Browsing by Subject "sverigesvenska"

De mest betydande skillnaderna mellan sverigesvenskan och finlandssvenskan hittas förmodligen i ordförrådet. I finlandssvenskan är det ofta finlandismerna som ställer till besvär för en sverigesvensk (Reuter 2014), medan till exempel slangord som uppstår i Sverige kan vara obekanta för en finlandssvensk. Vissa sverigesvenska slangord blir dock med tiden mer eller mindre normaliserade och tas upp i standardspråket. Det här kan påstås vara fallet för orden tjej och kille. De har under de senaste årtiondena så gott som ersatt flicka och pojke i Sverige (Andersson 1981, Allén 1982, Kotsinas 2004 & Magnusson 2013). Det här innebär dock inte att situationen automatiskt är den samma i Svenskfinland. Därför undersöker jag i min avhandling vilka könsbenämningar finlandssvenskar faktiskt använder med hjälp av inspelat material där informanterna enskilt svarar på olika frågor som är avsedda att få dem att spontant använda könsbenämningar. Jag undersöker också hur informanterna uppfattar könsbenämningarna med avseende på åldern på den person som avses. De flesta informanterna har ursprung i Österbotten, men en stor del av Svenskfinland finns representerat. Studien visar bland annat att både flicka och pojke och kvinna och man förekommer betydligt oftare än tjej och kille i alla åldersgrupper. Det här visar att flicka inte har genomgått samma semantiska förändring i Svenskfinland som i Sverige (Magnusson 2013). Informanterna över 50 år använder tjej och kille klart mer sällan än de yngre informanterna, och dessutom används tjej generellt mer av manliga informanter, medan kille generellt används mer av kvinnliga informanter. Min studie visar också att tjej och kille förknippas starkt till Sverige och att ett flertal informanter verkar förknippa flicka och pojke till sin finlandssvenska identitet.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.