Browsing by Subject "pediatrics"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2010)TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.
-
(2020)Objective. Recent studies have reported an increasing incidence of acute pancreatitis (AP) in children. The etiology of AP in children is more diverse compared to adults. All patients treated for acute pancreatitis (AP) or acute recurrent pancreatitis (ARP) in Helsinki University Children’s hospital during 1999-2018 were reviewed. Methods. ARP was considered as two or more episodes of AP over a lifetime. Demographics, clinical findings, laboratory test results, genetic assessment, imaging findings, endoscopic and surgical treatment, duration of hospital stay, number of pancreatitis episodes, and outcome were analyzed. Results. Of a total of 34 identified patients [n=22 (64%) AP; n=12 (35%) ARP; n=17 (50%) females] none died. The most frequent etiologies were pancreaticobiliary (26%), drug-induced (21%), hereditary (18%), autoimmune (9%) and idiopathic (21%) pancreatitis. An underlying SPINK1 (n=4) and PRSS1 mutation was found in five (15%) patients. Median age at diagnosis was 9.8 (8.2-11) years. Patients with pancreaticobiliary pancreatitis were younger at presentation [4.3 (2.5-9.8) vs. 10 (8.5-12) years, p=0.025] and underwent ERCP (n=7/9 vs. 8/25, p=0.025), and surgical or endoscopic interventions (n= 8/9 vs. 8/25 p=0.006) more frequently compared to the rest of the cohort. The most common long-term complications affecting 29% of patients were chronic upper abdominal pain and diarrhea, occurring each in three patients (8.8%), respectively. Four patients received pancreatic enzyme substitution, while none developed diabetes. Conclusions. Our study highlights the diverse etiology of pediatric pancreatitis necessitating comprehensive diagnostic work-up and management options with relatively low long-term morbidity.
-
(2010)IBD- ja reumasairaudet ovat elämänlaatua merkittävästi heikentäviä, kroonisia tulehduksellisia sairauksia, joiden keskivaikeiden ja vakavien muotojen hoidossa suoneen annettava biologinen TNF-alfa -tulehdustekijän vasta-aine infliksimabi (Remicade®) on vankassa asemassa. Infliksimabin hyvän tehon kääntöpuolena esiintyy yleisesti haittoja, joista infuusion aikana tai pian sen jälkeen ilmenevät allergistyyppiset reaktiot ovat hoitoa hankaloittava ja jopa vaarallinen alaluokka. Infuusioreaktioiden estoon ei nykyisellään ole todistettavasti tehokkaita keinoja. Parasetamoli ja setiritsiini osoittautuivat tässä käyttötarkoituksessa tehottomiksi. HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa aloitettiin 11.3.2009 hoitokokeilu asetosalisyylihapolla (ASA, Disperin®), annosteltuna painonmukaisesti per os, päämääränä selvittää prospektiivisesti ASA:n käyttömahdollisuudet infuusioreaktioiden ehkäisyssä. Tämän tutkielman aineisto kerättiin esilääkekokeilun alun ja 24.6.2010 välisellä ajalla (yhteensä 67 viikkoa) infliksimabi-infuusiossa Lasten ja nuorten sairaalan osasto 2:lla käyneiden IBD- ja reumapotilaiden asiakirjoista. Vain 1 (0,2 %) ASA:n kanssa annetuista infuusioista johti infuusioreaktioon kun aiemmin parasetamolin ja setiritsiinin kanssa todettiin 11 (2,9 %) reaktiota. GraphPad Prism 5 -ohjelmistolla tehdyn tilastoanalyysin perusteella tulokset osoittavat ASA:n olevan erittäin lupaava infuusioreaktioiden estolääke.
-
Oral age-appropriate dosage forms used in pediatric randomized clinical trials : a systematic review (2021)Evidence based medicines alongside with age-appropriate dosage forms are essential in enabling appropriate treatment for any patient group. Pediatric pharmacotherapy, however, is lacking age-appropriate dosage forms and research-based evidence regarding the dosing, efficacy, and safety of medicines. Orally administered drugs require manipulation to enable administration and are often used against the indications approved in the marketing authorization and summary of product characteristics (SmPC). This off-label use puts pediatric patients at risk for medicational errors and adverse drug reactions. The aim of this study was to investigate recent trends in oral dosage forms used in pediatric randomized controlled trials (RCTs), with emphasis on age appropriateness. The results could be utilized in developing evidence-based dosage forms, suitable for all pediatric patients aged 0-17 years, and manufacturable in a small scale in a hospital pharmacy. This study was conducted as a systematic review following the PRISMA Statement. The literature search was carried out from Pubmed and Scopus databases and it covered a five-year period of 2015-2020. References from the databases were entered to the Covidence systematic review platform. After removing duplicates 3333 articles were left for screening. Two independent researchers selected the articles first screening by title and abstract, and then by full text review. A qualitative content analysis was conducted on the included articles. Altogether 77 articles met the inclusion criteria. Dosage forms included were tablets (n=37), liquids (n=21), capsules (n=18) and multiparticulates (n=6). Majority of the dosage forms were conventional (n=49) compared to more advanced novel modified release and fixed-dose combination formulations (n=33). Based on our results, orally administered dosage forms used in the recent pediatric RCTs are still limited by poor acceptability, palatability, and the need to manipulate dosage forms to enable administration. These issues are similar to the ones related to the off-label use of medicine that compromise patient safety. Majority of the dosage forms included in our study were tablets, indicating a positive shift towards more safe and acceptable dosage form. Formulations were also evolving towards dispersible, extended-release and fixed-dose combinations that offer additional benefits for pediatric patients. The low number of children < 2 years old included in study populations and the poor acceptability profile reported by most studies limit our conclusions on an ideal age-appropriate dosage form. Further research is needed on unifying the guidelines used in pediatric drug development.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida painoindeksin yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn, rasitusastmareaktioon ja rasituksen laukaisemiin hengitystieoireisiin (yskään, vinkunaan ja hengenahdistukseen) kouluikäisillä lapsilla. 1120 ulkojuoksukokeen tulokset käytiin retrospektiivisesti läpi. Nämä ulkojuoksukokeet oli suoritettu Iho- ja allergiasairaalassa osana kouluikäisten lasten tavanomaisia astmaselvittelyjä. Keuhkojen toimintaa arvioitiin spirometrialla. Astmalle diagnostisen rasituksen laukaiseman keuhkoputkien supistumisen eli rasitusastmareaktion rajana pidettiin vähintään 15 prosentin laskua uloshengityksen sekuntikapasiteetissa rasituksen jälkeen. Fyysinen suorituskyky arvioitiin laskemalla todellisesta juoksuajasta ja -matkasta 6 minuutissa juostu matka. Hengitystieoireet ja -löydökset kirjattiin kokeen aikana, ja lasten ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi eli ISO-BMI laskettiin kansallisia kasvuviitearvoja käyttäen. Suurempi ISO-BMI ja ylipaino ennustivat heikompaa fyysistä suorituskykyä. Lisäksi suurempi ISO-BMI oli yhteydessä yskään ja hengenahdistukseen rasituskokeen aikana. Sen sijaan ISO-BMI ei liittynyt rasitusastmareaktioon eikä vinkunaan. Tämän tutkimuksen löydösten perusteella kouluikäisillä lapsilla ylipaino voi ennustaa heikompaa fyysistä suorituskykyä ja rasitusperäisten hengitystieoireiden ilmaantumista, mutta ei rasitusastmareaktiota. Mikäli asianmukaisia keuhkojen toimintatutkimuksia ei suoriteta, voidaan astmadiagnoosi asettaa väärin perustein. Tutkimus on toistaiseksi suurin kouluikäisten lasten ylipainon, rasitusastmareaktion ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä tarkasteleva tutkimus, mutta koska tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tulokset tulisi jatkossa vahvistaa prospektiivisella seurantatutkimuksella.
-
(2020)PExA on uudenlainen ja kajoamaton pienten hengitysteiden tutkimusmenetelmä. Tutkimuk-semme tarkoituksena oli selvittää menetelmän soveltuvuutta astman diagnostiikassa lapsilla ja nuorilla. PExA-tutkimuksia ei ole aiemmin tehty lapsipotilailla. Satunnaisesti valitut tutkimushenkilöt olivat 4-18-vuotiaita, puolet tyttöjä ja puolet poikia. Ast-maatikkojen ryhmään kuului lapsia, joilla oli joko lääkärin diagnosoima astma tai oireita, joiden vuoksi he olivat astmaselvittelyissä. Kolmasosa tutkimushenkilöistä oli terveitä verrokkeja. Tutkimuksessamme arvioimme PExA-mittauksen kliinisen soveltuvuuden ja toistettavuuden lisäksi mittaustulosten eroja astmaatikoiden ja terveiden verrokkien välillä. Tarkasteltavia muuttujia olivat uloshengitysilman partikkeleiden massa, uloshengitetyn ilman kokonaistila-vuus ja ilmavirtauksen nopeus. PExA-mittaus tehtiin sekä ennen että jälkeen bronkodilaatio-testin. Suurin osa (88%) tutkimushenkilöistä suoritti PExA-mittauksen onnistuneesti. Nuorin tekni-sesti hyväksytyn mittauksen suorittanut oli neljävuotias, mutta vain harva alle kuusivuotias onnistui hengitystekniikan toteutuksessa. Havaitsimme, että uloshengitysilman partikkelien massa sekä massa uloshengitetyn ilman kokonaistilavuuden suhteen olivat terveillä verro-keilla suurempia kuin astmaatikoilla. PExA-menetelmä soveltui onnistuneesti terveiden lasten sekä astmaatikoiden kliiniseen tut-kimukseen 6-18-vuotialla. PExA 2.0 vaikuttaisi erottelevan terveet lapset astmaatikoista jo ensimmäisten puhallusten perusteella.
-
(2021)Autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia (APECED) on harvinainen perinnöllinen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva autoimmuunisairaus. Taudin tyypillisiä ilmentymiä ovat pitkäaikaiset kandidainfektiot, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta ja lisäkilpirauhasten vajaatoiminta. Kolmanneksi yleisin hormonivaje naisilla on ennenaikainen munasarjojen vajaatoiminta, jonka seurauksia ovat kuukautisten puuttuminen, vaihdevuosioireet sekä estrogeenipuutoksen aiheuttamat pitkäaikaiset terveyshaitat. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata APECED-tautia sairastavien naispotilaiden murrosiän kehitys, kasvu murrosiän aikana ja ennenaikaisen munasarjojen vajaatoiminnan ilmaantuminen. Tutkimukseen kerättiin tietoja yhteensä 40 naispotilaasta suomalaisesta APECED-kohortista. Tutkimukseen otettiin mukaan yli 12-vuotiaat potilaat, joiden munasarjojen toiminnasta oli kerättävissä riittävästi tietoa sairaskertomuksista vuosilta 1968-2018. Ennenaikaisen munasarjojen vajaatoiminnan diagnoosi perustui vaihdevuosioireisiin, kuukautisten poisjäämiseen ja/tai FSH-arvoon ≥ 40 IU/L ennen 40 v ikää. Murrosikä alkoi spontaanisti 34 potilaalla, joista 29:llä kuukautiset alkoivat spontaanisti. Yhdellätoista potilaalla tarvittiin hormonikorvaushoitoa murrosiän kehitystä varten. Munasarjojen vajaatoiminta kehittyi yhteensä 28 potilaalle (70%) 16.0 vuoden mediaani-iässä. Munasarjojen vajaatoimintaa sairastavat potilaat olivat lyhyempiä menarken aikaan kuin muut APECED-potilaat, mutta aikuispituus ei eronnut ryhmien välillä. Munasarjojen vajaatoimintaa sairastavilla oli merkittävästi useammin lisämunuaiskuoren vajaatoiminta (93% vs. 58%, p = 0.017) ja munasarjavasta-aineita (81% vs. 30%, p = 0.003) kuin muilla APECED-potilailla (n = 12). Harvat potilaista olivat saaneet lapsia, mutta hedelmällisyydessä ei havaittu eroa munasarjojen vajaatoimintaa sairastavien ja muiden naispotilaiden välillä. Ennenaikainen munasarjojen vajaatoimina kehittyi suurimmalle osalle APECED-potilaista ja useimmiten pian menarken jälkeen. Hormonikorvaushoidon oikea-aikainen aloittaminen on tärkeää normaalin murrosiän kehityksen ja kasvun turvaamiseksi. Mahdollisuuksia hedelmällisyyden säilyttämiseen ennen munasarjojen vajaatoiminnan kehittymistä tulee pyrkiä kehittämään.
Now showing items 1-7 of 7