Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pääkaupunkiseutu"

Sort by: Order: Results:

  • Söderholm, Petri (2020)
    Suomessa metsätilojen pirstoutuminen on jatkuvaa ja sen seurauksena pienten metsäkiinteistöjen lu-kumäärä kasvaa. Ajan kanssa ja isossa kuvassa tällainen kehitys saattaa johtaa puunkorjuun mahdolli-suuksien heikkenemiseen ja sen tehokkuuden huononemiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pienten metsäkiinteistön omistajien arvosuuntautuneisuuden vaikutuksia omistuksesta koettuun hyö-tyyn. Omistuksesta koettu hyöty perustuu ekosysteemipalveluluokituksen mukaan tuotanto-, säätely-, kulttuuri- ja ylläpitopalveluihin. Tutkimuksessa arvosuuntautuneisuutta mitattiin Schwartzin kehittämän arvoteorian pohjalta laaditun mittariston avulla, jonka pohjalta vastaajat ryhmiteltiin eri arvosuuntautuneisuusluokkiin. Koettua hyö-tyä mitattiin rahamääräisesti luopumishalukkuudella kiinteistöstä, käyttäen ehdollisen arvottamisen menetelmää. Kohderyhmänä oli pääkaupunkiseudulla asuvat sähköpostiosoitteen omaavat alle 20 heh-taarin metsäkiinteistön omistajat. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tulokset ana-lysoitiin tilastollisen menetelmin SPSS-ohjelmaa hyödyntäen. Tutkimuksen perusteella vastaajat (n=268) jakaantuivat eri arvosuuntautuneisuusluokkiin seuraavasti: Individualistit (25,6%), Idealistit (29,3%), Traditionalistit (25,6%) ja Opportunistit (19,5%). Vastaajien arvosuuntautuneisuus ei juurikaan vaikuttanut omistuksesta koettuun kokonaishyötyyn. Eroa syntyi eri ekosysteemipalveluluokkien välillä. Idealistit arvostivat muista poiketen säätely- ja ylläpitopalveluita enemmän. Individualistit poikkesivat muista arvostaen tuotantopalveluita muita enemmän. Muutoin arvosuuntautuneisuusluokkien profiilit olivat melko yhdenmukaiset. Hinnanlisällä mitattiin luopumis-halukkuutta, joka tarvittaisiin kompensoimaan omistajan kokema omistuksen arvon menetys markki-nahintaan verrattuna. Luopumishalukkuudessa Individualistien ja Idealistien välillä oli noin 15 pro-senttiyksikön välinen ero hinnanlisissä. Traditionalistien ja Opportunistein välillä hinnanlisissä ero oli reilut 2 prosenttiyksikköä ja ne sijaitsivat hinnanlisissä noin puolivälissä Individualisteja ja Idealisteja. Vaikka tutkimuksessa eroja löytyi, niin niiden tilastollinen merkitsevyys jäi verrattain alhaiseksi. Se saattaa johtua tutkittavan aineiston vähyydestä. Tutkimuksen ansiot ovat enemmänkin kohdeilmiöön liittyvässä lähestymistavassa, jossa koettua hyötyä ja luopumishalukkuutta pyrittiin selittämään ar-vosuuntautuneisuuden avulla. Tämän takia tutkimus toimii parhaiten esitutkimuksen laajemmalle val-takunnalliselle selvitykselle, jonka tuloksia voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vaikutusarvioinneissa.
  • Honka, Joona (2017)
    Tutkimus käsittelee asuntojen hintojen muodostumista pääkaupunkiseudulla vuoden 2016 asuntokauppa-aineiston avulla. Hintoja tarkastellaan aluksi koko pääkaupunkiseudun tasolla, jonka jälkeen siirrytään vertailemaan hintojen muodostumista kaupunkien välillä. Pääkaupunkiseudulla on Helsingin keskustan lisäksi useita pienempiä kaupunkikeskuksia, joten asunnot on jaettu lähimmän kaupunkikeskuksen mukaan alueisiin. Etäisyysmuuttujat lähimpään kaupunkikeskukseen ja Helsingin keskustaan on luotu julkisen liikenteen ja henkilöauton matka-ajan keskiarvoa käyttäen. Etäisyys kaupunkikeskukseen antaa koko pääkaupunkiseudun tasolla ristiriitaisia tuloksia, joten tarkastelin, kuinka eri kaupunkikeskukset ja niiden etäisyys vaikuttaa asuntojen hintoihin. Tulokset osoittavat, että kaupunkikeskuksen laatua voidaan tarkastella etäisyysmuuttujan kertoimen perusteella, sillä parempien kaupunkikeskuksien läheisyydessä asunnot ovat kalliimpia ja hinnat laskevat etäisyyden kasvaessa keskustaan. Heikommissa kaupunkikeskuksissa tilanne on päinvastainen. Syitä tälle ovat kaupunkikeskuksien positiivisten ja negatiivisten vaikutusten nettoarvo. Löysin kuitenkin merkittävän havainnon sosioekonomisista muuttujista. Teorian mukaan ihmiset muuttavat asuinalueelle, jossa asuu heidän itsensä kaltaisia ihmisiä. Muodostin sosioekonomisista muuttujista eli tuloista, työttömyysasteesta ja koulutusasteesta mittarin, joka kuvastaa kaupunkikeskuksen sosioekonomista sijoitusta. Tulosten perusteella Tapiola ja Helsingin keskus ovat korkeimmilla sijoilla, kun taas Koivukylä ja Hakunila ovat viimeisillä sijoilla. Lähimmän kaupunkikeskuksen etäisyysmuuttujan kerroin korreloi erittäin voimakkaasti sosioekonomisen sijoituksen kanssa. Muutamia poikkeuksia selittivät keskustan ulkopuolelle rakennetut uudet asunnot, jolloin rakennusvuoden merkitys on näissä tapauksissa sosioekonomista asemaa voimakkaampi. Helsingin keskustan etäisyyden merkitys on teorian ja tulosten perusteella erittäin suuri. Tuloksien perusteella ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä asuntojen hinnat ovat noin 60 prosenttia kalliimpia kuin yli 45 minuutin etäisyydellä. Tuloksien perusteella Helsingin keskustaan 1990-luvulla liittyneet negatiiviset ulkoisvaikutukset ovat vähentyneet tai mieltymykset ydinkeskustassa asumiseen ovat muuttuneet, koska ydinkeskusta-asuntojen arvostus on kasvanut suhteellisesti eniten pääkaupunkiseudulla 1990-luvulta. Rakennusvuoden vaikutus on myös erittäin merkittävä asunnon hintaan. Hinnan ja rakennusvuoden välinen suhde ei ole lineaarinen vaan muistuttaa enemmän U-muotoa, koska vanhimmat ja uusimmat asunnot ovat kaikkein kalleimpia. Tulosten perusteella hinnat ovat matalimmat 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa asunnoissa. Vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen mukaan matalimmat hinnat vastaavalla aineistolla löytyivät 1940-luvulta, vaikka 1960- ja 1970-luvun asuntoja pidettiin jo silloin heikkolaatuisina ja arkkitehtuurisesti merkityksettöminä. Teorian mukaan 1940-luvun asuntojen hinta selittyi rakennusmateriaalien heikolla laadulla, ihmisten mieltymyksillä ja arkkitehtuurilla. Aikakauden asuntojen arvostus on kasvanut, mutta tulosten perusteella suurin selittävä tekijä löytyy suurista peruskorjauksista ja putkiremonteista. Putkiremontti tehdään keskimäärin 50 vuoden välein, jolloin 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen ajankohtana putkiremontit kohdistuivat juuri 1940-luvulla rakennettuihin asuntoihin ja tällä hetkellä remontit kohdistuvat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuihin asuntoihin.
  • Lardot, Sofia (2023)
    The anthropause following the beginning of the COVID-19 pandemic in 2020 was followed by a heavy decline in people’s mobility and outdoor activities, which has had differing effects on biodiversity in urban areas. In Finland, outdoor activities were allowed, and as a result, the use of greenspaces increased notably in relation to pre-pandemic times. My objective was to study how people’s outdoor activities developed during the pandemic in the form of recreational bird-watching in the Helsinki metropolitan area (including Espoo, Vantaa, and Kauniainen). To accomplish this, I retrieved data on the number of bird observers from Tiira (a Finnish bird information service focused on bird observations), and related this data to the pandemic periods, also taking into account variables such as daily temperature and the use of parks. I found the highest number of bird-watchers during both lockdowns in 2020 and 2021. I also found that the number of bird-watchers was significantly higher after all restrictions were lifted, in 2022, when contrasted with pre-pandemic times. It is notable that the lockdowns happened at the same time as the bird Spring migration, a naturally popular time among bird-watchers. Thus, I consider that this may have had a synergistic role in people taking the opportunity to dedicate more time for bird-watching since they had more time to go outside due to strict restrictions. After all the restrictions were lifted in 2022, some bird-watchers continued to spend more time in bird-watching due to habit or increased appreciation for the activity or outdoors. The findings highlight the importance and potential of citizen science in observing birds and enabling more efficient conservation efforts for them. The results showing the development of bird-watching activities during the pandemic could also potentially be used as a proxy for other outdoor activities, and combined with other studies on the relations of COVID-19 on humans and other species could help to better understand the complex socio-ecological relationships in cities and greenspaces.
  • Lehtonen, Tarja (2011)
    Tutkielman tarkoituksena oli soveltaa toistetun pelin teoria- ja empiriapohjaa suomalaiseen tutkimusaineistoon. Kartellin toimintadynamiikka on mallinnettu peliteorian osa-alueen, toistetun pelin kentäksi. Toistetussa pelissä samaa, kerran pelattua peliä pelataan useita kierroksia. Äärettömästi toistetusta pelistä muodostuu toistetun pelin yleinen teoria (The Folk Theorem), jossa jokaisella pelaajalla on yksilöllisesti rationaalinen käytössykli. Toisen pelaajan kanssa tehty yhteistyö kasvattaa pelaajan käytössykliltä kertyvää kokonaishyötyä. Kartellitutkimuksessa ei voi ohittaa oikeustieteellistä näkökulmaa, joten sekin on tiivistetysti mukana esityksessä. Äänettömässä tai implisiittisessä kartellissa ( tacit collusion ) ei avoimen kartellin tavoin ole osapuolten välistä kommunikointia, mutta sen lopputulos on sama. Tästä syystä äänetön kartelli on yhdenmukaistettuna käytöksenä kielletty. Koska myös tunnusmerkit ovat osin samat, kartellitutkimus on saanut arvokasta mittausaineistoa paljastuneiden kartellien käytöksestä. Pelkkään hintatiedostoonkin perustuvalla tutkimuksella on vankka teoreettinen ja empiirinen pohja. Oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä hintayhteneväisyyden on yhdessä muiden tunnusmerkkien kanssa katsottu olevan indisio kartellista. Bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ovat rakenteellisesti otollinen kenttä toistetulle pelille. Tutkielman empiirisessä osuudessa kohteena olivat pääkaupunkiseudun bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ja tiedosto sisälsi otoksia hinta-aikasarjoista ajalta 1.8.2004 - 30.6.2005 kaikkiaan 116:ltä jakeluasemalta Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta. Tutkimusmenetelmänä oli toistettujen mittausten varianssianalyysi post hoc -vertailuin. Tilastollisesti merkitsevä hinnoitteluyhtenevyys lähellä sijaitsevien asemien kesken löytyi 47 asemalta, ja näin ollen näillä asemilla on yksi kartellin tunnusmerkeistä. Hinnoitteluyhtenevyyden omaavat asemat muodostivat liikenneyhteyksien mukaan jaetuilla kilpailualueillaan ryhmittymiä ja kaikkiaan tällaisia yhtenevästi hinnoittelevia ryhmittymiä oli 21. Näistä ryhmittymistä 9 oli ns. sekapareja eli osapuolina olivat kylmäasema ja liikenneasema. Useimmissa tapauksissa oli kyseessä alueensa kalleimmin hinnoitteleva kylmäasema. Tutkielman tärkeimmät lähteet: Abrantes-Metz, Rosa M. – Froeb, Luke M. – Geweke, John F. – Taylor, Cristopher T. (2005): A Variance screen for collusion. Working paper no. 275, Bureau of economics, Federal Trade Commission, Washington DC 20580. Dutta, Prajit K. (1999): Strategies and Games, Theory and Practice. The MIT Press, Cambridge, Massachusetts, London, England. Harrington, Joseph E. (2004): Detecting cartels. Working paper. John Hopkins University. Ivaldi, Marc – Jullien, Bruno – Rey, Patric – Seabright, Paul – Tirole, Jean (2003): The Economics of Tacit Collusion. EU:n komission kilpailun pääosaston julkaisu. Phlips, Louis (1996): On the detection of collusion and predation. European Economic Review 40 (1996), 495–510.
  • Kortelainen, Jeremias (2017)
    Nuorten asumisen ongelmat Helsingissä ovat yleistyneet merkittävästi. Asunnottomuuden mittaamiseen ja tutkimiseen liittyy kuitenkin suuria haasteita, jotka alkavat jo asunnottomuuden määrittelystä. Tiukemmin rajatut määritelmät huomioivat vain moniongelmaiset pitkäaikaisasunnottomat, kun taas asunnottomuuden laaja määritelmä kattaa myös asunnottomuuden uhan ja epävarman asumisen. Nuorten asunnottomuuden tyypillisin muoto on tilapäinen sukulaisten tai tuttavien luona oleskelu, joka määritelmällisesti liittyy epävarmaan asumiseen. Aiempi asunnottomuuden tutkimus Suomessa on kohdistunut pääosin epävarmaa asumista paremmin näkyviin asunnottomuuden osiin, ja tämän seurauksena suuri osa nuorten asumisen ongelmista on niiden yleistymisestä huolimatta jäänyt piiloon. Tämän tutkielman tarkoituksena on syventää vähemmälle huomiolle jääneiden nuorten asumisen ongelmien ymmärrystä tarkastelemalla pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoita. Vaikuttavatko korkeakouluopiskelijoiden asumisen ongelmien taustalla aiemmissa tutkimuksissa löydetyt yksilölliset riskitekijät, vai johtuvatko ongelmat vain kyvyttömyydestä maksaa kohonneita vuokria kroonisesta asuntopulasta kärsivällä alueella? Lisäksi selvitetään asumisen ongelmien vaikutusta tulevaisuudenuskoon. Tutkielman aineistoina ovat Opiskelijabarometri 2014:n pääkaupunkiseudun osa-aineisto ja sen kaupunkiteemainen Opiskelijan kaupunki -erilliskysely. Korkeakouluopiskelijoiden asumisen ongelmat liittyvät lähtökohtaisesti asumisen epävarmuuteen, ja barometriaineistoilla päästäänkin käsiksi sellaisiin asumisen ongelmiin, jotka eivät välttämättä näy rekistereissä tai sosiaalitoimen palveluissa. Aineistolähtöisesti menetelmiksi on valittu ristiintaulukointi ja logistinen regressioanalyysi, jolla voidaan tarkastella yhtä aikaa terveyteen ja taloudellisiin resursseihin liittyvien muuttujien yhteyttä selitettävään asumisen ongelmaan ottaen samalla huomioon taustamuuttujat. Näin voidaan tarkastella nimenomaan sitä, johtuuko ongelma terveydellisistä vai taloudellisista riskitekijöistä. Ongelmia selittävät yksilölliset riskitekijät jäsentyvät viimeaikaisen masennuksen ja taloudelliset riskitekijät puolestaan alimpaan tulokvintiiliin kuulumisen kautta. Selkeitä selittäjiä tyytymättömänä yhteisasunnossa asumisen taustalta ei löydetä. Tyytymättömänä vanhempiensa luona asumisen riskiä kuitenkin nostaa alimpaan tulokvintiiliin kuuluminen, joka näyttäisi kasvattavan myös mistä tahansa asumisen ongelmasta kärsimisen riskiä. Vailla asuntoa olleiden muuttuja vaikuttaa kuvaavan muita asumisen ongelmia vakavampaa tilannetta, jolle masennuksen kokeminen altistaa. Kokonaisuutena asumisen ongelmista kärsivät eniten pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat opiskelijat. Toisaalta muualta muuttaneet ovat olleet vailla asuntoa useammin. Tyytymättömänä vanhempien luona asuminen on yksi selvimmistä heikkoa tulevaisuudenuskoa selittävistä tekijöistä. Aiempaan asunnottomuuden tutkimukseen peilaten opiskelijat näyttäisivät sijoittuvan ryhmään, jonka suurin ongelma on taloudellisten resurssien puuttuminen. Pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoista vain hyvin harva ilmoittaa olevansa asunnoton, mutta lähes joka kymmenes heistä kärsii jostakin asumisen ongelmasta. Aineiston rajoituksista johtuen tulokset jäävät osittain tulkinnanvaraisiksi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat opiskelijat turvautuvat asumisen ongelmia kohdatessaan vanhempiensa apuun, kun taas muualta muuttaneilla vastaavaa mahdollisuutta ei ole. Yksilöllisten riskitekijöiden rooli jää kokonaisuutena vähäiseksi, joten kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden parantamisen voidaan todeta todennäköisimmin vähentävän opiskelijoiden asumisen ongelmia.
  • Jääskeläinen, Paula (2018)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan työssäkäyvien ylemmän korkeakoulutkinnon suorittaneiden asumispreferenssejä sellaisilla asuinalueilla, jotka ovat sosioekonomisesti tarkasteltuna hyväosaisia. Useat tutkimukset osoittavat pääkaupunkiseudun eriytyneen alueellisesti siten, että korkeakoulutetut ovat sijoittuneet asumaan Helsinginniemelle ja länsipainotteisesti merenrannoille. Matalan tulo- ja koulutustason, korkean työttömyyden ja etnisen heterogeenisyyden alueet painottuvat lähinnä Helsingin itäiseen suurpiiriin ja pääkaupunkiseudun radanvarsialueille. Tutkielmassa pureudutaan alueelliseen, sosioekonomiseen ja etniseen eriytymiseen korkeakoulutettujen asumispreferenssien lisäksi myös tutkittavien omien eriytymistä koskevien pohdintojen kautta. Tutkielman näkökulma on kulttuurisosiologinen. Teoreettisena taustana käytetään Bourdieun distinktioteoriaa erityisesti painottaen kulttuurisen pääoman merkitystä asumisvalintojen ja alueellista eriytymistä koskevien käsitysten mahdollistajana ja selittäjänä. Tutkielman fokuksessa on pääkaupunkiseudun alueellinen kehitys, mitä taustoitetaan ottamalla huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan historialliset ja kulttuuriset erityispiirteet, kuten suomalaisten yhteneväiset asumistoiveet ja sosiaaliseen sekoittamiseen perustuva asunto- ja kaavoituspolitiikka. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 30 – 55-vuotiaita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia ja miehiä. Kuusi heistä asui Helsinginniemellä ja neljä muilla pääkaupunkiseudun kerrostalovaltaisilla alueilla. Aineiston analyysimenetelmä on abduktiivinen sisällönanalyysi. Analyysin pohjana käytetään aiempaa tutkimustietoa alueellisesta eriytymisestä ja asumispreferensseistä. Tuloksena esitetään korkeakoulutettujen asumispreferenssien ilmentävän urbaania asumisen elämäntyyliä. Asumisessa arvostetaan helppoutta: kerrostaloasumista, hyviä liikenneyhteyksiä ja palveluita. Kulttuuriset arvostukset liittyvät alueen historiallisuuteen, esteettisyyteen, suvaitsevaisuuteen ja sosiaalisten suhteiden myötä korostuvaan asukkaiden samankaltaisuuteen sekä turvallisuudentunteeseen. Alueellinen eriytyminen tulee ymmärrettäväksi tuntemattomiin ihmisiin liittyvien turvattomuuskokemusten ja uhkien kautta. Käytännössä tämä tapahtuu muille kuin omalle asuinalueelle paikantuvien turvallisuusuhkien ja vaarojen alueellisesti paikannettavana välttelemisenä. Eriytyminen on myös etäisyyden kautta määrittynyttä, korkeasti koulutetut ovat eriytyneet alueellisesti asuinalueidensa ja työpaikkojensa mukaisesti. Muut alueet asukkaineen jäävät konkreettisesti etäisiksi. Sosioekonominen, etninen ja alueellinen eriytyminen on haastateltavien käsitysten perusteella hyvin tunnistettua ja tiedostettua. Johtopäätöksenä todetaan erontekojen noudattavan toisenlaista logiikkaa kuin Bourdieun Ranskaa koskevissa tutkimuksissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa distinktioita tehdään ennen kaikkea häivyttämällä sosioekonomisia eroja; puheessa korostetaan tasa-arvoa ja omaa ylempää asemaa tuodaan alaspäin tavallisuuspuheen kautta. Oma asuinalue nähdään tavallisena sosioekonomisesta eriytymisestä huolimatta. Puheet ja käsitykset tuotetaan kulttuurisen pääoman kautta yhteiskunnallisesti sopiviksi ja hyväksytyiksi. Tällainen puhe on hyvin harkittua, varovaista ja refleksiivistä. Sosiaalisiin suhteisiin ja turvallisuuteen perustuva samankaltaisten ihmisten pariin hakeutuminen kuitenkin on olennainen osa pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä.
  • Karhula, Aleksi Heikki Simeoni (2011)
    Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.
  • Syrman, Simo (2011)
    Tutkielman aiheena on ostosmatkojen autoriippuvuus pääkaupunkiseudulla. Autoriippuvuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan auton käytön kokemista vaihtoehdottomaksi talouksissa, joissa auto on vähintäänkin käytettävissä. Autoilun ja autojärjestelmän ongelmat ovat viime vuosina nousseet entistä laajemmin yleiseen tietoisuuteen etenkin ilmastonmuutoskeskustelun myötä. Kaupan kontekstissa asia on noussut Suomessa esille ympäristöministeriön ajaessa tiukempaa sijainninohjausta, mitä monet kaupan edustajat ovat esimerkiksi autoilun välttämättömyyteen vedoten vastustaneet. Autoriippuvuus ja kulkumuodon valinta ovat myös kansainvälisessä tutkimuskeskustelussa ajankohtaisia aiheita. Liikennetekniikassa ihmisten kulkutapoja on selitetty perinteisesti matka-ajan ja -hinnan avulla, mutta viimeisten parin vuosikymmenen aikana maankäytön ja fyysisen ympäristön mahdollista vaikutusta on tutkittu yhä laajemmin. Psykologiseen teoriaperinteeseen nojaavassa tutkimuksessa on havaittu myös asenteilla, normeilla ja muilla psykologisilla tekijöillä olevan yhteys liikkumisvalintoihin. Vakiintuneet liikennettä tutkivat tieteet tarkastelevat liikennettä suljettuna järjestelmänä, joka on altis vaikutusyrityksille. Sosiologiassa näkemys suljetusta järjestelmästä on vieraampi, ja pyrkimykset vaikuttaa ihmisten liikkumiskäyttäytymisen esimerkiksi kaupan sijainninohjauksella asettuvat epävarmempaan valoon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Pierre Bourdieun kulutustutkimukset, joissa kuluttaja ja kulutus nähdään taloudellisen ja kulttuurisen pääoman vuorovaikutuksen kautta. Tilastollisen tutkimuksen aineistona toimii Kauppakeskukset osana kestävää kulutusta ja kaupunkirakennetta (KOKKKA) –tutkimushankkeessa toteutetun kuluttajakyselyn pääkaupunkiseudun aineisto, josta analyysiin valittiin taloudet, jotka omistavat tai muuten aktiivisesti käyttävät autoa (N = 3351). Analyysissa selvitettiin autonomistuksen, fyysisen ympäristön, kulutusdispositioiden, sosioekonomisen aseman ja demografisen tilanteen yhteyttä auton käyttöön ostosmatkoilla. Pääasiallisina analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysia ja logistista regressioanalyysia, jotka ovat vakiintuneita menetelmiä eri tieteenaloilla. Toisaalta tulosten tulkinnan apuna käytettiin Bourdieun teoriaan läheisesti liittyvää usean muuttujan korrespondenssianalyysia. Tulosten mukaan autonomistuksella, asuinpaikalla ja sen lähiympäristön kaupoilla sekä kulutusdispositioilla on selvä ja merkittävä yhteys siihen, käyttävätkö autolliset taloudet ostosmatkoilla myös autolle vaihtoehtoisia kulkumuotoja. Myös muilla tekijöillä, kuten tulotasolla ja iällä, oli yhteys autoriippuvuuteen, mutta erityisesti koulutustason yhteys niin autoriippuvuuteen kuin yhteisvaikutuksessa muihin selittäjiin oli merkittävä. Aikaisemman tutkimuksen valossa suurin osa tuloksista oli odotettuja, joskin kotitaloustyypin yhteyden peittyminen muiden muuttujien alle poikkesi oletuksista. Sen sijaan koulutustason merkitystä kulkumuodon valinnassa ja autoriippuvuudessa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkimuksen perusteella Bourdieun taloudellisen ja kulttuurisen pääoman vuorovaikutuksen huomioiva lähestymistapa tuo uusia näkökulmia liikennetutkimukseen. Kuluttajien liikkumisvalinnat ovat järkeviä, mutta toiminta voi silti vaihdella yksilöllisten tekijöiden ja sosiaalisen rakenteen vaikutuksen perusteella. Kauppojen sijainnilla on yhteys auton käyttöön ja autoriippuvuuteen, mutta yleiset ohjaustoimet vaikuttavat eri ryhmiin eri tavalla. Monessa tapauksessa kulkumuoto jäsentyy osaksi käsitystä kuluttamisesta, ei siitä erillisenä tehtäväksi valinnaksi.
  • Konttinen, Ilkka (2024)
    Tämä maisterintutkielma tarkastelee maahanmuuttajien integraatiota, osallisuutta ja kuulumista pääkaupunkiseudun ruotsinkielisessä kontekstissa. Tutkimusasetelma perustuu klassisiin kysymyksiin koskien maahanmuuttajien integraatiota: millä tavoin maahanmuuttajat ja seuraavat sukupolvet tulevat osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa ja kansakuntaa, sekä millä tavoin vastaanottava yhteiskunta mahdollistaa prosessin. Tutkimuskysymykset ovat: ”Millä tavoin maahanmuuttajat tulevat osaksi pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiä yhteisöjä ja suomalaista yhteiskuntaa?” sekä ”Millä tavoin ruotsinkieliset yhteisöt osana suomalaista yhteiskuntaa mahdollistavat maahanmuuttajien integraation keskuuteensa?” Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu pääosin teorioihin integraation yhteiskunnallisista ulottuvuuksista: laillisoikeudellispoliittisesta, taloudellisesta ja sosiokulttuurisesta sekä osallisuuden ja kuulumisen käsitteille integraation edellytyksinä. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta maahanmuuttajien yksilöteemahaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia. Ruotsinkielisen integraatiotien valinneet maahanmuuttajat tulevat osaksi pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiä yhteisöjä sosiaalisten ja kulttuuristen aktiviteettien kautta, ja osaksi koko suomalaista yhteiskuntaa heitä osallistaneiden ruotsinkielisten yhteisöjen kautta. Taloudellinen ja laillinen/oikeudellinen/poliittinen integraatio eivät riitä osallisuuden ja kuulumisen tunteen kehittymiseen. Haastateltujen kokemukset ovat linjassa aikaisemman integraatiota, osallisuutta ja kuulumista käsittelevän kirjallisuuden kanssa. Haastatellut, jotka ovat korkeasti koulutettuja, integroituvat luokkaan ja statukseen pohjautuvan maahanmuuttajahierarkian puitteissa sen sijaan, että integroituisivat etnisten rajojen tai ammattikuntien mukaisesti. Integraation alkuvaiheessa korkeasti koulutetutkin maahanmuuttajat voivat integroitua ammattikunnan mukaisesti, mutta tällöinkin heidän ammattikuntansa koostuu korkeasti koulutetuista kansainvälisistä asiantuntijoista. Hyödyllistä integraation kannalta on osallisuus kulloinkin oleellisissa sosiaalisissa, yleensä epävirallisissa, verkostoissa. Kansalaisuus ei ole välttämätön edellytys yhteiskunnalliselle osallisuudelle. Maahanmuuttajat tulevat osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa sosiaalisen ja kulttuurisen osallistumisen kautta. Integraatiokoulutusten suurin hyöty on sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten mahdollistuminen. Sosiaaliset kontaktit ja epäviralliset sosiaaliset verkostot osoittautuvat virallisia koulutuksia hyödyllisemmiksi myös kielen oppimisen ja ammatillisen verkostoitumisen kannalta. Integraation onnistuminen sosiaalisen osallisuuden ja kuulumisen tunteen perusteella on riippuvainen integraatiokontekstista. Vastaanottavan yhteiskunnan tulee ottaa vastuu osallistavan kotouttamisen mahdollistamisesta ja maahanmuuttajan toimijuuden vahvistamisesta, sillä yhteiskunnan institutionaaliset rakenteet toimivat puitteina, asettaen raamit maahanmuuttajayksilöiden ja -ryhmien integraatiopyrkimyksille.
  • Rintamäenpää, Erika (2017)
    During the past few decades, online shopping has grown steadily and increased its share of all retail sales. As internet connections have become more common and the selection of available online services has diversified, an increasing number of consumers have started to purchase different products online. Buying online has many time-related benefits compared to traditional retail as it enables the consumer to make purchases whenever and wherever. Yet, online grocery retailing has been relatively small-scale in both Finland and abroad compared with other product categories. In the past few years, however, the competition has become more intense as the few dominant Finnish grocery retailers and several smaller businesses have developed their online business models. In this study, I focused on one of Finland's leading grocery retailers, Kesko, and the customers and spatial characteristics of its online grocery services. The aim of this study was to find out 1) whether the accessibility of services affects the choice between an online store and a physical retail outlet in the case of grocery retail, 2) whether the widely accepted socio-economic characteristics of typical online shoppers find evidence in the case of choosing online grocery retail over a physical store or the frequency of online purchases and 3) how Kesko's online grocery retail has spread in the Helsinki region during the couple of years it has been in operation and where its potential new market areas in the region are. The MetropAccess time-cost-matrix for the Helsinki Region was used for the accessibility calculations. Travel times were calculated from all inhabited cells in the area and only from Kesko's online store's customer cells to the closest Kesko grocery store and separately to the closest store when all grocery stores were taken into account in the Helsinki Region. In some previous studies, urban living environment and dense service network have been observed to increase the probability of being an online shopper whereas poor accessibility to services increases the intensity of online shopping. In other studies and national statistics data, a variety of socio-economic attributes have stood out as prominent characteristics of e-shoppers. These include: young age (age groups 25-34 and 35-39), higher education, student status and high income. In addition, I have included the percentage of underage children of a cell's inhabitants in the analyses as Kesko's own data points very clearly in the direction that families with children are an important customer group to online groceries. The socio-economic variables of the region's inhabitants were mostly drawn from HSY's SeutuCD 2015 and Tilastokeskus' Paavo zip code data. I made correlation analyses on the YKR-grid level where the other variables were 1) the percentage of online customer households proportioned to cell's population in the whole region and 2) the intensity of online shopping in customer cells proportioned to population, and the other variables were the socio-economic variables of the population and the travel-time accessibility of grocery stores. The statistically significant Spearman's correlation coefficients were not very high, but weak connections between variables could be found. Customership of the online grocery store correlates negatively with travel time accessibility and the intensity of online shopping correlates positively with accessibility, which is in line with previous findings in the literature. Of the socio-economic variables chosen for this study, the ones that correlate the most with online shopping are income (with shopping intensity) and the percentage of 25-34- year olds (with customership). Finally, I analysed some potential future areas for growth for Kesko's online grocery business in the Helsinki Region based on the previously mentioned socioeconomic variables and accessibility of grocery stores in the study area. One weakness of the study was the availability of detailed enough socio-economic data when compared to Kesko's own YKR grid-level customer data. Some of the socioeconomic variables where derived from larger spatial units such as zip codes, which weakens the reliability of the correlation analyses. However, the grid-level examination is quite coarse for the capital region as well, and especially in this case, when the customer dataset itself was quite small. The accessibility of grocery stores is relatively good in the whole study area, so the study might not bring out the impacts of accessibility of physical services to online shopping as explicitly as might really be the case if the study was carried out in an area or with product categories where physical accessibility varies more. Moreover, the study may not have sufficiently considered the special characteristics of online grocery retailing when compared with other product types. Due to the marginal status of online grocery retailing, it has not yet been studied extensively in research literature. The results, however, do partly support previous findings of the connections between specific socioeconomic variables and the accessibility of services, and the customership of online stores and the intensity of online shopping activities.
  • Törmänen, Marianne (2012)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun henkilöstöasiantuntijoiden asennenoitumista moninaisuuden johtamiseen laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä. Moninaisuuden johtamisella tarkoitetaan johtamistyyliä, jossa organisaatio systemaattisesti ja suunnitellusti arvostaa, rekrytoi, ylläpitää ja kunnioittaa heterogeenistä työntekijöiden muodostamaa kokonaisuutta. Moninaisuuden johtaminen nähdään osana henkilöstöjohtamista, jonka avulla voidaan hyödyntää työntekijöiden erilaisia taustoja tehokkaasti. Tutkielman tavoitteena on edistää moninaisuuden johtamisen tutkimusta tuomalla siihen uutta näkökulmaa asenteiden ja arvottamisen kautta. Lähtökohtina aiheen ajankohtaisuudelle ja merkittävyydelle hahmoteltiin kolmen tason kautta, jotka olivat yksilö, organisatorinen ja yhteiskunnallinen taso. Työn taustana toimi viitekehyksen muodossa moninaisuuden johtamisen tutkimuskenttä. Viitekehyksessä esiteltiin moninaisuuden johtamiseen kohdistunutta tutkimusta erityisesti ongelmien ja kriittisten näkökulmien kautta. Tutkielman näkökulmaa tarkennettiin vielä tarkastelemalla kaupunkiorganisaatioita ja niiden johtamista tutkimusympäristönä. Teoreettisena lähestymistapana tutkielmassa käytettiin laadullista asennetutkimusta. Metodin ja teoreettisen lähestymistavan kohdalla tarkennettiin laadullisen asennetutkimuksen näkökulma liittymään vielä retoriseen asennetutkimukseen. Tutkielman pääkysymyksenä oli tarkastella millä eri tavoin asenteita ilmaistaan moninaisuuden johtamiseen kaupunkiorganisaatioissa. Tutkielman pääkysymystä tarkennettiin kahden tutkimuskysymyksen kautta tarkastelemalla millainen asennoitumisen kohde moninaisuuden johtaminen on henkilöstöasiantuntijoille ja minkälaisia arvottamisen tasoja haastateltavat liittävät siihen. Tietyt kirjallisuuden näkökulmat korostavat moninaisuuden johtamisen hyödyn, tuloksellisuuden, taloudellisuuden ja välttämättömyyden näkökantaa, mutta kriittiset koulukunnat ja käytännön implementoinnit osoittavat ristiriitaisia tuloksia moninaisuuden kuvitellusta ideaalitilasta, käytännön toimivuudesta ja lähtökohtien sovellettavuudesta. Aineisto koostui pääkaupunkiseudun kolmen kunnan henkilöstöasiantuntijoiden argumentatiivisesta puheaineistosta, joka tuotettiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Haastateltaville esitettiin kahdeksan kiistanalaista asenneväittämää moninaisuuden johtamisesta, jotka oli muotoiltu aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti ensin luokittelevaa analyysia käyttäen. Tällöin eriteltiin väittämiin esitettyjä kannanottoja ja hahmoteltiin niihin liitettyjä perusteluja. Tämän jälkeen siirryttiin tulkitsevaan analyysiin. Tutkielman tuloksina esitettiin että moninaisuuden johtamiseen asennoiduttiin monipuolisesti sekä myönteisiä että kielteisiä kannanottoja esittäen. Väittämiä myös kommentoitiin laajasti. Tutkielman tuloksina esitettiin kuusi asennetta moninaisuuden johtamiseen, jotka olivat hyödyllisyys, aktiivisuus, oikeudenmukaisuus, velvollisuus, huoli ja kriittisyys-asenne. Lisäksi hahmoteltiin moninaisuuden johtamisen arvottamisen tasoja ja subjektiasemia, ja nämä liitettiin viitekehyksenä toimineeseen moninaisuuden johtamisen paradigmojen kehikkoon. Tutkielman pohjalta voitaisiin suorittaa jatkotutkimuksia sekä vertailevan tutkimuksen että kvantitatiivisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa todennettiin myös laadullisen asennetutkimuksen soveltuminen organisaatio- ja johtamistutkimukseen, jolloin sen käytön laajentamista voidaan puoltaa.
  • Valtonen, Saara (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.
  • Kunnas, Henri (2013)
    Helsingin alueen sosiaalinen segregaatio on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen uudelle tasolle. Vielä ei voida puhua kovinkaan suuresta alueellisesta eriytymisestä, mutta on kuitenkin merkkejä, että huono-osaisuuden kasautumisella tietyille alueille on jo vaikutusta alueen ihmisten elämään. Toisin sanoen huono-osaisuuden kasautuminen tietyille alueille synnyttää näille alueille sellaista huono-osaisuutta joka muuten jäisi syntymättä. Helsingin huono-osaisuus on edelleen pistemäistä ja pirstaloitunut ympäri kaupunkialuetta. Kuitenkin näiden ennestään köyhien kortteleiden ympärille on ruvennut keskittymään lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään vaikuttavatko nämä pienet köyhyystaskut yksilön käyttäytymiseen yli yksilöllisten tekijöiden? Onko kortteli kokonaisuutenaan sellainen sosiaalinen kokonaisuus, joka vaikuttaa yksilön valintoihin kontraproduktiivisessa terveyskäyttäytymisessä. Tutkielmani aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 postikyselyn kautta keräämää Syreeni-kyselyaineistoa (N= n.10 000). Taustatietojen lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipiteitä mm. asuinalueestaan, koetusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan ja terveyskäyttäytymisestään. Aineisto on kerätty niin, että sen avulla pystyy tekemään tarkasteluja korttelitasolla siten, että sekä rikkain että köyhin kvintiili erottuvat omiksi ryhmikseen. Menetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Elaboroimalla joukon taustatekijöitä pyritään selvittämään nimenomaan asuinalueen vaikutusta alkoholin kulutukseen, tupakointiin sekä merkittävään ylipainoon. Kaikkien kolmen selitettävän muuttujan, alkoholin kulutuksen, säännöllisen tupakoinnin sekä merkittävän ylipainon kohdalla alueen alhaisella tulotasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kontraproduktiivisen terveyskäyttäytymisen kanssa. Alhaisen tulotason alueen asukkailla oli suurempi riski kuulua kaikissa kolmessa indikaattorissa terveyden kannalta huonompaan ryhmään. Tämä alueen vaikutus ei poistunut, vaikka malliin tuotiin mukaan monia demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Tulokset olivat myös kaksisuuntaisia siten, että korkean tulotason alueella näyttäisi olevan suojaava vaikutus ainakin tupakan polton ja merkittävän ylipainon suhteen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kortteli on riittävän kokoinen sosiaalinen kokonaisuus muokkaamaan yksilön käyttäytymistä. Naapuruston vaikutusta tutkiva kansainvälinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa suurten alueiden vaikutusten arviointiin. Syreeni-kyselyaineisto mahdollistaa kuitenkin erittäin pienten alueiden tutkimisen uudella tavalla ja antaa siten uutta tietoa. Näyttää siltä, että sosiaalisen sekoittamisen kautta minimoitu naapuruston vaikutus ei ole toiminut 90-luvun laman jälkeen enää toivotulla tavalla, vaan pieneekin sosiaaliset kokonaisuudet ovat kasvaneet yksilön kannalta merkityksellisiksi.
  • Tavi, Tuomas Aleksanteri (2024)
    Tutkielmassa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden asuntokannan sekä sosioekonomisen aseman yleistä kehitystä ja näiden välistä yhteyttä 2000-luvulla. Sosioekonomisen eriytyminen eli segregaatio on noussut 2000-luvulla keskeiseksi teemaksi sekä kaupunkitutkimuksessa että -politiikassa. Tutkielmassa eriytymiskehitystä tarkastellaan pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden tasolla, joiden kehittäminen ja segregaatiokehitykseen puuttuminen on nähty nousevaksi kaupunkisuunnittelulliseksi trendiksi Helsingissä. Tutkielmassa merkittäväksi kerrostalolähiöiden kehittämisen taustavaikuttajaksi kaupunkisuunnittelullisten ideoiden lisäksi nähtiin myös kaupunkien yleinen pyrkimys kasvuun, joka toimii monen toimijan motiivina kehittää ja rakentaa kerrostalolähiöitä. Tutkimusasetelmassa luotiin teoreettinen taustamalli, jolla selitetään kerrostalolähiöiden kehittämisen kaupunkisuunnittelullisia motiiveja 2000-luvulla. Mallin taustalla on näkemys siitä, että kerrostalolähiöiden sosioekonomisen tason kehitys saattaa olla polkuriippuvaisella tavalla urautunutta, jolloin eriytymiskehityksen suunnan muuttaminen näyttäytyy haastavana tehtävänä. Tutkimusaiheen taustalla vaikuttaa kerrostalolähiöiden kehittämiseen liittyvä kaupunkisuunnittelullinen ajatus, jonka mukaan kerrostalolähiöiden asuntokantaan vaikuttaminen sosiaalisen sekoittamisen periaatteen mukaisilla toimilla, voi toimia lähiön attraktiota lisäävänä tekijänä ja siten vaikuttaa myös monipuolistavalla tavalla lähiön asukasrakenteeseen. Pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden kehitystä tarkasteltiin uudenlaisella kahden aluetason vertailulla, jolla pyrittiin vastaamaan myös kysymykseen siitä, millainen aluetason valinnan vaikutus on siihen, miten tarkasteltava ilmiö näyttäytyy. Kehityksen tarkastelu suoritettiin lähiöiden ominaisuuksia kuvaavien lukujen muutoksen kautta vuosina 2000, 2012 ja 2019. Asuntokannan ominaisuuksien ja sosioekonomisen tason yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä, joka toteutettiin tutkimusalueiden asuntojen ominaisuuksien osuuksia kuvaavilla compositional data -muuttujilla Tutkielman tuloksina havaittiin, että pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöt ovat 2000-luvulla eriytyneet sosioekonomisesti muista alueista, siten että yhä useampi lähiöistä kuului matalan sosioekonomisen tason ryhmään. Samanaikaisesti asuntokannan ominaisuuksissa ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia, minkä katsottiin kertovan siitä, että eriytymiskehitys on tulkittavissa urautuneeksi. Samanaikaisesti kerrostalolähiöiden vuokra-asuntojen osuus oli kuitenkin yleisesti kasvanut, minkä tulkitaan kertovan yleisestä asumisen finansialisaatiosta näillä alueilla. Analyysi paljasti aikaisemmistakin tutkimuksista tutun omistusasumisen sekä pientaloasumisen osuuksien positiivisen yhteyden alueen sosioekonomiseen asemaan. Uutena muuttujana tarkasteltiin asuntojen huonelukujen yhtyettä sosioekonomiseen tasoon, ja tuloksena havaittiin, että suurten perheasuntojen osuudella on suora sosioekonomista tasoa kasvattava yhteys ja pienillä perheasuntojen osuudella taas sitä laskeva yhteys. Tulokset korostuivat aluetasovertailussa siten, että aluetason valinnalla on vaikutus siihen, miten voimakkaana eriytymisilmiö näyttäytyy. Kun kerrostalolähiöitä tarkastellaan tiukalla aluerajauksella, jolloin alueella ei ole paljon pientaloja, näyttäytyy eriytymisilmiö voimakkaampana kuin laajemmalla aluetasolla tarkasteltuna, minkä katsoa kertovan kerrostalolähiöiden ydinalueiden 2000-luvun urautuneesta kehityksestä.
  • Ihamäki, Veli-Pekka (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 1997)
    Työssä tutkitaan paikkatietojärjestelmiä (GIS) käyttäen Helsingin, Espoon ja Vantaan palo- ja pelastustoimen yhteistoimintasopimusta. Samalla tutkitaan paikkatietojärjestelmien soveltuvuutta palo- ja pelastustoimen yhteistoiminnan suunnitteluun. Palo- ja pelastustoimilain mukaisesti kuntien tulee mitoittaa palo- ja pelastustoimen valmiutensa siten, että se on riittävä. Arviointia varten kunnat on jaettu riskialueisiin I-IV, jossa I on korkeariskisin alue. Sisäasiainministeriön pelastusosaston ohjeen mukaan pelastustoiminnan tulisi käynnistyä I-riskialueella kuuden minuutin, II-riskialueella kymmenen minuutin ja III-riskialueella 20 minuutin kuluttua hälytyksestä. IV-riskialueella aika voi olla pitempi kuin I-IV -riskialueilla. Helsingin, Espoon ja Vantaan palo- ja pelastustoimien välillä solmittiin 2.2.1995 yhteistoimintasopimus, jonka mukaan yhteistoiminta-alueella tapahtuviin hälytystehtäviin lähetetään kuntarajoista riippumatta lähin yksikkö. Tutkielma pohjautuu tähän sopimukseen. MapInfo-paikkatieto-ohjelmaa käyttäen piirretään Helsingin, Espoon ja Vantaan paloyksiköiden saavutettavuusajoista saman ajan käyriä eli isokroneja, sekä vertaillaan niitä riskialueluokitukseen. Oleellista on tunnistaa ne alueet joita ei tavoiteta riskialueluokituksen edellyttämässä suositusajassa, sekä ne alueet jonne naapurikaupungin paloyksikkö ehtii omaa yksikköä nopeammin. Tutkimuksen mukaan Helsingin maapinta-alasta 3 % I-riskiluokkaan kuuluvia alueita ja 3 % II-riskiluokkaan kuuluvia alueita jää tavoittamatta riskialueluokituksen edellyttämässä ajassa. Vastaavat luvut Espoossa ovat 3 % ja 7 %, sekä Vantaalla 17 % ja 1 %. Yhteistoimintasopimuksen puitteissa toisen kaupungin paloyksikötkin tavoittavat suositusajassa vain hyvin pienen osan näistä alueista. Poikkeus on Vantaan antama apu Pohjois-Espooseen. Vantaan yksiköt tavoittavat suositusajassa 13 km2 Espoon II-riskialueista. Luku on 4 % Espoon maapinta-alasta. Tutkimuksessa tehdään ehdotus alueista jotka kannattaisi hoitaa toisin kuin voimassa oleva yhteistoimintasopimus edellyttää. Mukana on myös kartta, jossa kuntarajat on piirretty paloyksiköiden saavutettavuusaikojen mukaan. Kartassa kukin kaupunki muodostuu siitä alueesta, jonne kaupungin paloyksiköt ehtivät ensimmäisenä kolmesta kaupungista. Tutkimuksessa käy ilmi, että käytetyt työmetodit, ohjelmistot ja aineisto soveltuvat sellaisenaan minkä tahansa kunnan palo- ja pelastustoimen suunnitteluun ja yhteistoiminnan arviointiin. Tarvetta jatkotutkimuksiin olisi ainakin yhteistoiminta-alueen laajentamisesta, sekä riskianalyysien ja sairaankuljetusyksiköiden sijoittelun tekemisestä paikkatietojärjestelmiä apuna käyttäen.
  • Repo, Joona (2017)
    The formation of urban structure is a complicated process and its outcome, that cannot be easily forecast, is not necessarily optimal. This creates a need to understand the process and gives a reason to control it by urban planning. As the circumstances are in constant change, the plans have to anticipate the time to come – partly far into the future. Research is needed to support planning to understand the factors that affect the urban structure better. Accessibility, that seems to be one of the key factors in the processes of land use change, seems to provide a suitable tool for planning and research: when suitably defined, it can connect the properties of transport and land use systems as well as the economic, social and environmental goals. The availability of services is closely connected to the quality of living environment, so studying the accessibility of them can produce new notable information for the needs of urban planning. The aim of this study was to explain how changes in urban structure cause changes in the accessibility of services by walking, mass transit and car in the long term, and study how these changes could affect the use of the services both from the perspectives of the users' possibilities and the potential the services produce. The public library network in Helsinki region was studied as an example. Studying the accessibility of public libraries is useful as such, as they provide many types of positive impacts, but public libraries are also a convenient example in studying the accessibility of services as they are a service actively used in everyday life and information about the use is available. Distances in the accessibility measures were measured as travel time. Accessibility was measured both in travel times to the nearest library and in potentials of making a library trip calculated by library trip forecasting models based on the real behaviour of their users. Comparison was made between the years 2014 and 2050, during which the population and the transport system are expected to change as in the created scenarios, which are based on the new Helsinki City Plan. In addition, the possible effects to the accessibility of the public libraries by possible cost cuts in the service network were inspected by simulating the effects of the cuts. Based on the results the public libraries in the study area seem to be relatively well accessible by all the inspected transport modes. The changes in the transport systems seem to have minor effects on the accessibility when measured in travel time to the nearest library, but when the effects are measured in the potentials of making a library trip, they seem to be a bit more significant – by mass transit, accessibility would improve and by car, it would deteriorate. The forecast change in the population would increase the number of people accessing the nearest library in half an hour, but the proportion of this group to the total population in the area would be smaller than before. The attraction of libraries affect to the potentials they produce, but the impacts are concentrated on the surrounding areas of the libraries and on the traffic routes, where the accessibility is relatively good to begin with. Even though excluding some of the smallest libraries from the service network would have relatively small effects on the accessibility in the aggregate, the effects on individual level and for sustainable accessibility could be significant. Based on the study results more significant than the changes in the transport system or in the attraction of the services seem to be how near population and services are located each other: the prerequisites for multimodal accessibility cannot necessarily be guaranteed if the distances are long. Based on the study results, to prevent the deterioration of the preconditions of the goals of Finnish regional planning and the qualifications for sustainable accessibility due to the forecast population change – in other words to keep the current standard of service – some changes in the service network would be needed. However, as there was only one type of service inspected in this study and as there is uncertainty if the scenarios will happen in the future, the conclusions that can be drawn from the results are restricted. Still, studying the accessibility of a single service is useful as such as the needs for different type of services are different, and if it will give some hints of the future accessibility of services in general at the same time, even though just in a few scenarios, it can be easier to be prepared for the future.
  • Jalkanen, Pinja-Liina Jannika (2020)
    Large-scale transport infrastructure projects change our daily mobility patterns, as they change the geographical accessibility of the places where we spend most of our time, such as our homes and workplaces. Thus, there is a clear need for advance evaluation of the effects of those projects. Traditionally, however, the available methods have imposed severe limitations for both measuring accessibility and surveying mobility, and despite modern data collection methods enabled by the ever-present mobile phones, surveying mobility remains challenging due to data accessibility restrictions. Furthermore it would not enable any advance evaluation of mobility changes. However, using a modern accessibility dataset instead of a mobility one does offer a possible answer. In my study, I set out to investigate this possibility. I combined a modern, multimodal and longitudinal accessibility dataset, the Helsinki Region Travel Time Matrix (TTM), with a spatially compatible, census-based longitudinal commuting dataset to evaluate the aggregated journey times in the Helsinki Capital Region (HCR), the area covered by the TTM, and estimated the shares of different transport modes based on a previously published travel survey. Armed with this combined dataset, I assessed the changes in aggregated journey times between the three years that were included in the TTM dataset – 2013, 2015 and 2018 – by statistical district to estimate its usability for these kind of advance mobility evaluations. As a small subset of the commuting dataset was classified by industry, I also assessed regional differences between industries. My results demonstrate that for travel by public transport, the effects of new transport projects are plausibly identifiable in these aggregated patterns, with a number of areas served by several new, large-scale public transport infrastructure projects – the Ring Rail, the trunk bus lane 560 and the Western extension of the metro line – being outliers in the results. For travel by private car and for the industry-level changes, the results are more inconclusive, possibly due to absence of massive projects affecting the road network throughout the dataset timeframe, potential inaccuracies in the source data and limitations of the industry-classified part of the dataset. In conclusion, a modern accessibility dataset such as the TTM can be plausibly used to estimate the mobility effects of large-scale public transport infrastructure projects, although the final accuracy of the results is likely to be heavily dependent of the precision of the original datasets, which should be taken into account when such assessments are made. Further research is clearly needed to assess the effects of diurnal variations in travel times and the effects of more precise transport mode preference data.
  • Miettunen, Pertti (2011)
    The operation environment in the roundwood trade in Finland in the 1990’s include several changes. They are changes in the structure of non-industrial private forest (NIPF) ownership, forest taxation, in forest legislation, in price recommendation agreement, diminishing resources of forestry extension services, etc. At the same time, the roundwood demand has been rising. All these developments cause uncertainty in wood procurement organisations, and call for research to find out how to adapt into the changing environment. The objective of this study is to produce information for roundwood purchasing planning and cus-tomer satisfaction management to be used by Stora Enso Metsä Customer Service, Helsinki. For this pur-pose, data needs to be gathered about the urban NIPFs and their forest estates, behaviour related to forestry and timber-selling, customer satisfaction in their latest timber selling transaction, and their opinions about Enso’s new customer service office and its service concept. To fulfil the objective of the study, a NIPF -owner -survey (N=1064, response rate 39,7%) was con-ducted in October 1998-January 1999. The sample was made on the basis of the marketing database of Stora Enso Oyj Forest Customer Service in Helsinki. In planning the frame of reference of the empirical study, the model of service quality by Grönroos was applied. The following aspects were included in the 7-page questionnaire: demographic, sosio-economic and forest estate background, relation to the forest service supply, behaviour related to forestry, timber-selling motives and behaviour, last contact organisation and its image in forestry business, expectations and percep-tions in the latest timber-selling transactions, and behavioural intentions. The results revealed that the share of women, pensioners and academically educated people among forest owners was quite high. The majority of the forest estates of the metropolitan forest owners were situ-ated in the provinces of South Finland and East Finland. The average forest estate area was considerably smaller than in a previous study. Economic and recreational objectives were most important in the use of forests. Forest Associations were involved in half of the roundwood sales transactions of the respondents in the metropolitan area. The wood quantity of transactions was considerably higher than the average in the whole country. Bank-organised forest-related activities, taxation infos and trips to the forest were the most popular activities. Among the services, silvicultural advices were needed mostly and stub treatment least. Brochure material related to stumpage timber sales and taxation were considered most important compared to material related to delivery sales. The service expectations were at highest for women and they were less satisfied with the service than men. 2nd and 3rd generation residents of the metropolitan area thought about the new customer service concept more positively than the 1st generation residents. Internet users under 60 years thought more positively about new satellite picture-based woodlot search concept. Cross-tabulation of factor scores against background variables indicated that women with relatively low education level a greater need to sell roundwood than entrepreneurs, white-collar workers and directors, and Internet users. Suspiciousness towards timber procurement organisations was relatively strong among women and those whose forest income share of the total income was either null or over 20 %. The average customer satisfaction score was negative in all nine questions. Statistical differences be-tween different companies did not exist in the average satisfaction scores. Stora Enso’s Helsinki forest cus-tomer service could choose the ability to purchase all timber grades as its competitive advantage. Out of nine service dimension included in the questionnaire, in this particular service dimension, Enso’s Helsinki forest customer service’s score exceeded most all organisations’ average customer satisfaction score. On the basis of importance – performance matrix, advice and quidance could have been provided more to the forest owners in their latest timber–selling transaction.
  • Tarnanen, Ainokaisa (2017)
    Transportation in cities is facing the challenges of congestion and environmental impact caused by the increase in traffic flows. These issues can be reduced by promoting more sustainable transport modes, such as cycling. To increase its modal share, cycling has to be an attractive and competitive choice compared to other travel modes. Digital Geography Lab in University of Helsinki has developed comparable measures for modelling accessibility with different travel modes in Helsinki region. However, cycling is missing from the data because it has been previously modelled with simplistic assumptions of constant travel speed. Little research has been carried out to assess the applicability of this assumption. The main objective of this thesis is to develop a more realistic GIS model for calculating optimal routes and travel times of cycling in Helsinki region taking into account the feasibility of the model. Other objectives are to find out what factors affect cyclists' travel speed and can the environmental factors be used as impedances in the travel time model, what kind of spatial differences the cycling speeds have, and how realistic it is to model cyclists' travel times with constant speed on a regional scale. According to previous research, among the various things affecting cycling some of the main environmental factors are slope, junctions and traffic lights. The effects of these factors to cycling speeds in Helsinki region were analysed based on individual cycling routes and on a route and segment level from the whole data with linear regression models. GPS data of cycling was collected from volunteers who had been tracking their cycling in Helsinki region with mobile sports applications. Basic background information of the cyclists was also collected to analyse the variations in speed between different background variables. Road network for cycling and walking by Helsinki Region Transport was used as the modelling network. A GIS-based map-matching method for the cycling GPS data was developed by applying a method developed for map-matching GPS data of cars. Slope was calculated for route segments using NLS 2 meter digital elevation model and the traffic light information was derived from Digiroad. Python scripts used in modelling are available on GitHub. The cycling speeds vary by cycling frequency: cyclists who stated to cycle almost every day of the week, 3-5 times a week, or a few times a week have median speeds of 24 km/h, 22 km/h and 18 km/h, respectively. Uphill slope and signalized junctions decelerate and downhill slopes accelerate cycling speeds on individual routes. Looking at the whole data, speed has a weak negative correlation between slope and different junction types. On a regional scale the effect of signalized junctions is the greatest, whereas uphill slope has the greatest effect on route-based mean speeds. The regression models do not explain the variation in cycling speeds very well (R2 ≈ 0.1) so a travel time model based on constant speeds corresponding to the different median speeds of frequent and less frequent cyclists was implemented on the network. Spatial examination shows that mean cycling speeds in parts of central Helsinki are 0.8 times slower than in rest of the area, so the cycling speeds of the model were slowed down on those segments. Slope, traffic lights and other junctions affect cycling speeds on an individual level but not on the regional scale. Based on model validation the travel times of the constant speed model correlate strongly with the real travel times of the GPS data. The model taking into account the slower parts of central Helsinki is marginally better but the difference is only slight and affecting only the routes going via the city centre. The difference in travel times caused by different constant speeds is much greater. Constant speed can hence be seen as an adequate assumption to model cyclists' travel times in Helsinki region but the personal and spatial differences in cycling speeds should be taken into account.
  • Kyllästinen, Samuli (2019)
    Tutkielmassa käsitellään pääkaupunkiseudun lukiolaisten ajatuksia uskonnonopetuksesta ja oppiaineen tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten pääkaupunkiseudun lukiolaiset suhtautuvat uskonnon ja katsomusaineiden opetukseen. Tutkielma sijoittuu uskonnondidaktiikan ja uskontososiologian kentille. Uskonnon ja katsomusaineiden opetuksen laaja-alaiseksi hahmottamiseksi luodaan tutkielmassa katsaus myös uskonnonopetuksen historiaan, tilanteeseen muulla Euroopassa sekä nykytilaan ja tulevaisuuden näkyviin Suomessa. Ensisijaisena aineistona toimii seitsemän teemahaastattelua sekä kolmekymmentä Helsingin normaalikoulun lukion opiskelijan täyttämää kyselylomaketta. Haastattelu- ja lomaketutkimuksessa on käytetty niin avoimia kysymyksiä kuin monivalintaväittämiä. Tutkimuksessa on kartoitettu uskonnon asemaa ja roolia lukiolaisten elämässä, heidän uskonnollista kasvuympäristöään ja kodin arvomaailmaa. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu lukiolaisten käsityksiä ja asenteita uskontoa kohtaan ja uskonnon asemasta koulussa. Tutkimuksessa on myös selvitetty, mitä lukiolaiset ajattelevat nykyisestä uskonnon ja katsomusaineiden opetuksesta ja miten he haluaisivat kehittää oppiainetta. Aineiston analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Analyysin ensimmäisessä osiossa käsitellään uskonnon asemaa lukiolaisten elämässä ja arjessa, toisessa osiossa väittämiä ja kolmannessa osiossa uskonnonopetusta, opetuksen hyviä ja huonoja puolia sekä opetuksen kehittämistä. Väittämien analysoimiseksi on yhdistetty niin laadullisia kuin määrällisiä näkökulmia. Analyysin pohjalta on mahdollista sanoa, että suurimmalla osalla lukiolaisista uskonnolla ei ole jokapäiväisessä elämässä merkittävää roolia. Uskonnon ja katsomusaineiden opetukselta lukiolaiset edellyttävät objektiivista ja monipuolista opetusta. Kristinuskopainotteiseen opetukseen lukiolaiset suhtautuvat kriittisesti. Opetuksen osalta lukiolaiset toivovat kaikkien uskontojen tasapuolista käsittelyä ja maailman uskontojen opetuksen lisäämistä. Uskonnonopetus koetaan myös tarpeelliseksi, sillä lukiolaiset eivät koe oppivansa uskonnoista tarpeeksi muiden oppiaineiden kautta. Lukiolaiset eivät myöskään pidä tarpeellisena erottelua eri opetusryhmiin uskonnon ja katsomuksen perusteella, vaan heidän mielestään opetusta tulisi tarjota yhteisesti.