Browsing by Subject "maabrändi"

Tuotteen alkuperällä on vaikutusta kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Alkuperän tulkintaan vaikuttavat mielikuvat, joita ihmisillä on tiettyjä maita kohtaan. Kansainvälistyvälle brändille maamielikuvat ovat tärkeitä, sillä kuluttajalla ei välttämättä ole tietoa brändin ominaisuuksista, vaan ostopäätös pohjautuu mielikuviin tuotteen alkuperämaasta. Maabrändityöllä pyritään luomaan positiivinen kuva maasta, sillä se tukee alkuperämaavaikutusta. Tämän lisäksi onnistuneella maabrändillä lisätään maan kiinnostavuutta viennin, turismin, investointien ja työvoiman silmin, sekä kasvatetaan valta-asemaa poliittisesti. Tämän työn tarkoitus on tutkia sitä, miten Suomen maabrändi ja Suomi alkuperämaana vaikuttavat Iso- Britannian markkinoilla. Aihetta lähestytään Iso-Britanniaan vientiä harjoittavien elintarvikeyritysten kautta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja toteutettu puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto kerättiin neljää ruoka- tai juomayritysten toimitus- ja vientipäällikköjä haastatellen. Tutkimus on ajankohtainen, sillä Brexitin myötä Iso-Britannian vienti on romahtanut, mutta vientikohteena maa tarjoaa suuren potentiaalin. Ensimmäisessä osassa tutkimusta tutkitaan brändiä, maabrändiä ja alkuperämaan vaikutusta teoreettisesti. Toinen osa tutkielmaa vertaa sekundaarisiin lähteisiin pohjautuen sitä, miten Suomi näyttäytyy teorioiden valossa ja mikä on Suomen maabrändin tila tällä hetkellä. Empiria rakentuu yritysten näkemysten ja kokemusten kautta maabrändin ja alkuperämaavaikutuksen koettuun voimakkuuteen Iso- Britannian elintarvikemarkkinoilla. Tutkimus osoittaa, että Suomen maabrändi on heikko. Alkuperämaana Suomen ei nähdä tuovan lisäarvoa Iso-Britannian markkinoilla menestymiseen. Liiketaloudellisena implikaationa tutkimus osoittaa, että vahva tuotebrändi, sekä korkealaatuiset tuotteet ovat tärkeitä tekijöitä voimakkaasti kilpailuilla markkinoilla. Positiivisena huomiona Suomen maabrändin koetaan koko ajan vahvistuvan ja profiloitumalla Pohjoismaalaiseksi tai Nordic:iksi alkuperämaavaikutuksen koetaan vahvistuvan positiivisesti. Suomen maabrändiä tulisi tietoisesti vahvistaa, jotta sen moniulotteisista hyödyistä olisi enemmän apua vientimarkkinoilla.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yrityksiä julkisuusdiplomatian toimijoina ja maabrändien rakentajina. Julkisuusdiplomatialla tarkoitetaan ulkomaisille yleisöille suunnattua viestintää, jolla pyritään vaikuttamaan ulkomaisten sidosryhmien julkiseen mielipiteeseen siten, että se tukisi viestivän maan ulkopoliittisia tavoitteita. Maabrändäys on osa julkisuusdiplomatiaa ja se tarkoittaa tunnistettavan brändin luomista maalle, mikä vahvistaa sen kilpailukykyä. Yritysten roolin vahvistaminen molemmilla osa-alueilla on herättänyt kiinnostusta, sillä yrityksillä on todettu olevan suuri merkitys maan näkyvyyden ja siihen liittyvien mielikuvien kannalta. Toisaalta tiivis yhteistyö yritysten kanssa altistaa lähtömaan maineen yritysten mainekriiseille. Tutkielmassa tarkastellaan näitä yhteistyön hyötyjä ja haittoja kahden käytännön esimerkin avulla, joita ovat Nokian Bochumin tehtaan sulkeminen vuonna 2006 ja Metsä-Botnian Uruguayn sellutehdaskiista vuosien 2005–2007 aikana. Kyse on kahdesta yritystä koskevasta mainekriisistä, joissa sidosryhmien esittämä kritiikki kohdistui osittain myös Suomen valtiolle. Tutkielmaa varten haastateltiin yhdeksää maakuvatyön ja maineen ammattilaista, jotka työskentelivät tiiviisti tapausten parissa. Haastatteluissa oli kolme pääteemaa: yrityksen mainekriisin vaikutukset Suomen maakuvaan, yrityksen ja viranomaisten välinen yhteistyö mainekriisien ratkaisemisessa sekä yritysten rooli julkisuusdiplomatiassa ja maabrändäyksessä. Hyödynnetty analyysimenetelmä on argumentaatioanalyysi. Suurin osa haastateltavista argumentoi, että tapaukset vaikuttivat Suomen maineeseen, mutta kyse ei ollut merkittävistä mainekriiseistä. Pienemmän ryhmän mukaan kyse oli merkittävistä mainekriiseistä, mutta ne eivät pilanneet Suomen mainetta kokonaan. Haastateltavilla oli eriäviä näkemyksiä Suomen suurlähetystön aktiivisuudesta tapausten hoitamisessa ja siinä, kenen vastuulla mainekriisien ratkaiseminen oli. Viisi haastateltavista argumentoi, että suurlähetystö oli aktiivinen ja tämä oli hyvä asia, sillä kyse oli joko Suomen tai Suomen ja yrityksen yhteisestä mainekriisistä. Toisen ryhmän mukaan yritys hoiti yrityksen mainekriisin itse ja Suomen suurlähetystö tarjosi avuksi vain tukitoimintaa. Haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että yrityksillä on suuri merkitys Suomen maakuvan kannalta, mutta maabrändäys tai julkisuusdiplomatia eivät ole niiden vastuulla. Haastateltavat suhtauivat siis varauksella ajatukseen yritysten roolin kasvattamiseen näillä osa-alueilla. Koska heidän näkemyksensä yritysten mainekriisien merkityksestä Suomen maineelle olivat eriäviä, edellyttää tämä aihepiiri lisätutkimusta.