Browsing by Subject "sylki"

Cortisol is a vital hormone for normal bodily functions. Both physical and mental stress, as well as many diseases like the Cushing syndrome are known to increase the human cortisol levels. These levels can be measured in many biological matrixes, such as saliva. Traditionally, these measurements have been done by using immunoassays or liquid chromatographic-mass spectrometric methods (LC-MS). However, in the last few years, ambient ionization techniques, which are quick and easy to use, have also proven suitable for quantitative analysis of compounds in biological matrixes. Thus, these techniques could offer an alternative to traditional methods in the analysis of cortisol from human saliva. The aim of this study was to investigate the suitability of desorption atmospheric pressure photoionization (DAPPI) for quantitative analysis of steroids in saliva. The investigated steroids were dehydroepiandrosterone (DHEA), cortisol and testosterone. Because of the low quantities of testosterone and DHEA in saliva, the study was mainly focused on cortisol analysis. In this study, the ionization mechanism for the steroids was observed to be proton transfer with every tested spray solvent (acetone, chlorobentzene and toluene). Even though the choice of spray solvent did not change the ionization mechanism, it affected the efficiency of ionization. In cortisol measurements acetone was observed to be the best solvent. The temperature of the microchip, as well as the UV-lamp used (dc- or rf-lamp), only affected the ionization slightly. In this study, measuring cortisol in non-pretreated saliva was not successful. However, solid phase extraction (SPE) method for the pretreatment of saliva was optimized with high recovery for cortisol (106 %). The detection limit for cortisol (50 nM) in water samples and the linear area of cortisol in both water and pretreated saliva samples (500 nM - 10 µM) were also determined. Poor repeatability of DAPPI-system was the main challenge in these measurements. The DAPPI-MS-method developed in this study is suitable for analyzing cortisol in pretreated saliva samples. However, without further development it is not sensitive enough to be used in quantitative analysis of cortisol in salivary levels.

Tämä työ on tehty osana ELL Minna Rinkisen tutkimusta koiran suoliston puolustusjärjestelmästä ja eri muuttujien vaikutuksesta siihen. Tutkimusosuus suoritettiin vuosien 1998 ja 1999 aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää sandwich-ELISA- tutkimusmenetelmä, jolla voitaisiin määrittää seerumin ja suolistotähystimen harjan avulla otetun pohjukaissuolen limakalvonäytteen immunoglobuliini A:n määrää. Syljen ja suolen limakalvonäytteiden IgA-määrät suhteutettiin kokonaisproteiinimäärään ja pyrittiin selvittämään, onko seerumin, syljen ja suolen IgA:n määrien välillä yhteyttä. Suoliston puolustus on monimutkainen ja monesta eri osatekijästä rakennettu. Limakalvoeritteiden tärkein vasta- aine on IgA. Suurin osa koiran IgA:sta on sekretorista IgA:ta, jota tuotetaan lähinnä ohutsuolen limakalvon imusolmukkeissa. Sekretorinen osa liitetään IgA-molekyyliin, ja eritetään suolen limakalvon läpi suolionteloon. Sekretorista IgA:ta (sIgA:ta) erittyy myös kyynelnesteeseen, sylkeen, maitoon ja sukupuolieritteisiin. Sekretorisen IgA:n tärkeimmät tehtävät ovat toimia ensivaiheen limakalvopuolustuksena suolessa, sitoen itseensä bakteereitä, makromolekyylejä ja muita antigeenejä, ja toimia anti- inflammatorisesti, säädellen muiden immunoglobuliinien toimintaa. Rakenteestaan johtuen sIgA kestää hyvin suolessa olevien proteolyyttisten entsyymien hyökkäykset ja on pitkäikäisempi kun muut vasta-aineet. Ihmisellä IgA-puutos yhdistetään usein heikentyneeseen vastustuskykyyn. Nämä ihmiset sairastuvat herkemmin ohutsuolen bakteeriylikasvuun ja ohutsuolitulehduksiin. Ihmisellä selektiivinen IgA-puutos on tavallisin immunologinen vajavuus. Koirilla epäillään vastaavaa immuunivajetta, mutta selvää todistetta tähän ei ole. Tutkimuksissa on todettu, että ohutsuolen bakteeriylikasvu on yleisempää sIgA-puutoksen yhteydessä myös koiralla. Tutkimuksessamme 20:lle terveelle koiralle suoritettiin suolistotähystys, jonka yhteydessä näytteenottoharjalla otettiin pohjukaissuolen limakalvosta harjanäytteitä. Kaikista koirista otettiin seeruminäytteet ja 12:sta koirasta otettiin sylkinäytteitä. Näytteet analysoitiin kaksoissandwich ELISA-tutkimuksen avulla. Merkittävä negatiivinen korrelaatio todettiin suolen IgA-kokonaisproteiinisuhteen ja seerumin IgA-määrän välissä. Seerumin IgA-määrä ei näin ollen ole pätevä mittari suolen sIgA-määrästä. Syljen IgA-kokonaisproteiinisuhde ei korreloinut suolinäytteistä saadun vastaavan suhteen kanssa. Syljenkään IgA-määrää ei näin ollen voida käyttää suolen sIgA-määrän mittarina. Tutkimuksemme osoittaa, että menetelmämme on toistettavissa ja yhdistettävissä tavanomaiseen suolistotähystykseen. Menetelmämme on tarkka, noninvasiivinen ja helposti uusittavissa oleva menetelmä sIgA:n mittaamiseen.