Browsing by Subject "terveyden edistäminen"

Tämän päivän Suomessa ikääntyneiden suunterveydessä ja terveystottumuksissa on parannettavaa, ja hammashoidon tarve ikäihmisillä on korkea. Monet ikäihmiset kuuluvat suu- ja hammassairauksien riskiryhmään ja suusairaudet yleistyvät ikääntyneen väestön keskuudessa. Jatkossa ikääntyneille tulee järjestää entistä enemmän ja monipuolisempia suunterveydenhuollon palveluja ja painottaa entistä enemmän suusairauksien ennaltaehkäisyä ja varhaishoitoa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tuottaa opas ikääntyneiden suunhoidosta. Tutkielmaan sisällytettiin myös kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden suunterveydestä, jonka tarkoituksena oli luoda teoreettista pohjaa tuotettavaa opasta varten. Kirjallisuuskatsaus vastaa pääosin tavoiteltuihin kysymyksiin. Sisällöllisesti myös tuotettu opas vastaa asetettuihin tavoitteisiin. Opas tarjoaa tietoa ikääntymisen tuomista muutoksista suunterveyteen ja antaa käytännön ohjeita ikäihmisen suun omahoitoon. Opas on tarkoitettu sekä ikäihmisen itsensä että hänen hoitoonsa osallistuvien kotihoidon- tai muun hoitohenkilökunnan käyttöön. Tutkielman valmistumishetkellä oppaan julkaisufoorumi jää vielä avoimeksi, ja näin ollen on mahdollista, ettei opas tavoita kohderyhmäänsä.

Tarttumattomat taudit ovat Suomessa ja useissa muissa korkean tulotason maissa johtava syy terveysongelmille ja toimintakykyisten elinvuosien vähenemiselle. Ruokavalioon liittyvät riskit ja ruokavaliosta välillisesti aiheutuvat ongelmat, kuten korkea verenpaine, ovat erityisen merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijöihin voidaan vaikuttaa ravitsemuspolitiikan kautta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten suomalaisissa kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten nykytilannetta voitaisiin parantaa. Teoreettisena näkökulmana oli sosioekologinen lähestymistapa terveyden ja hyvän ravitsemuksen edistämiseen. Tutkielman aineisto koostui 75:stä satunnaisotannalla valitusta kunnallisesta hyvinvointikertomuksesta sekä viidestä haastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Hyvinvointikertomuksista tarkasteltiin, miten laajasti ja millaisin toimenpitein kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten vaikuttavia käytetyt toimenpiteet sosioekologisen mallin näkökulmasta ovat. Haastatteluilla kartoitettiin, mitä haasteita ja hyviä käytäntöjä kunnissa oli terveellisen ravitsemuksen edistämiseen ja millaisia toiveita kunnilla olisi tilanteen parantamiseksi. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että ravitsemuksen potentiaalia kansanterveyden edistäjänä ei kunnissa tunnisteta. Haasteita on sekä terveyden edistämisen toteuttamisessa että ravitsemuksen näkemisessä terveyden tärkeänä osatekijänä. Ongelmat liittyvät päätöksentekoprosessiin, tavoittavuuteen, resursseihin, kunnan johdon sitouttamiseen ja terveyden edistämisen juurruttamiseen. Suurin osa kunnista (60%) ei käytännössä huomioi ravitsemusta hyvinvointityössään. Osa kunnista kuitenkin huomioi ravitsemuksen laajasti ja näiden kuntien kehittämiä hyviä käytäntöjä tulisi levittää muihin kuntiin. Johtopäätöksenä todettiin, että tilanteen parantamiseksi tärkeää olisi hyvinvointikoordinaattorien aseman vakiinnuttaminen ja maakunnallisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyön vahvistaminen. Kunnissa, joissa ravitsemusta edistetään jo laajasti voitaisiin parantaa terveyden edistämisen vaikuttavuutta toteuttamalla poliittiselle tasolle ja yhteisön tasolle kohdistettuja toimenpiteitä. Lisätutkimukselle terveyden edistämisen päätöksenteon prosesseista, paikallisen terveyden edistämisen toteutumisesta sekä toteutuksen haasteista on selkeästi tarvetta.