Browsing by Subject "psyykkinen hyvinvointi"

Aims: Many factors during pregnancy, including mother's diet, can affect mental health of the developing child. Preliminary studies have shown that being exposed to glycyrrhizin in licorice during pregnancy is associated with shorter duration of gestation and externalizing symptoms and lower cognitive performance in children. The evidence is still scarce and more research is needed. This study investigated the associations between maternal licorice consumption during pregnancy and externalizing and internalizing symptoms and social competence in children at the age of 5 and 8. Study also investigated whether exposure to glycyrrhizin during pregnancy is associated with change in symptoms or in social competence from 5 to 8 years. Methods: This study is part of Glycyrrhizin in Licorice (Glaku) cohort study. This study sample consists of 232 mothers, 128 fathers and their children born in 1998. Mothers reported their licorice consumption during pregnancy in maternity wards. Follow-up studies were carried when children were 5 and 8 years old, and both parents were asked to fill the Social Competence and Behavior Evaluation –questionnaire (SCBE). SCBE gives information about child's behavior and functioning. Results and conclusions: Those 8-year olds, who were exposed to high amounts of glycyrrhizin (≥ 500 mg / week) during pregnancy, had higher risk for externalizing symptoms and lower social competence compared to those children, who were exposed to small amounts (0-249 mg / week) of glycyrrhizin during pregnancy. The heightened risk was not confounded by parental or neonatal parameters. Licorice consumption during pregnancy was not associated with mental health in 5-year old children. These results support the earlier findings that maternal licorice consumption during pregnancy has harmful effects on child's development. This evidence shows that avoiding licorice use during pregnancy could be of significant value when considering primary prevention of mental health problems.

Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että työolot ovat yhteydessä työntekijöiden psyykkiseen hyvinvointiin. Työssään fyysistä tai etenkin psykososiaalista kuormitusta kokevilla on muita todennäköisemmin heikko psyykkinen hyvinvointi. Pitkittäistutkimuksissa on havaittu, että kuormituksen vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia. Eläkkeelle siirtyneitä on kuitenkin tutkittu vain vähän. Ei ole vielä yhtenäistä näyttöä siitä, millainen on yhteys työssä koetun kuormituksen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä työuran jälkeen, työkuormituksen poistuttua. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko aiemmilla fyysisillä tai psykososiaalisilla työoloilla yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin vielä eläkeiässä. Helsinki Health Study (HHS) -hanke on tutkinut Helsingin kaupungin työntekijöiden työoloja ja terveyttä vuodesta 2000 lähtien. Tämä tutkielma liittyy HHS-hankkeeseen ja tutkimusjoukkona ovat työntekijät, jotka olivat hankkeen alkaessa työelämässä ja jotka ovat sittemmin jääneet vanhuuseläkkeelle. Heitä on seurattu neljällä kyselykierroksella vuosien 2000 ja 2017 välillä. Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisena pitkittäistutkimuksena ja tutkimusjoukkoa on tutkittu kahdessa aikapisteessä, ennen eläkkeelle jäämistä ja eläkkeelle jäämisen jälkeen. Tutkielmassa tutkitaan fyysisesti sekä psykososiaalisesti kuormittavien työolojen yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin työiän ja eläkeiän välillä. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointeja sekä multinomiaalista logistista regressioanalyysiä. Analyysit on suoritettu SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tuloksina havaittiin, että naisilla sekä fyysisesti kuormittavat työolot (vakioitu OR 1.82, 95 % lv 1.34–2.46), heikko oman työn hallinta (vakioitu OR 1.75, 95 % lv 1.22–2.49) että työn korkeat vaatimukset (vakioitu OR 1.44, 95 % lv 1.05–1.98) olivat yhteydessä heikkoon psyykkiseen hyvinvointiin, joka pysyi heikkona myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Miehillä ainoastaan fyysisesti kuormittavat työolot olivat yhteydessä heikkona pysyvään psyykkiseen hyvinvointiin, mutta yhteys näytti olevan vahvempi kuin naisilla (vakioitu OR 3.59, 95 % lv 1.79–7.22). Psykososiaalisesti erityisen kuormittava työ, jossa on samanaikaisesti korkeat vaatimukset ja heikko oman työn hallinta, oli naisilla yhteydessä alun perin hyvän psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen eläkkeelle jäämisen jälkeen (vakioitu OR 1.89, 95 % lv 1.29–2.78), mutta miehillä tätä yhteyttä ei ollut. Kuormittavien työolojen ja aiemmin heikon, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen parantuneen psyykkisen hyvinvoinnin välillä ei voitu osoittaa yhteyttä. Tutkielman päätuloksena voi pitää johtopäätöstä, että fyysisesti tai psykososiaalisesti kuormittavien työolojen yhteys työntekijöiden psyykkiseen hyvinvointiin ei pääty eläkkeelle siirtymiseen. Eläkkeelle jääminen ei siis tuo helpotusta kuormittavista työoloista kärsineiden psyykkiseen hyvinvointiin. Tämä asettaa entistä suuremman merkityksen työhyvinvoinnille ja sen kehittämiselle. Ikääntyneiden psyykkinen hyvinvointi on kansallisesti merkittävä asia, sillä pian joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias, ja eläkkeellä vietetään entistä pidempi aika. Ikääntyneiden mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on aloitettava jo työurien aikana, ja työelämän on otettava vastuuta tässä haasteessa.

Taloudellinen eriarvoisuus on viime vuosien aikana ollut kiivaan yhteiskunta- ja talouspoliittisen keskustelun aiheena. Sen on laajan tutkija- ja asiantuntijajoukon keskuudessa katsottu heikentävän niin yhteiskunnallista kuin myös yksilön hyvinvointia. Keskustelussa tunnetuimpia näkemyksiä on edustanut brittiläisten epidemiologien Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tuloerohypoteesi, jonka mukaan eriarvoisuus heikentää eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa suhteessa esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisia yhteyksiä suomalaiskunnissa. Taloudellista eriarvoisuutta analysoidaan sekä tuloeroina että suhteellisena köyhyytenä. Teoriaosuudessa kuvataan tuloerojen ja köyhyyden ajallista kehitystä sekä luodaan kuvaa niihin vaikuttaneista ja vaikuttavista asioista. Esiin nostetaan myös Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kohdistu-nutta kritiikkiä, joka koskee suurimmaksi osaksi varsin yksinkertaisia regressiomallinnuksia sekä maa- ja osavaltiotasoisista aineistoista saatujen tulosten yksioikoista ulottamista yksilötasoa koskeviin yleistyksiin. Paneeliaineisto on muodostettu Sotkanet-indikaattoripankista kerätyistä kuntakohtaisista tilastoista, ja se ulottuu vuosille 1995-2015. Psyykkisen hyvinvoinnin kuvaamiseen käytetään mielenterveyden avohoitokäyntien mää-riä, psykiatrian laitoshoidon potilasmääriä sekä depressiolääkkeistä Kela-korvausta saaneiden määriä ilmaisevia indikaattoreita. Selittävät muuttujat ovat tuloeroja ilmaisevan Gini-kertoimen ja suhteellista köyhyyttä kuvaavan kunnan yleisen pienituloisuusasteen lisäksi kunnan työttömyysprosentti sekä kuntalaisten koulutustasoa, avioerojen määriä ja yksinasumista mittaavat indikaattorit. Havaintojen lukumäärä on enimmillään 5647 havaintoa, ja tarkastelussa ovat mukana yli 2000 asukkaan kunnat (267-280 kuntaa vuodesta ja muuttujasta riippuen). Analyysit suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallinnuksella. Tutkielman tulokset kumoavat osittain tuloerohypoteesin. Vaikka Gini-kertoimella mitattujen tuloerojen ja kun-talaisten psyykkistä hyvinvointia kuvaavien selitettävien muuttujien väliset yhteydet osoittautuivat positiivisiksi, eivät ne psykiatrista laitoshoitoa lukuun ottamatta olleet tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuusasteen tilastolli-nen merkitsevyys korostui sen sijaan liki kaikissa regressiomalleissa. Laitoshoidon kohdalla Gini-kertoimen ja vasteen välinen yhteys muodostuu pienituloisuusasteen muodostamaa yhteyttä suuremmaksi. Gini-kertoimen saamat regressiokertoimet ovat muiden kahden vasteen kohdalla suurimmillaan silloin, kun se on ainoana selittä-vänä muuttujana mallissa. Muista muuttujista työttömyysprosentti muodostaa tilastollisesti merkitsevän, mutta negatiivisen yhteyden sekä laitoshoidon että depressiolääkityksen suhteen. Myös koulutustason sekä avohoitokäyntien ja laitoshoidon välille muodostuu tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen yhteys. Avioerojen määrää kuvaava muuttuja ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi selittäväksi tekijäksi yhdenkään vasteen kohdalla, yksinasumisen regressiokerroin oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan suhteessa laitoshoitoon. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että maa- ja aluetasoisista tutkimusasetelmista johdetut tulokset eivät ole kaikissa yhteyksissä keskenään vertailukelpoisia. Pelkästään maa- tai aluetason indikaattoreiden käyttämisen ohella hyötyisi tutkimus monitasomallinnuksiin perustuvista asetelmista. Tutkimusta taloudellisen eriarvoisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä tarvitaan myös jatkossa, etenkin Suomen kontekstissa.

Goals. The purpose of this study was to find out what kind of information and support parents need during their baby’s first year and to map out the mental and social support the parents need. The aim for the study was to describe the views of the parents about their needs, and to find the differences between the two groups, which consisted of parents with previous children and parents that are having their first child. The theory section of the study deals with the parenthood itself and the transition towards parenthood, the mental wellbeing of the parents as well as the meaning of the first years of life for the future development of the child. The previous studies about the needs of the parents are also acknowledged. Methodology. This study was constructed as a mixed methods research, in which quantitative and qualitative phases combine. The data collected from the Parental Box research was used as the material for the study. The data was collected from parents with children under one year of age, and it was collected by using questionnaires, which included both open and close ended questions. The questionnaire included 21 factors for support and information needs, and the parents needed to evaluate their answers in a scale of 1 to 5, where 1 stands for never and 5 stands for very often. The analysis of data was based on 373 answers that were analysed in SPSS statistics program. The methods used were counting descriptive statistics, factor analysis and determination of the sum variables. Open-ended questions about the needs of the parents considering information and support were analysed using qualitative content analysis after quantitative analyses. Results and conclusions. The study indicated that the parents need different kinds of information and support during their baby’s first year. In the quantitative analysis, the support for the parenthood was organised into five different aspects: the basic care of the child, sleeping, crying, development and health of the child and the wellbeing of the parent. However, the need for information and support for the parents were not particularly important in the quantitative analysis. The most support the parents seemed to need considered the health and development of the child. The basic care of the child was the aspect that needed the least support. The results show that the parents who are having their first child need more overall information and support than their counterparts, for whom the baby is not the first. The biggest difference in the average answers of the groups considered the sleep of the baby and the smallest difference the cry of the baby. When answering the open-ended questions, the parents highlighted the need for peer support. The need for concrete help in running everyday life and doing chores in their homes was also needed. Furthermore, the results indicated that the role of maternity clinic or guidance centre was received with mixed feelings. The most things that parents need, seem to be current and reliable source for information and increase in peer support as well as concrete help in and around their house.