Tutkimuksessani tarkastelen kahden käännöskappaleen, Kuusamon ja Tervetuloa länteen, Andrej:n adaptaatioita. Adaptaatiossa yhdistyvät alkuperäistekstille uskollinen kääntäminen sekä vapaampi variointi. Domestikaatio on yksi adaptaation keinoista, ja yleinen metodi käännöskappaleissa. Tutkimustavoitteisiini kuuluu kappaleen kääntämisen osa-alueiden eritteleminen kehittämälläni mallilla. Aiempiin vastaavanlaisiin teorioihin pohjautuva ja niitä yhdistelevä oma mallini sallii minun tutkia käännöskappaleita uudenlaisella tavalla, jonka toivon olevan kokonaisvaltainen, laulettavuuden huomioonottava kokonaisuus. Tutkimuksessani yhdistyvät kulttuurinen musiikkianalyysi ja käännöstieteellinen tutkimus. Molemmissa tutkimissani käännöskappaleissa on pyritty mahdollisimman luonnolliseen lopputulokseen laulettavuuden kannalta. Alkuperäiskappaleiden säkeiden tavumääriä on noudatettu tarkasti ja loppusointuisuus on huomioitu. Kummankin kappaleen tekstissä esiintyy mittavasti domestikaatiota paikan- ja henkilöiden nimistä kulttuuritermistöön. Myös musiikin domestikaatiossa on havaittavissa jonkin verran genrellisiä, tempollisia ja instrumentaalisia muutoksia.

Tutkielma käsittelee suomalaisen runoilijan Riina Katajavuoren (s. 1968) toisen runokokoelman Kuka puhuu (1996) kuvakieltä ja kuvakielen rakentamia representaatioita naisista. Tutkielman aineisto koostuu niistä em. runokokoelman runoista, joiden puhuja tai muu keskeinen agentti on selkeästi määriteltävissä naiseksi. Analyysimenetelmänä hyödynnetään Benjamin Hrushovskin (myöhemmältä nimeltään Harshav) luomaa viitekehysmallia (1984), joka tarkastelee (runon) lukuprosessia tekstin ja lukijan välisenä vuorovaikutuksena ja viitekehysten verkostona. Laajempana tausta-ajatuksena tutkielmassa toimii puolestaan Teresa de Lauretiksen käsitys sukupuolesta: sukupuolen rakentuminen on representaation ja itserepresentaation sekä tuote että prosessi. Sen diskursiivisessa rakentumisessa kirjallisuudella on merkittävä rooli. Tutkielmassa hyödynnetään tätä ajatusta ja katsotaan, että Katajavuori on runoilijana sukupuolikäsityksiä luova ja tarjoava henkilö. Tutkielmasta käy ilmi, että Katajavuori hyödyntää monenlaisia kuvakielisiä aineksia rakentaessaan naisrepresentaatioita. Troopeista keskeisimmät eli metafora, metonymia, symboli ja vertaus ovat kaikki edustettuina. Figuureista sen sijaan hyödynnetyimmäksi nousee ironia. Yhdessä nämä kuvakieliset ainekset kokoontuvat monin paikoin limittyviksi viitekehyksiksi ja luovat kokonaisuuksia, joiden kautta Katajavuori ottaa osaa sukupuolidiskursseihin usealla tavalla. Yksi tällainen kannanotto on jo itse naisrepresentaatioiden luominen. Tutkielmassa nämä Katajavuoren luomat naisrepresentaatiot jaotellaan kolmeen kategoriaan: Ensimmäisen kategorian naiset ovat äitejä, kun taas toisen kategorian naiset ovat väärinymmärrettyjä ja väärinkohdeltuja. Kolmannen kategorian muodostavat puolestaan runot, joissa naiset esitetään suhteessa miehiin tai maskuliiniseen yhteisöön – joko alistettuina, voimakkaina tai vain etäisinä, vieraina. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori osallistuu sukupuolta käsitteleviin diskursseihin myös muilla tavoin kuin vain luomalla representaatioita naisista. Hän tekee näkyväksi naisiin liitettyjä stereotypioita ja myyttejä ja osoittaa, että naiset joutuvat varsin usein maskuliinisen vallan hallitsemiksi toisiksi. Katajavuori ei kuitenkaan pyri pelkästään paljastamaan vallitsevia representaatioita ja niihin liittyvää valtaa, vaan kutsuu myös lukijaa dekonstruoimaan niitä. Tutkielmassa Katajavuoren käyttämiä dekonstruointitapoja peilataan Stuart Hallin stereotypioita murtaviin transkoodausstrategioihin ja Estella Lauterin myyttejä rikkoviin revisionistisiin keinoihin. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori pyrkii dekonstruoimaan kivettyneitä representaatioita ennen kaikkea esittämällä runojensa sisällön ironisessa valossa tai pyrkimällä herättämään vastaanottajassa empatiaa. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa todetaan, että Katajavuori näyttäytyy feministisenä, naisten oikeuksia ajavana runoilijana, joka antaa äänen ”toisiksi” mielletyille naisille ja pyrkii ravistelemaan yhteiskunnan sukupuolikäsityksiä ja niihin liittyvää valtaa.